Palestiinassa

PALESTIINASSA Matkamuistelmia Kirjoittanut K. Aug. Hild�n Pastori J. C. Frenckell ja Poika, Helsinki, 1891. SIS�LLYS: Alkulause I. Helsingist� Jerusalemiin II. Jerusalem ymp�rist�ineen III. Betlehemiin, Mar-Sabaan, Kuolleelle merelle ja Jordan'ille IV. Jerusalemista Tiberiakseen V. Tiberiaksesta Damaskukseen VI. Damaskus VII. Baalbek ja Libanon VIII. Beyroth'ista kotiin ALKULAUSE. Kirjassa, jonka t�ten julkaisen, kertoelen siit� matkasta, jonka tein t�k�l�isen saksalaisen seurakunnan kirkkoherran, t:ri G. v. Rohden'in, kanssa kev��ll� 1890 Palestiinaan, Syriaan ja Egyptiin. Loppuun olen liitt�nyt lyhyen kertomuksen olostani muutamissa Euroopan maissa; se ei kyll� tarjoa mit��n yleisemp�� hupia, mutta olen sen t�h�n pannut siit� syyst�, ett� kirjani on my�skin oleva virallinen matkakertomus, jonka olen velvollinen j�tt�m��n Porvoon Tuomiokapituliin, koska nautin matkarahaa. Siit� aineesta, jota t�m� kirja k�sittelee, l�ytyy vierailla kielill� monta suurta ja tieteellisess� suhteessa ansiokasta teosta, joitten rinnalle ei t�m� mitenk��n voi eik� tahdokaan pyrki�. Maanmiesteni huomiota se kuitenkin her�tt�nee sen t�hden, ett� sen tekij� on ensimm�inen suomalainen pappismies, joka j�lkeen uskonpuhdistuksen aikakauden on k�ynyt Palestiinassa. Matkamuistelmissani olen kertoessani niist� paikoista, joissa k�vimme, usein viitannut raamattuun. Syyn� t�llaiseen menetystapaan on se tarkoitus, jota kirjaa tehdess�ni olen pit�nyt silm�ll�. Olen, n�et, samalla kuin koetan antaa mahdollisimman selv�n kuvan maasta, kansasta, el�m�n tavoista, rakennustavasta j.n.e., tahtonut teroittaa lukijaini mieleen pyh�n raamatun totuuksia ja siten kohottaa heid�n katseensa maallisista, katoovaisista ijankaikkisiin, katoomattomiin. Olenko siin� suhteessa onnistunut vai enk�, j�t�n p��tt�m�tt�. Kertomuksen laatimisessa olen seurannut matkalla kirjoittamaani p�iv�kirjaa sek� maantieteellisiin ja historiallisiin erikoisseikkoihin n�hden kysynyt neuvoja monelta kirjailijalta. Niitten joukossa mainittakoon t�ss�: Meyer'in "Reisehandbuch" vuodelta 1889, "Durch's Heilige Land" kirjoittanut professori C. v. Orelli, "Real-Encyklop�die", toimittanut t:ri Herzog, "Reseminnen fr�n Egypten, Sinai och Palestina", kirj. G. C. Beskow ja "Jesuksen el�m�", kirj. t:ri J. W. Farrar. Kertomus Damaskuksesta, Baalbekista ja Libanon'ista on tekij�n suosiollisella luvalla k��nnetty er��st� Saksan kielell� julkaistusta matkakuvauksesta, jonka on tehnyt hyv� yst�v�ni ja matkatoverini t:ri G. v. Rohden, joka niin� kahtena kuukautena, kun olimme it�maisella matkallamme, uskollisesti jakoi kanssani matkan ilot, surut ja rasitukset. Kiitos h�nelle yst�vyydest��n, jonka aina s�ilyt�n rakkaassa muistossa. Lopuksi lausun sen toivomuksen, ett� t�m�kin monessa suhteessa puutteellinen teos, jonka kirjoittamiseen olen k�ytt�nyt jokaisen virkatoimiltani p��kaupungissa liikenev�n hetken, tuottaisi Jumalalle kunniaa ja her�tt�isi rakkautta h�neen, Jesukseen Kristukseen, jonka maallisen el�m�n vaiheista olen kirjassani saanut useasti huomauttaa. Helsingiss� 9 p. Kes�kuuta 1891. K. Aug. Hild�n. I. Helsingist� Jerusalemiin. Pyh�� Raamattua lukiessansa jokainen ehdottomasti luopi itsellens� jonkunmoisen kuvan siit� maasta ja niist� paikoista, joista pyh� historia kertoo. Kun lapsuutemme p�ivin� luemme esim. Abrahamista, jolle Jumala, silloin kuin t�m� viel� asui Mesopotamiassa, sanoi: "L�hde maaltasi ja suvustasi ja is�si huoneesta sille maalle, jonka min� sinulle osoitan; ja min� teen sinut suureksi kansaksi ja siunaan sinut ja teen sinulle suuren nimen, ja sin� olet siunaus" (1 Moos. 12:1, 2), ja kun sitten seuraamme h�nen ja h�nen j�lkel�istens� historiallista kehityst�, -- niin mitk� ajatukset ja mielikuvat silloin her��v�tk��n sielussamme! N�m� mielikuvat ovat erilaiset eri ihmisill�, aina sen mukaan, millainen kuvitusvoima ja millaiset sielunlahjat kullakin on. Useimmiten t�m� maa muistettavine paikkoineen kuvastuu sielumme silm�in eteen mit� vieh�tt�vimm�ss� valossa, t�ynn� ihanteellista kauneutta. Sellaiseksi ainakin min� sit� kuvittelin jo varhaisimpina lapsuuteni p�ivin�. Ja t�t�h�n ei sovikaan ihmetell�, sill� Kaanaan maa, seh�n oli "luvattu maa", "pyh� maa", jonka Jumalan valittu kansa, Israel, sai perinn�ksi, lukemattomia kovia koettelemuksia, taisteluja ja tappioita kestetty��n; seh�n on maa, jossa "maitoa ja hunajaa vuoti", jossa Israelin lapset "istuivat viini- ja viikunapuitten varjossa" nauttien ylenm��r�ist� el�m�n onnea. Mutta ei siin� kyllin, ett� me luomme mielikuvia ja k�sityksi� luvatusta maasta ja noista pyhist� paikoista, vaan monen syd�mmess� her�� harras halu p��st� omin silmin katselemaan noita seutuja ja omin jaloin astumaan sill� maalla, jossa omaisuuden kansa on el�nyt omituista ihmeellist� el�m�t�ns�, Herran johdolla k�yden el�m�n kovaa taistelua ja s�ilytt�en kalliin tietonsa yhdest� totisesta Jumalasta keskell� pakanakansoja, jotka olivat vajonneet polyteismiin (monijumaluuteen), pimeyteen ja valheeseen; jossa Herran valaisemat profeetat julistivat totuutta, jotka kautta aikojen ovat valtavasti vaikuttaneet ja jotka viel� t�n�kin p�iv�n� vaikuttavat lohduttaen, kurittaen, kehoittaen ja rangaisten; jossa El�m�n Herra, ihmiseksi tullut Jumalan Poika Jesus Kristus, syntyi, eli, opetti, teki ihmeit� ja vihdoin astui raskaat askeleensa Golgatan ristille, Jumalan Karitsana kantaakseen maailman synnit; jossa h�n kuoli, nousi haudasta ja astui yl�s taivaaseen; jossa sittemmin h�nen apostolinsa eliv�t, vaelsivat ja opettivat totuuksia, joita he h�nen askeleitansa seuraten olivat oppineet k�sitt�m��n. Palestiina eli luvattu maa on ihmeitten maa, jossa joka ainoa paikka johtaa mieleen jonkun suuren tapahtuman, joka l�heisesti koskee kutakin ihmist�. Sen vuoksi liit�� ajatus niin useasti sinne, sen vuoksi nuorten syd�mmiss�, joissa tulevaisuuden unelmat hallitsevat, her�� niin usein harras halu p��st� omin jaloin astumaan t�ll� maalla. Viel� vanhuuden p�ivin� kuulet monen lausuvan: "nuorena ollessani min� usein ajattelin: oi, kunpa kerran saisin matkustaa Palestiinaan omin silmin katselemaan niit� paikkoja, joissa Jesus vaelsi, opetti ja teki suuret ihmeens�!" Jerusalem, Betlehem, Natsaret, Genetsaret j.n.e. ovat nimi�, joiden paljas mainitseminenkin saattaa hienoimmat kielet syd�mmiss�mme v�r�j�m��n, ne ovat paikkoja, jotka salaisella lumousvoimalla vieh�tt�v�t mielt�mme, kun niist� luemme tai kuulemme niist� puhuttavan. Min�kin olin vuosikausia tuntenut syd�mmess�ni palavata halua kerran p��st� Palestiinaan, mutta t�m�n toivon toteuntuminen n�ytti mahdottomalta. Esteit� ilmestyi aina monenmoisia, joista suurin kuitenkin oli sopivan matkatoverin puute. Minusta oli, n�et, uhkarohkeata l�hte� yksin vaeltamaan noita tuntemattomia ja vaarallisia seutuja. Mutta viime Maaliskuun keskivaiheilla sain sattumalta kuulla, ett� virkaveljeni, t�k�l�isen saksalaisen seurakunnan pastori, Tohtori Gustaf von Rohden, oli aikeissa l�hte� seuraavan kuun alussa matkalle Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Tuo kaukainen toive syd�mmess�ni her�si silloin vastustamattomalla voimalla uuteen eloon. Nyth�n oli suurin este raivattu tielt�. Heti siis p��tin l�hte� matkalle yhdess� Toht. Rohden'in kanssa. Matkavarustuksiin minulla oli valitettavasti sangen lyhyt aika, sill� h�n oli m��r�nnyt l�ht�p�iv�kseen Huhtikuun 4 p:n, eik� vuoden aikakaan sallinut pitemp�� viivytyst�. P��timme matkustaa y�junalla Pietariin ja sielt� Buda-Pestin ja Konstantinopolin kautta eteenp�in. M��r�tty p�iv� l�heni, ja matkakapineet olivat j�rjestyksess�. Kirkkaana ja kauniina nousi kev�taurinko id�n taivaalle Huhtik. 4 p:n�, joka sattui olemaan protestanttisen ja roomalais-katolisen kirkon pitk�perjantai. Herran seurakunta vietti siis kalliin Vapahtajansa k�rsimyksen, ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen muistoa. Minullakin siis oli tilaisuus t�n� muistorikkaana p�iv�n� viel� menn� rakkaitten seurakuntalaisteni kanssa Jumalan huoneeseen kuulemaan sanaa "ristiinnaulitusta", avuksihuutamaan ja kiitt�m��n Herraa sek� rukoilemaan Jumalan siunausta matkalle. Outoja tunteita her�tti syd�mmess� se tieto, ett'en moneen kuukauteen, -- Herra yksin tiesi tokko en�� milloinkaan -- saisi viett�� jumalanpalvelusta n�itten seurakuntalaisten kera, joitten joukossa minulla on monta kallista yst�v��, joita olin syv�sti kaipaava. Ilta l�heni, kello alkoi tulla yhdeks�n, jolloin junan oli m��r� l�hte�. Er�itten l�heisimp�in yst�v�ini seurassa saavuin Helsingin rautatienasemalle, jonne jo oli ker�yntynyt lukuisa yst�v�joukko hyv�stij�tt�m��n. Muuan n�ist� yst�vist� kuiskasi korvaani lohdutukseksi pitk�� matkaa varten seuraavan jalon raamatunlauseen: "�l� pelk��, sill� min� olen sinun kanssasi; �l� harhaile, sill� min� olen sinua Jumalasi; min� vahvistan sinua, min� autan my�s sinua ja tuen my�s sinua minun vanhurskauteni oikealla k�dell�" (Jes. 41:10). Hetkisen kuluttua saapui matkatoverini, h�nkin yst�viens� seuraamana. Viel� kotvanen, l�mmin k�denly�nti, juna vihelsi l�ht�merkin. "Herra olkoon kanssanne; hyv�sti, hyv�sti!" kuului yst�v�in huulilta. Ja varmaankin monen syd�mmest� nousi Kaikkivaltiaan istuimen luo harras rukous, ett� H�n varjelisi meit� t�ll� pitk�ll�, vaarallisella matkalla ja antaisi meid�n onnellisesti saapua takaisin kotiin. N�in olimme alkaneet matkan Pietaria, Ven�j�n p��kaupunkia, kohden, jonne saavuimme seuraavana p�iv�n� klo. 11 e.pp. Nuo muutamat tunnit, jotka meid�n oli viipyminen Pietarissa, eiv�t olleet minulle kaikkein mieluisinta laatua, syyst� ett� alussa n�ytti silt�, kuin minun olisi ollut pakko keskeytt�� matkani ja erota toveristani. Syy siihen oli taloudellista laatua. Meid�n hyv�ss� p��kaupungissamme en ollut ainoastakaan pankista saanut kultafrankin rahoja, joita olisin matkalla tarvinnut, jonka vuoksi lunastin Buda-Pestiss� maksettavan vekselin. Viimeisess� hetkess� matkasuunnitelmamme kuitenkin muuttui siten, ett'emme tulleetkaan matkustamaan �sken mainitun kaupungin kautta, vaan suoraa tiet� halki Ven�j�n maan. T�m�n ilmoitin johtajalle siin� pankissa, josta olin vekselin ostanut. H�n lupasi hyv�ntahtoisesti seuraavana aamuna s�hk�teitse ilmoittaa asiasta er��seen Pietarin pankkiin, jotta min� saisin sielt� nostaa rahat. Mutta s�hk�sanomaa ei ollutkaan tullut, eik� sit� kuulunut koko sin� aikana, jolloin min� pankissa odotin. Monen mutkan per�st� min� kuitenkin sain pankinjohtajan uskomaan, ett� min� olin se, joksi itseni ilmoitin ja ett� kuljin rehellisill� teill�, ja h�n maksoi minulle puheena olevan vekselin. T�ss� puuhassa oli kuitenkin aika kulunut niin t�p�r�lle, ett� min� t�in tuskin kerkisin ajoissa junalle. Matkatoverini, jolla ei ollut v�h��k��n aavistusta minun pulastani, oli levottomana odottanut minua ja asettanut kaikki kuntoon matkaa varten. Piletti ostettiin aina Odessaan asti. Nyt alkoi siis tuo pitk� matka kautta avaran Ven�j�n maan. Levottomana odotellessaan oli matkatoverini saanut itselleen istumapaikan muutamassa vaunussa, jossa kuitenkaan ei ollut sijaa minulle. Meid�n t�ytyi siis olla erossa koko matka Pietarista Moskovaan. Ainoastaan suuremmilla asemilla saimme tavata toistamme. Kansaa oli tungokseen asti kaikissa vaunuissa, ja, joka kerran oli paikan saanut, sen t�ytyi istua siin� ihan kuin kiinni naulittuna. Keskell� ihmisjoukkoa, jonka kielt� en ymm�rt�nyt enk� osannut puhua, oli minulla aikaa vaipua omiin ajatuksiini, jotka nyt kokonaan minut valtasivat. Viime p�ivien tapahtumat, itse matkan tarkoitus j.n.e. esiintyiv�t selvin� sieluni silm�in eteen. Tulevaisuus kangasti edess�ni tuntemattomana mutta ihanteellisen kauniina. Odotinhan niin paljon t�st� matkasta. Nyth�n oli toteutuva tuo kaukainen toiveeni kerran p��st� pyh��n maahan, ihmeitten maahan. Mutta matka tuntui niin pitk�lt� ja vaivaloiselta, se oli t�ynn� lukemattomia vaaroja ja vastuksia. Sen vuoksi l�hetin palavan rukouksen Herran puoleen, joka kuulee syd�mmemme hiljaiset huokauksetkin:. "Herra, anna minulle voimaa voittamaan kaikki vastukset ja suojele minua kohtaavista vaaroista; vahvista ja tue ruumistani ja sieluani kaikkivaltiaalla k�dell�si!" Ja t�m� rukous loi sieluuni ihmeellisen rauhan; min� olin vakuutettu siit�, ett� Herra oli oleva kanssani matkalla. Ne seudut, joita Pietarin ja Moskovan v�lisell� matkalla saattoi vaunun ikkunasta n�hd�, olivat tosin laajat, mutta tuiki yksitoikkoiset. Niin kauas kuin silm� kantoi, n�ki edess��n viljeltyj� ketoja tai aavoja aroja. Siell� t��ll� oli joitakuita kurjann�k�isi� kyli�, muutamia taloja ja joku kreikkalais-katolilainen kirkko, jotka loivat ymp�rist��n jonkun verran vaihtelevaisuutta. Matkatoverini ristiv�t rintaansa joka kerta, kuin juna kulki jonkun kirkon ohitse. Etenkin oli muuan minun l�heisyydess�ni istuva, puoleksi herran, puoleksi talonpojan n�k�inen henkil�, jolla oli hurskaat, milt'ei askeettiset kasvot, hyvin tunnollinen t�m�n velvollisuuden t�ytt�misess�. V�hitellen alkoi aurinko laskeutua ja varjot piteniv�t. Y� saapui, y�, joka ei laisinkaan ole mieluisa sille, jonka t�ytyy viett�� levon aika rautatievaunussa vierasten ihmisten keskell�, joiden kielt� ei ymm�rr�. Paitsi sit�, ett� ehdottomasti tuntee jonkuulaista levottomuutta tavaroittensa ja matkarahojensa s�ilymisest�, oli minun ahtauden vuoksi mahdoton nukkua. Aika kului siis ylen hitaasti. Aamun tulo oli, kuten ainakin sellaisissa tilaisuuksissa, hartaasti odotettu. Id�n taivas alkoikin v�hitellen ruskottaa ja pian nousi aurinko kirkkaana, tuoden mukanansa kauniin p�iv�n. Se oli Huhtikuun 6 p�iv�. Kotimaassa, jossa ajatukset yh� vaan asuivat, alkoivat ihmiset jo varustautua kirkkoon oikealla tavalla viett��ksens� t�t� p�iv��. Seh�n oli koko protestanttisen kristikunnan p��si�inen. Mieleeni johtui kalliin Vapahtajamme yl�snouseminen, joka t�n�p�iv�n� oli tutkisteluaineena kaikilla kristityill�. Luin p�iv�n tekstin ja evankelistain kertomukset t�st� jalosta aineesta, joka aina antaa uutta el�m�n voimaa kristitylle maallisen vaelluksen aikana, olkoonpa h�n miss� paikassa ja millaisissa oloissa tahansa. Annoin ajatusteni seurata vaimoja ja opetuslapsia Jesuksen haudalle ja riemuitsin siit�, ett� minunkin matkani m��r� oli p��st� sille paikalle, jossa t�m� suuri ihme kerran on tapahtunut. Syd�mmeni t�yttyi ilosta, ja min� kiitin el�m�n Herraa, joka syntisten puolesta oli voittanut synnin, kuoleman sek� pimeyden voiman, ja samalla tuntui tulevaisuus niin turvalliselta, kun tiesin, ett� el�v� Vapahtaja, synnin ja kuoleman voittaja, on meid�n luonamme joka p�iv� sanansa ja lupauksensa mukaan. T�llaiset ajatukset virkist�v�t mielt� aution seudun l�pi matkustaessa ja tuovat sieluun iloa ja rohkeutta. Klo. 9 saavuimme Moskovaan, Ven�j�n syd�mmeen ja muinaiseen p��kaupunkiin. Siell� viivyttiin kolme tuntia. P�iv� oli kirkas ja ihana, ilma leuto, vaikka lunta viel� n�kyi siell� ja t��ll� kedoilla, ja kylm�t tuulen henk�ykset ilmaisivat, ettei kev�t viel� ollut tykk�n��n voittanut talven valtaa. Ei ainoatakaan pilve� n�kynyt kirkkaalla taivaalla. Kaikki luonnossa ennusti hyv��, virkist�en y�llisest� valvonnasta v�syneen mielen. Heti asemalle saavuttuamme tilasimme issikan, joutuaksemme niin pian kuin mahdollista katselemaan kaupunkia, josta olimme kuulleet niin paljon puhuttavan. Meille oli sanottu: "Ken mielii v�h�nkin oppia tuntemaan Ven�j�t�, h�nen t�ytyy n�hd� Moskova." Etenkin k�ytimme n�m�t kolme tuntia tuon kuuluisan Kremlin n�kemiseen. T�m�h�n on Ven�l�isten mielest� kaikista pyhin paikka koko valtakunnassa ja sit�paitsi on se koko Moskovan kaunistus. Kremlin muodostavat lukuisat kirkot ja keisarilliset palatsit, jotka ovat rakennetut er��lle kukkulalle ja muurilla erotetut muusta kaupungista. Kun "pyh�n portin" kautta astuu Kremliin, t�ytyy jokaisen jo portilla paljastaa p��ns�. Ven�l�inen tekee sen lis�ksi ristinmerkin ja tuntee pyh�� liikutusta; sill� h�n tiet�� olevansa pyh�ll� paikalla. Meid�nkin t�ytyi paljastaa p��mme portilla. Kirkoista, joissa k�vimme, on Uspenskin katedraali suurin ja kaunein. Siell� kruunataan Ven�j�n tsaarit, ja jo senkin vuoksi se on muita pyhempi ja arvokkaampi. Rakennustavan puolesta se ei eroa tavallisista Ven�j�n kirkoista. Itse sisustus on komea ja kallisarvoinen. Jo sis�lle astuessaan huomaa katsoja kolme ylen paksua, kallisarvoista pylv�st�. Jos luopi silm�ns� mihin tahansa, niin joka paikasta huomaa, ett'ei jumalankuvain eik� muiden koristusten suhteen ole tahdottu s��st�� vaivoja eik� kustannuksia, kun on tahdottu saada t�m� temppeli ihanteellisimman kauniiksi. -- Ven�l�iset, jotka seuraavat vanhaa ajan lukua, viettiv�t par'aikaa palmusunnuntaita, ja meid�n kirkkoon tullessamme toimitettiin juuri jumalanpalvelusta. Uspenskin katedraali oli ahdinkoon asti t�ynn� kansaa, ja suunnattomat ihmisjoukot oven ulkopuolella odottivat tilaisuutta p��st� t�h�n pyh��n paikkaan. Mekin asetuimme odottavain joukkoon ja saimme seist� puolen tuntia oven takana, ennenkuin p��simme sis�lle. Noin viisi sataa ihmist�, etenkin miehi�, sek� ylh�isi� ett� alhaisia, tuli ulos kirkosta, sill'aikaa kuin me odotimme. Suurella vaivalla saimme me joukon mukana tunkeutuneeksi kansan t�ytt�m��n temppeliin. Kirkossa tuoksui pyh� savu, erinomaisen kaunis kuorolaulu kehoitti l�sn�olevia hartauteen, ja joukko kallisarvoisiin messupaitoihin puettuja pappeja toimitti jumalanpalvelusta. Seurakunnan k�yt�s sek� kirkon sis�ss� ett� sen edustalla todisti, ett� Ven�l�inen suuresti kunnioittaa pyhi� asioita, temppeli� ja jumalanpalvelusta. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus ja hyv� j�rjestys. Meill� ei kuitenkaan ollut aikaa kauan viipy� t�ss� temppeliss�, sill� aika alkoi k�yd� tiukalle. Kello oli hetkisen kuluttua 1/2 12, ja meid�n oli joutuminen junalle, jonka oli m��r� klo 12 l�hte� Kieviin ja Odessaan. Moskova -- sivumennen mainitakseni -- ei tehnytk��n meihin eritt�in suurenmoista vaikutusta, kun Pietarin kaupungin loisto ja komeus oli viel� tuoreessa muistossa. Huoneet olivat mataloita, ja yleinen siisteys ei ollut l�hesk��n niin hyv�ll� kannalla, kuin olimme odottaneet. Ilman kaipausta j�timme siis kaupungin, jatkaaksemme matkaa etel��n k�sin. Edess�mme oli kahden vuorokauden matka, jonka kest�ess� piti pys�hdytt�m�n ainoastansa 2-3 tunnin ajaksi Kiev'iin. Taaskin olivat rautatievaunut tungokseen asti t�ynn�; vaikea oli saada siedett�v�� istumapaikkaa. Ensimm�inen ajatus istumaan p��st� oli taaskin: "mitenk� t�llaisessa ahtaudessa saa y�n kulumaan, kun ei nukkumisesta voi olla puhettakaan." Mutta muu ei auttanut kuin tyyty� osaansa. Tie kulki taaskin poikki aavojen tasankojen, jotka enimm�kseen olivat viljelem�tt�m�t. Tuskinpa miss��n voipi matka tuntua yksitoikkoisemmalta, kuin n�ill� seuduin. Varsinkin Suomalaiselle, joka on tottunut n�kem��n vuoria, laaksoja, j�rvi� ja virtoja, tuntui t�m� sanomattoman vastenmieliselt�. Sent�hden h�n kaipaa jonkunmoista muutosta, jotain vaihtelevaisuutta, vaan turhaan, sill� tuntikausia saapi katsella yh� vaan samaa. Niin kauas kuin silm� kantaa, n�kee vaan aroja, jotka viel� t�h�n vuoden aikaan olivat paksun lumen peitossa. Vasta silloin, kuin tulimme l�helle Kievi�, saivat seudut toisen muodon. N�imme et�isyydess� vuoria eli oikeammin yl�nk�j�, yksinp� vett�kin. Mit� edemm� matka kului, sit� enemm�n aloimme ik�v�id� Kiev'i�, tuota Ven�j�n ensimm�ist� p��kaupunkia. Oli jo Huhtikuun 7 p:n ilta l�henem�ss�, kun muuan matkustajista, joka oli syntyj��n saksalainen, mutta oli vuosikausia oleskellut Moskovassa, lausui ilosta loistavin silmin: "Kas, tuolla on vihdoinkin Kiev; tuolla n�ette kirkot; tuolla ovat kukkulat; tuolla virtaa joki." Niinp� tottakin, Kiev oli l�hell�; me l�hestyimme Dniepr-jokea, jonka rannalla Kiev'in kauniit kirkot ja kunnianarvoisten luostarien muurit kohoavat korkeutta kohden. Kiev'iin pys�htyi juna 3 tunniksi, joka aika t�ytyi tarkoin k�ytt��, jos mieli jossakin m��rin oppia kaupunkia tuntemaan. Me kiiruhdimme suoraa p��t� saksalaisen papin luo, jonka tapasimmekin kotona. Pastori W., 45 vuoden ik�inen mies, on ollut Kiev'iss� 16 vuotta sielunpaimenena ja tuntee sen vuoksi sangen tarkoin kaupungin ja sik�l�iset olot. H�n otti meid�t yst�v�llisesti vastaan ja sanoi, ett� h�nell� oli harras halu seurata meit� pyh�lle maalle, mutta virkavelvollisuudet estiv�t h�nt� n�in pitk�lle matkalle l�htem�st�. Ja vaikka yksin h�nen rouvansakin kehoittamalla kehoitti h�nt� l�htem��n meid�n seurassamme tuolle "intresantille retkelle", niin oli h�n pakotettu j�tt�m��n tuumansa tulevaisuuden varaan. H�n sanoi olevansa hyvin tyytyv�inen seurakuntaansa, johon kuuliin 2,500 � 2,800 j�sent�, enimm�kseen luterilaisia. My�skin on mainitussa seurakunnassa reformeerattuja ja herrnhuteja, joiden sielunhoito on pastori W:n sek� h�nen virkaveljens� pastori J:n huolena. Seurakunnalla on oma kaunis kirkkonsa sek� koulu ja pappila. Viivytty�mme hetkisen aikaa pastori W:n kodissa, l�hti h�n n�ytt�m��n meille kaupunkia, jossa on 200,000 asukasta. Kauniissa vaunuissa, joiden eteen oli valjastettu kaksi hyv�� hevosta, kuljetti h�n meit� paikasta paikkaan, jotta tuon lyhyen odotusajan kuluessa olisimme enn�tt�neet n�hd� edes muutamia kaupungin merkillisimmist� paikoista. N�ist� mainittakoon, paitsi kaupungin kauniita ymp�rist�j� ja ihania puistoja, joita tapaa kaikkialla, Pyh�n Antrean kirkko, joka kaupungin keskiosassa majesteetillisena kohoaa korkeutta kohden, sek� Sofian kirkko. My�skin on muutamia muistopatsaita, esim. er�s ruhtinas Gmilitzky'n kunniaksi pystytetty. Kadut ovat leve�t ja s��nn�lliset, talot uudenaikaiset, useissa paikoin palatsintapaiset. Pastori W. mainitsi, ett� kaupunki on niin� 16 vuotena, joina h�n siell� on asustanut, kaikin puolin melkoisesti edistynyt. Rautatie on suureksi osaksi ollut syyn� t�h�n edistykseen. Saatuamme suosituskirjeen saksalaisen seurakunnan pastorille Odessaan, lausuimme syd�mmelliset j��hyv�iset yst�v�lliselle is�nn�llemme, joka oli tuona lyhyen� oloaikanamme Kiev'iss� toimittanut meille niin paljon iloa, ja l�ksimme taas matkalle. Viel� y� ja kappale seuraavata p�iv�� oli meid�n matkustaminen rautatiell�. Edess�mme oli taasen tasanko, ��ret�n, taivaan rantaa tavoitteleva tasanko. Uupuneina pitk�st� rautatiematkasta, jonka kest�ess� emme olleet saaneet sanottavasti lev�ht��, saavuimme tiistaina Huhtik. 8 p. klo 11 Odessan rautatienasemalle, josta suoraa p��t� l�hdimme laivarantaan tiedustamaan, mill� laivalla p��sisimme poikki Mustanmeren Konstantinopoliin. Toivomme mukaan tapasimmekin t��ll� "Asof"-nimisen h�yrylaivan, jonka oli m��r� samana p�iv�n� klo 4 l�hte� kynt�m��n Mustanmeren aaltoja, saattaen matkustajia Turkin p��kaupunkiin. Viety�mme matkakapineet mainittuun h�yrylaivaan ja ostettuamme piletit, l�hdimme terveht�m��n saksalaisen seurakunnan pastoria, joka, vastaanotettuaan meid�t eritt�in yst�v�llisesti, l�hti n�ytt�m��n meille tuota suurta kaupunkia, joka k�sitt�� 300,000 asukasta ja oli Ven�j�n etevimpi� kauppakaupunkeja sek�, rakennettuna er��lle Mustanmeren rannalla olevalle yl�nteelle, on asemansa puolesta hyvin kaunis. Siell� olevaan saksalaiseen seurakuntaan, jolla on oma kirkkonsa ja koulunsa, kuuluu 5-6 tuhatta j�sent�, jotka tunnustavat luterilaista uskontoa. Luterilaisen seurakunnan ohessa on kaupungissa my�skin noin 300 j�sent� k�sitt�v� reformeerattu seurakunta, jolla on oma pappinsa. Meid�n ollessamme pastori B:n luona toimitettiin meid�n matkapassimme Turkin konsulin tarkastettaviksi. T�llainen tarkastus on aivan v�ltt�m�t�n, sill� ilman sit� emme olisi saaneet astua laivaan, emmek� my�sk��n olisi p��sseet Konstantinopoliin. Lausuttuamme j��hyv�iset yst�v�lliselle is�nn�llemme, joka saattoi meit� laivasillalle, alotimme tuon 36 tuntia kest�v�n matkan Mustanmeren poikki, tuota asemansa puolesta ylistetty� Konstantinopolia kohti. Ilma, joka monta p�iv�� oli ollut kirkas ja l�mmin, muuttui yht'�kki� kolkoksi ja sateiseksi. Synkk�n� ja uhkaavana lep�si Mustameri edess�mme. Salainen pelko syd�mmess� alotimme siis matkan tuolla vaarallisella merell�, joka usein myrskys��ll� on saanut aikaan suuria h�vityksi�. Laiva, joka oli sangen mukavasti sisustettu, huojuikin ankarasti pime�n tultua ja kautta koko y�n. Kaiken y�t� satoi ankarasti, mutta aamulla klo 8 aikaan alkoivat aamuauringon s�teet hajoittaa pilvi�, ja klo 11 aikaan oli ilma mit� ihanin, ainoastaan hiljainen tuuli keinutteli laivaa. -- Matkustajat laivalla muodostivat kirjavan joukon; siin� oli kaikensukuisia ja kaikenkielisi� kansoja. Keskikannella oli suuri parvi tatarilaisia, miehi� ja naisia "mollah'insa", eli pappinsa vartioimina. Naisilla oli hunnut silmill�, miehet olivat jotenkin repaleisissa, ohuissa lammasnahkapuvuissaan. Kenties he olivat matkalla Mekkaan, saadaksensa Kaabassa, muhammettilaisten etevimm�ss� temppeliss�, palvella Allah'ia. Etu- ja takakannella taas oli ranskalaisia herroja ja naisia, jotka hilpe�n iloisina ja samalla sievistelev�n sirosti lausuivat toisilleen kohteliaisuuksia. Sen lis�ksi oli seurassa turkkilaisia, jotka vilkkaasti puhelivat kesken��n. Heid�t tunsi punaisista p��hineist��n (fezeist�), joiden mustat tupsut olivat vilkkaassa liikkeess� heid�n puhuessaan. Englantilaiset, joita laivalla oli muutamia, tunsi vakaasta, arvokkaan hienosta k�yt�ksest�. Paitsi monenkaltaisia ja erikielisi� ihmisi�, oli laivalla suuri joukko nautael�imi�, jotka nekin olivat matkalla meren toiselle puolelle ja sielt� sitten ties minnek�. Niiden luku nousi ainakin sataan. Sen lis�ksi kuului viel� matkaseurueeseen lukematon joukko siipikarjaa, jonka keskelt� kuului y�t� p�iv�� kova kaakotus, ja pikku porsaita, jotka pahasti vinkuivat. N�inmuodoin oli h�yryalus monessa suhteessa enemm�n karjakarsinan kuin matkustajalaivan n�k�inen. Kaunis ja suloinen Huhtik. 9 p. kului nopeasti, suoden meille tarpeellista lepoa vaivaloisen rautatiematkan j�lkeen. Illalla saimme ihailla auringon laskua, joka olisi ollut mit� ihanin, elleiv�t muutamat v�h�p�t�iset pilvent�nk�t viimeisess� hetkess� olisi verhonneet laskeuvaa aurinkoa. Viimeksi mainittu seikka antoi meille aihetta pel�t�: kunhan vaan ei huomisaamu, jolloin meid�n oli kulkeminen Bosporoksen l�pi Konstantinopoliin, muuttuisi sateiseksi ja meilt� menisi hukkaan mit� nautintorikkain hetki. Viel� y� -- ja seuraavana aamuna tiesimme siis olevamme kauan kaihoamaimme It�maitten portilla. Jo varahin kl. 1/2 3 aikaan torstaiaamuna Huhtik. 10 p. her�tti meid�t suloisesta aamu-unesta ankara laivan kannelta kuuluva jyrin�, sill� ankkuri laskettiin. Siit� huomasimme, ett� olimme jo saapuneet Bosporoksen salmen suulle. Siin� meid�n t�ytyi odottaa, kunnes aurinko oli noussut, sill� yksik��n laiva ei saa kulkea Bosporoksen l�pi ennen auringon nousua. T�t� kieltoa, joka on toimeenpantu jossain rauhansovinnossa, t�ytyy jokaisen ilman poikkeusta noudattaa. T�m�n odotuksen aikana oli meill� kyllin aikaa valmistautua katselemaan sit� suuremmoista n�k�alaa, joka hetkisen kuluttua oli avautuva eteemme. Huomio oli tarkoin kiintynyt siihen, mit� nyt oli tuleva. T�m�n odotuksen aikana tapahtui matkatoverilleni pieni vahinko, sill� h�n matkakapineita kootessaan ep�huomiosta kaatoi er��n turkkilaisen appelsiinikorin, niin ett� kaikki appelsiinit vieriv�t pitkin salin lattiaa. Meill� oli suuri ty�, ennenkuin saimme hedelm�t kootuiksi koriin ja asetetuiksi uudestaan j�rjestykseen. Ensiksi oli turkkilainen hiukan harmissaan, mutta sitten h�n leppyi ja n�ytti unohtaneen koko jutun. Kello alkoi olla kuusi; id�n ilma k�vi punaiseksi ja aurinko nousi taivaalle kirkkaana ja kauniina. Viel� hetkinen, muutamia turkkilaisia postinkuljettajia tuli laivaan, ja laiva l�hti liikkeelle. Aamuilma tuntui kolealta ja kylm� tuuli teki olon laivan kannella v�h�n vastenmieliseksi. Ihanat Bosporoksen rannat, joita kaunisti kev�tkes�n kaunis vihannuus, pid�ttiv�t meit� kuitenkin kannella. Ja kun olimme hetkisen katselleet noita ihmemaisemia, niin emme en�� kylm�� tunteneetkaan. Huomiomme niin t�ydellisesti kiintyi meit� ymp�r�iviin n�k�aloihin, ett� vilun tunne oli aivan poissa. Minun on mahdoton t�ss� kuvata kaikkea sit� kauneutta, joka meit� ymp�r�i niiden 2 tunnin kuluessa, joina h�yrylaiva hiljaa luisti noiden korkeiden rantain v�litse kohden Konstantinopolia. Minulla tarvitsisi olla taidemaalarin sivellin, voidakseni edes jossakin m��rin kuvata niit� n�k�aloja, jotka kev��n raikkaassa vihannuudessa aamuauringon valaisemina avautuivat eteemme. Molemmin puolin salmea, Aasian kuten Euroopankin puolella, n�kee mit� ihanimpia, moneen eri tapaan rakennettuja huviloita. Useimmissa on tasaiset katot, jotka aina muistuttavat meit� siit�, ett� olemme It�mailla. Uljasten puistojen, tuhansien hedelm�puiden ja loistavien kukkaispenkereiden ymp�r�imin� ne j�tt�v�t mieleen katoamattoman muiston. Min� en uskalla ryhty�k��n kuvailemiseen, kun jo edelt� p�in tied�n kykenem�tt�myyteni siihen; kuvaus ei v�himm�ss�k��n m��r�ss� vastaisi todellisuutta. T�ytyy omin silmin n�hd� t�m� maisema, saadakseen siit� oikean kuvan; sit� ei k�y kyn�ll� piirt�� paperille. Min� olen matkustanut Rein-joella ja n�hnyt sen ihanat rannat viinitarhoineen ja linnoineen, mutta Bosporos voitti kaiken sen ihanuuden. Mutta kauneimmatkin hetket ihmisel�m�ss� h�iriytyv�t jostakin vastenmielisyyden tunteesta, joka myrkyn tavalla hiipii turmelemaan ja h�vitt�m��n. Ehe�n t�ydellist� nautintoa ei ole t�ss� syntisess� maailmassa, t�ss� murheen laaksossa. Niin k�vi nyt meillekin. Me halusimme rauhassa nauttia kaikkea t�t� ihanuutta, kuin Luoja oli runsaalla k�dell� kylv�nyt luontoon; mutta pianpa meid�n t�ytyi her�t� muistamaan, ett� viel� elimme synnin ja pahuuden maailmassa. Kuin l�hestyimme kuuluisaa suurvaltojen riitakapulaa Konstantinopolia, Turkin vallan p��kaupunkia, jonka mielivallan ja julmuuden alla kauneimmat maat ja monet kansat huokailevat, n�imme matkan p��ss� mustan jonon veneit� eli n.s. "kaikeja", v�est�n� kiljuvia ja pauhaavia ihmisi�, jotka olivat tuota pikaa tulevat vaivaamaan meit� perin vastenmielisell� tunkeilevaisuudellaan. Ja jo ennen, kuin h�yrylaiva viel� oikein pys�htyik��n, takertuivat ne kiinni sen sivuihin ja kiipesiv�t uskomattoman notkeasti yl�s laivan kannelle joka puolelta. Tuossa tuokiossa olimme noiden kiusanhenkien ymp�r�imin�, jotka pakkautuivat joka taholta luo. V�kisinkin olivat ne riist�� matkatavarat ihan k�sist�mme. Kaikki tarjoutuivat meille kantajiksi ja oppaiksi. Tuossa tunkeilussa t�ytyi k�ytt�� kaikkea kyky��n, voidakseen pid�tt�� heit� edes hiukankaan erossa ja s�ily�kseen heid�n ry�steli�isyydelt�ns�, joka n�ytti olevan vallan rajaton. T�ss� saimme siis ensi kerran v�h�n tutustua it�maiden satamatapoihin ja n�ihin sellaisen kansan hurjiin poikiin, johon sivistys on viel� hyvin v�h�n p��ssyt levi�m��n, ja jonka keskuudessa raaka voima vaikuttaa enimm�n. Sama n�ytelm� uudistui sitte jokaisessa seuraavassakin satamassa. Senp� t�hden niit� l�hestyess� aina tuntuikin sis�llist� levottomuutta; olihan jo edelt� p�in tietty, miten suuria hankaluuksia aina oli maalle menossa. Viimein onnistui meid�n saada toimeen sopimus er��n oppaan eli "dragomaanin" kanssa, joka osasi v�h�n saksaa ja n�ytti hiukan rehellisemm�lt� kuin toiset. H�n suostui m��r� maksusta viem��n meid�t sille h�yrylaivalle, joka oli samana p�iv�n� iltapuolella l�htev� Smyrnaan, ja muuten opastella meit� kaupungissa. H�nen "kaikiinsa" kannettiin matkatavaramme ja me siis j�timme "Asofin" turkkilaisineen, tatarilaisineen, siipikarjoineen ja porsaineen, jossa laivassa jo olimme jotenkin ruvenneet viihtym��n, vaikka seura siin� olikin niin kirjava. "Diana," se it�valtalainen laiva, jossa meid�n tuli jatkaa matkaamme, oli aivan l�hell�, niin ett� muutamassa minuutissa p��simme sen sivulle. Kuitenkin oli meid�n k�yt�v� tullissa ennenkin saimme toimittaa matkatavaramme uuteen laivaan. Tulliin n�hden mainittakoon t�ss� huvittava tapaus kuvaamaan Turkin valtakunnan tullioloja. Kuin jo aioimme nostattaa kapineitamme Dianaan n�immekin pienen veneen eli "kaikin", jossa istui kaksi miest�, kiiruhtavan luoksemme. Opas selitti niiden olevan tullimiehi�, jotka tahtoivat tutkia tavaroitamme, mutta lis�si heti: "jos annatte heille 5 piasteria (noin 1 mk. 10 p:i�), niin kyll� he tyytyv�t ja menev�t tiehens�." Ryhtym�tt� aukomaan katseltavaksi tavaroitamme, joissa ei mit��n kielletty� ollut, ja siten hukuttamaan muutenkin niukkaa aikaa, annoimme ennemmin mielell�mmekin dragomaanille 5 piasterin rahan, jota h�n sormiensa v�list� n�ytti tullimiehille. [Sittemmin saimme kokea monestikin, ett� aina t�ytyy lahjomalla selvitt�� tullitarkastukset, vaikka ei olekaan mit��n kielletty� tavaraa. Jos ei mit��n anna, purkavat tullimiehet tavaroita moneen kertaan, lausuen ehtimiseen "bachschisch" sanaa.] Toinen heist� ensin teeskenteli inhoavansa sellaista tullaamistapaa, ehk�p� rahan pienuuden t�hden; mutta kuin dragomaani, pit�m�tt� siit� lukua, heitti sen hopearahan heid�n veneeseens�, k��nsiv�t he nopeasti "kaikinsa" ja sousivat tiehens�, n�ht�v�sti hyvin tyytyv�isin� saaliiseensa. Tullauksen puolesta oli t�ll� kertaa selvitty, vaikka kyll� sellaisella tavalla, josta saimme huonot ajatukset koko Turkin vallan tullilaitoksesta. Hyv�ss� rauhassa saimme sitte toimittaa tavaramme laivaan ja l�hte� maalle katselemaan kaupunkia. Rannassa t�ytyi meid�n n�ytt�� matkapassimme vartiavirkamiehelle. Onneksi olivat ne n�ytetyt Turkin konsulille Odessassa; muuten olisimme ehk� saaneet k��nty� pois tyhjin toimin, p��sem�tt� Konstantinopoliin tai koko Turkin valtakuntaan. Juotuamme dragomaanin neuvosta ensin kahvia turkkilaistapaan varsin mit�tt�m�ss� kahvilassa, kiiruhdimme nyt pitkin lokaisia katuja Galatan tornille, jossa muukalaiset tavallisimmasti ensinn� k�yv�t, ihailemassa sielt� k�sin kauneita, laveita n�k�aloja ja saamassa yhteiskuvan kaupungista. Torni on keski-ajalta, byzantinilaiselta aikakaudelta, ja sanotaan sit� rakennusta "Kristuksen torniksi" (poru s tou Hristou eli tou staurou). Se on muodoltaan py�re� ja keski-aikaisten linnantornien kaltainen, 100 metri� korkea meren pinnasta lukien. Sen juurella on viel� j�lki� vanhoista muureista, jotka ovat n�ht�v�si kuuluneet linnoitukseen. Luultavasti on siin� aikoinaan ollut linna, josta torni on j��nn�ksen�. Yl�s torniin noustaan jyrkki�, hyvin ep�mukavia rappusia, joissa on 181 porrasta, jonka t�hden nouseminen sinne on hyvin rasittava. Mutta vaiva tuleekin runsaasti palkituksi, sill� p��sty� kerran yl�s on silm�in edess� ihanimpia n�k�aloja. Tornin joka sivussa on aukenevia ikkunoita, joista p��see tornia ymp�r�iv�lle ulkoparvekkeelle k�velem��n ja ihan vapaasti n�kem��n kaikkea. Mit� kaikkea sill� k�velykierroksella on n�ht�v�n�, mit� kauneita n�k�aloja avautuu eteen, on minun mahdoton kuvata. Siihen olisi tarpeen tarkempi tutustuminen kaupunkiin, kuin minulla on. Katsojan huomiota kuitenkin heti vet�v�t puoleensa suuret majesteetilliset moskeat (muhammettilaisten kirkot) kaikkine minareetteineen (torneineen), joita siin� kaupungin-osassa, jota sanotaan Stambuliksi, kaikkialta kohoelee kohti taivasta. Kaikkialla n�kyy, sielt� korkealta katsellen, my�skin ihmiskihermi�, jotka mit� kummallisimmissa puvuissa lakkaamatta ovat liikkeess�. Kaikki n�ytt�� levottomasti aaltoilevalta merelt�. Tornista katsellen vasta oikein osataan my�skin arvostella t�lle kaupungille suodun, ihmeellisen ihanan aseman suurenmoista kauneutta. Enemp�� kuin noin tuntikausi ei meill� kuitenkaan ollut aikaa kuluttaa t�ss� paikassa, sill� meid�n t�ytyi kiiruhtaa Ven�j�n konsulin luo saamaan taas passeihimme n�ytt�kirjoitus matkamme jatkamista varten. Likaisia katuja my�ten, jotka olivat t�ynn�ns� ihmisi� ja joilla ryysyiset kerj�l�iset julkeimman h�vytt�m�sti tunkeutuivat p��llemme, k�vi matka konsulinvirastoon, mutta turha oli tavoitella nyt sit� korkeaa herraa. H�nen sanottiin olevan vasta klo 10 aikaan tavattavana virkahuoneessaan, joka oli er��ss� palatsimaisessa rakennuksessa. T�m�n v�liajan k�ytimme toisen kaupungin-osan, Peran, katselemiseen, joka on v�h�n siistimpi ja paremmin rakennettu sek� korkeammalla kuin Galata, ensimm�inen kaupunginosa. Aina klo 12:teen asti t�ytyi meid�n odotella ennen, kuin saimme passeihimme konsulin kirjoituksen, eiv�tk� passit viel� sittek��n olleet valmiit, vaan piti ne v�ltt�m�tt� vied� viel� Turkin konsulille. Monen vaivan ja vastuksen sek� maksun j�lkeen p��ttyi t�m� varsin proosallinen historia siten, ett� me saimme k�siimme Turkin kielell�, kummallisimmilla salaper�isill� merkeill� kirjoitetun paperin, jossa sanottiin olevan merkittyn� meid�n ik�mme, n�k�mme ja kenties mit� kaikkea muuta. Muiden merkillisyyksien joukossa oli meist� paperissa my�skin, ett� me olimme n��lt�mme valkoveriset. Ja verraten turkkilaisiin ja etel�maalaisiin, jotka ovat mustia ja vaskenkarvaisia, olikin tuo oikein. Meit�h�n nyt katseltiin turkkilaissilmill� -- tai oikeastaan ei katseltu, sill� mies, joka kirjoitti passin, ei ollenkaan n�hnyt meit�, vaan ainoastaan dragomaanimme; mutta h�nest� se oli itsest��n selv� asia, koskapa me olimme pohjolasta. Viel� meill� oli kaksi tuntia aikaa; ne j�iv�t kaupungin merkillisimm�n osan varalle. Astuttuamme "Kultaisen sarven", poikki kolmanteen kaupungin-osaan Stambuliin, jossa majesteetilliset moskeat ovat, otimme hevoset ja vaunut p��st�ksemme sukkelammin paikasta paikkaan, jotka viel� tahdoimme n�hd� ennen l�ht��. Merest� syv�lle kaupunkiin pit�v�n lahdekkeen "Kultaisen sarven" poikki on silta, jossa ei ole mit��n muuta merkillist� kuin ett� se tavallisesti, mutta varsinkin iltap�ivill�, on t�ynn� ihmisi� mit� moninaisimmissa kirjavissa puvuissa. Suurella vaivalla p��simme t�m�n huutaman ja pauhaavan parven l�pi. Vapaus on siell� hyvin suuri, jonka t�hden ep�j�rjestys ja vallattomuus ovatkin vallalla. Mit��n kieltoa ei kuulunut mist��n p�in; yht��n j�rjestyksen valvojaa ei n�kynyt. Jokainen n�ytti el�v�n miten mielens� teki. Melkein ihan sillan p��st� kohoaa juhlallisena ja majesteetillisena er�s suurimmista moskeoista, nimelt� Sultan Valid�. Sen korkeilla, kaunisrakenteisilla rapuilla istui nyt melkoinen joukko v�ke�, paraastaan miehi� ja lapsia, jotka joutilaisuudessaan n�yttiv�t suuresti nauttivan olemassa olon suloutta. Kaikki n�yttiv�t eritt�in iloisilta ja tyytyv�isilt�. Me riensimme sen ohitse toiselle _Hagia Sophia_ nimiselle moskealle, joka on Konstantinopolin arvokkain kirkko Se on alkuaan vanha kreikkalainen kirkko, Justinianuksen rakentama, mutta sittemmin muutettu muhammettilaiseksi moskeaksi. Kun turkkilaiset vuonna 1452 valloittivat Konstantinopolin, pystytettiin sen kirkon katolle puolikuu merkiksi muhammettilaisvallan koitosta. Kirkon historia ulottuu taa p�in aina h�m�r��n muinaisuuteen saakka. Vuonna 326 Konstantinus Suuri, joka itse k��ntyi kristinuskoon ja korotti sen valtion uskonnoksi, perusti temppelin, jota Konstantius vuonna 360 suurensi ja kaunisti. Vuonna 404, kirkko-is� Krysostomoksen aikana, joutui t�m� kirkko tulen uhriksi, mutta Teodosius rakennutti sen uudestaan v. 415. Vuonna 532 paloi kirkko toisen kerran, mutta keisari Justinianus p��tti rakennuttaa sen taas j�lkeen; ja se rakennettiin niin suurenmoiseksi ja ihanaksi, ett� kauneudelta ja juhlallisuudelta ei ollut sen vertaista. Juhlallinen ja majesteetillinen se on nytkin; valtaavan vaikutuksen se tekee, kuin astutaan sis��n. Ihmetelt�v� on mahtavan suuri keskikupooli, joka aina on omituisen valtaavana osana byzantinilaisessa rakennustaiteessa. Kaikkialla katossa ja seiniss� on maalauksia, jotka lienev�t vieh�tt�vi� ja suuriarvoisia taiteentuntijalle. Muuten on koko kirkko hyvin suuri ja siit� kohoaa nelj� minareettia. Meid�n astuessamme sis��n toimittivat muhammettilaiset paraikaa puolip�iv�-rukoustansa, jonkinlaista jumalanpalvelusta. Yleens� ei ole kristityn lupa menn� moskeaan sellaiseen aikaan, jolloin mit� hyv�ns� jumalanpalvelusta pidet��n, koska se saastuttaisi temppelin ja jumalanpalveluksen. Meid�n oppaamme oli kuitenkin niin tuttu vartialle, ett� sai toimitetuksi meille p��syn sis�lle, vaikka puolip�iv�-rukous olikin paraillaan. Siten saimme hiukan katsahtaa muhammettilaisten jumalanpalvelustakin, josta saanen kertoa muutamia sanoja. Ennen kuin saimme astua temppeliin, t�ytyi meid�n esihuoneessa ottaa tohvelit, ett'emme saastaisilla jaloillamme koskisi sen lattiaan. Keskell� avaraa lattiata, joka oli ylt'yleens� peitetty paksuilla, kalleilla matoilla, istuivat "muselmannit", jalat allansa, suuressa piiriss�. Naiset istuivat erill��n korkeammilla pengermill�, l�hell� miesten piiri�, niin ett� voivat hyv�sti n�hd� ja kuulla, mit� tehtiin ja puhuttiin. Miespiirin keskus oli tyhj�. Rukous tapahtui siten, ett� yksi luki edelt� ulkoa suruisella, yksitoikkoisella, kimakalla ��nell� jonkun v�rsyn alusta, ja, kun h�n ehti l�helle v�rsyn loppua, yhtyiv�t muut l�sn� olijat edelt� lausujan sanoihin. Sitte alkoi taas toinen samaan tapaan, ja v�rsyn lopulla yhtyiv�t taas muut samoin h�nen sanoihinsa. Sit� tekoansa tekiv�t he koko ajan, kuin me olimme moskeassa. Kaikki n�ytti tapahtuvan edelt� m��r�tyn ja opitun kaavan mukaan. K�velless�mme ymp�ri moskeaa n�imme siell� t��ll� henkil�it�, jotka hiljakseen toimittivat hartauttansa m��r�tyll� tavalla siten, ett� lankesivat polvilleen ja l�iv�t otsaansa lattiaan. N�imme my�skin saarnatuolin, jossa oppaamme sanoi kirkon ylip��miehen er�in� aikoina, luultavasti suurina juhlina, saarnaavan Sultanin l�sn� ollessa. Jumalanpalvelus muuten minuun teki hyvin surettavan vaikutuksen. Vakavuutta ja hartautta sek� intoa siin� kyll� n�ytti olevan, mutta el�m�, ilo ja rauha olivat poissa. Eik� se ole ihmek��n, he kun eiv�t tunne totista, el�v�� Jumalaa, ilmestynytt� Jesuksessa Kristuksessa rakkaana, sovitettuna Is�n�, jota ei palvella pakosta, vaan rakkaudessa, hengess� ja totuudessa. Murhemielin l�ksin t�st� paikasta ja rukoushetkest�, joka oli her�tt�nyt ainoastaan surun tunteita minun mieless�ni. Minun rukoukseni kuului n�in: "Herra, anna evankeliumisi valon pian paistaa t�lle viheli�iselle kansalle, ett� he totuudessa tuntisivat sinut ja saisivat kokea syd�mmess�ns� sinun rauhaasi!" Minun syd�mmeni my�skin paloi syvimm�st� kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, joka oli antanut minun synty� sellaisen kansan keskuudessa, jossa Jumalan sanaa selv�n� ja puhtaana saarnataan, ja ilmoittanut minulle Pyh�n Henkens� kautta armonsa salaisuuden ja saattanut minut totuuden tietoon. K�vimme viel� toisessakin moskeassa, joka oli siin� ihan l�hell�, nimelt� Ahmedije, voidaksemme niit� verrata toisiinsa. Tulo ja p��sy sinne oli aivan saman kaltainen kuin �sken. Nyt siin� ei ollut mit��n jumalanpalvelusta, ainoastaan joitakuita henkil�it� toimittamassa hartauttansa. Muuten el�m� siell� oli omituista; kaikesta n�kyi, ett� muhammettilaiset itse eiv�t pid� varsin suuressa arvossa temppelej�ns�. Muutamat tosin rukoilivat Jumalaa, mutta muuten siell� juoksenteli suuri joukko lapsia meluten hirve�sti. Ja sit� paitsi oli siell� muutamia ty�miehi� korjailemassa jotakin; he laskivat leikki� kesken��n ja l�iv�t toisiaan laudanp�ill�. Toisessa p��ss� istui muutamia pappeja (mollaheja) ja lukivat kenties koraania. Me saimme sen k�sityksen, ett� papit ja palvelijat asuvat moskeoissa; ainakin silt� n�ytti, sill� siell� oli vaatteita, ruoka-astioita, y.m. Kaikki t�ss� moskeassa osotti ep�j�rjestyst�. J�timme moskeat ja poikkesimme ohi menness� Janitschaarien museoon, josta mainittakoon, ett� siell� on suuri joukko vahakuvia kaikenlaisissa eri puvuissa. Ken tahtoo tutkia Turkin historiaa, h�nelle siell� lienee paljo opettavaista. Me puolestamme emme saaneet sanottavaa hy�ty� siell� k�ynnist�mme. Suuri basaari, jonne sitte saavuimme, vieh�tti meit� enemm�n ja her�tti meiss� suurempaa ihmettely� ja kummastusta. Se on oikea sokkelo kapeine k�yt�vineen, joille ilman opasta helposti eksyy. Puhtaus on yht� v�h�n siell� kuin muuallakaan kaupungissa mainittavan hyv�, jonka t�hden ilma on t�ynn� mit� tympeytt�vimpi� h�yryj� ja muutenkin rasittavan ummehtunut. Koiria, joita Turkin p��kaupungissa on ylen paljo, makailee kaikkialla, jonka t�hden t�ytyy olla hyvin varoillaan, ett'ei satu polkemaan niit� ja kaadu likaan, jonka vallassa maa eli lattia on. Kauppatavaraa kaikenlaista on runsaasti. Kaikki, mit� it�maat ja l�nsimaat tuottavat, menee t��ll� kaupaksi. Ihmisi� my�skin on kaikkialla n�iss� kapeissa k�yt�viss�, mutta minun arvatakseni enempi my�ji� kuin ostajia. Meid�n astuttuamme sis��n, koettivat my�j�t, heti huomaten meid�t muukalaisiksi, houkutellen ja puoliv�kisin vet�� meit� my�ntipaikkojensa luo p��st�kseen tarjoelemaan meille tavaroitansa. T�ytyip� usein k�ytt�� k�sivoimaakin ty�nnelless� heit� pois kimpustansa, ja ainoastaan suurella vaivalla p��simme siin� eteen p�in ihmistungoksen l�vitse. Tavallinen melu ja h�lin� vallitsi kaikkialla. Ostamisemme olivat v�h�iset, emmek� niiden t�hden olleet sinne menneetk��n. Me tahdoimme vain katsahtaa, milt� it�maalainen basaari oikeastaan n�ytt�� eurooppalaisesta. Matkakumppanini osti itselleen turkkilaisen lakin, n.s. fezin, jota h�n sitte monestikin k�ytti ollakseen enimp�in maiden kaltainen, sek� muutamia neuloja, ja min� v�h�n tupakkaa matkan varalle. Joka tavavasta pyydettiin ensinn� suunnatonta hintaa, mutta voitiinpa niit� saada enemp�� kuin puolta huokeammasta, jos osattiin tinki�. Kuumuus ja inhottava haisu ajoivat meid�t sielt� piankin pois, ja tuntui oikein suloiselta hengitt�� raittiimpaa ulko-ilmaa. Monesti olen per�st�p�in kummastellut, kuinka nuo ihmisraukat voivat el�� ja viihty� siin� hirve�ss� siivottomuudessa, joka kaikkialla vallitsee noissa tavallaan maanalaisissa k�yt�viss�, joihin raitista ilmaa tuskin ollenkaan p��see. Konstantinopolissa olomme aika oli t�ten v�hitellen kulunut loppuun. Me olimme jotakin n�hneet ja huomanneet t�st� merkillisest� kaupungista, joka niin sanoaksemme on it�maiden porttina. Toisen kerran astuimme "kultaisen sarven" poikki Stambulista Galataan, josta soutajamme vei meid�t "Diana" laivalle. Toivoimme saavamme viett�� ilman enempi� vastuksia lopun t�st� p�iv�st�, joka oli ollut niin rikas vaiheista ja muistoista. Mutta toivomme ei toteutunut. P��sty�mme laivan kannelle kys�simme onnettomuudeksemme soutajalta, paljonko h�n tahtoi vaivastaan, vaikka jo aamulla olimme sopineet maksusta. Luullen, ett� me muka emme muistaneet, m��r�si h�n kymmenen kertaa suuremman summan, kuin oli sovittu. Ja nyt t�ytyi ryhty� uudestaan tinkim��n h�nen kanssansa, joka ei suinkaan ollut helppo teht�v�. Me emme viel� olleet tottuneet it�maiden tapoihin, emme tunteneet petollisuutta, joka vallitsee kaikkialla. Sen t�hden t�ytyi meid�n t�ss� maksaa oppirahaa. Kuusi kertaa enemm�n, kuin sovittu summa oli, sai oppaamme ja l�ksi tosin n�k���n tyytym�tt�m�n�, mutta syd�mmess��n iloiten, ett� oli odottamatta saanut hankituksi niin hyv�n p�iv�palkan. H�yrylaivaan oli jo kokountunut suuri joukko matkustavaisia monesta maasta ja samoin kansallisuudeltaan ja kielelt��n monenlaisia. Sopipa sanoa, ett� siin� hy�riv�ss� joukossa vallitsi t�ydellinen kielten sekoitus. It�maisista kielist� puhuttiin siin� Turkin, Arabian ja Egyptin kieli� ja l�nsimaisista Italian, Ranskan, Saksan ja Kreikan. Sellaista, joka olisi puhunut minun �idinkielt�ni, suomea, ei ollut yht�k��n t�ss� suuressa it�maiden laivassa. Mutta sit� vastoin tapasi matkakumppanini saksalaisen lakitieteen tohtorin H:n, jonka kanssa h�n oli ennemmin ollut kirjevaihdossa juuri t�st� it�maiden matkasta. H�n yhtyi meihin, jonka t�hden meit� nyt oli kolme ensi aikoina t�st'edes. H�n oli miellytt�v�, iloinen ja puhelias mies, joka monesti leikill��n ja huvittavilla puheillaan sek� reippaalla laulullaan ilahutti suuresti meit� kumpaakin. Minun oli kuitenkin usein hyvin vaikea ymm�rt�� h�nt�, koska h�n puhui Thyringin murretta, joka lienee vaikeimpia vieraan tajuta. Jokap�iv�inen harjoitus tuotti sent��n minullekin jonkin verran taitoa siin�kin. "Maantuomarin" nimell� h�n sitte oli meid�n seurassamme koko kolmetoista p�iv��. H�n kun oli matkoihin tottunut ja osasi kieli�, oli h�nest� meille monesti suuri hy�ty t�ll� matkalla. Molemmilla meill� s�ilyy h�n rakkaassa muistossa. H�yrylaivan l�ht�ajaksi oli m��r�tty k:lo 4, mutta olipa se 5 jopa 6:kin ennen, kuin ruvettiin nostamaan ankkuria. Odotus-aikaa k�ytimme seuran l�hemp��n tarkasteluun, jossa nyt olimme ja olimme olevat koko seitsem�n p�iv�� kest�v�n matkan Jaffaan. Sarvikarjalle, jota Mustanmeren h�yrylaivalla oli niin suuri joukko, ei ollut j�tetty tilaa "jumalatar Dianan" kannella. Ainoastaan kaksi lehm�� ja v�h� siipikarjaa oli sinne tuotu matkan tarpeeksi. Mutta ihmisiin n�hden oli seura niin kirjava kuin mahdollista. Keskikannella oli suuri joukko kreikkalaisia ja turkkilaisia kirjavissa repaleisissa puvuissa, monella p��ss� fez eli turbaani heid�n uskontonsa, muhammettilaisuuden, merkkin�, muutamilla toisenlaiset p��hineet. Laivassa oli t�ksi kertaa tehty tilaa "haremille", jossa muhammettilaiset saattoivat vastuksitta kuljettaa vaimojansa. Sitenp� oli matkalla tilaisuus tarkastella Muhammedin uskolaisen perhe-el�m��. Oli laivassa viel� muutamia juutalaisia, miehi� ja naisia, jotka oli helppo tuntea israelilaisesta kasvojen muodosta. Sek� etu- ett� per�sali oli moneen eri kansallisuuteen kuuluvain matkustavaisten hallussa, vaikka heid�n lukunsa verraten ei ollutkaan suuri. Mihin n�m� kaikki aikoivat, mik� tarkoitus heid�n matkallaan oli, ei voitu tiet��. Se vain oli selvill�, ett� he kaikki aikoivat pois Euroopasta; sill� kohtahan oli Euroopan ranta j��v� kauas j�ljelle, ja h�yryn voimalla me riensimme houkuttelevaa it�� kohti. Ennen l�ht�� saimme viel� n�hd� muhammettilaisen "iltarukouksen", jota muutamat muselmannit toimittivat suurella avonaisella per�kannella. Koska se oli omituinen laatuaan ja antoi minulle aihetta muutamiin eritt�in t�rkeihin tutkistelemuksiin, kerron t�ss� yhteydess� sen menon. Kaikkein ensiksi he ottivat tarkan selon ilmansuunnasta suuren kompassin avulla, joka oli per�kannella, voidakseen k��nt�� kasvonsa sinne p�in, jossa pyh� kaupunki Mekka on. Sitte levitettiin "rukouspeitteit�" kaikkialle kannelle; rikkaammat ja ylh�isemm�t riisuivat p��llyskenk�ns�, k�yh�t jalkineensa. Ja nyt asettuivat he vierekk�in, s��tyero heid�n keskens� oli lakannut, kun astuivat Jumalan eteen: rikkaita ja ylh�isi� seisoi k�yh�in ja alhaisten vieress�. Tuossa rikas ja ylh�inen pascha komeassa, kauniisti koristellussa puvussaan seisoi k�yh�n, repaleisen uskonveljens� vieress�. Ensin he seisoivat v�h�n aikaa ��neti, vakavina ja hartaina, k�det nostettuina korville, kuin olisivat kuunnelleet jotakin tai odottaneet jonkinlaista innostusta ylh��lt�. Sitte he alkoivat hiljaa lausua muutamia sanoja ja kumartaa syv��n; viimein he laskeutuivat polvilleen ja l�iv�t otsaansa lattiaan. Kaikki tapahtui, kuten selv�sti voi huomata, m��r�tyn kaavan mukaan, koskapa kaikki toivat niin tarkkaan seurata toimitusta, langeta yht'aikaa polvilleen, ly�d� otsaansa lattiaan j.n.e. Miten monesti polvia oli notkisteltava ja otsaa ly�t�v� lattiaan, n�ytti olevan tarkkaan m��r�tty. Rukous muhammettilaisilla ei kuitenkaan ole rukousta siin� merkityksess�, kuin me kristityt sit� k�sit�mme. Muhammettilaiset eiv�t oikeastaan rukoile mit��n Jumalalta; heid�n rukouksensa on ainoastaan Jumalan ominaisuuksien, kaikkivallan, viisauden, hyvyyden, suuruuden j.n.e. tunnustamista. Syyn� siihen, ett� he eiv�t rukoile mit��n Jumalalta, on fatalismi eli edelt� m��r�ttyyn kohtaloon uskominen, joka yleens� vallitsee muhammettilaisuudessa. Kaikki riippuu kohtalosta, sokeasta sattumuksesta; kaikki on sen muuttumattoman lain alaista; joka ihmisen t�ytyy v�linpit�m�tt�m�n tyynesti tyyty� siihen. Jos esim. olet k�yh�, niin t�ytyy sinun tyyty� siihen ja napisematta n�yr�sti taipua kovaan kohtaloon; jos on tehty paha ty�, kohtalo se saa kantaa siit�kin syyn, j.n.e. Kun katselin t�ss� rukoustoimituksessa ilmeisesti n�kyv�� vakavuutta, hartautta ja rohkeamielisyytt�, tuli mieleeni muutamia hyvinkin terveellisi� mietiskelyj�. Muhammettilainen ei tunne totista, el�v�� Jumalaa, joka on rakkaudesta ja laupeudesta ilmestynyt Jesuksessa Kristuksessa sovitettuna Is�n�, jolta me saamme rukoilla itsellemme sek� ruumiillista ett� hengellist� hyv��. Ja h�n kuitenkin rukoilee vakavasti ja hartaasti. Kristityt tuntevat H�net, tai heid�n ainakin pit�isi tuntea. Mutta ah, miten v�h� vakavuutta, miten v�h� hartautta useinkin on heid�n rukouksessaan. He ovat varsin usein kylm�t, v�linpit�m�tt�m�t rukouksessaan ja avuksi huutamisessaan. Muhammettilainen rukoilee ahkerasti, joka p�iv� muistaa h�n s��detyt rukoushetket; h�n pit�� rukouksensa matkoillakin ja suuressa ihmish�lin�ss�. Vaan eik� kristitty varsin usein laiminly� ihanimpiakin tilaisuuksia kanssak�ymiseen rukouksessa Herran kanssa ja saa siit� sanomatonta vahinkoa sielullensa! Muhammettilainen ei h�pe� jumalanpalvelustansa; h�n ei katso tarvitsevansa kammota julkisuutta. Siit� syyst� h�n onkin joka tilaisuudessa uskonsa tunnustaja. Mutta kristitty, eik� h�n usein h�pe� tunnustaa Herraansa maailman edess� ja ole vaiti silloin, kuin h�nen pit�isi puhua H�nest�, joka on lunastanut h�net verell��n. H�veten itse�ni sek� uskonvelji�ni ja sisariani ajattelin t�t� kaikkea siin� katsellessani t�t� rukoushetke�, jota n�m� muhammettilaiset pitiv�t. Ja syd�mmen ahdistuksella ja levottomuudella min� tunnustin syntini Jumalalle ja huokasin itsekseni: "Herra, tee minut t�st'edes vakavaksi ja rohkeaksi rukoukseen ja tunnustukseen!" Viel� katsahdimme muutamia kertoja Konstantinopoliin viimeisiksi j��hyv�isiksi. Olimmehan n�hneet niin paljon yhdess� p�iv�ss�; olimme n�hneet niin paljon luonnon kauneutta, mutta my�skin ihmiskurjuutta, pakanuutta, petollisuutta ja synti�. Eiv�t siis tunteemme olleet seoittamattoman puhtaita l�htiess�mme t�st� niin monin puolin onnellisesta paikasta. H�yrylaiva lipui Marmoramert� kohti. Sekin v�yl� on kaunis ja ihana, mutta ei Bosporoksen vertainen, jonka olimme aamulla n�hneet. Aurinko viimeisill� s�teill��n kultasi minareetein huippuja, jotka meist� n�yttiv�t uiskentelevan kullassa. Ihana, suloisen vilpoinen ilta alkoi, jollaista ei voi ollakaan muualla, kuin n�ill� seuduin. Taaskin oli matkamme p�� el�v�n� sis�llisten silm�imme edess�; kohta olimme p��sev�t ylisteltyyn it�maahan, aamuauringon maahan. Her�tess�mme perjantaiaamuna 11 p�iv�n� Huhtikuuta k:lo 1/2 6 olimme jo Gallipolin kohdalla. Y�ll� olimme siis joutuneet yli Marmorameren, ja nyt aikoi taas kapea v�yl�, Hellespontti eli Dardanellein salmi. Sek� Euroopan ett� V�h�n-Aasian puolella on korkeat rannat, ja monta oikein kaunista n�k�alaa on t�ss�kin salmessa matkustajan ihailla. Muutamien tuntien kuluttua, meid�n ihmetelless�mme n�it� ihanoita n�k�aloja, jotka aamuauringon kirkkaassa valossa loistivat kev��n t�ysin�isess� kauneudessa, l�hestyimme muinaista Troijaa, jonka nykyinen nimi on Kum Kaleh. Siell� oli kuuluisa muinaistutkija Schliemann apulaisineen paraillaan kaivelemisty�ss�, josta muinaistiede varmaan saa paljon uutta lis��. H�nen v�sym�t�n ty�ns� t�h�n suuntaan on jo paljon valaissut h�m�r�ss� muinaisuudessa el�neiden kansojen el�m�� ja tapoja. Ateenassa me sittemmin n�imme kokonaisen museon h�nen nimell��n, ja siin� on iso kokoelma arvokkaita esineit�, kaivettuja paikoista, joissa muinoin on ollut kuuluisia kaupunkeja. Noin k:lo 12 pys�htyi h�yrylaivamme Tenedos- eli Trinitatis-saaren edustalle kahdeksi tunniksi purkamaan lastia ja ottamaan uutta. T�m� saari korkeine kukkuloineen, �ljypuistoineen, puu- ja kasvitarhoineen on varsin kaunis. Vientitavaran sielt� sanottiin olevan parastaan �ljymarjoja ja �ljy�. Suuri joukko veneit� kokountui, meid�n l�hestyess�mme rantaa, h�yrylaivan ymp�rille kuljettamaan rahtitavaraa maalle. Veneiden v�est�ss� syntyi hirve� h�lin�; kuului kirkunaa ja huutelemista, n�kyi k�sien ja jalkain huiskuttamista; jokainen n�kyi tahtovan saada jotain veneeseens� ansaitakseen jotakin, eiv�tk� he huolineet mit��n j�rjestyksest�. Siin� saimme taaskin n�hd� it�maiden s��nn�t�nt�, meluista el�m��. Me itseksemme iloitsimme, ett� meid�n ei tarvinnut joutua noiden ihmisten tunkeilevaisuuden tielle, joka varmaan ei olisi ollut v�h��k��n miellytt�v��; me vain syrj�st� katselimme heid�n el�m��ns� ja viitteit�ns�. L�heiselle rannalle oli kokoutunut suuri ihmisjoukko, varsinkin naisia ja lapsia, jotka n�yttiv�t suuresti nauttivan olemassa olon suloa ja iloitsevan edess��n olevasta n�ytelm�st�. Kaikki olivat juhlapuvussa, sill� nyt oli perjantai, joka on muhammettilaisten pyh�p�iv�. Kaupunki saaressa ei ollut suuri. Huomiomme kiintyi varsinkin monilukuisiin ja hyvin omituisiin tuulimyllyihin, joita n�kyi kaikkialta kunnailta. "Maantuomarimme" teki p�iv�kirjaansa kuvan niiden piirteist�kin, luultavasti n�ytt��kseen niit� joskus huvin vuoksi yst�villeen kotimaassa. Saattaahan sellainen olla jonkinlaisena luonteenkuvapiirteen� t�st� pienest� Tenedos- eli Trinitatis-saaresta. Enimm�n kuitenkin minun ja matkakumppanini ajatukset kiintyiv�t siihen asiaan, ett� me kohta olimme nyt ensi kerran matkallamme p��sev�t l�helle raamatussa mainittuja paikkoja. Olihan pakanain apostoli Paavali matkustellut n�ill� paikoin, kun h�n 2:lla l�hetysmatkallaan tuli V�h�st�-Aasiasta Euroopan puolelle, kuten sanotaan Ap. T. 16:11: "Me purjehdimme Troadasta ja juoksimme kohdastansa Samotraakiaan." Troas on V�h�n-Aasian ja Samotraakia Euroopan puolella. Tieto, ett� ap. Paavali, jonka matkoista olin niin monesti lukenut, saarnannut ja opettanut koulussa, oli matkustellut juuri n�ill� vesill�, t�ytti syd�mmeni monenlaisilla ajatuksilla. "Kristuksen rakkaus" oli pakottanut h�nt� antautumaan kaikkiin vastuksiin ja puutteihin, joita h�nen aikanaan ihan varmaan oli sellaisilla matkoilla n�ill� tuntemattomilla ja vaarallisilla vesill�. H�n piti evankeliumin-virkaa niin korkeana, ett� ei vaara eik� puute, ei vankeus eik� marttyyri-kuolema voinut pid�tt�� h�nt� julistamasta _Kristuksen evankeliumia_, joka on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi (Rom. 1:16). T�m�n evankeliumin puolelta ja sen julistamisen t�hden uhrasi h�n kaikki t�ss� mailmassa. Eik� siin� kauniissa esimerkiss� ole suuri opetus, neuvo ja kehoitus jokaiselle evankeliumin sanansaattajalle? -- T�st'edes jouduimme usein l�helle niit� paikkoja, joissa raamatullinen kertomus liikkuu. Illan tullessa samana p�iv�n�, kun jo alkoi h�m�rt�� ja aurinko oli viimeisill� kultas�teill��n punannut v�limeren sinipintaa, saavuimme Mytilini-, Mitylene eli Lesbos-saaren rannalle, jossa laiva taas pys�htyi eritt�in ihanaan pikku lahteen, Midlidi-kaupungin edustalle. Koko saaressa, mutta varsinkin kaupungin ymp�rill� on kauneimpia n�k�aloja. Korkeita kunnaita n�kyi sen takaa maisemaa kaunistamassa. Ilta oli kaunis ja l�mmin. Vieno tuuli tosin saattoi veden sinipintaa v�reilem��n; mutta pian lahti, jossa laiva oli ankkurissa, oli rasvatyyni. Valot rantatalojen ikkunoista heijastivat salaper�ist� valoansa vedess�, ja kaikki teki koko n�ytt�m�n erinomaisen ihastuttavaksi. -- L�hdetty� t�st� lumoavasta paikasta istuimme kauan kannella ihmetellen kirkasta, ihmeellist� t�htitaivasta, joka n�ytti sit� kauniimmalta, mit� kauemmin sit� katselimme. Yh� useampia t�hti� sukelsi esiin, niin ett� taivas viimein oli kuin t�p� t�yteen kylvettyn� kirkkaasti loistavia pikku kynttil�it�. Pohjant�htikin n�kyi ja muistutti rakasta kotia ja rakkaita omaisiamme, jotka ehk� juuri nyt my�skin katselivat samaa t�hte�, vaikka olimmekin satojen peninkulmain p��ss� toisistamme. Sek� suruisia ett� iloisia tunteita liikkui yht'aikaa syd�mmiss�mme. Sellaisina hetkin� matkoilla tuntee enemm�n kuin tavallista koti-ik�v��, vaikka mieli onkin enimm�kseen k��ntynyt eteen p�in. Sellaista t�htitaivasta kuin t��ll� etel�ss� ei koskaan saada n�hd� ylh��ll� pohjolassa. Seuraavana aamuna, 12 p:n� Huhtikuuta, laski h�yrylaiva Smyrnan lahteen ja jo k:lo 6 ja 7 v�lill� pys�htyi satamaan samannimisen kaupungin edustalle. Me olimme siis V�h�n-Aasian rannalla. Kapteeni ilmoitti meille t��ll� seisottavan aina seuraavan p�iv�n iltapuolelle k:lo 2:teen asti. T�m� ilmoitus oli meille suloinen sanoma, koska siten saimme tehd� pikku retki� l�hist��n ja muutenkin ottaa selkoa niiden kristittyjen seurakuntain j��nn�ksist�, jotka kirkon ensi aikana olivat t��ll� olleet niin merkilliset, joissa Herran omat apostolit olivat vuosikausia el�neet, vaikuttaneet ja opettaneet, ja joille he olivat kirjoittaneet monta niist� l�hetyskirjeist�, joista armoa isoova sielu viel� nykyp�iv�n�kin voi saada lohdutusta, kuritusta, neuvoa, rauhaa ja iloa el�m�n vaivaloisella tiell�. Alkuper�isen aikeemme, jonka olimme tehneet jo kotona, saimme nyt toteuttaa, nimitt�in k�yd� muinaisessa Efesoksessa. Me kyll� tiesimme jo edelt� p�in, ett� Efesosta ei en��n ole, ett� se kaikkine suuruuksineen ja kauneuksineen on kokonaan h�vinnyt ja ett� ei edes sen nime�k��n en�� n�y kartoissa; mutta olihan kuitenkin j�ljell� se maa, se paikka, jossa t�m� kaupunki muinoin oli ollut. K�velty�mme v�h�n matkaa eritt�in kaunista meren rantaa pitkin nousimme rautatiejunaan, jonka sanottiin menev�n muinaisen Efesoksen raunioille. Tie kulki mit� kauneimpien seutujen kautta. Molemmin puolin oli kauniita m�ki�, rehevi�, suloisia viini- ja puutarhoja, siell� t��ll� kyli� ja tuon tuostakin pikku jokia, jotka kuitenkin t�h�n vuoden aikaan jo olivat osaksi kuivuneet. V�h�n matkan p��ss� Smyrnasta n�imme karavaanitiell� joukon kameeleja, noita er�maan laivoja, jotka ajajinensa hitaasti astuivat yksitellen riviss�, s�lytettyin� kaikenlaisilla tavaroilla, joita oli kuljetettava edelleen merta my�den h�yryn avulla, ehk�p� l�nsimaille. Siin�kin n�imme er��n puolen it�maiden el�m�st�, joka niin monessa kohdassa eroaa l�nsimaiden el�m�st�. Klo 10.20 saavuimme rautatiematkamme perille huononlaiseen Ayasuluk-nimiseen kyl��n, jossa on noin 300 asukasta, ja jonka l�hell� muinaisen Efesoksen rauniot sanottiin olevan. P�iv� oli ensin kirkas ja l�mmin; mutta siell� oleskelumme loppu-aikana vet�ytyi taivas v�h�n pilveen, ja putoilipa muutamia sadepisaroitakin. Asemalle p��sty� alkoi 2 1/2 tunnin raskas astunta rasittavassa kuumuudessa. Ensin k�velimme maantiet�, joka t�ss� oli merkillisen hyv�, niin ett� sit� olisi voitu ajaa vaunuillakin. (Ohimennen mainittakoon, ett� tiet yleens� ovat hyvin huonot, paraastaan polkuja vain, joita my�ten ei k�y matkustaminen muuten, kuin jalkaisin tai ratsain.) Hetkisen p��st� t�ytyi meid�n kuitenkin k��nty� yl�s vuorelle p�in, joka oli edess�mme ja jossa toivoimme tapaavamme kaupungin muinaisj��nn�ksi�. Luulomme toteutuikin hyvin pian, sill� raunioita l�ysimme korkealta rinteelt�, ja ne olivat karttamme mukaan muinaisen Efesoksen j��nn�ksi�. Suuri marmorim�hk�le oli ensimm�inen, kuin l�ysimme, ja siit� hakkasimme itsellemme paloja muistoksi. V�h�n matkan p��ss� siit� olivat koko kaupungin rauniot, joista voimme saada jotenkin t�ydellisen kuvan t�st� merkillisest� kaupungista, joka ennen muinoin oli seisonut uhkaavana ja ylpe�n� kaikessa kauneudessaan ja komeudessaan. Koimme saada selon sen "kilpailukent�n", "teaatterin", y.m. paikoista. Kameeleja k�veli siin� sy�m�ss�, jossa muinoin iloiset ihmiset olivat uhranneet mailman alttarilla ja vaeltaneet synnin huumauksissa turhuuden markkinoilla. Palatessamme kyl��n vaivaloisen k�velyn j�lkeen rasittavassa helteess� tarkastelimme viel� "suuren Dianan temppelin" raunioita, josta ylpe�t efesolaiset muinoin olivat kerskanneet. L�hell� temppelin nyt jo hyvin v�h�p�t�isi� raunioita ovat my�skin vanhan turkkilaisen moskean j�tteet. Siisp� pakanuuden j��nn�ksi� kaikkialla, mihin p�in hyv�ns� katsoo. Miss� muinaisten kristittyjen kirkko, Jesuksen opetuslasten kokouspaikka, jossa apostoli Paavalikin pitk�n� oloaikanaan t�ss� kaupungissa ja Jesuksen rakas opetuslapsi Johannes monivuotisena vaikutus-aikanaan olivat saarnanneet, miss� se oli, ei kukaan en�� tied�; sen j��nn�ksetkin ovat joutuneet ihan unhotuksiin. Koko siell� ollut seurakunta on h�vinnyt maan p��lt�. Ja se oli kuitenkin kerran ollut kukoistava, jopa kukoistavimpia, voimme sanoa. Kristuksen henki vaikutti siell� voimakkaammin ja t�ydellisemmin, kuin miss��n muussa paikassa. Se opetuslapsi, jota Herra rakasti ja joka ensimm�isess� ehtoollisp�yd�ss� nojasi Jesuksen rintaa vasten, Johannes, oli siell� vaikuttanut ehk�p� kolmekymment� vuotta ja apostoli Paavali koko kolme vuotta. T�lle seurakunnalle on Paavali kirjoittanut yhden syv�llisimpi� kirjeit�ns�, jossa h�n tuo ilmi jumalallisen armon t�ydellisyyden ja salaisuuden. Sen vanhimmille h�n kerran Mileetoksessa matkallansa Jerusalemiin puhui ne kauniit, syd�mmelliset j��hyv�issanat, jotka viel�kin saamme lukea Ap. T. 20 luvussa. Johannes on Ilmestyskirjassa maanpakopaikastaan Patmos-saaresta, Herransa k�skyst� kirjoittanut t�m�n seurakunnan enkelille seuraavat huomioon otettavat sanat: "N�it� sanoo se, joka niit� seitsem�� t�hte� pit�� oikeassa k�dess�ns� joka k�y seitsem�n kultaisen kynttil�jalan keskelt�: Min� tied�n sinun ty�s ja tekos ja sinun k�rsiv�llisyytes, ettet sin� voi k�rsi� pahoja; sin� olet niit� jo kiusannut, jotka heit�ns� apostoliksi sanovat ja eiv�t ole, ja l�ysit heid�t valehtelijoiksi. Ja sin� kannoit ja k�rseit, ja minun nimeni t�hden sin� ty�t� teit, ja et v�synyt. Mutta minulla on sinua vastaan, ett� sin� sinun ensimm�isen rakkautes annoit yl�n. Muista siis, kustas lankesit pois, ja tee parannus ja tee niit� ensimm�isi� t�it�! Vaan jos ei, niin min� tulen sinulle pian ja sy�ksen pois sinun kynttil�jalkas sijaltansa, ell'et sin� tee parannusta. Mutta se sinulla on, ett� vihaat Nikolaitain t�it�, joita min�kin vihaan. Jolla korva on, se kuulkaan, mit� Henki seurakunnalle sanoo! Sen, joka voittaa, annan min� el�m�n puusta sy�d�, kuin keskell� Jumalan paratiisia on." (Ilm. k. 2:1-7.) Luultava on, ett� t�m� seurakunta ei tehnyt parannusta, ei johtanut mieleens� lankeemustaan, ei tehnyt ensimm�isi� t�it�, johon Herra kehoitti. Senp� t�hden kynttil�jalka sy�stiinkin pois sijaltansa vakavaksi muistutukseksi j�lkeentuleville, kuinka suuri Herra on rakkaudessa ja hyvyydess�, mutta samalla ankara niit� kohtaan, jotka eiv�t ota vaaria h�nen varoituksistaan eiv�tk� tee parannusta. Ehdottomasti johtui minulle seisoessani Efesoksen raunioilla mieleen n�m� l�pi kaikkein aikojen kuuluvat varoitussanat: "Joka luulee seisovansa, katsokoon, ett'ei h�n lankee." Ja samalla ajatellessani Dianan komeaa temppeli�, muinaisten Efesolaisten kerskaamisen aihetta, elpyi syd�mmess�ni ajatus: "Mit� on kaikki maailman suuruus ja ihanuus? Ainoastaan tomu ja tuhka." Rauniona on se kerran saarnaava j�lkimaailmalle: "kaikki on katoavaista, kaikki on turhuutta; kaikki liha on ruoho ja kaikki h�nen hyvyytens�, niinkuin kedon kukkainen. Ruoho kuivuu pois ja kukkainen lakastuu, sill� Herra puhalsi siihen; kansa tosin on ruoho. Ruoho kuivettuu ja kukkainen lakastuu, mutta meid�n Jumalamme sana pysyy ijankaikkisesti." (Jes. 40:6-8.) Suruisissa ajatuksissa ja v�syksiss� palasimme rautatien asemalle, josta h�yryhepo vei meid�t takaisin Smyrnaan. Seuraava p�iv� oli sunnuntai, "Herran p�iv�", joksi Johannes U. Testamentissa sanoo lepop�iv�� (Ilm. k. 1:10.) Aamu oli sumuinen ja sateinen. Mutta siit� huolimatta l�ksimme jo aikaisin k�velem��n kaupungille. Hyvinh�n v�h�n olimme sit� viel� t�h�n asti n�hneet. Astuskelimme ensin pitkin vieh�tt�v�� rantalaituria, jota matkakumppanini sanoivat monin puolin voivan verrata Neapoliin. Kun sittemmin n�in suuresti ylistellyn "kauniin Napolin" ja muistin t�m�n matkakumppanieni lauseen, t�ytyi minunkin siihen yhty�. Sitte alkoi pitk�, vaivaloinen k�vely yl�s p�in juutalaisten, muhammettilaisten ja armenialaisten hautausmaitten ohitse, jotka ovat kaupungin it�isess� ulkolaidassa, linnaa kohden, joka taas on m�ell� pohjoispuolella melkein ihan raunioina. Sielt� korkealta katsoen n�ytt�� kaupunki oikein siev�lt� ja miellytt�v�lt�. Alaltaan se ei ole suuri, mutta sen kadut ovat hyvin kapeat, joten siihen voi mahtuakin se suuri asujanten paljous, kuin siin� sanottiin olevan. Meyerin matkak�sikirjan mukaan asuu siell� 155,000 ihmist� seuraavissa ryhmiss�: 75,000 kreikkalaista, 45,000 turkkilaista, 15,000 juutalaista, 10,000 katoolilaista, 6,000 armenialaista ja 4,000 muukalaista. Muuten kaupungin sisustasta mainittakoon, ett� kadut ovat synk�t ja likaiset, eiv�tk� kartanotkaan ulkon��lt� juuri puoleensa vet�v�t. Ainoastaan sataman rannoilla on monta rakennusta, jotka ulkopuoleensakin n�hden voivat kilpailla monenkin muhkean eurooppalaisen rakennuksen kanssa. -- Palattuamme k�velylt� menimme "basaariin", jossa, kuten kaikkialla it�maisissa basaareissa, oli suuret joukot ostajia ja myyji� koolla. Tavallinen meluinen el�m� kohtasi meit� t��ll�kin. Muutamia v�h�p�t�isi� muistoja ostimme ja tietysti t�ytyi niist� maksaa moninkertainen hinta. Muuten huomautettakoon t�ss�, ett� myyj�t tavallisesti pyyt�v�t kolmin-, nelinkertaista hintaa tavarastaan; mutta muukalainen tietysti ei voi sit� alussa arvata, jonka t�hden h�n saa maksaa runsaasti oppirahaa. Kerrottiinpa minulle er��n myyj�n kerran pyyt�neen matosta 75 frankkia, vaan my�neen sitte 10 frankista. Kaikkialla on kahviloita, joissa n�kyi runsaasti k�yv�n ihmisi� nauttimassa kahvia turkkilaistapaan, ja "nargileh" (turkkilainen vesipiippu) on my�skin tarjona niille, joilla on halua polttaa sellaista. Pitkiss� riviss� istuu turkkilaisia ja muita kaduilla ja avonaisissa, ainoastaan kolmesein�isiss� huoneissa, imeskellen jaloa tuoksua ja savua, jota n�ist� "nargileheista" l�htee. Tietysti minunkin, kun olin polttaja, piti koettaa sit� kumppanieni suureksi huviksi. T�ss� en voi j�tt�� kertomatta n.s. aamiaista, jonka s�imme t�ll� k�velyll� kaupungissa. Meill� oli ollut pitk� ja v�sytt�v� k�velymatka ja vatsani vaatimukset alkoivat tulla yh� tuntuvammiksi. Tulimme sitte er��seen paikkaan hyvin kapean ja likaisen kadun varrelle, jossa mies, paidanhihat yl�s k��rittyin�, hiki otsassa, hyvin innoissaan ja vakavana paistoi kauniita kotletteja, joita ohi kulkevat, ahnaat ruokavieraat himokkaasti s�iv�t. Ruoka n�ytti eritt�in hyvin maistuvan ja paljo siell� k�vi sy�ji�, koska tuon omituisen kokin t�ytyi paistaa pannu toisensa j�lkeen. Meid�n n�lk�mme tuli viel� kahta tuntuvammaksi t�t� omituista ruokaa n�hdess�mme; mutta paikka muuten n�ytti niin v�h�n miellytt�v�lt� kuin mahdollista, koska huone eli koju oli kaikkein huonoimpia ja likaisimpia. Mutta ruoan laitto oli kuitenkin oikein siisti ja s��nn�llinen, jonka t�hden rohkenimme pys�hty� kokin hyv�lt� tuoksuvan, tilap�isen ky�kin eteen. Ja heti meid�n pys�htyess�mme pyyhittiin tuolit ja p�yt�; sill� ehk� n�ytimme siistimmilt�, kuin tavalliset ruokavieraat. Tuotiinpa meille my�skin veitset ja kahvelit, joka ei suinkaan aina ole tavallista sellaisissa paikoissa, vaan ruokaa enimm�kseen pidell��n sormin. Eteemme tuotiin syv� lautasellinen l�mp�isi�, hyv�nmakuisia kotletteja, seassa arabialaista leip��. Sit� paitsi tuotiin kullekin meist� juomalasillinen kirkasta Smyrnan viini�, joka maistui hyv�lt�, mutta oli kovin voimakasta. Harvoin minusta on aamiainen maistunut niin hyv�lt� edes hienompi- ja runsaampivaraisessakaan p�yd�ss�, kuin t�ss� huonossa kojussa n�iden omituisten naamojen keskell�. Eik� ruoka ollut kalliskaan, -- ainoastaan noin 40 p:i� miehelt�. Ohi kulkevat tosin v�h�n kummastellen katselivat meit�, mutta mit�p� me siit�. Jos valokuvaaja olisi siin� sattunut olemaan l�sn�, olisi h�n varmaankin meist� saanut hyv�n aiheen harjoittaa taitoansa. Vahvistuneina ja virkistynein� l�ksimme etsim��n "Diakonissa-laitosta", jota aioimme tarkastella. Sill� etsint�matkalla, joka ei suinkaan ollut helpointa, satuimme armenialaisten kirkolle, jossa paraikaa pidettiin jumalanpalvelusta. V�ke� oli l�sn� sangen paljo; me yhdyimme kirkkov�keen ja olimme hetkisen siin� varsin omituisessa jumalanpalveluksessa. Monin puolin oli se kreikkalais-katoolisen jumalanpalveluksen kaltaista; mutta samalla kuitenkin perin toista. Laulu, jolla t�ss�kin oli t�rke� sija, oli vallan toinen, kuin tavallisessa kreikkalais-katoolisessa jumalanpalveluksessa: vastenmielist� kirkumista ja huutamista. Sulosointuista, pehmoista, sointuvaa kuorolaulua, jota aina kuulee kreikkalaisissa kirkoissa, ei t��ll� ollut. Muuten n�yttiv�t armenialaiset hyvin rakastavan kuvia ja ulkonaisia muotoja, kuten on tavallista ven�l�isill�kin. Itse jumalanpalvelushuone oli hyvin tavallinen eik� ansainnut erin�ist� huomiota. Sielt� saavuimme pitk�n etsinn�n j�lkeen Diakonissa-laitokselle, joka on Kaiserswerthin p��laitoksen haaraosasto. Omituiselta ja miellytt�v�lt� tuntui hiljaisuus ja rauha, joka siell� vallitsi kaikkialla, kun juuri olimme tulleet pauhuisesta ja meluisesta katuel�m�st�. Laitoksessa on oma suuri, mukava ja kaunis kartano sievine puutarhoineen, jossa sitrunna- ja pomeranssipuita ja palmuja kasvaa. T�ss� laitoksessa on ainoastaan "pensionaatti" ja "orpohuone"; "sairashuonetta" ei ole. "Sisaria" on kahdeksan, kaikki oppineita Kaiserswerthiss� ja kotoisin Saksasta. Johtajatar valitti, ett� ty�ll� ei yleens� ollut niin hyv�� menestyst�, kuin oli toivottu ja oli ollut syyt� toivoa. Sen oikeata syyt� h�n ei sanonut varmaan tiet�v�ns�, mutta luuli siksi paraastaan sit� asianhaaraa, ett� kaupungissa oli niin monta muutakin, muiden kirkkokuntain perustamaa, saman laatuista armeliaisuuslaitosta. Smyrnassakin oli muinoin kukoistava kristitty seurakunta, koskapa Herra apostolillansa Johanneksella kirjoitutti sen enkelille seuraavat sanat: "N�it� sanoo ensimm�inen ja viimeinen, joka oli kuollut ja el��: Min� tied�n sinun tekos ja vaivas ja k�yhyytes (mutta sin� olet rikas), ja niiden pilkan, jotka heit�ns� juutalaisiksi sanovat ja eiv�t olekaan, vaan ovat saatanan joukko. �l� sin� niit� ensink��n pelk��, kuin sinun k�rsim�n pit��! Katso, perkele on muutamia teist� heitt�v� vankeuteen, kiusattaa; ja teill� pit�� oleman vaivaa kymmenen p�iv��. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin min� sinulle el�m�n kruunun annan. Jolla korva on, se kuulkaan, mit� Henki seurakunnille sanoo! Joka voittaa, ei se toisella kuolemalla vahingoiteta." T�ss� seurakunnassa oli suuri kirkko-is� Polykarpus (kuoli marttyyrikuoleman v. 167) kerran piispana ja vaikutti sen vaurastukseksi ja kasvamiseksi hengen ja voiman todistuksella. Kerrotaan h�nen olevan siell� haudattuna, vaikka nyt ei en�� tiedet�, miss� paikassa h�nen hautakumpunsa on, koska kaupungissa on sen ajan j�lkeen tapahtunut monta muutosta ja h�vityst�. T�m�n seurakunnan kynttil�jalkaa tosin ei ole kokonansa sy�sty pois sijaltansa, mutta totinen jumalanpelko ja el�v� kristillisyys lienee kuitenkin hyvin v�h�inen t�ss� paikassa. Kerrottiin meille, ett� siell� my�skin on saksalais-protestanttinen seurakunta, jossa on noin 70 j�sent� ja oma pappi, joka kuitenkin oli meid�n siell� ollessamme poissa matkalla. Omaa kirkkoa seurakunnalla ei ole, vaan t�ytyy sen pit�� jumalanpalveluksiansa yhdess� hollantilaisten ja ranskalaisten kanssa heid�n jumalanpalvelushuoneessaan. Protestanttisessa jumalanpalveluksessa meill� ei t�n� sunnuntaina ollut tilaisuutta k�yd�. Ennen kuin lopetan kertomukseni t�st� kaupungista, mainittakoon viel� omituisuutena lakkaamaton ammunta, joka alkoi jo lauantai-y�n�. Joka taholta kuului paukahtelemista yhten��n. Kaikkialla tarjoeltiin k�velij�ille paperipusseissa joitakin laitoksia, joita saattoi heitt�� kadulle tai sein��n, jolloin ne aikalailla paukahtivat. Sit� leikitteliv�t kaikki, mutta varsinkin pikku pojat. Se n�ytti olevan useimpien p��si�isiloa, vaikka se vieraalle olikin hyvin vierasta ja vastenmielist�. Muuten juhla oli jotenkin saman kaltainen, kuin viikon muut p�iv�t. K:lo 2 nostettiin taas ankkuri ja "Diana", lev�tty��n 1 1/2 vuorokautta, l�ksi uusia vaiheita ja toiveita kohti. V�h�n ennen illan tuloa laskettelimme Mileetoksen ohitse, jossa Paavali piti edell� jo mainitun j��hyv�ispuheensa Efesoksen seurakunnan vanhimmille. Seuraavana aamuna jo aamup�iv�ll� matkasimme Kios- ja Samos-saarten ohitse, jotka my�s ovat oikein kauniit ja tarjoavat matkustavaiselle vaihetusta. Matkan p��st� n�kyi yksin�inen Patmos-saari, joka meille ei ollut merkillinen kauneutensa t�hden -- sit� noilla paljailla kallioilla ei ole --, vaan siit�, ett� se opetuslapsi, jota Herra rakasti, apostoli Johannes, oli t�ss� saaressa yksin�isyydess� maanpakolaisena viett�nyt vuosikausia ja n�hnyt ne merkilliset n�yt kristillisen kirkon kehityksest� ja lopputarkoituksesta, jotka h�n on kirjoittanut muistiin Ilmestyskirjaan. Saarien ja luotojen ohitse jatkui matka yh�, kunnes viimein iltap�iv�ll� saavuimme Rodokseen, jossa laiva taas seisoi muutamia tunteja. Koska p�iv� oli kaunis ja vanha Johanniitti-kaupunki raunioineen, keskiaikaisine linnoineen, varustuksineen ja muureineen tuntui houkuttelevalta, p��timme l�hte� sinne. Seuraamme oli tullut lis�ksi er�s diakonissa Smyrnasta, joka aikoi Beyrothiin. Kaupunki, vaikka erinomaisessa paikassa meren rannalla, tekee surettavan vaikutuksen h�vityksen t�hden, joka sit� on kohdannut. Kapeat, s��nn�tt�m�t kadut, jotka pikemmin n�ytt�v�t vain kyl�n kujilta, ovat muistoina sen vanhuudesta. Suuri ihmisjoukko oli kokoutunut satamaan; suuri varovaisuus oli tarpeen s�ily�kseen taskuvarkailta, joiden sanottiin t�ll� saarella olevan eritt�in harjautuneet ammattiinsa. Tunkeilevampaa v�ke� tuskin lienee muualla tavattavana. N�hty��n muukalaisen tunkeutuvat kaikki oppaiksi, tietysti maksusta. Yksin pienet pojatkin juoksevat j�ljest�, pyyt�v�t "yhden frankin" ja tarjoutuvat oppaiksi. Varsinkin oli meill� paljo vastuksia er��st� keski-ik�isest�, jotenkin kevytpukuisesta miehest�, joka ihan v�kisin tuppautui oppaaksi. Vaikka h�nelle ilmoitimme, ett� h�nen apuansa emme tarvinneet, astuskeli h�n kuitenkin edell�mme, kertoen sotkuisella Ranskan ja Saksan kielell�, mit� omituista tiesi mist�kin paikasta. Matkakumppanini koettivat vuorotellen sanoa h�nelle niin voimakkaasti ja jyrk�sti, kuin osasivat, sek� ranskaksi ett� saksaksi, ett� h�nen oli ihan turha kuluttaa aikaansa meid�n t�htemme. Mutta turhaan; mies ei ollut kuulevinaankaan heid�n sanojansa. Koetettuaan kaikkia keinoja sanoivat kumppanini, tietysti leikill�, minulle: "ent� jos sin� koettaisit puhutella h�nt� suomeksi; ehk� h�n menisi matkoihinsa!" Antamatta itse�ni useammin tuohon pyydell� menin miehen luo ja sanoin jyrk�sti: "Mit� tahdotte meist�; menk�� matkoihinne!" Mies katsoi v�h�n kummastellen ja kysyv�sti minuun, k��ntyi pois ja sanaakaan sanomatta meni tiehens� matkakumppanieni suureksi huviksi. Luultavasti h�n ei koskaan ennen ollut kuullut sanaakaan sellaista kielt�. Matkakumppanejani se t�st� l�htein usein huvitti; he ihmetteliv�t Suomen kielen voimaa ja, milloin vastuksia sattui, toivoivat he Suomen kielest� pelastusta. Yksin sanatkin kiintyiv�t niin heid�n mieleens�, ett� luultavasti muistavat ne koko ik�ns�. -- Ilta oli sitte kirkas ja lauhkea; kauan y�t�kin istuimme kannella, laulellen is�nmaallisia lauluja kukin omalla kielell��n, ihaellen ihmeen kaunista t�htitaivasta, joka meill� oli yll�mme kaikessa komeudessaan ja majesteettiudessaan. Varsinkin rakastettava "maantuomarimme" v�sym�tt� viritti laulun toisensa per�st�, vaikka ei ollutkaan varsinainen laulaja. Laulukirja, jonka h�n oli ottanut kotoa mukaansa, useinkin johdatteli h�nelle mieleen is�nmaallisia s�veli�. Seuraava p�iv�, jolloin laskettelimme Kyprosta kohti, oli sateinen ja myrskyinen, jonka t�hden enimm�t matkustajat voivat pahoin ja pysyiv�t hyteiss��n. Korkeina vieriskeliv�t V�limeren laineet, joiden poikitse "Diana" raskaasti ponnisteli yh� eteen p�in m��r�tty� lev�hdyspaikkaa kohti. Aamulla 16 p�iv�n� l�hestyimme Kyprosta, jossa laiva pys�htyi Limasol-kaupungin edustalle. Sielt� tuli paljo matkustavaisia laivaan, jotka kuitenkin sitte j�iv�t saman saaren toiseen satamaan, Larnaca-kaupunkiin. T�m� saari ei ole kirkon vanhimmassa historiassa muuten merkillinen, kuin ett� apostoli Paavali l�hetysmatkoillaan oleskeli t��ll�kin ja ett� Justus oli t��lt� kotoisin (Ap. T. 4:37.) Saari lienee kauneudelta ja hedelm�llisyydelt� muiden vertainen ja kuuluu nyky��n Englannille, joka n�kyi siit�kin, ett� parikymment� englantilaista punanuttuista ja valkolakkista sotamiest� nousi Limassol'ista laivaan. T�n�kin p�iv�n� satoi v�h�n, ja laivan ollessa Larnacan edustalla kulki p��llitsemme ankara ukkonen, jolloin v�h�n aikaa satoi aika rankasti. Nyt k��nnettiin laivan keula suoraan Beyrothia, er�st� Syrian rantakaupunkia kohti, jonka edustalle pys�hdyimme seuraavana aamuna. Me olimme siis itse "pyh�n maan" ovella, jonne p�in jo matkalla olimme niin monesti ik�v�iden katselleet. Taas oli ryhdytt�v� tinkim��n venemiesten kanssa, joita melkoinen pauhaava ja huuteleva joukko tuota pikaa kokoutui ymp�rillemme. Oli se oikea huutokauppa siit�, kuka heist� veisi meid�t huokeimmasta maalle ja toisi takaisin laivalle. Palkkio m��r�ttiin, me sanoimme j��hyv�iset muutamille tutuille, jotka aikoivat j��d� t�ss� maalle, ja reippaat miehet veiv�t meid�t kauniiseen kaupunkiin, jossa matkakumppanini on muistiin kirjoittanut seuraavat sanat, jotka kauniisti ja sattuvasti lausuvat totuuden (Sanomal. Finland n:o 148 v. 1890): "Miten lumoavasti meit� siell� vieh�tti, jopa oikein huumasi It�maa rehevine rikkauksineen! Mik� ihmeellinen puutarha tuolla ylh��ll�, saksalaisen 'Johanniitti-hospitaalin', muhkean rakennuksen ymp�rill�; miten komeita palmuja, �ljypuita -- kuka niit� kaikkia voi luetellakaan, n�it� it�maiden kalliita kasveja! Meid�n t�ytyi yhty� diakonissan mielipiteeseen, h�nen, joka meit� opasti t�ss� ihanassa puutarhassa, ett� Beyroth olisi my�skin luettava pyh��n maahan, koska Herra varmaan oli vaeltanut my�skin t�ll� Libanonin siunatulla rinteell�, menness��n Tyroksen ja Sidonin maan ��riin" (Mark. 7:24.) Beyroth'issa ihanan V�limeren rannalla, mit� kauneimmassa seudussa, on noin 100,000 asujanta, muhammettilaisia, roomalais- ja kreikkalais-katoolilaisia, maraniitteja ja v�h�inen joukko protestantteja. Se on rikas kaupunki ja harjoittaa suurta kauppaa; kaikenlaisia it�- ja l�nsimaiden tuotteita kokoutuu sinne ja menee pian kaupaksi. Asujanten luku, joka muutamia vuosia sitte oli 120,000, on v�hennyt, mist� syyst�, lienee vaikea tiet��. T��ll� heti tultuamme tutustuimme saksalaiseen hammasl��k�riin Gl:iin, joka oli asunut siell� kolmattakymment� vuotta. H�nest� meille oli sek� meno- ett� paluumatkalla suurta apua, jota paitsi saimme h�nelt� nauttia vieh�tt�vint� yst�vyytt�. H�n vei meid�t maatilallensa, joka oli Libanonin juurella. Sill� huvimatkalla saimme jo joksikin osaksi n�hd� ihmeen ihanaa luontoa ja rehev�� kasvirikkautta, jonka Luoja on suonut t�lle seudulle. Kaikki oli vieh�tt�v��, tunsipa melkein joutuvansa vallan huumauksiin. Vaihettelevasti vietetyn p�iv�n j�lkeen palasimme h�yrylaivaan, joka lev�tty��n muutamia tunteja nosti ankkurinsa ja l�hti Jaffaan. L�htiess� moni ennusti, ett� maalle p��sy Jaffassa oli tuleva vaikeaksi seuraavana aamuna, koska tuuli kiihtyi yh� enemm�n ja taivas, joka oli enimm�kseen koko matkan ollut kirkkaana, muuttui synk�n n�k�iseksi. V�limeren laineet hy�kk�iliv�t "Dianaamme" vastaan yh� suuremmalla voimaila; laivan heilumiset tuntuivat monesti varsin vastenmielisilt�, mutta yh� kuitenkin v�hitellen l�henimme "luvatun maan" rantaa. Y�ll� matkustimme Haifan ohitse, joka on ihmeellisen, majesteetillisen Karmelin juurella, jolla vuorella profeetta kerran koko Israelin edess� toimitti merkillisen uhrin kuningas Achabin aikana (1 Kun. 18.) Jo aikaisin aamun koitteessa oli Saronin lakeus silm�imme edess�. Aurinko nousi kirkkaana ja l�mp�isen� id�n taivaalle ja tuuli heikkeni, mit� selvemmin "luvatun maan" piirteet alkoivat n�ky�. Aikaisimmasta aamusta asti seisoimme ylh��ll� kannella t�hystellen lakkaamatta sit� maata, jota n�hd�ksemme olimme antautuneet pitk�n matkan vaivoihin ja puutteihin. Alkoipa odotus tuntua pitk�lt�kin; olisimme suoneet, ett� "Diana" olisi v�h�n jouduttanut vauhtiansa, mutta se pysyi yht� levollisena, kuin t�h�nkin asti. Viimein ilmestyi n�kyviin kaupunki, jonka arvasimme Jaffaksi eli muinaiseksi Jopeksi. Sen edustalle pys�htyi laiva k:lo 9 aamulla. Jo paljon ennen, kuin ankkuri laskettiin, kokoutui ymp�rille lukematon joukko veneit�, soutajina kirkuvia, huutavia ja pauhaavia, mustanruskeita, valkoisia tai mustia miehi� jotenkin keve�ss� puvussa, matkustavaisten "kiusanhenki�." Siihen olimme jo v�h�n tottuneet Konstantinopolissa, Smyrnassa ja Beyrothissa. Uskomattoman notkeasti ja tottuneesti kiipesiv�t he apinain tavalla joka taholta laivan sivuja pitkin yl�s kannelle, ja ennen, kuin oikein ehti tointuakaan, olivat ne jo ymp�rill�. Niille, jotka eiv�t ennen ole k�yneet it�mailla, on el�m� siell� v�h�n outo, se kun ihan kokonaan eroaa Euroopan el�m�st�. Tuntui, kuin olisi yht'�kki� joutunut toiseen maailmaan. Euroopassa laivat tavallisesti pys�htyv�t satamoihin ja matkustavaiset saavat kaikessa mukavuudessa jonkun tai muutamien, edes jotenkin hiljaisten kantajain avulla l�hte� mihin tahtovat. Mutta it�mailla on ihan toisin. Jaffassa olisi ihan mahdotonkin p��st� satamaan, sit� kun ei olekaan, vaan ranta viel� lis�ksi on t�p� t�ynn� salakareja. Matkustajan t�ytyy sen t�hden aina tinki� n�iden venemiesten kanssa, sill� mit��n taksaa heill� ei ole ja tavallisesti he vaativat hyvinkin suurta maksua tuosta rantaan viennin vaivastaan. Kaikki tuo on hyvin ik�v��. Ja yh� ik�v�mp�� se viel� on tunkeilemisen t�hden, jota nuo sivistym�tt�m�t, raa'at ihmiset osoittavat koko k�yt�ksess��n. Sill'aikaa, kuin jonkun kanssa tingit��n maksusta, koettavat jo toiset v�kiste kiskoa k�siins� matkakapineita. Usein tuossa kinassa t�ytyy k�ytt�� k�sivoimiakin, sill� sanat eiv�t aina tee toivottua, riitt�v�� vaikutusta. Matkustavaisen ymp�rill� on usein kymmenkuntakin miest�, jotka kaikki koettavat saada ansiota. Ja vaikka viimein onnistuukin sopia m��r�tyst� maksusta, niin hyvin harvoin tai tuskin koskaan he kuitenkaan siihen tyytyv�t rantaan p��sty�, vaan vaativat aina jotakuta markkaa enemm�n ja koettavat v�kivallalla ja hellitt�m�tt�myydell� pakottaa matkustavaista maksamaan. T�ss�, niinkuin paljossa muussakin, tulee selv��n ilmi it�mainen ep�rehellisyys, joka n�ytt�� olevan syv�lle juurtunut kansan luonteeseen. Sellaisessa tapauksessa pit�� matkustajan pysy� ihan tyynen� ja maksaa sovittu summa sek� olla muka ihan ymm�rt�m�tt� kiusanhenkens� tarkoitusta ja ryhtym�tt� en�� mihink��n puheluun. Kyll� h�n viimein menee tiehens� tyhjennetty��n tosin ensin koko varastonsa julmimpia ja raa'impia haukkumasanoja, joita matkustavaisen tietysti t�ytyy vain k�rsiv�llisesti kuunnella. Eiv�th�n ne ihmisparat tied� parempaa. Ennemmin kuin ruveta vihassa haukkumaan takaisin, on varsinkin kristityn velvollisuus tuntea s��li� n�it� ruumiilliseen ja hengelliseen viheli�isyyteen syv�lle vaipuneita olentoja kohtaan. Me antauduimme tavaroinemme er��n venemiehen, neekerin, haltuun, joka oli yli koko maailman tunnetun englantilaisen asiamiehen Cookin l�hettil�it�; siten, n�et, p��simme paraiten kaikista vastuksista, vaikka saimmekin maksaa v�h�n runsaammin. Muutaman minuutin p��st� jo olimme t�ll� eritt�in vaaralliseksi kuvaillulla matkalla luotojen ja salakarien v�litse rantaan. Vaarallinen se matka tosiaan onkin, koska siell� kaikkialla on kivi� ja kareja, joihin vene voi myrskys��ll� ja aaltojen pauhatessa helposti tarttua kiinni sek� pahimmassa tapauksessa kaatua ja auttamattomasti joutua hukkaan. Yksi v�yl� siin� vain on, jota my�ten vene voi p��st� onnellisesti perille. Meille k�vi matka hyvin, koska myrsky oli tyyntynyt ja aaltojen pauhu hiljennyt. Voimakkaat miehet veteliv�t reippaasti muutamia kertoja airoilla, niin me jo olimme kaikkien vaarojen ohitse tyyness� rannassa, jossa asiamiehen k�skyl�inen otti vastaan meid�t sek� tavarammekin niin hyvin, ett� meid�n ei tarvinnut edes avata matkalaukkujammekaan tullimiehille. Luultavasti h�n pisti muutamia piastereja tullimiehen k�teen ja siten oli siit� selvitty, sill� piastereilla niist� herroista it�mailla helpoimmin p��see. Antamatta rahaa on vaikea p��st� mihink��n, vaikka ei olisikaan mit��n kielletty�. Jos sit� ei heti itsest��n huomata tai ei tahdota antaa, niin he pyyt�v�t, ja jos ei pidet� lukua heid�n ensi pyynn�st��n, kertoelevat he sit� lakkaamatta, kunnes saavat hyvityksens�. Vaan jos annetaan heille vaikkapa v�h�nkin, niin h�n tullaamatta kuljettaa mit� hyv�ns�, mik�li kunkin omatunto sallii. T�m� kaikki tavallansa osoittaa kansan huonoa siveyskantaa ja viel� enemmin alamaisiansa hirve�sti turmelevan hallituksen, joka antaa rankaisematta sellaista tapahtua. Mutta mit�p� puhunkaan siveydest� ja hallituksesta? Laista, siveydest�, oikeudesta, hallituksesta ei tiedet� paljoakaan "Ottomanin" valtakunnassa. Monta p�iv�� sitte olimme jo saaneet siit� kylliksi kokemusta. Konstantinopolissa saamamme turkkilaiset passit t�ytyi n�ytt�� ennen, kuin saimme astua "pyh�n maan" alueelle. Ohimennen mainittakoon, ett� t�t� passia t�ytyi sittemminkin tuon tuostakin tarkastuttaa ja siit� maksaa palkkiota virkamiehille. Kaikessa rauhassa saimme sitte k�vell� kapeita, likaisia katuja kes�auringon paahteessa asiamiehen palvelijain opastuksella. Huomiomme kiintyi varsinkin kirkuviin, likaisiin, repaleisiin ihmisiin, kaikenlaisiin it�maiden kauppatavaroihin, laihoihin kameeleihin, aaseihin, aasinajajiin y.m. It�maiden tavallinen pauhuinen el�m� vallitsi kaikkialla. Asiamiehen palvelija saattoi meid�t saksalaisen siirtolan majataloon ja is�nt� valmisti siell� meille yksinkertaisen, maukkaan aamiaisen -- ensimm�isen aamiaisemme "pyh�ss� maassa" -- meid�n odotellessamme matkatavaroitamme. Tuntuipa oikein suloiselta lev�hdys t�ss� majatalossa, jossa puhtaus ja hiljaisuus vallitsi, kun juuri olimme tulleet meluavan, likaisen ihmisjoukon keskelt�. Mielemme kuitenkin paloi Jerusalemiin. Sen t�hden kysyimmekin heti is�nn�lt�, mill� tavalla paraiten ja niin pian kuin mahdollista p��sisimme sinne. Meid�n onneksemme hell� juuri sattumalta oli saksalainen Hahn, asuva Jerusalemissa ja kuuluva "templarilahkoon"; h�n oli juuri tuonut kyyti� Jaffaan ja aikoi nyt l�hte� paluumatkalle. Sopimus h�nen kanssansa saatiin pian tehdyksi ilman mit��n vaikeuksia; h�n sitoutui viem��n meid�t perille jo samana p�iv�n�. Klo 12 ajoi h�n vaununsa, kolme hevosta edess�, majatalon rappusten eteen, me nousimme niihin, vaikka n�yttiv�tkin perin yksinkertaisilta, ja nyt alkoi kymmentuntinen ajo matkan perille, Jerusalemiin. Tasaisesti vieriv�t vaunut erinomaisen hyv�� tiet� my�ten, jonka molemmilla puolin kasvoi lukematon joukko viljeltyj�, kukoistukseensa paraillaan puhkeavia kaktuskasveja. Minua kummastutti, ett� niin paljo viljeltiin noita kaktuksia, jotka eiv�t n��lt��n suinkaan ole kauniit, vaan p�in vastoin rumentavat muuten kauniita tiet�, mutta vanha Hahn selitti niiden tekev�n hyvi� hedelmi�, viikunia, joita sy�d��n, ja sit� paitsi olevan pitkien, ter�v�in piikkiens� t�hden mainiona puutarhan aitana. Tuosta seikasta minulla ei ollut t�h�n asti v�hint�k��n tietoa. Jaffassa, joka on rakennettu amfiteaatterin muotoon, on paljon pomeransi-, sitruuna- ja muita hedelm�puu-tarhoja. Ilman-ala t�ss� V�limeren rannalla on eritt�in sovelias hedelm�puiden viljelykselle. Pomeranssit olivat juuri nyt kypsi� ja my�skenneltiin niit� tavattoman huokeasta hinnasta. Piasterilla (= 21 1/2 Suomen pennill�) voitiin saada 40 suurta, mehukasta pomeranssia. Ennen olin lukenut ja kuullut tien Jaffan ja Jerusalemin v�lill� olevan huonoimpia maailmassa, niin ett� sit� tuskin voi matkustaa muuten, kuin kameelilla, aasilla tai hevosella ratsastaen ja ainoastaan hyvin vaivaloisesti vaunuilla. T�m�n t�hden min� v�h�n pelk�sinkin, mitenk� jaksaisin istua kymmenen tuntia vaunuissa, kun jo ennest��nkin pitk� ja v�sytt�v� matka oli paljon rasittanut voimia. T�m� pelko oli kuitenkin ihan turha, koska tie oli sile� ja tasainen, kuin lattia, mit� oivallisin viertotie, tehty pari vuotta sitte. Kuumuus, joka keskip�iv�n hetkin� k:lo 12-3 on oikein paahtava, tuntui meist� hyvin tuskalliselta, mutta pahin vastus oli kuitenkin miljoonista k�rp�sist�, joita kokoutui vaunuihimme, niin ett� meill� oli aika ty� suojellessa kasvojamme ja k�si�mme. V�h�n matkan p��ss� kaupungista alkoi Saronin lakeus, jonka eritt�in kauneita lempikukkia mainitaan raamatussakin. Muun muassa vertaa ylk� Salomon "Korkeassa veisussa" morsiantansa Saronin kukkaiseen sanoen: "Min� olen Saronin kukkainen, kukoistus laaksossa. Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on minun armaani tyt�rten seassa" (K. v. 2:1, 2.) Jesus pit�ess��n voimallista saarnaansa el�m�n suruista, joiden ihmiset niin usein antavat mielt�ns� raskauttaa (Luuk. 12:27), ottaa esimerkiksi "kukkaiset kedolla" ja kehoittaa ihmisi� katsomaan niit�, ihmettelem��n ja iloitsemaan niiden kauneudesta. Paha kyll� oli lempikukkien kukoistus-aika p��ttynyt jo pari, kolme viikkoa sitte, jonka t�hden emme saaneet n�hd� niiden kauneutta. Profeetta Herran k�skyst� ennustaessaan Judan kansan onnettomuutta, turmiota ja h�vityst� vertaa sit� Saronin kuivaan, tasaiseen ketoon (Jes. 33:9; 65:10.) Kuivat kuin kanervakankaat ovat Saronin tasangot t�h�n asti olleetkin, mutta ne alkavat taas kukoistaa. Molemmin puolin tasaista tiet�, jota ajoimme, oli nyt valtavia vainioita, joissa nisu juuri t�h�n aikaan aikoi puhjeta t�hk�lle. Vuodenaika oli siis kasvillisuuteen n�hden edistynyt niin pitk�lle, kuin kotimaassa Hein�kuussa. Siell� t��ll� n�kyi my�skin maanviljelij�it� kynt�m�ss� h�rjill�, jotka "olivat ikeen alla." Suureksi kummastukseksemme n�imme er��n miehen kynt�v�n my�skin kameelilla, jota tavallisesti k�ytet��n kuormain kantajana. Ensi kerran el�m�ss�ni n�in juutalaisen maata viljelem�ss�. N�ill� seuduin, kuten muutamissa muissakin paikoin "pyh�ss� maassa," on joitakuita n.s. "juutalais-siirtoloita", joissa juutalaisia kasvatetaan maanviljelij�iksi. Noin tunnin matkan p��ss� Jaffasta on vasemmalla puolen Lud eli Lyd, joka lienee muinainen Lydda, jossa apostoli Pietarin kerrotaan parantaneen Eneaksen ja oleskelleen silloin, kun opetuslapset l�hettiv�t kaksi miest� pyyt�m��n h�nt� tulemaan Joppeen, jossa h�n sitte her�tti Tabitan kuolleista ja n�ki merkillisen n�kyns� parkkari Simonin huoneen katolla, josta h�nelle selvisi, ett� evankeliumin saarna ei ollut aiottu yksist��n juutalaisille, vaan my�skin pakanoille (Ap. T. 9:38 seur. ja 10 luk.) L�hell� on pieni kyl�, nimelt� Dedshan, s.o. "Dagonin temppeli", viimeinen muistomerkki filistealaisten historiasta, muistuttavana sit� aikaa, jolloin he veiv�t pois Jumalan arkin ja asettivat sen Dagon-jumalansa viereen h�nen temppeliins� (1 Sam. 5:2 seur.). Sen l�hell� ovat my�skin Gazan ja Aschdodin palatsit, jotka muistuttavat niit� kohdannutta h�vityksen kauhistusta, niin kuin profeetta Amos on niit� ennustanut vuosituhansia sitte. Gazassahan vahvoista ruumiinvoimistaan tuttu Simson, joka oli 20 vuotta ollut tuomarina Israelissa, kukisti Dagonin temppelin haudaten sen raunioihin itsens� ja filistealaiset, kun h�net sokeana vietiin sinne soittamaan suureen Dagonin uhrijuhlaan (Tuom. 16 l.). Melkein joka hetki tulee siis t�ll� tiell� n�kyviin paikkoja, joita mainitaan raamatussa. Niiss� nyt kuitenkin on ainoastaan huononp�iv�isi� arabialaiskyli� tai pelkki� raunioita. Kaikki osottaa, miten Israelin maa on h�vitetty ja autioksi tehty, miten Jumalan tuomio ja kirous sit� raskaasti painaa. Kahden tunnin matkan p��ss� Jaffasta on kyl� Ramleh, johon ensi kerran pys�hdyimme lepuuttamaan ja juottamaan hevosia. Se lienee ollut muhkea kaupunki, ennenkuin ristiretkel�iset sen valloittivat. Nyt se ei en�� ansaitse huomiota muusta syyst�, kuin siit�, ett� se on sama paikka, kuin raamatussa mainittu Arimatia. Sen t�hden se veti puoleensa eritt�in meid�nkin huomiotamme. Sen ymp�rist� on kaikkialla sangen hedelm�llinen ja monin paikoin hyv�sti viljelty. L�hitienoilla n�imme kaikkialla suuria lammas- ja vuohilaumoja, joita paimenet k�ytteliv�t laitumilla. Monella vuorenrinteell� oli niit� sadoittain. Kuin katselin n�it� laumoja, joissa lampaat ja vuohet olivat sekaisin, muistui el�v�sti mieleeni Kristuksen vertaus viimeisest� tuomiosta (Math. 25 l.). Minulle oli kerrottu, vai lienenk� jostakin matkakertomuksesta lukenut, ett� lampaat Palestiinassa ovat valkoisia ja vuohet mustia, jonka t�hden nyt tarkastelin n�it� laumoja ja tulin siihen k�sitykseen, ett� usein kyll� on niinkin, mutta ei aina; sill� olipa siell� my�skin mustanpilkullisia lampaita ja valkeanpilkullisia vuohia. Minun viel� katsellessani n�it� laumoja ja paimenten k�yt�st� tuli sis�llisen silm�ni edess� ihan selv�ksi Jesuksen vertaus hyv�st� paimenesta ja h�nen lampaistaan (Joh. 10 l.). Paimen astuu edelt�, kutsuu lampaitaan monella, hyvin erilaisella ja varsin omituisella ��nell�, joita lampaat tuntevat ja seuraavat paimentansa. Ne ��net ovat sellaiset, ett� kukaan ei voi niit� matkia: Vieras, olkoonpa h�n niihin kuinka hyv�ns� tottunut, ei saa houkutelluksi lampaita pois h�nen luotansa. Lampaat aina tuntevat oman paimenensa ��nen. Usein ottaa paimen pikku lampaita syliins� tai my�skin suurempia olallensa. Paimenen ja lammasten suhde n�ytt�� olevan hyvin tuttava ja yst�v�llinen. Ramleh eli Arimatia on pyh�ss� raamatussa mainittu hurskaan Samuelin vanhempien Elkanan ja Hannan asuinpaikaksi. Siell� siis syntyi Samuel, jota Hanna oli niin ahkerasti ja syd�mmest�ns� rukoillut Herralta, josta h�n sitte niin syd�mmest�ns� Herraa kiitti (1 Sam. 1 ja 2 l.), ja jonka h�n sittemmin vei Silon temppeliin ja pyhitti siell� Herralle koko h�nen ij�ksens�. Samuel oli sitte, kuten tietty, Israelin jaloimpia tuomareja, joka teki oikeutta kansan kesken siihen aikaan, kun Israelilla ei viel� ollut kuningasta. -- Ramleh'issa asui my�skin se "rikas mies", Josef, joka Nikodemuksen kanssa rohkeni, Jesuksen h�pe�llisen kuoleman j�lkeen ristinpuussa maailman syntein t�hden, kunniallisesti haudata h�nen ruumiinsa. Rikkaalla Josefilla luultavasti oli, kuten monella muullakin rikkaalla ja ylh�isell� henkil�ll�, oma hautapaikka pyh�n Jerusalem-kaupungin l�hell�. H�n oli valmistanut sen itse��n varten, hakkuuttanut sen kallioon, ja toivoi saavansa siin� kerran lev�t� viimeist� untansa. Taikka h�nell� kenties oli, paitsi maatilaansa Arimatiassa (Ramlehissa), my�skin huvila Jerusalemin muurien l�hell� ja sen vieress� hautakumpu. Siihen aikaan oli hyvin tavallista, ett� rikkailla oli sellaisia huviloita ja niiden vierell� hautapaikat, joihin perheen j�senet kuoltua laskettiin. Siit� voi viel� nytkin saada vakuutuksen, jos katselee muinaisia hautoja, joita on koko joukko l�hell� Jerusalemia. Sellaiset hautapaikat v�ltt�m�tt� viel� t�n��nkin vet�v�t puoleensa matkustavaisten huomiota, koska niit� katsellen voidaan saada jotenkin selv� kuva Jesuksen hautauksesta. Seuraavassa luvussa, jossa tulee puhetta Jerusalemista ja sen ymp�rist�st�, aion tarkemmin kertoa niiden laadun. Kun hautapaikka oli asunnon vieress�, se alinomaa siin� muistutti t�m�n el�m�n katoavaisuutta ja pysym�tt�myytt�. Niin Josefillekin, kun h�n n�ki kukkain taimivan, kasvavan ja taas lakastuvan oman hautansa kummulla. "Ihminen on el�iss�ns� niinkuin ruoho; h�n kukoistaa, niinkuin kukkainen kedolla. Koska tuuli k�y sen p��llitse, niin ei h�n en�� kest�, eik� h�nen sijansa tunne h�nt� ensink��n. Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, h�nen pelk��v�istens� p��lle" (Ps. 103:15-17). Varmaan muistuttivat viereisell� haudalla kasvavat kukat h�nelle lakkaamatta n�it� sanoja ja vaikuttivat, ett� h�n odotti Jumalan valtakunnan t�ydellisyytt�. Kun Herra Jesus, jota h�n rakasti, kuoli ristinpuussa, antoi Josef h�nelle oman hautansa ja ennustus (Jes. 53 l.) siten toteutui. L�hell� Ramleh'ia tavataan useimmiten joukottain "spitaalisia", n�it� viheli�isi�, jotka ovat parantumattomia sairaita, hylj�ttyin� ja erotettuina kaikista omaisistaan, j�tettyin� omaan viheli�isyyteens�, k�yhyyteens� ja kurjuuteensa, ja joista Jesus vaeltaessansa maan p��ll� paransi monta. He tavallisesti my�skin nyt, kuten Jesuksen aikana, seisovat et��mp�n� ja rukoilevat k�he�ll�, l�pitunkevalla ��nell��n almuja ohikulkevilta, n�ytellen hirve�sti typistyneit� j�seni��n ja huutaen "lepro." Min� en heit� viel� n�hnyt t��ll�, sill� kuumuudesta v�syksiss� j�in min� kyl��n lev�ht�m��n. Mutta matkakumppanini k�ydess��n tornissa, joka on v�h�n matkan p��ss� ja lienee pystytetty jonkun arabialaisen pyhimyksen muistoksi, ja josta on lavea n�k�ala yli koko seudun, sanoi n�hneens� kaksi spitaalista ja antaneensa heille "bachschisch" (lahjaa). Ramleh'issa viivyimme ainoastaan noin tuntikauden; olihan viel� samana p�iv�n� ehditt�v� Jerusalemiin. Ajettuamme v�h�n matkaa saavuimme Ajalon'in laaksoon, joka on vuorensolan edustalla ennen kuin p��st��n Juudan vuoristoon. Monesti olin min� raamatusta lukenut merkillisen kertomuksen, kuinka aurinko seisoi alallansa Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa, Israelin sotiessa Josuan johdolla Amorealaisia vastaan (Jos. 10:12, 14). Ep�uskon sankarit ja Jumalan hylk��j�t (ateistit), jotka eiv�t voi tahi eiv�t tahdo k�sitt�� Jumalan kaikkivaltaa, vaan koettavat mitata Jumalan voimaa ja olemusta oman inhimillisen lyhytn�k�isyytens� mittakepill�, usein pilkkaavat ja nauravat t�t� kertomusta, jossa kaikkivaltiaan Jumalan voima yli luonnon, samoin kuin h�nen armonsakin, ilmestyy niin suurena ja ihanana. Kun yst�v�llinen Hahn vanhus meille huusi, ett� me nyt olimme Ajalonin laaksossa, katselin min� tarkkaavasti ja kunnioittavasti paikkaa, saadakseni sen kuvan oikein pysyv�iseksi mieleeni ja muistiini. Josuan kirjan kertomus her�tti minussa kunnioitusta t�t� paikkaa kohtaan; olihan Herra siin� tehnyt mit� suurimman ihmety�n. Laakso on avara ja nyky��n varsin hedelm�llinen; noin puoli tuntia kului sit� ajaessa. Tasanko loppui ja seutu muuttui vuoriseksi. Niin sanotut _Juudan vuoret_ alkoivat; niiden rinteit�, jotka monin paikoin ovat hyvinkin jyrk�t, ajoimme sitte yl�s alas. Mutta miten paljaita ja mets�tt�mi� ne olivat! Ainoastaan siell� t��ll� n�kyi joku �ljypuu; yksin ruohonkin olivat lukemattomat lammas- ja vuohilaumat sy�neet. Muuta ei n�kynyt kuin hiekkaa ja pikku kivi�. Seutu oli my�skin hyvin autio, joten se teki minuun ihan toisenlaisen vaikutuksen, kuin olin odottanut. Siell� t��ll� kukkuloilla oli turkkilaisten vahtimajoja. Viljelyksen merkkej� n�kyi harvoin. Vasemmalla puolen oli kaksi pikkukyl�� "El Rubab" ja "Latrun", kuten ajuri niiden nimet ilmoitti. Viimemainitusta sanottiin olleen kotoisin sen katuvaisen ry�v�rin, joka ristiinnaulittiin yhdess� Jesuksen kanssa. P��sty�mme niiden ohitse ajoimme sitte viel� Amoas-kyl�n ohi, jota muutamat luulevat entiseksi Emaukseksi, jonne kaksi opetuslasta meni Jesuksen yl�snousemisp�iv�n�, kuten Luukkas kertoo 24:ss� luvussaan. Mutta hyvin luultavasti siin� luulossa ei ole mit��n per��, koska matka Jerusalemista siihen kyl��n on paljon pitempi, enin 60 vakomittaa eli n.s. Sabbatin matka. Jo alkoi aurinko l�het� laskuansa (se menee maille v�h�n j�lkeen 1/2 7:n) ja pime� tulla, jonka t�hden emme en�� voineet tarkkaan n�hd� seuraavia merkillisi� paikkoja, niin kuin Kirjat-Fearimia ja Ain-Rarimia, joista viimemainitussa kyl�ss� kerrotaan _Johannes Kastajan_ syntyneen, joten se siis oli ollut hurskaan Sakariaan ja Elisabetin asuinpaikka. Se oli oikealla puolen tiest�. Lev�hdetty�mme v�h�n aikaa pieness� kestikievarissa, joka oli tien varrella, jatkoimme matkaa m��r�paikkaamme kohti. Taivas oli kirkas ja lukemattomat loistavain kynttil�in kaltaiset t�hdet valaisivat sit� lumoavalla loisteellaan. ��net�n hiljaisuus vallitsi ymp�rill�mme ja omituinen h�m�r� kaikkialla koko luonnossa. Sellainen hiljaisuus ja h�m�r� her�tt�v�t aina omituisia ajatuksia risteilem��n mieless�. Mekin vaivuimme kokonaan ajatuksiimme, joita muu ei keskeytt�nyt, kuin silloin t�ll�in vanhan Hahnin yksityiset sanat. Siell� t��ll� n�kyi tulia v�lkkyv�n ikkunoista, joita ei ole monta arabialaisissa kyliss�. Usein niit� ei ole ollenkaan noissa savimajoissa. Tavallisesti n�ytt�v�t kyl�t hyvin viheli�isilt�, kuten ne todella ovatkin. Matkan p��st� katsoen on sellainen kyl�, kuin savikasa, pikku reiki� siell� t��ll�, joista auringon valo niukalti p��see sis��n. Meid�n ajatustemme p��esineen� oli se ihmeellinen tosiasia, ett� me olimme jonkun tunnin p��st� saapuvat Jerusalemiin. Yh� korkeammalle k�vi matka hiljakseen. Kaupunkihan on noin 3,000 jalan korkeudessa meren pinnasta lukien. Kun kello jo l�hestyi yhdeks�� ja me olimme p��sseet er��lle m�elle, huusi vanha Hahn, k��nnytty� er��st� tien polvikkeesta, ihan yht'�kki�: "kas, tuossa on Jerusalem!" Tulia n�kyi monista ikkunoista v�lkkyv�n. Tuntui kuin olisimme her�nneet jostakin horrostilasta, johon olimme v�symyksest� vaipuneet, ja sanaa sanomatta me hattua nostaen tervehdimme paikkaa, johon liittyy niin paljo sek� iloisia ett� suruisia muistoja. Jerusalem oli siis edess�mme ja muutaman minutin p��st� pys�htyiv�t vaunut Jaffan portille. Kaupunkiin ei voi eik� saa ajaa vaunuilla, sill� kadut muurien sis�ll� ovat senlaatuiset, ett� niit� my�ten on ajoneuvoilla mahdoton p��st�. Monin paikoin ovat ne niin kapeat, ett� levitt�en k�tens� ulottuu sein��n kummallekin puolen, ehk�p� jostakin paikasta viel�kin kapeammat. Usein ne sit� paitsi ovat kivitetyt loiviksi rappusiksi tai k�yt�viksi. Ratsain tai jalkaisin k�y liikkuminen kaupungissa, mutta ei ajaen. Matkakalut sent�hden nostettiin kahden arabialaisen kantajan selk��n, jotka l�ksiv�t hitaasti astumaan pitkin pimeit�, likaisia katuja majapaikkaamme kohti. Montakin kantajaa tunkeutui taas ymp�rillemme, kaikki etsien ansiota ja koettaen melkein v�kisin kiskoa itselleen meid�n tavaroitamme, jonka t�hden meid�n taaskin t�ytyi k�ytt�� k�sivoimaa ja kovia sanoja, ennen kuin p��simme heist� eroon. Seuratessamme kantajiamme, jotka olivat eritt�in omituisessa puvussa, heill� kun n�et oli yll� pitk� paita ja sen p��ll� ven�l�isen niinimaton kaltainen, pitk� viitta, johon oli leikattu rei�t p��t� ja k�si� varten ja joka aikoinaan ehk� lienee ollut hyvinkin kirjava, kaunis ja siisti, mutta josta nyt oli j�ljell� ainoastaan likaisia repaleita, ajattelin ainakin min� v�h�n pelj�ten t�t� arveluttavaa matkaa vieraassa kaupungissa ja senlaisten miesten seurassa, joiden kielt� emme ymm�rt�neet sanaakaan. Saattoivathan he vied� meit� mihin hyv�ns�. Kaikki pelko oli kuitenkin turha, sill� kymmenen minuutin p��st� seisoimme rappusten edess�, joiden p��ll� me lampun valossa n�imme "Johanniittiritarien" tutun ristin ja siit� tiesimme, ett� olimme oikein perill�. Nyt en�� vain soittaa kelloa, niin ovi aukesi ja meid�t yst�v�llisesti otti vastaan "Johanniittein vierasmajan" "hoitaja", vanha Bayer, joka sujuvalla Saksan kielell� toivotti meille tervetuloa. Viel� kerran oli meill� pieni kiista kantajain kanssa. Vaikka olimmekin sopineet maksusta, vaativat he nyt moninkertaisesti. Ukko Bayer, kun tunsi maan olot, pelasti kuitenkin hyvin pian meid�t siit� pulasta. Siisp� olimme p��sseet rauhaan. Tuntui oikein suloiselta tieto, ett� nyt olimme matkamme ensimm�isess� m��r�p��ss�, matkustettuamme y�t p�iv�t kaksi viikkoa. Illallinen teen ja bayerilaisoluen kanssa vahvisti v�syneit� voimiamme. Kello l�hestyi kymment�, jonka t�hden k�vimme levolle, nukkumaan ensi y�t� Jerusalemissa. Tuntui tavattoman suloiselta riisuutua kahden viikon p��st� vaatteistaan, k�yd� pelotta levolle ja oikoa v�syneit� j�seni��n kunnollisessa vuoteessa, jota emme olleet saaneet tehd� koko matkalla aina siit� asti, kuin l�ksimme kotoa. Iloisella mielell� kiitin min� Jumalaa, joka oli niin ihmeellisesti auttanut meit� kaikissa vaaroissa ja vastuksissa aina t�h�n asti. H�n oli kuullut minun rukoukseni ja suojellut oikealla k�dell��n sek� osottanut voimaansa heikkoudessa. II. Jerusalem ymp�rist�ineen. Edell� on matka kotoa Jerusalemiin ollut esitykseni aineena. Nyt koetan tehd� niin tarkan kuvan kuin mahdollista t�st� merkillisest� kaupungista ja sen avarasta ymp�rist�st�. Se kuitenkin k�y monin puolin hyvin vaikeaksi, koska aine on niin rikas, ett� tuskin tiet��, mist� alkaa ja mihin lopettaa. Jerusalemhan on, kuten kaikille tietty, se keskus, jota kohti kaikkein it�maille matkustavaisten ajatukset paraastaan k��ntyv�t. Seh�n on se paikka, johon Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen maallisen vaelluksen suurimmat ja t�rkeimm�t tapaukset l�himmin liittyv�t. Ja kukapa voisikaan t�ydellisesti kuvata niit� tapauksia, kuka piirt�� t�ydellist� kuvaa niist� ja siit� paikasta, jossa ne ovat tapahtuneet. Matkakertomukselta ei sit� voida kohtuudella vaatiakaan, koska matkustaja tavallisesti kertoo, mit� h�n itse on omin silmin n�hnyt ja tarkkaavasti huomannut. Eik� kenenk��n ole mahdollista n�hd� kaikkea, ei huomata kaikkea. Vaikeinta t�h�n paikkaan n�hden on se, ett� kukaan ei ihan varmaan tied�, ovatko kaikki paikat, joita n�ytell��n matkustavaisille, oikeita eli niit�, joissa raamatulliset suuret asiat Kerran tapahtuivat. T�ytyy aina muistaa, ett� sit� Jerusalemia, joka oli Jesuksen aikana, ei en�� ole olemassa. Kaupungille ja temppelille k�vi niin, kuin Jesus oli ennustanut: "He (viholliset) eiv�t j�t� sinussa kive� kiven p��lle, ettes sinun etsikko aikaa tuntenut" (Luuk. 19:44). Kauheasti kohtasi Jumalan rangaistus t�t� kaupunkia ja sen temppeli� Jumalan vanhurskauden todistukseksi j�lkimailmalle. Matkustavaisen t�ytyy siis aina pit�� hyv�sti mieless��n, ett� varmasti ei tiedet�, onko mit��n muuta j�ljell�, kuin maa, jota Jesus kerran astui pyhill� jaloillaan, kun h�n suurina juhlina oleskeli t�ss� kaupungissa ja veriylk�n� k�vi raskasta ja vaivaloista tiet�ns� ristille. Vaikka kuvaukseni siis tuleekin hyvin vaillinaiseksi, niin kerron kuitenkin kaikki, mit� n�in ja mit� kokemuksia sain. Ja seuraan t�ss� matkalla tekemi�ni p�iv�kirjamuistiinpanoja. Huhtikuun 19 p�iv�n aamu koitti; auringon kirkas paiste ennusti ihanaa p�iv��. Ei yht��n pilve� n�kynyt sinisell�, ihanalla, l�pikuultavalla taivaalla. Raitista aamu-ilmaa tulvi avatusta ikkunasta sis��n virkist�m��n syd�nt� ja mielt�. Y� oli ollut rauhallinen ja lepo suloinen. Matkasta v�syneet voimat olivat palanneet. Kello oli vasta 6, kun nousimme vuoteiltamme. It�mailla noustaan, n�et, tavallisesti hyvin aikaisin; sill� muuten tuskin ehditt�isiin tehd� teht�vi�, koska kuumuus p�iv�ll� on niin rasittava, ett� silloin oikeastaan ei k�y tekeminen mit��n. Omituiselta tuntui her��minen ensi kertaa t�ss� kaupungissa, jonne niin monesti ennen olin ajatuksissani siirtynyt ja josta olin niin paljon lukenut ja saarnannut. Olivathan siell� tapahtuneet asiat niin usein olleet ajatusteni esinein�. Syd�mmess�ni her�nneet kysymykset olivat nyt kerrankin saavat vastauksensa. Miss� on se ja se paikka: miss� Golgata, miss� Getsemane, miss� �ljym�ki, miss� -- -- -- miss� -- -- --? Mink� n�k�iset ne paikat ovat? Ovatko ne ollenkaan niitten kuvien kaltaiset, jotka niist� oli mieless�ni muodostunut? T�llaiset kysymykset heti her�tess�ni valtasivat mieleni kokonaan. Meid�n suuri, kaksi-ikkunainen makuuhuoneemme, jossa, kuten majatalon hoitaja kertoi, Saksan keisarivainaja Fredrik I oli perint�ruhtinaana Jerusalemissa ollessaan asunut, oli niin sovelias, ett�, kun noustuaan vuoteelta katsoi ulos ikkunasta, oli edess� temppelipaikka, �ljym�ki ja sen juurella Getsemane Kidronin laakson tuolla puolen. Katsellessani n�it� paikkoja aamu-auringon kirkkaassa valossa luulin niiden olevan ihan l�hell�, muutaman sadan askeleen p��ss�. Ilman kirkkauden ja l�pin�kyv�isyyden t�hden n�ytt�v�t matkat niin lyhyilt�; yksin et�isetkin, monen peninkulman p��ss� olevat paikat ovat ik��n kuin ihan l�hell�. Aamiaisen j�lkeen, joka sy�tiin k:lo 7:n ajoissa, l�ksimme katselemaan kaupunkia ja kansan el�m��. Emme olleet viel� tehneet mit��n varsinaista "ohjelmaa" siksi p�iv�ksi, vaan tahdoimme ainoastaan yleens� v�h�n tutustua kaupunkiin. Sen t�hden astuskelimme katuja edes takaisin. Sill� k�velyll� heti selvisi, ett� t�ss� kaupungissa ei mik��n pyhyys vallinnut, vaikka sit� ammoisina aikoina onkin sanottu "pyh�ksi kaupungiksi." Sen pyhyys on jo aikaa sitte kadonnut; sen alaa sotkevat pakanain jalat; sen p��ll� lep�� Jumalan vihan tuomio raskaana ja hirmuisena. Tavallinen it�mainen kansan-el�m�, johon jo matkalla olimme tottuneet, vallitsi kaikkialla: ihmisi� omituisissa, tavallisesti hyvin kuluneissa puvuissa, usein ihan repaleissa, joskus puolialastominakin, jotka puhuivat meid�n korvillemme varsin merkillist� kielt� (Arabian kielt�, jossa on paljo karkeita kurkku��ni�), kirkuivat, pauhasivat ja sysiv�t toisiaan, sek� suuri joukko kerj�l�isi�, jotka, n�hty��n jonkun parempipukuisen, jo et��lt� huusivat korviin-koskevalla ��nell� "chavadja, chavadja", joka merkitsee: herra, herra, eli "seigneur, seigneur", "bachschisch, bachschisch" (= lahjaa, juomarahaa). Useimmiten ovat ne niin tunkeilevia, ett� on mahdoton p��st� heist� eroon antamatta ropoa, vaikka koettaisikin kiiruhtaa astuntaansa. Jos ei muu auta, heitt�ytyv�t he maahan astujan eteen, n�ytt�v�t typistyneit� j�seni��n j.n.e. Kerj��minen n�ytt�� kukoistavan t�ss� kaupungissa suuremmassa m��r�ss�, kuin miss��n muualla, ehk�p� enimmin siit� syyst�, ett� saanti usein on varsin hyv�, koska siell� aina on paljo muukalaisia mihin vuodenaikaan hyv�ns�, mutta varsinkin suurien juhlien aikoina. Muuten on katujen molemmin puolin kaikenlaisia myym�l�it�, avonaisia vajoja, joissa on kaupan sek� it�- ett� l�nsimaiden tavaroita, ty�pajoja, joissa k�sity�l�iset kaikkein n�kyviss� tekev�t tavaroitansa, ruokapaikkoja ja kahviloita, joihin voi pys�hty� katselemaan, miten ruuan ja juoman laittaminen tapahtuu. Sit� paitsi makaa siell� t��ll� auringon paahteessa koiria, joista enimmill� ei ole is�nt�� ollenkaan; kameeleja, aaseja, hevosia, lampaita ja vuohia k�velee joukottain. El�m� kaduilla on siis niin kirjava, kuin suinkin mahdollista. Kadut ovat likaiset ja kapeat sek� monin paikoin kivitetyt oikeiksi rappusiksi. Sit� paitsi on niiss� monin paikoin p��ll� holvikatto pitk�t matkat: ihmiset ovat rakennelleet asuntojansa katujen p��lle joko tilan puutteesta tai muusta syyst�. Rakennukset ovat vanhoja, ulkon��lt� huononp�iv�isi�, tehtyj� jonkinlaisista auringon paisteessa kuivatuista tiileist� ja savesta. Useimmissa on it�maiseen tapaan tasakatto, jolla voi nauttia lepoa. Siell� t��ll� n�kyy my�skin pieni� parvekkeita. Kaupungin sis�osa n�ytt�� hyvin ahtaalta ja ummehtuneelta. Ymp�rill� on 12 metri� (40 jalkaa) korkea muuri ja siin� 34 tornia. Muurissa on oikeastaan 7 porttia, joista kuitenkin nyky��n ainoastaan 5 on auki: _Jaffan portti, Damaskoksen, Stefan'in, Sion'in ja Miftportti_. Niiss� seisoo y�t p�iv�t joku tai joitakuita unisia turkkilaisia sotamiehi� vartioimassa, en tied� mit�. Kuudetta porttia oltiin juuri avaamassa, mutta siit� ei viel� ollut p��sy�. K�velless�mme kaupungilla saimme selville, ett� se ei tee mit��n miellytt�v�� vaikutusta rakennustapansa, katujensa, eik� kansansakaan puolesta, joka liikkuu edestakaisin n�ill� kaduilla sekasotkussa, jossa tottumattoman muukalaisen on vaikea selvit� tai p��st� eteen p�in. Sen t�hden tuntee sis�llist� ahdistusta ja mielell��n palaa pois k�velylt�, ik�v�iden p��st� n�kem��n niit� historiallisia muistoja, joita t�ss� kaupungissa on. Katseltuamme muutamia tunteja kaupunkia ja kansan el�m�� p��timme menn� Saksan konsulin luo pyyt�m��n h�nelt� p��sylapaa "Omar'in moskeaan." Ilman konsulin lupaa ei, n�et, kukaan kristitty saa astua t�h�n muhammettilaisten pyh��n paikkaan, eik� oli hyv� suojeluksetta menn� sinne, koska siell� voi joutua hengen vaataan. T�st� pantakoon t�h�n muutamia huomautuksia Jerusalemissa asuvan historioitsijan ja rakennusneuvoksen K. Schickin toimittamasta kirjasta, jotka on muistettava k�ydess� t�ss� temppeliss�, joka arvoltaan lienee toinen j�rjestyksess� l�hinn� Mekan Kaba-temppeli�, jota koko muhammettilainen maailma tunnustaa ensimm�iseksi. Herra Schick sanoo: "Aikaisemmin, kun juutalaisten temppeli viel� oli t�ss� paikassa, ei kell��n muilla, kuin juutalaisilla ollut oikeutta k�yd� sen sis�ll�. Kun sittemmin, sen j�lkeen, kun roomalaiset valloittivat Jerusalemin, pakanallinen jumalanpalvelus pantiin toimeen siin� paikassa, oli juutalaisilla viel� silloin t�ll�in lupa l�hesty� paikkaa, ja samoin oli silloinkin, kuin kristityt siell� vallitsivat. Mutta siit� asti, kun muhammettilaiset Saladin'in j�lkeen hallitsevat temppeli�, on muiden uskokuntalaisten melkein mahdoton sinne p��st�, ja mahdollinen on p��sy ainoastaan erityisest� suosituksesta. Valepuvussa ovat muutamat p��sseet sinne, mutta ei se kuitenkaan ole aina onnistunut oikein hyvin. Vuonna 1506 meni er�s maroniitti temppeliin saraseenilaisen puvussa, mutta h�nen petoksensa huomattiin ja h�nen t�ytyi k��nty� islamin uskoon. Vuonna 1539 meni kreikkalainen piispa, er��seen hyv��n yst�v��n ja tuttuun luottaen, turkkilaisten saattamana sis��n, mutta uskottomat turkkilaiset pettiv�t h�net ja vaativat h�nt� k��ntym��n islamin uskoon, ja, kun h�n ei tahtonut luopua omasta uskostaan, surmattiin h�net. On muitakin samankaltaisia tapauksia. Vuonna 1822 sai englantilainen Vaudeville sulttaanilta luvan menn� yksin��n Haram'iin (moskean turkkilainen nimi) ja h�n on kertonut siit� arvokkaita tietoja. Er��lle ameriikkalaiselle se sit� vastoin ei onnistunut. H�nkin oli saanut valtiollisten ansioittensa t�hden sulttaanilta 'firman'in', (lupakirjan); mutta kun h�n sit� n�ytti Jerusalemissa, sanoi 'mufti': 'teill� on valta ja vapaus sulttaanin k�skyst� menn� temppeliin, jos tahdotte, mutta poistulosta ei 'firmanissa' sanota mit��n. Sen t�hden on minun neuvoni: j��k�� sinne koko ij�ksenne tahi �lk�� ollenkaan menk� sis�lle.' Ameriikkalainen katsoi viimemainittua ehtoa edullisemmaksi ja samoin sittemmin Ragusan herttua, kuningas Ludvig XIII:nen l�hettil�s, j�tt�en saamansa lupakirjan k�ytt�m�tt�. Vuonna 1827 meni er�s englantilainen kolme kertaa sis��n valepuvussa; mutta kolmannella kerralla tuli petos ilmi ja h�net ly�tiin puolikuoliaaksi. Vartia pelasti h�net kuolemasta ja 3,000 piasterin lunnaasta p��si h�n hengiss� ulos. Vuonna 1845 joutui englantilainen l��k�ri Macgowen, kun h�nt� vietiin sairaan luo, astumaan muutamia askeleita temppelin alalle ja sai siit� selk��ns�; ja ahdistaja sai teostaan rangaistuksen sijasta sulttaanilta palkinnon. Krimin sodan j�lkeen on asia kuitenkin muuttunut ja vapaus t�ss� kohden on nyt paljon suurempi. Muutamia vuosia sitte saatiin k�yd� moskeassa 20 frankin tai 1 Englannin punnan p��symaksusta; mutta nyt ei tarvitse en�� maksaa enemp��, kuin 2 frankkia, jotka annetaan poisl�hteiss� vartioivalla 'medjidille'." Konsuli lupasi samana p�iv�n� k:lo 2 l�hett�� meille "chavassinsa" (oppaan) ja yhden sotamiehen saattamaan meit� moskeaan. Koska meill� viel� oli kylliksi aikaa, p��timme t�ll� v�lin k�yd� "_syrialaisessa orpohuoneessa_" eli lasten-kasvatuslaitoksessa, joka on noin puolen tunnin matkan p��ss� kaupungista. T�m� laitos on tuttu my�skin meill� Suomessa ja moni on t��lt�kin vapaaehtoisesti antanut roponsa sen ty�n kannatukseksi. Muutamia vuosia sitte k�vi ruotsalainen pappi Hagberg, joka oli Ruotsissa t�m�n laitoksen asiamiehen�, Suomessa selitt�m�ss� esitelmill� kirkoissa ja muissa paikoin yleis�lle laitoksen ja sen ty�n tarkoitusta. H�nen kuoltuaan on pastori H. Wegelius ollut laitoksen asiamiehen� Suomessa. T�ll� laitoksella on paljo yst�vi� useimmissa Euroopan maissa, ja se ansaitseekin kaikkea kannatusta sek� hyv�n tarkoituksensa ett� erinomaisen johdon t�hden, joka tulee ilmi kaikkialla. Sen t�hden mekin ohjasimme k�velymme sinne, sill� tuntui kuin olisimme l�hteneet tervehtim��n tuttuja, jotka ty�skentelev�t saman asian hyv�ksi kuin mekin. Sit� paitsi toinenkin syy saattoi meit� niin pian kuin mahdollista k�ym��n siell�. Er�s laitoksen ja sen ty�n yst�v� Suomessa, joka tahtoi pysy� tuntemattomana, oli yst�v� R:n my�t� l�hett�nyt suurenlaisen rahalahjan omin k�sin sinne viet�v�ksi. Schneller ukko, laitoksen 70 vuoden ik�inen johtaja, toivotti meit� syd�mmellisesti tervetulleiksi et�isest� pohjolasta. H�n on nyt vanhuutensa t�hden antanut osan ty�st��n pojallensa, joka "inspehtoorin" nimell� hoitaa ulkotoimia ja antaa kasvateille opetusta muutamissa aineissa. Me emme nyt kuitenkaan aikoneet t�ll� kertaa ottaa tarkempaa selkoa itse laitoksesta, johon meill� ei ollut kylliksi aikaakaan. Sen t�hden erosimme syd�mmellisen yst�v�llisist� is�nnist� ja lupasimme palata toiste tarkemmin tutustumaan laitokseen, jonka ulkonainen puhtaus ja j�rjestys olivat tehneet meihin hyv�n vaikutuksen. Tuonnempana viel� kerran k��nn�n lukijaini huomiota t�h�n laitokseen, esitt�en siit� mink� mit�kin, joka toivottavasti miellytt�� ja her�tt�� hyv�ntahtoisuutta t�t� laitosta kohtaan. -- Me palasimme kaupunkiin, jossa Johanniittein vierasmajan yst�v�llisell� is�nn�ll� oli meille p�iv�llinen valmiina. Kellon ly�ty� kaksi ja meid�n viel� istuessamme p�yd�ss� ilmestyi ovelle mies hyvin kirjavassa ja perin omituisessa puvussa, sapeli vy�ll� ja monta koristusta rinnassa; hyvin huonolla Saksan kielell� selitti h�n olevansa pyydetty "chavassi." Sotamies, samoin aseissa, seisoi ulkona meit� odotellen. Viisimiehinen seura siis l�ksi astumaan "temppelivuorta", Morian kukkulaa kohden. Kulkumme k�vi suureksi osaksi pitkin "Via dolorosaa" (tuskien tiet�), kuten er��n kadun nimi on, jota Jesuksen sanotaan astuneen Pontius Pilatuksen palatsista Golgatalle, kun h�net oli tuomittu ristiin naulittavaksi. T�m� katu on ep�ilem�tt� kaupungin merkillisimpi� paikkoja. Monta eri nime�, joita on mustalla v�rill� piirretty kadun varsille rakennusten seiniin, ilmoittaa eri kohtia t�st� Jesuksen k�ynnist� kuolemaan. Onko t�m� tie oikea ja onko tarinassa yht�k��n totta, on mahdoton varmaan saada selville niin monen vuosisadan p��st�. Ainoastaan se voidaan varmuudella olettaa, ett� jostakin sen kadun paikoilta Jesus on kulkenut sit� tuskaista matkaansa. Jo nimikin her�tt�� omituisia tunteita kristityn syd�mmess�. Ensimm�isen pitk�nperjantain aamun tapaukset tulevat ajatuksissa el�viksi, nuo ij�isesti joka ihmiselle t�rke�t tapaukset. Oli ihan kuin silm�in edess� kokoontuneena se raivoisa, verenhimoinen ihmisjoukko, joka kiihke�sti tahtoi saada lempe�n ja hiljaisen Vapahtajan surmatuksi, h�nen, joka teuraaksi viet�v�n karitsan tavalla ��neti kantoi risti�ns�, jonka alla h�n kuitenkin v�symyksest� vaipui maahan. Hengen silmill� n�kee vaimot, jotka luonnollisesta s��list� h�nt� kohtaan vuodattivat kyyneleit�; niin tuntuupa, kuin kuulisi h�nen sanovan heille ja kaikille lempe�ll�, l�pitunkevalla ��nell��n viimeisen varoituksen ja tuomion sanat: "Jerusalemin tytt�ret, �lk��t minua itkek�, vaan itkek��t itse teit�nne ja teid�n lapsianne. Sill� katso p�iv�t tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat ne hedelm�tt�m�t ja ne kohdut, jotka eiv�t synnytt�neet, ja ne nis�t, jotka eiv�t imett�neet. Silloin he rupeavat sanomaan vuorille: langetkaat meid�n p��llemme! ja kukkuloille: peitt�k��t meit�! sill� jos he n�m�t tekev�t tuoreessa puussa, mit� sitte kuivassa tapahtuu?" T�m� tapaus oli ainakin minun silm�ini edess� ihan el�v�n�, hiljaa k�velless�mme keskip�iv�n auringon paahtavassa helteess� muinaista "temppelin paikkaa" kohti. Astuttuamme muutamia minuutteja k��nnyimme oikealle ja saavuimme siten m��r�paikkaan. Siin� meill� siis oli edess�mme Morian vuori, se vuori, johon niin monta muistoa omaisuuden kansan el�m�st� liittyy. Siell�h�n oli Salomonin rakentama temppeli, "Herran kunnian maja", kerran seisonut; siell�h�n oli vanhan Jerusalemin hengellinen keskus, temppeli, juhlallisena ja majesteetillisena ylennyt kohti taivasta. koko vanhan liiton laki ja ennustus olivat kerran h�m�r�ss� muinaisuudessa keskistyneet t�h�n, Herran sanan ja neuvon mukaan rakennettuun temppeliin. Vaikka tiedemiehill� ja tutkijoilla onkin ollut eri�vi� ajatuksia monesta muusta t�rke�st� paikasta, niin t�st� paikasta ovat kuitenkin mielipiteet olleet jotenkin yhteen k�yv�t. Sen t�hden on kyll� hyv� syy olettaa, ett� Israelin temppeli kerran seisoi juuri siin� paikassa, jossa Omarin moskea nyt on. -- Me nousimme hitaasti t�m�n eitt�m�tt� kaikin puolin juhlallisen paikan rappusia yl�s. Piha on avara, kauneilla, sileill� kivill� laskettu, nelikulmainen, suorakulmion muotoinen ala. Jo itse paikkakin vaikuttaa tulijaan mahtavasti. N�k�ala on laaja joka taholle, mutta varsinkin Kidronin laakson tuonpuoliselle �ljym�elle eli siis it��np�in. H�mm�styksiss�ni ja ihmetyksiss�ni katselin ymp�rilleni juhlallisen tunteen vallassa kokonaan. Monta lausetta t�st� paikasta, jotka olen lukenut pyh�st� raamatusta, johtui mieleen sin� hetken�, kuin seisoin Morian vuorella. Min� ajattelin itsekseni: "merkillisen paikan oli Herra valinnut 'kunniansa asunnoksi' vanhan liiton aikana; tuskinpa olisi mik��n muu paikka niin hyvin soveltunut siihen tarkoitukseen." T�ss�h�n temppeli seisoi niin vapaana, juhlallisena ja majesteetillisena kaikkein n�ht�v�n� ja ihaeltavana. Eip� ollutkaan ihme, ett� Israelin kansan j�senet niin suuresti rakastivat ja ihailivat t�t� paikkaa ja ik�v�iv�t n�hd� sit� ja temppeliss� ottaa osaa jumalanpalvelukseen, jonka juhlallisuudesta nyt ei en�� voida saada mit��n oikeaa k�sityst�. Varsinkin on psalmien veisaaja-kuningas monin sanoin ylist�nyt sek� paikkaa ja temppeli� ett� jumalanpalvelusta. Niinp� esimerkiksi: "Herra, min� rakastan sinun huonees asuinsijaa ja sit� sijaa, jossa sinun kunnias asuu" (Ps. 26:8.), "Suuri on Herra ja sangen kiitett�v� meid�n Jumalamme kaupungissa, h�nen pyh�ll� vuorellansa. Jumala, me odotamme sinun hyvyytt�s sinun temppeliss�s" (Ps. 48:2, 10.) Kuin Israelin lapsi oli kaukana poissa maastansa, kaupungin ja temppelin l�helt�, niin h�n sanomattomasti ik�v�itsi kerran taas p��st� sinne. T�m�n ik�v�nkin on psalmien veisaaja pukenut sanoiksi: "Koska min� n�it� muistelen, niin min� vuodatan ulos minun syd�mmeni itsess�ni; sill� min� menisin mielell�ni joukon kanssa ja vaeltaisin heid�n kanssansa Jumalan huoneeseen, ihastuksella ja kiitoksella sen joukon seassa, jotka juhlaa pit�v�t. L�het� valkeutes ja totuutes minua saattamaan ja tuomaan sinun pyh�n vuores tyk� ja sinun asumises tyk�. Ja min� k�visin sis�lle Jumalan alttarin tyk�, sen Jumalan tyk�, joka minun iloni ja riemuni on, ja kiitt�isin sinua kanteleilla, Jumala, minun Jumalani" (Ps. 42:5; 43:3, 4.) Temppeli ja temppelivuori oli israelilaisen kunnia ja kerskaus. Sen t�hden psalmien veisaaja paneekin h�nen suuhunsa n�m� sanat: "Sionin vuori on kauniilla paikalla, koko maan ilo, pohjan puolella suuren kuninkaan kaupunki. Menk��t Sionin ymp�ri ja piiritt�k��t h�nt�, lukekaat h�nen torninsa. Turvatkaat h�nen muurinsa, vahvistakaat h�nen salinsa, ett� te sit� juttelisitte tulevaisille sukukunnille" (Ps. 48:3, 13, 14.) Temppeli� ja Jerusalemia ei israelilainen voinut koskaan unhottaa, ei edes pahimpinakaan ahdistuksen ja vastoink�ymisen aikoina. "Jos min� unohdan sinut, Jerusalem, niin olkoon minun oikea k�teni unohdettu. Tarttukoon minun kieleni suuni lakeen, ell'en min� sinua muista, ell'en min� tee Jerusalemia minun ylimm�iseksi ilokseni" (Ps. 137:5, 6.) Niin veisasi israelilainen Babelin vankeudessakin ja ik�v�itsi aikaa, jolloin saisi luvan palata Jerusalemiin. Ennen menoamme moskeaan, joka on t�m�n juhlallisen paikan toisessa p��ss�, seisoimme muutaman minuutin n.s. "kultaisen portin" luona, josta on paras n�k�ala �ljym�elle p�in, Josafatin laakson tuolle puolen, jossa Kidronin oja juoksee. T�st� alas laaksoon on muuri huimaavan korkea ja jyrkk�. Laakson syvyys on laskettu 150 jalaksi. Mahdollisesti kyll� evankelistan kertomus Jesuksen kiusauksesta tarkoittaa juuri t�t� paikkaa, koskapa sanotaan perkeleen vieneen h�net pyh��n kaupunkiin temppelin harjalle ja kehottaneen h�nt� uhkarohkeasti heitt�ytym��n siit� alas (Mat. 4:5, 6.) Muurin ulkopuolella juuri t�ll� kohdalla on laakson rinteess� suuri muhammettilaisten hautausmaa, jossa hyvin suuri joukko hautakivi� muistuttaa, ett� se paikka on muhammettilaisillekin rakas. He tahtovat tulla sinne haudatuksi, t�m�n laakson rinteeseen, muurin viereen, jonka p��ll� suuri temppeli on. Muhammettilaisten kesken on t�st� paikasta ja sen suuresta merkityksest� tarina, ett� juuri siell� on viimeinen tuomio tapahtuva. Minulle kerrottiin t�m� tarina siten, ett�, kun viimeinen p�iv� tulee, silloin Kristus istuu tuomioistuimellansa �ljym�ell� ja Muhammed moskean puolella laaksosta. Heid�n v�lill��n on silta, kapea kuin hiuskarva, ja sit� my�ten t�ytyy kaikkein ihmisten astua. Niill�, jotka ovat olleet hyv�t s.o. uskolliset Allah'in (jumalan) palvelijat, ja t�ytt�neet kaikki k�skyt ja m��r�ykset on suojelus-enkelins�, jotka varjelevat heit� putoamasta kapealta sillalta, niin ett� he onnellisesti p��sev�t sit� my�ten yl�s paratiisiin. Mutta pahoilla ei ole suojelus-enkelej�, jonka t�hden heid�n auttamattomasti t�ytyy pudota syvyyteen. Mutta paikka ei ole rakas ainoastaan mnhammettilaisille, vaan my�skin juutalaisille viel� t�n�kin p�iv�n�. Sit� todistaa laakson toisella puolella vastap��t�, �ljym�en juurella oleva juutalaisten hautausmaa, jossa my�skin n�kyy hautapatsas toisensa vieress�. Juutalaisetkin tahtovat saada viimeisen leposijansa niin l�helle kuin mahdollista pyh�� kaupunkia Jerusalemia. Kerrotaan monen varakkaan juutalaisen jo el�ess�ns� ostavan sielt� itselleen hautapaikan ja antavan omaisilleen m��r�yksen itsens� sinne hautaamisesta. Juudan kansa odottaa my�skin tuomion tapahtuvan juuri t�ss� laaksossa. Se heid�n odotuksensa luultavasti perustuu muun muassa seuraavaan ennustukseen pyh�ss� raamatussa: "Sill� katso, niin� p�ivin� ja sill� ajalla, koska min� Juudan ja Jerusalemin vankeuden palautan, tahdon min� koota kaikki pakanat ja vied� heit� alas Josafatin laaksoon ja tahdon siell� heid�n kanssansa riidell� minun kansani ja minun perimiseni Israelin t�hden, jonka he pakanain sekaan hajoittivat" (Joel. 3:1, 2.) Laaksossa muuten nyky��n kasvaa tihe� �ljypuumets�, hyvin virkist�v� matkustavaiselle, joka et��mp�n� n�kee ainoastaan paljaita, ruohottomia, kivisi� hiekkavuoria ja m�ki�. Temppelin paikka on siis j�lell�, mutta temppeli, Israelin temppeli, on poissa. Sille k�vi niin kuin Jesus oli ennustanut, ett� siihen ei j��nyt kive� kiven p��lle, koska Jerusalemin asujamet eiv�t etsikko-aikaansa tunteneet, vaan paatuivat syd�mmiss�ns� yh� enemmin, kunnes synnin mitta tuli t�ydeksi. Silloin alkoivat Jumalan vanhurskaan tuomion seuraukset n�ky�. Ei edes ihana temppelik��n s�ilynyt, koska siin�kin pidettiin jumalatonta menoa. Jo profeetta Hesekiel aikanaan kirjoittaa, mit� kauhistusta harjoitettiin ihan t�m�n Jumalan temppelin vieress� ja mit� ep�jumalanpalvelusta yksin "Israelin huoneen vanhimmatkin" pitiv�t salassa, sanoen: "Ei Herra n�e meit�, Herra on maan hylj�nnyt." (Jes. 8:12.) Ep�jumalanpalvelus ja kauhistus kasvoivat sitte lakkaamatta eri muodoissa. Ja vaikka Herra tuon tuostakin l�hetti rangaistuksia, paatui kansa kuitenkin ja poikkesi pois Herran teilt�. Jesus aikanansa lausui temppelist� n�m� muistettavat sanat, jotka ilmoittavat, mink�lainen el�m� siin� vallitsi: "Kirjoitettu on: minun huoneeni pit�� rukoushuoneeksi kutsuttaman, mutta te olette sen tehneet ry�v�ritten luolaksi" (Mat. 21:13.) Jumalattomuuden hirvein hedelm� oli kuitenkin "vanhurskaan", "kunnian Herran" ristiinnaulitseminen. T�st� julmasta rikoksesta ja monesta muusta t�rke�st� synnist� t�ytyi tulla rangaistus, eik� se kauan viipynytk��n. Joitakuita vuosikymmeni� ainoastaan ehti kulua siit�, kun "Pyh�n" veri tuli t�m�n kansan ja sen lasten p��lle, niin kaupunki ja temppeli jo h�vitettiin. Silloin h�t� ja kauhu olivat niin suuret, ett� historioitsija ei tied� kertoa mit��n sen vertaista. Temppeli h�vitettiin tulella, jonka roomalainen sotamies siihen heitti. Historioitsija Josefus, joka itse n�ki t�m�n h�vityksen, on siit� kirjoittanut seuraavat sanat: "Kun tulipatsas nousi taivasta kohti, n�ytti kuin olisi koko vuori, koko kaupunki perustuksia my�den palanut, ja kuitenkin oli tulen h�vitys v�h�inen verivirtoihin n�hden. T�t� katsellessaan moni, joilta n�lk� oli suun sulkenut, avasi sen valittamaan. Valituksiin, joita kuului temppelist�, vastasi valitus kaikuna kaupungista; niiden v�lill� kajahteli legioonain julma sotahuuto, niin ett� Perean vuoret kammottavasti kumahtelivat. Hiljaisempina hetkin� kuului liekkien r�iskett� ja kuolevaisten tuskaisia huokauksia ja viimeisi� hengenvetoja, jotka ��net sitte taas h�mmentyiv�t uusiin valituksen purkauksiin. Nyt ei en�� ket��n s��stetty. Vanhukset ja lapset, miehet ja naiset, papit ja kansa, armoa pyyt�v�t ja vastarintaa tekev�t, kaikki surmattiin. Tuhansia kuoli liekkeihin" ("Juut. Sota" VI, 4, 5.) Tuomio alkoi Jumalan huoneessa varoittavaksi muistutukseksi kaikille ajoille, ett� Herra on vanhurskas eik� anna itse��n pilkata. Seisoessamme t�ss� temppelin edustalla, jossa historioitsijan sanain mukaan kerran tulvi niin hirveit� verivirtoja ja onnettomain valitushuutoja kaikui, t�ytyi minun tunnustaa, ett� kylm� v�ristys k�vi l�pi koko ruumiini. Pitemp��n ajatteluun ei kuitenkaan ollut aikaa, sill� "chavassi" ja sotamies jo malttamattomina odottivat meit� muhammettilaiseen moskeaan, jonka oven edess� me jo melkein olimmekin. Niin kauan me kuitenkin viel� viivyimme, ett� pikimmiten ehdimme katsahtaa t�m�n temppelin ulkomuotoa. N��lt��n se ei suinkaan ole vanhan liiton temppelin muotoinen, sen, joka on kuvattuna vanhan testamentin pyhiss� kirjoissa ja josta n�imme mallin rakennusneuvos K. Schickin luona. Ei, p�in vastoin on rakennusmuoto byzantiinilais-kristillinen, jollaista jo olin n�hnyt Konstantinopolissa, varsinkin Hagia Sofian moskeassa. Keskikupu, muodoltaan kuin alassuin k��nnetty pata ja v�rilt��n pikimusta, on suuri ja majesteetillinen; sein�t ovat hyv�sti hakatuista kivist�. Luullaan, ett� Abd el Melik on rakentanut t�m�n moskean noin vuonna 688, eik� suinkaan Omar, vaikka sill� on h�nen nimens�. Ja nyt astumme sis��n. Oven eli sis��nk�yt�v�n vieress�, joka on suurenmoinen, seisoo vartioita, k�dess� p��llyskenki� tai tohveleja, jotka meid�n t�ytyy vet�� jalkaamme, ett'emme saastuttaisi temppeli�. [Muhammettilaiset itse tavallisesti k�ytt�v�t p��llyskenki�, jotka he riisuvat moskeaan menness��n; taikka menev�t he sinne my�skin paljain jaloin. Tavallisesti on vartijoilla koko joukko laadultaan hyvinkin huonoja kenki�, joita he juomarahasta antavat muukalaisten k�ytett�viksi. Ne sidotaan nauhoilla jalkoihin.] Sis��n astuessa kiintyy heti huomioon salaper�inen puolih�m�r�, joka tietysti vieh�tt�� enempi� ihmisi�. Seiniss� on kaikkialla mosaikkiteoksia, marmoria, kultaa j.n.e. Kalleudet h�ik�sev�t silm�� kaikkialla. Keskell� temppeli� on pylv�s-aitaus aika suuren, ep�tasaisen kallion ymp�rill�, joka tavallisesti on verhottuna vihre�ll� esiripulla, ett� syrj�iset eiv�t saa n�hd� eik� koskea sit�. Esirippu oli nyt poissa, en tied�, mist� syyst�. Muutamat luulevat kalliota juuri siksi paikaksi, jossa Israeli muinainen uhrialttari oli. Onko siin� luulossa mit��n per�� lienee nyt en�� vaikea saada todistetuksi. Pyh�ss� raamatussa kuitenkaan ei mainita mit��n kalliota temppelin sis�ll�. Mutta merkillist� kuitenkin on kaikissa tapauksissa, miten se kallio on tullut juuri siihen paikkaan, jossa t�ytyy olettaa temppelin kerran olleen. Ett� kallio on muhammettilaisista kallis ja suuressa arvossa, minun tuskin tarvitsee huomauttaakaan. Hiljaa astuskelimme t��ll� ymp�ri hienoja, kalliita mattoja my�ten, joilla koko lattia on peitetty. "Chavassimme", hyvin puhelias mies, keskeytti usein ajatuksiamme huudahtamalla kovalla ��nell� saksaksi: "vanha kivi" tai "mosaikki." Eip� h�n juuri osannutkaan paljon enemp�� saksaa, vaikka koetti paraan kykyns� mukaan k�ytt�� hyv�kseen pient� sanavarastoansa. H�n oli puhuvinaan saksaa, mutta sanat olivat luultavasti arabialaisia, joihin h�n vain pani saksalaiset p��tteet. Hullunkurisempaa sekasotkua min� en ole koskaan kuullut. Molemmat matkakumppanini, jotka olivat synnynn�isi� saksalaisia, ymm�rsiv�t siit� hyvin v�h�n; min� perehtym�tt�m�n� Saksan kieleen, tietysti viel� v�hemm�n. H�nest� meill� siis ei ollu suurta apua ottaessamme selkoa t�m�n paikan merkillisyyksist�. Matkak�sikirjaimme avulla saimme selvitt�yty�. Paitsi mainittua kalliota kiintyi huomioon saarnatuoli, josta er�in� aikoina my�skin opetetaan muhammettilaista uskonoppia, ja maanalainen k�yt�v� sek� siit� reik� yl�s p�in, josta Muhammedin kerrotaan nousseen taivaaseen. Ett� muhammettilaiset my�skin uskovat t�t� tarinaa, tarvitsee tuskin mainitakaan. Joka uskonnossa on salaisoppinsa, ja t�m� kuuluu muhammettilaisuuteen. On monta muutakin varsin omituista ja hullunkurista kertomusta, mutta en huoli niiss� viipy�. -- P��moskeasta l�hdetty�mme menimme n.s. "Aksa-moskeaan", joka on ihan entisen temppelipihan ulkolaidan vieress� ja alkuaan on ollut kristittyjen basilika (kirkko). N�ytettiin meille viel� entist� Betesdan lammikkoa, joka nyky��n ei ole muuta, kuin hiekkahauta. T�st� lammikosta, johon niin likeisesti liittyy yksi Jesuksen suuri ihmety�, se, josta Johannes kertoo evankeliumissaan (5:1-9), on Amerikan konsuli Jerusalemissa Henry Gilman antanut seuraavan kertomuksen, joka lienee huomioon otettava, koska se perustuu tutkimuksiin t�ll� alalla. H�n kirjoittaa: Merkillisemmist� l�yd�ist� vanhassa kaupungissa vuoden 1890 kuluessa on Betesdan lammikon l�yt� kaikkein t�rkein ja huomattavin. Kuten tietty on "Birket Israel" nimist� paikkaa viime aikoina luultu Betesdan paikaksi, mutta algierilaisten munkkien kaivelemiset ristiretkel�iskirkon St. Annan takana (id�n puolella, l�hell� Stefanin porttia) ovat v�hitellen k��nt�neet yleisen mielipiteen viimemainitun paikan puolelle. T�t� luuloa vahvisti viel� sekin, ett� l�ytyi kallioon hakattu, vett� sis�lt�v� reik�, joka ulottui kolmen p��llekk�in olevan rakennuksen j��nn�sten l�vitse. Sittemmin on kaivamalla saatu n�kyviin j��nn�kset kahdesta holvirivist�, viidest� holvikaaresta kummassakin, joista alempi kivi oli vedess�. Munkkien tarkkaa ty�t� on viel� palkinnut sekin, ett� �skett�in l�ytyi toinen vesipaikka �sken mainitun l�nsipuolella, joka kaikki soveltuu yhteen niiden Betesdan kuvausten kanssa, joita ovat tehneet jo niin aikaisin, kuin nelj�nnell� vuosisadalla kirkko-is�t sek� kristityt pyhiinvaeltajat ja kirjailijat. �sken l�ydettyjen ja Johanneksen evankeliumissa (5:2) mainittujen holvikaarien luvun yht�pit�vyys ei voi olla her�tt�m�tt� huomiota. Kallioon hakatut portaat johtavat alas veteen. Vanhan kristillisen kirkon rauniot peitt�v�t koko paikkaa. Ylemm�n holvirivin j��nn�kset ulottuvat veden yl�puolella suorakulmaisesti pohjoissein�st� kirkon alaiseen kryptaan (kammioon) ja kuori voidaan viel� selv��n erottaa it�p��ss�, vaikka rappeutuneena. Kun otettiin pois sora ja roju viidennest� holvikaaresta kuorien l�nsipuolelta, tuli n�kyviin paras kaikista n�ist� l�yd�ist�, j��nn�ksi� sein�maalauksesta. Se l�yt� tapahtui viime p��si�isen edell� eli noin 18 p:n� Huhtikuuta. T�m� maalaus kuvaa enkeli� astumassa alas veteen seoittamaan sit�; veden seoitusta kuvaavat soveliaat, �ljyvihre�n v�riset ristikk�is- ja aaltoviivat, joita on varjosteltu mustalla, ja jotka enemm�n muistuttavat egyptil�ist� kuvakirjoitusta, kuin uus-aikaista taidetta ja ymp�r�iv�t enkelinkuvaa joka taholla. Enkelin oikea k�si on luultavasti ollut yl�snostettuna, mutta se on sittemmin tarkkaan pois pyyhitty arvattavasti muhammettilaisten toimesta, kuten heill� muinoin oli tapana tehd� mahtavuutensa aikoina. Samoin on k�ynyt my�skin enkelin kasvoille. P��n ymp�ri maalattu pomeranssikeltainen seppele on viel� j�ljell�, ainoastaan v�h�n vahingoittuneena. Veden rajaa n�ytt�� osottavan leve� punainen viiva, joka on maalauksen rajana ja suorakulmion muotoisena ulottuu veteen, ehk� kuvaten porrasta tai holvikaaren perustusta. T�m�n viidennen kaaren it�puolella on j��nn�ksi� toisesta samoin sein��n maalatusta kuvasta, jonka luullaan olleen Vapahtajan kuva. N�ht�v�sti tahallaan pois raavitun p��n ymp�rill� on viel� j�ljell� osa seppeleest� ja maalauksen ulkonurkassa alhaalla n�kyy v�h� sinist� pukua. Vahinko, ett� n�m� sein�maalaukset, joiden v�rit l�yt�ess� olivat hyvin kirkkaat, ovat sitte paljon vaalenneet, niin ett� sininen nyt n�ytt�� himme�lt� tuhkaharmaalta. Punainen ja keltainen v�ri ovat kuitenkin s�ilyneet v�h�n paremmin. L�yd�t voidaan lyhyesti sovitella yhteen n�in: Ensin on raunioita peitt�v� sora, jolle on rakennettu enemmin tai v�hemmin uus'aikaisia turkkilaisia huoneita; sen alla on ensinn� pieni kirkko kuorineen ja t�m�n alla krypta (kammio) viisine holvikaarineen, joissa maalaukset ovat; ja nelj�nneksi ja viimeiseksi on kaiken t�m�n alla itse vesipaikka, hakattu lujaan kallioon, ja sen viidess� holvikaaressa on muuraus hyv�sti s�ilynyt. Historiallisten ja muiden todistusten nojalla min� en v�hint�k��n ep�ile, ett� t�m� viimemainittu on oikea "Betesdan lammikko." Viel� n�ytettiin meille Pilatuksen palatsia y.m. Me kuitenkin jo olimme hyvin v�syksiss� kaikkein n�iden merkillisyyksien katselemisesta, kun kuumuuskin sit� paitsi oli eritt�in rasittava. Sen t�hden j�timme koko t�m�n rakennusryhm�n ja palasimme rauhalliseen Johanniittein vierasmajaan, ja ilta vietettiin puhellen ja hengellisi� lauluja veisaten, joita er�s matkustavaisista s�esti harmoniumilla. Auringon lasketessa alkoi muhammettilaisten suuri, kuukauden pituinen paasto, n.s. "ramadan." Kovalla ampumisella ilmoitettiin t�m�n paasto-ajan alku. Sen kest�ess� sitte on hiljaista p�ivill�, mutta hirmuista mellastusta �ill�, jolloin muhammettilainen oikeastaan saa tyydytt�� vatsansa ja suunsa vaatimuksia. N�in p��ttyi ensimm�inen p�iv�mme Jerusalemissa. Seuraava p�iv� oli sunnuntai. Jo hyvin aikaisin aamulla her�tti meid�t suloisesta y�unestamme sek� roomalais- ett� kreikkalais-katoolisten kirkonkellojen helin�. Kello ei viel� ollut viitt�k��n, kuin ne alkoivat soida meille kyllin tutulla tavallaan. T�m� soittokin enensi p�iv�n juhlallisuutta ja muistutti pakanain keskell� Herran p�iv��. Aikaisimmasta aamusta asti oli p�iv� taas erinomaisen kirkas ja koko luonto virkisti meit�. Ensinn� k��ntyi katse taaskin �ljym�elle ja Getsemaneen, joissa n�ytti ihmeellinen sabbatin hiljaisuus vallitsevan. Lyhyen aamurukouksen j�lkeen laskeuduimme alakertaan, jossa vierasmajan ruoka- ja seurustelusali on, ja yst�v� v. R. istahti harmoniumin eteen ja alkoi soittaa J. Meyfartin tuttua ylev�� virtt�, joka on N:o 500 uudessa ruotsalaisessa virsikirjassammekin. Harvoin olen niin t�ydest� syd�mmest� veisannut t�t� virtt� kuin nyt. Juhlallisina yleniv�t sen s�veleet kohti taivasta. Vallitsihan mieless�mme se ihmeellinen tieto, ett� nyt saimme viett�� sunnuntaimme, Jesuksen yl�snousemisen ihanan muistop�iv�n, siin� kaupungissa, jossa t�m� k�sitt�m�t�n tapaus kerran oli tapahtunut, vaikkapa siit� jo olikin kulunut vuosisatoja. Sitte istuimme kukin, k�dess� uusi testamentti, ja syvennyimme sen jumalallisiin salaisuuksiin, ammentaen siit� janoaville sieluillemme ijankaikkisen el�m�n vett�. Aika kului nopeasti ja kello l�hestyi yhdeks��, jolloin jumalanpalvelus oli alkava saksalaisessa kirkossa. Yst�v�llisen is�nt�mme seurassa astuimme kirkkoon pitkin jo jonkin verran tuttuja katuja, joilla tavallinen jokap�iv�inen el�m� vallitsi. Muhammettilaiset eiv�t yleens� viet� pyh�p�iv��ns� samoin kuin me kristityt. Ja heid�n lepop�iv�ns� onkin perjantaina. Luonnollisesti he silloin tavallisesti menev�t hetkiseksi moskeaan, mutta muuten on p�iv� muiden kaltainen. T�m� oli kuitenkin nyt p�ivill� v�h�n hiljaisempi siit� syyst�, ett�, kuten mainittu, paasto oli alkanut edellisen� iltana auringon laskiessa ja ett� he koko paaston aikana eiv�t saa sy�d�, ei juoda eik� poltella auringon ylh��ll� ollessa. Y�ll� sit� vastoin, kun aurinkoa ei n�y, saavat he mielin m��rin tehd� sit� kaikkea. Sen t�hden ovatkin y�t t�h�n aikaan meluisemmat, kuin p�iv�t, koska muhammettilaiset p�ivill� tavallisesti nyt makaavat tai muutoin istuvat hiljaa ja puoliunissaan ilman ty�tt�. Kaikki siis olikin meid�n matkallamme jotenkin ��net�nt� ja hiljaista. Saksalainen kirkko on keskell� vanhan suuren katoolilaisen kirkon raunioita. Ihan l�hell� "pyh�n haudan kirkkoa", siin� jotenkin keskell� kaupunkia. Se on hyvin pieni, synkk� ja ep�mukava, mutta saimme kuulla, ett� oli aikomus piakkoin rakentaa uusi kirkko, johon jo oli valmiit piirusukset ja tarpeellinen paikka lahjoitettuna ihan nykyisen kirkon vieress� sek� riitt�v� rakennusrahasto. Seurakunta ei ollut suuri; ainoastaan noin 50 henkil�� oli kokoontunut jumalanpalvelukseen. Sanomattoman suloiselta tuntui olla taas yhdess� Jumalan seurakunnan kanssa, rukoilla, tunnustaa syntins�, veisata virsi�, kuulla sanaa ja saada Herran siunaus. Se virkisti syd�nt� ja mielt�, kuin sade, joka kostuttaa kuivaa maata. Apulainen B. saarnasi, hyvin pontevasti teroittaen mieliimme sanan voiman t�rkeytt�. Pastori S., joka hoitaa Jerusalemin saksalaista seurakuntaa, oli matkustanut Jaffaan "diaspora-seurakuntaan", joka on sama kuin meill� kappeli, p��st�m��n t�m�nvuotista rippikoulunuorisoa Herran ehtoolliselle. Jumalanpalveluksen j�lkeen menimme "pyh�n haudan kirkkoon", joka on ihan saksalaisen kirkon vieress� ja jonka ovet nyt olivat auki matkustaville. Sen asema ei suinkaan ole valtaava, se on hyvin ahtaassa paikassa, rakennusten ja vanhain raunioiden v�liss�. Sen edustalla on pieni, s��nn�t�n tori, jossa suuri joukko kauppiaita oleskelee, tarjoellen ohik�yville kaikenlaisia pikku tavaroita, jotka varsinkin soveltuvat kreikkalais- ja roomalais-katoolilaisille pyhiinvaeltajille. Oli siin� kaikenlaisia rinnalla kannettavia ristej�, monenlaisesta puusta tehtyj� helminauhoja, Jordan'in kivi�, jumalan kuvia y.m.s. Mutta koska me emme olleet "pyhiinvaeltajia", emmek� my�sk��n kuuluneet kreikkalaiseen eik� roomalaiseen uskoon ja koska niist� tavaroista enimm�t olivat jotenkin kalliit, astuimme ostamatta ohitse, toivoen saavamme viel� muualtakin ostella muistoksi sellaisia ja ehk�p� paljon huokeammasta. Paitsi n�it� kaikenlaisia kauppiaita oli siell� my�skin suuri joukko kerj�l�isi�, joista moni n�ytti raajarikolta ja ontuvalta, ja jotka jo edell� mainitulla surkealla ��nell� kiihke�sti anoivat almua. Ja juuri kirkon edess� heill� lieneekin hyv� saalis, koska kirkosta l�htiess� luultavasti monenkin syd�n on heltynyt lempe�ksi ja anteliaaksi. Astuessamme kerj�l�isjoukon saattamana kirkon ovelle kohtasimme siin� muutamia munkkeja ja "pyhiinvaeltajia", jotka jo olivat toimittaneet jumalanpalveluksensa ja nyt iloisen n�k�isin� palasivat "pyh�st� paikasta." Meill� oli siis edess�mme toinen Jerusalem'in merkillisist� paikoista. Edellisen� p�iv�n� olimme seisoneet vanhan liiton, lain ja lupauksen liiton kukkulalla, Morian vuorella, joka ei ole kaukana. Nyt taas seisoimme uuden liiton kukkulalla, jota Jesus kerran kasteli verell��n silloin, kun valmisti armon ja totuuden liiton ijankaikkisiksi ajoiksi. Siin�h�n sanotaan olevan Golgatan m�ki, jonka l�hell� Jesuksen hauta oli pyh�n raamatun todistuksen mukaan. Se oli entisen, sittemmin h�vitetyn Jerusalemin muurien ulkopuolella; nyt se on keskell� nykyist� Jerusalemia. Samoin kuin monesta muulta pyh�n maan paikasta, on t�st�kin tutkijain kesken ollut ja on viel�kin eri mieli�. Enimm�kseen ovat mielipiteet k�yneet kahteen eri suuntaan. Muutamat luulevat, ett� Golgata oikeastaan on n.s. "Jeremiaksen kunnas", joka on Damaskus-portin edess� ja siis my�skin nykyisen Jerusalemin muurien ulkopuolella. Toiset, nykyisimm�t tutkijat, joista mainittakoon rakennusneuvos K. Schick, joka on asunut Jerusalemissa 43 vuotta ja uutterasti tutkinut n�it� asioita sek� tehnyt paljon arvokkaita kaavojakin vanhasta Jerusalemista, ovat tulleet siihen vakuutukseen, ett� "pyh�n haudan kirkko" on oikeassa paikassa. Minun ei luonnollisista syist� sovellu virkkaa sanaakaan asiasta, ei t�h�n eik� toiseen suuntaan, vaikka kirkon nykyinen paikka minun tunteelleni oli hyvin vieras. Min�h�n olin mielikuvitukseni avulla tehnyt vallan toisen kuvan Golgatasta ja haudasta, joka "oli kallioon hakattu"; mutta olkoon se sin�ns�. Tutkijain vakuutuksen mukaan on siis Golgatan m�ki edess�mme; kirkon ovet ovat juuri auki ja meill� siit� on tilaisuus astua sis��n tarkemmin katselemaan t�t� merkillist�, joka kristityn syd�mmelle kallista paikkaa, jossa "kunnian Herra" kerran sanomattomissa tuskissa antoi henkens� taitelussa pimeyden voimia vastaan, kun h�n kantoi maailman syntivelkaa ja joi vihan kalkin viimeiseen pisaraan asti; jossa kerran aurinko pimeni, kuoleman synkk� varjo peitti maan, kallio halkesi ja haudat aukenivat; jossa h�n lep�si haudan hiljaisessa k�tk�ss� ja kolmantena p�iv�n� nousi yl�s kuolleista. Miten el�vin� ja voimakkaina olivat nyt sieluni silm�in edess� kaikki n�m� tapaukset, joista olin niin monesti ennen lukenut ja esitt�nyt seurakunnalle! Min� aloin niit� uudestaan muistella ja ne kuvautuivat eteeni niin selvin�, kuin olisivat ne juuri nyt tapahtuneet. "Pyh�n haudan kirkko" on kaunis, muhkea rakennus tai oikeammin ryhm� merkillisi� rakennuksia, jotka v�ltt�m�tt� vet�v�t puoleensa matkustavaisen huomiota. Siin� on ensinn�kin kaunis "kupoolikirkko", jonka p��ll� muhkea, musta kupu lep��, oikea mestariteos raudasta, jonka kustannukset Ven�j�n keisari Alexander II ja Ranskan keisari Napoleon III suorittivat Krimin sodan j�lkeen ja jonka eri osat ovat tehdyt Euroopassa ranskalaisten ja saksalaisten rakennusmestarien johdolla ja sitte kuljetetut laivoilla Jaffaan sek� sielt� kameeleilla Jerusalemiin. Sit� paitsi on siin� kaksi muuta suurta kirkkoa ja niiss� koko joukko pienempi� kappeleja eri uskokunnille. Katoolilaisilla, kreikkalaisilla, ven�l�isill�, armenialaisilla, koptilaisilla, abessinialaisilla on kaikilla eri osansa t�ss� kirkkoryhm�ss� ja kaikkiin niihin on eri ovet rakennuksen sis�lt�, jonne ulkoa on ainoastaan yksi p��portti. Moni kirkkokunta on siten koettanut saada itselleen osan t�st� pyh�st� paikasta ja kaikki ne pit�v�t omaisuuttansa suuressa kunniassa. Kaikki my�skin koettavat kilvan koristella kappelejansa. Sen t�hden on siell� runsaasti kultaa, hopeaa, maalauksia, taideteoksia y.m. Oikein t�ytyy h�mm�sty� ja kummastua n�hdess��n kaikkea sit� rikkautta ja komeutta, kuin sis��n astuessa levi�� silm�in eteen. Ainakin mit� t�h�n paikkaan koskee, voidaan sanoa, ett� uhraavaisuus on ollut ja on suuri eri uskokuntiin kuuluvilla kristityill�. Itse ulkofasaadi ei ole eritt�in merkillinen, vaan tekee kuitenkin suurenmoisen vaikutuksen. Kaksi mahtavaa g��til�ist� portaalia (p��ovea) pilareineen on todistuksena ristiretkien ajalta. Jo niiss�kin on koko joukko koristuksin ja maalauksia; siihen n�hden ei ole mit��n s��stetty. Etehisen astuttua n�kyy ensinn� suuri, suorakulmion muotoinen kivi, joka makaa keskell� lattiaa. Kalliita lamppuja riippuu sen p��ll�, levitt�en sille salaper�ist� v�lkett�. Se on n.s. "voitelus-kivi", jolla Jesuksen pyh�n ruumiin sanotaan maanneen voideltaessa ennen hautaan panoa. "Pyhiinvaeltaja", tultuaan kiven luo, lankee tavallisesti polvilleen hartaasti ja liikutettuna suutelee sit� ollen lujasti vakuutettu, ett� on huulillaan koskenut samaa kive�, jolla h�nen Herransa kerran on lev�nnyt. Kun sitte etehisest�, jossa t�m� kivi on, noustaan oikealle p�in yl�s rappusista, jossa on noin 18 porrasta, tullaan n.s. Golgata'lle, siis siihen paikkaan, jossa Jesus naulittiin ristiin kahden ry�v�rin keskelle ja jossa h�n, kestetty��n ankaran taistelun pimeyden voimia vastaan, pilkattuna ja h�v�istyn� kallisti p��ns� ja antoi yl�n henkens�. Matkustavaiselle n�ytet��n maasta niit� reiki�kin, joissa Jesuksen ja ry�v�rien ristit muka ovat seisoneet; n�ytet��np� kalliossa my�skin rakoa, joka syntyi maan j�ristyksest� Jesuksen kuollessa ristill�. Se on ymp�r�ity leve�ll� hopeavanteella merkiksi, ett� "pyhiinvaeltajat" ja muut helpommin l�yt�isiv�t sen. Vapahtajan viime hetkien tapahtumia koetetaan siis t�ss� tehd� ilmin�kyviksi katsojille. Kaikki t�m�, johon huomiota k��nnet��n, kuitenkin enemm�n vain seoittaa mielt�, kuin siin� her�tt�� juhlallisia tunteita. Ken on lukenut ja vakavasti tutkinut evankeelista historiaa, h�n on tehnyt itselleen ihan toisenlaisen kuvan t�st� paikasta, ja tuskinpa vain kukaan saanee ajatuksissaan syntynytt� kuvaa ja t�t� paikkaa mihink��n sopusointuun kesken��n. Suuri joukko kalliita lamppuja levitt�� salaper�ist� valoaan t�h�n hiljaiseen paikkaan. Me laskeudumme alas samoja rappusia, kuin nousimme n.s. Golgatalle, astumme voitelus-kiven ohitse ja menemme suoraa p��t� suureen p��kirkkoon. Se on jotenkin avara ja hyvin korkea, py�re� rakennus ("rotunda"), jota moni on verrannut Rooman "panteoniin." Paitsi suunnattoman suurta joukkoa kalliita lamppuja, valaisevat sit� my�skin ikkunat korkeassa kuvussa. Ylt'ymp�ri seini� on pylv�it� ja keskell� pieni kappeli mustasta marmorista, jonka sis�ll� on se paikka, jota oikeastaan sanotaan "Jesuksen haudaksi." Astuessamme kirkkoon n�imme kappelin edess� muutamia hartaita munkkeja ja "pyhiinvaeltajia", jotka kyynelsilmin kumartuivat syv�lle alas suutelemaan lattiakivi�. Koko heid�n k�yt�ksess��n n�kyi syvint� kunnioitusta t�t� pyh�� paikkaa kohtaan, jonka edess� he odottelivat p��sy� kaikkein pyhimp��n, itse hautaan. Ensin tullaan n.s. "enkeli-kappeliin", jonka laattialla on se kivi, jonka p��ll� istuen enkeli ilmoitti Jesuksen yl�snousemisen. Luolan eli haudan ulkopuoli on koristettu parvekkeilla ja karniiseilla, veistoksilla ja pikku pylv�ill�. Oven eteen on asetettu 4 eritt�in kaunistekoista, korkeaa lamppua ja oven p��ll� riippuu 14 pient�, hienotekoista hopealamppua. N�ist� monista lampuista levi�� lumoavaa, h�m�r�� valoa t�h�n salaper�iseen paikkaan. Hautaan astutaan hyvin kapeasta ja matalasta aukosta, joka aina on avoinna k�vij�ille. Koko sisus on verhottu valkoisella marmorilla, niin ett� nyt ei en�� oikeastaan voi saada varmaa vakuutusta, onko t�ss� kohden alkuaan ollut hauta kalliossa. Luola on ainoastaan 7 jalkaa pitk�, joten sinne siis yht'aikaa mahtuu ainoastaan kaksi tai kolme henke� katselemaan. Oikealla puolen on se paikka, johon tarinan mukaan Jesuksen ruumis laskettiin ulkonevalle kallion s�rm�lle. T�m�kin penkki eli kallioporras on verhottu valkoisella marmorilla. Suuri joukko kulta- ja hopealamppuja palaa sis�ll� ainiaan. Tuntemattomat kristityt, varsinkin it�isist� ja katoolisista maista, pit�v�t itse��n sanomattoman onnellisina, jos kerrankin saavat t��ll� laskeutua polvilleen ja toimittaa hartauttansa. Harvoin, tuskinpa koskaan on paikka ihan tyhj�n� hartaista ihmisist�. Paitsi n�it� paikkoja mainittakoon viel� maan-alainen Helenan kirkko eli, niinkuin sit� my�skin nimitet��n, "kirkko, josta oikea risti l�ytyi." Siihen laskeudutaan lyhyit� rappusia my�ten. Se on koristuksiltaan paljon yksinkertaisempi, kuin muut ja n�ytt�� hyvin vanhan-aikaiselta. Tarinan mukaan juuri sielt� l�ysi kuuluisan keisari Konstantinus Suuren �iti Helena oikean ristin, jonka juutalaiset olivat heitt�neet samoin kun molempain ry�v�rein ristitkin syv��n kaivoon. Yleens� on mahdoton t�ydellisesti esitt�� tai kuvata "pyh�n haudan kirkkoa" eri osineen. Jos lukijani joskus ovat k�yneet kreikkalais-katoolisessa tai roomalais-katoolisessa kirkossa, voivat he itse sen mukaan summita t�st�kin kuvan, joka jonkin verran vastaa todellisuutta. Ahdistusta tuntuu protestanttisen kristityn mieless� h�nen palatessaan "pyh�n haudan kirkosta"; siell� on niin paljo, joka on ihan vastoin yksinkertaista raamatullista kertomusta Jesuksen haudasta, joka oli hakattu kallioon, ett� mielell��nkin j�tt�� t�m�n kirkon kaikkine kalleuksineen ja koristuksineen. Niin tuntui ainakin minusta. Pyh�n raamatun yksinkertainen kertomus on paljon arvokkaampi, kun kaikki se kulta, hopea, y.m., joka on uhrattu t�h�n paikkaan monen vuosisadan kuluessa. Tosin on helppo ymm�rt�� syyt, jotka ovat her�tt�neet t�m�n uhraamis- ja koristamishalun; mutta kuitenkin olisin t�ss� paikassa, jonne olin syd�mmest�ni ik�v�inyt kerran p��st�, toivonut tapaavani enemm�n yksinkertaisuutta, enemm�n tosiraamatullista. "Ihminen n�kee sen, mit� silm�in edess� on; mutta Jumala katsoo syd�mmeen. Herran silm� katsoo uskoa." Niin ajattelin min� syd�mmess�ni. H�nt� eiv�t miellyt� ulkonaiset koristukset, kulta, hopea eik� komeus; vaan miss� h�n n�kee syd�mmen, joka on koristeltu uskolla ja rakkaudella, sinne h�n tahtoo tulla vieraaksi. Siell� on Jesuksen oikea hauta, oikea lepopaikka. Monta tuntia olimme viipyneet kirkossa ja palasimme asuntoomme ihan v�syksiss� ruumiin ja sielun ponnistuksista. Iltap�iv�ll� teimme retken kaupungin l�hist��n muutamien saksalaisten yst�vien seurassa, joita jo olimme ehtineet hankkia. Ennen kuin ryhdyn kuvailemaan ymp�rist��, tahdon kuitenkin saattaa lukijani Valitusmuurille eli Itkupaikkaan, johon juutalaiset joka perjantai kokoutuvat suremaan muinaisen kaupungin ja temppelin h�vityst� ja omaa onnettomuuttansa ja tottelemattomuuttansa sek� rukoilemaan Jehovaa tulemaan avuksi j�lleen rakentamaan Jerusalemin muureja. -- Oli perjantai 25 p. Huhtikuuta, kun menimme t�h�n merkilliseen paikkaan, jota Jerusalemiin tulleiden matkustavaisten ei pid� j�tt�� n�kem�tt�. Vaikea meid�n oli oppaatta l�yt�� tuota paikkaa, joka on ��rimm�isen� nykyisen temppelipaikan vasemmassa laidassa, l�hell� Miftporttia. Kauan etsitty�mme ja kyselty�mme saavuimme sinne viimein. Paikka ei itsess��n ole merkillinen, mitenk��n huomattava eik� puoleensa vet�v�. Ei siin� n�y mit��n muuta, kuin muuri, joka nyky��n osana kuuluu siihen suureen muuriin, joka tukee temppelipaikkaa, jolla Omarin moskea sijaitsee ja vieress� on ahdas sola, johon saattaa mahtua muutamia kymmeni� ihmisi�. Juutalaiset luulevat t�t� muurin osaa j��nn�kseksi sen vanhan, rakkaan temppelin muurista, joka kerran oli heid�n ylpeytens�, ja tosin se osa n�ytt��kin v�h�n vanhemmalta, kuin muu muuri. Mutta onko siin� luulossa mit��n per��, on nyt en�� niin monen vuosisadan j�lkeen vaikea, jopa mahdotonkin ratkaista. Kuitenkin pysyv�t juutalaiset lujina siin� uskossaan ja toimittavat siell� yli koko vuoden joka perjantai tavallisella hartaudella rukoushetkens�. Kuinka kanan he ovat niin tehneet, lienee vaikea sanoa; mutta kyll� se tapa johtunee ikivanhasta muinaiskertomuksesta, joka t�m�n kansan keskuudessa liikkuu. Tullessamme perille tapasimme siell� noin 40 juutalaista, miehet pitkiss� viitoissaan ja naiset valkoisissa vaatteissa, vanhoja ja nuoria sekaisin, useimmilla k�dess� kirja, jota he ahkerasti lukivat puoli��neen. Kirjoissa n�ytti olevan psalmit hebrean kielell�. Heid�n n�k�ns� ja viitteens� hartaushetken aikana kiinnittiv�t huomiomme. Muutamat rabbinit, jotka on helppo tuntea heid�n omituisista viitoistaan ja karvalakeistaan, olivat uutterimmat rukouksensa toimittamisessa. Monella oli silm�t kyyneliss�, huulet valituksessa ja koko muoto suruisena. Ei ep�ilemist�k��n, ett� he toimittivat rukoustansa t�ydell� todella ja hartaudella. Sittemmin saimme kuulla, kun ihmettelimme, mitenk� he voivat itke� yli koko vuoden, ett� juutalaiset tavallisesti keskuudestaan valitsevat t�t� tarkoitusta varten sellaisia henkil�it�, joiden on helppo vuodattaa kyyneli�. Rukoustoimitus tapahtui seisoalla siten, ett� rukoilija, luettuaan muutamia sanoja, l�i moneen kertaan p��t�ns� muuriin, luki taas muutamia sanoja, l�i taas p��t�ns� muuriin ja koetti k�sin syleill� rakasta paikkaa. Muuten my�skin n�kyiv�t he lakkaamatta heiluttelevan ruumistaan kummallekin puolelle. Koko joukossa oli alituista liikett�, toinen tuli, toinen l�ksi. Yhten��n kuului hiljaista myrin�� t�st� rukoilevaisesta joukosta, joka toimittaa hartauttansa auringon laskuun asti. Vertaamalla heit� muurahaispes��n voitanee saada jotenkin oikea kuva juutalaisista Valitusmuurin tyk�n�. Surettavan vaikutuksen teki katsojaan t�m� jumalanpalvelus, t�m� itkeminen ja valittaminen, johon ei tule mit��n vastausta taivaasta ennen, kuin Juudan kansa todella k��ntyy Herran tyk� ja tunnustaa Jesuksen Nazaretist� Messiakseksensa ja Vapahtajaksensa. Ett� Israel on kirouksen tuomion alla ja soaistuna sen t�hden, ett� se hylk�si ja ristiinnaulitsi "kunnian Herran", silt� minusta taaskin tuntui katsellessani t�t� joukkoa, joka itki ja valitti kaupungin ja temppelin kukistusta ja omaa onnettomuuttansa. Itsest��n her�si syd�mmess�ni kysymys: Milloin otetaan tuomio pois t�lt� kansalta? milloin se palaa Herran tyk�? milloin tulee Israel vapahdetuksi? milloin sen silm�t aukenevat? Vastaus viipyy ehk�p� viel� vuosisatoja; vaan ett� niin on tapahtuva, sit� ei voi ep�ill� kukaan, joka uskoo Jumalan sanan totuuden. Me olemme nyt k�velleet ymp�ri kaupungin merkillisill� paikoilla ja siirtyneet aikoihin, jotka ovat aikaa sitte kadonneet, ja mieleemme on muistunut tapauksia, jotka todistavat Jumalan vanhurskautta ja rakkautta. Ja nyt siirtyk��mme kaupungista ulos ymp�rist��n, etsim��n sielt�kin vanhurskauden, rakkauden ja armon j�lki�. Alkakaamme vaelluksemme pitkin Via dolorosa'a (tuskien tiet�), jota my�ten tarinan mukaan kallis Vapahtajamme on k�ynyt Pilatuksen palatsista Golgatalle ja jossa mustat kirjaimet huoneiden seiniss� kertovat meille eri kohtauksia t�st� vaelluksesta, luultavasti tarkoittaen evankeelisen historian eri kohtia. Katu on monimutkainen ja sen varrella on monta huomattavaa paikkaa, esim. Ecce homo-kappeli, Beronikan kuva y.m., joiden luo emme kuitenkaan pys�hdy, vaan kiiruhdamme ulos kaupungista. Katu p��ttyy Stefanin porttiin, joka on kaupungin it�muurissa. Siit� l�htiess� voidaan valita kaksikin tiet�, joista toinen on jyrkk� ja kivinen, toinen v�h�n tasaisempi ja loiva. Kumpikin vie Josafatin laaksoon, jossa Kidronin oja juoksee. Ojan poikki, joka kuivana vuoden-aikana on kuivillaan, on silta. Tie viepi sitte �ljym�en juurelle, jossa se taas haarautuu. Stefanin portin vuori on jatkoa temppelivuoresta. K��nnytt�k��np� kummalle hyv�ns� tielle, niin aina tavallisesi kokoutuu ymp�rille joukko kerj�l�isi�, jotka istuvat tien varrella, odotellen muukalaisia, joiden t�ytyy kulkea t�st�, jos tahtovat p��st� �skenmainittuihin paikkoihin. Enimm�t n�ist� kerj�l�isist� ovat raajarikkoja, jotka sauvojen ja keppien avulla laahaavat viheli�ist� ruumistansa. Siin� on sokeita, ontuvia, spitaalisia, y.m., oikea viheli�isyyden ja tuskan kuva. Kaikki n�yttelev�t viallisia j�seni��n ja huutavat kaikkein onnettomimmalla ��nell�: "Bachschisch, chavadja bachschisch!" Ja ne, jotka eiv�t voi liikkua, ty�nt�v�t sauvallaan esiin astian, johon almua sopii panna. Rynn�kk� heid�n puoleltaan on niin ankara, ett� kovasyd�mmisimm�nkin t�ytyy helty� antamaan joku "megalik" (pieni turkkilainen raha, noin 4 pennin arvoinen). Nyt johduin ajattelemaan tapausta Jerikon luona, kun Jesus vaelsi viimeist� kertaa Jerusalemiin ja sokea Bartimeus istui tien varrella, kerj�ten almua ohi kulkevilta, kuten Luukas kertoo evankeliumissaan (18:35-43). Mutta j�t�mme n�m� repaleiset vaivaiset, annettuamme heille jotakin ja siten osotettuamme edes v�h�n s��li� heid�n viheli�isyytt�ns� kohtaan ja jatkamme k�vely�mme Kidronin ojan poikki vuoren juurelle, joka on mainitun laakson toisella puolen. Siin� on Getsemane, jonka mainitseminen her�tt�� joka kristityss� pyhimpi� ja rakkaimpia muistoja ja syvimpi� tunteita ja ajatuksia. -- Oli iltap�iv� 24 p:n� Huhtikuuta, kun matkakumppanini ja min� ensi kerran saavuimme t�h�n meille niin tuttuun ja kuitenkin viel� n�kem�tt�m��n paikkaan, jonka ohitse olimme jo edellisen� sunnuntaina ratsastaneet palatessamme Betaniasta. Yrttitarha, kuten sit� nimitet��n evankeelisessa historiassa, on heti oikealla puolella, kun kaupungista p�in tullaan �ljym�elle. Se on nyky��n suorakulmion muotoinen ala, ymp�rill� sangen korkea savimuuri. Sis�lle p��see hyvin kapeasta ja matalasta portista, joka on tehty muurin it�osaan. Sis��n astuessa johduin ehdottomasti kysym��n: "T�m�k� tosiaankin on Getsemanen yrttitarha, joka minun ajatuksissani on muodostunut ihan toisen n�k�iseksi." Itse ala on nyt hyvin pieni; puiden luku on v�h�inen: ainoastaan joitakuita �ljypuita ja kahdeksan suurta sypressi�, joiden sanotaan olevan ikivanhat, jopa aina Jesuksen ajoilta asti. Paitsi n�it� on viel� keskell� aitausta eritt�in ihana, fransiskaanimunkkien hyv�sti hoitelema kukkatarha, jossa kasvaa mit� kauneimpia ruusuja, leukoijia, hyasintteja y.m. Meid�nkin siell� k�ydess�mme oli er�s puvustaan helposti tunnettava fransiskaanimunkki kastelemassa kukkia, joiden ihanaa, huumaavaa tuoksua oli hiljainen, viile� ilta-ilma t�ynn�. Ty�h�ns� n�ytti munkki olevan hyvin tyytyv�inen; h�n oli siell� kukastossa, kuin is� lastensa keskell�. Muurin sis�sein�ss� on monta n.s. katoolilaista asemaa eli komeroa, joihin sovitetut veistokuvat esitt�v�t eri kohtia Vapahtajamme el�m�st� ja varsinkin h�nen viime hetkist��n. Italian kielisist� p��llekirjoituksista voidaan aavistaa kuvien merkityst�. N�iden asemien eli komeroiden edess� toimittavat hurskaat katoolilaiset hartauttansa t�ss� hiljaisessa paikassa, johon kalleimpia muistoja liittyy. Sanomaton hiljaisuus vallitsi siell� sek� nyt ett� muinakin kertoina, kuin siell� k�vimme. Olimme j�tt�neet taaksemme meluisen kaupungin viheli�isyyksineen ja siivottomuuksineen ja astuneet paikkaan, jossa hiljaisuus vallitsee kaikkialla. Ihmeellinen, selitt�m�t�n tunne valtasi minutkin t�ss� paikassa. Tuntui vastustamatonta vetoa laskeutumaan polvilleni ja avaamaan syd�mmeni rukouksessa Herralle. Huomaamatta ja ihan hiljaa tottelinkin t�t� vetoa ja heitt�ydyin maahan t��ll�, jossa Herra Jesus kerran makasi kasvoillaan maassa ja kostutti sit� pyh�ll� ja kalliilla verell��n. Kauan, aina pime�n tuloon asti olimme t��ll�, milloin k�vellen, milloin lev�ht�m�ss� istuen jollakin kivell�. Hiljainen kunnioitus, ij�isyyden esimaku ja autuaallinen rauha t�yttiv�t mielemme. Sellaiset hetket ovat tosiaan sielun juhlahetki�. Ajatuksissani muistelin niiden tapausten eri vaiheita, jotka kerran olivat t��ll� tapahtuneet pime�n� y�n�, jolloin El�m�n ruhtinas, Jumalan ja ihmisten V�limies oli siell� opetuslapsineen. Opetuslapset makasivat portin luona sill'aikaa, kuin Vapahtaja kilvoitteli hirmuisen taistelunsa pimeyden ruhtinasta vastaan, kantaen sen tuomion ja kirouksen, joka oli synnin katkera seuraus. T��ll�, t�ss� hiljaisessa yrttitarhassa, joka h�nen aikanaan luultavasti oli paljon suurempi ja mets�isempi, k�yskenteli h�n edes takaisin pimein� hetkin�. Puut h�nen ymp�rill��n olivat ainoina sen tuskan ja h�d�n n�kij�in�, joka ahdisti h�nen pyh�� sieluansa; ainoastaan ne kuuntelivat ��nett�m�ss� osanottavaisuudessaan valituksia, rukoushuutoja: "Is�, jos sin� tahdot, niin ota pois minulta t�m� kalkki; kuitenkin ei minun tahtoni, mutta Sinun olkoon!", jotka sanat taistelun aikana tunkeutuivat kuuluviin h�nen pyhilt� huuliltansa. T�ss� ahdisti h�nt� pimeyden ruhtinas koko voimallaan ja kiihkollaan. Kuoleman voima ja valta tahtoi t��ll� kokonaan kukistaa h�net, joka oli tullut tuomaan el�m�� ja katoomattomuutta synnin ja kuoleman vangeille. T��ll� t�ytyi h�nen alkaa juoda katkeraa "vihan kalkkia", jonka h�n sitte tyhjensi pohjaan asti, t�t� kalkkia, jonka sis�llyksen� oli meid�n syntiemme kirous. Pimeys vallitsi ymp�rill�, pimeys peitti h�nen sielunsa, kun h�n syntisten sijasta makasi t��ll� synnin raskaan taakan alla ja oppi kuuliaisuutta k�rsimisen kautta (Hebr. 5:8). Mutta viimein v�lk�hti valo ijankaikkisuuden maailmasta, taivaallisen Is�n helmoista. Pojan, joka t��ll� yksin��n sotki viinakuurnaan, ja Is�n keskin�inen yhteys oli tosin hajota, ja se tuntui hirmuiselta; mutta ei se kuitenkaan hajonnut. Poika sai lohdutusta Is�lt�. Is�n l�hett�m� enkeli sit� h�nelle toi juuri t�ss� paikassa. Vahvistuneena nousi h�n uljaasti ja meni taas portille, jossa h�nen opetuslapsensa olivat pimeyden ja murheen voimasta nukkuneet. Tie, k�rsimisen, ristin ja kuoleman tie, jota h�n sittemmin oli vaeltava, oli h�nelle nyt selvill�. H�nen sanansa opetuslapsille: "Jo nyt kyll� on, se hetki on tullut; katso ihmisen poika annetaan yl�n syntisten k�siin; nouskaat, k�yk��mme! katso, joka minun pett��, se l�hestyy!" ne sanat ilmoittivat selv��n, ett� h�n t�ydellisesti tiesi, mit� h�nelle oli tulossa. H�n tiesi, ett� ainoastaan h�nen uhrinsa Golgatalla oli saava aikaan Jumalan ja syntisten v�lill� sovinnon, joka oli v�ltt�m�t�n, jos syntein anteeksi saamisen, el�m�n ja autuuden piti tuleman syntisten osaksi. Ja h�n kantoi sen uhrin vapaatahtoisesta syd�mmest� ja sulosta rakkaudesta, tiet�en, ett� Is� sit� vaati h�nelt�, joka oli ottanut sovittaakseen syntisten asian. Oltuamme nyt Getsemanessa ja tutkisteltuamme mieless�mme n�it� ylevi� ja syv�llisi� muistoja, palatkaamme hiljaa kaupunkiin. Pime� on jo tullut; aurinko ei en�� luo kultas�teit��n kaupunkiin eik� temppeliin; k�vely siis tapahtuu tuossa omituisessa h�m�r�ss�, joka peitt�� kaupungin ja maan. Vieno tuuli suhisee �ljypuiden latvoissa. Enimm�t kerj�l�iset ovat jo poistuneet tavallisilta paikoiltaan; ainoastaan jokunen on viel� siell� t��ll�, ehk� muistaen meid�n menomme yrttitarhaan ja odottaen meilt� viel� paluumatkallakin ropoa. Paimenet ajavat lammas- ja vuohilaumojansa kotiin meid�n edell�mme. Me astumme niiden j�ljest� sis��n Stefanin portilta ja saamme k�velless�mme monta opettavaista havaintoa paimenen ja lammasten keskin�isest� suhteesta. T�ss� yhteydess� pyyd�n lukijaa seuraamaan meit� �ljym�elle, joka nousee noin 400 jalan korkeuteen Josafatin laakson it�puolella ja on merkillisimpi� paikkoja evankeelisessa historiassa. On lauvantai 26 p. Huhtikuuta. Vuoren ymp�ri olimme jo kerran ratsastaneet ja usein olimme ikkunastamme katselleet sit�, mutta sen p��ll� emme olleet viel� k�yneet. Rinne on jotenkin jyrkk� ja sen t�hden tarvitaankin melkoisesti voimia sinne noustessa, varsinkin l�mp�isen� ja auringonpaisteisena kes�p�iv�n�, jolloin l�mp�mittari n�ytt�� varjossa noin 28 ast. R. (= 35 ast. C.). Yli koko vuoren kasvaa kauniita tihe�lehtisi� �ljypuita, vaikka ei niin runsaasti, kuin ajatuksissani olin kuvitellut. P�in vastoin niiden v�h�lukuisuus tekee ilmi selv�ksi sen totuuden, ett� mets�nhaaskaus on kohdannut vuorta. Seh�n on saanut nimens� juuri niist� puista. Hyvin luultavasti siell� muinoin kasvoi varsin tihe�kin �ljypuumets�, joka monissa Jerusalemia ja sen ymp�rist�� kohdanneissa h�vityksiss� on suurimmaksi osaksi haaskaantunut. -- Vuorelle voidaan nousta kahtakin tiet�, jotka molemmat viev�t samoille perille. Me valitsemme oikean puolisen, joka l�htee melkein Getsemanen portilta yl�s p�in eik� ole niin jyrkk� kuin toinen, joka menee suoraan yl�s vuoren huipulle. Ensimm�inen rakennus, jonka tapaamme t�m�n tien varrella ja johon astumme sis��n, on Getsemanen kirkko oikeallapuolen. Se on ven�l�isten oma, eik� siin� ole mit��n muuta eritt�in merkillist�, kuin joitakuita kauniita maalauksia, joista Werestschagin'in taulu, kuvaava vaimoja, jotka aikaisin p��si�isaamuna meniv�t Kristuksen haudalle, ansaitsee suurinta huomiota. Kirkossa palveleva vahtimestari tahtoi v�ltt�m�tt� meit� kirjoittamaan nimemme ja kotopaikkamme vieraskirjaan. Ja kuu t�ytimme h�nen tahtonsa, oli h�n heti valmis huomauttamaan, ett� meh�n olimme ven�l�isi�, koska olimme kotoisin Suomesta, vaikka ei kumpikaan meist� osannut ven�tt� muuta, kuin jonkun sanan. Mit��n eroa suomalaisten ja ven�l�isten v�lill� ei h�n n�ytt�nyt tiet�v�n, ei k�sitt�v�n; eik�h�n tuo ole niin kummallistakaan. Astuttuamme v�h�n matkaa edelleen oli samalla puolen tiet� toinen kirkko, nimelt� Pater noster (Is� meid�n.) Sen on rakentanut vuonna 1868 rikas ruhtinaallinen ranskalainen vaimo, Latour d'Auvergne, joka siten on tahtonut koristaa t�t� paikkaa, jossa joka jalansija on Herran Jesuksen pyhitt�m� h�nen vaellus-aikanansa maan p��ll�. Syyn�, miksi h�n kappelille antoi mainitun nimen, on er�s muinaiskertomus, joka sanoo Jesuksen juuri siin� paikassa opettaneen opetuslapsillensa _Is� meid�n_ rukouksen. 32 eri kielell� on t�m� rukous kirjoitettuna marmorilevyihin, jotka on sijoitettu kirkon seiniin ylt'ymp�ri. Olipa siin� my�skin Ruotsin ja Norjan kielill� luettavana t�m� ihana rukous, joka on kaikille ja kaikkina aikoina ollut ja on vastakin oleva mallirukouksena. Rakasta Suomen kielt� ei kuitenkaan ollut tuossa suuressakaan joukossa; mutta kukapa suuressa maailmassa ajattelisikaan Suomen kansaa ja sen kielt�, jota v�h�n p��lle 2 miljoonaa ihmist� puhuu. Mit� ylemm�ksi ehdimme vuorelle, viel� muutamien viheli�isten t�llien ohitse, joiden luona kerj�ilev�t lapset meit� ahdistavat, sit� suuremnoisemmaksi laajenee n�k�ala joka taholle. Matkamies tietysti ei tyydy ennen, kuin p��see yl�s ihan vuoren huipulle asti, josta n.s. taivaaseen astumisen torni viel� ylenee melkoisen korkealle. Muinaistarina sijoittaa Jesuksen taivaaseen astumisen siihen paikkaan, jossa t�m� torni on. Tornista on mit� suurenmoisin n�k�ala. Juudan vuoret l�nness�, Moabitein vuoret ja Kuollut meri kaakossa, Betlehem ymp�rist�ineen etel�ss� j.n.e. ovat kuin el�v�n� kuvatauluna silm�in edess�, mainitsemattakaan Jerusalemia ymp�rist�ineen, joka on tuossa juuri alla. �ljym�elle n�ytt�� kaupunki suurenmoiselta ja lumoavalta. Vasta sielt� katsoen voi oikeastaan arvata, miten mahtava asema t�ll� Juudan p��kaupungilla on ollut ja viel� on. Vastustamattomasti muistuu mieleen monta kohtaa evankeelisesta historiasta, kun seisoo �ljym�ell� ja katselee avaraa ymp�rist��. T�h�n paikkaan liittyy kalliita ja opettavaisia muistoja, jotka ovat varoitukseksi ja lohdutukseksi kristityille kaikkina aikoina. Kerran Herra Jesus lihansa p�ivin� istui, opetuslapset ymp�rill�ns�, t�ll� vuorella ja sanoi, katsahtaen kaupunkiin ja temppeliin, jotka uhoittelevina ja ylpein� olivat kaikessa loistossaan h�nen edess�ns�: "Ettek� te kaikkia n�it� n�e? Totisesti sanon min� teille: ei pid� t�ss� j�tett�m�n kive� kiven p��lle, jota ei maahan jaoteta" (Mat. 24:2.) Ja niin kuin h�n silloin sanoi, niin on ihan sanain mukaan tapahtunutkin. Toisen kerran h�n ratsastaessaan t�m�n vuoren ylitse, edell� ja j�ljess� opetuslapset ja paljo kansaa, pys�htyi hetkiseksi sen kukkulalle ja katsoi kaupunkia ja temppeli� kaikkine ihanuuksineen, ja katso, "H�n itki sit� ja sanoi: jos sin�kin tiet�isit, niin sin� ajattelisit tosin t�ll� sinun ajallasi, mit� sinun rauhaasi sopisi, mutta nyt ovat ne k�tketyt sinun silm�isi edest�. Sill� niiden p�iv�in pit�� tuleman sinun ylitsesi, ett� sinun vihollisesi skantsaavat sinun ja ymp�ri piiritt�v�t sinun ja ahdistavat sinua joka kulmalta. Ja maahan tasoittavat sinut ja sinun lapsesi, jotka sinussa ovat, ja eiv�t j�t� sinussa kive� kiven p��lle, ettes sinun etsikkosi aikaa tuntenut" (Luuk. 19:41-44.) Uskottomuus ehk� nauroi Jesuksen aikana n�it� sanoja, n�it� uhkauksia, joiden toteutuminen n�ytti olevan kerrassaan mahdoton. Mutta uskottomuuden nopea pilkkanauru katosi ja ylpe� ��ni vaikeni, kun vihollisen sotajoukko seisoi kaupungin edess�, kun se rynt�si sis��n ja kuin tuli riehui ihanassa, muhkeassa temppeliss� Morian vuorella. Kive� ei j�tetty kiven p��lle, niin ihan sanain mukaan toteutui ennustus. T�ll� vuorella seistess� muistuu se ehdottomasti mieleen, ja Jumalan totuus sek� h�nen tuomioidensa ja tekojensa oikeus on el�v�n� silm�in edess�. Hyv� olisi, jos nykyaikaiset uskottomuuden sankarit kerrankin avaisivat silm�ns� n�kem��n t�t� Jumalan sanan totuutta ja punnitsisivat historian voimakasta todistusta. Mutta heist� voidaan ja t�ytyykin sanoa samoin, kuin silloisen Jerusalemin asujamista: "Ne ovat k�tketyt heid�n silm�ins� edest�." N�kevin silmin he eiv�t tahdo n�hd�, kuulevin korvin ei kuulla totuuden sanaa eik� k�sitt�� syd�mmell��n, vaan rient�v�t omaan kadotukseensa. Se tapaus, joka �ljym�ell� seistess� kuitenkin mahtavimmasti nousee esiin muistojen joukosta, on ep�ilem�tt� Kristuksen taivaaseen astuminen, joka tapahtui 40:ten� p�iv�n� h�nen yl�snousemisensa j�lkeen. Evankeelinen historia kuvaa meille t�m�n tapauksen kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kauneudessaan. Luukkaan mukaan tapahtui taivaaseen astuminen sill� puolella vuorta, joka on Betaniaan p�in, eli siis sen it�puolella. H�n kertoo siit� evankeliumissaan n�in: "H�n (Jesus) vei heid�t (opetuslapset) ulos hamaan Betaniaan ja nosti k�tens� ja siunasi heit�. Ja se tapahtui, koska h�n heit� siunannut oli, erkani h�n heist� ja meni yl�s taivaaseen" (24:50, 51.) Apostolein teoissa h�n taas antaa seuraavan kuvauksen: "Koska he siis kokoontuneet olivat, kysyiv�t he h�nelt�, sanoen: Herra, t�ll� ajallako Israelille valtakunnan j�lleen rakennat? Mutta h�n sanoi heille: ei teid�n tule tiet�� aikaa eli hetke�, jotka Is� on h�nen voimaansa pannut. Vaan teid�n pit�� saaman pyh�n hengen voima, joka on tuleva teid�n p��llenne, ja teid�n pit�� minun todistajani oleman sek� Jerusalemissa ett� koko Judeassa ja Samariassa ja sitte maailman ��reen. Ja kuin h�n n�m� sanonut oli, otettiin h�n yl�s heid�n n�htens�, ja pilvi vei h�nen yl�s heid�n silm�ins� edest�. Ja kuin he katselivat taivaaseen h�nen menness�ns�, katso, heid�n tyk�n�ns� seisoi kaksi miest� valkeissa vaatteissa, jotka my�s sanoivat: Galilean miehet, mit� te seisotte ja katsotte taivaaseen? T�m� Jesus, joka teilt� otettiin yl�s taivaaseen, on niin tuleva, kuin te h�nen taivaaseen menev�nkin n�itte" (Ap. L. 1:6-11.) T�m� taivaaseen astuminen on niin sanoaksemme Jesuksen el�m�n ja toiminnan kruunu. Sen muisteleminen antaa ihmiselle uskoa, toivoa ja rakkautta ja tulee suuremmaksi hy�dyksi ja siunaukseksi itsekullekin. H�n meni yl�s omistamaan sit� valtakuntaa, joka on oleva ijankaikkinen valtakunta, jossa h�n on ijankaikkisesti vallitseva. H�n on ijankaikkinen kuningas ijankaikkisessa valtakunnassa. T�ll� vuorella siis kerran kruunattiin Vapahtajamme ijankaikkiseksi kuninkaaksi ijankaikkiseen valtakuntaan, joka on kerran k�sitt�v� koko maailman, n�kyv�isen ja n�kym�tt�m�n. H�nen valtikkansa alle, jolla on voima ja v�kevyys, pit�� kaikkein taipuman, niiden, jotka taivaassa, maan p��ll� ja maan alla ovat, niin kuin sanotaankin: "Jumala on h�nen my�s korottanut ja antanut h�nelle nimen, joka kaikkia nimi� suurin on, ett� Jesuksen nimeen pit�� kaikki polvet heit�ns� kumartaman, jotka taivaassa ja maan p��ll� ja maan alla ovat, ja kaikki kielet pit�� tunnustaman, ett� Jesus Kristus on Herra, Is�n Jumalan kunniaksi" (Fil. 2:9-11.) Sellaisia muistoja raamatullisesta kertomuksesta liikkuu ihan varmaan jokaisen totisen kristityn mieless�, h�nen seisoessaan t�ll� korkealla, ymp�rist�� vallitsevalla paikalla. Ja mit� enemm�n h�n syventyy tutkistelemaan n�it� ihania aineita, sit� juhlallisemmaksi ja vakavammaksi k�y h�nen mielens�. Tuntuupa silt�, kuin ijankaikkisen kuninkaan l�sn�olo joinkin m��rin valtaisi ja ijankaikkisuuden voimat siirt�isiv�t viheli�isen, syntiin langenneen ihmisen keskelle taivaallisia rikkauksia, joiden perilliseksi ja kanssaperilliseksi Herra Jesus on h�net asettanut. Tuntui vaikealta j�tt�� taivaaseen astumisen torni ihanoine n�k�aloineen. Mutta voimme sen tehd� siin� varmuudessa, ett� Herra Jesus, joka on mennyt taivaaseen ja istuutunut valtaistuimellensa majesteetin oikealle k�delle korkeudessa, t�ytt�� kaikki ja on l�sn� kaikkialla, miss� hyv�ns� h�nen nime�ns� avuksi huudetaan. Palatessamme tornista poikkesimme ven�l�iseen "pyhiinvaeltaja-majaan", joka on juuri tornin takana. Siell� vartija teki meille hyv��, virkist�v�� limonaadia vedest�, sokurista ja sitruunasta, joka laitos n�iss� kuumissa maissa on hyvin tavallinen, suosittu ja virkist�v� juoma v�syneelle matkamiehelle. Meid�n istuessamme ja juodessamme limonaadiamme ja v�h�n lev�ht�ess�mme astui suureen juhlasaliin aika suuri joukko ven�l�isi� pyhiinvaeltajia, yksinkertaisia miehi� ja vaimoja, pappinsa johdolla, joka tavallisessa, kaikille tutussa, pitk�ss� viitassaan n�ytti oikein juhlalliselta. Yst�v�llisesti he tervehtiv�t meit� Ven�j�n kielell�. Ja mekin osasimme sit� sen verran, ett� voimme vastata heid�n tervehdykseens� samalla kielell�, jopa my�skin kysy� heilt�, miten he voivat, johon he eritt�in iloisesti vastasivat yst�v�llisen "hyvin" sanansa. Yst�v�llisen kohtelumme rohkaisemana alkoi yksinkertainen pyhiinvaeltaja-joukko laulaa hyvin juhlallista ja liikuttavaa ven�l�ist� hengellist� laulua, niin ett� meid�n k�yntimme �ljym�ell� siten p��ttyi yksinkertaiseen jumalanpalvelukseen, vaikka emme voineetkaan ymm�rt�� laulun sanoja. �ljym�elt� teemme nyt pikku retken Betaniaan, koska koko vaellus t��ll� on k�vely� pyhill� seuduilla, ja mainittu paikka on juuri �ljym�en kaakkoisrinteell�. Kyl� ei nyt en�� ole mitenk��n merkillinen, koska siin� on ainoastaan kupukattoisia, huononp�iv�isi� savimajoja ja raunioita, joissa beduiinej� asuu kurjuudessaan, k�yhyydess��n ja viheli�isyydess��n. Muiden muassa asuu siell� kuuluisa beduiiniruhtinas "Abu Dis", jonka teht�v�n� on matkustavaisten suojeleminen matkalla Mar-Sabaan, Kuolleelle merelle, Jordanille ja Jerikoon. Kun n�kee nuo savesta kokoonkyh�tyt, ulkomuodolta perin vastenmieliset pes�t, joiden edess� tavallisesti tapaa repaleisia miehi� ja vaimoja sek� suuret joukot puolialastomia kerj��vi� lapsia, on hyvin vaikeaa, jopa mahdotontakin kuvitella t�t� siksi pieneksi vieh�tt�v�ksi kyl�ksi, jossa Martta, Maria ja Lazarus asuivat, ja jossa Jesus Jerusalemissa k�ydess��n niin usein viiv�hteli. Varmaan se muinoin oli hyvin vieh�tt�v�n� vuoren rinteell� �ljypuiden ja kukkatarhojen keskell�. Mutta, ah, miten viheli�isen kurjilta sen savimajat nyt n�ytt�v�t! Sen nimi on nyky��n El-Azarije, joka muistuttaa Lazarusta, koska El-Azir on Lazarus-nimen arabialainen muoto. Juuri t�m� nykyinen nimi muistuttaa matkamiehelle, mit� suurta t�ss� pikku kyl�ss� kerran tapahtui. Matkustavaiselle n�ytet��n kivikumpua, jossa sanotaan olevan sen haudan, jossa Lazarus makasi kuolleena nelj� p�iv��, kunnes Jesus her�tti h�net. Onko t�ss� ilmoituksessa oikeata per��, lienee nyky��n mahdotonta saada selville. Ei se ainakaan n�yt� juuri todenper�iselt�, koska t�m� kivikumpu on enemm�n kellariholvin, kuin haudan n�k�inen. Mutta kaikissa tapauksissa on haudan t�ytynyt olla jossain t�m�n paikan l�hell�. -- Itse kyl� vieh�tt�� matkustavaista sen t�hden, ett� evankeelinen historia valaisee sit� niin suloisesti ja lumoavasti. T�m� paikka oli Judeassa Vapahtajalle saman arvoinen, kuin Kapernaum Genezaretin j�rven rannalla Galileassa. H�n siell� usein hiljaisuudessa lep�si rakasten yst�viens� luona, joita hellin rakkaus liitti H�neen, kuten H�nt�kin heihin. Viime mainittua todistaa muun muassa kertomukset Johanneksen evankeliumin 11:ss� ja 12:ssa luvussa. Matkamies lukee mielell��n n�m� luvut t�ss� pikku kyl�ss� k�ydess��n, koska h�n siten huomaa, kuinka syd�mmellisesti Herra on rakastanut ja rakastaa omiansa, ja siit� johtuu Marian ja Martan tavalla my�skin puolestansa rakastamaan Herraa sek� tulee vakuutetuksi, ett� Herrassa Jesuksessa Kristuksessa on kuoleman voittava voima. El-Azarijen ymp�rill� on nyky��n jotenkin hyv�sti viljeltyj� peltoja, jotka ilahuttavat silm�� ja haihduttavat autiuden tunteen, jota t�m� paikka muuten her�tt��. Tie kyl�st� takaisin Jerusalemiin (noin 3/4 tunnin matka) kulkee �ljym�en etel�rinteen ohitse, Josafatin laakson vieritse. Sen varrella n�ytet��n paikkaa, jossa Jesus kirosi hedelm�tt�m�n viikunapuun (Mat. 21:17-19), ja v�h�n matkan p��ss� sit� edemp�n� puuta, johon Judas Iskariot'in sanotaan hirtt�ytyneen. L�hell� kaupunkia on vasemmalla puolen tiet� huono pikku kyl� Siloah, jo edell�mainitut hautausmaat ja Absalom'in hauta. T�st� 40 jalkaa korkeasta, nelikulmaisesta rakennuksesta mainittakoon ohi mennen, ett� juutalaiset astuessaan sen ohitse ovat aina valmiit heittelem��n siihen kivi�, osottaen siten inhoansa siin� makaavan miehen muistoa kohtaan. Oikealle puolelle j�� Getsemane, ja Kidronin ojan poikki saavumme Stefanin portista takaisin kaupunkiin. L�htek��mme viel�kin ulos kaupungista, mutta valitkaamme toinen tie, joka l�htee Damaskoksen portilta pohjoista kohti. Heti sen ulkopuolella n�emme n.s. Jeremiaksen kukkulan, jossa on jotain muutakin huomattavaa, kuin vaan vuoreen muodostuneet omituiset luolat. Tarina kertoo Jeremiaksen asuneen jossakin n�ist� luolista ja siell� kirjoittaneen ja laulaneen nuo valitusvirtens�, joissa h�n ankarasti ruoskii kansan syntej� ja neuvoo synnintunnustukseen ja parannukseen. Toiset ovat luulleet Golgatan oikeastaan olleen t�ll� m�ell�, joka on nykyisen kaupunginmuurin ulkopuolella. Muutamain askelten p��ss� Jeremiaksen kukkulasta on n.s. _juutalaisten kaupungin-osa_, pitk� rivi kohtuullisen suuria, enimm�kseen yksinkertaisia rakennuksia: maahan muuttaneiden juutalaisten asuntoja. Enin osa juutalaisista asuu, n�et, kaupungin ulkopuolella. He n�ytt�v�t jonkin verran kammoavan kaupungin sisustaa, joka on pakanain hallussa. Sek� ulko- ett� sis�puolelta n�ytt�v�t n�m� asunnot hyvin siistilt�, joka osottaa juutalaisten pit�v�n parempaa huolta puhtaudesta ja siisteydest�, kuin kaupungissa asuvaisten arabialaisten ja turkkilaisten. Juutalaisia sanotaan nyt uusimpain tietojen mukaan olevan noin 20,000. Suuren ahdingon ja monen vainon t�hden, jotka Euroopassa ovat t�t� kansaa kohdanneet, on viime vuosina yh� enempi juutalaisia siirtynyt Jerusalemiin, eik� ainoastaan sinne, vaan my�skin muihin pyh�n maan paikkoihin. Juutalaisten kaupungin-osan vieress� l�nsipuolella on n.s. armenialaisten kaupungin-osa, jossa muhkea kirkko vet�� puoleensa matkustavaisen huomiota. Se on pyhitetty vanhemmalle Jakobille, joka kuoli marttyyrikuoleman Jerusalemissa vuonna 45 j.Kr. Katseltuamme n�it� juutalais- ja armenialais-asuntoja jatkamme vaellustamme pohjoiseen p�in suurta karavaanitiet� pitkin, joka vie Nablukseen eli entiseen Sikem'iin. Astuskeltuamme noin nelj�nnestunnin saavuimme suurien kuningashautain luo, jotka ovat oikealla puolen tiet�. Ne ovat kokonaan vuoreen hakattuja suuren suuria hautakammioita, joiden t�ytyy jokaisessa her�tt�� mit� suurinta huomiota. Katsoja p��see niihin suurenmoisia leveit� kiviportaita my�ten, joiden askeleet ovat harvinaisen mukavat. Portailta astutaan esipihaan pienest�, kapeasta ja matalasta portista. Esipihasta p��st��n itse hautakammioihin kolmesta eri ovesta, joissa suuret kivet ovat saranoissa liikkuvina osina. Itse hautakammioiden seiniss� on hakatuissa koloissa sivuilla yksi, kaksi tai kolme sijaa eli penkki� vainajien ruumiita varten. Kaikki on viel� hyv�sti s�ilynyt, jonka t�hden siell� k�ydess��n saakin mit� selvimm�n kuvan siit�, mill� tavalla muinoin n�ill� seuduin haudattiin kuolleita. Mink� aikaisia n�m� haudat ovat ja mist� israelilaiset saivat niiden mallin, on mahdoton tiet��. Mutta varmaan niiden synty ulottunee hyvin kauas taakse p�in. Jos sitte astumme edelleen luodetta kohti, tapaamme lukemattoman joukon vanhoja hautoja, jotka ovat muodostetut seuraavalla tavalla. Ensinn� on vuoreen hakattu ja holvattu etehinen, johon p��st��n hyvin matalasta ja kapeasta ovesta; se on tavallisesti suljettu kivell�, joka vieritet��n auaistessa ulos. Etehiseen menness� t�ytyy useimmiten kulkea ry�mim�ll�, joka ei ole niink��n helppoa sellaiselle, kuin ei ole oppinut n�yryytt�m��n itse�ns�. T�ss� esihuoneessa oli tavallisesti kivi, jolla ruumis makasi palsamoimis-ajan. Sivuilla ovat itse hautaluolat vuoreen hakattuina, joihin ruumis siirrettiin palsamoimisen j�lkeen. Kun se oli asetettu t�h�n sis�luolaan, muurattiin tavallisesti luolan suu ainiaaksi kiinni. Haudoissa on enempi tai v�hempi n�it� ruumiskomeroita perheen suuruuden mukaan. L�hell� hautaa on useimmiten my�skin s�ili�, johon sadevesi sai kokoontua. Hautojen ja s�ili�iden asemasta voimme p��tt�� l�hell� olleen my�skin jonkun huvilan tai asunnon. Sellaisia huviloita oli arvattavasti suuri joukko l�hell� Jerusalemia, sill� varsinkin rikkaat juutalaiset tahtoivat tietysti asua niin l�hell� pyh�� kaupunkia kuin mahdollista ja toivoivat tulla kerran sinne haudatuiksi, kun heid�n vaellusaikansa p��ttyi. Hyvin luultavasti oli Arimatian Josefilla, joka oli rikas mies ja omisti Arimatian maatilan eli nykyisen Ramleh'in, my�skin huvila l�hell� Jerusalemia ja sen vieress� kallioon hakattuna hauta, jonka h�n antoi Jesukselle. Hyvin luultavaa on my�skin, ett� Jesuksen ruumista ei oltu viel� ehditty sulkea varsinaiseen hautakomeroon, vaan ett� se viel� oli etehisess�, koska palsamoiminen ei viel� ollut tehtyn�. Etehisen ulko-oven eteen oli "suuri kivi vieritetty", joka huolestutti niit� vaimoja, jotka p��si�is-aamuna riensiv�t haudalle ennen auringon nousemista. Noin kahden tunnin matkan p��ss� Jerusalemista on viel� yksi hauta, Nebi Samvil (Samuel'in hauta) muinaisessa Mizpassa, jossa matkustavaiset my�skin tavallisesti k�yv�t, enimm�kseen kuitenkin vain lavean n�k�alan t�hden. T�m� hauta on luoteeseen p�in kaupungista, Juudan-vuorten korkeimmassa paikassa, noin 3,000 jalkaa meren pintaa ylemp�n�. Nousu sinne on hyvin vaivaloinen ja paluumatka viel� vaivaloisempi. T�ll� retkell� vasta saa oikein kokea, mit� merkitsee ratsastaminen raivaamattomalla, kivisell�, kammottavan vaarallisella tiell�, jossa t�ytyy pelj�t� ratsun kompastuvan mill� askeleella hyv�ns�. Suurta vaivaa kuitenkin runsaasti palkitsevat mit� avarimmat n�k�alat, joita t�ll� kukkulalla on joka taholla. Raamatullisia paikkoja, niinkuin Gibea, Ain, Betel j.n.e. sek� �ljym�ki, joka meid�n t��ll� ollessamme v�lkkyi varsin omituisessa, ihanassa, sinipunervassa valossa, n�kyy t�nne ihan selv��n. Muutamia beduiiniperheit� asuu t��ll� hyvin yksinkertaisissa majoissa keskell� raunioita. He olivat hyvin yst�v�llisi� ja tarjoutuivat katsomaan hevosiamme sek� saattamaan meit� hautapaikalle. -- Paitsi ihanoita, avaroita n�k�aloja on t�ll� paikalla my�skin se vieh�tys, ett� sit� mainitaan pyh�ss� historiassa ja ett� se kerran oli merkillinen paikka h�nen t�htens�, jonka luullaan olevan siell� haudattuna. Samuelhan oli Israelin suurimpia tuomareita sek� uskollinen ja hurskas Herran palvelija, jonka muistoa eiv�t mitk��n huonot teot himmenn�. T�ss� ei ole oikea paikka esitt�� h�nen historiaansa ja merkityst�ns� Israelissa, vaikka se olisikin monin puolin hyvin opettavainen ja vaikka h�nen el�m�ss��n runsaasti olisi kaikille soveliaita esikuvia. Moni luulee t�t� paikkaa oikeaksi Emaukseksi, jonne kaksi opetuslasta astui Jesuksen yl�snousemisp�iv�n�, silloin kun Vapahtaja tiell� yhtyi heihin, selitti heille kirjoitukset ja teki heid�n syd�mmens� palaviksi, j�i heid�n luoksensa ja leiv�n siunaamisella ja murtamisella ilmoitti itsens� yl�snousseeksi (Luuk. 24:13-35). Matka Jerusalemista t�h�n paikkaan on jotenkin niin pitk�, kuin evankeelisessa kertomuksessa mainitaan, nimitt�in 60 vakomittaa (runsaasti yhden peninkulman) eli sabbatin matka. Sy�ty�mme kallion alla kuohuvan, raittiin l�hteen vierell� ev�it�mme ja juotuamme viini� l�hdeveden seassa, vaivaloisesta ratsastuksesta v�syneiden voimiemme virkistykseksi, l�ksimme auringon lasketessa paluumatkalle, joka oli viel� vaivaloisempi, koska h�m�r� tuli ennen kuin ehdimme kaupunkiin. Inspehtoori Schneller'in, joka yst�v�llisesti oli l�htenyt oppaaksi t�lle retkelle, oli paluumatkalla k�yd� hyvin huonosti, h�n kun yritti hevosineen vier�ht�m��n alas korkeasta jyrk�nteest�. Jumalan kaikkivaltiaan avulla h�n kuitenkin pelastui ihan vahingotta; ainoastaan s�ik�hdys vavistutti h�nt� ja meit�, jotka sen n�imme voimatta auttaa h�nt� hiukkaistakaan. Jos viel� mainitsen Ven�l�isten kaupungin-osan kaupungin l�nsipuolella ja Moses Montefioren valkoisen turvakodin kaakon puolella, Hinnom'in laakson tuolla puolen, toivon lukijaini saaneen edes jotakin korvausta, ett� ovat seuranneet meit� k�velyill�mme t�ss� monin puolin merkillisess� kaupungissa ja sen ymp�rist�ss�. Mutta erehtyisinp� suuresti, jos en puhuisi mit��n siit� hyv�ntekev�issyys-ty�st�, jota t�ss� kaupungissa ja sen ymp�rist�ss� harjotetaan, varsinkin mit� tulee Jumalan valtakuntaan ja sen levitt�miseen maan p��ll�. Siihen on minulla sit� suurempi syy, kun meill� Jerusalemissa ollessamme oli onni ja ilo p��st� pappein keskustelukokoukseen, jossa, paitsi kolmea saksalaista protestanttista pappia, jotka nyky��n t��ll� ty�skentelev�t, my�skin oli l�sn� pastori B. Kairosta ja pastori F. Beyrothista ja jonka neuvotteluissa saimme selon uskonnollisista oloista ja ty�skentelyst� Jumalan valtakunnan hyv�ksi t�ss� maassa. T�ss� kokouksessa, johon meit� eritt�in yst�v�llisesti kutsuttiin osallisiksi ja joka kesti useita p�ivi�, k�siteltiin monta varsin miellytt�v�� ja opettavaa asiaa sek� esitelmiss� ett� keskustellen. Kaikki kokouksen j�senet olivat hyvin innostuneet suuresta tulevaisuudesta, jonka he katsoivat l�hetysty�lle koittavan t�ss� maassa. Ett� jotkut lausuivat monta meist� liiankin hyv�toiveista mielipidett� tuhatvuotisesta valtakunnasta, on selitett�v�� siit�, ett� heh�n t��ll� juuri ty�skentelev�t siin� paikassa, joka monen mielest� on tuleva mainitun valtakunnan keskukseksi. Kuitenkin teki syd�mmellemme hyv�� kuulla lausuntoja, joissa oli niin paljo toivoa ja uskallusta; ne s�ilyv�t minulla aina el�vin� muistossa ja kiitollisena muistelen n�iden rakasten veljien seuraa ja harrasta ty�skentely� Jumalan valtakunnan asioissa. T�ten lausun heille my�skin julkisesti syd�mmeni sis�llisen kiitollisuuden, vaikkapa he kielen t�hden eiv�t saisikaan siit� tietoa. Pyh�ss� maassa asuu kolmen eri uskon tunnustajia: muhammettilaisia, juutalaisia ja kristittyj�. Kun Arabialaiset vuonna 638 j.Kr. kulkivat l�pi t�m�n maan, pakottivat he tulella ja miekalla asujamet k��ntym��n uuteen uskoon. Nykyiset Muhammedin uskolaiset ovat siis niiden j�lkel�isi�, jotka kuuluivat vanhaan it�maiseen kirkkoon. -- Juutalaiset taas ovat suurimmaksi osaksi t�nne viime vuosikymmenin� siirtyneit� eri maista ja heid�n lukunsa kasvaa yh� kasvamistaan. Merkit n�ytt�v�t viittaavan, ett� t�m� kansa alkaa yh� runsaammin kokoutua is�ins� maahan. Heid�nkin keskuudessaan tuntuu nykyaikoina vallitsevan jokin keskistymis-ik�v�. Ehk�p� siin� lienee jokin alku raamatullisten ennustusten toteutumiseen l�himm�ss� tulevaisuudessa, mik�li ne koskevat t�t� kansaa, joka on niin monta vuosisataa ollut hajoiteltuna kaikkiin maihin ja halveksittuna, pilkattuna ja vainottuna. -- T�k�l�iset kristityt ovat alkuaan kaikki kuuluneet kreikkalaiseen kirkkoon ja viel� nyky��nkin ovat suurimmaksi osaksi sen j�seni�. Kaikki n�m� kolmen uskon tunnustajat eritt�in suuresti tarvitsisivat evankeelisen l�hetysty�n apua, koska he eiv�t tunne totista Jumalaa eik� Jesusta Kristusta, vaan vaeltavat pakanain tavoissa. Mutta valitettavasti on Turkin hallitus ankaroilla asetuksilla tehnyt eritt�in vaikeaksi sen ty�n muhammettilaisten keskuudessa, jopa melkein mahdottomaksikin. Sen t�hden l�hetysty�t� v�sym�tt�m�ll� innolla tehd��n paraastaan kreikkalais-oikeauskoisen kirkon ja juutalaisten keskuudessa. Jos katsahdamme t�h�n suureen Jumalan valtakunnan ty�h�n, niin huomaamme, ett� juutalaisl�hetys on aivan eri haara itsekseen. T�m� ty� vaatii ty�miehilt�ns� aivan erityist� ty�tapaa. Sen t�hden siihen yksinomaan k�ytet��nkin sit� varten eritt�in kasvatettuja miehi�, joille on opetettu t�h�n toimintaan soveltuva ty�tapa, ja he t��ll�, kuten yleens� muuallakin, toimivat erill��n muista l�hetysty�n haaroista. Juutalaisl�hetyksell� on monta asemaa: Jerusalemissa 20,000:n, Jaffassa 6,000:n, Safed'issa noin 10,000:n ja Tiberiaksessa 6,000:n juutalaisen keskell�. L�hetysty�t� pit�v�t yll� paraastaan englantilaiset ja skotlantilaiset ja sen p��-johto onkin Englannissa ja Skotlannissa. T�m�n hyvin lavean l�hetysty�n keskuspaikkana on Jerusalem. Siell� on eritt�in sit� tarkoitusta varten rakennettu kirkko, Sionin kirkko, jossa yksi p��pappi ja kaksi apupappia toimivat. Sit� paitsi on sairashuone omine l��k�reineen, n.s. Inquirer house ja teollisuus-huone. Jos joku nuori juutalainen mink� puutteen pakosta hyv�ns� k��ntyy juutalaisl�hetyksen puoleen pyyt�en p��st� kristillisen kirkon j�seneksi, neuvotaan h�net "inquirer houseen", jossa h�nen aikomustansa ja vilpitt�myytt�ns� tarkkaan tutkitaan pitempi tai lyhempi aika. T�m� "inquirer-house", n�ytt�� siis olevan jonkinlainen proselyyttikoti, sellainen kuin on muun muassa Tukholmassakin. Kenen huomataan vakavasti ja vilpitt�m�sti tarkoittavan tosik��ntymist�, h�n saa kauemmin viipy� laitoksessa, oppia siell� jotakin k�sity�t�, kuulla saarnaa Kristuksesta ja nauttia opetusta. Kolmen vuoden kuluessa pit�� h�nen p��tt��, ottaako vastaan kasteen. Antamatta kastaa itse�ns� hyvin moni luopuu laitoksesta, palaa uskoveljiens� luo jatkamaan s��nn�t�nt� el�m��ns� ilman mit��n varsinaista elinteht�v��, ja ainoastaan v�h�inen osa ilmoittautuu saamaan kasteen opetusta ja tulee kastetuksi. T�m� surettava kokemus saadaan t��ll�kin t�m�n kansan keskuudessa, joka viel� vaeltaa Mooseksen peite silmill�ns�. Samaa tarkoitusta varten on viel� kaksi lasten-kasvatuslaitosta, toinen poikia ja toinen tytt�j� varten, ty�huone vaimoja varten, jossa k�yh�t juutalaisvaimot saavat ty�t� ja ansiota sek� saattavat kuulla Jumalan sanaa. Hedelm�t t�st� suurenmoisesta ty�st�, joka pystyss� pysymisekseen vuosittain tarvitsee hyvin suuret summat, ovat viel� t��ll�, kuten kaikkiallakin, v�h�iset siihen n�hden, mit� siit� on toivottu. N�ytt�� silt�, kuin Herran aika ei viel� olisi tullut. Syyn� t�h�n v�h�iseen menestykseen n�ytt��, sen lis�ksi, ett� Juutalaisilla on kuurot korvat evankeliumia kohtaan, olevan viel� eritt�in se seikka, ett� kristillist� l�hetysty�t� oikein s��nn�llisesti vastustetaan. Jott'ei vanhemmat l�hett�isi lapsiansa kristillisiin laitoksiin, on Pariisissa oleva Alliance israelite (Israelilainen yhdistys) perustanut sit� varten lastenkodon, jossa sek� annetaan kouluopetusta ett� my�skin opetetaan johonkin elintoimeen, siten vastustaakseen kristinuskon mahdollista vaikutusta. Pariisilainen Rothschild pit�� t��ll� uskoveljilleen yll� koulua ja kaunista �skenrakennettua sairashuonetta. �skett�in on my�skin er�s juutalainen Mayer alkanut vaikutuksensa, jonka m��r�ttyn� teht�v�n� on est�� kristillist� l�hetysty�t� juutalaisten keskuudessa. Mutta sittekin kastetaan joka vuosi muutamia juutalaisia, joten t�m�nkin kansan j�seni� tulee liitetyksi evankeeliseen kirkkoon. Herran ty� edistyy kaikesta vastustuksesta huolimatta vaikkapa hitaastikin ja monia koetuksia kokien. Muut l�hetyspyrinn�t tarkoittavat yleens� ainoastaan _kreikkalaisen kirkon_ j�seni�, s.o. sen kirkon, jonka kirkkokielen� on kreikka. Syyn�, mink� t�hden l�hetysty� on k��nnetty t�lle alalle, on se selv� kokemus, ett� t�m� kirkko sairastaa sek� p��ns� ett� j�seniens� puolesta kuoleman tautia ja luultavasti ennemmin tai my�hemmin hajoaa. Kreikkalais-katoolisen kirkon p��miehen� on Jerusalemin patriarkka, joka on Turkin sulttaanin ylip��miehyyden alainen ja jolla on apunansa synoodi. Jos t�m� patriarkka synoodinensa vilpitt�m�sti koettaisi parantaa kirkkoansa, toimittaa seurakunnille uskollisia paimenia, suojella pahennuksilta, pit�� kuria ja j�rjestyst�, varsinkin kouluissa ja luostareissa, niin �skeinen lausunto ei olisi paikallaan. Mutta patriarkan sanotaan el�v�n yhten��n riidassa synoodinsa kanssa ja riitojen syin� lienev�t yksityis-asiat ja edut. Runsaita koulun ja kirkon apurahoja k�ytet��n ihan toisiin tarkoituksiin, ja kansa parka vaeltaa tiet�ns� ilman totuuden valoa, ilman oppia ja ilman v�hint�k��n aavistusta, mit� Kristuksen seuraaminen merkitsee. Munkit ja papit ovat enimm�kseen taitamattomia, siveett�mi� ja ahneita, katsovat omaa parastansa ja mukavuuttansa ja palvelevat ehk� kirkkoa, mutta ei Jumalaa. Niin surettavan kerrotaan tilan olevan t�ss� kirkossa, jonka t�hden evankeelinen l�hetyslaitos paraastaan ty�skenteleekin sen j�senten keskuudessa. Paitsi kreikkalaista kirkkoa on t��ll� my�skin elinvoimainen haara vahasta it�maisesta kirkosta, nimitt�in ven�l�inen kirkko. Sekin tiet�� sisaruskirkossa vallitsevan tilan ja k�ytt�� vaikutustansa sen suojelemiseksi perikadosta. N�m�h�n uskonopillisesti ovatkin samalla pohjalla. Ven�l�inen kirkko on osottanut ja yh� osottaa suurta toimi-intoa. Se perustelee luostareja, kirkkoja, pyhiinvaeltaja-majoja ja kouluja nuorisolle, johon kaikkeen k�ytet��n suunnattomat summat rahaa. Varsinaiset l�hetystointa harjottavat kirkot ovat kuitenkin roomalais-katoolinen ja protestanttinen. Roomalais-katoolisella kirkolla on l�hetysty�ss��n kreikkalais-kristittyjen keskuudessa ollut monta edullista asianhaaraa, joita sen on menestyksest��n kiitt�minen, nimitt�in: 1) uskonk�sityksen ja ulkonaisten menojen, sek� muodon ett� sis�llyksen, likeinen sukulaisuus t�m�n ja kreikkalaisen kirkon v�lill�, 2) runsaat rahavarat, 3) suuri joukko ty�voimia, jotka t�ll� kirkolla on k�ytett�v�n��n, ja 4) koko l�hetysty�n mainio johto. Roomalais-katoolinen kirkko Palestiinassa on, p�in vastoin kuin kreikkalainen, hyv�sti j�rjestetty, varakas ja mahtava; sill� on, kuten kreikkalaisellakin kirkolla, oma neitsyt Mariansa siunauksineen ja suuri joukko pyhimyksi� tarjota avuksi viheli�isille syntisille heid�n h�d�ss��n; sill� on pyh� messu, jota voidaan kuunnella mit��n ajattelematta, mutta josta kuitenkin kirkon lupauksen mukaan saadaan siunausta; sill� on ulkonaiset ty�t, joilla voidaan ansaita autuutta, omat kaavat, joita ulkonaisesti noudattamalla saavutetaan Jumalan suosio. T�m�n kaiken t�hden saatettaisiin luulla, ett� pit�isih�n kreikkalais-kristittyjen suuremminkin m��rin k��nty� t�h�n kirkkoon, kuin tosiaan tapahtuu. Ei sellainen k��ntyminen yleens� kuitenkaan tapahdu ilman mit��n ulkonaista, pakottavaa tarvetta. Usein roomalais-katooliset suorastaan rahalahjoillakin houkuttelevat kirkkoonsa uusia j�seni�; ja rahan ohella k�ytt�v�t he t�h�n tarkoitukseen, kuten muuallakin, miss� t�m� kirkko ty�skentelee pyrint�jens� eteen, sairashoitoa laupeuden-sisarten ja nunnain kautta, apua luonnon-antimissa, maksutonta l��kett� ja l��k�rinapua y.m.s. T�m� kirkko ty�skentelee ulkonaisilla keinoilla eik� pid� niin suurta lukua sis�llisist� asioista sielun vapahduksesta, Kristuksen saarnaamisesta. Kaikessa t�ss� on roomalais-katoolisen kirkon vaikutus, kuten meille kerrottiin, hyv�sti j�rjestetty. Ty�njohtajana on patriarkka, tavallisesti italialainen mies. Koko joukko ulkomaisia ja sik�l�ist� pappeja, munkkeja ja nunnia, opettajia ja opettajattaria on h�nen k�skyl�isin�ns�. Jo ammoisina aikoina ovat fransiskaanit omistaneet sik�l�isen ty�alan. Heihin ovat jesuiitit yhtyneet, ja t�ytyy tunnustaa, ett� ty�t� on heid�n toimestaan tehty johdonmukaisemmin ja pontevammin. Vuosi vuodelta on yh� suurempi joukko nunnia, sairaanhoito- ja koulusisaria tullut lis�ksi, jonka t�hden ei ole v�hint�k��n puutetta ty�voimista. Antaakseni jotain kuvaa roomalais-katoolisen kirkon toiminnan kehityksest� luettelen ne eri laitokset, jotka on rakennettu ymp�ri maata. Itse Jerusalemissa on t�ll� kirkolla suuri _patriarkan palatsi kirkkoineen_ ja sit� paitsi: _fransiskaani-luostari, Josefin sisarien luostari, Salvator-luostari, Pyh�n Ludvig'in luostari_ ja _Sionin sisarien luostari_. Sitte on viel� seuraavat pyhiinvaeltajain majatalot: _Casa nuova, ranskalainen pyhiinvaeltaja-huone, saksalainen pyhiinvaeltaja-huone, it�valtalainen pyhiinvaeltaja-huone_, ja seuraavat kirkot: osa _pyh�n haudan kirkosta, Annan kirkko, fransiskaani-kirkko, Sionin sisarten kirkko_. Viel� on mainittava: monta jokap�iv�ist� koulua, kouluveljien seminaari, Sionin sisarten tytt�in-kasvatuslaitos, pappisseminaari, poika-lastenkoto, Pater Steinin tytt�in-kasvatuslaitos, Pater Steinin poikain-kasvatuslaitos, vanhan patriarkan tytt�koulu. -- Jerusalemin ulkopuolella on t�ll� kirkolla kouluja ja luostareja enimm�kseen kirkkojen yhteydess�; niinp� �ljym�ell� nunna-luostari "Pater noster" kirkkoineen, saksalaissiirtolan vieress� Betlehem'in tien varrella nunna-luostari, Betlehem'iss� fransiskaani-luostari, karmeliitti-luostari, veljesluostari, laupeuden sisarten luostari ja sairashuone, sairashuone Tantur'issa, �sken rakennettu koulu, Don-Bellon'in suuri lastenkoto, josta on haaraosastoja Ain'issa, Antasch'issa ja Bet Dechm�l'issa, luostari pappisseminaareineen Betschalassa, Ain-Karim'issa kaksi luostaria tytt�in-kasvatuslaitoksineen ja kirkkoineen, Emauksessa fransiskaani-luostari kappeleineen, Latrun'issa fransiskaani-luostari, Jaffassa fransiskaani-luostari ja nunna-luostari sairashuoneineen ja kirkkoineen, Gazassa fransiskaani-luostari, Nabluksessa fransiskaani-luostari, _Tabor'illa fransiskaani-luostari, jonka kirkko on Nain'issa, Tiberiaksessa fransiskaani-luostari kappeleineen, Kafr Kannassa (= Galilean Kaanaassa) fransiskaani-luostari, Nazaret'issa fransiskaani-luostari, nunna-luostari suurine tytt�in-kasvatuslaitoksineen ja pyhiinvaeltaja-huone, Haifassa nunna-luostari ja Karmel'illa fransiskaani-luostari. Jos tutkimme, mit� roomalais-katoolinen kirkko on saanut aikaan suurenmoisella, hyvin j�rjestetyll� ja hyvin johdetulla l�hetystoimellaan, niin t�ytyy kyll� my�nt�� jotain hedelm�� kasvaneenkin suurista ponnistuksista, joita ty�h�n on pantu. Betlehem'iss� lienev�t tulokset suurimmat, koskapa sen noin 9,000 asujamesta, jotka alkuaan olivat kreikkalais-kristittyj�, enemm�t kuin puolet on k��ntynyt roomalais-katooliseen uskoon. Siell� onkin tehty suurimmat ponnistukset. Jerusalemissa eiv�t hedelm�t ole niin n�kyv�t, vaikka seurakunta onkin yh� enemm�n lis�ytynyt. Roomalais-katoolinen kirkko, sanottakoon mit� hyv�ns�, on t�ss� maassa paljon merkitsev�n� voimana. Sen l�hetystoimi n�kyy kehittyv�n yhten��n, ainakin ulkonaisesti, vaikka t�m�n kirkon j�senet yh� enemm�n ly�v�tkin laimin sis�llist� puolta, el�m�� Jumalan Pojan uskossa. Jo ennen, kuin roomalais-katoolinen kirkko alkoi vakavasti harjottaa l�hetystointa, laittoi evankeelinen l�hetys t�h�n maahan miehi�ns�. Alun siihen teki englantilaisen kirkon l�hettysseura, jonka hallussa viel�kin on p��toimi evankeeliseen suuntaan t�ll� alalla. T�m� l�hetystoimi kuuluu Englannin valtiokirkon yhteyteen ja on alistanut ty�ns� sen asettaman piispan valvottavaksi. Piispa Aleksander'in johdolla ensin ja sitte laajalta kuuluisan piispa Gobat'in johdolla kukoisti t�m� ty�. Nyt on ty�n johtajana Rev. Blyth, joka sit� ennen oli arkkidiakoonina Indiassa. H�nell� sanotaan valitettavasti olevan katoolilaisuuteen taipuva k�sitys hengellisest� eli pappiss��dyst� ja h�n n�kyy arvelematta voivan k�yd� kreikkalaisissa jumalanpalveluksissa pyh�n haudan kirkossa, olla osallisena kreikkalais-katoolisissa juhlasaatoissa ja kiirastuorstaina nauttia pyh�n haudan kirkossa pyh�� ehtoollista kreikkalais-katooliseen tapaan. N�m� johtajan mielipiteet ovat suuresti vaikuttaneet itse l�hetystoimen asemaankin, hyvink� vai pahoin, arvostelkoot muut. Church Missionary Society'lla, joksi t�m� l�hetys itse��n nimitt��, on kuusi p��asemaa: _Jaffassa, Jerusalem'issa, Nabluksessa, Nazaret'issa, Gazassa ja Galt'issa_ Jordan'in it�puolella. L�hetyksen sihteerin� on Rev. L. Hall, joka asuu Jaffassa. H�nen suoranaisesti johdettavanaan on pieni Jaffan seurakunta sek� Ramleh'in, Lyddan, Abud'in ja Haifan asemat, johon seurakuntaan yhteens� kuuluu noin 400 j�sent�. T�rkeimp�n� ty�alana n�ill� asemilla, kuten yleens� koko protestanttisessa l�hetyksess� t�ss� maassa, pidet��n koulua, jossa on noin 350 oppilasta. Apunaan ty�ss� on herra Hall'illa monta opettajaa ja yksi palestiinalainen pappi, joka saarnaa Jaffan seurakunnassa. Sit� paitsi on seurakunnalla yksi sairashuone ja yksi tytt�in kasvatuslaitos. -- Toinen p��asema on Jerusalemissa ja siihen kuuluvia ala-asemia on Bet-Sakur'issa etel�ss� ja Ramallah'issa, joissa on eurooppalainen l�hetyssaarnaaja. Bir-Set'iss�, Dschifuassa ja Tajibessa pohjoisessa, joissa on noin 300 sielua. N�ill� on koillispuolella ulkona kaupungista kaunis kirkko, jossa kolme pappia (kaksi eurooppalaista ja yksi palestiinalainen) palvelee. Kirkon yhteydess� on p�iv�koulu ja poikain-kasvatuslaitos (Gobatin koulu, noin 50 oppilasta) opettajaseminaarineen; viimemainitun johtajana on Basel'in l�hetys-opiston l�pik�ynyt Rev. Johs Zeller, joka sit� paitsi on arabialaisen kirkon pappina. Valitettavasti on t�m�kin seurakunta pieni eik� n�yt� viime vuonna kasvaneen. Kouluopetus ja kasvatus n�ytt�� olleen t�rkeimp�n� toimialana. -- Kolmannella p��asemalla Nabluksessa on jo monta vuotta oleskellut uuttera l�hetyssaarnaaja Fallscheer perheineen. H�nell� on hoidettavana paitsi omaa seurakuntaansa, jolla on eri kirkko, my�skin monta ala-asemaa: Rafidia, Nusfedschbil, Bed emrin ja Afar, joissa arabialaisia opettajia ty�skentelee. Roomalais-katoolilaiset ovat tehneet t�lle ty�lle paljon haittaa. Mutta kuitenkin on Fallscheer'in onnistunut Jumalan avulla pit�� koossa seurakuntaansa ja palvella n�it� ihmisi� evankeliumin saarnalla. -- Nazaret'iss� ty�skentelee Rev. Wolters, jonka hoidettavana on noin 300 seurakuntalaista hajallaan siell� t��ll� eri paikoissa. H�nell� on Nazaret'issa eri kirkko ja apuna arabialainen opettaja. H�nen seurakuntaansa kuuluu viisi p�iv�koulua ja suuri tytt�in-kasvatuslaitos. -- Galt'issa on palestiinalainen pappi sek� opettaja ja l��k�ri pienen seurakunnan hoitajina, ja Gazassa ty�skentelee Rev. Huber. T�st� n�kyy, ett� Church Missionary Society harjottaa melkoisen suurta l�hetystointa. T�ytyy vain valittaa, ett� sen pyrinn�t ovat viime vuosikymmenin� antaneet v�hemmin hedelm��, kuin aikaisemmin, ainakin mit� tulee seurakuntalaisten lukuun. Kasvavan nuorison keskuudessa on ty� kuitenkin jatkunut ilman erin�isi� vaikeuksia. Ja on syyt� odottaa ja toivoa, ett� Jumalan sanan siemen, jota on kylvetty ja kylvet��n nuorten syd�mmiin, on aikanansa kantava hedelm��. Katsahtakaamme viel� Saksan evankeeliseen l�hetykseen, jolla my�skin on t��ll� ty�vainio. Sen alku oli hyvin v�h�inen, mutta Jumalan siunauksen kautta on se yh� enemm�n kehittynyt. Jo ensi alusta on se ottanut p��teht�v�kseen nuorison kasvatuksen. Ja siin� se ep�ilem�tt� on osannutkin oikeaan, sill� it�mailla t�ytyy kansassa ensin her�tt�� uskonnollisen el�m�n harrastusta, ennen kuin mit��n voidaan saada aikaan. Ja t�m� her�tys voi helpoimmin tapahtua nuorisossa, joka yleens� helpommin ottaa vastaan vaikutuksia ulkoa p�in. Jos lapset saavat pysy� vanhempiensa tyk�n� ja kotoisten parissa, vaipuvat he samaan v�linpit�m�tt�myyteen ja penseyteen, joka yleens� on t�m�n kansan tuntomerkkin� uskonnollisiin asioihin n�hden. Sen t�hden on n�ille lapsille teht�v� samoin kuin taimille: otettava ne pois alkuper�isest� paikastaan ja istutettava uuteen, niille eritt�in valmistettuun maahan. Ty� t�ytyy alkaa ihan alusta. Sen t�hden on t�m� l�hetys perustanut laitoksia, joissa opetusta ja kasvatusta harjotetaan ihan evankeelisten periaatteiden mukaan. Vakavat evankeeliset perheet, joissa lapsia kasvatetaan kurituksessa ja Herran nuhteessa, olisivat t�ss� kyll� suuremmaksi hy�dyksi, mutta mist�p� l�yt�� sellaisia perheit� t�ss� maassa? L�hetyksen t�ytyy sen t�hden tyyty� laitoksiin, jotka joinkin m��rin korvaavat perheit�. T�ll� l�hetyksell� on toistaiseksi kaksi sellaista suurempaa laitosta: Syrialainen lastenkoto ja Talitha-kumi, edellinen poikia, toinen tytt�j� varten. Betlehem'iss� oli ennen viel� kolmaskin kasvatuslaitos, vaan se lopetti vaikutuksensa v�h�n seitsem�tt� vuotta sitte, mist� syyst�, en tied�. Syrialainen lastenkoto alkoi vaikutuksensa vuonna 1860, jolloin Syriassa oli suuri vaino kristittyj� vastaan, joka juuri antoikin aihetta sen perustamiseen. Schneller'in nimi liittyy eroamattomasti t�h�n laitokseen, koska h�n on uhrannut miehuutensa voiman ja vanhuutensa kokemuksen sen hyv�ksi. Vanha Schneller, joka viel� el�� ja on 70 vuoden ij�ss��nkin viel� varsin hyviss� voimissa, on saanut n�hd� laitoksensa kukoistavan ja kantavan siunausta tuottavia hedelmi�. Johtajana hoitaa h�n viel�kin koko laitosta. H�nen poikansa, k�yty��n Sveitsiss� Grischonan ja Arnoldin pappisseminaarit, on ottanut t��ll� inspehtoorin toimen ja uhraa v�sym�tt�m�n innokkaana kaikki voimansa laitoksen parhaaksi. Laitokseen otetaan 130-150 lasta, jotka saavat 2:sta 18:teen vuoteen asti olla laitoksessa ja oppia sis�lukua, kirjoitusta, luvunlaskua, uskontoa, y.m. Sek� k�sit�it�, puutarhanhoitoa, maanviljelyst� ja monenlaista k�sity�ammattia. T�t� varten on laitoksessa koulu, jossa opetetaan uskontoa t�rkeimp�n� aineena ja muita koulu-aineita. T�ytetty��n 14 vuotta saavat lapset oppia kuka mit�kin k�sity�t� oman eri taipumuksensa mukaan. Sit� varten on paja, kirjapaino, savenvalimo ja nikkarin, suutarin, r��t�lin ty�huoneita y.m., jopa sokeitakin varten eri ty�huone, jossa he tekev�t k�ysi�, koreja y.m.s. Kaikki oli meid�n siell� k�ydess�mme paraassa j�rjestyksess�; ei voi olla ihmettelem�tt� kyky�, joka johtajalla t�ytyy olla, saadakseen t�t� kaikkea aikaan. Laitosta pidet��n yll� vapaatahtoisilla lahjoilla, joita kootaan eri maista noin 60,000 markkaa vuodessa. Useimmat lapset ovat turvattomia, jotka muuten j�isiv�t ihan ilman hoitoa ja vaipuisivat siveelliseen ja uskonnoliseen kurjuuteen. Laiskuus, valhe ja ep�rehellisyys ovat p��piirtein� kansan luonteessa, josta t�m� lapsijoukko on koottu. Senp� t�hden tarvitaankin suuria ponnistuksia ohjatessa heit� uutteruuteen, totuuteen ja rehellisyyteen. Hetket, jotka vietimme syrialaisessa lastenkodossa rakastettavain, yst�v�llisten ihmisten seurassa, jotka olivat oppineet uhraamaan ja rakastamaan niin suuresti, olivat meille suloiset ja opettavaiset. Talitha-kumi, joka on noin 20 minuutin matkan p��ss� luoteeseen p�in Jerusalemista, ty�skentelee samaa tarkoitusta varten ja samalla tavalla tytt�jen, kuin �sken mainittu laitos poikien hyv�ksi. Sit� johtavat Kaiserswerthiss� oppineet diakonissat, jotka samalla ovat t��ll� opettajinakin. Laitoksessa on tilaa 100-120 oppilaalle; meid�n k�ydess�mme oli siell� 114 tytt��. Sit�kin pidet��n yll� paraastaan vapaatahtoisilla lahjoilla. Nyky��n on siell� 7 diakonissaa, rakastettavia ihmisi�, jotka yst�v�llisimm�sti ottivat meit� vastaan. Tuntui mieless�ni sangen omituiselta menness� t�h�n laitokseen ja n�hdess� n�it� mustia ja vaskiruskeita lastenkasvoja. Meid�n astuessamme er��seen luokkahuoneeseen, jossa par'aikaa oli kielitunti, antoi opettajatar-diakonissa lasten veisata virren. Silm�ni kyyneltyi ja mieleeni johtuivat psalmistan sanat: "Nuorten lasten ja imev�isten suusta perustit sin� voiman vihollistesi t�hden" (Ps. 8:3). Jumalan kiitoksen ja ylistyksen kuuleminen pakanuuden ja kurjuuden keskell� tekee vaikutuksen, joka ei helposti haihdu. Rukoilevalla mielell� ja syd�mmest� toivottaen, ett� Herra siunaisi t�t� laitosta, jossa kaikki teki niin hyv�n vaikutuksen, j�timme sen yst�v�llisine "sisarineen". Viel� mainittakoon pieni diakonissalaitos itse Jerusalemin kaupungissa, jossa my�skin Kaiserswerthin diakonissat ty�skentelev�t rakkaudella ja uhraavaisuudella, sek� spitaalisten sairashuone, jota veljesseurakunnan perustamaa laitosta pidet��n yll� paraastaan Englannista tulevilla varoilla. �skenmainittu laitos on kolmen nelj�nnestunnin matkan p��ss� kaupungista kaakkoon p�in. Portin p��ll�, josta astutaan sis��n on suurilla kirjaimilla sanat "Jesus hilfe" (Jesus auttakoon). Syyst� kyll� ne sanat ovatkin siin�; niiss� on lyhyesti mutta voimakkaasti lausuttuna laitoksen asujanten koko h�t� ja surkuteltava tila, josta H�n, ainoastaan H�n voi auttaa. N�m� asujamet ovat mahdottomat parantaa mill��n maallisella l��ketaidolla. Laitoksessa on tilaa 80 sairaalle, miehille ja naisille. Meid�n k�ydess�mme siell� oli ainoastaan 20 sairasta. Johtaja M�ller, yst�v�llinen, keski-ik�inen mies, sanoi vapaatahtoista apua tulevan riitt�v�sti laitoksen yll�pidoksi. H�n vei meit� katsomaan sairaita, joita oli kumpaakin sukupuolta. He n�yttiv�t kurjuudessaan niin surkuteltavilta, ett� sit� on mahdoton kuvata: kaikin puolin rumentuneita ��rett�miin asti. He voivat el�� jopa kolmattakymment�kin vuotta sen j�lkeen, kuin tauti tulee n�kyviin. He tuntevat tuskaa taudistaan ainoastaan silloin, kuin on hyvin kylm� tai hyvin l�mmin, vaan muuten heill� ei kovia tuskia liene. Lukemattomat l��k�rit ovat koettaneet tutkia t�m�n taudin luonnetta ja keksi� sit� vastaan parannuskeinoa, mutta n�ihin asti turhaan; se ei huoli mist��n ihmisten l��ketaidosta. Tuskin sit� voidaan edes lievitt��k��n l��kkeill�. Se n�ytt�ytyy siten, ett� joku j�sen, esim. sormi tai osa nen�st�, murenee pois. Eik� tauti ole ainoastaan ruumiillinen, vaan j�yt�� se my�skin sielunlahjoja. Ne, jotka sairastavat t�t� hirmuista tautia, tylsistyv�t ymm�rrykselt��nkin. N�imme siell� muiden muassa 14-vuotisen pojan, jonka Herra M�ller sanoi ymm�rrykselt� olevan ainoastaan 4-vuotisen lapsen kaltaisen. Ja kaikki muutkin n�yttiv�t ihan tyls�mielisilt�. Omituista n�iss� spitaalisissa on kuitenkin, ett� he voivat k�sitt�� Jumalan sanaa, evankeliumia ja uskoa Jesukseen Kristukseen, vaikka he muuten ovat kykenem�tt�m�t ottamaan vastaan opetusta. Siit� taaskin n�kyy, mitenk� Jumalan henki voi vaikuttaa ja miten h�nen tiens� ovat k�sitt�m�tt�m�t kaikille ihmisille. Nyky��n vallalla oleva spitaalitauti ei ole samaa lajia, kuin tavallisin Jesuksen aikana. Joskus tosin tavataan viel�kin sellaista spitaalitautia, mutta kuitenkin harvoin. Tarttuvaisuuteen n�hden on viimemainittu pahempi kuin ensinmainittu, mutta yht� parantumattomat ne kumpikin ovat. -- Raskaalla mielell� l�htee matkustavainen t�st� laitoksesta, viheli�isten asunnosta, jossa ihmisrakkaus koettaa, Jumalan kiitos, lievitt�� tuskaa ja vastustaa synnin kammottavia seurauksia. Jos viel� mainitsen, ett� my�skin Betlehem'iss� ja Hebron'issa ynn� niiden haara-osastoissa tehd��n l�hetysty�t� ja ett� siten muutamia satoja sieluja on koottu sen sanan ymp�rille, joka "on luja ja voi opettaa", olen t�ten piirt�nyt niin tarkan kuvan kuin mahdollista protestanttisesta l�hetysty�st� pyh�ss� maassa. -- Yleens� t�ytyy puolueettoman tarkastajan tunnustaa, ett� t�ss� pieness� maassa tehd��n paljo ty�t� Jumalan valtakunnan levitt�miseksi. Mutta suuri on pimeyskin; katseltavan kuvan varjokohdat ovat synk�t ja hirvitt�v�t. Sielt� t��lt� pilkist�� valoa ja on syyt� toivoa sen levi�v�n yh� enemm�n. Yht� mustaa kohtaa l�hetysty�ss� en voi j�tt�� huomauttamatta: ett�, n�et, n�yt��n tahtovan kilvoitella huonoa kilpailua t�ll�kin alalla, jonka pit�isi kaikille olla rakkauden ja rauhan ty�. Eiv�tk� sit� tee yksist��n lahkot, vaan my�skin eri kirkot suureksi vahingoksi omalle ja Jumalan valtakunnan edistymiselle. Sen t�hden en voi olla t�t� esityst�ni p��tt�m�tt� rukouksella, ett� Herra antaisi omillensa enemm�n rakkautta, enemm�n suvaitsevaisuutta, enemm�n rauhaa ja sopua. Jospa he, jotka ty�skentelev�t Herran asian puolesta, aina muistaisivat Jesuksen sanat h�nen ylimm�ispapillisessa rukouksessaan: "En min� ainoastaan heid�n edest�ns� (opetuslasten) rukoile, vaan my�s niiden edest�, jotka heid�n sanansa kautta uskovat minun p��lleni; ett� he kaikki yht� olisivat, niin kuin sin� Is� minussa olet ja min� Sinussa, ett� hekin meiss� niin yht� olisivat, ett� maailma uskoisi Sinun minua l�hett�neeksi" (Joh. 17:20, 21). III. Betlehem'iin, Mar-Sabaan, Kuolleelle merelle ja Jordan'ille. Olemme viipyneet nyt hetkisen Jerusalemissa ja sen l�hist�ss� sek� muistuttaneet mieleemme joitakuita kohtia sen entisyydest� ja nykyisyydest�. Kaikkia pyhi� muistoja, jotka liittyv�t t�h�n paikkaan, ei ole helppo kerrassaan lausua; t�ydellist� kuvaa on mahdoton piirt��. Jokaisen jalansijan sit� alaa, jossa muinainen Jerusalem kerran oli, on Vapahtaja pyhitt�nyt maallisen vaelluksensa aikana. -- T�h�n kaupunkiin ja l�hist��n pys�htyminen ei kuitenkaan tyydytt�isi ket��n t��ll� matkustajaa. Joka on n�hnyt ainoastaan Jerusalemin, tuntee viel� hyvin v�h�n "pyh�� maata." Sen t�hden kiiruhdamme tutustumaan muihinkin paikkoihin ja valitsemme sit� varten ensin etel��n p�in viev�n tien. Jo ensi p�iv�n� Jerusalemiin tulomme j�lkeen teimme sopimuksen er��n synnylt��n hollantilaisen dragomaanin (oppaan) Williams'in kanssa, ett� h�n opastaisi meit� matkalla, jonka aioimme tehd� _Betlehem'iin, Mar-Saban luostariin, Kuolleelle merelle, Jordan'ille_ ja Jerikoon. Matka oli m��r�tty kest�v�ksi kolme p�iv��, ja pyyd�n nyt arvoisia lukijoita seuraamaan meit�. Maanantai-aamuna, 21 p:n� Huhtikuuta, nousi aurinko ihanan kauniina tummansiniselle, l�pin�kyv�lle taivaalle. Jo sen ensi s�teist� voi arvata p�iv�n tulevan hyvin l�mp�iseksi ja kuumuuden ehk� rasittavaksikin. T�m� p�iv� oli m��r�tty l�ht�p�iv�ksi Jerusalemista. Sen t�hden nousimmekin hyvin aikaisin valmistautumaan matkalle. Koska t�m� nyt oli ensimm�inen matkustuksemme "pyh�ss� maassa", sallittakoon minun t�ss� v�h�n tarkemmin selitt��, miten oikeastaan matkustetaan t�ss� maassa ja yleens� it�mailla. Voidaan valita joko ratsastus tai astuminen. Vaunujen tai muiden ajopelien k�ytt�misest� ei voi olla puhettakaan, koska ei mit��n ajoteit� ole ja maa lis�ksi on viel� hyvin kivinen. Liikkeest� on syntynyt pikku polkuja, joita my�ten matkustavainen saa neuvotella eteen p�in miten paraiten voi. Ratsastukseen voidaan k�ytt�� kameelia, aasia tai hevosta; mutta tavallisesti valitaan viimemainittu, koska sen ulkomuoto on vieh�tt�v�mpi ja sen kulku paljon mieluisempi ratsastajalle, kuin kameelin. Kameelilla ratsastamisen tekee perin vastenmieliseksi tuo rasittava hypitys, jonka sen astunta vaikuttaa. Heikot henkil�t voivat kameelin selj�ss� tulla merikipeiksikin samoin, kuin myrskyss� kiikkuvalla laivalla. Aasi ei ole yht� kest�v�inen pitkill� matkoilla, kuin hevoinen, jota paitsi se tavallisesti on laiska. Hevosia on suuri varasto sellaisissa paikoissa, kuin esim. Jerusalemissa, joten harvoin joudutaan pulaan. Ne ovat hyv�sti harjotettuja, niin ett� ratsastukseen tottumatonkin voi turvallisesti istahtaa satulaan ja ihmeekseen huomata, miten hyv�sti ratsastus onnistuu. Juuri k:lo 8 olivat ratsumme satuloituina Johanniittein majatalon portaiden edess� odottamassa l�ht��. Matkueeseen kuuluivat yst�v�t von R. ja H., allekirjoittanut, dragomaani Williams, beduiini Ahmed Muhammed ja noin 14-vuotinen arabialaispoika Abid. Nelj� miest� istui satulassa, beduiini, jota tavallisesti sanottiin Hamediksi, astui jalkaisin, ja poika l�hetettiin aasin kanssa, joka kantoi meid�n v�hi� matkatavaroitamme, suorinta tiet� Mar-Saban luostariin, jonne meid�n oli m��r� saapua iltap�iv�ll�. Dragomaanilla oli omituinen p��hine: kirjava huivi k��rittyn� p��n ymp�ri, hyvin samankaltainen, kuin beduiinit k�ytt�v�t; varalla oli h�nell� varsin kaunis kaksipiippuinen pyssy ja omain sanainsa mukaan kolme revolveria sek� suuri joukko patrooneja. Beduiini Hamedilla oli yll� kevyt ja yksinkertainen pitk� paita, vy�ll� vy�, jalassa sandaalit ja p��ss� tavallinen beduiinin p��hine: p��n ymp�ri kierretty huivi, joka oli kolmeen kertaan sidottu kameelinkarvaisella nauhalla; h�nell�kin oli pyssy ja kaksi revolveria. Saattajamme n�yttiv�t siis hyvin sotaisilta. Sit� sanottiin v�ltt�m�tt�m�ksi sen t�hden, ett� juuri n�ill� seuduin, Kuolleen meren l�hitienoilla, vaarallisimmat beduiinit oleskelevat. N�m� beduiinit ovat aavikon asujamia, jotka muuttelevat paikasta paikkaan, etsien paraimpia laitumia lammas- ja vuohilaumoilleen, joista he el�v�t. Heill� ei ole mit��n vakinaisia asuntoja, vaan oleskelevat he kuljeteltavissa teltoissa. Heit� sanotaan monestikin hyvin vaarallisiksi matkustavaisille, jonka t�hden t�ytyy, voidakseen turvallisesti matkustaa, hankkia mukaansa joku beduiini, Abu-Dis'in l�hettil�s, rosvop��llik�n, joka asuu Betaniassa eli El-Azarijessa. Omituiselta tuntuu, ett� t�ytyy hankkia mukaansa rosvo, beduiini, ollakseen turvassa rosvoilta. Sellainen on kuitenkin maan tapa, josta ei liene hyv� poiketa, jos tahtoo v�ltt�� vaaraa. Meid�n beduiinimme ei suinkaan ollut ry�st�nhaluinen, vaan p�in vastoin hyv�luontoisin mies, hyvin kiitollinen kaikkein v�himm�st�kin suosiosta, kuin h�nelle osotettiin, ja valmis tottelemaan meid�n v�hint�kin viittaustamme. Kaikin tavoin koetti h�n meit� palvella, poimi kukkia, piti hevoisia, nosteli meit� alas satulasta y.m. Selv��n n�kyi kaikesta, ett� h�n ei ollut ensi kertaa vierasten parissa. N�in varustautuneina tuli meid�n nyt l�hte� matkalle, joka oli meille ihan uusi. Me olimme t�h�n asti matkustaneet rautatiell�, h�yrylaivoilla ja vaunuilla; nyt t�ytyi ratsastaa. Sit� jaloa taitoa olimme tosin jo eilisp�iv�n iltapuolella koettaneet koko kolme tuntia ja siit� huvituksesta hyvin v�syneet; mutta nyt oli kolmena p�iv�n� kunakin ratsastettava monta peninkulmaa paahtavassa kuumuudessa. Kuitenkin t�ytti syd�mmi�mme uskalluksella se suloinen toivo, ett� saisimme n�hd� ja l�helt� katsella uusia, vaikka tosin kirjoista tuttuja pyh�n maan seutuja ja paikkoja. Ensinn� k�vi matkamme Betlehem'iin, johon niin likeisesti liittyy monta kristitylle jo aikaisemmasta lapsuudesta asti pyh�� muistoa. Kun kaikki oli j�rjestyksess� ja me istuimme satulassa, ratsastimme ulos Jaffan portista, jossa muutamia turkkilaisia sotamiehi� unisina ja unteloina poltteli sikaariansa. Tuntuipa oikein suloiselta p��st� aamuhetken� pois h�lisev�st� ja likaisesta kaupungista hengitt�m��n raitista aamu-ilmaa. Senp� t�hden matkakumppanini tuota pikaa aloittivatkin saksalaisen hengellisen laulun iloisen mielialansa osoitteeksi. Kaikki muistutti mieleeni matkoja, joita Israel muinoin teki t�h�n kaupunkiin ja sielt� pois kulkien suurissa joukoissa ja virkist�en mielt�ns� pyhill� virsill� Jumalan kunniaksi, joista muutamia on viel�kin tallella psalttarissa. Matka k�vi linnan ohitse, joka j�i vasemmalle puolen, rinnett� alas Hinnom'in laaksoon, jossa n.s. Sulttaanin puro juoksee, ja sen vieritse t�m�n hyvin syv�n laakson poikki. T�ss� lienee se paikka, jota raamatussa sanotaan Gehennaksi ja jossa Jesuksen aikana poltettiin kaikki lika, jonka t�hden siell� paloi ainainen tuli, jota Jesus vertasi "helvetin" tuleen. Kummallakin puolen tiet�, jota ratsastimme edelleen, on tuuheita lehtipuita, varsinkin �ljypuita, jotka antoivat mieluista varjoa paahtavassa kuumuudessa. T�m� puoli Jerusalemin l�hist�� ei suinkaan n�yt� autiolta, vaan p�in vastoin tekee matkustavaiseen miellytt�v�n vaikutuksen. Oikealle puolen j�� Mooses Montefioren turvakoti, valkoinen rakennusryhm�, joka matkan p��st� n�ytt�� sangen siev�lt�. Jerusalemin ja Betlehemin v�lill� on yksi niist� kolmesta kunnollisesta, vaunuilla kuljettavasta tiest�, kuin nyky��n on "pyh�ss� maassa", muut kaksi ovat Jaffasta Jerusalemiin ja Haifasta Nazaret'iin. Me, kuten jo mainittiin, olimme kuitenkin valinneet ratsastuksen Betlehemin matkalle. Alkumatkasta emme kulkeneetkaan maantiet�, vaan ratsastimme n.s. Temppelisiirtolan kautta, jossa er��ll� Saksasta tulleella lahkolla "templareilla", joiden p��miehen� on er�s Hofmann, on noin 30 kaunista rakennusta kukka- ja puutarhoineen, jotka kaikki osottavat heid�n olevan toimeliasta, siisti� ja uutteraa v�ke�. -- Siten ratsastimme laulellen ja iloisella mielell� rakennuksen ohitse toisensa per�st�, kunnes saavuimme kukkulan juurelle, jonka p��ll� on luostari Mar-Elias. Se on kauvas-n�kyv�ll� paikalla ja vet�� puoleensa matkustavaisen huomiota. Luostari j�� vasemmalle puolen tiet�. Sen kerrotaan olevan siin� paikassa, jonne mahtava parannussaarnaaja Elias vanhan liiton aikana pakeni julman Isebel'in vihaa ja jossa Herran enkeli ruokki h�nt�, kun h�n oli v�symyksest� ja n�l�st� n��ntym�ss� (1 Kor. 6:19.) Vuorelta, jossa luostari sijaitsee, on avara n�k�ala. Taakse, pohjan puolelle, on j��nyt Jerusalem ymp�rist�ineen, josta Nebi Samvil, Samuelin hauta, n�kyy t�nne korkeuteen; id�ss� n�kyy Juudan er�maa jylhine, paljaine vuorineen ja laaksoineen; et��lt� pilkottaa Kuolleen meren mustansininen vesipinta ja sen takaa Moab'in maan vuoret. Edess�, etel�n puolella, kohoaa Betlehem valkoisine rakennuksineen ja vihreine pengermineen, jotka n�kyv�t �ljypuiden tuuhean lehdist�n l�vitse. Kaikki yhdess� vaikuttaa, ett� ratsastus ei tunnu niin vaivaloiselta eik� kuumuuskaan niin rasittavalta. Ymp�rist� ja matkan tarkoitus t�ytt�v�t syd�mmen ja ajatukset niin kokonaan, ett� vaiva ja v�symys ovat unhotuksissa. Noin puolen tunnin matkan p��ss� Mar-Eliaksesta on kuuluisa pyhiinvaellus-paikka, jota sek� kristityt ja juutalaiset ett� muhammettilaiset pit�v�t kunniassa. Kaikkein n�iden uskokuntien j�seni� vaeltelee sinne. Siell� on oikealla puolen tiet� vanha, pieni rakennus, jonka valkoinen v�ri jo on harmaantunut vanhuudesta. Kaarikatto sen p��ll� muistuttaa it�maista rakennustapaa. Se on rakennettu Israelin kanta�idin Rakel'in muistoksi, jonka haudan luullaan olevan siin�; sen t�hden sanotaankin sit� rakenusta Rakel'in haudaksi. T�ss� johtuu matkustavaisen mieleen ajat, jotka ovat jo ammoin kuluneet, ja h�n muistaa kertomuksen 1 Mos. 35 luvussa, jonka 19 v�rsyss� sanotaan: "Niin kuoli Rakel, ja h�n haudattiin Efratin tien viereen, se on Betlehem." H�nen kuolemansa tapahtui silloin, kun h�nelle oli syntynyt nuorin poika Benjamin. "Ja Jakob pani patsaan h�nen hautansa p��lle; t�m� on Rakelin haudan patsas hamaan t�h�n p�iv��n asti." T�m� paikka on erityisess� kunniassa juutalaisten kesken, jotka k�yv�t siell� jonkun kerran kuukaudessa itkem�ss�. Muina aikoina on rakennus tavallisesti suljettuna, mutta avataan niiksi ajoiksi. -- Johtuu mieleen my�skin toinen raamatunpaikka, Mat. 2:18, jossa sanotaan: "Raamassa on ��ni kuulunut, suuni valitus, itku ja iso parku; Rakel itkee lapsiansa ja ei tahtonut itse�ns� antaa lohdutettaa, ett'eiv�t he ole." T�m� lausunto oli seuraus suuresta lasten murhasta, jonka Herodes pani Betlehemin seuduilla toimeen kohta Jesuksen syntym�n j�lkeen, saadakseen, jos mahdollista, pienen Jesuslapsenkin surmatuksi. -- Koko t�ll� matkalla tulee ep�ilem�tt� my�skin muistiin aikaisimmassa lapsuudessa luettu, yksinkertainen, mutta ihanan kaunis kertomus tiet�j�in matkasta merkillisen t�hden johdolla Betlehemiin kunnioittamaan �sken syntynytt� juutalaisten kuningasta, jonka syntym� heille oli huomautettu ilmestyksen kautta (Mat. 2.) Pyh� historia levitt�� siis omituista valoa yli t�m�n seudun. Matkustavainen mielell��n viiv�ht��kin n�iss� muistoissa, jotka, mit� kauemmin niit� tarkastelee, sit� miellytt�v�mpin� avautuvat sielun silm�in eteen. Iloisella mielell� saapuu h�n Betlehemiin, johon paikkaan liittyy suloisimpia, pyhimpi� muistoja. Niin oli ainakin meill� koko matkan, joka kesti ainoastaan noin kaksi tuntia. Tien pituus on siis peninkulman paikoilla. V�h�n j�lkeen kello 10:n saavuimme perille kaupungin luo, joka on korkealla m�ell�, ymp�rill� rehevi� vainioita sek� puu- ja kukkatarhoja. Jo ensi katsauksella t�ytyy my�nt��, ett� t�m� kaupunki on vieh�tt�vimpi� kaikista "pyh�n maan" paikoista. Itse asema ja rikas kasvullisuus kaikkialla ymp�rill� tekev�t, ett� kaupungin ulkomuoto niin vieh�tt��. Sen t�hden olikin sis��n ratsastaessa mieless�mme mit� iloisimpia toiveita; mutta heti portilta sis��n p��sty� haihtuivat kaikki luulokuvat. It�mainen kurjuus tuli t��ll�kin heti n�kyviin. Siivoton likaisuus vallitsee kaikkialla Betleheminkin ahtailla kaduilla. T�ss� kaupungissa, jonka valkoisiksi rapatut huoneet enimm�kseen ovat yksikerroksiset, sanotaan olevan l�hes 9,000 asujanta, kaikki kristittyj�, suurimmaksi osaksi kreikkalais- tai roomalais-katoolilaisia. Ainoastaan muutamia satoja protestantteja on, ja heill� oma kokoushuone, mutta ei t�ll� kertaa omaa sielunpaimenta, koska se, joka heill� oli viimeksi ollut, oli noin vuosi sitte kutsuttu K�ln'iin Saksanmaalle. Me laskeuduimme ratsuiltamme maahan l�hell� Syntym�kirkkoa, saadaksemme niin pian kuin mahdollista n�hd� sen merkillisyydet. T�m� kirkkohan tietysti on se paikka, joka paraiten vet�� puoleensa matkustavaista. Heti kokoutui ymp�rillemme tunkeileva lapsijoukko, poikia ja nuoria miehi�, jotka kaikki my�skentelev�t meille teoksiansa, paraastaan �ljypuusta ja perlemosta tehtyj�. Heill� n�ytti olevan tavaton kyky kaupitella niit�, enimm�kseen arvottomia tavaroita, ja pyyt�� niist� moninkertaista hintaa. Mist� he ensin pyysiv�t koko frankkia kappaleelta, my�tiin sitte kuitenkin nelj�nnest� osasta ja v�hemm�st�kin. Niin tunkeilevia he olivat, ett� meid�n t�ytyi v�kisin pelastautua heid�n k�sist��n ja rient�� kirkkoon, jonka ovi muuten olisi kohta suljettu. Se ovi on hyvin matala ja kapea, ja muutenkin on koko sis��nk�yt�v� hyvin yksinkertainen. Meille kerrottiin, ett� ovi on tehty niin ahtaaksi sen t�hden, ett� ei kukaan voisi ratsastaen p��st� sis��n saastuttamaan temppeli�. Luultavasti voisi sellaista tapahtuakin t�ss� maassa, jossa tuskin on mit��n j�rjestyksen pitoa. -- Astukaamme kirkkoon! Ensi silm�yksell� huomaamme sen ikivanhaksi basilikaksi, jonka rakennusmuoto on ehk� 4:lt� vuosisadalta. Siin� on viisi laivaa. Sivulaivat ovat isoilla pilareilla erotetut p��laivasta ja kuori rumalla kivimuurilla muusta kirkosta. Pilarein muodosta voidaan aavistaa niiden kerran olleen jonkun pakanallisen temppelin koristuksina. Koko sisus ei vaikuta v�h��k��n suurenmoisesti. J��nn�ksi� mosaikkimaalauksista, joissa on ollut kuvattuina tapauksia raamatusta ja kirkkohistoriasta, on muistoina kirkon muinaisesta kauneudesta. Mainitun muurin takaa alkaa roomalais-katoolisen kirkon omistusoikeus. Fransiskaani-munkki tuli luoksemme, vahakynttil�it� k�dess�, joita h�n sytytti ja antoi yhden kullekin meist�, ett� siten tulisi valaistuksi sen paikan pimeys, johon pyrimme. Meid�n oli n�et astuttava alas kapeita, pimeit� rappusia siihen paikkaan, jossa Jesuksen luullaan syntyneen. Se on vaja, lattia kivest�, keskell� suuri, kallis hopeat�hti osottamassa suurta tapausta. Ainiaan palavat kalliit lamput valaisevat luolan, niin ett� n�kee lukea kultakirjaimiset sanat: "_Hic de virgine natus est Christus" (t�ss� Kristus syntyi neitseest�.) Ihan sen paikan vastap��t� n�ytet��n seime�, johon Jesus laskettiin kapaloihin k��rittyn�. Muiden merkillisyyksien joukossa n�ytet��n kammiota, jossa pyh� Hieronymus (k. 30 p. Syysk. v. 420) lep�� y.m. -- Toisessa kirkossa, joka on n�iden takana ja yleens� paljon yksinkertaisempi ja sievempi, veti huomiotamme puoleensa saarnatuoli, joka oli koristettu kaikkein kauneimmilla, katoolilaisen munkin tekemill� �ljypuuleikkauksilla. Ne kuvaavat kohtauksia Jesuksen aikaisimmasta el�m�st�. K�yty�mme Syntym�kirkossa k�vimme my�skin pienemm�ss� katoolilaisessa kappelissa, joka on l�hell�. Siit� kerrottiin meille, ett� se on rakennettu er��seen paikkaan, jossa neitsyt Maria -- katoolilaisen tarinan mukaan -- imetti Jesus-lasta ja johon pisara maitoa putosi maahan. Ei sen ulko- eik� sis�puolessa ole mit��n huomioon pantavaa. Katoolilainen nunna my�skenteli siell� n.s. "maitokivi�", jotakin valkeaa kive�, joita hedelm�tt�m�t vaimot ostavat ja kantavat tenhokaluina. Tuo ei meit� vieh�tt�nyt; me l�ksimme pois, inhoten ep�pyhyytt�, joka ulkonaisesti koristautuu kristillisyydell�, Palatessamme pitkin kapeita, likaisia katuja, kerj��vi� lapsia kaikkialla ymp�rill�mme, astuimme koulun ohitse, josta juuri tuli ulos suuri joukko poikalapsia kaksittain opettajansa kanssa, joka yst�v�llisesti tervehti meit�. Puhtaus ja j�rjestys n�yttiv�t vallitsevan siin� joukossa. Lapset olivat iloisia, terveit� ja hyv��n kuriin totutettuja, joten he tekiv�t meihin eritt�in hyv�n vaikutuksen. Ostettuamme muutamia pikku kaluja er��lt� kauppiaalta, joka, merkillist� kyll�, puhui v�h�n saksaa, jota oli oppinut matkoillaan Euroopassa, s�imme aamiaista tai p�iv�llist�, miksik� sit� sanon, avonaisessa ravintolassa, joka monin puolin oli oikea siivottomuuden mallikuva. Se oli juuri sen s��nn�tt�m�n torin laidassa, joka on Syntym�kirkon edess�. Dragomaani oli hyvin matalalle p�yd�lle, ehk�p� ainoalle, kuin koko ravintolassa oli, latonut kaikki, mit� oli meit� varten tuonut Jerusalemista: muutamia paistettuja kyyhkysi�, paistetun kanan, kylmi�, kovaksi keitettyj� munia y.m. Sek� suuren appelsiinin kullekin j�lkiruuaksi. Lasi Betlehem'in viini� t�ytyi tietysti my�skin olla ruokavarain joukossa. Aterioimistamme katselemassa oli suuri parvi kaupungin nuorisoa, jota se n�ytti eritt�in huvittavan, jos saa p��tt�� alinomaisesta naurusta, jolla he lyhenteliv�t ruokailuamme. Ennen kuin l�hdemme Betlehemist�, t�ytyy minun johtaa mieleen suuret muistot, jotka t�ss� paikassa aina kajastavat matkustavaisen edess� ja vastustamattomalla voimalla tulevat esiin lev�ht�ess�. -- Jo lapsuuden aikana iloisen joulujuhlan p�ivin� sek� k�yh�ss� ett� rikkaassa kodissa, kun joulukuusen kynttil�t on sytytetty, on jokainen ajatuksissaan siirtynyt Betlehemin talliin seimen luo ja hengess� katsellut pikku lasta, Jumalan poikaa, joka t�ss� kaupungissa otti ihmisluonnon, tuli veljeksemme, ihmislapseksi, antamaan meille sit� sanomattoman suurta oikeutta, ett� me tulemme Jumalan lapsiksi. Kuvat, jotka olemme itsellemme luoneet, ovat aivan kirkkaat ja puhtaat, niin ihanteelliset ja suloiset. N�iden unikuvien muistot valtaavat t�ss� paikassa ep�ilem�tt� jokaisen matkustavaisen. Tosin on totta, ett� todellisuus ei edes sinne p�ink��n vastaa mielikuvia; mutta kaikissa tapauksissa voidaan iloita, ett� on kerrankin oltu siin� paikassa, jossa suuri, koko maailmaa muodosteleva tapaus tapahtui. Historialla on t�ss� hiljaisessa ja v�h�isess� Judean kaupungissa ollut niin sanoaksemme k��nnekohta, joka kajasti jo vanhan testamentin ennustajille ja pukeutui t�ksi ennustukseksi: "Ja sin� Betlehem Efrata, joka v�h�inen olet Juudan tuhanten seassa, sinusta on minulle se tuleva, joka Israelissa on hallitsija oleva, jonka ulosk�ymys on ollut alusta ja ijankaikkisuudesta" (Mika 5:1.) T�nne kerran vaelsivat tiet�j�t it�iselt� maalta monen puutteen ja vaaran l�vitse osottamaan kuninkaallista kunnioitusta Jesukselle Kristukselle. Raamatullisten henkil�iden: _Saulin ja Davidin, Jeremiaksen, Rakelin ja Ruthin_ nimet liittyv�t eroamattomasti t�h�n paikkaan. Kukapa kristitty ei Betlehemiss� k�ydess��n el�v�sti muistaisi kaikkia n�it� ja heid�n el�m�ns� ty�t� Jumalan armon taloudessa! Sen t�hden t�m�n nyt yksinkertaisen ja monin puolin huononp�iv�isen kaupungin kuva kiintyykin haihtumattomasti mieleen ja muistoon. Rasittavassa puolip�iv�n helteess� heti k:lo 1:n j�lkeen l�ksimme Betlehemist�, koska viel� oli noin 3 tunnin matka Mar-Saban luostariin, johon aioimme pys�hty� seuraavaksi y�ksi. Matka alas vuoren rinnett�, jonka p��ll� Betlehem on, k�vi ensin kauniiden hedelm�puistojen ja kukkatarhojen v�litse. Sievi� vainioitakin oli ymp�rill�mme ja niiden rehev� kasvullisuus osotti maanlaadun voimaa. Kaikki teki hyv�n vaikutuksen, ja hiljaisen nautintorikkaan hetken meille siten valmisti kes�n t�yteen kauneuteen pukeutunut luonto. Matkakumppaneissani n�kyi el�v�n eritt�in suuri halu koota muistoksi kukkia, joista kauneimmat kasvoivat korkealla pengerm�ll� tien varrella. Hyv�luontoinen "Hamed" koetti tavallaan olla siin� apuna. T�ss� kukkain poiminnassa hukkui toht. H:lta keppins�, kun h�n sill� koetti urkkia kukkia pengerm�lt�. Noin 1/4 tunnin matkan p��ss� kaupungista levisi silm�imme eteen ruohoketo, jota dragomaani sanoi siksi paikaksi, jossa paimenet kaitsivat laumaansa sin� merkillisen� y�n�, kuin Jesus syntyi Davidin kaupungissa, joksi Betlehemi� my�skin sanottiin. Sen evankeelis-historiallisen tapauksen muisto levitti taas omituista, ihanaa valoa yli t�m�n paikan. Siin�h�n siis olivat enkelit ja taivaan sotajoukko kerran liidelleet ilmassa. Lukemattomia �it� olivat paimenet sit� ennen vartioineet siell� laumaansa odotellen auringon nousua, jolloin heid�n vaarallinen ja vaivaloinen ty�ns� loppui, eik� mik��n merkillinen tapaus ollut heid�n rauhaansa keskeytt�nyt. Heit� kenties oli silloin t�ll�in s�ikytt�nyt jonkun pedon kiljunta, joka uhkasi heid�n laumaansa; mutta sitte oli taas kaikki hiljaista ja rauhallista. Mutta t�n� y�n� keskeytti hiljaisuutta taivaallinen ilmestys. Enkeli tuli alas ja julisti heille: "�lk�� pelj�tk�, sill� katso, min� ilmoitan teille suuren ilon, joka tuleva on kaikelle kansalle: teille on t�n� p�iv�n� syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Davidin kaupungissa. Ja t�m� on teille merkiksi: Te l�yd�tte lapsen kapaloituna makaavan seimess�. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaallisen sotav�en joukko, jotka kiittiv�t Jumalata ja sanoivat Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa, ja maassa rauha, ja ihmisille hyv� tahto!" (Luuk. 2.) T�m� paikka on siis muistorikkaimpia, ja se v�ltt�m�tt� vet�� puoleensa matkustajan koko huomion. -- Johtuipa meille t�ss� mieleen my�skin pieni paimenpoika David, jonka profeetta Samuel voiteli Israelin kuninkaaksi. Ehk� oli h�nkin kaitsessaan is�ns� lampaita monesti k�yskennellyt juuri t�ss� paikassa, vieden lampaita viheri�ille laitumille, joita t��ll� oli runsaasti. Seutu, jota sitte ratsastimme, tuli, mit� edemm�s ehdimme, sit� paljaammaksi, jylhemm�ksi ja vuorisemmaksi. Rinteet olivat hyvin jyrk�t, niin ett� meid�n t�ytyi aina v�list� laskeutua ratsuiltamme maahan, ett'emme sy�ksyisi noihin syvyyksiin. T�ll� tiell� tapasimme ensin muutamia paimenia, jotka olivat puetut valkoisiin lammasnahkoihin, karvapuoli ulosp�in, ja n�yttiv�t hyvin vastenmielisilt� ja hirvitt�vilt� pitkine pyssyineen, joita he kantoivat olkap�ill�ns�. Heid�n lammas- ja vuohilaumansa k�yskenteliv�t siell� jyrkill� vuoren rinteill�, jotka olivat suurimmaksi osaksi paljaat. Laidun ei suinkaan ollut runsas, ainoastaan sielt� t��lt� saattoivat elukat ehk� l�yt�� jonkun ruohonkorren tai pienen puuntaimen. T��ll� me my�skin ensi kerran koko matkallamme tapasimme beduiineja, jotka olivat pystytt�neet leirins� juuri meid�n kuljettavamme tien varrelle. Heid�n telttansa olivat mustista, repaleisista kangaskappaleista, jotka seip�ille sovitettuina h�ilyiv�t ilmassa. Ehk� ne sent��n voivat hiukan suojella auringon paahteelta sek� sadeaikaan sateelta. Elukoita oli sy�m�ss� siell� t��ll� leirin l�hell�. N�iden ihmisten el�m� n�ytti olevan t�ydellist� luonnon el�m��. Kaikki perheen j�senet asuivat yhdess�, niin sanoaksemme saman katon alla, el�inten kanssa t�ydellisimm�ss� rauhassa, sovussa ja yst�vyydess�. K�yhyys, kurjuus ja lika n�yttiv�t vallitsevan noissa n.s. teltoissa. Miehill�, vaimoilla ja suuremmilla lapsilla oli yll��n rikkin�isi� vaatteita, juuri sen verta, ett� ruumis paraiksi peittyi, mutta pienemm�t lapset olivat ja eliv�t paratiisin puvussa ja viattomuudessa. -- Usein ovat n�m� aavikon asujamet hyvin pahat, h�ijyt ja vihamieliset matkustaville muukalaisille, jonka t�hden t�ytyy olla varoillaan heid�n hy�kk�yksi�ns� vastaan. Tavallisesti he vaativat matkustavaisilta lunnaiksi rahaa ja, jos eiv�t saa niin suurta summaa, kuin vaativat, ry�st�v�t heid�t niin puhtaiksi, ett� eiv�t j�t� edes vaatteitakaan ylle, niin ett� matkustavainen saa sitte paratiisin puvussa etsi� apua sivistyneilt� ihmisilt�. Henke� he tavallisissa oloissa harvoin riist�v�t uhreiltansa. Prof. Orelli kertoo "pyh�n maan" esityksess��n tapauksen, joka saakoon t�ss� tilaa sen valaistukseksi, mit� edell� on sanottu. -- Er�s saksalainen pappi l�ksi matkustelemaan t�ss� maassa. K�yhyytens� t�hden h�n ei voinut hankkia itselleen dragomaania eik� suojelusta, vaan astuskeli h�n ihan yksin��n, laukku selj�ss�. Jerikon seuduilla hy�kk�siv�t h�nen p��llens� beduiinit, riistiv�t h�nelt� kaikki, yksin v�ltt�m�tt�mimm�t vaatteetkin, niin ett� h�n oli tyhj� kuin taivaan lintu. J��ty��n ilman matkarahoja ja vaatteita istahti h�n kivelle ja alkoi rohkeasti ja iloisesti veisata kovalla ��nell� virtt� uskonsa vahvistukseksi, Usko Herraan Jesukseen antoi h�nelle rohkeutta ylist�� t�ss�kin surkuteltavassa tilassaan Jumalaa. Beduiinit siit� niin oudostuivat, ett� luulivat h�nt� mielipuoleksi ja antoivat h�nelle takaisin kaikki, mit� olivat ry�st�neet. Muhammedin uskonto ja yleinen tapa kielt�v�t n�et ottamasta hullulta mit��n, pidet��np� aivan syntin�kin hullun loukkaamista. Ne beduiinit, jotka tapasimme t�ss� leiriss�, olivat vastoin luuloa hyvin yst�v�lliset, vastasivat tervehdykseemme nhr�k sa'id (= hyv�� p�iv��) yst�v�llisesti nharak mb�rak ja toivat meille juoda likaista vuohenmaitoa, luultavasti parasta, kuin heill� oli. Se oli tosin hyvin hapanta ja likaisimmassa l�kkiastiassa, kuin ajatella voi; mutta meid�n kuitenkin t�ytyi sit� nauttia, vaikkapa vastenmielisestikin, ja antaa bachschisch; sill� ei olisi muuten asiat olleet hyvin. Tie tuli yh� vaivaloisemmaksi ja seutu jylhemm�ksi. Usein t�ytyi meid�n laskeutua alas taluttamaan hevosiamme suitsista, koska olisi ollut vaarallista ratsastaa alas jyrkist� rinteist� kammottavien syvyyksien vieritse, jotka ammottivat vastaamme. Yksi ainoakin hevosen harha-askel olisi voinut sy�st� sek� ratsun ett� ratsastajan alas pohjattomuuteen. Aurinko alkoi l�hesty� laskuansa, varjot piteniv�t yh� enemm�n. Kun olimme tottumattomat ratsastajat, k�vi jo v�symyskin hyvin tuntuvaksi. Kolmetuntisen ratsastuksen j�lkeen n�imme jo er��lt� kukkulalta Mar-Saban kaksi karkeatekoista tornia ja luostaria ymp�r�iv�n muurin. J��nn�smatka, joka onneksi ei ollut pitk�, oli vaivaloisin. -- Viimein kuitenkin p��simme perille; dragomaani kolkutti porttia, ja karkeaa ��nt� kuului takaa vastaukseksi. Luultavasti se ��ni tiedusti, kuka tai kutka nyt pyrkiv�t luostarin pyh�in ja rauhallisten muurien sis�lle. Lyhyen keskustelun j�lkeen, josta me, sit� kielt� taitamattomina, emme ymm�rt�neet sanaakaan, avattiin lukko, saranat narisivat raskaan portin auetessa ja me astuimme rauhoitetulle alalle. Kun munkki sai tarkastaneeksi Jerusalemin patriarkan meille antaman lupakirjan ja hevoset olivat j�tetyt hoitajiensa huostaan, saimme ruveta laskeutumaan rappusia, joissa oli 150 porrasta, alas luostarin pihaan. Olimme siis p��sseet ihmisasunnoille t�ss� jylh�ss�, autiossa er�maassa. Mutta ah, miten omituinen, ihmeellinen t�m� ihmisasunto t�ss� yksin�isess� seudussa oli! Mit��n sellaista en ollut viel� koskaan ennen n�hnyt, enk� ollut voinut sit� kuvitellakaan. Munkki saattoi meid�t vierashuoneeseen, joka oli toisessa siipirakennuksessa suuri, yksinkertainen huone, keskell� lattiaa pitk� p�yt� ja kolmella puolen pitkin seini� pitk�t rivit sohvia. Niill� oli tyynyj�, joita sopi y�ll� k�ytt�� p��n-aluksena. V�symyst�mme ensi p�iv�n ratsastuksesta ei k�y sanoin kuvaaminenkaan. Hetkiseksi ojentauduimme noille houkutteleville sohville, joilla luultavasti monikin "pyhiinvaeltaja" ennen meit� oli lev�nnyt, edes hiukan virkist�m��n uupuneita voimiamme. Eip� lepo kuitenkaan pitk� ollut, sill� viel� ennen auringon laskua oli tarkemmin katseltava t�t� merkillist� luostaria. Luostari on Juudan er�maan (korven) synkimm�ss�, jylhimm�ss� osassa, s��nn�tt�m�in vuorien keskell�, erill��n kaikista muista ihmis-asunnoista. Omituisesti, suurenmoisesti vaikuttaa se katselijaan. Kalliojoukot nousevat huimaavaan korkeuteen Kidronin laaksosta, noin 6-800 jalkaa yl�h�lle, ja vuoren huipulla on kallioon kiinnitettyn� luostarin muuri, "kuin kukka varren p��ss�." Kirkot ja muut rakennukset ovat mestarillisimmalla tavalla sovitellut kiinni n�ihin paljaihin kallioihin. Luostarin vieritse juoksee puro, jonka sanottiin sadeaikaan olevan hyvin virtava, mutta jossa nyt ei ollut yksist��n vett�. Kun sen toisella puolen, jonne meit� auringon laskiessa munkki opasti kaikenmoisten salaovien ja k�yt�vien kautta, katselee itse luostaria, n�ytt�� se varsin linnoitukselta. Ja sin� se on ollutkin sek� my�skin monta vuosisataa turvapaikkana pyhiinvaeltajoille. Usein ovat vihamieliset beduiinit hy�kk�elleet sit� vastaan; usein on sodan pauhu seoittunut hurskasten munkkien rukouksiin ja ylistysvirsiin. K�velless�mme kopeissa, joista moni on enemm�n vuorenluolan, kuin tavallisen huoneen kaltainen, n�ytettiin meille kuvia sotatapauksista, joissa munkit olivat k�sikahakassa villien laumojen kanssa, uhraamassa henkens� ja verens�. Er��ss� tuollaisessa luolassa on asunut pyh� Saba, josta luostari on saanut nimens�. Tarina kertoo h�nen ensin t�ytyneen taistella luolan is�nnyydest� leijonan kanssa, jonka toverina h�n sitte monta vuotta eli aivan hyv�ss� sovussa ja rauhassa. T��ll� muuten usein kuuluu shakaalein, hyeenain ja muiden petojen ulvontaa yht'aikaa kellojen helin�n ja rukous- ja veisuu��nen kanssa. Luostarin historia johtaa kauas taa p�in. Muutamia piirteit� siit� pantakoon t�h�n. Pihassa seisoo yksin�inen palmu, jonka latva nytkin nuokkui hiljaisessa iltatuulessa. Sen palmun on Saba omin k�sin istuttanut, ja sen t�hden sit� pidet��n pyh�n�. Siit� munkit mielell��n kertoelevat ja siten helposti johtuvat itse luostarin perustajaan. Saba oli erakko (eremiitti), syntynyt v. 439 j.Kr. Kappadokiassa, josta h�n vaelsi Palestiinaan. Matkalla h�nt� eiv�t Galilean viljavat, hymyilev�t kedot pys�ytt�neet, ei Samarian hedelm�lliset laaksot, vaan h�n kulki yh� edelleen jylh��n Judeaan ja etsi sielt� yksin�isimm�n, autioimman seudun, juuri sen paikan, jossa luostari nyt on. Ja h�n viihtyi hyvin siin� paikassa, josta kaikki kasvullisuus oli kuollut kokonaan, noissa kallionkoloissa ja luop��sem�tt�miss� rotkoissa, petojen keskell�, joiden hirvitt�v� ��ni seoittui h�nen rukouksiinsa ja virsiins�. Kauan ei h�n kuitenkaan ollut yksin synk�ss� olinpaikassaan; h�nen pyhyytens� maine levisi laajasti joka taholle ja houkutteli h�nen luoksensa 3-400 erakkoa, jotka rakensivat itselleen majoja Kidronin laakson viereisten vuorten rinteille. He oleksivat h�nen ymp�rill��n, kuin lapset is�ns� ymp�rill�, ja osottivat h�nelle lapsellista kunnioitusta. H�n rakensi luostarin sen luolan p��lle, jonka h�n oli valinnut asunnokseen, teki luostarins��nn�t, istutti palmun, siunasi opetuslapsensa ja l�ksi pois 95 vuoden ij�ss� v. 534. Siin� h�nen historiansa. Nyky��n t�m� kreikkalaiselle kirkolle kuuluva luostari ei ole suuri: siell� on nyky�ns� ainoastaan 50 munkkia, joista se, joka meit� palveli, osasi muutamia sanoja ven�tt�. Yksin�isen asemansa t�hden pidet��n luostaria jonkinlaisena rangaistuslaitoksena; sinne l�hetet��n sellaisia munkkeja, jotka jollakin tavalla ovat rikkoneet luostaris��nt�j� vastaan tai muuten olleet kovakorvaiset. Illan suussa tulivat he ulos kopeistansa ja n�yttiv�t eritt�in unteloilta ja v�linpit�m�tt�milt�. Syrj�inen, laiska el�m� oli painanut leimansa koko heid�n olemukseensa. Ik�v� ja k�yhyys kajasti heid�n kasvoistaan, jotka ruumiillisesti kyll� osottivat hyv�� vointia. -- Meid�n palatessamme k�velylt� luostarissa ja sen ymp�rist�ss� oli er��ll� hurskaalla is�ll� koko kauppatavara-varastonsa levitettyn� pihalle; h�n kaiketi toivoi saavansa meist� hyv�tkin ostajat. Oli siin� karkeatekoisia keppej�, helminauhoja, jumalankuvia, y.m. Ainoastaan "maantuomari", jolta keppi hukkui kukkain urkinnassa Betlehemin luona, ryhtyi kaupan tekoon h�nen kanssansa ja sai uuden kepin. Kun astuimme j�lleen vierashuoneeseen, oli dragomaanilla jo valmiina meid�n illallisemme, joka v�symyksen ja uupumuksen t�hden ei kuitenkaan maistunut juuri ollenkaan. Ainoastaan teell� oli menekki�; sit� nautimme runsaasti. Lepo oli mieluisempi; mutta sit�kin usein h�iritsi kissain parunta ja muu melu. Ehk�p� v�symyskin ja liika ponnistus osaltansa pitiv�t unta kaukana. Aikaisin, jo ennen auringon nousua, olimme siis jo kaikki jalkeella ja matkalle varustautumassa, koska matkan vaikein ja pisin osa oli suoritettava sin� p�iv�n�. Kuluipa kuitenkin kappale aikaa ennen, kuin kaikki oli valmiina. It� hohti purppuran karvaisena ja ilma oli kirkas ja vilpoinen, kun me noin k:lo 5 l�ksimme t�st� merkillisest� luostarista, k�yty�mme viel� ennen l�ht�� luostarin kirkossa, jossa muutamat munkit pitiv�t jumalanpalvelusta jo niinkin aikaisena aamuhetken�. Samoja korkeita, ep�mukavia rappusia, joita eilis-iltana olimme t�nne laskeutuneet, astuimme taas yl�s. Pitk� avain avasi meille taas raskaan, suuren portin ja me olimme omassa vapaudessamme. Kaikkialla vallitsi autiuden hiljaisuus t�ss� er�maan seudussa; silloin t�ll�in vain keskeytti sit� kirkonkellon l�pp�ys, joka kuului pitk�t matkat meid�n poistuessamme luostarista. Tie kulki ensin pitkin Kidronin laakson rinnett�, johon toiselta puolelta s��nn�tt�m�t, kammottavat pengerm�t n�kyiv�t. Sitte edelleen vuoria yl�s ja alas; v�list� ajoimme ratsastaen, v�liin taas astuskelimmekin, milloin vuori oli niin kivinen ja jyrkk�, ett� emme uskaltaneet emmek� raskineet istua satulassa. Varsinkin t�ll� tiell� huomasin, miten mets�tt�m�t ja ruohottomat, miten perin paljaat n�m� vuoret ja laaksot tosiaan ovat. T��ll� saa matkustaa tuntikausia, n�kem�tt� mit��n muuta, kuin kivi�, vuoria, hiekkaa ja somerta. Usein ovat vuoren muodot eritt�in omituiset. Muutamin paikoin n�ytt�� ihan, kuin olisi jonkun yhten�isen periaatteen mukaan tehty kauneita hiekka-aloja tien varrelle. Palattuani matkalta kyselin moneltakin, olivatkohan nuo vuoret ja laaksot aina olleet yht� mets�tt�m�t ja ruohottomat vai olivatko ne viime aikoina, aikaisemmin tai my�hemmin, tulleet niin paljaiksi, ja mist�h�n syist�. Minulle vastattiin puita ennen olleen, jopa suuria metsi�kin, vaan aikain kuluessa on ne haaskattu. Ett� nyt ei siell� kasva mit��n uutta mets��, johtuu siit�, ett� lukemattomat siell� k�yskentelev�t vuohilaumat sy�v�t ja pureksivat pilalle kaikki nuoret puun taimet. -- Hyvin harvoissa paikoissa Judeassa, enimm�kseen vain ihmisasuntojen ja yleisten laitosten ymp�rill� n�kyy kasvavia puita ja vihreytt�. Muuten on kaikki ihan paljasta ja h�vitetyn n�k�ist�. Turkin hallitus vaatii, kuten meille kerrottiin, suuren veron joka puusta, kuin istutetaan; sen t�hden ihmisill� on niin v�h� halua uhrata siihen aikaa ja vaivaa. Mik� viheli�inen hallitus! ja mik� onneton maa, jonka t�ytyy kuulua sellaisen hallituksen alle! Mik� surkuteltava kansa, jonka t�ytyy el�� sellaisen hallituksen alaisena! Niin kauan, kuin olot pysyv�t sellaisina, kuin nyt ovat, pysyy maa kolkkona ja autiona, vaikka se muuten voisi monin puolin olla yrttitarhana, koskapa maanlaatua sanotaan hyv�ksi ja hedelm�lliseksi, ja kansa pysyy tiet�m�tt�myydess� ja kurjuudessa. Ripe�sti k�vi matka yh� edelleen Juudan er�maahan, jossa David kerran vihollistensa vainoomana harhaili yksikseen ja hylj�ttyn�. Varmaan h�n on syv�sti tuntenut n�iden jylh�in seutujen synk�n autiuden, jonne ainoastaan muutamia h�nen l�himpi� yst�vi��n tuli lohduttamaan h�nt�. Syd�mmens� tunteet, mielialansa on h�n julki lausunut seuraavissa sanoissa: "Jumala! Sin� olet minun Jumalani! Varhain min� sinua etsin; sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkeassa ja kuivassa maassa, joka vedet�n on. Niin kuin min� n�in sinun pyh�ss�, katsellakseni sinun voimaas ja kunniatas; sill� sinun laupeutes on parempi, kuin el�m�; minun huuleni pit�� sinua kiitt�m�n. Niin min� tahdon kunnioittaa sinua minun elin-aikanani ja minun k�teni nostaa yl�s sinun nimees. Niin kuin lihavuudella ja rasvalla pit�� minun sieluni ravittaman, ja minun suuni pit�� kiitt�m�n iloisilla huulilla. Koska min� vuoteeseeni lasken, niin min� muistan sinua; koska min� her��n, niin min� puhun sinusta. Sill� sin� olet minun apuni, ja sinun siipes varjon alla min� kerskaan. Minun sieluni riippuu sinussa; sinun oikea k�tes minun tukee. Mutta he etsiv�t kadottaaksensa minun sieluni; teid�n t�ytyy maan ala menn�. Heid�n pit�� miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman. Mutta kuninkaan pit�� iloitseman Jumalassa. Joka h�nen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sill� valhettelijain suu pit�� tukittaman" (Ps. 63). Niin h�n harppuansa soinnutteli ja veisasi kiitosvirtens� Jumalan kunniaksi luottavasti ja uskossa rohkeasti. Ei ainoatakaan ihmist� tullut meit� vastaan; ei ainoatakaan ihmisasuntoa n�kynyt keskeytt�m�ss� matkan yksitoikkoisuutta pitkin� hetkin�. Kaksi tuntia sujui ratsastus varsin ripe�sti, kun arabialaispoikanen Abid, joka oli edellisen� p�iv�n� l�hetetty suoraa p��t� Mar-Sabaan, nyt matkusti yhdess� meid�n kanssamme pikku aasillansa ja ahkeraan kiirehti hevosia sek� lauleli perin omituisia laulujaan, kaikki nen�-��nell�. Vihdoin alkoi n�ky� Kuolleen meren peilikirkas tummansininen pinta. N�hdess�mme meren ajattelimme: "Sill� ei tie olekaan niin pitk�, kuin dragomaani on sanonut; tuossahan tuo vesi on ihan l�hell�." Se n�yttikin olevan ihan tuossa jalkain juuressa. Me kiiruhdimme hevosia; mutta yh�p� se meri n�kyi pysyv�n yht� kaukana tai yht� l�hell�, kummin vain haluttaa sanoa. Vasemmalla puolen tiet�, korkealla vuoren p��ll�, n�kyi kivi� eli raunioita. Dragomaani sanoi sen olevan Neby Musa (Mooseksen hauta), muhammettilaisten pyhiinvaelluspaikka, joita eiv�t sido mitk��n raamatulliset tiedot. Nebo, jolla Mooseksen hauta on, jonka paikkaa ei kuitenkaan kukaan tied�, on Moabinmaan vuoristossa ja siis Kuolleen meren it�puolella, vaan t�m� �skeinen paikkahan oli sen l�nsipuolella. Meid�n ratsastettuamme viidett� tuntia rasittavassa kuumuudessa, sill� p�iv� oli eritt�in paahteinen, ja n�it� huonoja vaivaloisia teit�, aukesi eteemme yht'�kki� Jordan'in laakso, ja meri n�ytti olevan hyvin l�hell�. Me kiiruhdimme ratsujamme, p��st�ksemme niin pian kuin mahdollista rantaan; mutta olipa siin� matkaa ajaa viel� koko tunti ennen, kuin olimme perill�. T��ll� taaskin pettyi silm� matkan pituudesta. Jordan'in laakson reunaan p��sty� kysyi yst�v� R., kauanko min� luulin kuluvan aikaa tuonne meren rantaan ratsastaessa. Min� sanoin: "no, 10 minuuttia", ja luulin panneeni siin� aikaa oikein runsaasti. R. puolestaan arvasi kuluvan v�hint��n 20 minuuttia. Kumpikin meist� pettyi -- sill� matkalla kului koko tunti. -- Ensi katsauksella n�ytt�� meri varsin vieh�tt�v�lt�. Matkan p��st� katsoen n�ytt�� se alppij�rvelt�, sen kun on ymp�rill� korkeat rannat. Jordan'in lakeus, jonka Lot muinoin valitsi asuinpaikakseen, oli, kuten raamatusta n�kyy, silloin hyvin hedelm�llinen, vaan nyt siell� kasvaa ainoastaan orjantappurapensaita, joiden ter�v�t piikit ovat tuuman pituisia. Vanha tarina kertoo, ett� Jesuksen orjantappurakruunu oli tehty n�iden orjantappurain oksista. Niiden v�litse ratsastaminen ei suinkaan ollut mieluista. Pitk�t piikit tunkeutuivat vaatteiden l�vitse ja ihossa tuntui polttavaa pakotusta. -- Viimeinen loppup�tk� ajaa lenn�tettiin t�ytt� laukkaa, sill� hevoset veden n��st� itsest��n tulivat kiihkeiksi. Nekin ik�v�iv�t raikasta vett� virkistyksekseen. Mutta rantaan p��sty� tuntui ik��n kuin kylm� v�ristys k�yv�n l�pi heid�n ruumiinsa ja inhoten ne k��ntyiv�t pois. -- Me sit� vastoin ilolla hypp�simme alas satulasta ja riisuuduimme nopeasti, toivoen saavamme uinnista virkistyst�. Vesi oli n��lt��n kirkasta ja houkuttelevaa, v�rilt��n tummansinist�, mutta liian l�mmint� virkistykseksi sellaisessa rasittavassa kuumuudessa. Pohja n�kyi monen kyyn�r�n syvyydest� ja oli kaunein, kuin ajatella voi: hienoa hiekkaa ja pikku kivi�. Kuolleen meren vedest� olin aina kuullut ja lukenut, ett� se on niin raskasta, ett� kannattaa hyv�sti ihmist�, joten siihen ei voi upota. Tietysti piti nyt heti koettaa, oliko se totta, ja suureksi kummastuksekseni ihan niin olikin. Min� en painunut veden alle, asetuinpa miten hyv�ns�. Suurta vaaraa ei tuossa uinnissa ollut, kuin ett� silm�t voivat helposti vahingoittua v�h�ksi ajaksi. Piti tarkkaan varoa, ett� vett� ei p��ssyt hiukkaistakaan silmiin, koska se tuotti kovaa kipua, jopa sokasikin hetkiseksi. Toinen matkakumppanini, yst�v�llinen, iloinen "maantuomari", ryhtyi sukelluskoetuksiin, mutta sai siin� vett� molempiin silmiins�, tunsi heti polttavaa kipua eik� n�hnyt kymmeneen minuuttiin mit��n. Sen t�hden ei h�n omin neuvoin osannutkaan rantaan, vaan l�ksi uimaan ulos p�in, kunnes min� ehdin auttamaan h�nt� pois vedest�. Minullekin p��si hiukka vett� oikeaan silm��n ja kovasti sit�kin kirveli. Toinen t�m�n veden mainittava ominaisuus on, ett� uimasta noustua tuntuu ruumis kuin �ljyll� voidellulta. Mahdoton ihan oli saada ihoa kuivaksi, koettipa sit� hangata kuinka hyv�ns�. Minulla oli sit� varten mukana pyyhkeit�, mutta ei niist� apua. Vaatteet tarttuivat kiinni ruumiiseen, ja hyvin tuntui olo tukalalta. Ik�v�ll� sen t�hden odottelimmekin toista uintia puhtaammassa ja suloisemmassa Jordan'in vedess�, jonne ratsastus oli kest�v� 1 1/2 tuntia. Itse Kuollut meri on syvimm�ll� kaikista merist� ja j�rvist�, kuin tunnetaan maan p��ll�. Genezaretin j�rvi on 650 jalkaa alempana V�limeren pintaa, mutta Kuollut meri 1,316 jalkaa. Sen t�hden on Kuolleen meren seuduilla aina hyvin l�mmin. Vesi on siin� my�skin hyvin syv�. On siin� tavattu aina 1227:kin jalan syvyisi� kohtia. -- Jerusalemista suoraan Kuolleelle merelle on ainoastaan 5 tai 6 tunnin matka, ja Jerusalem on 3684 jalkaa korkeammalla sit�. Kuolleesta merest� ei vedell� ole mit��n poisp��sy�; haihtumisen t�ytyy siis olla hyvin suuri. Ilmaa my�skin luullaan sen haihtumisen t�hden yleens� vaaralliseksi ja tuottaakin se matkustavaisille usein kuumetta. Tavallisesti on vedenpinta ihan peilityyni, koska tuulen ei ole helppo saada raskasta vett� liikkeelle. Hiukan se vain v�rehti meid�n siell� k�ydess�mme. Rannat eiv�t ole rumat: it�puolella Moabinmaan vuoret ja l�nsipuolella Juudan vuoret. Tavallisesti luullaan, ett� t�m�n merkillisen meren l�hell� ei ole eik� voi olla mit��n el�m��, ett� esim. lintu ei voi hengiss� lent�� sen poikki. Se luulo ei kuitenkaan ole yht� pit�v� totuuden kanssa. Rannoilla kasvaa, kuten jo mainitsin, orjantappura-pensaita ja v�h� ruohoakin, ja ilmassa veden p��ll� n�in tullessamme kaksi suurta lintua lent�v�n ihan vahingotta. Pieni hieta- ja kivikkosaari on l�hell� luoteisrantaa. Ei mit��n el�m�� voi kuitenkaan olla itse vedess� sen merkillisen suolan, asfaltin ja tulikiven sekaisuuden t�hden. Sen t�hden sill� syyst� kyll� on nimen� Kuollut meri. T�m�n meren rannalla jokainen raamattua uskova kristitty tietysti muistaa Jumalan vanhurskaan tuomion, joka kohtasi Sodomaa ja Gomorraa niiden syntien t�hden. Siit� kerrotaan 1 Moos. 13 luvussa. Tutkijat ovat yksimieliset, ett� niiden synnin pes�in muinaisella paikalla on nyt juuri t�m� meri. Matkustavainen mielell��n poistuu Kuolleen meren luota ja kiiruhtaa Jordan-virralle, joka v�lkkyy pohjoisen puolella ja merkillist� kyll�, juoksee Kuolleeseen mereen. -- Kulku sinne k�vi pitkin avaraa tasankoa, jossa siell� t��ll� n�kyy Kuolleen meren l�heisyyden merkkej�: kerroksittain suolaa ja keltaista tulikive�. Mit� likemm�ksi Jordania p��simme, sit� vaihtelevammaksi muuttui kasvimaailma. J�ljelle oli jo j��m�ss� autius ja kuolema, joka yleens� vallitsee Juudan er�maassa ja Kuolleen meren rannoilla. Kohta olimme p��sev�t Jordanin varsilla kasvavain puiden ja pensasten varjoon, suojaan keskip�iv�n auringon polttavalta paahteelta, joka jo olikin riist�� meilt� aivan viimeisetkin voimat. Sielt�, joen virrasta olimme saavat hyv��, virkist�v�� vett� juoda: siell� oli uinti ainiaan muistettavassa joessa puhdistava ruumiimme Kuolleen meren �ljyst�! Ne ajatukset, se ik�v� pitiv�t meit� yll�, vaikka v�symys jo tulikin hyvin tuntuvaksi. Viel� v�h� ponnistusta, niin pianhan olimme perill�. Ratsummekin n�yttiv�t ymm�rt�neen syd�mmemme toivon; ne riensiv�t yh� nopeammin. Nekin ik�v�iv�t raikasvetiselle virralle, jonne kohta saavuimme. Kasvot ilosta loistavina laskeuduimme alas satulasta kohisevan virran rannalle ja asetuimme muutamain puiden varjoon; pajuja, etel�maan haapoja ja tamariskeja (mannapuita) siin� oli suojanamme. Se paikka puineen ja runsaine kasvullisuuksineen oli oikea kosteikko er�maassa. Kello oli v�h�n p��lle 12:n, siisp� p�iv� juuri kuumimmillaan. Heti kiiruhdimme riisuutumaan, p��st�ksemme niin pian kuin mahdollista veteen. Joen juoksu on hyvin virtava ja vuolas, vaikka sen leveys ei olekaan suuri, ainoastaan noin 200 jalkaa. Vesi ei ole kirkasta, vaan p�in vastoin v�h�n sameaa ja kellert�v��. Sill� vedell� on liu'entava voima. Toisena rantana on jyrkk� kalliosein�, ja koko luonto n�ytt�� it�puolella olevan jylhempi, kuin l�nsipuolella. Harvoin on uinti ollut virkist�v�mpi, mutta harvoinpa se on ollutkaan niin perin tarpeellinen, kuin juuri t�ll� kertaa. Ik�v� oli nousta ollenkaan pois vedest�, kun uinti polttavassa paahteessa tuntui niin sanomattoman suloiselta. "Maantuomarilla" oli hyv� halu uida virran poikki, mutta j�tti h�n kuitenkin tekem�tt� tuon koetuksen, joka on monelta uhkarohkealta englantilaiselta riist�nyt hengen. Meid�n uidessamme laitteli dragomaani suuren puun varjoon yksinkertaisen atriamme: paraastaan kylm�� lintupaistia ja kovaksi keitettyj� munia, joka ruoka ainakin minusta maistui oikein hyv�lt� taivasalla vihre�ss� ruohossa. El�v�sti johtui siin� mieleeni Davidin 23:s psalmi, jossa sanotaan, ett� "Herra valmistaa p�yd�n, vie virvoittavan veden tyk� ja kaitsee (ruokkii) viheri�isess� niitussa." Sy�ty� lep�simme pari tuntia, ja hyv�� olisi uni tehnytkin, mutta sit� h�iritsiv�t miljoonat k�rp�set, joita oli kokoutunut ymp�rillemme kiusaamaan meit� kaikin tavoin. Yst�v� R. nyt vuorostaan oli huonovointinen ja alakuloinen, ehk�p� kuumuudesta ja kovista ponnistuksista; mutta virkistyi sent��n illaksi. Istuessamme t�ss� kuohuvan joen varrella tuuhean puun alla muistui mieleeni ne suuret tapaukset, jotka pyh�ss� historiassa mainitaan t�m�n joen yhteydess�. Mooseksen seuraajan Josuan johdolla meniv�t israelilaiset sen yli omistamaan luvattua maata. Se ylimeno tapahtui Jerikon kohdalla, jossa mekin juuri nyt olimme. Siit� on seuraava kertomus Josuan kirjassa (3:14-17): "Koko kansa l�ksi majoistansa menem��n Jordanin ylitse, ja papit kantoivat liiton arkkia kansan edell�, ja koska arkin kantajat tulivat Jordaniin ja pappein, arkin kantajain, jalat kastuivat veden syrj��n -- ja Jordan oli t�ynn� partaaseen saakka kaiken elon-ajan, -- niin seisoi se vesi, joka ylimm�iselt� puolen juoksee, koottuna yhdess� l�j�ss�, sangen kaukana Abamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tyk�n�; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimitt�in Suolaiseen mereen, v�heni ja juoksi pois; niin meni kansa ylitse Jerikota kohden. Ja papit, jotka kantoivat Herran liiton arkkia, seisoivat kuivan p��ll�, asetetut Jordan'in keskell�, ja koko Israel k�vi kuivan p��ll� sen l�vitse, siihen asti, ett� kaikki kansa tuli Jordan'in ylitse." Sittemmin mainitaan kaksikin t�m�n joen ylimenoa ihmeellisell� tavalla, nim. profeettain Elian ja Elisan (2 Kun. 2:8, 14). Syrian kuninkaan sodanp��mies Naeman puhdistui spitaalistansa, kun peseytyi seitsem�n kertaa Jordan'in vedess� (2 Kun. 5:14), ja sinne pudonnut kirves nousi prof. Elisan sanan mukaan veden p��lle (2 Kun. 6:6). Joen rannoilla oleskeli suuri parannussaarnaaja, Jesuksen edell�k�vij�, _Johannes Kastaja_ ja kastoi sen vedess� parannuksen kasteella niit�, jotka tunnustivat syntins�. Sen aalloissa Vapahtajakin kastettiin, kun h�n tuli Galileasta ja pyysi Johannesta kastamaan, jolloin Is� puhui auenneesta taivaasta, ja Pyh� Henki tuli alas h�nen p��llens� kyyhkysen muodossa (Mat. 3). T�m�n viimemainitun tapauksen muistoa viett�v�t joka vuosi tuhannet "pyhiinvaeltajat" siten, ett� m��r�p�iv�n� k�yv�t turkkilaisten vartijain saattamana joella, juovat sen vett�, uivat siin� ja palaavat Jerusalemiin. -- Moni matkustavainen ottaa mukaansa Jordanin vett� ja kuljettaa sit� ilmanpit�v�sti suljetuissa l�kkiastioissa kotiinsa, k�ytett�v�ksi lasten kasteessa. Monessa keisarillisessa ja kuninkaallisessa perheess� lapset tavallisesti kastetaan Jordanin vedell�. Molemmat matkakumppanini ottivat my�skin itselleen kumpikin pullollisen vett�, joka sitte Jerusalemissa keitettiin ja pantiin l�kkipulloihin otettavaksi kotiin muistoksi Jordan'illa k�ynnist�. Kun kuumin aika oli kulunut, alkoi dragomaani kiirehti� l�htem��n, koska meill� viel� oli noin kahden tunnin matka seuraavaan y�paikkaamme Jerikoon. Tie k�vi nyt suoraan l�nteen, poikki Jordanin lakeuden, joka on l�hes peninkulman levyinen ja 1,300 jalkaa alempana merenpintaa, rajoina 1,000 tai 1,300 jalan korkuisia vuoria. Viel� oli l�mmin oikein rasittava. Alussa meill� oli v�h� suojaa varjostavista puista; mutta et��mp�n� olimme aivan alttiina auringon s�teille, jotka melkein pystysuoraan paahtoivat meit�. Ei tuntunut edes pient�k��n tuulenhenk�yst� virkist�m�ss�, sill� sattumalta oli aivan tyyni. T�ll� lyhyell�kin matkalla, kun v�symys, kuumuus ja jano vaivasivat minua sanomattomasti, opin joksikin osaksi paremmin ymm�rt�m��n monenkin raamatunsanan syv�llist� merkityst�. Jesus sanoo: "Kuka ik�n� juottaa yhden n�ist� v�himmist� kylm�ll� vesipikarilla ainoastaan, opetuslapsen nimell�, totisesti sanon min� teille, ei h�nen pid� palkata oleman" (Mat. 10:42; Mark. 9:41). Kylm�ll� vesipikarilla ei ole kovinkaan suurta arvoa, varsinkaan meid�n pohjoismaalaisten mielest�, jotka emme juuri tied� mit��n oikeasta kuumuudesta emmek� janosta; mutta etel�n hehkuvassa ilmassa, jossa kuumuus rasittaa niin, ett� suulaki kuivaa ja kieli tarttuu siihen kiinni, on kylm� vesi arvaamattoman kallis lahja. -- Herra luvatessaan profeettain Mikan ja Sakariaksen kantta Israelille maallista onnea, puhuu n�in: "Jokaisen pit�� viinapuunsa ja viikunapuunsa alla pelk��m�tt� asuman. Silloin, sanoo Herra Sebaot, kukin kutsuu kumppaninsa viinapuunsa ja viikunapuunsa ala" (Mika 4:4; Sak. 3:10). Viinapuun ja viikunapuun vilpoisessa varjossa oli Israel omassa maassaan saava nauttia siunauksen hedelmi�, auringon paahtamatta ja vaivaamatta heit�. -- Matkalla n�imme siell� t��ll� syrjemm�ss� luostareja, jotka muistuttivat, mitenk� n�iss�kin seuduissa tehd��n ty�t� Jumalan valtakunnan levitt�miseksi. Nykyinen Jeriko, k�yh�, viheli�inen, likainen kyl�, nimelt� Erika eli Riha, ei ensi silm�yksell� n�ytt�nyt vieh�tt�v�lt� eik� puoleensa vet�v�lt�. Ensinn� huomasimme muutamia viheli�ist�, varvuista ja savesta tehtyj� t�llej�, joissa asuu beduiineja. Monta heit� tuli, meid�n l�hestyess�mme kyl��, vastaan repaleisissa pukimissa, kantaen ruukkua tai muuta tavaraa maan tavan mukaan p��laellansa. K�yhyys ja kurjuus n�yttiv�t heid�n keskens� vallitsevan. P��sty�mme l�hemm�ksi n�imme kyl�ss� muutamia parempiakin rakennuksia, joista mainittakoon kreikkalais-katoolinen luostarirakennus. Sen ymp�rill� on eritt�in ihana puutarha, jossa paitsi monenlaisia kukkia kasvaa my�skin muutamia palmuja muistuttamassa Palmukaupunki-nime�, joka Jerikolla muinoin my�skin oli. Me saimme y�sijan vanhanpuoliselta kristitylt� vaimolta, jolla t��ll� oli kaksi kaunista kartanoa, ymp�rill� puutarha, johon satoja lintuja kokoutui illoin ja aamuin pit�m��n laulajaisia, joiden vertaista en ollut koskaan ennen kuullut. Ymp�r�iv�ss� luonnossa vallitsi muutenkin kaikkialla el�m� ja liike koko y�n. Monenmoisesti vaihdellen kaikui laulu tuossa rehev�ss� puutarhassa, jonka kukat t�yttiv�t huumaavalla tuoksullaan koko ilman. -- Hyvin kuuman p�iv�n j�lkeen oli ilta ja y� verraten vilpoinen, kuten yleens� tavallista noilla seuduin. Sellaisissa suurissa l�mm�n vaihdoksissa t�ytyy olla hyvin varovainen puvussaan, jos tahtoo s�ily� vilustumiselta ja kuumeelta, johon hyvin helposti voi sairastua. -- Vaikka nyt olimmekin perin uuvuksissa tavattoman pitk�st� ratsastuksesta, joka oli kest�nyt v�hint��n yhdeks�n tuntia, sek� omituisista uinneista ja kuumuudesta, joka oli tavallista enemm�n voivuttanut meit�, oli t�m� ilta kuitenkin suloisimpia hetki� koko matkallamme. Sy�ty�mme illallisen, jonka dragomaani oli meille laittanut miellytt�v��n vierashuoneeseen, istuimme siell� kauan viett�m�ss� er��n merkillisen p�iv�n muistoa yst�v� R:n el�m�ss�. Sy�dess� h�n n�et ilmoitti, ett� se oli h�nen syntym�p�iv�ns�, ja ett� oli tietysti vietett�v� ilolla. Onnen malja juotiin Jerikon viinill�, jota tilattiin pullo. Juhlapuheen piti iloinen, leikillinen "maantuomari" monella eri kielell�, eik� siit� suinkaan puuttunut ainetta. Olivathan koko ymp�rist� ja sen erikoiset olot aivan sopivat saattamaan meit� kaikkia runollisimmalle mielelle. T�ytyi runollisen Suomen kielenkin kaikua seurassamme. Tietysti oli se puhe minun pidett�v�. Ilossa kului koko ilta; v�syksiss�mmekin oli meid�n vaikea erota ja k�yd� levolle kokoamaan voimia seuraavan p�iv�n ponnistuksiin. Iloisina ja kiitollisina Jumalalle, joka oli armollisesti auttanut meit� voittamaan kaikki vaikeudet ja pit�nyt meit� tervein�, k�vimme vuoteelle nukahtamaan muutamia tunteja. Mutta en huoli j�tt�� kertomatta niit� muistoja pyh�st� historiasta, jotka taas t��ll� kohoavat uskovaisen raamatunlukijan mieleen. Jerikokin on sellainen paikka, johon likeisesti liittyy merkillisi� tapauksia. Ne kuitenkin tarkoittavat sit� Jerikoa, joka jo ammoin on rauennut raunioiksi, jotka ovat noin puolen tunnin matkan p��ss� siit� kyl�st�, jossa y�t� vietimme. Muinainen Jeriko oli ensimm�inen kaupunki, kuin Israel Josuan johdolla voitti Kaanaanmaassa. Sen muurit kukistuivat ihmeen kautta; koko kaupunki h�vitettiin; ei mit��n muuta s��stetty, kuin Rahab ja h�nen huoneensa. Siit�, joka tahtoi j�lleen rakentaa t�m�n kaupungin, lausuttiin t�m� kirous: "Kirottu olkoon se mies Herran edess�, joka nousee ja rakentaa t�m�n Jerikon kaupungin! Koska h�n laskee siihen perustuksen, niin kadottakoon esikoisensa, ja koska h�n rakentaa sen portit, kadottakoon nuorimman poikansa!" (Jos. 6:26.) T�m� kirous kohtasi monen sadan vuoden p��st� Ahabin aikana Hiel nimist� miest�, joka oli kotoisin Beth-Elist� ja yritti rakentamaan kaupunkia (1 Kun. 16:34.) sen l�helle n�kyy kuitenkin jo sit� ennen syntyneen uutisasutus (Tuom. 3:13), jolla oli sama nimi Jeriko eli my�skin Palmukaupunki luultavasti sen johdosta, ett� siell� runsaasti kasvoi palmuja. Sill�kin oli kukoistus-aikansa. Muun muassa oli siell� profeettakoulu, jota johtivat suuret miehet Elia ja Elisa (2 Kun. 2.) Kaupungin kaivon karvaan veden muutti prof. Elia ihmeen kautta makeaksi. T�m� kaupunki oli sen kedon (nummen) laidassa, jolla kaldealaisten sotajoukko tavoitti Jerusalemista pakenevan kuningas Zedekian, hajoitti koko h�nen sotajoukkonsa, otti h�net itsens� vangiksi ja vei Babelin kuninkaan luo (2 Kun. 25:5, 6.) Vankeuden j�lkeen asettui siihen asujamia (Esra 3:34; Neh. 7:36), ja Jerikon miehet "auttoivat Jerusalemin muurien rakennusty�ss�" (Neh. 3:2.) Syrialainen Bakides linnoitti kaupungin (1 Matt. 9:50), joka sittemmin n�ytt�� joutuneen ry�stetyksi ja h�vitetyksi. Sen historia ulottuu kuitenkin Kristuksen aikaan asti ja viel� my�hemm�ksikin. Evankeelisessa historiassa mainitaan my�skin Jerikon nime� moniaita kertoja. Viimeisell� matkallansa Jerusalemiin paransi Jesus sen l�hell� kaksi sokeata (Mat. 20:30.) Siell� h�n oli publikaani Sakeuksen vieraana (Luuk. 19:1-10.) -- Roomalaisten vallan aikana oli Jeriko er��n toparkian p��kaupunkina ja Vespasianus k�vi siell� v�h�n ennen l�ht��ns� pyh�st� maasta (Josefus, Juut. Sota, III: 3, 5; IV: 8, 1. 9, 1; V: 2, 3). Kun Titus h�vitti Jerusalemin (v. 70), tuli Jerikokin h�vitetyksi, mutta sittemmin rakennettiin se j�lleen. Sen j�lkeen mainitaan Jerikoa hyvin harvoin, ja jo 7:nen vuosisadan lopulla lienee se tullut viimeisen kerran h�vitetyksi. Ristiretkien aikana mainitaan sen l�heisill� hedelm�llisill� vainioilla kasvatetun sokuriruokoja. Keskiviikkona 23 p. Huhtik., joka oli retkemme kolmas ja viimeinen p�iv�, her�simme taas hyvin aikaisin. Niin kuin t�h�n asti ennen, oli nytkin taivas kirkas ja p�iv� uhkasi tulla hyvin kuumaksi. Piti siis saada kuuden tunnin matka Jerikosta Jerusalemiin kuljetuksi ennen p�iv�n kuuminta aikaa, joka on k:lo 12 ja 3 v�lill�. Sen t�hden l�ksimme liikkeelle jo k:lo 5 aamusella. Iloinen "maantuomari", joka aina oli valmis laulelemaan ja laskemaan leikki�, oli maannut huonosti ja valitteli pahoinvointia. Tiell� kuitenkin selvisi, ett'ei tuo tauti ollut vaarallista laatua, sill� h�n v�hitellen virkosi sen verran, ett� saattoi silloin t�ll�in koettaa kilparatsastustakin meid�n kanssamme, milloin vain tien laatu sit� salli. T�m� tie muuten on kolkoimpia. Sit� viittaa my�skin ihan selv��n evankeelisen historian kertomus laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10), joka aivan v�ltt�m�tt� johtuu mieleen, ratsastaessa n�it� autioita seutuja. Jesuksen aikoina oli matka Jerusalemista Jerikoon hyvin vaarallinen, koska sill� helposti voi joutua ry�v�rein k�siin. Niiden oli vallan mukava piileskell� noissa pimeiss� kammottavissa vuorenrotkoissa, joita on molemmin puolin tiest� ja jotka eiv�t suinkaan miellyt� matkustajaa. Viel� nyky��nkin katsotaan t�t� matkaa monin tavoin vaaralliseksi muukalaiselle; rosvojen p��llekarkaukset eiv�t ole mit��n harvinaisia tapahtumia. "Pyhiinvaeltajat", jotka juuri t�t� tiet� vaeltavat Jordanille, kulkevatkin sen t�hden suurissa joukoissa ja vartijain saattamina. Me tapasimme matkallamme monta joukkoa ven�l�isi� pyhiinvaeltajia, jotka laulaen palasivat Jordanilta, jossa olivat uineet, ja josta heill� arvattavasti oli paljo pyhi� muistokaluja muassa. Kun min� tervehdin heit� ven�j�ksi ja kysyin, miten he voivat, vastasivat he tervehdykseeni iloisesti. Er��lle herralle, joka ven�l�isen papin seurassa ratsasti aasilla, oli v�h�ll� k�yd� hyvin huonosti, kun aasi juuri syv�n rotkon partaalla rajustui ja heitti herran pois selj�st��n. Onnellisemmin se kuitenkin k�vi, kuin ensin n�ytti, sill� h�n sai vain kovan t�r�yksen ja muutamia mit�tt�mi� raamuja. Nelj� pitk�� tuntia ratsastimme hiljakseen t�t� autiota tiet�, joka ei voi her�tt�� montakaan raamatullista muistoa matkustavaisen mieleen. Ainoastaan yksi t�ss� mainittakoon, Krith'in oja, joka j�i oikealle puolen meist�. T�m� oja on tuttu prof. Eliaan historiasta. H�nen, mahtavan miehen, jolle Herra oli antanut tavattoman suuret lahjat, t�ytyi oleskella t�ss� kolkossa seudussa ja el�� sill� leiv�ll� ja lihalla, jota karneet aamuin illoin toivat h�nelle, sek� puron vedell� (1 Kun. 17). -- P�iv� oli hyvin l�mmin ja rasittava kuumuus saattoi halajamaan lepoa ja virvoitusta. Sit� saimme nauttia n.s. _apostolein kaivolla_, jossa suloista vilvastuttavaa limonaadia ja suojaa avonaisessa majapaikassa oli tarjoaa matkamiehille. L�hteell� eli kaivolla, jonka vesi juoksee kalliosta, lienee nimens� siit�, ett� Jesuksen apostolien arvellaan hyvin luultavasti juoneen siit� jollakin tai joillakuilla vaelluksillaan. Meid�n istuessamme yksinkertaisessa majapaikassa ja nauttiessamme silloista limonaadiamme kokoutui sinne yh� useampia matkustavaisia, jotka olivat joko paluumatkalla Jerikosta tai menossa sinne. Apostolein kaivo n�ytti olevan tavallinen lev�hdyspaikka, johon kaikki mielell��n pys�htyiv�t virkistym��n. Me emme saattaneet kauan lev�ht��, kun halusimme niin pian kuin mahdollista p��st� Jerusalemiin. Tien loppuosa, jonka muistettavat paikat olen jo edell� maininnut, k�vi Betanian (El-Azarijen), Getsemanen, �ljym�en ohitse ja Kidronin ojan poikki ja oli hyvin vaivaloinen. Voimat tuntuivat olevan ainakin minulta ihan lopussa. Paahtava aurinko oli korkeimmillaan, kun ratsastimme sis��n kaupungin portista kiitollisina Jumalalle, joka oli auttanut meit� niin hyvin p��tt�m��n ensimm�isen matkamme "pyh�ss� maassa." Min� olin niin v�syksiss�, ett� en oikein tiennyt, miten p��st� alas satulasta. T�ytyi kuitenkin p��st�. Min� irroitin oikean jalkani jalustimesta, nostin sen hiljaa ratsuni lautasten ylitse, p��stin sitte irti vasemmankin jalkani, pidin molemmin k�sin kiinni satulasta ja luistin niin varovasti alas, kuin olisin ollut lasista. Koko ruumista pakotti ja vihavoitti; olipa v�h� kuumettakin. Yst�v�llinen majatalon is�nt� koetteli valtimotani ja sanoi rohkaisten: "Iltap�iv�n ja yhden y�n lepo parantaa Teid�t kokonaan; ei mit��n vaaraa." Niin k�vikin. Seuraavana aamuna olin ihan terve. Ik�v� kyll�, meid�n t�ytyi samana p�iv�n�, kuin palasimme t�lt� matkalta, erota iloisesta kunnon "maantuomaristamme", joka l�ksi Egyptin ja Ateenan kautta paluumatkalle kotiin. Kahdesta yksiss�olon viikosta j�i h�nest� meille katoomaton muisto. Monesti me per�st�kin p�in h�nest� puhelimme ja suurella kaipauksella muistelimme h�nt�. IV. Jerusalemista Tiberiakseen. Oleskelimme kaikkiaan kymmenen p�iv�� Jerusalemissa, jossa olimme ehtineet hankkia ja saada monta yst�v��, ja jossa meill� oli ollut monta mieluista hetke� muistellessa siell� kerran tapahtuneita, ainiaan unhottumattomia tapauksia. T�ytyyp� tunnustaa, ett� se aika tavallaan oli liian lyhyt; mutta tarkkaan k�ytt�en sit� saatoimme sent��n edes joinkin m��rin oppia tuntemaan p��kohdat ja p��asiat t�st� merkillisest� paikasta. Koska vuodenaika, joka tosin t�n� vuonna oli eritt�in suotuisa, ei sallinut kauemmin viipy�, p��timme l�hte� 30 p:n� Huhtikuuta maitse Damaskukseen. Sit� varten olimme jo edellisell� viikolla tehneet sopimuksen ja todistajilla vahvistetun v�likirjan dragomaani Williams'in kanssa, joka oli ollut saattajanamme matkalla Betlehemiin, Mar-Sabaan, Kuolleelle merelle, Jordanille ja Jerikoon; h�n suostui rupeamaan saattajaksemme t�llekin matkalle, jonka oli arvattu kest�v�n 11 p�iv��. M��r�p�iv�n�, joka oli keskiviikko, k�vimme aamup�iv�ll� viel� hyv�steill� muutamien yst�vien luona, ostelimme mink� mit�kin, kirjoitimme kirjeit� omaisille kotimaahan y.m., y.m. Viel� viimeisen kerran k�vimme "pyh�n haudan kirkossa", hyv�stelem�ss� sen paikan, joka olikin meille tullut oikein rakkaaksi; viel� kerran astuskelimme sen monia sokkeloita, oikein juurruttaaksemme mieleen koko sen merkillisen rakennuksen. Silloinkin oli se melkein typ� tyhj�; ainoastaan muutamat pyhiinvaeltajat siell� juuri paraillaan laskeutuivat hyvin kunnioittavasti ja hartaasti polvilleen ja suutelivat pyh�n haudan edess� olevaa kive�. Olivatpa tunteeni omituisen risteilev�t, kun taas l�ksin ja nyt ainiaaksi t�st� paikasta. -- Viime kerran s�imme sitte p�iv�llist� yst�v�llisen is�nt� Bayerin luona, ollaksemme valmiit pitk�lle, vaivalloiselle ja vaaralliselle matkalle. M��r�hetken� seisoi kolme satuloitua ja yksi satuloimaton hepo Johanniittein vierasmajan rappusten edess� odottamassa. Satulattoman hevosen selk��n ladottiin ja nuoritettiin kiinni matkakapineet, jotka olivat v�h�n lis�ytyneet ostoksista t��lt� Jerusalemista. Mekin olimme jo rappusilla valmiina nousemaan satulaan, mutta dragomaani Williams'ia ei n�kynyt. Hetkikautisen odotuksen p��st� selvisi meille, ett� h�n ei ollut varsin tarkka ajasta, joka asia meit� alkoi v�h�n huolettaa, ja monesti se pelko sitte matkalla huomattiinkin oikeaksi. Levottomina, kun h�nt� ei ruvennutkaan n�kym��n, aloimme jo ajatella, ett� h�n ehk� ihan viime hetken� pett�� meid�t, h�n kun jo etuk�teen oli saanut puolen sovitusta summasta. Koko dragomaani-joukko on yleens� tuttu petollisuudesta, valheellisuudesta ja s��nn�llisyyden puutteesta. Heid�n ammattinsa n�ytt�� painaneen heihin jonkinlaisen leiman tavallisimmista sen kansan synneist�, jonka keskuudessa he ainiaan oleskelevat. Ja yst�v�mme Williams oli aivan ammattiveljiens� kaltainen. Viimein h�n kuitenkin tuli t�ysin tajuavana suuren arvokkaisuutensa, ja pyyt�m�tt� v�hint�k��n anteeksi viipymist�ns� kysyi h�n, olimmeko valmiit l�htem��n, vaikka h�n ihan selv��n n�ki meid�n jo odottelevan h�nt�. Kolmen nelj�nnestunnin viiv�hdyksen j�lkeen olimme sitte kaikki viimein valmiina ja pudistimme viimeisen kerran yst�v�llisen majatalonis�nn�n Bayerin k�tt� j��hyv�isiksi ja syd�mmest�mme kiitimme h�nt� kaikesta vaivastaan sek� yst�v�llisyydest��n, jota h�n oli osottanut meille koko oloaikanamme h�nen kattonsa alla. Ajatus, ett� luultavasti emme koskaan en�� t�ss� el�m�ss� saa n�hd� toisiamme, teki eron tavallista vakavammaksi. Toisessa el�m�ss� j�lleen n�kemisen toivo oli sent��n t�ss�kin tilaisuudessa el�v�n� mieless�ni. Olihan h�nell� sama usko ja toivo, kuin meid�nkin syd�mmiss�mme eli; h�nh�n eli my�skin kanssak�ymisess� saman Herran Jesuksen Kristuksen kanssa, jonka kanssa mekin joka p�iv� seurustelemme. Siisp�, vaikka paikan rajat nyt erottavatkin meit�, olemme kuitenkin hengess� toistemme yhteydess�. H�n toivotti syd�mmest��n ja kyynelsilmin meille onnea ja Jumalan siunausta matkalle. Jo sit� ennen olimme itse huoneessamme langenneet polvillemme Herran, kaikkivaltiaan ja laupiaan Is�n, eteen ja palavassa rukouksessa avanneet syd�mmemme h�nelle ja anoneet suojelusta, apua ja armoa tuleviksi p�iviksi, joiden arvaamattomia vaiheita v�h�n pelj�ten l�ksimme kokemaan. Damaskus-portille astuimme jalkaisin, koska ei ole varsin hauska ratsastaa alas viett�v�� katua suuressa ihmistungoksessa. Kun portilla nousin satulaan, ojensi arabialainen mies, jonka oma hevonen oikeastaan oli, jalustimesta kiinni pit�en minulle k�tens� j��hyv�isiksi ja sanoi jotakin, jota min� tosin en ymm�rt�nyt, vaan josta kuitenkin selv��n huomasin, ett� h�n syd�mmest��n toivotti meille Jumalan siunausta pitk�lle ja monin puolin vaivaloiselle matkallemme. Sitte ratsastimme hiljakseen eteen p�in: ensinn� dragomaani pyssyineen, revolvereineen ja patrooneineen, h�nen j�ljest��n yst�v� v. R., sitte min� ja viimeksi "mukari", jonka asia oli hoitaa hevosia ja kuljettaa meid�n tavaroitamme. P�iv� oli kirkas ja l�mmin, vaikka pahin kuumuus oli ohitse, kun kello oli jo 3 iltapuolella. Monesti viel� k��ntyiv�t silm�mme taa p�in katselemaan muistorikasta kaupunkia, jossa olimme viett�neet viime p�iv�t ja josta olimme saaneet niin paljon muistoja, jotka luultavasti eiv�t koskaan h�lvene. Tie k�vi suoraan pohjoista kohti ja oli eritt�in kivinen ja vaikeakulkuinen. Kysymys, johon en ollut viel� saanut vastausta: mist� kaikki tuo kiven paljous on tullut, joka kaikkialla peitt�� maata, nousi taas itsest��n mieleeni. Ett� t�m� maa on kerran ollut viljelty�, jopa hyv�stikin, ehk�p� kuin kaunein puutarha, koskapa niin paljo ihmisi� voi siell� el��, se on ilmi selv�; vaan ett� se nyt on enimmiss� paikoissa kivien, hiekan ja soran vallassa, sit� ei voitane muuksi selitt�� kuin Jumalan kiroukseksi, joka raskaasti painaa maata ja kansaa, joka sit� ennen vallitsi, vaan sittemmin veti p��llens� Jumalan vihan. -- Vasemmalle puolen tiest� j�i "_Syrialainen orpohuone_" majesteetillisine tornineen, jossa olimme viett�neet niin monta suloista hetke� yst�v�llisten ihmisten seurassa. Samoin j�i vasemmalle Mizpa Samvil, jossa olimme er��n� iltap�iv�n� k�yneet. Oikealle puolen j�iv�t �ljym�ki ja Getsemane. Noin tunnin kuluttua, jonka ajan olimme viel� n�hneet "taivaaseen astumisen tornin" �ljym�elt� milloin miss�kin valossa, oli oikealla puolellamme Gibea, jota ei kuitenkaan juuri n�kynyt. Sep� johti taas ajatukset raamattuun ja varsinkin siihen aikaan, jolloin Israel, Jumalan kansa, sai ensimm�isen kuninkaansa. Gibea oli aikoinaan Benjamin'in sukukunnan kaupunkeja (Tuom. 19:14; Hos. 5:8). Siin� syntyi Saul, jonka suuri Samuel voiteli Israelin ensimm�iseksi kuninkaaksi; se oli my�skin h�nen hallituskaupunkinansa (1 Sam. 10:26; 15:34; 23:19). T�m�n kaupungin asujamet antoivat kerran muille sukukunnille aihetta h�vityssotaan Benjamin'ia vastaan, jolloin t�m� kaupunki poltettiin poroksi (Tuom. 19:20). Siin� oli my�skin temppeli (1 Sam. 10:5: 2 Sam. 21:6). Gibea nimeen siis liittyy suuria muistoja Israelin historiasta. Nyky��n on se ainoastaan pienoinen kyl�, kuten niin moni muukin ennen t�rke� paikka "pyh�ss� maassa." -- Heti sen j�lkeen n�kyi Er Ram eli muinainen Rama-Benjamin, joka sijaitsee kauniilla paikalla korkealla kunnaalla ja oli muinoin rajavarustus (1 Kun. 15:17), mutta nyky��n samoin kuin Gibeakin pieni, mit�t�n kyl�, jossa k�yhyys ja kurjuus vallitsee. Muuten ovat n�k�alat n�ill� seuduilla hyvin avaroita, ja laskevan auringon valossa esiintyiv�t ihanoina monivivahtavan valonheijastuksen t�hden, joka melkein jokaisessa silm�nr�p�yksess� vaihteli. Ratsastettuamme noin kolme tuntia huonoa kivist� tiet� my�ten, jolla hevosiemme oli hyvin vaikea p��st� eteen p�in, saavuimme El-Bireh'in edustalle, joka lienee muinainen Beeroth (kaivot), Benjamin'in sukukuntaan kuuluva kaupunki (Jos. 9:17; 18:25; 2 Sam. 4:2; 23:37). Se sijaitsee tien oikealla puolella olevalla kunnaalla, josta avara n�k�ala aukenee katsojan silmien eteen yli Juudan vuorten ja ymp�r�iv�n seudun. T��lt� voimme viel� selv�sti n�hd� osia Jerusalemista, kuten esim. �ljym�en, miss� "taivaaseen astumisen tornin" huippu muistuttaa matkailijaa pyh�n kaupungin l�heisyydest�. Paikka on v�h�inen kyl�, miss� on muutamia savih�kkeli�, eik� se miss��n suhteessa eroa muista arabialaisista kylist�. Vaikka se on vain kolmen tunnin matkalla Jerusalemista, pidet��n hyvin todenmukaisena, ett� Jesuksen vanhemmat, palatessaan p��si�isjuhlasta Jerusalemista 12:sta vuotiaan Jesuksen kanssa, j�iv�t t�h�n y�ksi. Kerrotaan, ett� Juutalaiset tavallisesti matkoilla ollessaan, v�ltt��ksens� liiallista rasitusta, ensi p�iv�n� kulkivat vain v�hemm�n osan matkasta. Sill� tavoin totuttiin v�hitellen matkan vaikeuksiin ja vaivoihin. Ja viel� t�n�kin p�iv�n� noudatetaan p��nsiallisesti samaa tapaa, josta matkailijalle on se suuri hy�ty, ett'ei h�n heti v�sy eik� ty�l�sty matkaan, joka n�ill� seuduin tuottaa useita vaikeuksia. Muistellessani jo mainittua kertomusta Vapahtajan aikaisimmasta nuoruudesta her�si minussa uusia ajatuksia. Minusta oli kuin ihmeellinen pyhyys olisi levinnyt yli seudun, jota ijankaikkisen Jumalan ainokaisen Pojan pyh�t jalat olivat kosketelleet. Olin hengess� n�kevin�ni tuon pojan, puhtaana ja pyh�n�, matkalla vanhempiensa kanssa pyh��n, suurista ja jaloista muistoista rikkaaseen kaupunkiin ja sielt� takasin. Tutkimukseni esineen� oli luonnollisesti Luuk. 2 luku, kun me hiljaa miettiv�isin� ratsastimme yl�s ja alas n�it� kunnaita. Usein on matkustavilla viel�kin tapana viipy� El-Bireh'in kyl�ss� y�t�, eritt�inkin jos on teltta mukana. Me olimme kuitenkin jo p��tt�neet viett�� y�mme er��ss� toisessa paikassa, jonne oli kahden tunnin matka. Pelk�simme n�et ratsastuksen seuraavana p�iv�n� liiaksi rasittavan, jos mieli pyrki� aina Nablukseen saakka, kuten aikomuksemme oli. Riensimme sen vuoksi eteen p�in kivisell� polulla, sill� alkoi jo h�m�rt��. Aurinko oli jo k:lo kuuden j�lkeen laskeumaisillaan ja ratsastaminen pime�ss� n�ill� seuduin ei ole ainoastaan vaarallista, vaan my�skin vaivaloisempaa kuin p�iv�ll�. Mahdolliset p��llekarkaukset ja teitten kurjuus tekev�t sen niin vaaralliseksi, eik� pime�ss� ole helppo v�ltt�� teitten ep�tasaisuuksia, joka seikka suuresti enent�� matkan vaivoja. Vasemmalle k�delle j�i Ramallah'in kyl�, minne opas tahtoi meit� y�ksi j��m��n, uskotellen sen olevan meille paljon edullisempaa, kuin y�n vieton Djifnassa, minne olimme p��tt�neet menn�. Ennen kuin p��simme viimeksi mainittuun paikkaan, kuljimme viel� er��n raamatussa mainitun muistorikkaan paikan Beth-Elin ohi, joka j�i vasemmalle puolen tiet�. Kartassa ei t�ll� en�� ole nimen� Beth-El, vaan Betin. Syytt� eiv�t ajatukseni hetkist� viihdy tapauksissa, mitk� niin l�heisesti liittyv�t t�h�n paikkaan, joka raamatussa on saanut hyvin etev�n sijan. Betin eli Beth-El on sangen korkealla seudulla, jota useat laaksot ymp�r�iv�t. Kaikkialla rajoittavat n�k�alaa vuoret. Etel�ss� eiv�t ne kumminkaan ole korkeammat kuin, ett� Omar-moskean korkeudelta Jerusalemista voi n�hd� paikan. Muinainen Beth-El on raunioina, muistuttaen meit� vain sen entisest� merkityksest�. Paikalla oli merkityst� entis-aikoina asemansa ja l�hteittens� sek� senkin vuoksi, ett� Israelin esi-is�t siell� usein oleskelivat. Pyh� raamattu todistaa selv�sti, ett� uskonsankari Abraham siell� sangen usein k�vi karjaansa juottamassa. Rehev�t laaksot ja vesirikkaat l�hteet olivat varmaankin houkutelleet suurta patriarkkaa siell� viipym��n. Siell�, Herran huoneessa, hiljaisuudessa seurusteli h�n varmaankin Jumalan kanssa. Todenmukaisesti Herra my�skin t�ss� paikassa ilmestyi h�nelle ja vahvisti h�nt� uskossa, jossa h�n yh� enemm�n ja enemm�n kehittyi ja tuli siten kaikkein sek� vanhan ett� uuden liiton uskovaisten is�ksi. Mutta eritt�inkin patriarkka Jakobin historiasta on paikka tunnettu. Kun t�m� mies, joka is�lt�ns� Isakilta oli perinn�ksi saanut lupauksen tulevasta Messiaksesta, oli tehnyt suuren synnin, puhunut valhetta ja pett�nyt is�ns�, ja h�nen sen vuoksi t�ytyi paeta kodistansa veljens� Esaun vihaamana, vietti h�n y�ns� t�ss� paikassa, "kun aurinko oli laskenut." Unessa n�ki h�n tikapuut, jotka ulottuivat maasta taivaaseen saakka; tikapuilla liikkuivat Jumalan enkelit yl�s ja alas, Herra itse seisoi ylinn� ja sanoi: "Min� olen Herra, Abrahamin, sinun is�s, Jumala, ja Isakin Jumala: t�m�n maan, jonka p��ll� sin� makaat, annan min� sinulle ja sinun siemenelles. Ja sinun siemenes on oleva niin kuin maan tomu, ja sinun pit�� levi�m�n l�nteen ja it��n, pohjoiseen ja etel��n p�in. Ja sinussa ja sinun siemeness� pit�� kaikki sukukunnat maan p��ll� siunatuiksi tuleman. Ja katso min� olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ik�n� joudut ja saatan sinun j�lleen t�lle maalle; sill� en min� hylj�� sinua siihen asti, ett� min� kaikki teen, mit� min� olen sinulle puhunut." Her�tty�ns� t�ytyi Jakobin tunnustaa: "Totisesti on Herra t�ss� paikassa, enk� min� sit� tiennyt." �killinen pelko valtasi h�net, her�nnyt omantunnon ��ni soi h�nen syd�mmess��n, tehdyn rikoksen paino tuntui nyt niin raskaalta ja hengess� n�ki h�n Herran pyhyyden. Kaikki tuo saattoi h�net huudahtamaan: "Kuinka pelj�tt�v� on t�m� paikka! ei t�ss� muu ole, kuin Jumalan huone ja taivaan ovi." Pois l�htiess��n pyhitti h�n kiven muistopatsaaksi ja kutsui sen paikan Beth-El'iksi. (1 Moos. 28.) Enemm�n kuin kolmekymment� vuotta oli Jakob viett�nyt vaiherikasta el�m��, ennen kuin h�n taas saapui samalle paikalle. Kun h�n ensi kerran tuli sinne, oli h�n yksin�inen pakolainen ja tunsi itsens� kaikkien hylk��m�ksi, mutta toisella kerralla oli h�nell� mukanansa vaimoja, lapsia, suuri joukko palvelijoita ja karjaa. Jumala oli t�ytt�nyt lupauksensa, siunannut h�nt� runsaasti ja varjellut el�m�n vaikeuksissa. T��ll� hautasi h�n, kuten 1 Moos. 35 kertoo, Deboran, Rebekan imett�j�n er��n tammen alle, jonka h�n kutsui "kyynelten taimeksi." T��ll�kin ilmestyi Jumala ja antoi h�nelle toistamiseen nimeksi Israel, t��ll� h�n my�skin rakensi lupauksensa mukaan alttarin Jumalalle. Viel� mainittakoon jotakin, joka v�ltt�m�tt� kuuluu kertomukseemme Beth-El'ist�. Kuten tied�mme, jakaantui Salomon kuoleman j�lkeen Jumalan omaisuuden kansa kahteen valtakuntaan: Juudan ja Israelin. T�m�n jaon kautta sai Beth-El suuren merkityksen rajalinnoituksena molempien valtakuntien v�lill�. Sit� paitsi pidettiin sit� paikkaa pyh�n�. Israelin kuningas, Jerobeam, rakensi sinne alttarin, valmisti kultaisen vasikan ja vietteli kansan uhraamaan tuolle ep�jumalalle, vierottaen sen siten pois el�v�st� Jumalasta. H�n tahtoi est�� kansaa menem�st� Jerusalemiin uhraamaan Israelin liiton Jumalalle. Er��n� p�iv�n� pani h�n toimeen suuren uhrijuhlan Beth-El'in vasikan kunniaksi. Juuri kun Jerobeam seisoi alttarin vieress�, aikoen sytytt�� uhria, tuli er�s Jumalan mies Juudasta. "Ja h�n huusi alttaria vastaan Herran sanan kautta ja sanoi: alttari, alttari! N�in sanoo Herra: katso, Davidin huoneelle on syntyv� poika, Josia nimelt�: h�n on uhraava sinun p��ll�s korkeuden pappia, jotka sinun p��ll�s suitsuttavat, ja on polttava ihmisen luita sinun p��ll�s. Ja h�n antoi sin� p�iv�n� ihmeen ja sanoi: T�m� on se ihme, jonka Herra on puhunut: katso, alttarin pit�� halkeeman, ja tuhka, joka on sen p��ll�, pit�� hajoitettaman." Kuningas vihastuen profeetan sanoista ojensi k�tens� ja k�ski vangitsemaan h�net. Mutta ojennettu k�si kuivettui eik� h�n sit� en�� voinut vet�� takasin. Jumalan tuomio oli kohdannut h�nt�, joka aikoi koskea Jumalan silm�ter��n. Se todisti liiton-Jumalan voimasta ja vanhurskaudesta. Ainoastaan Jumalan miehen rukousten kautta tuli k�si j�lleen terveeksi. Se taas todisti liiton-Jumalan armosta ja laupeudesta. Alttarille ja tuhkalle k�vi, kuten Jumalan mies oli ennustanut (1 Kun. 12:26-33. 13:1-6. 2 Kun. 23:15, 16, 20.) Itse linnoitus ja alttari ovat nyt raunioina ja el�imet k�yv�t siell� laitumella; kaikki muistuttaa j�lkimaailmalle, kuinka ihmisty�t ovat katoovaisia. Ainoastaan se, mit� Herra tekee ja puhuu, pysyy ijankaikkisesti, ainoastaan H�nen teoillansa on ijankaikkisuuden luonto. Jos viel� muistamme, ett� Israelin suuri profeetta Elia, josta vasta enemm�n, viimeisell� matkallaan Jordanille (2 Kun. 2:23) kulki yli tuon korkean seudun, miss� Beth-El sijaitsi, l�pi sit� ymp�r�itsevien laaksojen, olemme mieleemme johdattaneet p��asiat siit�, mit� pyh� raamattu kertoo Beth-El'ist� ja sen merkityksest�. Kulkiessaan noilla pyhill� seuduilla her�� matkailijassa syv� tarve muistella tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet Jumalan kansan el�m��n. Sen kautta helpottuvat matkan vaikeudet ja katoomatoin kuva seuduista j��pi muistiin; Jumalan kaikkivalta, vanhurskaus ja laupeus vaikuttavat sen kautta niin valtavasti mielialaan, ettemme koskaan el�m�ss� sit� unhota. ��nett�min� riensimme eteen p�in, j�timme Beth-Elin muistoineen suorittaaksemme sen p�iv�n matkam��r�n. Aurinko laskeutui ja iltarusko levitteli yli vuoriseudun punertavaa hohdettaan, joka loi esineisiin omituisen lumousvoiman. Lukemattomissa vivahduksissa vaihtelivat v�rit auringon viimeisten s�teitten valaistessa vain korkeimpia paikkoja ymp�rill�mme. P�iv�n loiste heikkoni heikkonemistaan, kunnes kuun ja t�htien kelme� valo sen viimein voitti. Lopuksi valaisi tuona hiljaisena iltahetken� vaan kuu polkuamme ja ymp�rist� n�ytti meist� niin ihmeellisen juhlalliselta ja omituiselta. Lukemattomat t�hdet kirjailivat taivaankantta ja lis�siv�t pilkkin�ll��n seudun ihanuutta. Kuta l�hemm�ksi tulimme kyl��, sit� tihe�mm�ss� n�kyi molemmin puolin kivist� tiet� viljeltyj� peltoja ja puita, mik� seikka oli todistuksena asukasten uutteruudesta ja vireydest�. Ratsastaessamme alas vuoren rinnett� n�imme kaukana siell� t��ll� valoja tuikkavan; siell� asui ihmisi� ja valmistivat luultavasti illallistaan p��st�kseen sitten levolle. Pyh�ss� maassa asukkailla on, n�et, tapana menn� aikaiseen levolle ja nousta varhain aamulla ty�h�n. L�hell� kyl�� kuulimme vasemmalla puolella tiet� pienen puron lorisevan, joka teki minuun kummallisen vaikutuksen tuona hiljaisena iltahetken�. Mieleeni juohtui kotimaa kohisevine koskineen, lirisevine puroineen, joita matkustaja siell� kaikkialla kohtaa. Tultuamme ensimm�iseen asuntoon, joka oli harvinaisen suuri, meni opas sis��n kysym��n y�sijaa, mutta se olikin autiona. Se kuului kauvempana kyl�ss� olevaan luostariin, joka siell� omisti viel�kin suuremman rakennuksen. Suuntasimme matkamme sinne varmasti toivoen edes siell� saavamme suojaa y�ksi, joka alkoi tuntua niin kostealta ja kolkolta. Ovathan luostarit niin hyvin Palestiinassa kuin muuallakin maailmassa yleens� tunnetut vieraanvaraisuudesta. Mutta turhaan pyysimme y�sijaa, ei edes ovea avattu vieraille, ainoastaan er�s munkki eli palvelija avasi akkunan ja lausui �re�sti muutamia meille k�sitt�m�tt�mi� sanoja. Vaikea on tiet�� syyt� t�llaiseen tylyyteen. Kenties vaikutti siihen se seikka, ett� me olimme protestantteja, mutta luostari oli katoolilainen. Opas ja mukari meniv�t kyl��n hakeakseen y�sijaa muualla; me sill� v�lin istuimme luostarin portailla ihanassa kuutamossa ihmetellen t�htitaivasta. Y�n viett�minen taivasalla ei tuntunutkaan niin kamalalta, kuten voisi luulla. Mieli, ajatus oli kiintynyt suurenmoiseen luontoon, joka meit� ymp�r�itsi. "Yksi y� taivasalla tuossa ihanassa luvatussa maassa, mit�p� se! Ottihan Mob kiven p��n-alaisekseen ja nukkui rauhallisesti h�t�varaisella vuoteellaan; Jumala ja Jumalan enkelit h�nt� suojelivat. Voipihan meillekin k�yd� samalla tavalla." Niin ajattelin ainakin min�, syd�mmeni t�ytti pyh�t ajatukset ja muistot. Ne pian keskeytti kumminkin oppaan tuttu ��ni: h�n oli saanut meille y�sijan er��n likell� asuvan arabialaisen luona. T�m� yst�v�llinen mies oli luvannut majoittaa meid�t niin mukavasti kuin mahdollista. Seurasimme opasta ja pian olimme ensi kerran arabialaisessa tuvassa, joka eurooppalaiselle ja eritt�inkin sivistyneelle sellaiselle n�ytt�� hyvin omituiselta. Tutustaakseni lukijaa asuntoihin n�iss� kyliss�, joihin matkailija it�mailla joutuu, koetan antaa jonkinlaisen kuvauksen arabialaisen tuvasta. Siihen johti suuri ovi kartanon puolelta, miss� oli kaikellaista likaa, joista ohi t�in tuskin voi kulkea. Tuvassa oli kolme akkuna-aukkoa ilman lasia, sill� ne suljettiin y�ksi ja p�iv�ll�kin, kun aurinko kovin paahtoi, puisilla luukuilla. Lattia oli savesta, kuten sein�tkin ja katto, joka usein on kupulakinen tai tasanen. Mit��n, jota huonekaluksi voisi kutsua, ei tuvassa ole, ei ainoata tuolia, ei s�nky�, sohvaa, p�yt�� eli muuta sellaista. Uunista ei tietysti voi olla puhettakaan, onhan se tarpeetoin t�ss� ilman-alassa, miss� sadeaika korvaa talven. Lattialle levitet��n tavallisesti olki- eli korsimatto, jonka p��ll� sy�d��n ja lev�t��n y�. Iltasilla valaistaan tupa jonkinlaisella �ljylampulla tai kynttil�ll�, jos sellaista l�ytyy, monessa tapauksessa istutaan pime�ss�, -- ruvetaan nukkumaan, kun p�iv� on laskenut, p�iv�n valjetessa noustaan yl�s ja menn��n ty�h�n. K�yhemmill� on vain yksi tupa, minne paitsi ihmist� my�skin el�imet ja v�ltt�m�tt�m�t tarviskalut sijoitetaan. Rikkaammilla on v�hint�inkin kaksi tupaa, toisessa asuu talonv�ki, toisessa palvelijat (orjat), el�imet y.m. Meid�n y�majassamme, jonka omisti er�s rikkaampi mies, oli kaksi tupaa, joista parempi annettiin meid�n k�ytett�v�ksemme. Paitsi tavallista olki- eli ruohomattoa toi em�nt� tupaan suuren joukon kauniita tyynyj� ja useita patjoja ja peitteit�, tehd�ksens� olomme niin mukavaksi kuin mahdollista. Kaikki todisti omistajan varallisuutta. Hyv�sti olisimmekin toimeen tulleet, kun vain turkkilaisten, arabialaisten ja muitten it�maalaisten tavoin olisimme oppineet istumaan jalat ristiss� alla tai maan asukasten tavoin tottuneet noihin monenlaisiin veren-imij�ihin, jotka nyt verrattomalla raatelemishalulla, k�viv�t kimppuumme. Mutta n�iss� suhteissa puuttui meilt� viel� alkuperusteetkin, jonka vuoksi y�majamme mukavuuden kannalta katsoen ei ollut liioin kehuttava. Istuimiksi asetimme useampia tyynyj� p��llekk�in ja koetimme sill� tavoin toimeen tulla, kunnes veren-imij�t alkoivat ilmoittaa l�sn�oloansa. Illallisen s�imme lattialla, ja mukana olevalla veitsell� ja kahvelilla koetimme sit� saada suuhumme niin siev�sti kuin mahdollista. Maan asukkaat k�ytt�v�t siihen tarkoitukseen tavallisesti sormiansa ja tekev�t he sen varmaankin yht� taitavasti, kuin me sy�mme veitsell� ja kahvelilla. Is�nt� ja em�nt� katselivat k�yt�st�mme h�mm�stynein�, kenties surkutellen taitamattomuuttamme; luultavasti ei heill� usein ollut sellaisia vieraita. Muitten sivistyneitten ihmisten tavoin pitiv�t he velvollisuutenaan istua kanssamme tuntikaudet. Otsallaan oli em�nn�ll� jonkinlainen diadeemi (p��side), johon kuului kaikellaisia koristeita, ja rinnoillaan kantoi h�n joukon erilaisia kauniita esineit�. T�m�kin vahvisti meid�n luuloamme, ett� he olivat hyvin varakkaita ja ett� me vierailimme kyl�n rikkainten ja enin sivistyneitten ihmisten luona. Emmek� t�ss� luulossamme ollenkaan pettyneet, kuten j�lkeen p�in saimme kuulla. Kun tarjosin is�nn�lle ja em�nn�lle tupakkaa, oli yst�vyyden liitto solmittu heid�n ja kutsumattomien vierasten v�lill�. Todistukseksi siit� kannettiin sis��n viel� useampia tyynyj�, peitteit� ja patjoja, tahdottiin tehd� y�n viettoa viel� mukavammaksi. Mutta silloinpa lis��ntyi my�skin veren-imij�itten luku ja pian olimme kokonaan heid�n vallassaan. Sill� aikaa kantoi mukari sis��n kaikki matkavehkeet, satulat y.m. hevoset j�tti h�n kuitenkin ulkopuolelle. -- Jonkun aikaa tulkin avulla keskusteltuamme kohteliaan talonv�en kanssa, jonka vilkasta huomiota ja osan-ottoa meid�n oli onnistunut her�tt��, aloimme valmistautua levolle tuolle pehmoiselle, patjoista, peitteist� ja tyynyist� rikkaalle vuoteelle. Ensiksi ripotimme kumminkin vuoteellemme hy�nteismyrkky�, jota yst�v�ni R. oli runsaasti ottanut mukaansa. T�ll� keinolla taisteli yst�v�ni R. matkalla aina v�sym�tt� veren-imij�it� vastaan. Kaikesta huolimatta eiv�t hy�nteiset kumminkaan suoneet rauhaa ratsastuksesta ja vaivoista v�syneille ruumiillemme. Noin puoleksi tunniksi poistuivat ne luotamme, pelj�ten myrkky�, jota olimme ymp�rillemme sirotelleet, mutta pianpa ne siihenkin tottuivat ja nyt ei auttanut muu kuin turha taistelu noita vihollisia vastaan, jotka eiv�t pitk��n aikaan suoneet meille v�h��k��n rauhaa. Viimein v�symys sai voiton ja me nukuimme hetkiseksi, mutta jo aikaisin, ennen kuin aurinko s�teill��n ehti valaista seutua, her�simme rient��ksemme taas kohti uusia kohtaloita, n�kem��n uusia, tuntemattomia seutuja, jolloin uudet tapahtumat, uudet muistot her�tt�v�t uusia ajatuksia ja tunteita. Her�tty�ni juohtui mieleeni, ett� olihan nyt toukokuun 1 p�iv�. Heti olin ajatuksissani kotona, mist� en viel� ollut tietoja saanut. Kuinka erilaisissa olosuhteissa olinkaan nyt kuin kotimaassani t�n� p�iv�n�. Siell� vaelsivat ylioppilaat valkoiset lakit p��ss� Alppilaan tai Kaisaniemeen. Oli kuin ylioppilaslaulu olisi soinut korvissani; olin n�kevin�ni tuon ihmispaljouden: siin� varmaankin monta tuttavaani, jotka nyt seuraten nnorisojoukkoa, vaelsivat tervehtim��n kev�tt�, sanomaan kes�� tervetulleeksi. Mutta -- ei ollut aikaa heitt�yty� n�iden mielikuvitusten valtaan; meill� oli suoritettavana v�hint�inkin 8 tunnin matka, jos mieli saapua seuraavaan lepopaikkaan. Oli sen vuoksi v�ltt�m�t�nt� l�hte� tielle niin aikaiseen kuin mahdollista. L�hteiss�mme vahvistimme voimiamme kahdella kupilla kakaota ja kahdella keitt�m�tt�m�ll� munalla. Ennen kello viitt� olimme jo satulalla. Ihana ja viile� aamu-ilma virkisti meit� suuresti ja olimme iloisella mielell�. Lauloimme lauluja Jumalan kunniaksi, kiitt�en h�nt� siit�, ett� niin ihmeellisesti oli meit� eteen p�in auttanut. Puolen tunnin per�st� saavuimme er��seen kyl��n, nimell� Yebrud. Ulkopuolella sit� oli hautauspaikka, jossa kasvoi ��ret�n joukko valkoisia lempikukkia. Opas kertoi asukasten n�ill� kukilla ja niiden mehulla parantavan silm�tauteja. Kuta edemm�ksi tulimme, sit� rikkaammalta n�ytti kasvullisuus. Kaikkialla oli viljeltyj� ketoja ja kaikenlaisia ihania puita. Kaikki teki meihin eritt�in miellytt�v�n vaikutuksen. T�h�n asti olimme matkustaneet l�pi kolkkojen, viljattomien, mets�tt�mien seutujen, nyt oli luonto ymp�rill�mme ik��n kuin kokonaan muuttunut. Nyt voimme ihmetell� laaksoja, joissa kasvoi toisissa �ljy, toisissa viikunapuita. Kaikkialla nautti silm� vihannasta, ihanasta luonnosta. Tie oli tosin monin paikoin kivist� ja ep�tasaista, usein saimme kulkea jalkaisin ja taluttaa hevosiamme. Kuta pohjoisemmaksi tulimme, sit� rehev�mp�n� esiintyi kasvullisuus, sit� vihannampana luonto. T��ll�h�n juuri oli raja muinaiselle Efraimin sukukunnalle, josta sanottiin: "Josef on hedelm�llisen puun oksa, tuore hedelm�puu l�hteen tyk�n�, jonka oksat nousevat yli muurin. On kuitenkin h�nen joutsensa vahvana pysyv� ja nopsat h�nen k�sivartensa. Kaikkein v�kevimm�n k�dest� Jakobista, h�nelt�, Israelin paimenelta ja kalliolta, siis Jumalalta, joka sinua on auttava, silt� kaikkivaltiaalta, joka sinua on siunaava, tulkoon sinulle taivaan siunaus ylh��lt� ja syvyyden siunaus alhaalta, kuin my�s nis�in ja kohtuin siunaus. Sinun is�s siunaukset olkoot minun is�ni siunauksia voimallisemmat: ne ylettyk��t hamaan ij�isten kukkulain ihanuuteen; ne tulkoot Josefin p��n yli, Nasirin p��laelle veljeksist�." (1 Moos. 49:22, 24-26). Tuo siunaus ei ole viel�k��n t�ydellisesti h�vinnyt, vaan ilmestyy se siell� t��ll�, joskin kirouksen tuomio vuosisatoja on ikeell��n sortanut h�nen j�lkel�isi�ns�, joka sai siunauksen. Sen j�lkeen her�tti huomiotamme tuo n.k. "ry�v�rien l�hde" (Ain Haram�je), er�s kallioon hakattu l�hde vasemmalla puolen tiet�. Me pys�hytimme hevosemme, sill� yst�v�ni R. tahtoi maistaa l�hteen vett�, jota h�n sitten kehuikin eritt�in raittiiksi ja hyv�nmakuiseksi. Se, joka ei ole matkustanut n�ill� seuduin, voipi tuskin mieless��n kuvailla, kuinka suloisten vaikutusten alaisena retkeilij� on noina raittiina aamuhetkin�, jolloin ilma on viile�n� viel� eik� aurinko ole noussut niin korkealle, ett� sen s�teet tekisiv�t kuumuuden siet�m�tt�m�ksi ja rasittavaksi. Joka laaksossa on k�tkeyneen� v�h�inen maailma. Oi jos ihminen voisi johtaa mieleens� kaikki muinaiset tapahtumat noissa laaksoissa, jos saisi tiet�� kaiken, mit� on puhuttu noitten l�hteitten vieress�, miss� omaisuuden kansan j�senet kauvan, hyvin kauvan sitten juottivat karjaansa! Kaikkialla tarjoovat suuret puut viile�� varjoansa v�syneelle matkustajalle, ne ovat kuin yst�vi�, joiden vieraanvaraisuuden my�h��n unhottaa. Suuret tutut nimet raamatusta juohtuvat mieleen, sellaiset kuin Samuel, Debora, Elia y.m. ja heid�n el�m�nty�ns� esiintyy el�v�n� etehemme. Ne ovat nimi�, jotka maailma mielell��n tahtoo unhottaa, mutta el�m�nty�t, joihin ne kuuluvat, ovat Jumalan armontaloudessa paljosis�lt�isi�. Kappaleen matkaa edemp�n� sijaitsee muinainen Silo, jota nyky��n kutsutaan Selun'iksi. Se on oikealla puolen tiest�, siis it��n p�in. Matkustajilla on usein tapana poiketa t�h�n paikkaan, mutta meist� ei siihen ollut mit��n syyt�. Sill� voimmehan me muutenkin muistella t�m�n paikan merkityst�. Se oli aikoinaan Efraim'in sukukunnan hallussa ja oli liiton arkilla ensin paikkansa siell�. Sodassa filistealaisia vastaan sen kumminkin t�st� s�il�paikasta anastivat pakanain voittoisat laumat. Todistuksen majassa, joka Josuan ajoista Eli'n aikaan asti oli t��ll� Silossa, jakoivat Israelin lapset luvatun maan arvalla eri heimokuntien kesken (Jos. 18). T�ss� kaupungissa eleli my�s pappi Eli, joka kuullessaan, ett� Jumalan arkki oli ry�stetty ja h�nen molemmat poikansa tapetut, lankesi maahan taakse p�in istuimelta ja kuoli (1 Sam. 4). Silon temppeliin vei hurskas kansa pienokaisen �skensyntyneen poikansa Samuelin, pyhitt��ksens� t�m�n kaikeksi elin-ajaksi Herralle, joka oli lahjoittanut h�nelle lapsen, jota h�n niin syd�mmellisesti oli rukoillut. Hurskaasta, yksinkertaisesta lapsen syd�mmest� l�hti tuo h�nen rukouksensa, jota viel�kin voimme pit�� mallirukouksena (1 Sam. 1, 2). Kun valtakunta jaettiin kahteen osaan, tuli ilo kuulumaan Israelin valtakuntaan (1 Kun. 11:29; 14:2). Se sijaitsee jotenkin ylh��ll� vuoriseudussa, mutta ei sanota paikan olevan eritt�in kauniin. Muuten onkin se nyky��n vaan pieni, v�h�p�t�inen kyl�, jossa asuu arabialaisia ja beduiineja. Ratsastettuamme herke�m�tt� nelj� tuntia, pys�hdyimme tien vieress� olevaan v�h�iseen kyl��n, nimelt� Lubban, jossa oli rikasvetinen l�hde. Kuumuus ja ratsastus olivat saattaneet hevoisemme aika janoisiksi niin, ett� ripein askelin sy�ksyiv�t l�hteelle. Dragomaanimme huomautti, ett� kyl�ss� matkustajat tavallisesti viipyv�t aterioimassa; t�t� varten olikin siell� varpukatolla varustettu pieni vaja, jonka lattialla olkimatto oli levitettyn�, mit� ei koskaan saa puuttua. Mekin levitimme lattialle matkapeitteemme ja panimme matkatyynyj� p��n-alaiseksi nauttiaksemme hetken lepoa, joka olisi ollut hyvinkin tarpeellista tuon rasittavan ratsastuksen j�lkeen, johon emme edes olleet viel� oikein tottuneet. Huone olisi ollut hyvinkin sopiva tuohon tarkoitukseen, koska siell� vallitsi miellytt�v� viileys; mutta lukemattomat k�rp�set, jotka siihen vuoden-aikaan ovat oikeana maanvaivana niill� seuduin, tekiv�t nukkumisen mahdottomaksi. Ruoka maittoi hyvinkin, vaikk'eiv�t laitokset t��ll�k��n olleet suurenmoisia eiv�tk� vaihtelevia. Pysyv�isen� ruokalajina matkallamme olivat munat; joskus saimme sent��n ostaa kanan tai kyyhkyl�isen; ei siis juuri ruokalajia vaihdeltu. Heti k:lo 11 j�lkeen suoriuduimme taasen matkalle. Kulku k�vi suoraan muinaista Sikem'i�, nykyist� Nablusta kohti. Tien laadusta en voi muuta sanoa kuin, ett� se on v�liin hyv�� ja v�liin hyvinkin huonoa. Mutta kaikkialla huomaa kasvullisuuden enenev�n ja kylienkin luvun kasvavan todistukseksi, ett� maanlaatu on n�ill� seuduin parempaa. Kuta enemm�n kello l�hestyi kahtatoista, sit� siet�m�tt�m�mm�ksi k�vi kuumuus. Niin helteisess� ilmassa emme olleet t�h�n saakka olleetkaan. P��ss�mme oli Jerusalemista ostettu korkkihattu, mutta sittenkin tuntui k�rsim�tt�m�n l�mp�selt�; tuskanhiki vieri otsalta. Oli vaikeata, mahdotontakin suojata itse��n auringon s�teilt�, jotka tunkeutuivat polttavina l�pi kaiken. Eiv�t puutkaan voineet suoda meille varjoa, sill� aurinko oli korkeimmillaan ja sen s�teet lankesivat melkein pystysuoraan p��llemme. Olimme sit� paitse jotenkin lavealla kent�ll�, jossa ei siis juuri monta puuta ollutkaan. Et��ll� n�kyi kyl�, jonne kulkuamme suuntasimme. Aluksi luulin sen olevan mahdollisesti m��r�paikkamme, koska korkea vuori, jonka otaksuin olevan Garizim, n�ytti olevan aivan kyl�n vieress�. Luulossani erehdyin suuresti; raskaan matkamme perille emme viel� isoon aikaan tosiaan voineet p��st�. Lis�ksi vaivasi minua kovasti jano, joka n�in kuumassa ilman-alassa on vaikeimpia tuskia, joiden rasitettavaksi ihminen voi joutua. Tulin taasen ajatelleeksi Vapahtajan sanoja: "Kuka ik�n� juottaa yhden n�ist� v�himmist� kylm�ll� vesipikarilla ainoastaan, opetuslapsen nimell�, totisesti sanon min� teille, ei h�nen pid� palkata oleman." Eik� meit� ainoastaan janottanut vaan alkoi hirve�sti v�sytt��kin; j�senetkin k�viv�t niin aroiksi, ett� jo alkoi tuntua ratsastaminen taakalta, viel�p� siet�m�tt�m�lt� taakalta. Useampia kertoja kysyin dragomaanilta, emmek� jo pian saavu edes Jakob'in kaivolle, jonka tiesin olevan vaan hiukan matkaa Nabluksesta. "Pian, pian", kuului aina vastaukseksi, mutta t�m� "pian" kesti minusta liian kauan. Olimme jo sen korkean vuoren juurella, jonka et��lt� olimme n�hneet, ja dragomaani ilmoitti sen olevan Garizim. Kaksi tiet� oli valittavanamme tullaksemme kaupunkiin: toinen kulkee suoraan vuoren yli, toinen taas sen vieritse Jakobin kaivon ohi ja on v�h�n pitempi edellist�. Luonnollisesti valitsimme j�lkimm�isen, koska halusimme n�hd� tuon merkillisen kaivon, v�h�n huoahtaa sen vierell� ja virkistykseksi juoda sen "eloisaa vett�." Mieleemme ja syd�mmeemme oli syv�sti painuneena tuo kaunis ja opettavainen kertomus Jesuksen keskustelusta Samarian vaimon kanssa Jakob'in kaivolla. Kertomus tuosta heid�n kohtauksestaan on ihanimpia evankeelisessa historiassa. Kaivolle kulkiessamme palautinkin muistiini t�m�n kertomuksen eri kohdat. Varmaankin oli Herra Jesus kulkenut opetuslapsinensa juuri samaa tiet�, jota me nyt tulimme, kun h�n aikoi Judeasta Galileaan. Saman lavean, polttavan lakeuden poikki, jonka juuri olimme j�tt�neet, oli h�n tullut p�iv�n kuumimpana aikana, nim. k:lo 12, koska sanotaan, ett� h�n "liki kuudetta hetke�" tuli Jakobin kaivolle. Matkasta v�syneen� istahti h�n lev�ht�m��n tuon vilvastuttavan, eloisan veden luo. Sill� v�lin k�v�siv�t opetuslapset l�heisess� kaupungissa ostamassa ruokaa. Kun he olivat poissa ja Jesus istui siell� yksin�ns�, tuli er�s Samarian vaimo vett� ammentamaan. Jesus alkoi puhella h�nen kanssaan. V�symyksest� v�litt�m�tt� oli ihmiskunnan Vapahtaja nyt, kuten aina, kun tilaisuus tarjoutui, valmis johtamaan syntisraukkoja autuuden tietoon, antamaan heille ijankaikkisen el�m�n vett�. "Anna minun juodakseni", sanoi Jesus vaimolle. Mutta vaimopa ei heti t�yt�k��n h�nen pyynt��ns�, vaan viitaten siihen vihamielisyyteen, joka vallitsi juutalaisten ja samarialaisten v�lill�, ja siihen ylenkatseeseen, jolla edelliset kohtelivat j�lkimm�isi�, lausui: "Kuinka sin� minulta juoda tahdot, joka olet juutalainen, ja min� olen samarialainen?" Jesus, joka rajattomasti rakastaa ihmisraukkoja, tarjoo nyt vaimolle, joka ei tahdo antaa h�nelle edes Jakobin kaivon vett� juoda, el�m�n vett� s.o. Jumalan armahtavaa armoa, joka yksin sammuttaa sielumme ijankaikkisuuden-janon. Ennen kuin vaimo kumminkin voi t�t� vett� juoda, t�ytyy h�nen tuntea janoavansa, tuntea hengellist� janoa. T�t� her�tt�� Jesus paljastamalla h�nelle h�nen syntins� ja syv�n lankeemuksensa. H�n tuo salatun asian p�iv�n valoon ja osottaa olevansa profeetta, joka voi n�hd� peitetytkin synnit. T�m� seikka sek� Vapahtajan puhe tuosta merkillisest� vedest�, joka sammuttaa janon ijankaikkisesti, saivat vaimon vakuutetuksi siit�, ett� h�n oli tekemisiss� profeetan kanssa; sen t�hden sanookin h�n: "Herra, min� n�en, ett� sin� olet profeetta." Ja t�m�n keksitty��n alkaa h�n kysell� Jesukselta ylev�mpi� asioita; tuo salassa, syd�mmen syvyydess� uinaileva tarve oli her�nnyt. Ijankaikkisuuden jano polttaa t�t�kin synnin ja hengellisen li'an syv�lti haavoittamaa ja tahraamaa syd�nt�. Vaimo alkaa puhua rukouksesta, jumalanpalveluksesta, jonka suhteen h�n oli erhetyksess�, josta ainoastaan H�n voi p��st��, joka oli taivaasta tullut ilmoittamaan Is�n pyh�� neuvoa ja tahtoa meid�n autuudestamme. Hyv�, ett� h�n k��ntyi luottaen Jesuksen puoleen, sill� ainoastaan siten voi h�n saada vastauksen ja selvikett� syntisille muuten selvi�m�tt�miin, tajuamattomiin kysymyksiin. "Meid�n is�mme ovat t�ll� vuorella (Garizim'illa) kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sija, jossa pit�� rukoiltaman." T�ll� tavoin esitt�� h�n suoraan, mit� tiet�� Jumalan palveluksesta, p��st�kseen selvemm�lle ja saadakseen enemm�n tietoja t�st� t�rke�st� kysymyksest�. H�n saakin. Jesus sanoo: "Vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette t�ll� vuorella ettek� Jerusalemissa Is�� rukoile. Ette tied�, mit� te rukoilette, mutta me tied�mme, mit� me rukoilemme; sill� autuus on juutalaisista. Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, ett� totiset rukoilijat rukoilevat Is�� hengess� ja totuudessa; sill� Is� tahtoo my�s senkaltaisia, jotka h�nt� rukoilevat. Jumala on henki, ja jotka h�nt� rukoilevat, niiden pit�� hengess� ja totuudessa h�nt� rukoileman." N�iden yksinkertaisen ja samalla syv�mielisten sanojen johdosta vastaa vaimo "Min� tied�n, ett� Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: koska se tulee, niin h�n ilmoittaa meille kaikki." H�n tiet�� siis Messiaksestakin, ja n�ist� sanoista kentiesi voimme huomata h�nen aavistaneen, ett� mies, jonka kanssa h�n puheli, oli juuri tuo Messias, jolta h�n odotti tietoja kaikesta, mik� viel� oli salattua ja peitetty�. Samoin kuin salama, joka �kkiarvaamatta kirkastaa synk�n pilvitaivaan, paljastaa valollaan esineet, selkenee h�nellekin totuus, kun Jesus sanoo: "Min� olen se, joka sinun kanssas puhun." Mutta nyt, kun opetuslapset palasivat kaupungista ruokavaroineen, ei vaimolla en�� ollut aikaa viipy�. H�n j�tti vesiastiansa ja kiiruhti kaupunkiin levitt�m��n tietoa tuosta merkillisest� miehest�, jonka h�n oli tavannut kaivolla. "Tulkaat katsomaan sit� ihmist�, joka minulle sanoi kaikki, mit� min� tehnyt olen: olleeko h�n Kristus?" Suuri joukko kaupunkilaisia noudattikin h�nen kehoitustaan ja l�ksiv�t katsomaan. Ihmisjoukkoja toisensa per�st� kiiruhti Jakobin kaivolle; he eiv�t menneet kumminkaan juomaan sit� vett�, joka ainoastaan hetkeksi sammuttaa janon, vaan el�m�n vett�, jota oli niiss� sanoissa, jotka tulvivat tuon l�hteen luona istuvan miehen suusta. He l�ysiv�t l�hteen, josta todella eloisaa, oikeata el�m�n vett� pulppusi. Viel� h�m�rt�ess� istui Jesus kaivolla tuo kuunteleva joukko ymp�rill��n. J�ip� h�n pyynn�st� kahdeksikin p�iv�ksi heid�n kaupunkiinsa t�ytt�m��n Is�n tahtoa, joka oli h�net l�hett�nyt. Ja useat uskoivat h�neen vaimon puheen t�hden; mutta viel� useammat sen t�hden, ett� he itse kuulivat ja tiesiv�t, ett� h�n oli totisesti Kristus, maailman Vapahtaja. -- Syd�n ja ajatukset n�ihin tapahtumiin suunnattuina me saavuimme perin v�synein� ja janoisina tuolle kaipaamallemme kaivolle, josta toivoimme virkist�ytyv�mme. Toivo petti kumminkin kokonaan, sill�, vaikka kaivo oli 25 metri� (84 jalkaa) syv�, ei siin� kumminkaan ollut vett�. L�hell� sit� tapasimme er��n fransiskaani-munkin, joka yst�v�llisesti tarjoutui opastamaan meit� kaivolle, joka on muutamia askelia tiest�, heti vuoren jyrk�nteen alapuolella. T�m� yst�v�llisyys n�ytti l�htev�n toivosta saada meilt� v�h�n rahaa palkkioksi. Kaivon yli on rakennettu kurjann�k�inen, rikkin�inen pieni kivirakennus, joka kentiesi on aikoinaan ollut jollekulle pyhimykselle pyhitetty. Kaivo itse on syvemm�ll� rakennuksen alla. Yst�v�ni R. astui heti munkin avulla alas, toivoen saavansa sielt� vett�, ja olin min�kin juuri aikeissa ryhty� t�h�n vaivaloiseen yritykseen; mutta kun huomasin, ett'ei vett� ollut lainkaan saatavissa, luovuin aikeestani, koska muutenkin voin selv�sti n�hd� kaivon ympyri�isen aukon. Muutamia pikku kivi� pudottelimme sinne saadaksemme tiet��, oliko se syv�. Ja omasta kokemuksestani voin todistaa, ett� se tosiaan, kuten vaimokin Jesukselle sanoi, on hyvin syv�, koska viipyi useita silm�nr�p�yksi�, ennen, kuin kuulimme pudottamamme kiven paiskahtavan pohjaa vasten, joka tuntui olevan lujaa kalliota. Heti kaivon ulkopuolella n�kee oikealla puolen laveita vainioita, joiden takana voi erottaa kaksi kyl��, joista toinen lienee muinainen Sikar, nykyinen Askar, josta �skett�in mainitsemamme vaimo oli tullut kaivolle vett� noutamaan. Katsellessani n�it� kentti�, joilla nytkin hiljaisen tuulen tuudittama vilja kypsyi leikattavaksi, muistui ehdottomasti mieleeni, ett� n�m�t varmaankin olivat ne vainiot, joilla kypsynyt vilja odotti leikkaajia silloin, kun Vapahtaja puhui t�ss� opetuslapsilleen ja vaimolle. Kentt� muistuttaa my�s sit� tapausta, kun Jakob'in pojat paimensivat laumaansa ja myiv�t veljens� Josef'in, joka sittemmin oleskeli Egyptiss� (1 Moos. 37:12-36). Olimme siis pettyneet odottaessamme saavamme virkist�v�� vett�. Janon ja ylellisen ponnistuksen v�sytt�min� k��nnyimme l�hint� kaupunkia kohti, joka oli noin 1/2 tunnin matkan p��ss�. Emme en�� viivytelleet tarkemmin katsellaksemme Josef'in hautaa, joka on muutaman minuutin matkan p��ss� pohjoiseen Jakob'in kaivosta. Se on v�h�inen neliskulmainen valkeaksi sivuttu rakennus, joka muistuttaa muhammettilaista rakennustapaa. Todenn�k�ist� on ja niin oletetaankin, ett� t�m� on sama paikka, johon Josefin, Jakobin pojan, luut asetettiin, kun Israelin lapset olivat tuoneet ne Egyptist� luvattuun maahan. Kuolinvuoteellaan antoi, n�et, Josef Israelin lapsille k�skyn: "Jumala on totisesti teit� etsiv�, viek��t pois minun luuni t��lt�" (Moos. 50:25). "Ja Josefin luut, jotka Israelin lapset olivat tuoneet Egyptist�, hautasivat he Sikemiin, siihen pellon kappaleeseen, kuin Jakob osti Hemorin, Sikemin is�n, lapsilta sadalla penningill�. Ja se tuli Josefin lasten perinn�ksi" (Jos. 24:32). Kaupunkiin matkustaessa j�� Garizim'in vuori vasemmalle ja Ebal-vuori oikealle. Kaupunki, jonka nykyinen nimi on Nablus, muinoin oli se Sikem, sijaitsee n�iden korkeiden vuorien v�lill� vesirikkaassa ja hedelm�llisess� laaksossa, jossa joka suunnalla on puu- ja hedelm�tarhoja silm�� vieh�tt�m�ss�. Kun ratsastimme kaupunkiin, kuljimme ensin ohi er��n sotilaskasarmin, jonka vieress� ulkopuolella on rikasvetinen l�hde. Aioimme ensin kulkea kasarmin puolelta l�hdett�, mutta er�s sotilashenkil� tuli uhkaavin liikkein k�skem��n meit� ajamaan toista tiet� kaupunkiin. Kaupunkiin tulijaan tekev�t nuo rehev�t �ljy-, viikuna-, ja oranssipuutarhat, jotka seppeleen tavoin ymp�r�iv�t sit�, oikein hurmaavan vaikutuksen. Joka taholla n�kee moskeoita kupukattoineen ja minareetteineen. Moskeoita lienee luvultaan 5. Kaupungin asukasluku nousnee noin 13-14 tuhanteen, joiden joukossa on muutamia satoja kristittyj� ja noin 150 samarialaista, jotka ovat j��nn�ksi� siit� kansasta, joka jo muinoin asui t�ss� pyh�n maan osassa. Muut asujamet ovat muhammettilaisia; l�ytyyp� joitakuita juutalaisiakin. Kaupunki on my�s er��n pashan asuntopaikkana. Villakauppansa ja silkkitehtaidensa t�hden on Nabluksella suuri merkitys: l�hinn� Jerusalemia on se maan sis�osassa olevista t�rkein. Vilkkaan kaupan sek� viljavien ja vesirikkaiden l�hiseutujen avulla ovat sen asujamet p��sseet oikein hyv��n varallisuustilaan. N�ytti ainakin silt�, kuin k�yhyys ei t��ll� olisi ollut niin silmiinpist�v�, kuin monella muulla seudulla. Kokonaista kaksikymment� l�hdett� sanottiin l�ytyv�n kaupungin alueella ja porinaa kuuluikin joka taholta, minne vain k��ntyi. Asukkaiden ei siis tarvitse koota sadevett� s�ili�ihin, kuten Judeassa. Ratsastaessamme englantilaiseen l�hetyshuoneistoon, jonne Jerusalemissa tapaamamme saksalainen l�hetyssaarnaaja F. oli kutsunut meit� asumaan, kuljimme ohi hautausmaan, joka sijaitsi kaupungin luoteisessa laidassa. T�m� muistutti meille siit� levosta, johon ne ovat tulleet, jotka ovat Herrassa nukkuneet. Puitten ja yrttitarhain vieh�tt�v� tuoksu muistutti elosta ja kukoistuksesta t�ss� el�m�ss� ja nuo meluavat, reuhaavat ihmisjoukot taasen, jotka karsain silmin katselivat meit�, siit� levottomuudesta, joka vallitsee t�ss� maailmassa. Tuntui tosiaan oikein suloiselta astua l�hetyshuoneeseen, jonka yksikerroksisessa kivirakennuksessa t�k�l�isell� seurakunnalla on kirkkonsakin. Huoneiden sisustus oli yksinkertainen, mutta kauneuden aistia osottava. Saimme taasen n�hd� p�yti�, tuolia, sohvia ja s�nkyj�, niin kuin sivistyneess� Euroopassa. T��ll�h�n olimme saavat rauhassa lev�t� seuraavana y�n�. O, mik� ero edellisen y�sijamme ja t�m�n v�lill�! Ehdottomasti tulimme tehneeksi vertauksia, vaikka se olikin aivan tarpeetonta. L�hetyssaarnaajan rouva, jolle meill� oli mukanamme kirje h�nen miehelt��n, joka oli viel� j��nyt Jerusalemiin, otti meid�t vastaan oikein harvinaisen yst�v�llisesti, eik� h�n ainoastaan sanoin osottanut yst�v�llisyytt��n, vaan my�skin ty�ss� ja toimessa. H�n tunsi hyvin sik�l�iset olosuhteet, vuosikymmeni� kun oli jo el�nyt niiss�, ja arvasi heti, ett� jano ja v�symys rasitti meit�. Sen t�hden valmisti h�n paikalla kylm�st� vedest�, sokerista ja sitruunamehusta suloista limonaadia ja tekip� heti vuoteenkin, johon saimme asettua lep��m��n. Kaikki sujui h�nelt� hiljaan ja tyynesti, mutta kumminkin huolekkaasti. H�n osottautui tosikristityksi, joka on tottunut palvelemaan muita Herransa t�hden. Hetkisen lev�hdetty�mme l�hdimme tarkemmin katselemaan kaupunkia ja sen ymp�rist��. Itse kaupungissa ei ole juuri mit��n huomattavaa: rakennukset ovat kivest�, kadut ahtaita ja likaisia, kuten tavallista it�mailla. Kaikesta huomaa, ett� runsaasti on sill� jo ik��. Kerta k�velless�mme kaupungilla, poikkesimme basaariinkin, joka yleens� on it�maalaisille lempipaikka, mutta Nabluksessa ei kumminkaan ollut suuressa arvossa. Jotenkin kevyesti puettu lapsijoukko ymp�rill�mme pys�hdyimme er��n basaarissa olevan l�hteen reunalle, jossa oli runsaasti vett�. Meid�n siin� seisoessamme ammensi l�hteest� er�s mies vett� nahkas�kkiins�, sitte tuli toinen, joka kaikkien n�ht�viss� otti kylvyn ammeessa, v�hint�k��n v�litt�m�tt� katselijalaumasta, joka seisoi l�hteen vierell�. Kaikki n�ytti k�yv�n aivan luonnollisesti: samaa vett�, jota k�ytettiin ammeessa huuhtelemaan lian ruumiista, samaa vett� vietiin nahkas�keiss� kotiin juomavedeksi. Puhtaudesta ei t��ll� n�ytetty muutenkaan juuri suurta huolta pit�v�n. Kaupungin ymp�rist� her�tt�� eloon paljon muistoja muinaisilta ajoilta ja tekee pysyv�isen vaikutuksen matkustajaan. Garizim'in ja Ebal'in vuoret kohoavat jyrk�sti taivasta kohti kaupungin molemmin puolin. Molempien nimet pakottavat jokaisen ehdottomasti ajattelemaan aikoja sitten vierineit� tapauksia. Samassa laaksossa, n�et, jossa nykyinen Nablus on, sijaitsi muinoin Sikem'in kaupunki. Luokaamme hetkeksi katseemme kaupungin muinaisuuteen, ennen kuin j�t�mme sen. Raamattu antaa siit� ihmeen selv�n kuvan. Paikan historia ulottuu Abraham'in, tuon suuren uskonsankarin, aikoihin saakka. Herran k�skyst� oli t�m� j�tt�nyt Mesopotamian l�hte�ksens� sille maalle, jonka Herra oli h�nelle osottava. H�n vaelsikin "hamaan Sikem'in paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti" (1 Moos. 12:6). Siell� n�kyi Herra Abraham'ille ja antoi h�nelle merkillisen lupauksen: "Sinun siemenelles annan min� t�m�n maan." T�m�n ilmestyksen johdosta rakensi Abraham alttarinkin Herralle. Sittemmin mainitaan Sikem'i� pyh�ss� historiassa, kun kerrotaan, ett� patriarkka Jakob palatessaan maanpaosta Mesopotamiasta "tuli rauhoitettuna siihen kaupungin Sikem, joka on Kanaan maalla, ja sijoitti itsens� kaupungin kohdalle." H�nkin "rakensi sinne alttarin ja rukoili v�kev�t� Israelin Jumalan nime�" (1 Moos. 33:18, 20.) T�rkein tapahtuma Sikem'in historiassa on ep�ilem�tt� kumminkin se, josta kerrotaan Moos. 27 ja Josuan kirjan 8:30-34. Edellisess� paikassa kerrotaan, kuinka Herra Mooseksen v�lityksell� k�ski, ett� Israelin kansa, menty��n Jordan'in ylitse pyh��n maahan, kokoontuisi juuri t�h�n laaksoon, ja ett� puolet sukukunnista nousisi Garizim'in vuorelle ja toinen puoli Ebal'ille. N�ill� vuorilla seisoen saisivat he kuulla Herran k�skyt ja kiellot ja vahvistaa ne sanoen: amen. J�lkimm�isess� raamatunkohdassa mainitaan, ett� "Josua rakensi Herralle, Israelin Jumalalle, alttarin Ebalin vuorella, niin kuin Mooses, Herran palvelija, Israelin lapsille k�skenyt oli, niin kuin Mooseksen lakikirjassa kirjoitettu on. Ja he uhrasivat Herralle sen p��ll� polttouhria ja kiitos-uhria. Ja h�n kirjoitti siell� kiviin sen lain muodon, jonka Mooses Israelin lapsille kirjoittanut oli. Ja koko Israel heid�n vanhempainsa, p��miestens� ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilta puolin arkin tyk�n� pappein Leviitain edess�, jotka kantoivat Herran liiton arkkia, niin muukalaiset kuin kotonakin syntyneet, puoli heist� Grifim'in (Garizim'in) vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebal'in vuoren kohdalla, niin kuin Mooses, Herran palvelija, k�skenyt oli, ensisti siunaamaan Israelin kansaa. Sitte kuulutti h�n kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen j�lkeen, kuin kirjoitettu on lakikirjassa." Tuo hetki mahtoi tosiaan tuntua sanomattoman suurenmoiselta kansasta, joka oli juuri valloittamassa maata, jonka Herra oli luvannut heid�n isilleen, heille ja heid�n j�lkel�isilleen. Molemmista joukoista kajahti yksimielinen "amen", johon kaiku vastasi kummastakin vuoresta, jotka ik��n kuin sisarukset toinen toisensa vieress� kohosivat kohti korkeutta. -- Sivumennen olkoon t�ss� mainittuna, ett� Garizim'in vuorelta (870 metri� korkea), joka on hiukan korkeampi kuin Ebal, on lavea n�k�ala: id�ss� kohoaa Gilead'in vuori, pohjoisessa Ebal ja Hermon, l�nness� pilkottaa V�limeren pinta. Sikem'in historiasta voisin viel� esitt�� verisen kertomuksen kuningas Abimelek'ist� (Tuom. 9:6) ja mainita jotakin valtakunnan jakamisesta Salomon poikien, Rehabeam'in ja Jerobeam'in v�lill� (1 Kun. 12), mutta edell�kerrottukin jo riitt�� huomauttamaan meit�, ett'ei t�ll� kaupungilla ollut niink��n v�h�p�t�inen asema siihen aikaan, kuin Israel, Jumalan omaisuudenkansa, sijoittui Kaanaan maahan. Ohimennen mainitsin jo, ett� kaupungin nykyisten asukkaiden joukossa on my�skin j�tteit� vanhoista samarialaisista. Jokaiselle niill� tienoin matkustavalle ovat ne viel� nytkin merkillisi� ilmi�it�. Heid�n historiansa ulottuu kauvas entisiin aikoihin. Koskapa se vaimo, jonka keskusteluista Jesuksen kanssa Jakob'in kaivolla �sken kerroin, kuului niihin, tahdon mainita jotakin heid�n alkuper�st��n ja omituisuuksistaan. Erityisen� kansana ovat samarialaiset olleet siit� ajasta asti, kun Assyrian kuningas Sargon II (vv. 722-705 e.Kr.) heti valtaistuimelle noustuaan valloitti Samarian ja siirsi suuren joukon muukalaisia sinne. N�m�t siirtolaiset lainasivat osaksi maahan j��neiden israelilaisten uskonnon; he sekoittivat kumminkin siihen pakanallisia arveluja, tapoja ja muotoja. Heid�n uskontonsa oli siis juutalaisuuden ja pakanuuden sekoitusta; itse kansakin muuttui sekakansaksi, sitten kun maahan muuttaneet siirtolaiset alkoivat solmia avioliittoja alkuasukasten kanssa. "He pelk�siv�t Herraa ja palvelivat my�s ep�jumaliansa pakanain tavan j�lkeen, kusta he tulleet olivat." (2 Kun. 17:24, 33.) Heid�n keskuudessaan toimi kyll� juutalaisia pappeja, ja n�m�t opettivat heit� palvelemaan yht� ainoata Jumalaa, mutta pakanallista ep�jumalanpalvelusta ei voitu sittenk��n kokonaan karsia pois. He hyv�ksyiv�t vaan Mooseksen kirjaa ja muutamia ulkonaisia juutalaisten tapoja. Jumalanpalveluspaikakseen p��ttiv�t he Garizim'in vuoren, kuten selv�sti huomaa vaimon puheesta Vapahtajalle. Kun juutalaiset palasivat Babel'in vankeudesta, eiv�t he tahtoneet lainkaan seurustella samarialaisten kanssa, koska he pelk�siv�t omaankin uskontoonsa tunkeutuvan jotakin pakanallista ja tahtoivat kaikin mokomin s�ilytt�� itsens� ja jumalanpalveluksensa niin puhtaina ja saastumattomina kuin mahdollista. He asettuivat t�ydelliselle vastustuskannalle samarialaisten suhteen ja osottivat t�m�n kantansa jo Jerusalem'in temppeli� rakennettaessa. Samarialaiset tarjoutuivat, n�et, auttamaan t�ss� ty�ss�, mutta saivat kielt�v�n vastauksen. Sanball�t'in johdolla koettivat samarialaiset v�kivallalla est��kin Jerusalem'in muurien tekemist� (noin 440 e.Kr.). Kun ei heid�n sallittu yhty� rakentamaan temppeli� Jerusalem'iin, lienev�t he juuri t�st� syyst� rakentaneet Garizim'in vuorelle pyh�k�n, jonka sittemmin Johannes Hyrkanus h�vitti vuonna 129 e.Kr. Kiivaana pysyi vihamielisyys juutalaisten ja samarialaisten v�lill� Kristuksen aikoihin asti. Sanaa "samarialainen", k�yttiv�t juutalaiset pilkkanimen�, kuten selv�sti n�kyy Joh. 8:48. -- Huolimatta ankarista vainoomisista ovat samarialaiset kumminkin pysyneet erityisen� uskonnollisena lahkokuntana meid�n aikoihimme asti. V�h��k��n ei sent��n l�ytyne t�m�n lahkon j�seni� muualla kuin Nabluksessa, jossa heill� on oma synagoogansa elijumalanpalvelushuoneensa. He ovat ankaria monoteistej� (yhdenjumalanpalvelijoita) ja kuvainpalveluksen vihaajia, Uskovat hyvi� ja pahoja henki� olevan olemassa, kuolleiden nousevan yl�s ja Messiaksen ilmestyv�n 6000 vuoden kuluttua maailman luomisesta. Viett�v�tp� he juutalaisten sabbatia ja muita juutalaisia juhlap�ivi�, muiden muassa p��si�isjuhlaa uhraten p��si�slampaan Garizim'in vuorella, sit� uhratessa lienev�t juhlamenot hyvin omituisia, ja uhraamisenkin sanotaan k�yv�n niin raamatunmukaisesti kuin mahdollista. Me olisimme kyll� olleet tilaisuudessa n�kem��n n�it� juhlamenoja, jos olisimme viiv�ht�neet seuraavan p�iv�n Nabluksessa, sill� p��si�islammas piti teurastettaman juuri saman p�iv�n illalla, jonka aamuna me l�hdimme kaupungista matkoihimme. Me emme luulleet voivamme lyk�t� l�ht��mme kokonaista p�iv�� eteen p�in, Me tahdoimme viett�� levollisina sunnuntain Nazaret'issa, sittemmin kumminkin kaduimme t�t� seikkaa, kun huomasimme, ett� olisimme kyll� erityisitt� ponnistuksitta enn�tt�neet sunnuntai-aamuksi Nazaret'iin. -- Mainittakoon samarialaisista viel�, ett� heill� on my�s sakramenttina ymp�rileikkaaminen ja ett� heid�n keskuudessaan on sallittu naida kahdesti, siin� tapauksessa, ett'ei ensimm�isess� avioliitossa ole ollut lapsia. Ylimm�isen papin virka on perinn�llinen. Heid�n huostassaan v�itet��n olevan viiden Mooseksen kirjan vanhimman k�sikirjoituksen. Professori Orelli mainitsee kirjassaan "pyh�ss� maassa", ett� h�nen onnistui saada n�hd�kin t�m� k�sikirjoitus. Tuossa kestiyst�v�llisess� l�hetyshuoneessa olimme saaneet lev�t� y�mme tyynesti ja nauttineet rauhaa, jota kyll� jo olimme kaivanneetkin. Sen t�hden olimmekin eritt�in kiitollisia is�nt�v�ellemme, kun seuraavana aamuna k:lo 8 l�hdimme matkalle. Sin� p�iv�n� oli meid�n vaan 7 tuntia ratsastettava. Olimme jo ratsastaneet noin kaksi tuntia ohi useiden kylien, kuten R�fidian, Sav�tan, B�t Uf�nin, B�t Ilan, ja seudulla, joka enimmiten oli hyvin viljelty� ja jossa kaikkialla n�ki runsaasti puita, kun edess�mme korkealla kummulla kohousi muinainen p��kaupunki, Samaria, eli nykyinen Sebastije, josta n�kee lavealti ymp�r�iville seuduille. Nelj�nnestunniksi pys�hdyimme sinne, oppiaksemme tuntemaan t�t� paikkaa, joka historiallisessa suhteessa on t�rke�arvoinen. Nyky��n on se vaan pieni kurjann�k�inen kyl�, jossa elelee noin 300 asukasta. Ne ovat muukalaisia kohtaan hyvin ilkeit�, jonka t�hden t�ytyykin olla varoillaan seurustellessa heid�n kanssaan. He myyv�t mielell��n "vanhanaikuisia" kaluja ja rahoja ja vaativat niist� hyvinkin kalliita hintoja. Mutta varallaan saa hyvin olla, sill� he saattavat pitemmitt� mutkitta ry�st��kin matkustajan. Tuo mainitsemani prof. Orelli kertoo er��st� t�llaisesta ep�miellytt�v�st� tapahtumasta h�nen k�ydess��n kyl�ss�. Me puolestamme emme lainkaan ryhtyneet kauppoihin heid�n kanssaan. Mit��n muuta mainittavaa ei t�ss� paikassa ole, kuin ristiretkien aikuisen kristityn Johannes-kirkon j��nn�kset ja niiden vieress� muhammettilainen moskea. Nykyinen Sebastije ei olekaan aivan samalla paikalla, kuin muinainen Samaria. Kun olimme kulkeneet kyl�st� v�h�n matkaa, n�imme vasemmalla puolen rivin korkeita pylv�it�, jotka selv��n osottivat, ett� muinainen Samaria oli ollut sill� paikalla, siis vuoren huipulla. Pylv�iden luku on nyky��n 15; ne todistavat viel�kin j�lkimaailmalle, ett� kaupunki, joka t�ss� uljaili, oli suuri ja mahtava. Muitakin raunioita on t��ll� her�tt�m�ss� matkailijan huomiota. Katsellessaan n�it� muhkeiden rakennusten ja taideteosten j�tteit� juohtuu ep�ilem�tt� matkustajan mieleen tuo ennustus, jonka profeetta Mika lausui juuri t�st� kaupungista: "Min� teen Samarian kiviraunioksi kedolla, joka pannaan viinam�en ymp�ri, ja vierit�n h�nen kivens� laaksoon, ja s�rjen perustukseen asti maahan. Kaikki heid�n ep�jumalansa pit�� rikottaman, ja kaikki heid�n paikkansa tulella poltettaman, ja min� h�vit�n kaikki heid�n kuvansa; sill� ne ovat porton palkasta kootut; sen t�hden pit�� heid�n j�lleen porton palkaksi tuleman." (Mika 1:6, 7.) Ei kukaan, joka vaan on k�ynyt sill� vuorella, jolla Samaria on sijainnut, ja hiljalleen astuskellut sen alapuolella olevaan laaksoon, voi kielt��, ett� t�m� ennustus on k�ynyt sanasta sanaan toteen. Herra on totuutta harrastava sanoissaan, tuomioissaan ja teoissaan; synnin t�ytyy saada ansaittu palkkansa, kun koston hetki on tullut. Suuria muistoja liittyy Samarian nimeen; paljon synnin tekojakin saastuttaa sit�. Katsaus kaupungin historiaan saattaa meid�t siit� vakuutetuksi. Kaupungin perustamisesta kerrotaan 1 Kun. 16:23, 24 seuraavaa: "Assan Juudan kuninkaan ensimm�isen� vuonna nelj�tt�kymment� oli Omri Israelin kuningas kaksitoistakymment� ajastaikaa, ja hallitsi Tirzassa kuusi ajastaikaa. H�n osti Semerilt� Samarian vuoren kahdella hopeasentnerill�, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, kun h�n rakensi, Semerin, vuoren herran, nimell� Samariaksi." Tuo Omri, joka kaupungin perusti, oli kumminkin jumalaton mies, joka "teki pahaa Herran edess�." Suurenmoisesti, muhkeasti elettiin kaupungissa, ylellisyydell� ei ollut mit��n rajoja. Ei miss��n muualla, kuin tuossa kaupungissa, jonka asemakin oli paljon ihanampi, kuin Jerusalemin, ollut niin paljon tilaisuutta silm�in pyynt��n, lihan himoon ja el�m�n koreuteen, siell� kun, n�et, oli suurenmoisia palatsia ja ep�jumalain temppelej�. Sattuvammin, kuin profeetta Jesaia 28:1, ei voi kuvata kaupunkia ja sen el�m��. H�n sanoo: "Voi sit� ylpe�t� juopuneitten kruunua Efraim'ista (Samariaa), jonka kaunis kunnia on pudonnut kukkainen, joka on ylemm�isell� puolella lihavata laaksoa, jossa he viinasta hoipertelevat." Voimakkaammin ei voi sen h�vi�t� ja kukistusta ennustaa, kuin sama profeetta heti seuraavissa sanoissa: "Katso, v�kev� ja voimallinen Herralta, niin kuin raesade, niin kuin vahingollinen tuuli, niin kuin vesimyrsky, joka v�kev�sti lankee, pit�� v�kivallalla maahan p��stett�m�n, ett� juopuneitten ylpi� kruunu Efraim'ista jaloilla tallataan. Ja ne h�nen kunniansa kaunistuksen pudonneet kukkaiset, jotka lihavata laaksoa ylemm�isell� puolella ovat, pit�� tuleman niin kuin se, joka varhain suvella kypsyy, jonka joku n�hty�ns� ja k�sill� pidelless�ns� sy�." Eik� ainoastaan Jesaia vaan profeetat Amos ja Hoseakin ovat lausuneet t�st� kaupungista tuomitsevia sanoja, ja heid�n sanojensa totuuden todistavat j�lkimaailmalle raunioina makaavat kaupungit. T�m�n kaupungin historiaan liittyy l�heisesti tuon surullisesti kuuluisan Ahab'in, Omrin pojan ja seuraajan, el�m�ntoimi. T�m� Ahab nai Sidon'issa pakanallisen kuninkaan tytt�ren, Isebel'in, joka toi mukanaan Israelin kansan keskuuteen Baalinpalveluksen. T�lle ep�jumalalle rakennettiin temppeli ja alttari Samariaan (1 Kun. 16:31, 32.) Vaikeata on nyt en��n tarkemmin m��r�t�, miss� t�m� temppeli sijaitsi. Monta kertaa piiritettiin t�t� kaupunkia. Jo kuningas Ahab'in aikana kokosi Benhadad, Syrian kuningas, kaikki sotav�kens� piiritt�m��n Samariaa, ja h�neen yhtyiv�t kaksinelj�tt�kymment� kuningasta. Ihmeellisesti pelasti Herra kaupungin kumminkin sill� kerralla. Kukistuksen aika ei ollut silloin viel� tullut (1 Kun. 20.) T�ss� kaupungissa oleskeli silloin taas, kun sit� toista kertaa piiritettiin ja kovat ajat koittivat, suuri profeetta Elisa, Elian seuraaja. 2 kun. 6 ja 7 mukaan sai kaupunki silloinkin kokea Jumalan laupeutta. Lopulta kumminkin, kun synninmitta oli kukullaan, ja Jumalan hyvyytt�, armahtavaisuutta, pitk�mielisyytt� ja armoa halveksittiin, koitti kaupungille samoin kuin koko kansallekin h�vi�n p�iv�. Assyrian kuningas Sargon II valloitti ja h�vitti kaupungin vuonna 722 ennen Kristusta. Tosin se sittemmin rakennettiin uudelleen, mutta toisen vuosisadan lopulla e.Kr. h�vitti sen perinpohjin Johannes Hyrkanus. Vuonna 63 e.Kr. joutui Samarian maakunta roomalaisten haltuun, ja entisen p��kaupungin linnoitti uudestaan roomalainen sotap��llikk� Gabinius. Keisari Augustus antoi t�m�n p��kaupungin vuonna 30 e.Kr. lahjaksi Herodes suurelle, joka antajaa kunnioittaakseen kutsui sen Sebastijeksi ja kaunisti komeilla rakennuksilla. Mutta vaikka h�n sijoittikin sinne suuren sotajoukon, ei se en�� entiseen mahtavuuteensa kohonnut; naapurikaupunki Nablus p��si, n�et, voitolle. Kuudennelle vuosisadalle saakka j.Kr. oli Sebastijessa piispanistuin. Perustivatpa ristiretkel�isetkin n�ille seuduin hiippakunnan, mutta se ei kumminkaan kauvan pystyss� pysynyt. T�m�n kaupungin historia todistaa siis Jumalan armosta ja laupeudesta, mutta toiselta puolen osottaa se my�s, ett� ankaria ovat ne tuomiot, joiden alaisiksi synti ja v��ryys saattavat. Jumalan sanan totuus esiintyy taas t�h�nkin paikkaan n�hden niin selv�n�, ett'ei yhdenk��n pit�isi sit� ep�ill�. Me j�timme Samarian kukkulan ja ratsastimme eteen p�in m��r�tty� p��m��r�� kohden. Yh� ihanammaksi muuttui seutu ja runsaammalta n�ytti kasvillisuus; me saavuimme viljaville paikoille, joissa l�hteet ja lorisevat ojat kostuttivat maata. Milloin kuljimme vuorien rinteit� yl�s, milloin kulki tiemme alhaalla laaksoissa, joissa vilja t�hk�p�isen� aaltoili, jopa joskus hedelm�iv�n�kin. Siell� t��ll� n�kyi arabialaiskyli� ihanien, rehevien puitten v�list�, jotka ymp�r�iv�t vuorten rinteit�. Seutu kuului muinoin Efraimin sukukuntaan; patriarkka Jakob'in siunaus lep�� viel� jossain m��rin siin�. P��sty�mme yhdelle n�ist� vuorista, sitten kun olimme puolentoista tuntia ratsastaneet, n�imme et��ll� suuren, Hermon'in valkoisen huipun, joka koko komeudessaan n�ytti olevan aivan l�hell�, vaikka me olimme siit� ainakin kolmen p�iv�n matkan p��ss�. Ilman selkeyden t�hden n�ytt�� kaikki olevan hyvin l�hell�. Er��n Djeba nimisen kyl�n l�heisyydess� pys�ytimme hevosemme, siin� kun oli runsasvetinen l�hde, josta raikasta vett� vieh�tt�v�sti kumpueli, ja suuret viikunapuut, joita oli kokonainen metsist�, tarjosivat suloista suojaa paahtavan auringon helteelt�. Paikka oli aivan kuin matkustavaisia varten valmistettu suurus- ja leposijaksi. Vatsan vaatimukset ja v�symys alkoivatkin jo hyvinkin tuntua. Ihanammassa ruokasalissa olen tuskin milloinkaan sy�nyt, kuin t�ss� lorisevan l�hteen reunalla suuren viikunapuun alla, jonka sakeat oksat antoivat runsaasti siimest� meille kaikille. Ensin tuo hyv�nmakuinen kahvi, jota emme juoneet tavallisista pienist� kupeista, vaan suurista l�kkimitoista, ja sitten ruoka vahvisti ja virvotti ruumiin ja sielun voimia. Aterioidessamme kokoontui v�hitellen ymp�rillemme joukko pieni� kauniita poikalapsia, jotka tietysti kaikki kerj�siv�t "bachschisch." Pojat nauroivat hyvin ivallisesti, kun katselivat meid�n sy�mistapaamme, ja heid�n silm�yksens� meid�n laitoksiimme ilmaisivat ilman pyyt�m�tt�kin, ett� he toivoivat niist� saavansa v�h�n maistaa. Hetki sen j�lkeen saapui my�s muutamia t�ys'ik�isi� miehi�, ja heid�n ohessa vanha vaimo, joka n�ytteli meille hyvin muodostettua saviastiaansa. H�n kertoi, ett� samoja saviastioita, joista h�n oli tuonut yhden n�ytteille, kuljetetaan aina Stambul'iin (Konstantinopoliin) asti, jossa h�n itsekin sanoi kerran k�yneens�. Lipe�mpikielist� vaimoa en ole juuri milloinkaan tavannut: puheen ainetta ei h�nelt� puuttunut silm�nr�p�ykseksik��n koko aikana, kun viivyimme viikunapuun alla. H�nen puhelunsa loppui, niin kuin ennakoltakin voi arvata, kerj��m�ll� meilt� rahaa. Kerj��minen on helmasynti, josta ei juuri kukaan ole vapaa t�ss� maassa. Yksin pienet lapsetkin, jotka tuskin viel� osaavat sanoa "is�" ja "�iti", ymm�rt�v�t kerj�t�; he kurottavat pienen, likaisen k�tens� ja sopertavat, vaikka tosin suurella vaivalla ja ep�selv�sti, sanan "bachschisch." Hyvin tarvitsemamme lepoaika oli p��ttynyt ja me j�timme paikan, vaikk'emme ilman kaipuutta; sill� raikkaan veden juonti ja puitten siimes olivat suuresti virkist�neet meit� ja sulostuttaneet silmi�mme ja mieli�mme. Ilomielisin� pitkitimme matkaamme n�ill� ihanilla seuduilla, joilla viljarikkaat pellot todistavat maan olevan voimakasta ja asukkaiden uutteria. Me kuljimme sitten, pys�htym�tt� sivu monien paikkojen, joista mainittakoon Dotan, joka raamatullisessa suhteessa ansaitsee huomiota. Siell�h�n Herra prof. Elisan pyynn�st� l�i syrialaiset sokeudella, n�iden ollessa sodassa Samariaa vastaan (2 Kun. 6), ja teki siten uuden ihmeen sek� ilmoitti kaikkivaltansa ja laupeutensa. Samalla paikalla, joka sijaitsee ahtaassa vuorensolassa, tapasi Josef veljens� paimentamassa karjaa, kun h�n is�ns� k�skyst� meni heit� katsomaan, ja siell� h�nen veljens� myiv�t h�net ismaililaisille, jotka veiv�t h�net Egyptiin (1 Moos. 37). Ennen kuin olimme saapuneet seuraavaan majapaikkaan, alkoivat "dragomaani" ja "mukari" riidell� kesken�ns�, kumpanenko kahdesta edess� olevasta tiest� olisi oikea ja suorin. Riita p��ttyi siten, ett� dragomaani, jota me seurasimme, ratsasti yht� ja mukari toista tiet�. Ja nyt alkoi kilpailu, kumpanenko heist� enn�tt�isi ensin kyl��n. Pian selvisi nyt, samoin kuin monesti ennen ja j�lkeen, ett� mukari, tuo vanha Muhammed, joka lukemattomia kertoja oli kulkenut t�t� tiet�, oli oikeassa. Vaikk'ei h�n luullaksemme sanottavasti rient�nyt, saapui h�n kyl��n ennen meit�, jotka kaikin voimin h�tyytimme hevosiamme kiirehtim��n. Suuresti olimme me kumminkin voitolla siten, ett� meid�n kulkemamme tie meni l�pi ihanien maisemien, pitkin miellytt�v�� laaksoa, jossa avautui n�kyviimme monta kaunista n�k�alaa ja puutkin tarjosivat runsasta siimest�. Ollessamme viel� v�h�n matkan p��ss� Djennin'in kyl�st�, johon aijoimme seuraavaksi y�ksi, huomasimme jo et��lt� sellaisia puita, joita emme viel� t�h�n asti matkallamme olleet n�hneet, nim. palmuja sakeine, kummallisine latvoineen. Paikan nimi oli En-Gannim siihen aikaan, kun Israelin lapset omistivat maan. Se kuului Isaskar'in sukukuntaan, ja oli tunnettu suuresta hedelm�llisyydest��n (Jos. 19:21; 21:29; 1 Moos. 49:15). Ett� paikka nytkin on hedelm�llinen ja sen ohessa vesirikas, huomaa helposti katsellessa ymp�rist��, jossa l�hteet ja ihanat puutarhat vieh�tt�v�t matkustajan silm��. Kyl�ss� on noin kolme tuhatta asujanta, joista suurin osa on muhammettilaisia, joilla on ainakin kaksi moskeaa, toinen suurempi ja toinen pienempi. Illalla, kun aurinko oli laskenut ja t�ysikuu kelme�ll� valollaan valaisi kauniin iltataivaan, menimme l�hemmin tarkastamaan paikkaa ja kansan tapoja. Sit� ennen olimme hankkineet itsellemme y�sijaksi yksinkertaisen savimajan, joka suuruudeltaan ei voinut vertoja vet�� sille huoneelle, joka meill� oli Djifnassa. Iltak�velyll�mme kyl�n likaisilla kujilla olimme tilaisuudessa tarkastamaan kansan k�ynti� moskeassa. Kaikki miehet olivat saapuneet kotiin p�iv�n t�ist� ja valmistautuivat menem��n levolle. Mutta sit� ennen piti heid�n toimittaa iltarukouksensa moskeassa, joka sijaitsi kyl�n toisessa syrj�ss�. Me seurasimme heit� aina moskean sis��nk�yt�v�n luoksi. Sis��np��sy moskeaan oli meilt� kielletty. Esikartanossa pesiv�t kaikki itsens� suuressa l�hteess�, jonka j�lkeen he meniv�t itse pyh�kk��n ja yhdistyiv�t siell� iltarukoukseen, joka kesti noin kaksikymment� minuuttia. Iloisina ja laskein kesken�ns� leikki� palasivat he sielt� suurissa joukoissa illalliselle, joka odotti heit� kodissa. Verrattoman ahneesti he sy�ksyiv�t ruoan kimppuun: yksik��n ei ollut, n�et, sy�nyt eik� juonut, sitten kun aurinko nousi aamusella. Ramadan, muhammettilaisten paaston-aika, joka kest�� kokonaisen kuukauden, oli alkanut lauvantaina Huhtikuun 19 p:n� k:lo 6 illalla. Silloin ei ole kenenk��n lupa sy�d�, juoda eik� polttaa tupakkaa auringon ollessa taivaalla. Illallinen kesti, niin sanoaksemme, aamuun asti. Y�n k�ytt�v�t he paaston-aikana tavallisesti samalla tavalla kuin p�iv�n muina kuukausina. L�pi koko y�n kuulimme hirmuista metel�imist�, puhetta ja laulua, joka teki sen vaikutuksen, ett'ei meille tullut uni silm��n. Paitsi tavallisia veren-imij�it�, oli nyt tullut h�iri�t� lis��m��n tuo metel�iminen, joka teki nukkumisen mahdottomaksi. Mit��n pelkoa emme sent��n tunteneet, vaikka huoneen ovea ei voitu lukita. Varmuuden vuoksi annoimme tosin dragomaanin, kaikki puolustus-aseet vieress��n, maata aivan oven alla; mutta, jos jokin vaara olisi uhannut, olisi h�n ollut viimeinen meit� puolustamassa, sill� h�n makasi huolimatta kaikista el�vist� niin sikeess� kuin kaikkein parhaammassa vuoteessa ainakin. H�n oli varmaankin tottunut n�ihin y�vieraisiin; ne eiv�t n�ytt�neet h�iritsev�n h�nt� v�hint�k��n. -- Joka vaan p��see arabialaisen majaan, h�nen ei yleens� tarvitse pelj�t� p��llekarkausta. Arabialaisten kesken on, n�et, vieraanvaraisuus hyvin korkeassa arvossa. Vaikkakin olisit joku h�nen vihollisistansa, niin, kun sinun vaan on onnistunut p��st� h�nen kattonsa alle, pit�� h�n velvollisuutenansa suojella sinua kaikesta vaarasta. Vieraanvaraisuus on syv��n juurtunut h�nen syd�mmeens�, se on yksi h�nen uskontonsa kauneimmista ohjeista, jota vastaan hyvin harvoin rikotaan. Sen t�hden voipikin muukalainen arabialaisen halvan katon suojassa turvallisesti heitt�yty� levolle, jos h�n vain muuten voipi nauttia sit�. Lauvantaina 3 p. Toukokuuta l�hdimme liikkeelle hyvin aikaisin. Satulaan istuessa oli mieli alakuloinen ja ruumis v�synyt: y� kun oli ollut levoton ja uneton. Ainoa mik� antoi jonkinlaista lohdutusta, oli toivo viel� sin� p�iv�n� p��st� Nazaret'iin, jossa arvelimme saavamme lev�ht�� ei ainoastaan seuraavan y�n, vaan viel�p� koko sunnuntainkin. Djennin'in kyl�n j�tetty�mme saavuimme pian Palestiinan suurimmalle lakeudelle. Kysymykseemme, mik� sen nimi on, saimme dragomaanilta vastaukseksi, ett� se on Jesreel'in lakeus eli, niin kuin maan asukkaat sit� nyt kutsuvat, Merdsch ibn Amir. Kutsutaan sit� raamatussa viel� Esdrelon'iksi ja Megiddoksi. Sit� ymp�r�iv�t koillisessa Galilean maakunta, id�ss� pikku-Hermon ja Gilboan vuoret, joitten takana, Jordanin toisella puolella, h��m�tt�� Gilead'in vuori, l�nness� taasen Karmel ja etel�ss� ja lounaassa _Efraim'in vuorisel�nne. Ainakin nelj� tuntia kuluu lakeuden poikki ratsastaessa. Se on kauttaaltaan hyvin viljavaa. Molemmin puolin tiet� rehottavat vainiot, joilla vilja parhaallaan hedelm�i. Silm�mme kohtaa kaikkialla kyli�, joissa asuu toimeliasta, ahkeraa kansaa. T�h�n tasankoon liittyy suuria historiallisia muistoja sek� muinaisilta ett� uudemmilta ajoilta. Syyst� voipi sanoa, ett� se on ollut Palestiinan tappelukentt�. Se on aikojen vaihdellessa saanut olla sotatantereena, ja siin� on taisteltu monta mainiota taistelua, joissa verta on vuotanut virtanaan. Jo "tuomarien aikana" mainitaan t�t� tasankoa sotatantereena. Siell� asuivat kananealaiset, jotka suurine sotavoimineen ja rautavaunuineen olivat israelilaisten vaarallisia vihollisia. Jos. 17:16 sanotaan: "Kananealaisilla, jotka asuvat maan laaksoissa, on rautavaunut, ja Beth-Sean'in asuvaisilla ja h�nen tytt�rill�ns�, ja Jesreelin laaksossa asuvaisilla." Er��ll� n�iden kananealaisten kuninkaista, nimelt� Jabin, joka asui Hazor'issa, oli Sissera niminen sotap��llikk�; t�m� asui Haroset-Gojim'issa ja vaivasi Israelin lapsia kaksikymment� vuotta, koska he olivat tehneet pahaa Herran edess�. Debora profetissa, joka silloin oli Israelin tuomarina, m��r�si, Herran k�skyst�, Barak'in kymmenen tuhannen miehen kanssa menem��n Tabor'in vuorelle ja sielt� k�sin hy�kk��m��n Sisseraa vastaan. Siin� syntyi tappelu, verta virtasi, ja Israel voitti taistelussa, jonka j�lkeen Debora ja Barak veisasivat Jumalan kunniaksi tuon ihanan kiitosvirren, joka viel� on luettavana Tuomar. K. 5 l. Sen j�lkeen kun israelilaiset olivat voittaneet kananealaiset, tunkeusi kansoja id�st�, jotka taas kovasti vaivasivat heit�; midianilaisia ja amalekilaisia ne olivat. N�m� menetteliv�t niin hurjasti, ett� h�vittiv�t viljankin, joka kasvoi vainiolla. Niit� villej� joukkoja vastaan, jotka olivat asettautuneet Jesreelin laaksoon, meni Gideon johtaen valittua joukkoaan ja voitti midianilaiset kovan tappelun j�lkeen (Tuom. K. 6, 7 l.). Ja samalla paikalla voitti David amalekilaiset (1 Sam. K. 30 l.) Mainitulla tasangolla voittivat filistealaiset onnettoman Saul kuninkaan. Ep�toivoisena asemastaan lopetti mies parka itsens� sy�ksyen miekkaansa, sitten kun aseenkantaja oli kielt�ytynyt pist�m�st� h�nt� kuoliaaksi (1 Sam. K. 31.) Siell� kuoli Juudan valtakunnan kuningas Ahasia Jehun pahasti haavoittamana (2 Kuning. 9:27.) Siell� sai my�s juutalaisten kuningas Josia kuolin haavan tappelussa farao Nekoa vastaan. My�skin roomalaisten ja ristiretkien ajalta tiet�� historia monesta tappelusta t�ll� tasangolla. Ja uudemman ajan historia kertoo ranskalaisten Napoleon Bonaparten ja Kleber'in johtamina Huhtik. 16 p. 1799 siell� voittaneen monivertaisesti suuremman turkkilaisen sotajoukon. "T�lle tasangolle ovat siis juutalaiset, pakanat, saraseenit, kristityt ristiretkeilij�t ja antikristilliset ranskalaiset, egyptil�iset, persialaiset, drusilaiset, turkkilaiset ja arabialaiset, siis sotilaita kaikista taivaan kannen alla asuvista kansoista, asettaneet telttansa ja n�hneet sotalippunsa Taborin ja Hermonin kasteen kostuttamina." (Clark). T�m�n tasangon reunalla oli Nabot'in viinitarha, jota julma Isebel niin kovasti halusi, ett� h�n, voidakseen tyydytt�� himoaan, tahrasi k�tens� Nabotin viattomalla verell�. Siell� oli Ahabin ja Isebelin huvilinna (1 Kuning. 21), jossa Jumalan tuomio hirmuisena kohtasi Isebel'i� t�m�n ja monen muun julman ty�n ja ep�jumalten palvelemisen t�hden (2 Kun. 9.) Sek� raamattu ett� historia antaa siis kaikkina aikoina jokaiselle, mutta eritt�inkin matkustajalle, aihetta viipym��n ajatuksineen t�ll� tasangolla. Tuntui kummalliselta kulkea juuri niill� paikoilla, miss� koko kansojen ja niin monen yksityisen henkil�n kohtalo on ratkaistu miekka k�dess�, miss� Israelin Jumala, Kaikkivaltias, ihmisten vihamielin ja katkerina verta vuodattaessa, on johtanut taistelevien kohtalon. Nyky��n on hiljaista tasangolla: ratsastaessamme sen poikki n�imme ainoastaan muutamia henkil�it�, jotka joko matkustivat p�invastaiseen suuntaan kuin me tai toimielivat maat�it�. Omituista oli n�hd�, miten kivet�nt� maa on t�ll� tasangolla; ja miss� paikoin se ei ole viljelty�, siin� kasvaa korkeata ruohoa. Itse ratsastus k�vi joutuun, koska emme lainkaan kohdanneet noita Palestiinassa niin tavallisia vastuksia. Mutta eip� sittenk��n tasanko n�ytt�nyt tahtovan ikin� loppua. Pieni-Hermon ja Tabor j�iv�t oikealle, kun vihdoinkin l�hestyimme sen laitaa. Jo loitolla n�kyi valkeita kattoja, joiden oppaamme sanoi kuuluvan Nazaret'in taloihin. Sen kaupungin asema on todella omituinen; se on rakennettu vuorelle, eik� sit� kumminkaan matkustajan silm� juuri n�e. Ihmeellinen tunne valloitti minut, kun aloimme nousta vuorelle, jolla kaupunki sijaitsee. Ajatukset ja kuvittelut, jotka minulla lapsuuteni ensi hetkist� saakka oli ollut Nazaret'ista, alkoivat k�yd� yh� selvemmiksi. Nouseminen k�vi hitaasti, kun vuori oli niin jyrkk� ja kivinen, ett� hevostemme oli vaikea suoriutua. Auringon s�teet pilvett�m�lt� taivaalta nekin puolestaan vaikuttivat, ett� v�symys ja jano rupesivat minua kovasti vaivaamaan. Sen t�hden hartaasti toivoinkin lepoa ja virvotusta. Kuuma auringon paiste keskell� p�iv�� ja kuuden tunnin ratsastus tekiv�t koko ruumiin hirve�n araksi. Mutta siit� huolimatta oli mieli avoinna ulkoa p�in tuleville vaikutuksille. Halumme, kerran saada astua t�h�n kaupunkiin, oli nyt tyydytetty, eik� vaivojemme palkka ollutkaan v�h�inen. Olihan Jesus maan p��ll� vaeltaessaan niin monta, monta kertaa jaloillaan polkenut t�t� samaa vuorta, jota my�ten me nyt hitaasti ratsastimme. Itse kaupunki on sive�n ja kauniin neitosen kaltainen, joka on j��nyt yksin asumaan. Sen asema korkeiden vuorten keskell� ja kumminkin niin piilossa ihmisten katseilta on valtava. Kaunis, suuremmoinen Tabor, jolla tammimets�� kasvaa, kohoaa siit� vaan puolentoista tunnin matkan p��ss�, ik��n kuin erakko tasangolla. Ensimm�inen huolemme kaupunkiin tultua, jossa sanotaan olevan 3 tai 4 tuhatta asukasta, suurimmaksi osaksi kristityit�, oli y�majan hankkiminen. Mutta siin�p� jouduimme pulaan. Olimme toivoneet saavamme asua sik�l�isess� fransiskaani-luostarissa, vaan se oli mahdotonta, kun kaikki paikat olivat t�ynn� englantilaisia ja ranskalaisia pyhiinvaeltajia, joita p�iv�� ennen oli tullut kaupunkiin noin 500. P�ivyst�j�n� oleva munkki, joka sujuvasti puhui saksaa, otti meid�t yst�v�llisesti vastaan ja vei vierasmajaan, jossa h�n varsin kohteliaasti tarjosi meille hyv�� viini�, joka suuresti virkisti meit�; mutta asuntoa h�n ei sanonut voivansa antaa meille. Kenties oli syy h�nen ep��v��n k�yt�kseens� meit� kohtaan osaksi siin�, ett� olimme protestantteja. Kaikki majatalot kaupungissa olivat t�p�t�ynn�. Ensi silm�nr�p�yksess� arvelimme, pit�isik� viel� samana p�iv�n� ratsastaa Tabor'ille; mutta pelk�simme, ett� siell� voisi k�yd� samalla tavalla, sill� meille kerrottiin, ett� sinnekin oli saapunut sadottain pyhiinvaeltajia. Ja miten oli siin� tapauksessa k�yp� pyh�lepomme Nazaret'issa, josta jo edelt�k�sin niin paljon olimme iloinneet. Vihdoin onnistui meid�n saada majaa englantilaisen l�hetyssaarnaajan asunnossa, jonka ovet meille yst�v�llisesti avattiin, vaikka h�n itse sill� kertaa oli matkoilla. Iloisina siit�, ettemme tarvinneet j��d� taivasalle seuraavaksi y�ksi ja p�iv�ksi, asettausimme h�nen vierashuoneeseensa niin mukavasti, kuin asianhaarat sallivat. Sy�ty�mme yksinkertaisen atrian nautimme hetkisen lepoa, kunnes p�iv�n kuumin aika oli ohi. J�lkeen puolenp�iv�n teimme pitk�n k�velyretken ymp�rist�n vuorille. L�nteen p�in kaupungista, aivan sen l�heisyydess�, kohoaapi er�s jotenkin jyrkk� vuori. T�m�n me valitsimme ensimm�isen vaelluksemme p��m��r�ksi emmek� katuneet t�t� valintaa, sill� n�k�alat siit� juuri ovat mit� laajimpia ja kauneimpia koko "pyh�ss� maassa." Vuoren kukkulalla oli muutamia puolitekoisia kivirakennuksia; niiss� asui er�s mies kolmen tytt�rens� kanssa, jotka yst�v�llisesti tarjosivat meille istuimia ja kukkasia. Mies oli, jos oikein ymm�rsimme h�nt�, kristitty arabialainen, joka oli j��nyt leskeksi ja eli yhdess� kolmen tytt�rens� kanssa, jotka n�yttiv�t miellytt�vilt� ja yst�v�llisilt� naisilta. H�n kertoi meille olleensa 20 vuotta kristittyn� ja asettauneensa asumaan t�lle kukkulalle, ett� alati saisi nauttia yksin�isyytt� ja olla piilossa muilta. Aivan luonnollista on, ett� muukalaisia kumminkin usein on k�ynyt ja k�ypi heid�n yksin�isess� asunnossaan. Se kai lienee ollut syyn� siihen, ett� kaikilla talon asukkailla oli niin hieno, sujuva k�yt�s, kun vierasvaraisuuden harjottaminen tuli kysymykseen. Meid�n aikamme meni kumminkin enimm�sti katsellessa ihanoita, laajoja n�k�aloja, joiden joukossa V�limeri ja Karmel etunen�ss� vetiv�t huomiomme puoleensa. Parin viikon kuluttua n�imme t��lt� taas tuon meren, jolla olimme matkustaneet �it� ja p�ivi� p��st�ksemme siihen maahan, jossa nyt olimme. T�ll� kertaa p�ilyi sen pinta tyynen� kuin kuvastin. Sielt� n�kyi valkeita purjeita ja useita h�yrylaivoja, muutamat liikkeess�, toiset ankkuroituina satamassa. Katsellessani tuota tunsin vienon tuulahduksen koti-ik�v�� syd�mmess�ni. Auringon s�teet loivat l�mp�ist� valoa, suloisia purppuravivahduksia sen siniselle ulapalle, ja v�rien vaihtelu oli verrattoman kaunis. Ah, miten monen monta kertaa, ajattelin, lienee Jesus pitk�t ajat oleskellessaan t�ss� hiljaisessa, syrj�isess� kaupungissa Galilean yl�ng�ll� t�lt� samalta vuorelta katsellut tuota suurta, ihmeen ihanaa merta! Eik�h�n Vapahtaja usein liene ajatellut, miten sanansaattajat vastaisuudessa veisiv�t evankeliumia h�nest�, ihmiseksi tulleesta Jumalan Pojasta, tuonne meren takaisiin maihin, kauvas, hyvin kauvas joka maailman ��reen. V�limeren rantamaalla kohoaa Karmel'in vuorisel�nne niin mahtavana ja majesteetillisena, ett� se ehdottomasti vet�� puoleensa matkustajan huomion. Ptolemais'in kaupungin vierell� olevan merenlahdelman etel�sivulta l�htee t�m� vuorisel�nne, joka aikoinaan oli Asser'in ja Isaskar'in sukukuntien rajana. Sittemmin erotti se Galilean Tyruksen alueesta. Meill� ei ollut tilaisuutta k�v�ist� t�ll� vuorella, koska sellainen matka olisi vienyt ainakin p�iv�n m��r�tyst� ajastamme. Sen t�hden halusimme hartaasti Nazaret'in kukkulalla seisoessamme painaa Karmel'in kuvan mieliimme niin tarkoin kuin mahdollista. Ja vuorta katsellessamme esiintyiv�t raamatussa kerrotut tapahtumatkin sielun silmien eteen el�vin�. Tuona tyynen� iltahetken�, kun aurinko loi omituisen kirkkaan hohteen vuorille ja laaksoihin, tuntui kuin olisimme el�neet noiden asiain tapahtuessa, jotka ovat yhdistettyin� Karmel'in nimeen. -- Jo siit� seikasta, ett� profeetta Jesaia mainitsee Karmel'in kauneutta yhteydess� Saron'in kanssa (Jes. 35:2), voi p��tt��, kuinka erinomaisen kaunis tuo vuori mahtoi olla. Sen mets�ll� peitetyt huiput, joilla seisoessa n�ki joka taholla viljavia, vesirikkaita laaksoja ja ihania maisemia, tarjosivat paimenillekin rehevi� sy�tt�maita. Paljon oleskeli siell� my�s erakoita ja pakolaisia (Amos 9:3; 2 Kun. 2:25). Viel� nytkin kasvaa Karmel'illa siell� t��ll� siev�� mets��, viel� voi se yh� vet�� kauneudessa vertoja useimmille pyh�n maan paikoille. Korkeudeltaan on se 1750 jalkaa yli merenpinnan. Vuodesta 1826 oli siell� ollut luostari, jonka kaunista asemaa suuresti kiitet��n; siin� kehutaan my�s muukalaisia kohdeltavan eritt�in yst�v�llisesti. Muistettavin tapahtuma Karmel'in vuorella on se ihme, jonka Herra teki k�ytt�en v�likappaleenaan prof. Eliata, jonka koko el�m�kin ja teot olivat l�peens� ihme Jumalan omaisuudenkansan historiassa. 1 Kun. 16, 18 ja 21 kerrotaan, ett� kaikki Jerobeamin j�lkeiset Israelin kuninkaat tekiv�t pahaa Herran edess� ja palvelivat ep�jumalia. Jumalattomimpia niist� oli Ahab, joka otti em�nn�ksens� Gibon'in kuninkaan tytt�ren, Isebel'in, hyvin viekkaan ja juonikkaan naisen. Ahabin ja Isebelin aikoina alettiin Israelissa palvella Baal'ia. Ei milloinkaan ollut pakanuuden kauhistus niin selv��n ilmaantunut, kuin t�m�n kuninkaan aikana. Israelin Jumalasta ei en�� v�litetty. H�nen sijaansa asetettiin Baal. Pian kohosi Samariassa alttari ja temppeli t�m�n kunniaksi ja satakunta pappia uhraili h�nelle. Mutta silloin astuu esiin profeetta Elia, tuo Jumalan koulussa kasvatettu ja hyvill� hengen lahjoilla varustettu mies, �kki� kuin salama synk�lt� taivaalta. Ja voimakkaasti taistellen kansan ep�jumalanpalvelusta vastaan onnistuikin h�nen saada jumalaton kuningas kutsumaan kansa ja Baalin papit Karmel'in vuorelle, jossa sitten oli p��tett�v�, kumpiko oli oikea Jumala: Baaliko vai Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumala, sek� kumpaako Israel tahtoi palvella. "L�het� siis nyt kokoomaan minun tyk�ni koko Israel Karmel'in vuorelle, ja nelj�sataa viisikymment� Baal'in profeettaa ja nelj�sataa metsist�in profeettaa, jotka sy�v�t Isebel'in p�yd�lt�." N�in k�ski tuo mahtava profeetta ja uhmailevan kuninkaan t�ytyi intt�m�tt� totella. Israel ja ep�jumalan papit kokoontuivat Karmel'ille. -- Viel� nyky��nkin osotetaan matkustajille heid�n kokouspaikkansa. Sen nimi on Mahrata ja on se koko vuorisel�nteen korkeimmalla kohdalla, josta on hyvin lavea n�k�ala joka taholle. -- Ankarasti vaatii profeetta kansaa tekem��n p��t�ksens�. "Kuinka kauvan", sanoo h�n, "te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, niin vaeltakaat h�nen j�lkeens�, mutta jos Baal, niin vaeltakaat h�nen j�lkeens�." Mutta kansa vaikenee; se huomaa tehneens� v��rin, mutta ei voi asettua viel� Herran puolelle, sill� ei ole rohkeutta tarpeeksi. Silloin tuo Elia esiin er��n ehdotuksen: "Min� olen ainoasti j��nyt Herran profeetoista, mutta Baalin profeettoja on nelj�sataa viisikymment� miest�. Niin antakaat nyt meille kaksi kalpea ja antakaat heid�n valita toinen ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puitten p��lle, mutta �lk��n siihen panko tulta: ja min� otan sen toisen kalpein ja panen my�s puitten p��lle, ja en pane siihen tulta. Ja huutakaat te teid�n jumalainne nime�, ja min� huudan Herran nime�: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, h�n olkoon Jumala." Ja vastaten: "Se on oikein", suostuikin kansa h�nen ehdotukseensa. Herran piti siis tulen-merkin kautta luotettavasti todistaa itsest��n ja siten saattaa Israelin tekem��n ratkaisevan p��t�ksen. Uhraaminen alettiin. Baalin papit ottivat kalpein, valmistivat ja huusivat Baalin nime� huomenesta puolip�iv��n asti sanoen: "Baal, kuule meit�!" Mutta vastausta ei Baal voinut antaa. Kun jo puolip�iv� oli, pilkkasi heit� Elia ja sanoi: "Huutakaat vahvasti; sill� h�n oli jumala, h�n ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos h�n makaa, ett� h�n her�isi." Ja he huusivat suurella ��nell� ja viileskeliv�t itse�ns� veitsill�; mutta vastausta ei vaan kuulunut. -- Kun puolip�iv� jo kulunut oli, otti Elia kaksitoista kive�, rakensi niist� alttarin ja teki kuopan ymp�ri. Sitten hakkasi h�n kalpein kappaleiksi, pani sen puitten p��lle ja antoi kaataa vett�, kunnes kuoppakin t�yttyi. Sitten rukoili h�n: "Herra, Abrahamin, Isakin ja Israelin Jumala! Ilmoita t�n�p�n�, ett� sin� olet Israelin Jumala ja min� sinun palveliasi." Ja heti lankesi Herran tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta. Kun kaikki kansa n�ki sen, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: "Herra on Jumala, Herra on Jumala." N�in oli siis p��sty p��t�kseen. Elia sanoi: "Ottakaat Baalin profeetat kiinni." Pian n�m�t vangittiinkin ja otettiin sittemmin hengilt�. Karmel on siis vuori, jossa Herra, kaikkivaltias Jumala, ihmeen kautta saattoi kansansa huomaamaan, ett� H�n on oikea, totinen Jumala, jota ainoata on palveltava, mutta ett� muut ovat kuolleita ep�jumalia, jotka eiv�t voi mit��n vastausta antaa eiv�tk� auttaa h�d�n hetkell�. Kaikkivallan ja armon ihme oli se, mink� h�n valitun profeettansa Elian kautta teki. Mutta H�n osotti my�s vanhurskauttansa siten, ett� kaikkien Baalin pappien t�ytyi pahuutensa palkaksi k�rsi� kuolema. Toinen tapaus, josta on t�ss� kohden muistutettava, l�ytyy kirjoitettuna 2 Kun. 4, jossa kerrotaan, ett� profeetta Elisa, voimallisen Elian seuraaja, oleskeli Karmel'in vuorella, kun er�s sunemilainen vaimo, jonka huoneessa Jumalan mies jonkun aikaa oli asunut, tuli h�nen luokseen puhumaan murheestaan. Kuolo oli n�et temmannut vaimolta pojan, ja siit� huolissaan tuli h�n etsim��n lohdutusta, viel�p� pyyt�m��n Elisaa her�tt�m��n lapsen kuolleista. H�n meni Karmel'in vuorelle, tarttui Jumalan miehen jalkoihin ja rukoili apua surullisessa tilassaan. Profeetta l�hetti silloin palvelijansa Gehasin vaimon asuntoon ja k�ski h�nt� panemaan Elisan sauvan pojan kasvoille. "Mutta pojan �iti sanoi Elisalle: niin totta kuin Herra el�� ja sinun sielus el��, en min� p��st� sinua." H�n tahtoi kaikin mokomin profeettaa itse� tulemaan mukana. Ja h�n nousikin, meni vaimon kanssa ja her�tti h�nen poikansa kuolleista. Edess�mme levisi siis Karmel'in vuorijono ja V�limeren ihana vedenkalvo. Tuo n�k�ala oli niin vieh�tt�v� ja suuremmoinen, ett� meid�n oli vaikea siit� k��nt�� katsettamme ja l�hte� pois. Me nautimme sanomattomasti uudestaan ja taas uudestaan katsellen ihanaa n�k�alaa. Ja silm�tess�mme seutua ymp�rill�mme n�imme kaikkialla runsaasti moninaisia kauniita kukkaisia, jotka koristivat hedelm�llist� maata. T�m� ymp�rist�kin her�tti meiss� muistoja pyh�st� kertomuksesta. Samallaisia ihania, mutta kuihtuvia kukkasiahan oli t��ll�, t�ll� vuorella, taiminut, puhjennut ja vuosi vuodelta kautta vuosituhanten ihastuttanut matkailijan silm��. Eik�h�n Jesus usein niin� monena vuotena, joina h�n asui Nazaret'issa, liene vaeltanut juuri t�ll� vuorella, n�iss� laaksoissa, poiminut n�it� samoja kukkasia ja my�s nauttinut niiden katoavasta kauneudesta? Saarnaavathan nekin vuosi vuodelta kautta vuosituhanten sek� t�m�n el�m�n katoavaisuutta ett� toiselta puolen yl�snousemista t�m�n j�lkeen; vuosituhansia ovat ne olleet ja ovat viel�kin todistuksena Jumalan kaikkivallasta, hyvyydest� ja rakkaudesta meit� ihmisparkoja kohtaan. Eik�h�n Jesus hyvin usein liene vet�ynyt n�ille vuorille ja n�ihin laaksoihin hiljaisessa rukouksessa seurustellakseen taivaallisen Is�ns� kanssa? Aurinko oli jo mailleen menem�isill��n, kun teimme l�ht�� siit� paikasta. Yst�v� R:n teki mieli menn� kauvemmaksi katselemaan er�st� komeata laitosta, joka oli saman vuoren rinteell� eik� kovin kaukana. Matkak�sikirjasta p��tt�en otaksui h�n sen olevan englantilaisen laitoksen, jossa orpolapsia kasvatetaan kristillisiksi ja siveiksi ihmisiksi. H�nen otaksumisensa toteutuikin siell� k�ydess�. H�n kertoi palattuaan, ett� h�net oli otettu yst�v�llisesti vastaan. Min� en voinut seurata h�nt� sinne, sill� p��ns�rky, jonka kuumuus ja edellisten p�iv�in rasitukset olivat tuottaneet, vaivasi minua kovasti. Hitaasti palasin vuorelta siell� t��ll� lev�hdellen sen rinteell� kukkaisten keskell�, joita poimin muutamia muistoksi. Matkalla kohtasin muutamia vaimoja, jotka olkap��ll� kantoivat pikku lapsiaan, ja suuremmat pojat ja tyt�t kulkivat j�less�. He huomasivat heti, ett� olin muukalainen ja alkoivat kaikki kerj�t� "bachschisch." T�m� it�maiden paha tapa oli siis l�yt�nyt tiens� hiljaiseen, syrj�iseen Nazaret'iinkin, eik� t�m� tienoo siin� suhteessa ollut pyh�n maan muista paikoista poikkeava. Kaupunkiin astuessani tapasin er��n kaivon luona useita naisia, jotka kantoivat vesiastioita p��ns� p��ll�. He olivat enimm�kseen aivan nuoria tytt�j�, useimmat jotenkin kauniita, jopa kauniimpia, kuin mit� siihen asti olin n�hnyt koko Palestiinassa, siihen lukien Betlehem'inkin naiset, joita matkustajat ylimalkaan kehuvat kauniiksi. Ilomielisi� he n�yttiv�t olevan, sen huomasin heid�n lystikk��st� puhelustaan toistensa kanssa. Siistiss� puvussakin olivat ja puhtaita aivan vasten tavallisuutta. Kadut ovat t�ss�kin kaupungissa hyvin kapeita ja s��nn�tt�mi�, ja siksip� on vaikea l�yt�� takaisin, joll'ei tarkkaan ole katsonut, mist� kohden l�ksi. Min� en ennen l�ht��ni viel� enn�tt�nyt oikein hyvin tutustua kaupunkiin, jonka vuoksi hairahduinkin v��r�lle kadulle kaupunkiin tullessani ja eksyin vihdoin niin, ett'en tiet�nyt, miss� olin. Kysy� en voinut kenelt�k��n, kun en, n�et, taitanut kielt�. K�velty�ni pitk�n aikaa sinne t�nne rupesi v�hitellen tuntumaan aika kamalalta, kun alkoi tulla pime�. Oli oikein onnen potkaus, ett� kumminkin vihdoin l�ysin englantilaisen l�hetystalon. Siihen auttoi minua protestanttinen kirkko, jonka l�htiess�ni olin tarkannut olevan l�hell�. Kohta kotiuduttuani palasi yst�v� R:kin retkelt��n ja kertoeli, mit� uutta h�n oli n�hnyt. Siit� olimme yksimieliset, ett� huvimatkamme oli ollut semmoinen, jotta se oli j�tt�nyt mielest� haihtumattomia muistoja. Poissa ollessamme oli oppaamme, joka hyvin tiesi, ett� n�lk�mme edellisin� p�ivin� oli tullut niukasti sammutetuksi, valmistanut illallisen semmoisen, jotta ei paremmasta apua. H�n oli jostakin hapuilut tuoreen lampaank�p�l�n, jonka oli paistanut ja sitten toi sen sis�lle pannussa kehoittaen meit� ottamaan k�sille mukana tuodun veitsen, jonka k�ytt�miseen heti ryhdyttiin. Toinen paistinpala toisensa per�st� leikattiin ja h�visi. Lopetettuamme lausuimme h�nelle suuret kiitokset t�st� atriasta, joka ep�ilem�tt� oli parhain, mink� moneen aikaan olimme sy�neet. Viel� seuraavaksi aamiaiseksi pyysimme tuota samaa hyv�nmakuista ruokaa, joka ei kumminkaan ollut voinut kuumuudessa s�ily� aivan hyv�n�. Halulla odotimme seuraavaa p�iv��, sunnuntaita, jonka siis saimme viett�� Nazaret'issa. Lepo oli meille jo suuresti tarpeen. Oli tullut pime�; aurinko oli jo aikoja sitten luonut viimeiset s�teens� kaupunkiin ja sen tienoille; sanomaton hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Y� ei meilt� kumminkaan kulunut niin hiljaisesti ja mieluisesti, kuin suotava olisi ollut, sill� t��ll�kin sy�p�l�iset meit� ahdistivat. Lieneek� suurempi v�symys tai joku muu syy vaikuttanut, ett� min� kumminkin nukuin jotenkin rauhallisesti, mutta yst�v� R. valitti aamulla, ett'ei h�n ollut ollenkaan nukkunut eik� sen t�hden voinut oikein hyvin. -- Kumpikin olimme pahoillamme, ett'ei kaupungissa pidetty jumalanpalvelusta semmoisella kielell�, jota me olisimme ymm�rt�neet. Me halusimme kumpikin saada viett�� jumalanpalvelusta seurakunnan kanssa ja menimme sen t�hden l�heiseen protestanttiseen kirkkoon, jossa jumalanpalvelusta pidettiin arabian kielell�. Kirkko on kookas, gootilaismuotoon tehty rakennus ja tekee juhlallisen vaikutuksen sis��ntulijaan. Siell� oli sill� kertaa koolla noin 100 henke�, parhaasta p��st� nuorisoa ja lapsia siisteiss� puvuissa. Koska jumalanpalvelus oli alkanut ennen meid�n tuloamme, emme oikein saaneet selkoa, mit� kirkko-k�sikirjaa siin� seurattiin, kun lis�ksi kieli oli tuntematonta. Veisuu oli kaunista ja sointuvaa, aivan toisellaista, kuin mit� maan asukkaiden keskuudessa oleksiessa tavallisesti kuulee. Sen s�keet olivat lyhyit� ja rytmillisi�. Paitsi veisuuseen otti seurakunta osaa my�s tekstin lukemiseen siten, ett� k�ytettiin vuorolukemista. Seurakunnan palvelija eli se, joka johti jumalanpalvelusta, luki yhden v�rsyn, ja seurakunta luki seuraavan, ja sill� tavalla jatkettiin tekstin loppuun; sitten seurasi lyhyt selitys. Jumalanpalvelus kokonaisuudessaan teki hyv�n vaikutuksen: siin� ilmaantui l�mp�� ja hartautta. Kirkosta menimme roomalais-katooliseen luostariin, joka ep�ilem�tt� on suuremmoisin rakennusryhm� koko kaupungissa. Siin� on kirkko, jolla on nimi "Marian ilmestyskirkko." Sen sis�ll� on luola, jossa neitsyt Marian sanotaan ottaneen vastaan enkeli Gabrielin, joka toi h�nelle tuon ihmeellisen tervehdyksen, ett� h�nen piti tulla Jumalan ainoan pojan �idiksi. Luola on 25 jalan pituinen ja 10 jalan levyinen, ja kaikenmoisia kalleuksia on k�ytetty sen koristamiseksi. Kaksi pilaria osottaa paikkaa, miss� Maria seisoi kuunnellessaan tuota ihmeellist� tervehdyst� enkelin suusta. Kaupungissa on sit� paitse n�ht�v�n� "Josef'in ty�huone", "Marian keitti�" ja "Kristuksen p�yt�"-kappeli ("Mensa Christi"-kappeli), jossa viimemainitussa alttarin edess� on p�yd�n kaltainen kallio. T�ll� p�yd�ll� on Kristus "turmeltumattoman muinaistarun" mukaan sy�nyt opetuslastensa kanssa sek� ennen ett� j�lkeen yl�snousemistaan. Merkillisyyksist� mainittakoon viel� synagooga, johon Jesus ensi kerran opettajana esiintyess��n meni sabbatin p�iv�n� ja nousi lukemaan profeetta Jesaian kirjaa, joka h�nelle annettiin k�teen. Hetki, jolloin h�n siit� luki n�m� sanat: "Herran henki on minun p��ll�ni, sen t�hden on h�n minun voidellut ja l�hett�nyt minun saarnaamaan k�yhille hyv�� sanomata, parantamaan s�rjetyit� syd�mmi�, saarnaamaan vangeille lunastusta ja sokeille n�k�ns� j�lleensaamista, s�rjetyit� vapauteen saattamaan, saarnaamaan Herran otollista vuotta", ja sitte selitti ja sovellutti sanat n�in: "T�n� p�iv�n� on t�m� kirjoitus t�ytetty, kuin te nyt kuulette", hetki, jolloin tuo tapahtui, oli syrj�isen, huonomaineisen Nazaet'in asukkaille todella juhlallinen ja t�rke� hetki. "Kaikki antoivatkin h�nelle todistuksen ja ihmetteliv�t niit� armon sanoja, kuin h�nen suustansa l�ksiv�t." (Luuk. 4:16-22). Kun palasimme t�lt� k�velylt�, oli jo puolisen aika. Kuumuus alkoi k�yd� siet�m�tt�m�ksi, sill� "sirokko", tuo kuuma tuuli, jota jokainen matkustaja l�mpimiss� maissa pelk��, oli jo edell� puolenp�iv�n alkanut puhaltaa. Sen edell� oli lakkatyyni, jonka ei sanottu ennustavan hyv��. Sai siin� ruumis kest�� hikikylvyn toisensa per�st�, jotka kovasti v�syttiv�t. "Sirokon" noustessa on aina kuumetauti tarjona, joka alkaa ankaralla vatsakivulla. Kun olo Nazaret'issa alkoi k�yd� tukalaksi, her�si meiss� halu p��st� ylempiin seutuihin, joissa toivoimme viileytt� ja virkistyst�. P��timme siis j�lkeen puolenp�iv�n ratsastaa Tabor'ille, jonne oli ainoastaan kahden tai kolmen tunnin matka. Vaan ennen kuin, lukijani, seuraat minua sille vuorelle, muistelkaamme viel� jotakin Nazaret'ia koskevaa, siit� kun ei ole niin helppo erota. H�mm�stytt�v�� on, miten lapsipuolen tavoin t�t� paikkaa kohdeltiin vanhan testamentin pyhiss� kirjoissa verrattuna Judean ja Samarian maakuntiin ja niiss� oleviin seutuihin. Profeetat eiv�t tied� kertoa ainoastakaan ihmeellisest� Jumalan armoty�st� t�ll� seudulla; ei ainoatakaan suurta Jumalan miest� ole l�htenyt sielt�. Syytt� ei siis Natanael kysynyt Filippukselta: "Tulleeko Nazaret'ista jotakin hyv��?", kun h�n j�lkimm�iselt� sai kuulla: "Me olemme sen l�yt�neet, josta Mooses kirjoitti laissa ja profeetat, Jesuksen, Josefin pojan Nazaret'ista." (Joh. 1:45-47). Jesuksen vaelluksen aikana sanotaan viel� t�st� paikasta: "Ei yht�k��n profeettaa ole t�h�n asti tullut Galileasta." Kenties oli t�m� seutu, verrattuna luvatun maan toisiin tienoihin, tunnettu huonomaineiseksi. Ja kumminkin oli juuri t�st� syrj�isest�, hiljaisesta, v�h�isest� kaupungista maailman valkeus tuleva ja levi�v� yli koko maan piirin. Ennustajan silm�ll� oli profeetta jo vuosisatoja ennen n�hnyt sen tulemisen. Samoin kuin muinaisaika talveksi Sebulonin ja Naftalin maata, samoin oli tuleva aika kunnioittava j�rven rannatse kulkevaa tiet� t�ll� puolen Jordania, pakanakansojen Galileaa. "Kansa, joka pimeydess� vaelsi, n�ki suuren valkeuden, ja, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa." (Jes. 9:1). Nazaretin valkeus on valaissut maailmaa kohta kaksituhatta vuotta, ja sen s�teet ovat valtaavan l�mm�n voimalla ja kirkkaudella tunkeuneet sen pimeimpiinkin osiin. Ei tuo valkeus viel�k��n ole tukehtunut eik� sammunut, vaan se levi�� yh� kauvemmaksi. Ja mihin ikin� se p��see tunkeumaan, siell� her�� kurjissa, viheli�isiss� ihmissyd�mmiss� uusia ijankaikkisuuden elonvoimia. T�m� valo, joka on synty��n taivaasta, on sen Jumalan l�hett�m�, joka asuu valkeudessa, johon ei yksik��n ihminen voi tulla, ja jonka tyk�n� ei ole valkeuden ja pimeyden vaihetusta. Eik� t�m� valo sammu, vaan valaisee heikentym�tt�m�n kirkkaana ijankaikkisuudesta ijankaikkisuuteen. Sill� Nazaret'issa syntynyt Jesus Kristus on oleva aurinko, jonka loiste ja kirkkaus kaikki voittaa uudessa taivaassa ja uudessa maassa, jota me lupauksen mukaan odotamme, sin� p�iv�n�, jolle ei tule iltaa ja jota ei seuraa y�. Kun p�iv�n kuumin aika oli ohi, nousimme ravakasti ratsaille, ehti�ksemme Tabor'ille ennen iltaa. Ennen kuin aivan poistuimme kaupungista, pys�hdyimme kumminkin sen pohjoislaidalla n.k. "_Marian l�hteen_" tyk�n�, jossa viivyimme muutaman silm�nr�p�yksen. L�hteell� on osaksi kivinen katos; voimakkaasti suihkuaa vesi torvesta. L�hteen ymp�rill� seisoi joukko nuoria naisia savi-astioineen, joita he kantavat p��laellaan niin taitavasti, ett'eiv�t tarvitse k�sien apua, ja odottivat vuoroansa p��st�kseen t�ytt�m��n astioitaan. Oli aika hauska n�hd� heid�n viatonta iloisuuttaan. Moni on sanonut, ja onhan luultavaakin, ett� Jesus usein on noutanut savi-astiallisen vett� t�st� l�hteest�. Sivumenness� t�ytti my�s meid�n "mukarimme" astiansa ja tarjosi meille juoda tuota virkist�v��, raikasta vett�. Nyt annoimme hevosten hiljaa k�yd� ihanaa Taboria kohti, jota jo kahtena p�iv�n� kaukaa olimme katselleet halullisin silmin. Tiell�, joka muutamin paikoin oli hyvin huonoa, viivyimme noin kaksi tuntia. Seutu, jonka kautta kuljimme, oli kaunis, kasvullisuus paikoin rehev�. -- Nouseminen vuorelle k�vi meilt� hyvin hitaasti, ja oli se eritt�in rasittavaa sek� hevoselle ett� ratsastajalle. Vuoren rinne oli, n�et, hyvin jyrkk�, ja sit� paitsi on sinne viel� tie kovin kivinen ja raivaamaton. Harvoin tapaa pyh�ss� maassa, jossa jalkatiet kumminkin ylimalkain ovat aivan huonoja, tiet�, jota olisi vaikeampi kulkea, kuin t�t�. Hevosen t�ytyy koko nousumatkan, jota kest�� v�hint�in tunnin, hyvin varovaisena haeskella jalan sijaa kivien v�list�. Noin 300 metri� (1000 jalkaa) korkealla kohoaa vuoren huippu aivan yksin��n Jesreel'in tasangolla. Uhkealta ja majesteetilliselta n�ytt�� se jo kaukaa katsojan silmiin. Sen rinteill� kasvaa taajassa tammimets��, korkeaa ja matalaa. Hyvin vaivaantuneita olimme, kun auringon laskun aikaan jouduimme vuoren kukkulalle. Siin� on suurenlainen pinta-ala, jolla kaksi luostaria, toinen kreikkalainen, toinen roomalais-katoolinen, sijaitsee. Tiell� oli opas j��nyt kauvas j�ljelle meist�, h�nen hevosensa kun ei ollut niin tottunut vuorta kiipe�m��n kuin meid�n ratsumme. Koska emme tiet�neet, kumpaanko luostariin meill� oli "suosituskirje", ratsastimme kreikkalaiseen, jonka portit yst�v�llisesti avattiin meille, kenties syyst� siit�, ett� tervehdimme vastaan tulevaa munkkia ven�j�n kielell�. Ainakin kymmenen minuuttia odotimme luostarin pihamaalla opasta, jota ei kuitenkaan kuulunut. Ty�l�stynein� turhaan odottamiseen ratsastimme takasin samaa tiet�, jota olimme tulleet, ja l�ysimme oppaan, joka ilmoitti, ett� meill� toisessa luostarissa, joka olikin aivan l�hell�, "suosituksen" takia oli odotettavissa vieraanvarainen vastaan-otto. Ilomielin ratsastimme sis�lle portista, ja er�s munkki, syntyisin hollantilainen, joka puhui murteellista saksaa, otti meid�t hyvin yst�v�llisesti vastaan. Onneksi olivat kaikki "pyhiinvaeltajat" p�iv�� ennen l�hteneet luostarista, jotta olimme aivan yksin�mme ja saimme valita parhaimmat makuusijat luostarin tilavassa vierashuoneessa. Lasillinen voimakasta viini�, jonka luostarin-esimies itse, syntyisin saksalainen, tarjosi meille, vahvisti meit� sanomattomasti tukehduttavassa kuumuudessa, jonka "sirokko" oli tuottanut. Mutta huoneessa emme malttaneet viiv�ht��. Yst�v�llinen "hollantilainen", josta t��ll� oli tullut katoolilainen munkki, tarjoutui hyv�ntahtoisesti opastamaan meit� ihanalla Taborilla. H�n vei meid�t vanhoille raunioille, joilta h�n sanoi n�k�alan olevan mit� suurenmoisimman ja laajimman. Siin� h�n olikin aivan oikeassa. Kiivetty�mme raunioille ja jouduttuamme korkeimmalle kohdalle oli meill� maisemat mit� kauneimmat joka taholla. L�nness� n�imme V�limeren, jonka pinta nyt illan tullen, samoin kuin edellisen�kin p�iv�n�, oli aivan rasvatyyni. Sen ��ress� kohosi majesteetillinen, muistorikas Karmel, jonka historian jo ennen olen kertonut. Aivan ik��n kuin jalkaimme alla, etel�ss� p�in, n�kyi Jesreelin laaja keto ja v�h�n matkan p��ss� siit� huomasimme n.k. pienen-Hermon'in. T�m�n vuoren pohjoisella rinteell� saatoimme n�hd� Endor'in ja Nain'in, joita kumpaakin pyh� raamattu kuvaa ihmeellisess� valossa. Ne ovat nyt vaan pieni� kyli�. J�lkimm�isen asema on hyvin kaunis: se on tuuheiden puiden ja vihert�vien viljavainioiden ymp�r�im�. Endor'in nimi her�tt�� kammoa uskovaisessa raamatunlukijassa, se kun on niin likeisesti yhtyneen� tuon onnettoman, Jumalasta luopuneen Saul kuninkaan liikuttavaan historiaan. Siihen aikaan kun Israel, Saulin hallitessa, k�vi sotaa filistealaisia vastaan, asui Endor'issa noitavaimo, jonka puoleen Saul h�diss��n k��ntyi, kun pelko valloitti h�nen syd�mmens�, ja vaimo kutsui Saulin pyynn�st� esiin Samuelin hengen, jotta Saul saisi kysy� h�nelt�, miten sodassa oli k�yp� (1 Sam. 28). T�m� Saul, jonka sama Samuel oli voidellut Israelin kuninkaaksi, oli kadottanut uskon el�v��n Jumalaan, ja nyt h�nen t�ytyi turvautua semmoiseen keinoon, jonka Jumala nimenomaan oli kielt�nyt, nimitt�in kuolleitten hengilt� kysymiseen. "Ei yht�k��n pid� sinun seastasi l�ytym�n, joka poikansa eli tytt�rens� k�ytt�� tulen l�vitse, eli joka on ennustaja, p�iv�n valitsija, eli tiet�j�, eli velho, eli lumooja, eli noita, eli merkkein tulkitsija, eli joka jotakin kuolleilta kysyy", oli Herra sanonut (5 Moos. 18:10, 11). Mutta kun Saul oli hylj�nnyt Herran Jumalan tahdon ja neuvon, ja Herran Henki oli luopunut h�nest�, horjui h�nen syd�mmens� sinne ja t�nne, ja h�n haki ep�toivossa jotakin muuta tukea, mutta ei l�yt�nyt. Nimi Nain sit� vastoin johtaa mieleemme er��n uuden testamentin suloisimmista kertomuksista, jossa ajatus kernaasti viiv�ht��. Evankelista Luukkas on s�ilytt�nyt meille sen kertomuksen evankeliuminsa 7 luv. Herra Jesus oli opetuslapsineen matkalla Kapernaum'ista, h�n kulki siis pohjoisesta etel��n p�in. Koska h�n Nain'in kaupungin porttia l�hestyi, kannettiin sielt� hautapaarilla nuorta miest�, joka oli �itins� ainoa poika, ja �iti oli leski. Paaria seurasi sureva leski ja suuri joukko kansaa, joka, saattamalla kuollutta hautaan, osotti my�t�tuntoisuuttaan. Kaikki itkiv�t, nyyhkiv�t ja valittivat, kuten on tapana siin� maassa, silloin kun kuollutta kannetaan viimeiseen leposijaan. Ruumissaaton l�htiess� kaupungin portista tulee sit� vastaan miesjoukko, jonka etup��ss� kulkee henkil�, joka sanojensa ja voimallisten t�ittens� takia jo on tullut laajalta kuuluksi. T�ss� miehess� asuu el�m�, ja h�n voipi paljaalla sanalla, joka l�htee h�nen suustaan, hallita kuolemaa. H�nen k�skyst��n seisahtuu ruumissaatto. H�n puhuttelee ensiksi erinomaisen yst�v�llisesti ja lempe�sti murheellista, huolen painamaa �iti�, sanoen: "El� itke", ja sitte virkkaa h�n kuolleelle nuorukaiselle: "Nuorukainen, min� sanon sinulle, nouse yl�s!" Kuollut nouseekin ja rupee puhumaan. Ja tuo henkil� antaa h�net �idille. "Pelko tuli kaikille ja he kunnioittivat Jumalaa, sanoen: suuri profeetta on noussut meid�n sekaamme ja Jumala on h�nen kansaansa etsinyt. Ja t�m� sanoma kuului h�nest� kaikkeen Judeaan ja kaiken sen likimaakunnan ymp�ri." Mutta palatkaamme taasen Tabor'ille katselemaan maisemia. Et��ll� kaakossa n�kyy Gilead'in vuori sek� Gilboan sel�nne toisella puolella Jordania, joka suikerrellen kuin k��rme rient�� Kuollutta merta kohti. Pohjoisessa n�hd��n osa Genezaretin merta ja viel� tuonnempana suuren Hermonin hopealle v�l�htelev� lumikukkula. Ja viel� kauvempana haamottaa ihanan Libanonin uhkea vuorijono. Tuskin miss��n koko pyh�ss� maassa n�kee ihanampia n�kyaloja, kuin t�lt� vuorelta; ne ovat niin suuremmoisia ja laajoja, ett� er�s tanskalainen taiteilija, joka oli ollut siell� v�h�� ennen meit�, ei ollut sanonut saattavansa maalata mit��n, koska kaikki, mit� h�n n�ki, oli niin hurmaavaa, ett'ei h�n voinut kiinnitt�� huomiotaan mihink��n m��r�ttyyn kohtaan, jonka h�n olisi saattanut ottaa l�ht�kohdaksi kuvatessaan maiseman kankaalle. Viel� h�m�r�n tullessa seisoimme vanhan luostarikirkon raunioilla, vaikka ilma, viel� auringon laskettuakin, oli tuskastuttavan l�mmin tuon kuuman sirokkotuulen vaikutuksesta, jota yh� viel� kesti. Koko ajan olimme kuin hikikylvyss�. Emme siis saaneetkaan vuorella nauttia toivomaamme viileytt�. Olihan aivan luonnollista, ett� Taborilla oleskellessamme muistui el�v�sti mieleemme kertomus Kristuksen kirkastamisesta (Mat. 17, Mark. 9 ja Luuk. 9), jonka er��n, ainakin kolmannelta vuosisadalta johtuvan, muinaistarun mukaan luullaan tapahtuneen t��ll�. Ei ollenkaan kummastuta sit�, joka kerran on k�ynyt t�ll� vuorella, ett� taru juuri sinne sovittaa tuon ihmeellisen tapahtuman, jolloin Kristuksen jumaluus tunki l�pi ruumiillisen, inhimillisen verhonsa, Mooses ja Elia ilmestyiv�t ja puhuivat Jesuksen kanssa, ja opetuslapset kuulivat ��nen taivaasta. Itse paikka on eritt�in sopiva siihen. Ajatuksissa voipi aivan asettautua heid�n tilaansa silloin, kun innokas, tulevan el�m�n voimalla t�ytetty Pietari huudahtaa: "Herra! Meid�n on t�ss� hyv� olla; jos tahdot, niin me teemme t�h�n kolme majaa: sinulle yhden, Moosekselle yhden ja Elialle yhden." Tuskin tarvinnee huomauttaakaan, ett� t�h�n muinaistaruun ei ole historiallista perustusta. Se on vaan varmaa, ett� kirkastaminen tapahtui korkealla vuorella. Paljon on v�itetty sit� vastaan, ett� kirkastusvuori olisi ollut Tabor, ja eritt�inkin sen nojalla, ett� Tabor Jesuksen aikaan luultavasti oli tihe�sti asuttu eik� siis lainkaan yksin�inen paikka, jommoista tilaisuus sellainen, kuin kirkastaminen, ehdottomasti vaatii. Miten t�m�n asian laita oikeastaan lienee, siit� v�itelk��t tiedemiehet. Sen verta lausuttakoon vaan, ett� mainittuun muinaistaruun my�s on syit�; luopihan se sit� paitse kauniin valon vuorelle. Vasta h�m�rt�ess� palasimme retkelt�mme luostarirakennukseen, jossa iltanen jo odotti. Kun juuri olimme aikeissa k�yd� ruo'alle, tuli kolme katoolilaista pappia, synnylt��n ranskalaisia, jotka olivat matkalla Damaskuksesta Jerusalemiin ja tietysti toivoivat saavansa y�sijaa luostarissa. He olivat keski-ik�ist�, iloista v�ke�, ja keskustelu illallisp�yd�ss� meid�n kanssamme n�ytti heit� miellytt�v�n. Kieli teki kumminkin haittaa, sill� he puhuivat ainoastaan ranskaa, eik� kumpikaan meist� ollut niin perehtynyt siihen kieleen, ett� puhelu oli sujunut vaikeudetta. Oppaamme, joka n�ytti osaavan aivan helposti vaikka mit� kielt�, esitteli meid�t oikeauskoisiksi katoolilaisiksi, ja se meit� kovasti harmitti. Ja katoolilaisiksi h�n luultavasti sanoi meit� joka kerta, kun vierailimme katoolilaisessa luostarissa. Illallisp�yd�ss� kilisteliv�t papit useita kertoja kanssamme ja toivottivat onnea matkalle. He pitiv�t meit� rakkaina uskolaisinaan kaukaisesta maasta, ja siihen luuloon he j�iv�t, kun erosimme toisistamme ij�ksi p�iv�ksi. Kun tuli puhe Damaskuksesta, jonne meill� oli matka, kertoivat he kamalan ja suurta tuomiota her�tt�neen tapauksen sattuneen siell� p�iv�� ennen heid�n l�ht���n: juutalaiset muka olivat uskonvimmassa murhanneet kristityn lapsen. Me emme kumminkaan Damaskukseen tultuamme kuulleet mit��n tuosta h�lin�t� her�tt�neest� tapauksesta. -- Heitetty�mme j��hyv�iset k�tt� ly�den ja toivottaen toisillemme Jumalan siunausta menimme levolle kokoomaan uusia voimia kest��ksemme seuraavan p�iv�n vaivat. Mutta minulle k�vi y� rasittavaksi, vaikka vuode oli mit� parhaimpia koko matkalla. Jo illallisp�yd�ss� olin huomannut, ett'en voinut oikein hyvin, ja levolle menty� sain k�rsi� kovia tuskia. Ne olivat tuon Palestiinan ilman-alassa tavallisen kuumetaudin oireita, joka t�h�n vuoden aikaan on hyvin vaarallinen. Monta kertaa y�n kuluessa, kun kuvat karkoittivat unen silmist�ni, tuli pelottavia ajatuksia mieleeni. "Ent�p�, jos sairastuisin, niin ett� minun t�ytyisi j�tt�� matkani kesken! Ent�p�, jos kuolisin t��ll� vierasten joukossa kaukana omaisistani ja kotimaasta!" Kun sellainen ajatus tunkee syd�mmeen, tuottaa se tuskaa. Vaan Jumala on semmoisinakin hetkin� vahva turva; H�n ja yksin H�n voipi tuottaa lepoa levottomuudessa. "Koska min� Herraa etsin, kuuli H�n minun rukoukseni ja pelasti minut kaikista vavistuksistani. Joka raadollinen huusi, kuuli Herra h�nt� ja autti h�net kaikista tuskistansa. Herran enkeli piiritt�� niit�, jotka h�nt� pelk��v�t, ja pelastaa heit�." (Ps. 34:5, 7, 8). N�m� tuon kuninkaallisen runoilijan sanat h�d�n aikana olivat minun lohdutukseni y�n pitkin� hetkin�, kun taudin tuskat runtelivat ruumistani. Herra on aivan l�hell� h�d�ss�, sill� h�n sanoo: "Ett� h�n minua halasi, niin min� h�net p��st�n; h�n tuntee nimeni, sen t�hden min� varjelen h�nt�. H�n avuksi-huutaa minua, sen t�hden min� kuulen h�nt�; h�nen tyk�n�ns� olen min� tuskassa; siit� min� h�net tempaan pois ja saatan h�net kunniaan." (Ps. 91:14, 15). N�m� sanat toteutuvat aina, lieneep� ihminen sitte miss� paikassa ja miss� tilassa tahansa. Luottamus lupaukseen ei koskaan joudu h�pe��n. Herra rauhoitti minunkin levottoman mieleni, josta H�nelle olkoon kiitos ja ylistys ijankaikkisesti! Ijankaikkisuuden rauha laskihe minun syd�mmeeni, niin ett� uskon varmuudella saatoin sanoa: "Jos min� el�n, niin min� Herralle el�n; jos min� kuolen, niin min� Herralle kuolen; jos min� el�n eli kuolen, niin min� olen Herran oma." V�hitellen lieveniv�t ruumiinkin tuskat ja aamupuoleen sain hetkisen lepoa, ennen kuin viel� oli aika nousta. Jo kello 5 maanantai-aamuna, Toukokuun 5 p:n�, t�ytyi meid�n l�hte� Tabor'ilta, sill� meill� oli v�hint��n viiden tunnin taival edess�mme, ja se oli kuljettava ennen p�iv�n kuuminta aikaa. Matkamme p��m��r� oli Tiberias Genezaret'in j�rven rannalla. Samaa jyrkk�� vaivalloista ja kivist� tiet�, jota p�iv�� ennen olimme kivunneet yl�s, oli nyt ment�v� alas. Oli aivan mahdotonta, ainakin meid�n tottumattomien, ratsastaen kulkea alas p�in t�t� tiet�. Meid�n t�ytyi sen t�hden menn� jalkasin ja taluttaa hevosiamme, joiden oli ratsastajattakin vaikea p��st� eteen p�in �kkijyrkill� penkereill�, kivien keskell� ja liukkailla kallioilla. N�m� hevoset ovat eritt�in tottuneet ja mieluiset kulkemaan yl�s p�in korkeimpiakin rinteit�, mutta alas p�in meneminen n�ytti olevan paljon vaikeampaa. Kesti viisikymment� minuuttia, ennen kuin taas olimme vuoren juurella. Viile�ss� aamu-ilmassa oli t�m� laskeuminen hyvin hauskaa, ja ajatukseni veiv�t minut kauvas entisille ajoille, jolloin Jesus ja h�nen kolme opetuslastaan kirkastuksen j�lkeen laskeusivat t�t� samaa vuoren rinnett� puhellen siit�, mit� ylh��ll� oli tapahtunut. Tie, joka kulki luoteiseen suuntaan, k�vi sitten v�h� paremmaksi. Jos loi silm�ns� vaikka mihin paikkaan tien l�heisyydess�, n�ki viljavia vainioita ja hedelm�llisi� seutuja. Taivaltaminen oli kovin virkist�v�� aamuviileyden kest�ess�. Maisematkin olivat miellytt�vi�; _Galilean yl�nk�_ kukkuloineen laaksoineen oli edess�mme. Tuskin tarvinnee huomauttaakaan, ett� monessa suhteessa on nyt toisin, kuin siihen aikaan, jolloin Jesus opetuslapsineen vaelsi kyl�st� kyl��n, paikasta paikkaan tehden hyv�� ja saarnaten evankeliumia. Historioitsija Josefus kertoo Galileassa olleen Jesuksen aikoina 204 pient� kaupunkia ja kyl��. Viljelys oli silloin varmaankin hyv�ll� kannalla, kun niin v�h�inen ala saattoi el�tt�� kymmeni� tuhansia ihmisi�. Nyt on maa harvaan asuttua ja suureksi osaksi viljelem�t�nt�. Niin on kaikki muuttunut; kirous painaa Galilean ketoja, vuorten jyrk�nteit� ja laaksoja, kirous, joka odottaa kerran tulevansa poistetuksi. Mutta milloin, sen Herra yksin tiet��. Kuta enemm�n aika kului, sit� tuskastuttavammaksi k�vi helle; "sirokko"-tuulen kuumat l�yh�ykset tuntuivat taas. Matkalla tapasimme suuren matkueen pyhiinvaeltajia, Englannin ylh�ist��n kuuluvia herroja ja naisia, nuoria ja vanhoja, noin 70 henke�, jotka palasivat Tiberiaksesta. Semmoisessa karavaanissa matkustaminen on kyll� hauskaa, sill� silloin ei tarvitse pelj�t� beduiinein k�yv�n kimppuun, ja on seuraakin, jos aika k�ypi pitk�ksi; mutta onpa siin� hankaluuksiakin, kun ei saa olla t�ydelleen vapaana, ja matkustaessakin on pakko ainakin johonkin m��rin noudattaa seurael�m�n siev�tapaisuutta. Seurueessa n�kyi olevan vanhojakin ihmisi�, ja, v�ltt��kseen ratsastamisen vaikeuksia ja auringon kuumuutta, antoivat n�m� kuljettaa itse��n jonkinmoisissa, kahden hevosen v�liin asetettujen salkojen kannattamissa kuomituoleissa, joissa saattoivat istua mukavasti. Mutta heiluminen t�ten taivaltaessa n�ytti olevan eritt�in tuskastuttavaa. Jo ennakolta olin kuullut ja lukenut, ett� Tiberiaksen j�rven luona on aina hyvin l�mmin. T�m�n saimme kohta huomatakin. Vihdoin olimme p��sseet viimeiselle kukkulalle, joka jyrkk�n� ja puuttomana kohoaa j�rven lounaispuolella. Kello oli jo puoli yksitoista edell� puolenp�iv�n; olimme siis ratsastaneet puolikuudetta tuntia lev�ht�m�tt�. Silloin t�ll�in olimme matkallamme kunnasten v�litse n�hneet vilahduksen j�rvest�; mutta nyt koko sen laaja pinta ja ihana ymp�rist� aukeni eteemme. Se ei en�� ollut mit��n kangastusta, vaan t�ytt� todellisuutta. Heti kun huomasimme j�rven edess�mme, tervehdimme sit� oikein hattuja nostamalla. Ensi kertaa katsoessa n�ytti se lumoavan kauniilta, vaikk'en min�, v�synyt kun olin, jaksanut siit� paljon nauttia. Sellaisina hetkin�, kun on jotakin suurta ja ihanaa mielt� ylent�m�ss�, tuntuu kumminkin ik��n kuin ruumiin v�symyskin h�lvenisi. Miten usein olinkaan pyh�ss� raamatussa lukenut t�st� j�rvest�, t�st� merest�, kuten sit� my�s kutsutaan, miten usein olinkaan koettanut kuvitella sit� mieless�ni! Ja nyt oli todella edess�ni tuo sama meri, jonka rannoilla Jesus niin monesti oli vaeltanut, saarnannut, tehnyt ihmeit�, jonka pinnalla H�n oli purjehtinut rannalta toiselle, jonka veden p��ll� H�n oli k�vellytkin, kuten kuivalla tantereella, jonka rantamailta useimmat h�nen opetuslapsistaan olivat kotoisin; t�ll� j�rvell� he olivat kalastelleet, t��ll� he olivat viett�neet surun ja ilon p�ivi�. Kaikki nuo ihmeelliset tapaukset ik��n kuin valtasivat syd�mmeni, ne ilmaantuivat el�vin� mieleeni, kun silm�ilin avaraa, t�ll� kertaa rasvatyynt� vedenpintaa. Pitk�n aikaa viivyimme kukkulalla katsellen j�rve�, jotta sen kuva painuisi syv�lle mieleemme. V. Tiberiaksesta Damaskukseen. Olo jyrk�ll� rinteell� auringonhelteess� k�vi kumminkin yh� tukalammaksi. Meid�n t�ytyi siis j�tt�� katselupaikkamme ja koettaa p��st� pieneen Tiberiaksen kaupunkiin, joka sijaitsee vuoren juurella j�rven l�nsirannalla. Kuudensadan jalan korkeudelta oli meid�n laskeuminen pitkin jyrkk�� vuoren rinnett�, jossa oli mahdotonta ratsastaa. T�ytyi taas kulkea jalkasin ja taluttaa hevosia. K�veleminen oli hyvin rasittavaa, kauhean kuuma kun oli, ja vei v�syneelt� matkamiehelt� viimeisetkin voimat. Matka, jota luulimme aivan lyhyeksi, ei tahtonut ikin� loppua. Hiki valui virtanaan koko ruumiista, eik� ainoakaan viile� tuulenpuuska keskeytt�nyt kuumuutta. Rupesi niin hirve�sti janottamaan, jotta suu kuivi ja kieli tarttui kitalakeen. Kun joskus vieno tuulahdus tuli, oli se kuuma ja lis�si vaan v�symyst� ja hikil�yly�. Ainakin puoli tuntia kesti laskeutuminen, ennen kuin tuli tuo ik�v�ity hetki, jolloin luostarin portin edess� saimme j�tt�� hevoset mukarin haltuun. Mutta viel� siin�kin t�ytyi meid�n odottaa muutamia minuuttia, ennen kuin luostariveljet suvaitsivat avata portin ja sallia meid�n astua luostarin pyh�lle alueelle. Selv��n n�kyi, ett'emme olleet eritt�in tervetulleita t�h�n majataloon; sen asukkaat olivat, n�et, edellisin� p�ivin� jo kyll�styneet vieraisiin. Oppaalla oli tosin suosituskirje Jerusalemin piispalta; mutta ei sek��n tahtonut auttaa. Kun vihdoinkin oli p��ttynyt neuvottelu, joka meist� tuntui jotenkin pitk�lt�, ja jonka kest�ess� seisoimme portin ulkopuolella auringon paahteessa kiihke�sti odotellen ratkaisua, avattiin portti ja meid�n sallittiin k�yd� pyhitettyjen muurien sis�lle. Pieni yksi-ikkunainen vierashuone annettiin k�ytett�v�ksemme; siell� oli kaksi vuodetta valmiina suomaan perin v�syneille ruumiillemme leposijan. Luostari on aivan j�rven rannalla, jotta sen useimmista ikkunoista on mit� kauniimpia n�k�aloja Genezaret'in j�rvelle ja sen ymp�rist�lle p�in. Niin v�syksiss�, kuin olimme, ei mieli tehnyt n�k�aloja katselemaan. Legoa, sit� me enin halusimme; mutta siihen ei viel� ollut aikaa, sill� luostaris��nt�jen m��r��m� puolistunti, kello 12, oli k�siss�. Meid�n t�ytyi noudattaa s��nt�� ja seurata sanantuojaa, joka vei meid�t pieneen, hyvin yksinkertaisesti sisustettuun ruokasaliin, jossa nuori munkki, luultavasti vastatullut alokas, tarjoeli meille ruokaa er��ll� p�yd�ll�, joka ei edes ollut liinalla katettu. V�h�v�kist� oli ruokakin: jokaiselle, siihen opaskin luettuna, annettiin lautasellinen jonkummoista veteen keitetty� mannasuurimovelli� ja pieni annos lihan, perunoiden y.m. sekoitusta sek� j�lkiruo'aksi muutamia rusinoita. Onneksi tunsimme enemm�n v�symyst� kuin n�lk�� ja saatoimme sen t�hden aivan hyvin tyyty� laitoksiin. Kaikesta n�kyi, ett'ei t��ll� ollut odotettavissa sellaista vieraanvaraisuutta, jommoisella luostarimajataloissa tavallisesti kohdellaan matkustajia. T�ss� luostarissa ei ole kuin kolme munkkia, ja heill� on tietysti kova ty� kaikkien pyhiinvaeltajien majoittamisessa, jotka joka vuosi, etenkin suurten juhlain aikana, k�yv�t koettelemassa heid�n vieraanvaraisuuttaan. Ei sen t�hden sovi kummastella, ett� heist� joskus tuntuu rasittavalta tuo alituinen palveleminen, josta ei heille itselleen tule mit��n korvausta, vaan p�in vastoin monesti saavat kokea matkustajain tyytym�tt�myytt�, kun ei kaikki ole niiden mieleist�. Paitsi vierasten palvelemista on n�iden munkkien toimitettava viel� joka p�iv� hartauden harjotuksia: jumalanpalveluksia, rukouksia m��r�ajoilla, j.n.e., jotka alkavat jo varhain aamulla ja jatkuvat my�h��n iltaan. Ei munkkiparalle suoda paljon lepoa. Mutta onhan h�nell� jotakin suurta odotettavissa; joka ty�n ja joka harjotuksen pit�� h�n ansioty�n�, jonka Jumala on kerran palkitseva. Ainoastaan t�m�n palkinnon toivo sen tehnee, ettei h�nen mielens� ajan pitk��n masennu ankarimmissa ja halvimmissakaan t�iss�. Lev�tty�mme hyv�nlaisilla vuoteilla l�ksimme k:lo nelj�n aikaan n.k. Kuumille l�hteille; oli aikomuksemme niiden l�heisyydess� kylpe� meress�, joka meist� tuntui kovasti houkuttelevalta. T�t� retke� varten hankimme veneen ja soutumiehi�. L�hteet ovat noin tunnin matkan p��ss� kaupungista, jonka j�rvelt� k�sin voipi n�hd� koko laajuudessaan. Se on nimitt�in rakennettu pitkin rannikkoa, sill� meren ja vuoren v�lill� on vaan kapea maakaistale. Kaupungissa, joka on hyvin vanha, ja jonka nimi Arabian kielell� on Tabarije, on vaan noin 3,000 asukasta, joista enemm�n kuin puolet on juutalaisia. Maan puolelta sit� ymp�r�iv�t per�ti rappeutuneet muurit, ja j�rven puolelta luulisi n�kev�ns� kasan savih�kkelej� ja raunioita. L�ytyy kumminkin siell� t��ll� muutamia parempia rakennuksia, jotka luultavasti ovat my�h�isemm�lt� ajalta. Kaupunki n�ytt�� olevan kauniilla paikalla, etenkin j�rven puolelta katsellessa; mutta sen sis�ll� on kolkkoa ja likaista, kuten useimmissa it�maiden kaupungeissa. Sit� paitsi on seutu kuulu kuumuudestaan ja kuumetaudista, joka siell� usein raivoaa ja kaataa paljon sek� maan asukkaita ett� matkustavaisia. Vuonna 1837 h�vitti kaupunkia maanj�ristys, jonka tuhot�ist� viel� n�hd��n j�lki�. Rabbiinit v�itt�v�t t�m�n kaupungin sijaitsevan samalla paikalla, kuin vanha Rakkat, joka Jos 19:35 mukaan oli kaupunki Naftalin sukukunnan alueella, ja mit� paikkaan tulee, niin se siihen kyll� soveltuisi, sill� Rakkat merkitsee "kapea." Sitten kun Herodes Antipas, Johannes Kastajan murhaaja, oli rakennuttanut sen uudelleen melkein kreikkalais-roomalaisen kaupungin malliin, sai se nimens� keisari Tiberiuksesta. Kaupunki oli linnoitettu, kuten muurit selv�sti osottavat, mutta antautui kumminkin vapaatahtoisesti Vespasianukselle. Jerusalemin h�vityksen j�lkeen oli se juutalaisuuden pes�paikka. Sepforis muutatti hengellisen oikeuston (synedrion'in) sinne ja juutalainen tiedekin kukoisti siell�. Tieteellisen ty�n hedelmi� oli Talmud, joka nelj�nnell� vuosisadalla j.Kr. tehtiin ja koottiin juuri Tiberiaksessa. Jo viidennell� vuosisadalla oli siell� kristitty piispa, ja ristiretkeilij�t, joiden hallussa kaupunki oli Hattin'in tappeluun (vuonna 1187) saakka, asettivat sinne piispan-istuimen uudestaan. -- "Kuumat l�hteet" (Hammam Tabarije) ja niiden merkitys ovat vanhastaan tunnetut. Paikkaa, miss� sijaitsevat, kutsuttiin Herodeksen aikana Emmaukseksi [Josefuksen Juut. Sota IV, 1, 3.] Jo muinaisina aikoina k�vi n�ill� l�hteill� sairaita l�helt� ja kaukaa. Niiden veden kiitet��n hyvin parantavan, varsinkin luuvaloa. Kylpylaitos on hyvin yksinkertainen. Ibrahim-pasha rakennutti uuden kylpyhuoneen vuonna 1833. Vanha kylpyhuonekin v�h�n etel�mp�n� on viel� j�ljell�. J�rvi kuohuili v�h�n, jonka vuoksi purtemme, kahden beduiinin soutamana, sai hiukan kiikkua matkalla. Vaaratta p��simme toki tuohon toivottuun rantaan, jossa l�hteiden l�mmin, h�yry�v� vesi juoksee j�rveen. V�h�n matkan p��ss� valkamasta, kylpyhuoneen alapuolella, p��timme uida. Hiekka-rannalla, jossa oli pient� kive� hiekan seassa, oli hyvin sopiva uimapaikka. Tummansininen vesi ei ollut kylm��, noin 24 ast. C. Mielihyviss�mme heitt�ydyimme kirkkaille laineille ja viivyimme kauan vedess�; olipa oikein ik�v�� nousta sielt�, sill� uinti virkisti sanomattomasti p�iv�n paahtamaa ruumistamme. Maan asukkaat n�yttiv�t t��ll� enemm�n koin munalla v�litt�v�n puhtaudesta; he seisoivat rannalla kymmenkunta henke� parvessa ja aikoivat hekin k�yd� uimassa ihanalla iltahetkell�. Uteliaina seurasivat he koko ajan liikkeit�mme ja toimiamme. Auringon lasku palatessamme retkelt�mme k:lo 1/2 7 aikaan oli ihmeen kaunis. Taivaan loistavat v�rit heijastivat nyt jo aivan tyyness� vedess�, ja laskeuvan auringon s�teet loivat lumoavaa valoa j�rven ymp�rill� oleville vuorille. Jo ensimm�iset tunnit t�m�n j�rven partaalla olivat olleet suloisia ja j�ttiv�t mieleen muistoja mit� ihanimpia. Ennen maata menemist� t�ytyi meid�n p��tt��, j��mmek� seuraavaksi p�iv�ksi Tiberiakseen, vai jatkammeko matkaa aamulla pohjoiseen p�in. Helle ja sen seuralainen, kuumetauti, kyll� kammottivat; mutta t�m�n j�rven tienoo tarjosi niin paljon vieh�tt�v��, ja me olimme sit� niin v�h�n n�hneet, ett'emme viel� raskineet l�hte�. Illallisp�yd�ss� p��timmekin j��d� t�nne koko seuraavaksi p�iv�ksi, sitten kun tarkkaan laskettuamme huomasimme meill� olevan viel� kyll� aikaa; sovimme siis soutumiesten kanssa, ett� he veneineen koko seuraavan p�iv�n kuljettelisivat meit� 20 frankin maksusta. T�m� p��t�s oli suloinen sanoma "mukarille", tuolle vanhalle, kunnon Hamedille, joka ei tiet�nyt, miten osottaa kiitollisuuttaan. Saihan h�n t�ten odottamatta tilaisuuden koko p�iv�n nauttia vapautta, jonka h�n parhaasta p��st� k�ytti nukkumiseen. H�n oli muhammettilais-uskovainen eik� siis nyt "ramadanin" kest�ess� saanut sy�d�, juoda eik� tupakoida paitsi y�ll�. P�iv�t p��st��n tuo ukko oli kanssamme matkoilla ja y�ns� t�ytyi h�nen k�ytt�� sy�miseen, tupakoimiseen ja hevosten vartioimiseen. Lep��misaikaa ei h�nell� siis matkustettaessa ollut p�iv�ll� eik� y�ll�. Eip� siis kumma, ett� h�n, kun kuuli meid�n j��v�n Tiberiakseen koko p�iv�ksi, ihastui niin, ett�, vaikka olikin vanha ja v�synyt, hyppeli ilosta ja lauleli riemulauluja. Seuraavana aamuna k:lo 1/2 8 oli vene sek� kahdeksan nuorta, reipasta, iloluontoista beduiini-soutajaa rannalla luostarin ��ress� odottamassa tuloamme. Suurustettuamme pikimm�lt��n, l�ksimme t�st� kaupungista, jossa ei Vapahtaja koskaan k�ynyt, vaikka monesti purjehti j�rvell�, jonka rannalla se sijaitsee. [Koska kaupunki oli rakennettu vanhalle hautausmaalle, ei oikea juutalainen voinut astua sen alueelle tulematta Mooseksen lain mukaan saastaiseksi. Josefus sanoo nimenomaan, ett� jokainen juutalainen, joka siell� asui, tuli saastutetuksi niiden monien hautojen t�hden, joita kaupunkia perustettaessa oli t�ytynyt raivata pois (vert. 4 Moos. 19:11.). Luultavaa on, ettei Kristus koskaan astunut sen muurien sis�lle; mutta h�nen sanankuulijainsa joukossa oli tietysti my�s Tiberiaksen asukkaitakin (vert. Joh. 6:23.)] Halusimme hartaasti n�hd� ja tarkemmin oppia tuntemaan itse Tiberiaksen merta ja niit� ikimuistettavia paikkoja, joissa kallis Vapahtajamme oli oleskelut suurimman osan vaikutus-ajastaan, tehnyt suuria ihmet�it� ja puhunut syv�mielisi� sanoja Jumalan valtakunnan salaisuuksista. Aikainen aamuhetki oli ihmeellisen kaunis; pilvet�nn� ja l�pikuultavana kaaretteli kirkas taivas yli meren sinerv�n sel�n. "Sirokko" joka oli alkanut jo Nazaret'issa ollessamme, vaikutti kumminkin, ett� ilma ei ollut niin raitis, kuin kernaasti olisimme suoneet. Mutta kaikessa tapauksessa oli olo merell� mieluista. Yst�v�ni R., joka jo y�ll� oli tuntenut pahoinvointia ja kuumetta, ei alussa voinut paljon nauttia ymp�rist�n ihanuudesta. Minuun, joka Taborilla kohdanneesta taudinpuuskasta parattuani olin aivan terve, teki kaikki, mit� n�in, suloisen vaikutuksen. Toivoen j�rvi-ilman, joka kumminkin oli edes v�h�n viile�mp��, virkist�v�n yst�v� R:iakin, kiiruhdimme rannasta. Matkamme ensimm�inen p��m��r� oli j�rven pohjoisella rannalla, likell� Jordanin laskupaikkaa oleva Tell Hum eli muinaisen Kapernaum'in rauniot. Matka sinne kesti v�h�n p��lle kahden tunnin veneen hiljaa soluessa eteen p�in tyynell� vedenpinnalla. Tiemme vei meid�t p��st� p��h�n t�m�n j�rven, joka ymp�rist�ineen kerran oli ollut Vapahtajamme maallisen toiminnan p��paikkana, ja jonka rantamailta useimmat h�nen apostoleistaan olivat kotosin. T�st� j�rvest� puhutaan jo vanhan testamentin kirjoissa (4 Moos. 34:11; 5 Moos. 3:17; Jos. 11:2; 12:3; 13:27, y.m.m. paikassa); mutta joka paikassa vaan rajana eri sukukuntain v�lill�. Vasta uuden testamentin aikana sai se Jesuksen ja h�nen apostoleinsa kantta suuren merkityksens�. Evankeliumeissa se mainitaan kolmella eri nimell�. Luukkas kutsuu sit� "Genezaretin mereksi" (Luuk. 5:1), Matteus, Markus ja Johannes "Galilean mereksi" (Mat. 4:18; 15:29; Mark. 7:31; Joh. 6:1) ja Johannes "Tiberiaksen merekfi" (Joh. 6:1; 21:1.) Suuruuteen n�hden se ei ansaitse meren nime�, sill� sen pituus on vaan 21 kilometri�, suurin leveys 12 kilometri� ja sen pinta-ala 170,7 neli�kilometri�. Sit� ymp�r�i l�nness� Naftal'in ja Sebulon'in sukukuntain alueet (Mat. 4:13) ja id�ss� Gad'in. It�- ja l�nsipuolilla t�t� soikeamuotoista j�rve�, joka on l�hes 200 metri� (noin 650 jalkaa) alempana V�limeren pintaa, on kauniita kukkuloita ja vuoria, toisilla puolilla enimm�sti tasankoa. Ymp�r�ivist� vuorista mainittakoon Hattin, jota luullaan siksi paikaksi, miss� Jesus piti tunnetun vuorisaarnansa, joka l�ytyy Mat. 5, 6, 7 luvussa. Se tasanko, jonka evankeelisesta historiasta tunnemme nimell� "Genezaret'in maa" (Mat. 14:34; Mark. 6:53), on j�rven l�nsipuolella. T�m� tasanko on 1/2 penink. (= 5 1/8 kilom.) pitk� ja 1/6 penink. (= 1 3/4 kilom.) leve�, siis ei aivan v�h�p�t�inen. -- J�rven oma asema suojaa sit� myrskyilt�, mutta se on altisna �kkiarvaamattomille vihureille ja tuulenpuuskille, jotka tulevat l�heisist� vuorenrotkoista. Sen vesi on kirkkaan sinert�v��, suolatointa, kylm�kk�� ja terveellist�. Kautta j�rven huomaa pohjoisesta etel��n p�in kulkevan vuon, jonka Jordan-virta tekee matkallaan Meroe-j�rvest� Kuolleeseen mereen. Kun vedenpinta on tyyni, saattaa nyt, kuten Kristuksen ja apostolein aikanakin, n�hd� suuria kalaparvia. Tavattoman paljon t�ss� j�rvess� l�ytyykin kaloja, sen saimme huomata, kun sittemmin beduiinien kanssa l�hdimme pienelle kalastusretkelle, josta edemp�n� kerron enemm�n. Ensimm�isin� kev�tkuukausina, rantojen ja vuorten kaltaiden viel� ollessa viheri�n�, ennen kuin auringon polttavat s�teet viel� ovat ehtineet kuivata kaikki, n�ytt�� koko j�rvi ymp�rist�ineen erinomaisen ihanalta. Rannoilla kasvaa ihmeen ihania kukkasia, joita nimitet��n "Tiberiaksen ruusuiksi." Niit� on niin taajassa, ett�, kun kukkimis-aikana j�rvell� soutelee, koko ranta n�ytt�� kauniilta kukkaistarhalta. N�m� ruusut ovat samaa lajia, kuin meid�n "oleander"-niminen huonekasvimme, jonka hele�npunaisia, tuoksuvia kukkasia me kaikki jo lapsuudesta asti varmaankin olemme ihailleet. Todella vieh�tt�v�� on katsella semmoista maisemaa, varsinkin kun ilma on kirkas ja tummansininen taivas luo kuvansa veden kalvoon. Mutta kumminkin k�ypi apeaksi mieli muistellessa kuinka runsaasti t�m�n j�rven rannikoilla oli suuria, komeita kyli� ja kaupunkeja Jesuksen aikoina. Ne ovat nyt melkein kaikki h�vitetyt; monesta ei n�y en�� edes raunioitakaan. Ajatellessa tuota muinais-aikaa sellaisena, kuin sen evankelistat ja historioitsijat kuvaavat, tuntee ehdottomasti vavistuksen syd�mmess��n, sill� kaikessa t�ss� h�vityksess� n�kyy selv��n Jumalan vanhurskauden tuomio. Miten tenhoisan kaunis lienee t�m� j�rvi ymp�rist�ineen, vuorineen, laaksoineen, kylineen ja kaupunkeineen Kristuksen aikana ollutkaan! Olivathan nuo nyky��n autiot ja metsistyneet alat silloin kauttaaltaan viljeltyj�. Historioitsija Josefus, joka, hurmaantuneena t�m�n "laaksomaan" kauneudesta, kuvailee sen veden suloutta, sen ilman-alan herttaisuutta, sen palmujen, ryp�leiden, viikunoiden, mantelien ja muiden hedelm�in hyvyytt� sek� sen ihmeellisi� l�mpimi� l�hteit�, sanoo, ett� vuoden-ajat n�ytt�v�t ik��n kuin kilpailevan kunniasta saada olla t�m�n tienoon haltiana, ja ett� luonto n�ytt�� koonneen kaikki voimansa tehd�kseen t�st� v�h�isest� maailman kolkasta kalleimman helmen. Koska seutu kuului Naftal'in sukukunnalle, k�vi t�ss�, Talmud'in kirjoittajain mielest�, toteen Mooseksen sanat, ett� Naftal "t�ytet��n Herran siunauksella" (5 Moos. 33:23), ja n�ill� oli my�s sananlasku, joka oli tosi syv�llisemm�ss� merkityksess�, kuin he itse aavistivatkaan, ja joka kuului n�in "Jumala on luonut seitsem�n j�rve� Kanaan'in maahan, mutta yhden -- Genzaret'in j�rven -- on h�n valinnut itsellens�." Mutta ei ainoastaan kauniin luontonsa, vaan my�skin sopivan asemansa sek� lukuisan ja vire�n v�est�ns� takia oli t�m� seutu varsin sopiva h�nen toimintakent�kseen, jota tarkoittaen profeetta Jesaia oli ennustanut, ett� "Sebulon'in maa ja Naftal'in maa, sill� puolella Jordanin, pakanain Galileaa" oli n�kev� "suuren valkeuden", ja niille, "jotka asuivat kuoleman varjon maassa", oli se kirkkaasti paistava (Jes. 9:1; vert. Mat. 4:15, 16). Monen maan kansalaisia oleskeli tai matkusteli t�ll� tienoolla, sill� sen l�pi kuljettiin meren rannikolle. "Kaupungit", sanoo Josefus, "ovat t��ll� hyvin l�hekk�in ja lukuisat kyl�t ovat maan viljavuuden vuoksi niin v�kirikkaita, ettei pienimm�ss�k��n ole v�hemm�n kuin 15,000 asukasta." H�n lis��, ett� Galilean asukkaat ovat toimeliasta, ahkeraa ja sotaisaa, jo lapsuudesta asti urot�ihin harjaantunutta kansaa, joka on viljelylle voittanut jok'ainoan tynnyrinalan ihanaa, vaivoja runsaasti palkitsevaa maataan. Kokonaista nelj� valtatiet� yhtyi Genezaret'in j�rven rannistoilla. Yksi vei Jordan'in laakson l�nsipuoliseen osaan; toinen, joka Genezaret'in j�rven etel�puolelle rakennettua siltaa my�den johti Jordan'in yli, kulki Berean kautta sille paikalle l�hell� Jerikoa, jossa tavallisesti kahlattiin Jordan'in poikki; kolmas meni Galilean virke�n ja kukoistavan p��kaupungin, Soforiksen, kautta V�limeren rannalle, Akon kuuluisaan satamakaupunkiin; nelj�tt� my�den p��si Nazaret'in kautta ja Esdrelon'in (Jesreel'in) tasangon poikki Samariaan ja Jerusalem'iin. Genezaret'in alueen kautta kulkivat suuret karavaanit matkoillaan Egyptist� Damaskukseen. Kristuksen aikana oli Genezaret'in seutu, sen runsaslukuinen v�est� kun oli hyvin uutteraa, Palestiinan "tehdaspiiri." noin 4000 alusta oli kynt�m�ss� Galilean merta: kilvan kiisiv�t sen pinnalla roomalaisten uhkeat sotalaivat, Betsaidan vaatimattomat kalastajaveneet ja Herodeksen kullatut purret. Iturea, Samaria ja Foinikia rajoittivat t�t� paikkakuntaa [Farrar, Jesuksen el�m�]. Kaunis luonto, edullinen asema ja runsas asukasluku tekiv�t siis seudun hyvin t�rke�ksi koko "pyh�lle maalle." Vaikk'ei en��n olekaan niin laita, piilee t�ss� tienoossa nytkin ihmeellinen lumousvoima. Niin nautintorikkaita hetki�, kuin me Tiberiaksen merell� vietimme, ei meill� ainakaan ollut koko matkallamme monta. Mutta jo l�hestymme pohjoisrantaa, jolla Tell Hum sijaitsee. Iloisten ja yst�v�llisten, niin, tekisip� mieleni sanoa, kohteliaitten venemiesten avulla hyp�hd�mme veneest� kuivalle, orjantappuroita ja ohdakkeita kasvavalle rannikolle, ja l�hdemme kohti raunioita, jotka ovat edess�mme. Monta askelta ei tarvitsekaan astua, ennen kuin jo saavumme noiden muistomerkkien luo, jotka johtavat ajatuksemme entisiin, jo kauan sitte menneisiin aikoihin. Rauniot osottavat selv�sti, ett� tuossa kerran kohosi komea kaupunki, kenties melkoisen suurikin. Jos siin� on per��, ett� n�m� rauniot ovat muinaisen Kapernaum'in j��nn�ksi�, kuten moni syyst� otaksuu, niin kyll� sill� kaupungilla olikin Jesuksen aikana suuri merkitys. "Korkealla kivijalalla, jossa on kosolta valkeita marmorilohkareitakin", joista mekin otimme muutamia muistoksi mukaamme, "kohoavat muutaman rakennuksen rappeutuneet muurit; se on kenties ollut joku tuohon kukkaiskoristeilla kaunistettuun Herodeksen aikuiseen muotoon rakennettu synagooga; ja keskell� rehev�� heinikkoa, j�ttil�is-ohdakkeiden v�liss�, n�kyy siell� t��ll� patsasten ja liitin-ansasten j��nn�ksi�, jotka osottavat, ett� t�ss� kerran oli kaunis ja kukoistava kaupunki." Sen asema on ollut ihmeen kaunis kaltevalla rannikolla, jota j�rven hy�kyaallot alati suutelevat. K�velless�mme n�ill� raunioilla tapasimme suuren k��rmeen, joka vikkel�sti ja taitavasti kiemuroiden v�ltti venemiesten tappohankkeet. Otaksukaamme, ett� n�m� rauniot ovat muinaisen Kapernaum'in j��nn�ksi�, tuon komean kaupungin, jota evankeliumeissa nimitet��n Jesuksen omaksi kaupungiksi (Mat. 9:1) sen t�hden, ett� se oli saanut n�hd� niin monta h�nen suurimmista ihmet�ist��n, ett� se oli saanut kuulla h�nen suustaan niin monta suloista sanaa. O, mit� tunteita, mit� ajatuksia syd�mmeen nousee siell� seistess�! Armon ja vanhurskaan tuomion l�pitunkeva ��ni se varmaan on, joka hiljalleen, mutta vakavasti tunkeutuu meihin. Tuntuu kuin laineiden hiljainen loiske yksin�ist� rantaa vasten ja tuulen vieno humina autiolla tienoolla voimakkaasti saarnaisivat meille armoa ja tuomiota. Se on sanaton saarna, mutta kumminkin voimakkaampi kuin moni, jonka esitt�miseen k�ytet��n loistavinta kaunopuheisuutta. Kuva toisensa per�st� ajoilta menneilt� vier�ht�� sieluimme silmien eteen. Tarkastakaamme jotakuta n�ist� kuvista l�hemmin ja painakaamme se mieleemme. Varmaankin Jumalan armo ja vanhurskaus siin� himmentym�tt�m�n kirkkaana ilmenee. Genezaret'in j�rven seudulla ja etenkin Kapernaum'in kaupungissa kertovat pyh�t evankeliumit kalliin Vapahtajamme tehneen suurimmat ihmeens� ja pit�neen voimakkaimmat puheensa. -- Alettuaan julkisesti esiinty�, sen j�lkeen kun Johannes Kastaja oli h�net Jordanissa kastanut, oleskeli Jesus lyhyemm�n aikaa Kapernaum'issa. H�nen saarnansa ja siell� tekem�ns� rakkauden ty�t saattoivat h�net niin kuuluksi, ett� h�nen maineensa levisi Nazaret'iin saakka (Luuk. 4:23). Jo muutaman p�iv�n kuluttua palasi h�n kumminkin taasen syntym�seudulleen. Vasta sitte kun h�nen kotipaikkansa, Nazaret'in, asukkaat olivat hylj�nneet h�net ja vihan vimmassa tahtoivat sy�st� h�net alas vuoren jyrk�nteelt�, siirtyi h�n Genezaret'in j�rven rannikoille ja rupesi laajalta vaikuttamaan. Ei Jesus kumminkaan kutsumatta k��ntynyt t�lle uralle eik� aloittanut t�t� tointa. H�nen oleskellessaan Kaanaassa, jossa h�n oli tehnyt ensimm�isen suuren ihmety�ns� (Joh. 2:1-11), tuli ylh�inen virkamies Herodes Antipaksen hovista ja pyysi pyyt�m�ll� h�nt� tulemaan Kapernaum'iin parantamaan h�nen kuolemaisillaan olevaa poikaansa. Jesus tekikin kuolevan terveeksi sanansa voimalla (Joh. 4:46-53), noudatti kutsumusta ja meni asumaan Kapernaum'iin (Mat. 4:13). Siten h�n valitsi t�m�n kaupungin vastaiseksi kotipaikakseen, jos muuten voipi sanoa Jesuksella olleen kotia lainkaan, koska h�n itse lausui: "Ketuilla ovat luolat ja taivaan linnuilla ovat pes�t; vaan Ihmisen Pojalla ei ole, kuhunka h�n p��ns� kallistaa" (Mat. 8:20). Miten Jesus t��ll� vietti p�iv�ns�, mit� h�n toimieli, sen sanoo evankelista lyhyesti: "H�n vaelsi ymp�ri ja teki hyv��." Oikein taivaan armokaste kostutti siis koko t�t� kaupunkia, jopa koko tienoota. Tarkastakaamme t�m�n ty�ss� ja toimessa vietetyn el�m�n yht� ainoata p�iv��. Sen h�n aloitti synagoogassa julistamalla "valtakunnan sanaa", Jumalan valtakunnan, jonka kuningas h�n oli. Suuria isoovia ja janoovia joukkoja tunkeusi h�nen ymp�rilleen kuuntelemaan el�m�n sanaa, joka l�ksi h�nen suustaan. Moni taivaan lahjoja ik�v�ip� ihmissyd�n sai lohdutusta. Uusi kirkkaus alkoi valaista monen el�m��, kuolemaa ja ijankaikkisuutta, ja autuuden toivo loistaa selke�sti monelle synnin ja kuoleman pimeyteen vajonneelle ihmisraukalle. H�mm�styksen valtaamina sek� kunnioituksen ja ihmettelyn tunne syd�mmiss��n kuuntelivat he el�m�n sanaa, jota runsaassa m��rin tulvaili h�nen huuliltaan. Mutta Jesuksen viel� puhellessa n�ille hiljaa kuunteleville joukoille keskeytti h�net yht'�kki� kovasti parkaisten er�s noista kurjista, onnettomista olennoista, jotka olivat pahojen henkien riivaamia. "Yksi ihminen, jolla oli riettaisen perkeleen henki, huusi suurella ��nell� sanoen: Voi, mit� sinun on meid�n kanssamme, Jesus Nazarenus? Tulitko meit� hukuttamaan? Min� tied�n, kukas olet, Jumalan pyh�" (Luuk. 4:33, 34). Voimakkain sanoin nuhteli Jesus rietasta henke� ja paransi, h�nell� kun oli jumalallinen valta, tuon raivoisan ihmisen, niin ett� vaiva taukosi, ja mies kohottausi ja oli hiljaa. N�in Jesus osottihe kaikkivaltiaaksi ihmeitten tekij�ksi, jonka armo ulottuu kurjimpiinkin ihmisiin. -- Tehty�ns� t�m�n ihmeen nousi Jesus ja meni Simon'in huoneeseen. T��ll� h�nt� kohtasi taudin ja tuskan tuottama kurjuus: Simonin anoppi sairasti kovaa kuumetautia. Jesus paransi h�netkin. Mutta ennen kuin aurinko oli ehtinyt mailleen menn� ja p�iv� p��tty�, samoili h�nen tyk�ns� suuria ihmisjoukkoja, jotka toivat kaikellaisia sairaita. Ja h�n "teki kaikkinaisia sairaita terveeksi, ett� t�ytett�isiin, kuin sanottu oli Jesaian profeetan kautta, joka sanoo: h�n on ottanut meid�n heikkoutemme ja h�n kantoi meid�n tautimme" (Mat. 8:17). "H�n pani jokaisen p��lle k�tens� ja paransi heid�t. Ja monesta l�ksiv�t my�s perkeleet, huutain ja sanoen: sin� olet Kristus, Jumalan Poika" (Luuk. 4:40, 41). Olen kertonut vaan yhden p�iv�n ty�t, ja Kapernaum'in kaupunki n�ki monta semmoista p�iv��. Toinen armon ihme ja armon sana seurasi toistaan. (Katso Luuk. 7:1-10; Mark. 5:22-43; Joh. 6:22-71; Mark. 9:33-50). Miten selv�sti t�m� kaikki muistuu matkustajan mieleen seisoessaan kaupungin raunioilla, jonka asukkaat saivat n�hd� h�nen tekev�n n�it� hyvi� t�it�. Mutta toisekseen on Kapernaumia kohdannut vanhurskauden tuomio. Jesus sanoi: "Ja sin� Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti! sin� pit�� hamaan helvettiin sys�tt�m�n; sill� jos Sodomassa olisivat senkaltaiset v�kev�t ty�t tehdyt kuin sinussa, niin he viel� t�n�p�n� seisoisivat. Jonka t�hden sanon min� teille: Sodoman maalle pit�� huokiamman oleman tuomiop�iv�n� kuin sinulle" (Mat. 11:23, 24). Jo t��ll� ajassa on Kapernaum'in rangaistustuomio pantu t�yt�nt��n. Uskottomuus, armon ylenkatse ja paatumus tuottivat rangaistuksen t�lle kaupungille ja sen asukkaille. Kuta suurempi armo on ja kuta useampia armonosotuksia on saatu kokea, sit� ankarampi tuomio seuraa, jos n�m� hylj�t��n. "Sinun kovuutesi ja katumattoman syd�mmesi j�lkeen kartutat sin� vihan itsellesi vihan p�iv�n�, koska Jumalan oikia tuomio ilmaantuu, joka antaa itsekullekin h�nen t�ittens� j�lkeen" (Room. 2:5, 6). "Miten me siis v�lt�mme, jos me sellaisen autuuden hylk��mme." Sellaisia ajatuksia her�� varmaankin jokaisen uskovaisen raamatunlukijan mieless� seisoessaan n�iden raunioitten ��ress�. Toiselta puolen n�kyy armo suurena ja ihanana, mutta toiselta taas armon hylk��jien rangaistus kamalana ja hirmuisena. Kaihomielin, mutta vakuutettuna Jumalan sanan ijankaikkisesta totuudesta, palajaa matkustaja t�lt� retkelt�. V�h�n matkaa it��n p�in Kapernaum'ista ovat muinaisen Korazin'in rauniot, jonka h�vi�st� Herra my�s on puhunut sanoja, jotka ovat k�yneet toteen. L�hiseudulla, v�h�n it��n p�in on se paikka, "er�maa", jossa Jesus ruokki 5,000 miest� viidell� leiv�ll� ja kahdella kalalla, josta Matteus kertoo 14:13-21. -- L�nsipuolella Kapernaum'ia, noin puolen tunnin matkan p��ss�, luullaan pienoisen kalastajakyl�n Betsaidan sijainneen, tuon paikan, josta Pietari, Andreas ja Filippus olivat kotoisin. T�lle paikalle ohjasimme aluksemme. V�h�� ennen kuin tullaan perille, n�hd��n vesimylly; sen panee runsas l�hdevesi liikkeelle, joka kuohuen virtaa vuorelta alas j�rveen. Vanhaa Betsaidaa ei en�� ole olemassa: tuo pieni kalastajakyl� on kuin pyyhk�isty pois maan p��lt�, niin ett'ei siit� n�y j�lke�k��n. "Voi sinua, Betsaida", oli Vapahtaja sanonut, ja t�m� "voi" on sit� kovasti kohdannut. Viime vuosina on kaksi katoolin-uskoista saksalaista siihen perustaneet pienen uudisasunnon, jolle ovat antaneet muinaisen nimen. Kun astuimme n�iden kahden suoran yksinkertaisen miehen kerrassaan alkuper�iseen asumukseen, jossa oli vaan pieni tupa ja hiukan suurempi etehinen, ja lausuimme tervehdykseksi "hyv�� p�iv��" Saksan kielell�, ottivat he meid�t yst�v�llisesti, jopa syd�mmellisesti vastaan. Tuntui kuin olisimme tulleet vanhain tuttavain ja yst�v�in luo. Dragomaani valmisti t��ll� yksinkertaisen ateriamme, jossa p��ruokalajina oli j�rvest� pyydetty kala. Se olisi ollut mainiota, jos sen olisi voissa paistanut; mutta voin puutteessa t�ytyi k�ytt�� �ljy�, joka teki sen paljoa v�hemm�n maittavaksi. Nuo yst�v�lliset, syd�mmelliset miehet tarjosivat meille viini�, jota he olivat pusertaneet ryp�leist�, joita itse viljeliv�t; se olikin hyv�� ja huokeata. Olipa heill� mukanaan jonkinlaisia "vatsantippojakin", joita tarjosivat meille; niist� helpottikin yst�v�ni R:n kuume melkoisesti. -- Aterioituamme l�hdin min�, nuori reipas beduiini mukanani, lyhyelle kalastusretkelle, josta t�ss� pari sanaa. Kun olimme p��sseet kalastuspaikalle, nosti beduiini vaatteensa polviin asti, vy�tti itsens� lujasti ja pisti kalapussin riippumaan vy�lleen. Verkko, joka riippui h�nen olallaan, oli py�re�, ulkoympyr�n t�yttiv�t pienet raudan kappaleet, jotka painoivat sen pohjaan. Hiljalleen, aivan rauhallisena alkoi h�n astuskella pitkin meren rantaa tarkkaan t�hystellen, miss� n�kisi kaloja. H�n n�ytti olevan tarkkasilm�inen mies ja hyvin tottunut toimeensa. Aivan pian huomasi h�n jo et��lt�, miss� kaloja liikkui, ja varsin odottamattani heitti h�n voimakkaasti verkkonsa "apajalle." Luulin ensin, ett� h�nen ponnistuksensa olivat aivan turhia, sill� minun mielest�ni olisi se aivan kummallinen kala, joka niin helposti antaisi itsens� kiinni. Mutta min� petyin luulossani, sill� verkon luo astuskeltuaan noukki mies kalan toisensa per�st� ja heitteli niit� sitten hymyillen minun eteeni rannalle. H�n heitti verkon viel� kerran, toisen, kolmannen, j.n.e., kulkien yh� eteen p�in pitkin laitoa rantaa. Tunnissa sai h�n 30 toista korttelia pitk�� kalaa. Kalastustapa on siis hyvin yksinkertainen; varmaankaan ei siten ainoatakaan kalaa saisi kiinni, jollei niit� l�ytyisi niin runsaasti. Kyll� t�ytyy kalastajankin taitavasti heitt�� verkkonsa, ja niin tarkkaa silm��, kuin h�nell� pit�� olla, ei saakaan v�h�ll� harjotuksella. Genezaret'in j�rvess� l�ytyy ainakin kolmellaisia kaloja. Yleisimpi� ovat n.k. Paavalin kalat, joilla on suomukset. Ne ovat hyv�nmakuisia kaloja, johonkin m��rin meid�n s�yn�v�n kaltaisia, mutta eiv�t ole niin ruotoisia. Niit� saadaan tavallisesti p�iv�ll� matalissa paikoissa. N.k. Pietarin kaloja, jotka ovat suuria ja suomuksettomia, saadaan y�ll�; ne oleksivat, n�et, enimm�kseen syv�ll� vedess�. Yhden semmoisenkin saimme n�hd� luostarissa; se oli l�hes kaksi kyyn�r�� pit��. Milt� se maistuu, en voi sanoa, koska emme sit� maistaneet. Onpa viel� kolmaskin laji kaloja, jotka ovat pieni� ja jokseenkin ahvenen n�k�isi�. -- Kun n�in miehen heitt�v�n verkkonsa apajalle, muistui mieleeni, kuinka Jesuksen apostolit olivat juuri n�ill� paikoin kalastelleet muinoin ja saaneet toisinaan runsaastikin saalista. Saksalaisten v�h�isen uudistalon ranta oli mainion sopiva t�m�llaiselle kalanpyynnille. Min�p� viel� k�vin uinnillakin virkist�ym�ss�, ja sitten lep�simme hetkisen yst�v�llisten uudisasukasten etehisess�, jossa sek� omat venhemiehemme, ett� koko joukko muita sinne kokouneita beduiinej�, meit� ymp�r�iv�t. Seurusteleminen heid�n kanssaan ei ollut niink��n ik�v��. He olivat kaikki meille hyvin yst�v�llisi� ja iloitsivat suuresti, kun er��n "Arabian kielen sanaston" avulla saimme heid�t v�h�nkin tajuamaan, mit� tarkoitimme. Sill� aikaa oli tuuli k��ntynyt l�nteen, ja id�st� tuleva "sirokko" ei siis en�� rasittanut. Kello 1/2 3 aikaan heitimme hyv�stit vieraanvaraisille is�nnillemme, joiden t��ll� autiolla tienoolla, monestikin vihamielisten beduiinein keskell� on onnistunut saada useita peltotilkkuja viljellyiksi, ja suuntasimme kulkumme takaisin Tiberiasta kohti. Me kuljemme sen paikan ohi, jossa arvellaan Jesuksen pit�neen veneess��n tuon saarnan, josta Luukkas puhuu evankeliuminsa 5:1-11, ja jossa Simon sulki suuren kalain paljouden, kun h�n Vapahtajan k�skyst� heitti "verkkonsa syv�lle." Alussa meill� oli kova vastatuuli, jota vastaan miehet saivat taistella kaikin voimin saadakseen veneen kulkemaan eteen p�in. Mutta kun tulimme "Chan Minijen" l�heisyyteen, jossa jotkut otaksuvat Kapernaumin raunioiden olevan, saimme levitt�� purjeet, ja v�kev� tuuli kiid�tti meit� aimo vauhtia toista rantaa kohti. Tuuli oli niin ankara, ett� jotkut -- niiden joukossa dragomaanimmekin --, kuten Herran opetuslapset muinoin (Mat. 8:23-27), pelk�siv�t meid�n hukkuvan; kyll� tottunut purjehtija sent��n n�ki, ett'ei mit��n vaaraa ollut. Vaan sen me huomasimme, ett� t�ll� j�rvell� ankarat tuulenpuuskaukset ja valtavat laineet voivat nousta �kkipikaa. Kahdessakymmeness� minuutissa olimme jo p��sseet Tiberiaksen rantaan luostarirakennuksen alapuolelle, vietetty�mme koko p�iv�n hauskalla matkalla. Ennen kuin venemiehet ja yst�v�ni R. l�ksiv�t veneest�, valokuvasin min� koko seurueen muistoksi t�st� hauskasta retkest�. Siit�, ett� istuivat muutamia minuuttia kauemmin veneess�, tahtoivat beduiinit kaikin mokomin "bachschischeja"; luultavasti he uskoivat minun kuvallani aikovan saada voittoja. -- Ilta ennen auringon laskua oli eritt�in ihana; j�rvi, jonka laineet �sken kuohuelivat, oli taas rasvatyyni. Lukemattomia kalaparvia uiskenteli ilakoiden siell� t��ll� l�hell� rantaa. Auringon kirkkaat, kultaiset s�teet loivat kauniin hohteen sinisille lahdelmille, joilla monissa paikoin nuo ennen mainitut hele�n punaiset kukkaistarhat olivat reunuksina. Kaihomielin j�timme t�m�n kauniin maiseman, joka koko p�iv�n oli meit� niin suuresti vieh�tt�nyt. Viel� k�vimme uimassa tuossa kirkkaassa vedess� ja sitte riensimme levolle, jotta huomisaamuna jaksaisimme l�hte� matkalle muistorikkaasta Tiberiaksesta pohjoiseen p�in. Y� oli muutoin rauhallinen, paitsi ett� jo keho 2 aamulla er�s mies muhammettilaiskirkon tornista her�tti meid�t, kun kutsui seudun v�ke� aamuhartauteen. T�m�n teki h�n niin kovalla ja l�pitunkevalla ��nell�, ett� se kuului pitk�t, pitk�t matkat, varsinkin kun ilma oli aivan selke�. Kutsuminen k�vi jonkummoisen rytmillisen laulun muodossa, jossa samoja sanoja taukoamatta kerrottiin, ja sit� kesti v�hint��n tunnin ajan. [Laulun sanat olivat Arabian kielt�: "La ilaha illallah", joka suomeksi on: "Ei ole muuta jumalaa paitsi (Allah) Jumala."] H�nell� tuntui olevan aika mahtava ��ni, joka ei ollenkaan painunut, ja vahvat keuhkot, joiden voimat olivat loppumattomat. Hiukan kadehtien kuuntelin tuota selke��, vahvaa ��nt� aamuhetken h�m�r�ss�, joka yh� valjeten ennusti uutta p�iv��, joka oli meid�t viep� uusia vaiheita ja uusia kokemuksia kohtaamaan. Kello oli 4 aamulla Toukokuun 7 p�iv�n�, kun nousimme vuoteiltamme valmistaumaan l�ht��n, jonka piti tapahtua viimeist��n kello 5. Olimme huomanneet, ett� oli sit� parempi, kuta aikaisemmin tuli matkalle hankituksi. Siten taisi parhaiten nauttia raittiista aamu-ilmasta. P�ivemm�ll� k�vi kuumuus aina siet�m�tt�m�mm�ksi. Dragomaanin hitaisuuden t�hden p��simme kumminkin vasta kello 1/2 6 liikkeelle. Ik�v�iden, emmek� aivan v�h��k��n, j�timme rauhaisan luostarin, jossa meid�n oli ylip��ns� ollut varsin hyv� oleksia. Kahden tunnin ajan kuljimme pohjoiseen p�in pitkin tuon ihanan j�rven rannikkoa, jonka vedenpinta p�ilyi tyyneen� edess�mme. Lumoava n�ky kohtasi silm�� kaikkialla. Suuret kalaparvet leikkiv�t ylt'yleens� vedenkalvossa; sorsalaumoja sek� muita vesilintuja uiskenteli sinerv�ll� sel�ll�. Ihmeellinen hiljaisuus vallitsi koko luonnossa. Juhlatunne valtasi meid�nkin mielemme. Tuntui kuin koko luonto ymp�rill�mme olisi viett�nyt jumalanpalvelusta. Sisimm�t tunteemme toi ilmi hengellinen laulu, jonka viritimme Luojan ja Sovittajan kunniaksi. -- Noin puoli tuntia kauniilla rannalla kuljettua saavuimme pieneen, yksin�iseen Medjbel-kyl��n, jossa Maria Magdaleea, er�s Jesuksen uskollisimmista seuraajista, oli syntynyt (Mat. 15:39). Nyky��n siin� on v�h�p�t�inen, likainen kyl�, jossa moniaita satoja beduiinej� el�� k�yhyydess� ja kurjuudessa. Tiell� tapasimme muutamia sen asukkaista, joiden sanotaan ylimalkaan olevan vihamielisi� vieraille. Meille he kumminkin olivat hyvin yst�v�llisi� ja antoivat meid�n menn� eteen p�in, sitten kun olivat minulta kerj�nneet muutamia paperosseja. Merkillist� on, ett� juuri t�m� kyl� on s�ilynyt, kun tuho on kohdannut saman j�rven rannalla olleita muita kaupunkeja ja kyli�, Kapernaum'ia, Betsaidaa y.m., jotka ovat melkein j�ljett�miin h�vinneet. "Magdala on j��nyt", sanoo Orelli, "todistamaan hartainta alttiutta Herraa kohtaan; se on muistomerkkin� kiitollisen vaimon rakkaudesta pelastajaansa kohtaan", rakkaudella, joka kesti koetuksen Vapahtajan kuolemankin j�lkeen. (Mark. 16:11; Joh. 19:25). Olihan Jesus t�st� Maria Magdaleenasta ajanut seitsem�n perkelett� (Mark. 16:9), ja n�yttihe Marialle yl�snousneena, kun t�m� p��si�isaamuna istui haudan ��ress� ja itki Herransa kuolemaa (Joh. 20:11-18; Mark. 16:9). Magdalan l�heiset rannikot ovat hyvin hedelm�llisi� ja viljeltyj�, ja niill� kasvaa paljon puita, mutta kuta kauvemmaksi j�rvest� tullaan ja kuta ylemm� vuorille p�in kohotaan, sit� kolkommaksi k�y seutu. Ei en�� n�y viljavainioita eik� puita, mutta tavallisesti vaan kivi�, soraa ja hiekkaa. Vasemmalla, noin kahden tunnin matkan p��ss� rannasta, kohoaa tuo korkea, majesteetillinen vuori, Kirn Hattin, jolla Jesuksen luullaan pit�neen vuorisaarnansa. Kuljettuamme melkein kolme pitk��, ty�l�st� tuntia kivisell�, vaivalloisella tiell� jouduimme er��lle paikalle, nimelt� "_Chan Djubb Yusef", jossa, kuten kerrotaan, Josef'in myiv�t h�nen veljens�, mutta tuolla tarulla ei mahtane olla historiallista perustusta. Melkein koko t�m�n taipaleen oli dragomaani tuiki tiet�m�tt�miss�, ja me saimme tulla toimeen "mukarin" avulla, joka kyll� tunsi seudut. Mutta olisimme olleet pahassa pulassa, jos beduiinit olisivat meit� h�tyytt�neet, kun ei ollut aseita puolustukseksi. Ainoa aseellinen oli dragomaani, joka nyt, jostakin ty�l�styneen�, ei v�litt�nyt velvollisuudestaan. Yll�mainitulla paikalla tapasimme muutamia t�ll� yksin�isell� tienoolla asuvia beduiiniperheit�, jotka kohtelivat meit� yst�v�llisesti; heille annoimmekin v�h�n "bachschischeja." -- Matkan jatkuessa j�i Safed vasemmalle. T�m� kaupunki on hyvin korkealla paikalla; vuori, jolla se sijaitsee, on 845 metri� eli melkein 2,800 jalkaa yli V�limeren pinnan. Siihen voipi siis syyst� sovittaa sanat: "vuorele rakennettu kaupunki." Valtavalla paikalla kohoten se varmaankin tarjoaa monta kaunista n�k�alaa. Sen asukasluku, josta ainakin puolet on juutalaisia, nousee noin viiteentoistatuhanteen. Ani harvoja kristityit� on asettunut sinne. T�ss� kaupungissa ovat, kenties enemm�n kuin miss��n muussa "pyh�n maan" kaupungissa, juutalaiset herroina. Kuudennellatoista vuosisadalla kukoisti siell� Talmud'in tutkiminen. Monta rikasta juutalaista muuttaa sinne joka vuosi ulkomailta. Vuonna 1837 h�vitti kaupunkia hirve� maanj�ristys, jossa 5,000 henke� sai surmansa. -- Kun paikka ei raamatun tutkijalle tarjoa mit��n mielt� kiinnitt�v��, ja kun dragomaani sanoi tien sinne olevan huonon ja sit� olevan vaikea matkustaa, p��timme kernaammin matkustaa er��seen kyl��n noin kahden tunnin matkan p��ss� Safed'ista ja j��d� sinne y�ksi. Sinne saavuimme jo 11 aikaan edell� puolenp�iv�n, ja meill� oli siis hyv�� aikaa tutustua kansaan ja sik�l�isiin oloihin. Kyl� on oikeastaan er�s muutamia vuosia sitten perustettu juutalaissiirtokunta, nimelt� Roschpinah. Se sijaitsee ihanalla paikalla saman vuoren rinteell� kuin Safedkin. Juutalaiset, yhteens� noin 40 perhett�, ovat vuokranneet pieni� maatiloja ja viljelev�t maata. Maa siirtokunnan tienoolla onkin viljavaa; sit� todisti rehev� kasvullisuus kaikilla viljellyill� aloilla. Kun ajattelee, ett� siirtokunta on vaan muutaman vuoden ik�inen, t�ytyy tunnustaa, ett� t�nne asettuneet juutalaiset ovat ahkeria ihmisi�. Sit� paitse n�ytt�v�t he el�v�n rauhassa ja sovinnossa toistensa kanssa ja pit�v�t likeist� yhteytt� sama-uskoisten kanssa Safedissa. Viininviljelyskin onnistunee t�ll� tienoolla; ja jo saattoi n�hd� useita viinitarhoja, joissa istutukset menestyiv�t. Siirtokunnan maan on alkuaan lunastanut Turkin sultanilta rikas ylimys Rotschild, ja h�n antaa nyt huokeasta hinnasta sen vuokralle uskonheimolaisilleen, jotka siten ovat l�yt�neet turvapaikan, johon voivat paeta vainoomista, mik� heit� viime vuosikymmenin� on kohdannut. Siirtokunnan asujamet ovat muuttaneet sinne eri maista ja puhuvat useita eri kieli�. He viett�v�t t��ll� hiljaista, suuresta maailmasta erotettua el�m��. Hekin ik�v�iv�t ennustusten toteenk�ymist� ja uskovat, ett� juutalaiset viel� joskus p��sev�t maailman hallitsijoiksi. He odottavat ja toivovat, ett� kirouksen tuomio kerran otetaan pois, vaikka he eiv�t tahdo tunnustaa Jesusta Messiaksekseen ja kuninkaakseen. T�m�n toivonsa lausui is�nt�mme useita kertoja keskustellessaan meid�n kanssamme. Er�s n�ist� Abraham'in j�lkeisist�, nimelt� Jehosua Ben-Ari, antoi meille asunnon. H�n oli 35 vuoden vanha, oli ollut naimisissa kolme vuotta, mutta lasta ei h�nell� ollut. Hilpe� ja ponteva oli Jehosua luonteeltaan sek� hyvin lahjakas. H�n oli ahkeralla ty�ll� saanut peratuksi pienen viinitarhan ja viljelykselle voittanut pieni� peltotilkkuja; olipa rakentanut siev�n huoneustonkin, jossa oli kaksi pient� kamaria sek� keitti� toisessa p��ss� ja talli lehm�lle ja aasille toisessa. H�n keskusteli mielell��n kanssamme, ja se k�vikin hyvin p�ins�, sill� h�n puhui jotenkin selv�� saksaa. Koska h�nt� ennen kaikkia miellytti kuulla sit�, mik� koski h�nen uskonvelji��n Euroopassa, otti h�n kohta keskustelu-aineeksi juutalaisvihollisen liikkeen, jolle h�n oli kovasti suutuksissa. H�nen puheestaan huomasi selv�sti, ett� h�n oli asiaa harkinnut ja sen kulkua seurannut; h�n tiesi henkil�iden nimi�kin, jotka olivat ottaneet osaa t�h�n taisteluun. Muun muassa kys�si h�n minulta tunsinko hovisaarnaaja St�der'i� Berliinist�. Kun vastasin my�nt�v�sti, lausui h�n: "Jos tapaatte h�net, niin sanokaa, ett� Palestiinankin juutalaiset vihaavat h�nt�." Tuli puheeksi my�s juutalaisten asema yleens�, ja h�n lausui teeskentelem�tt� ja vaatimattomasti mielipiteens� siit�. Kaikesta n�kyi, ett� h�n oli lukenut mies ja oli seurannut aikaansa paremmin kuin useimmat h�nen uskolaisistaan. H�n sanoi olevansa er��n hebrealaisen sanomalehden kirjeenvaihtaja ja lupasi kirjoittaa lehdellens� meid�nkin k�ynnist�mme. Sen t�hden pyysi h�n k�yntikorttejamme voidakseen tarkoin mainita nimemme. Olen sittemmin n�hnyt er��ss� meid�n maan sanomalehdess� mainittuna h�nen kirjoituksensa sis�llyksen; h�n t�ytti siis lupauksensa. Hupaisesti kului koko iltap�iv� h�nen kanssansa keskustellessa. Koska meid�n seuraavana p�iv�n� oli ratsastettava ainakin kahdeksan tuntia, menimme aikaiseen levolle uusia voimia kokoamaan. -- Levosta ei kumminkaan tullut paljon mit��n, sill� vuode oli hyvin kova, tavallinen puulavitsa vaan, ja lukemattomat veren-imij�t, joita t��ll�kin oli yllin kyllin, kiusasivat minua koko y�n ja tekiv�t nukkumisen aivan mahdottomaksi. Sen t�hden nousimme yl�s ani varhain tekem��n l�ht��. Meni kumminkin enemm�n aikaa, kuin mit� olisimme suoneet, ennen kuin jouduimme taipaleelle. Aurinko nousi jo ja loi vienon purppuravalonsa vieh�tt�v�lle seudulle. Pohjoiseen p�in menev� tiemme kulki rehevien peltojen ja kaunisten rinnemaiden poikki. Kaikkialla n�imme ahkeria ty�miehi�, jotka jo niin varhain aamulla olivat joko kynt�m�ss� peltoa "ikeen-alaisilla", h�rjill� tai leikkaamassa ohraa, joka siell� t��ll� jo oli tuleentunutta. Et��ll� vilahteli Meroe-j�rven v�lkkyv� pinta, jossa toivoimme muutaman tunnin per�st�, kun kuumuus on k�ynyt rasittavammaksi, saada virkistykseksi kylpe�. Mutta t�m� toivo petti, sill� tiemme ei ollenkaan vienyt j�rven luo, ja sit� paitse sanoi dragomaanimme sen rantoja niin suoper�isiksi, ett� uppoaa liejuun heti kun niille astuu. -- Noin 1 1/2 tuntia ratsastettuamme jouduimme pienen j�rven tai, oikeammin sanoen, lammikon luo, jonka rannoilla kauniit, suuret lehtipuut tarjosivat toivomaamme siimest�. Me p��timme siis siin� sy�d� aamiaista. Paikan nimi oli Emballah. Pieni lammikko oli hyvin matala, ja sen r�meisill� rannoilla n�kyi suuret joukot sammakoita v�sym�tt� kurnuttelemassa. Kaloja ja kalanmaimaa oli siin� my�s ylt�kyllin. Vesi oli kumminkin kirkasta ja viile��, jonka t�hden viskasimme vaatteet pois ja heitt�ysimme uimaan. Ainakin 10 minuuttia viivyimme vedess� kun paahtava aurinko teki olon maalla hyvin tukalaksi. Vilvastuneina nousimme vedest�; hyv�n ruokahalun oli uinti my�s tuottanut. Dragomaanimme olikin meid�n uidessamme valmistanut aamiaisen ja mainiota kahvia, jota ahnaasti joimme. Uupuneet j�senemme olivat taasen virkistyneet, ja rauenneet elinvoimat elpyiv�t. Sy�dess�mme ker�ytyi useita beduiineja ymp�rillemme, jotka haluisin silmin katselivat ateriaamme. V�h�n ajan per�st� rupesi er�s heist� kerj��m��n tupakkaa kun n�ki minun polttavan. Ja sitte toinen ja kolmas j.n.e., vihdoin koko seurue. Ja kuta kauemmin istuimme siell�, sit� suuremmaksi kasvoi heid�n lukunsa. N�ytti kuin niit� olisi kasvanut maasta. Ja kaikilla oli aseet. Kuta enemm�n heit� karttui, sit� uskaliaammiksi he tulivat ja sit� l�hemm�ksi meit� he tunkeutuivat. Ei ollenkaan voinut tiet��, mit� heill� oli mieless�. Er�s heist� rupesi tutkimaan "dragomaanin", maassa olevaa pyssy�, kenties n�hd�kseen, oliko se panoksissa vai ei. Olo n�iden villein keskell� rupesi tuntumaan aika kamalalta, sill� heit� oli yli kahdenkymmenen miehen, ja kaikilla oli ampumakojeet; meit� oli ainoastaan nelj�, ja yhdell� vaan oli aseet. Sen t�hden katsoimme parhaaksi panna l�hd�ksi niin pian kuin mahdollista ja j�tt�� heid�t pit�m��n seuraa toisilleen. Kun ratsastimme pois, seurasivat he meit� jonkun matkaa yritt�m�tt�k��n karata kimppuumme. Moniaat nuoret miehet juoksivat pitk�t matkat per�ss�mme ja kerj�siv�t tupakkaa. -- T�st� eteen p�in kulki tie ruohokent�n poikki, jossa oli lorisevia puroja ja l�hteen silmi�, ja suuret karjalaumat k�viv�t siin� laitumella. Tien vieress� oli beduiinitelttoja pitkiss� riveiss�. Er��ll� kohdalla laskin niit� olleen viiteenkymmeneen. Naisilla oli suurten ruokokasain kantaminen ty�n�; n�m� olivat sokuritopan muotoon ladotut heid�n p��lailleen. Et��lt� katsoen olivat n�m� liikkuvat olennot ruokopyramiidien n�k�isi�, jotka omituisesti kiikkuen kulkivat eteenp�in. Hevosemme s�ik�htiv�t heit�, emmek� tahtoneet saada niit� eteen p�in menem��n. Tarkemmin katsoessa huomasi parin mustia silmi� vilahtavan n�iden ruokotornien alla. Kuta l�hemm�ksi seuraavaa y�majaamme tulimme, sit� miellytt�v�mm�ksi k�vi seutu. Vett� oli viljalta ja puita runsaasti suomassa suloista siimest�. Kaikesta n�kyi, ett� maa t�ll� tienoolla oli hyvin viljavaa. Paikka paikoin oli tie v�h�n ventopohjainen, ja saimme ratsastaa varovasti, ett'eiv�t hevoset uppoaisi liejuun, jota peitti ainoastaan ohut kuori kovaa maata. Hevosilla on t�ss� suhteessa usein tarkempi vaisto kuin ihmisell�, jonka t�hden on parasta t�mm�isiss� paikoin antaa hevosen kulkea mielt��n my�den. T�t� sain kokea useita kertoja t�ll� taipaleella. "Mukarillemme", joka tavallisissa oloissa matkusti v�h�n matkan p��ss� meist�, oli v�h�ll� k�yd� sangen pahasti. H�nen hevosensa, jolla oli kannettavana sek� ratsastaja ett� meid�n tavaramme, vajosi mahaa my�ten er��seen puroon, jonka yli ratsastimme. Ei sent��n ollut mit��n h�t��, vaikka vaaralliselta n�ytti. Omin voimin p��si hevonen tukalasta asennostaan ja oli yhdell� hypp�yksell� taas kuivalla maalla. N�in l�hestyimme Baniasta, joka on tuo raamatussa mainittu Filippuksen Kesarea. Oli ihmeen suloista ratsastaa tuuheiden lehtipuiden siimeksess�, joiden juuria lirisev�t ja kohisevat puroset ja ojaset runsaasti kastelivat. Lintujen sulolaulu miellytti korvaa, ja kaikkialla, minne ikin� katsahti, n�ki virkeytt� ja el�m�� koko luomakunnassa. Olisipa todella suurinta v�linpit�m�tt�myytt�, jos ei t�mm�isell� tienoolla mieli k�visi iloiseksi ja raittiiksi. T��ll� likitienoolla jossakin olivat Jordanin l�hteet suuren Hermonin juurella, jonka hopealle hohtava, luminen kukkula tuskin kertaakaan oli kadonnut silmist�mme, sitte kun l�ksimme Tabor'ilta. Ennen kuin enn�timme kyl��n, n�imme suuren, it�maalaisen karavaanin, joka oli sijoittunut muutamain paksujen tammien siimekseen. Siin� he kaikki, miehet, vaimot, lapset, kameelit ja aasit nauttivat huolettomina lepoa. N�ky� kannatti kyll� ihailla. Saadakseen lev�t� niin mukavasti kuin mahdollista, olivat he alleen levitelleet loistavan v�risi� patjoja, tyynyj� ja peitteit�. Tuo oli oikein it�maalainen kuva! N�yttip� silt�, kun noilla ihmisill� ei olisi ollut mit��n huolta maailmassa. Ja kumminkin todistivat heid�n laihat naamansa, joihin elon tuskat olivat ryppyj� uurtaneet, ett� hekin tiesiv�t el�v�ns� surun laaksossa, jossa jokaisella on oma osansa k�rsimyst� ja murhetta kestett�v�n�. Ensimm�inen huolemme kyl��n tultua oli taaskin y�sijan hankkiminen, joka ei ollut kovinkaan helppoa. Dragomaani vei meid�t tietysti kyl�n parhaimpaan taloon, jossa hevosinemme saimme seist� v�h�n aikaa pihamaalla, ja nyt alettiin tinki� y�majan hinnasta. Vaatimukset mahtoivat t�ll� kertaa olla kovin suuria, koska l�ksimme sielt� pois. Muutamia askeleita ratsastettuamme tuli em�nt� meid�n j�ljess�mme ja puhui muutamia meille k�sitt�m�tt�mi� sanoja dragomaanille, ja tuossa paikassa oli kaupasta sovittu. Meid�t vietiin yl�kertaan suureen huoneeseen, jossa oli kolme ikkuna-aukkoa, tietysti lasitonta, puuluukut vaan, ja lattialla tuo tavallinen olkimatto. Toisella sein�ll� seisoi eritt�in kaunis, matala piironki ja toisella kasa hyvi� s�nkyvaatteita: patjoja, tyynyj� ja peitteit�, joita meille levitettiin vuoteiksi. Kun astuimme huoneeseen, oli siell� k�tkytkin ja siin� puolivuotias lapsi, jota �iti, miellytt�v�n n�k�inen ja siististi puettu nuori vaimo, hoiteli. H�n poistui kumminkin lapsineen oitis meid�n huoneeseen tultua. Kaikki todisti, ett� t�m�n talon omistajat olivat tavallista varakkaampia. Kuumuuden ja v�sytt�v�n ratsastuksen uuvuttamina heitt�ysimme levitetyille s�nkyvaatteille siksi aikaa, kun dragomaani valmisti kahvia, joka on parhain virkistyskeino t�mm�isiss� oloissa. Siin� loikoillessamme ja ajatellessamme menneit� p�ivi�, joina olimme viett�neet t�t� kovin omituista el�m��, joka kumminkin aikaa my�ten rupesi tuntumaan yksitoikkoiselta ja v�sytt�v�lt�, huomasimme iloksemme katossa p��skysen pes�n, jota pari p��skyst� huolellisesti hoiteli vuorotellen tuoden ruokaa pojillensa. Annettuaan ruo'an n�lk�isille lemmityilleen, visersiv�t he iloisesti ja lensiv�t pois toista hakemaan. T�t� tehdess� olivat he niin v�sym�tt�mi� ja iloisia, ett� sen kautta voimakkaasti saarnasivat meille Herran hyvyytt� heit� ja kaikkia luotuja olentoja kohtaan. N�iden armaiden lintujen n�keminen johti ajatukset kotiin ja kotimaahan, jossa kenties jo nyt kotiutuvat p��skyset ilmoittivat kes�n tuloa ja ilahuttivat ihmisten syd�mmi�. Merkillist� on, miten kodista kaukana ollessa joka seikka, jopa pieninkin, johtaa sinne mielen. Koti, sen liesi, sen kieli, sen tavat, kas niiss� lumousvoima suurempi kuin miss��n muussa, olkoonpa sitte olo muualla miten hupaista, hyv�� ja mieluista tahansa! Ja kumminkin on maallinen koti vaan majatalo, ja vaellus maan p��ll� vaan toivioretki oikeata kotia kohti, sit� Jerusalemia, joka ylh��ll� on. Kun jo t��ll� ik�v�imme maalliseen kotiin, ja sinne p��seminen on ilohetki, -- miten suuri lieneek��n ilomme, kun p��semme oikeaan kotiin, "hyv��n maahan", jossa kaikki vaivat ja tuskat p��ttyv�t ja jossa t�ydellinen onnellisuus kest�� ijankaikkisesti. N�m� mietteet piti kumminkin keskeytt��, sill� j�ljest� puolenp�iv�n olimme aikoneet menn� katsomaan Jordan'in l�hteit�, jotka ovat t�m�n kyl�n l�heisyydess�. Me suuntasimme kulkumme kyl�n l�pi suureen-Hermoniin p�in. Noin nelj�nnestunnin matkan p��ss� kyl�st� tulimme er��lle paikalle, jossa monta vesirikasta l�hteensilm�� kumpusi vuoren alta. Itse vuoressa, joka t�ll� puolella kohoaa melkein kohtisuoraan, l�ytyy joukko onteloita ja koloja, jotka muodostavat suuria luolia, joihin voipi menn� sis�lle. Vett� pulppuaa vuoren alta joka suunnalla, ja se on vuosituhansien vieriess� uurtanut itselleen omat tiens�. Se on siell� t��ll� muodostanut vesis�ili�it� ja juoksee ensin liritellen pienin� puroina, kunnes n�m�t edemp�n� yhtyv�t ja muodostavat Jordan'in joen, joka sittemmin eteen p�in virratessaan saa vett� useilta muilta haaroilta. Meill� oli siis edess�mme tuon merkillisen joen l�hteet, jonka mutkia v�h� v�liin olimme matkustaessamme n�hneet. Suuret vesivaransa saapi se Hermonin vuorelta, joka on osa mahtavasta Antilibanon'in vuorijonosta. Seistess�mme n�iden kohisevien l�hteiden ��ress�, miss� veden pauhina teki meid�t melkein kuuroiksi, ei yst�v�ni R. malttanut olla riisuutumatta ja viel� kerran peseytym�tt� t�ss� vedess�, ik��n kuin j��hyv�isiksi Jordanille, joka meid�n tuli j�tt�� ainaiseksi. Nuori poika, joka oli tunkeunut meille oppaaksi, katseli t�t� tointa kummastuneena ja suuresti ihmetellen. Kenties h�n juuri siit� h�mm�styi niin, ett� sitte j�tti meid�t rauhaan tunkeilemiseltaan. Hyvin minunkin teki mieleni seurata yst�v�ni esimerkki�, mutta tyydyin kumminkin vaan siihen, ett� pesin silm�ni ja k�teni, koska pelk�sin vilustuvani, kun ilma rupesi tuntumaan viile�lt�. Iltaan saakka viivyimme t�ll� somalla, vieh�tt�v�ll� paikalla, milloin k�yskennellen, milloin istuen tuuheiden puiden siimeksess�. Itsest��n juolahtivat mieleen ne historialliset ja raamatussa kerrotut tapaukset, jotka koskevat t�t� paikkaa. Banias tai Banjas, kuten nime� my�s ��nnet��n, on tunnettu ikivanhoista ajoista; siell� lienee muinaisina aikoina ollut sivistys korkealla kannalla. Paikkaa on kohdannut monta vaihetta. Aivan varmana pidet��n, ett� se on sama kuin Baal Gad, er�s Baal'ille pyhitetty paikkaa josta puhutaan Josuan kirjan 11:17. "Kun Kreikkalaisia oli muuttanut Baal Gad'iin, sai t�m� vaihtaa vanhan nimens� nimeen Baneas, jonka se sai er��st� l�heisyydess� l�ytyv�st� vuorenrotkosta, joka oli pyhitetty Ban'ille ja varustettu lukuisilla koverroksilla, joihin asetettiin ep�jumalan mets�nneitojen kuvia. T�m�n Baneaksen valitsi tetrarkka Filippus p��kaupungikseen; samalla nimitti h�n kaupungin oman ja suojelusherransa, keisari Tiberiuksen nimell�." Sittemmin olikin se yleens� tunnettu nimell� Filippuksen Kesarea. Nimi Banjas taas, kuten paikkaa nyky��n kutsutaan, on sana Baneas Arabian kielen lakien mukaan lausuttuna. -- T�m� oli pohjoisin paikka, mihin Josua voittajana tunkeusi valloittaessaan luvattua maata. Seutu oli siis Kanaanin maan pohjoisessa syrj�ss�. T�lle tienoolle suuntasi Herra Jesuskin kerran askeleensa, sitten kun h�nen "voi"-huutonsa oli kaikunut Korazin'ille, Kapernaum'ille ja Betsaida'lle. Matkalla oli h�nen syd�mmens� raskaan surun vallassa; h�n suri niiden ihmisten uskottomuutta ja kovuutta, j�rjen pimeytt� ja sokeutta, jotka olivat pakottaneet h�net j�tt�m��n seudun, joka oli h�nelle niin rakas. Banjaksen paikoille tultuaan rukoili h�n ensin hiljaisuudessa taivaallista is��ns� ja teki sitte opetuslapsillensa kaksi painavaa kysymyst�: "Kenenk� sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan? -- Kenenk�st� te sanotte minun olevan?" Ensimm�iseen kysymykseen sai h�n jotenkin mielt� masentavan vastauksen: "Muutamat Johannes Kastajan, muutamat Eliaksen, muutamat Jeremiaksen taikka jonkun profeetoista." J�lkimm�iseen lausui Simon Pietari oikean, syv�llisen ja ylev�n vastauksen: "Sin� olet Kristus, el�v�n Jumalan Poika." Pietarin tunnustus omasta ja toisten opetuslasten puolesta oli jaloin, mik� ikin� on l�htenyt ihmisen suusta. Sen t�hden vahvistaakin Herra t�m�n tunnustuksen lis��m�ll�: "Autuas olet sin�, Simon Jonaksen poika; sill� ei liha eik� veri ilmoittanut sit� sinulle, mutta minun Is�ni, joka on taivaissa. Mutta min� my�s sanon sinulle: sin� olet Pietari, ja t�m�n kallion p��lle tahdon min� raketa minun seurakuntani, ja helvetin porttien ei pid� h�nt� voittaman. Ja min� annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet; ja mit� sin� maan p��ll� sidot, pit�� sidotun oleman taivaissa, ja mit� sin� p��st�t maan p��ll�, sen pit�� oleman p��stetyn taivaissa." (Mat. 16:13-28; Mark. 8:27; 9:1; Luuk. 9:18-27.) -- Voipi sanoa t�m�n olleen opetuslapsille ��rett�m�n t�rke�n ja ratkaisevan hetken. N�ill� paikoin kulkiessa johtuu t�m� tapaus ehdottomasti jokaisen kristityn mieleen, joka Pyh�n Hengen avulla on oppinut tunnustamaan Jesuksen Jumalan Pojaksi ja palvelemaan h�nt� Herranaan ja jumalanaan. Sielun t�ytt�� syv� hartaus, varsinkin kun koko luontokin kehoittaa kiitt�m��n Jumalaa. Palatessamme kyl��n v�h�n ennen auringon laskeumista, huomasimme er��n seikan, joka teki t�m�n kyl�n muista eroavaksi. Tasaisille katoille oli tehty lehtimajoja asukasten nukkuma- ja lepopaikoiksi. Y�n tullessa n�kyiv�t he toinen toisensa per�st� vet�ytyv�n sinne kuten simpukka kuoreensa. Luultavasti niiss� on viile�mpi nukkua, ja saa paremmin olla rauhassa hyttysilt�, k�rp�silt� ja muilta veren-imij�ilt�. Semmoista majaa teki meid�nkin mielemme, mutta t�ytyi tyyty� siihen, mink� olimme saaneet, vaikka pian tulimmekin vakuutetuiksi, ett� lepoa ei ollut ajattelemistakaan. -- Illan kuluessa saimme viel� n�hd� surullisen, mutta samalla hullunkurisen kohtauksen, jossa talon em�nn�n ilke� luonne tuli ilmiin. Koko perhe oli kokoontunut tupaan, kenties illalliselle. Yht'�kki� kuului sielt� kiukkuisen naisen kimakka ��ni, jonka omistaja n�ht�v�sti yh� yltyi �k�semm�ksi, kuta kauemmin h�n vihaansa purki. Toinen toisensa per�st� pujahti s�ik�htyneen� ulos huoneesta; viimeksi itse is�nt�kin. Tuo rakas puoliso ei ollut s��st�nyt h�nt�k��n. Mik� tuon huonon tuulen syyn� t�ll� kertaa oli, siit� tietysti en voinut saada selkoa, kun en ymm�rt�nyt kielt�. V�hitellen taukosi kumminkin myrsky, mutta sanottiin sen hyvin usein uudistuvan t�ss� talossa. -- Ylimalkaan ei luulisi tuommoisen tulevan kysymykseenk��n muhammettilaisten keskuudessa, jossa vaimo on miehen orja, jopa kauppatavara vaan, jonka voipi ostaa muutamilla sadoilla markoilla. Ollessamme Jerusalemissa kuulin kerrottavan, ett� er�s beduiini oli ostanut vaimon 16 napoleon'illa (= 320 mk.). Naisella ei luulla olevan sielua, eik� h�nen arvella ikin� tulevan paratiisiin; sen t�hden voidaankin h�nt� kohdella kuin orjaa ja k�ytt�� kauppatavarana. Oikein v�risytt�� tuota ajatellessa. Siit� n�kyy, miten syv�lle ihminen vaipuu, kun h�n kadottaa jumalallisen totuuden valon ja joutuu pakanuuden ja eksytyksen pimeyteen. Mink� urosty�n on kumminkin tuo niin monen hylk��m� ja halveksima kristinoppi t�ss�kin suhteessa tehnyt antamalla jokaiselle ihmiselle todellisen ihmisarvon, eik� vaan ajaksi, vaan samalla my�s ijankaikkisuudeksi. Kristinuskon ylev� oppi on: "Ei ole t�ss� juutalainen eli kreikkalainen, ei orja eli vapaa, ei mies eli vaimo; sill� te olette kaikki yksi Kristuksessa Jesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen, niin te olette my�s Abrahamin siemen ja lupauksen j�lkeen perilliset" (Ga1. 3:28-29.) Me tuskin voimme pit�� kyllin suurena sit� siunausta, mink� kristinusko parantamalla naisen asemaa on tuonut mukaansa. Mies ja nainen ovat Jumalan edess� molemmat yhdenvertaisia ja vapaita, vaikka kummallakin on t�ss� el�m�ss� omat taipumuksensa ja lahjansa. Oli tullut pime�, ja aika oli menn� levolle. T�m� y� oli mit� tukalampia koko matkalla; sill� ruumis oli arka, ja hyttysten ja sy�p�l�isten matkaansaattamia ajettumia kirvelti ja pakotti hirve�sti. Unettomina hetkin�, jotka kuluivat hitaasti, en voinut muuta kuin v��nnell� k�si�ni ja toivoa, ett� aamu kerran koittaisi. Mutta tieto siit�, ett� meill� nyt oli j�ljell� vaan kahden p�iv�n matka Damaskukseen, tuotti kumminkin lohdutusta t�ss� kurjassa tilassa. L�ht� tapahtui jo ennen kello 5, ja tiet�, joka ensiksi vei muinaisen "Filippuksen Kesarean" raunioiden sivutse, oli jotenkin vaikea kulkea sill� vuoren kalteet olivat hyvin jyrkki�. Hermonin lumenpeitt�m� huippu n�kyi yh� vasemmalla k�dell�. Kun olimme ratsastaneet noin kahden tunnin ajan, rupesi tiell� n�kym��n runsaasti laavaa, joka selv�sti osotti tulenpurkauksen joskus maailmassa t��ll� tapahtuneen. Kenties on Hermon, jota nyt lumi ja j�� paksulta peitt��, ennen muinoin sisuksestaan sy�ssyt kaiken t�m�n laavan paljouden, jonka yli nyt saapi matkustaa tuntikausia. Vuoristossa l�ysimme pienen kyl�n er��ss� laaksossa, jossa "druseja" asui. Kyl�n ymp�rill� oli rehevi� peltoja, joilla ahkeraa ty�kansaa, miehi� ja vaimoja, ty�skenteli. Druseja pidet��n ylimalkaan vihamielisin� kristityille, mutta n�m� olivat yst�v�llisi� meille. Monta vaivaa ja vastusta kestetty�mme ja kerran eksytty�mme oikealta suunnaltakin, saavuimme seuraavaan y�paikkaamme, Kafr-Hauvar'iin. Mutta voi, miten kurja ja likainen t�m� kyl� oli! Olimme kyll� t�h�nkin asti saaneet k�rsi� ruo'an puutetta ja maata huonoilla vuoteilla, mutta mit��n senkaltaista, joka nyt oli kestett�v�n�mme, emme viel� olleet kokeneet. Huone, jonka saaminen oli tiukassa, oli kurjin savih�kkeli, mit� ajatella saattaa, ja sen eteen kokoontui iltasella joukko hevosia, lehmi�, aaseja, koiria ja kissoja. Heti sis��n astuessamme l�yh�hti meit� vastaan kauhea katku, joka oli saastuttanut ilman ja teki olon huoneessa mahdottomaksi. Asukkaat olivat sinne -- muka ilman puhdistamiseksi -- ripustaneet er��n pajulajin oksia, jolla on hopeankarvaiset lehdet. Meist� oli kumminkin niiden haju niin paha, ett� tahtoi ruveta oksettamaan. Eik� haju haihtunut, vaikka heti annoimme dragomaanin ja mukarin vied� pois oksat. Koko y�n t�ytyi meid�n pit�� ovea auki. Mutta siit� oli seurauksena, ett� kissoja ja koiria tuli huoneeseen, eik� aikaakaan, niin niiden v�lill� syntyi hirve� taistelu, joka teki kaiken nukkumisen mahdottomaksi. Niit� ei saanut pois ajetuksi, sill� pime�ss� ne piiloutuivat pieniin koloihin, joita oli huoneen sein�ss�. Vaikka kyl� olikin k�yh� ja sen rakennukset pahanp�iv�isi� savim�kki� vaan, teki kaunis ymp�rist� sen kumminkin tavallaan miellytt�v�ksi. L�hell� kyl�� kasvoi tihe� metsikk�, jonka lehtipuiden suloisessa siimeksess� l�hteet pulppuelivat ja purot lirisiv�t. L�ht�� tehdess� aamulla Toukokuun 10 p. emme paljon muuta ajatelleet, emmek� muusta olleet iloissamme kuin siit�, ett� er�maan matkamme toki pian oli p��ttyv�. Seitsem�n tunnin ratsastus vaan, ja sittenh�n olimme Damaskuksessa. Kaikeksi onnettomuudeksi olivat dragomaani ja mukari riitautuneet kesken��n, jonka t�hden matka k�vi hyvin hitaasti. Tie oli hyv�npuoleista, mutta silm�� ei ollut mik��n huvittamassa. Kulkumme k�vi melkein koko matkan alhaalla laaksossa. Hermon'in vuori oli yh� vaan vasemmalla puolella ja v�h�n kauvempana Antilibanonin vuorijono. Maa n�ytti olevan hedelm�llist�, mutta v�h�n viljelty�. Siell� t��ll� n�ki pieni�, kurjann�k�isi� kyli�. -- Ratsastettuamme melkein nelj� tuntia tulimme er��seen kyl��n, jonka l�pi virtasi kaunis joki. Joen �yr�ill� saimme me taasen istuskella ja lev�ht�� komeitten lehtipuitten varjossa. Mutta t�m� lepo oli v�h�ll� tulla meille kovin kalliiksi. Mukari ei viitsinyt ruveta nostelemaan tavaroitamme hevosen selj�st�, mik� oikeastaan olisi ollut teht�v� joka sy�tt�paikassa, vaan j�tti hevosen kuormineen p�ivineen oman onnensa nojaan. Elukka meni joelle juomaan ja vajosi meid�n suureksi kauhuksemme siihen mahaa my�ten. Ei ollut suinkaan helppoa saada sit� taasen yl�s. Matkalaukkumme uiskentelivat jonkun aikaa vedess�, mutta onneksi ei sent��n tullut suuria vahinkoja. T�st� vastuksesta suoriuduttuamme, joka teki dragomaanin ja mukarin v�lin entist� kire�mm�ksi, jatkoimme matkaa, vaikka olikin kauhean kuuma kulkea. Saavuimme laajalle hieta-aavikolle, josta ei tahtonut, loppua tullakaan. Et��ll� n�imme komeita puutarhoja, mutta ne n�yttiv�t alati pysyskelev�n yht� kaukana. Ei ainoatakaan puuta ollut koko t�ll� loppumattomalla aavikolla suomassa siimest�; ei ainoakaan tuulenpuuskaus vilvastuttanut hiestyneit� ruumiitamme. Kiiruhdimme hevosiamme, mutta sittenkin n�ytti ik�v�ity p��m��r�mme olevan kaukana saavuttamattomissa. Ehdottomasti muistui mieleen rakas Paavali, joka kerran matkusti saman polttavan hiedikon poikki Damaskukseen, siell� vangitakseen Herran opetuslapsia ja vied�kseen heid�t Jerusalemiin. H�nen l�hestyess��n kaupunkia leimahti �kisti valkeus taivaasta. Ristiinnaulittu Herra Jesus itse ilmestyi Saulukselle. T�m� lankesi maahan ja kuuli ��nen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoot minua?" Kysymykseens�: "Kuka sin� olet, Herra?" sai h�n vastaukseksi: "Min� olen Jesus, jota sin� vainoot; ty�l�s on sinun potkia tutkainta vastaan." Tuo ihmeellinen ilmestys ja nuo sanat vaikuttivat niin valtavasti Saulukseen, joka oli t�ydest� syd�mmest� vihannut Herran opetuslapsia ja murhannutkin niit�, ett� h�n vapisi ja v�risi. H�mm�styksiss��n kysyi h�n: "Mit� tahdot, ett� minun pit�� tekem�n?" Herra vastasi h�nelle: "Nouse ja mene kaupunkiin; siell� sinulle sanotaan, mit� sinun pit�� tekem�n!" "Mutta ne miehet, jotka h�nen seurassansa olivat, seisoivat h�mmennyksiss�: he kuulivat tosin ��nen, mutta eiv�t he ket��n n�hneet. Niin Saulus nousi maasta ja ei n�hnyt ket��n avoimilla silmill�, mutta he taluttivat h�nt� k�dest� ja veiv�t Damaskukseen. Ja h�n oli kolme p�iv�� n�kem�tt�, ja ei sy�nyt eik� juonut" (Ap. T. 9:1-9). Jo kaukaa siint�v�t Damaskusta ymp�r�iv�t tuuheat puutarhat; mutta itse kaupunkia ei n�y paljon ollenkaan, joll'ei ota lukuun muutamien minareettien (tornien) huippuja. Kaupunkia l�hestyess�mme oli sit� paitse ilma t�ynn� auerta, joka esti n�kem�st�. Halumme kerrankin p��st� puiden suloiseen siimekseen yh� yltyi. Noin k:lo 12 aikaan tulimme vihdoinkin komeiden puutarhojen suojaan, joita ymp�r�iv�t korkeat, rumat savi-aidat. Kului melkein tunti ratsastaessa kapeata tiet� n�iden savi-aitojen v�litse, jotka monin paikoin est�v�t n�kem�st� puutarhoihin. Kun saapuu autiolta tasangolta, jossa ei mit��n kasva, n�ihin tuuheisiin puutarhoihin, tekee tuo �kkin�inen muutos niin omituisen ja valtavan vaikutuksen, ett'ei voi olla ihmettelyst� huudahtamatta. Vastakohta on niin jyrkk�, ett� semmoista tuskin miss��n l�ytyy. Arabialaiset kutsuvatkin Damaskusta "it�maitten helmeksi", ja moni luulee paratiisin sijainneen juuri t��ll�. Olimme siis yksitoista vuorokautta matkustettuamme saapuneet Syrian p��kaupunkiin. Kello 1 pys�hdyimme "Dimitri-ravintolan" edustalle ja laskeusimme satulasta j�tt�en hevoset, joilla nyt olimme ratsastaneet viime kerran, "mukarille." Tuntuipa v�h� ik�v�lt� erota uljaista ratsuistamme. T�ll� hetkell� opin johonkin m��rin ymm�rt�m��n, miksik� esim. arabialainen niin suuresti rakastaa hevostaan. H�n el�� alituisesti yhdess� ratsunsa kanssa, joka piammiten on h�nelle kaikki kaikessa, ja sen t�hden h�n pit��kin sit� parhaana yst�v�n��n. Viel� viimeisen kerran taputtelin kelpo el�int�, ja sitte talutettiin se pois. -- Lihava ja n��lt��n p�yhke� ravintolan-is�nt�, kreikkalainen synnylt��n, otti meid�t vastaan ik��n kuin ainakin mahtava mies alhaisempiaan; siihen luultavasti oli syyn� meid�n kurjann�k�inen vaatteuksemme ja ulkomuotomme. Kun on ratsastanut yksitoista vuorokautta seuduilla, joihin ei sivistyksen hienous ole tunkeunut, k�ypi tietysti itsekin jotakuinkin metsittyneen n�k�iseksi. Asuttavaksemme annettiin ravintolan toisessa kerroksessa oleva suuri, valoisa huone, jonka ikkunat olivat kadulle p�in. Ennen kuin p��t�n t�m�n luvun, tahdon tehd� muutamia pieni� huomautuksia, jotka l�heisesti koskevat Palestiinassa oleskelua. Vuosittain matkustaa tuhansittain pyhiinvaeltajia "pyh��n maahan", ihmeitten maahan. He vaeltavat sinne ilomielin ja antauvat k�rsim��n puutetta, vaivoja ja vastuksia, koska toivovat siell� l�yt�v�ns� Jesuksen, Pietarin, Paavalin, Johanneksen, y.m. j�lki�. Ihastuksella suutelevat he sit� maata, jota "Jumalan Pyh�" kerran on jaloillaan polkenut. Helposti l�yt�v�t he n�m� j�ljet. Jerusalem, Betlehem, Nazaret, Tiberias j.n.e. ovat nimi�, joihin Jesuksen muisto on l�htem�tt�m�sti juurtunut. -- Mutta Herraa Jesusta ei tule hakea sill� taikka t�ll� paikalla, koska h�n el�v�n�, taivaaseen astuneena Vapahtajana on kaikkialla l�sn�. "Katso, min� olen teid�n kanssanne joka p�iv� maailman loppuun asti", todisti h�n (Mat. 28:20), ja t�m�n todistuksen j�rk�ht�m�tt�myys on osottautunut joka paikassa. Herran ainaisesta l�sn�olosta todistaa moni seutu Palestiinassakin. Etemp�n� olen viitannut siihen, kuinka paljon t�ss�kin maassa tehd��n rakkauden ty�t�. Rakkaus Kristukseen pystytt�� toisen muistopatsaan toisensa per�st�, ja -- kumminkin on viel� paljon tekem�tt�. Pakanuuden pimeydess� vaeltaa viel� suurin osa sit� kansaa, joka asuu t�ss� maassa, pimeydess�, jonka ainoastaan evankeliumin taivaallinen valo voipi haihduttaa. "Pyh�n maan" matkaa ei siis voi p��tt�� hartaasti rukoilematta, ett� Herra antaisi sanansa valon tunkea n�iden ihmisten syd�mmiin ja johdattaisi heid�tkin totuuden tietoon. Muistellessani Palestiinan matkaa en voi olla ottamatta p�iv�kirjastani seuraavia sanoja, jotka johonkin m��rin kuvaavat matkan vaikeuksia. Vastukset, jotka voivat kohdata vaeltajaa, ovat monet ja monellaiset. Pahimpina vihollisina pidet��n beduiinej�, jotka kuljeskelevat maassa ry�v�rin tavoin ja usein h�tyytt�v�t rauhallisia matkustajia. Meille eiv�t he kumminkaan saattaneet mit��n hankaluuksia; p�in vastoin olivat kaikki, joiden kanssa olimme tekemisiss�, yst�v�llisi� meit� kohtaan. Rasittavampia vihollisia, joista ei p��ssyt edes lahjoillakaan, olivat k�rp�set, hyttyset ja sy�p�l�iset, joita vastaan sai taistella sek� y�ll� ett� p�iv�ll�. Ne j�ttiv�t j�ljet, jotka eiv�t niink��n helposti haihtuneet: ruumista kirvelytti ja s�rki viel� useita p�ivi� j�ljest� p�in. Vaarallisin vihollinen on kumminkin kuumetauti, joka useinkin huomaamatta, aavistamatta k�y kimppuun ja joko korjaa tuonelaan tai ainakin panee moneksi kuukaudeksi vuoteen omaksi. T�m� juohtuu mieleeni nyt varsinkin siit� syyst�, ett� Damaskuksessa tapasimme saksalaisen tiedemiehen, tohtori St�bel'in, jonka oli t�ytynyt keskeytt�� tutkimusty�ns� ja rient�� Kuolleen meren rannoilta Damaskukseen, kun ankara vatsakipu oli yll�tt�nyt h�net. Damaskuksesta vietiin h�n Beyrothin diakonissalaitokseen, jossa sai sitte olla vuoteen omana useita kuukausia, ennen kuin parani. Kaikkea t�t� ajatellessani t�ytyy minun syd�mmeni pohjasta kiitt�� kaikkivaltiasta Jumalaa, joka piti meid�t tervein� ja varjeli kaikista vaaroista. VI. Damaskus. [Kuten alkulauseessa mainitsin, ovat seuraavat kuvaukset k��nnetyt matkakumppanini t:ri v. Rohden'in saksalaisessa sanomalehdess� "T�gliche Rundschau" julkaisemasta matkakertomuksesta.] Damaskusta, tuota Syrian ylistelty� p��kaupunkia, pit�� l�hesty� er�maan puolelta, siis jotenkin sit� tiet� pitkin, joka Jerusalem'ista p�in kulkee Hermon'in rinteill�. Silloin vasta voi oikein k�sitt��, miten se on tehnyt kaikkina aikoina sek� it�maalaiseen ett� eurooppalaiseen niin valtavan vaikutuksen. Silloin ei lainkaan ihmetyt�, ett� Mekasta tai Bagdad'ista tulevat karavaanit, jotka viikkokausia aavikkoa kulkiessaan eiv�t ole n�hneet mit��n, josta silm� voisi nauttia, �k�tess��n nuo et��lle siint�v�t minareetit vieh�tt�v�n vihannuuden ymp�r�imin�, ilostuvat arabialaisen runoilijan kanssa ylist�m��n Damaskusta "it�maiden helmeksi" tai "kauneuden kaularenkaaksi." Jo keisari Julianus lauluin ylisteli t�t� ikivanhaa kaupunkia ja kehui varsinkin sen erinomaisia viikunoita: "Zeuksen kaupunki tosiaan on tuo pyh� mahtava Damaskus, koko it�maiden silm�. Jo nuo somat pyh�k�t, mahtavat temppelit, terveellinen ilman-ala, kirkkaat l�hteet, monet virrat ja viljava maa kohottavat sen ensi riviin, mutta varsinkin t�m� kasvi (viikuna) tekee sen vertojaan l�yt�m�tt�m�ksi ihmeeksi." Ja runsaasti tuhannen vuotta ennen syrialainen sotap��llikk�, Naeman, vastasi n�rk�styneen� profeetta Elisalle, joka k�ski h�nt� peseytym��n Jordan'issa puhtaaksi spitaalitaudista: "Eik� Abanan ja Parparan virrat Damaskuksessa ole kaikkia Israelin vesi� paremmat." Luonnollisesti kyll� halusi Naeman mieluummin kylpe� Baradan kirkkaassa ja tosiaan virkist�v�ss� vedess�, kuin kolkosti ja v�li�pit�m�t�nn� rotkossaan eteen p�in kiit�v�ss� Jordan'issa. Barada onkin oikea siunauksen l�hde, sill� juuri se on muuttanut Damaskuksen oivaksi kosteikoksi. Antilibanon'in onkaloista ty�nn�ikse se vallatonna esille, vaan muuttuu tasangolle tultuaan tyyneksi ja hiljaiseksi. Haarauduttuaan antautuu se yksinomaan somistelemaan tuoreella vihannalla ruohostolla autioita aroja ja emona el�tt�m��n silm�n siint�m�tt�miin ulottuvia hedelm�puumetsi�. Jo kuuden tunnin p��ss� Damaskuksesta it��n p��ttyy kumminkin sen juoksu suoper�iseen j�rveen. Virtaapa Hermon-vuoreltakin er�s joki, vaikk'emme me sit� tuskin huomanneetkaan, malttamattomina kun vaan odotimme perilletuloa. Matkustajan mieli k�y, n�et, kyll� iloiseksi, kun h�n n�kee jo et��lt� Damaskuksen, kuulee mukari'n (hevosrengin) honottaen kajahuttelevan laulujaan "esch -- Sch�m'in" -- niin arabialaiset nimitt�v�t kaupunkia -- kunniaksi ja huomaa hevosienkin k�yv�n virkeiksi ja iloisina hirnuvan. Mutta viel� saa h�n kovia kokea, ennen kuin h�n p�lyisi� katuja my�den korkeiden savimuurien v�litse, jotka est�v�t h�nt� ihailemasta rehevi� puutarhoja, vihdoinkin saapuu varsinaiseen kaupunkiin ja saapi kymmenen p�iv�� ratsastettuaan kaivatun majatalon edustalla astua ratsun sel�st�. T�ydess� sulossaan esiintyy "it�maiden silm�", kun l�heiselt� Kasiun'in vuorelta tarkastelee sit�. Valkeiden rakennusten kupukatot ja 200 moskean minareetit hohtavat oikein ihmeellisen n�k�isin� tuolta hedelm�puiden joukosta; tuo useampia kilometri� leve�n puutarhakiehkuran ymp�r�im� kaupunki v�lkkyy niin kuin vihantaan hedelm�puistoon kiinnitetty timantti. Ukkosen k�ydess� saimme me ihailla t�t� n�k�alaa: salamat v�l�hteliv�t punervalta vuorelta, jonka rinteell� seisoimme, sinipunervalle arolle, kaupunki oli milloin tarkoin auringon valaisema, milloin taasen synkkien pilvien varjossa. Tuo n�ky ei milloinkaan unohdu. Kun katselin n�it� vieh�tt�vi� puutarhoja, joissa kasvoi kaikemmoisia hedelmi�: pomeranssia, sitruunia, aprikoita, persikoita, mantelia, viikunia, viiniryp�leit�, y.m., noita palmu-, plataani-, saksanp�hkin�- ja sievi� myrttipuumetsi�, niin tunsin tosiaan olevani hiukan taipuvainen uskomaan muhammettilaista tarinaa, joka t�ydell� todella m��r�� t�m�n kosteikon paratiisin paikaksi: tosiaankin Eden'in puutarha t�ynn� kirkkaita l�hteit� ja rehevi� hedelm�puita. Taru kertoo my�s, ett� juuri Kasiun-vuoren punervasta mullasta luotiin Adam, osottaapa viel� aivan varmasti paikan, miss� kuolo kohtasi Abel'ia. Ei siis turhaan v�itet� Damaskusta maailman vanhimmaksi kaupungiksi. -- T�ydelleen ymm�rr�mmekin nyt, miksi Damaskus on ollut ruhtinaiden ja kansojen riidan aiheena jo kuningas David'in ajoilta, joka yhdisti, vaikka tosin aivan pieneksi ajaksi, t�m�n t�rke�n kaupungin valtakuntaansa, aina Napoleon III:een, joka kovin mielell��n olisi t�m�n "it�maiden helmen" liitt�nyt diadeemiinsa (p��siteeseens�). Helposti olisikin h�n voinut sen valloittaa, joll'ei h�nen kenraalinsa olisi liiaksi halunnut todellisia helmi�, timanttia ja puhdasta rahaakin; n�in kertoi ainakin paljon kokenut oppaamme. Vaikka Damaskuksen kauppa vuosi vuodelta v�heneekin, ei se viel� suinkaan ole v�h�p�t�inen: yh� viel� v�litt�� Damaskus it�maiden tuotteiden vienti� l�nsimaihin ja Egyptiin, ja yh� viel� l�htee sielt� suuri pyhiinvaeltaja-matkue Mekkaa kohti. Kaupungin sisusta ei kumminkaan vastaa lainkaan n�it� toiveita, joilla sit� l�hestyt��n. Dimitri-ravintola, johon me, kuten ennen meit� lukemattomat Damaskuksessa-k�vij�t, majauduimme, oli arabialaistalon oikea perikuva. Niiss� piileilee somuudet vasta sis�osissa: pihalla ja pylv�skatoksissa; mutta huolimatta suihkukaivoista ja noista tunnetuista mustan ja valkoisen juovikkaista pylv�ist�, jotka kannattavat katosta, n�ytti kumminkin meist� kaikki jotenkin jokap�iv�iselt� ja tyhj�nveroiselta. Yksinomaisen mieliss�mme olimme siit�, ett� ravintolamme oli aivan eurooppalaisen ravintolan laatuinen: joka, n�et, on kulkenut yksitoista p�iv�� l�pi sivistym�tt�m�n maan ja t�ll� matkalla saanut pit�� luostarimajaa parhaimpana, mit� on saatavissa, viel�p� saanut olla tyytyv�inen siihen ruokaan, mit� dragomaani on hankkinut, h�n ymm�rt�� pit�� arvossa ravintolain merkityst�, joita h�n on ennen kentiesi kovinkin morkannut. Min� ainakin vaihdan tuon ylistellyn arabialaisen kestiyst�vyyden, niin hupaista kuin onkin oppia sit� kerran tuntemaan, aivan mielell�ni hyv��n ravintolanvuoteeseen ja tyydytt�v��n p�iv�lliseen. Kun hetkisen lev�hdetty� l�hdimme omin p�in havaintoretkelle l�pi kaupungin, emme n�hneet oikeastaan mit��n muuta, kuin rumia h�kkelej�, pieni� myym�l�it�, kaarikatoilla aistittomasti peitettyj� basaarikatuja ja kirjavia ihmisjoukkioita. Ensimm�inen n�ky, joka veti huomiotamme puoleensa, oli aivan paljon lupaava: suuri ihmisjoukko seisoi �ljykuvamyym�l�n ��rell�, jossa oli monemmoista kaunista my�t�v�n�, semmoista kuin sellaisissa taideteoskaupoissa tavallisesti on, ja ensimm�inen kuva oli Saksan keisarin. Olimme uneksineet saavamme n�hd� t��ll� lukemattomia maurilaisen rakennustaiteen tuotteita, joita jo Jerusalem'issa ja Beyroth'issa olimme ihmetelleet, mutta muuta ei n�kynyt, kuin er�s sirotekoinen kylpyhuone. Tosiaan pahoin pettyneen� saisi l�hte� kaupungista eik� n�kisi lainkaan rikkaiden damaskolaisten komeita rakennuksia, joll'ei turvautuisi johonkin oppaaseen. Muukalaisten oppaita on tunnetuin er�s entinen it�valtalainen, Frans-parooniksi kutsuttu mies, joka on saanut monta kovaa kokea, ensiksi vuonna 1848 is�nmaassaan ja sitten ollessaan maanpakolaisena t��ll� Damaskuksessa ennen kaikkea tuon vuonna 1860 tapahtuneen ankaran kristittyjen vainon. Libanon-vuorella asuvat Drusit teurastivat silloin uskonvimmassaan runsaasti 8000 kristitty� sek� h�vittiv�t 3800 taloa ja 12 kirkkoa. Frans-paroonin pelasti turkkilaisten upseerien hyv�ntahtoisuus, joille h�nen oli tapana lainailla rahoja; n�m�t k�tkiv�t h�net er��seen virkapukuun, niin ett� h�n p��si murhaajien k�sist�. T�m� opas, joka tuntee Damaskuksen joka kolkan, vei meid�t kaikenmoisille huomattaville, mutta jo maahan sortuneille rakennuksille, muiden muassa "Judaksen taloon," jossa Paavali muka istui kolme p�iv�� ruo'atta ja juomatta. Veip� h�n meid�t er��lle kurjalle, soraiselle kadullekin, jossa pys�hdyimme halvann�k�isess� savimuurissa olevan pienen ja matalan portin eteen. Me astuimme sis��n v�h�iseen, samallaisten rumien ja korkeiden savimuurien ymp�r�im��n esipihaan ja tulimme toiselle rappeutuneelle puuportille. Ajattelin: menn��nk�h�n t�st� talliin vaiko johonkin erilliseen pyhiinvaeltajia varten s�ilytettyyn paikkaan. Ovi avautuu ja me seisomme marmorikivill� lasketulla pihalla, jota suuremmoiset suihkul�hteet ja vihannat puut kaunistavat. Joka taholla kohoaa upeita rakennuksia; varsinkin oikealla puolen ylenev� rakennus on komea. Kestiyst�v�lliset asukkaat, jotka hyvin mielell��n ovat muukalaisten ihmettelyn esineen�, veiv�t meid�t sis��n, ja meid�n t�ytyy tunnustaa, ettei moisia marmorisalia liene monta maailmassa. Sein�t ovat monenkarvaisella marmorilla taiteellisesti peitetyt ja komeilla marmorikuvilla koristetut, samaten kuin kattokin; marmorinen lattia taasen on kallis-arvoisten mattojen peitossa. V�h�isemm�st� etuhuoneesta, jota siev� marmoril�hde kaunistaa, noustaan kolme porrasaskelta varsinaiseen vastaanotto-huoneeseen. Aivan aavistamattamme olimme siis yhdess� arabialaisen taiteen ihmet�ist� ja saimme ihailla damaskolaisen rikkauden korukalua. Sen t�hden ei meilt� my�sk��n salattu, ett� t�m�n muistomerkin omistusoikeus oli er��lle rikkaalle juutalaiselle maksanut 200,000 markkaa. T�ss� tilaisuudessa kertoi kielev� oppaamme, huonosti k�tkien salaisen mielihyv�ns�, ett� hallitus toisinaan pahasti peijaa n�it� satumaisen rikkaita juutalaisia rahamiehi�; n�m�t lainasivat ennen viime Turkin sotaa hallitukselle ��rett�mi� summia oikein koronkiskurin korolla, kuten it�mailla on tapana, -- siell� t�ytyy talonpoikaraukkojen maksaa kahdeksantoistakin markkaa sadalta tai enemm�nkin, -- eiv�tk� saaneet sodan p��tytty� takasin korkoa eiv�tk� p��omaa. Hyvin huomattavaa on, ettei juutalaisia milloinkaan ole karkoitettu Damaskuksesta, niin ett� siell� ep�ilem�tt� on vanhin juutalaissiirtola. Paljoa enemm�n, kuin t�m� juutalaisen korurakennus, miellytti minua er��n damaskolaisen kristityn suuremmoinen talo. Koko sen laveata pihaa, jossa l�hteet pulppusivat ja tuoksuvat kukat vieh�ttiv�t silm��, ymp�r�iv�t joko siev�t pylv�sk�yt�v�t vieh�tt�vine sohvineen tai suurempien huoneiden ihanat fasaadit. Vietiinp� meid�t komeaan marmorikuvilla koristettuun vastaan-ottohuoneeseenkin ja kestittiin heti kahvilla ja tupakalla. Sit� ei siis oltu rakennettu vaan muukalaisten ihmetelt�v�ksi, vaan sit� k�ytettiin todella. Eritt�in ihastutti minua er�s vierashuone, joka oli aivan itsen�inen rakennus pihan toisella puolen; sen sein�t olivat peitetyt hienoilla laudoilla, jotka taas olivat perlemoveistelmill� taiteellisesti koristettuja. Kruununperillinen Fredrik Wilhelm oli vuonna 1869 asunut nelj� p�iv�� tuossa ihmeellisess� rakennuksessa. Siell� oleksiessa tuntui kuin olisi suorastaan joutunut "Tuhannen ja yhden y�n" tarumaailmaan. -- Mutta n�iden komeitten rakennusten perij� oli pieni, kivulloinen poika, johon is� loi vaan murheen ja surun sekaisia silm�yksi�; useimmat huoneet olivat tyhjin�. Meit� palveli arabialainen nainen, jolla oli aika tuuhea sysimusta tukka; h�nen t�ytyi astuskella korkeissa, perlemokoristeilla hienosti sievistetyiss� puukengiss�, ja se n�ytti olevan h�nelle melkein tuskallista. Damaskuksen t�rkein rakennus on tuo mainio Omajadien moskea, jota arabialaiset pit�v�t maailman ihmeen�. Se onkin ep�ilem�tt� komein muistomerkki kaupungin loisto-ajoilta, kun se Omajadien hallitessa seitsem�nnell� ja kahdeksannella vuosisadalla oli Islam'in p��paikka. Moskea onkin sen t�hden l�hinn� Mekan, Medinan ja Jerusalem'in pyh�k�it� pyhin temppeli, ja yksi rukous siin� vastaa kolmeakymment� tuhatta rukousta muualla. Hurskaan it�maalaisen tulinen mielikuvitus on t�h�n lis�nnyt, ett� t�ss� paikassa viel� 40 vuotta maailman lopun j�lkeen rukoillaan Muhammed'i�. T�m� Islam'in mahtava pyh�kk� oli alkuaan roomalainen temppeli ja sittemmin kristillinen Johanneksen-kirkko; vanhan-aikuisen p��oven p��ll� on viel�kin luettavana: "Sinun valtakuntasi, o Kristus, on kaikkien aikojen valtakunta ja sinun valtasi pysyy polvesta polveen." Onkohan t�m� kentiesi tuota historian hienoa salaivailua? Muhammettilaiset itse kunnioittavat viel� nytkin Johannes Kastajan p��t�; sen sanotaan olevan moskeassa s�il�ss� er��ss� kultaisessa lippaassa, ja damaskolaiset ottavat vannoessaan mielell��n sen todistajaksi. Mutta Islam'in temppelit eiv�t minua en�� juuri paljoa miellyt�. Konstantinopolissa ja Kairossa t�ytyy jo kyll�ksikin monta moskeaa ihmetell�. Damaskuksessa vaativat sit� paitse papit h�vytt�m�n paljon juomarahaa, ainakin nelinkertaisesti sen, mit� Hagia Sophiaan tai Omar-moskeaan p��semisest� pyydettiin. Ylpe�sti k��nsimme me selk�mme vanhoille "Omajadeille" ja k�vimme mieluummin katselemaan uusia, loisteliaita kylpyhuoneita, jotka minusta n�yttiv�t koko kaupungin sievimmilt� rakennuksilta. Jo ulkopuoleltakin niit� katsellessa saa ihailla maurilaisia fasaadeja, mutta sis�puolella sitten: siell�p� vasta on kaikki kirjavaa ja taitavasti sievistelty�, eritt�in hienoilla kirjavilla fajanssikaakeleilla peitetty�. Olimme kovin pahoillamme, ettei meill� ollut en�� aikaa n�iss� vieh�tt�viss� ja valoisissa huoneissa nauttia viel� kerran todellisen ja hienon turkkilaisen kylvyn suloutta. Ihmettelimme viel� "Asfad'in Chan'ia," varsinkin sen korkeata, upeata sis��nk�yt�v��, jonka arabialainen "stalaktiittikupu" aina erinomaisesti vieh�tt�� katselijaa; tuo mahtavan suuri sis�huonekin, jota somasti koristavat valkoisen ja mustan kirjava marmori sek� suunnattoman suuret pylv��t, jotka kannattavat yhdeks�� komeata kupua, joista maanj�ristys valitettavasti on h�vitt�nyt kolme, n�ytt�� pikemmin muhkeata kirkkoa, kuin tavara-aittaa varten s��litylt�. Suuria jauhos�kkijoukkoja ja muita hy�dyllisi�, vaikk'ei kauniita tavaroita on siell� l�j�ss� vieh�tt�vien suihkul�hteiden ymp�rill�. Me surkuttelimme t�m�n arabialaisen rakennustaiteen mestariteoksen onnetonta rakentajaa. Yksinvaltias paha tapatti, n�et, h�net rakennusta vihitt�ess�, kun er��n h�nen kadehtijoistaan oli onnistunut tarkkaan etsim�ll� l�yt�� siin� v�h�n moitittavaa. Yleens� n�ytt�� it�mailla olevaa liiaksi uskallettua rakentaa suuremmoisia rakennuksia. Kun olimme katselemassa tuota tilavaa Tekkije-moskaa, joka on kaupungin ulkopuolella, kertoi oppaamme, ett� sultani Selim oli aikonut siit� k�yh�in sairashuonetta. H�n oli sen t�hden kovin vihastunut saadessaan tiet��, ett� moskea oli tehty niin et��lle kaupungista. Rakentaja kutsuttiin Konstantinopoliin ja t�m� selitti kyll� sulttanille, ett� h�nen luullakseen Damaskus pian laajenee niin, ett� rakennus on kaupungin keskustassa. N�enn�isesti rauhoittuneena vaikeni sultani; mutta kun arkkitehti tuli Konstantinopolista palattuaan rakennuspaikalle, otettiin h�n kiinni ja mestattiin. Mestattaessa selitettiin h�nen saavan maata haudassa siksi, kunnes moskea on kaupungin keskustassa! -- T��lt� katsoessa n�ytt�� luostari muuten suunnattoman suurelta riivinraudalta, sill� jokaisessa noista toistensa yl�- ja alapuolella olevista kopeista oli oma kupunsa. Saladin'in haudasta oli oiva "paroonimme" eritt�in ylpe�; h�n morkkasi niit� raakoja matkustajia, jotka eiv�t lainkaan kiinnitt�neet huomiotansa t�h�n historialliseen pyh�kk��n. Ollen mieliss��n meid�n taipuvaisuudestamme vei h�n meid�t pieneen, v�h�arvoiseen mausoleum'iin, jossa oli kaksi suurta ja komeiden verhojen peitt�m�� kivist� ruumis-arkkua; lattiakin oli paksujen kallis-arvoisten mattojen peitossa, sein�t vanhojen sinervien fajanssien. Mutta onko t�m� todella Saladin'in hauta, se riippuu tietysti kokonaan oppaamme rehellisyydest�. Kirjoissa mainitaan, ett� t�m� hauta on yhteydess� moskean kanssa ja ett'eiv�t kristityt sinne lainkaan p��se. Useita muitakin merkillisyyksi� olimme katsomassa, esim. kaupungin portin edustalla olevaa "Naeman'in taloa", joka on muodostettu spitaalisten hoitohuoneeksi, "Ananiaksen taloa", jossa tuon Ananiaksen kerrotaan asuneen, joka lohdutti ja kastoi Sauluksen. Tietysti saimme me my�s n�hd� sen paikan muurissa, josta Saulus laskettiin korissa maahan. Muuri on tosiaan vanha ja rapistunut; vaarallisesti kallistuvia huoneita on sen p��ll� kyllin n�ht�v�n�. Kaupungin muurien ymp�ri kulkevaa tiet� tuskin voi tieksi kutsua, sill� niin kelvottomassa kunnossa se oli. Kun siev�t vaunut suikertelivat kelvottomia siltoja pitkin ja syvien kuoppien vieritse, oli niiss� istuvien henki kyll� vaarassa. Damaskuksen vanhuudesta olemme siis jo kyll�ksi nauttineet. Mutta it�maisessa kaupungissa eiv�t vieh�t�k��n enimm�n rakennukset, eiv�t uudet eiv�tk� vanhat, vaan ihmiset. T�ytyy tunnustaakseni, ett� valitettavasti liian pintapuolisesti opin tuntemaan damaskolaisia voidakseni arvostella heit�. He n�yttiv�t olevan leppe�t�, uutteraa ja raitista v�ke�. En min� puolestani lainkaan huomannut heid�n olevan ylti�p�isi� tai ep�luuloisia muukalaisia kohtaan, kuten matkustajat tavallisesti kertoilevat; tuo herttainen saksan konsulikin, Herra L., oli saanut saman suotuisan k�sityksen heist�. Oli oikein hauskaa n�hd� heid�n vire�sti ja taitavasti toimivan basaareissaan, jotka samalla olivat ty�huoneita; niiss� kutoivat he aivan alkuper�isell� tavalla v�rillisi� rahav�it��n, naputtelivat vaskilevyj� tai valmistelivat nahkakappaleita. Hyvin hupaista oli n�hd� heid�n leipovan. Heill� oli yl�puolelta avoin uuni, joka oli ik��n kuin suurta pesukattilaa varten tehty; se l�mmitettiin kuivilla kaisloilla ja oljilla, ja eritt�in ketter�sti leivotut taikinakakut paistettiin �kki� muurin sis�ss� polttavan tulen hehkulla ja otettiin sitte pois t�ysin kypsynein�. Kuljimme ohi er��n puodin, jonka luulin olevan nahkakaupan; oppaamme vaati tarkemmin katselemaan sit� ja, mit� kummaa, nuo nahkatukut olivatkin puristettuja, pitkiksi liuskoiksi leikeltyj� aprikoita, joita veteen liuventamalla saa hyv�� ja halpaa limonaadia. Hyvin kummastutti meit�, kun n�iden puhtaasti it�maisten tuotteiden, tavaroiden ja ty�aseiden joukossa n�imme uutteraan ty�skennelt�v�n eurooppalaisilla ompelukoneilla; niit� paitsi eiv�t nuo vanhoillaan olevat damaskolaiset kumminkaan ole voineet olla. "Todellisia damaskolaisia miekkoja" emme lainkaan tiedustelleetkaan, koska ne tiett�v�sti valmistetaan Solingen'in kaupungissa Saksanmaalla. Tuon entis-aikoina kuuluisan silkki- ja fajanssiteollisuuden h�vitti kokonaan vuonna 1400 j.Kr. p��llikk� Timur; sama mies tapatti useimmat asesep�t ja siirsi eloonj��neet Samarkand'in kaupunkiin, jossa sanotaan viel� nytkin harjotettavan damaskolaista teollisuutta. -- Damaskuksen basaareissa kulkiessa saa olla kaikessa rauhassa myyjien ahdistuksilta, eik� niiss� kukaan pakota ostamaan, kuten Konstantinopolissa, Smyrnassa ja Kairossa on tapana. Siell� on kaikki puhtaasti it�maista, siis my�s arvokasta. Vaatimatonta ja s��dyllist� n�ytt�� kansa huvituksissaankin olevan. Tuolla kahviloissaan Baradan rannoilla tai puutarhoissaan, joissa vaan raikasta l�hdevett� tai limonaadia on saatavilla, virkist�v�t he itse��n kaikkein vaatimattomimmilla keinoilla: he nauttivat ainoastaan varjoa, vilvostuttavaa vett�, el�hytt�v�� vihannuutta ja lukemattomien kukkien hurmaavaa tuoksua, tietysti on heill� lis�ksi suussaan nargileh'insa (vesipiippunsa.) Varsinkin perjantai- ja sunnuntai-iltap�iviil� kulkevat he suurissa joukoissa ihaniin puutarhoihinsa, ja silloin n�kyy kaikkialla juhlapukuisia ihmisi�; he istuskelevat viattomasti iloiten ja pakisevat kesken��n, poltellen piippua. Heid�n joukossaan on harvinaisen kauniita naisia; ainoastaan kristittyjen naisten kasvot saa n�hd�, sill� muhammettilaisten ovat hunnun peitossa. Er��st� haschisch-polttajasta, joka melkein alastonna ja puoleksi mielet�nn� kierieli maassa, huomasimme, ett'ei nautinnonhalu sent��n aina ole niin viatonta laatua. Mutta t�m� olikin ainoa vastenmielinen n�ky, joka h�iritsi meit� Damaskuksessa. Kaikki, mit� muuten Damaskuksessa satuimme n�kem��n, esim. kenraali, joka yht� viatonna ja tyytyv�isen�, kuin nuoret kauppamiehet ja muukin kansa, pureskeli hapanta kurkkua, tai kunnian-arvoisat arabialaiset, jotka huvikseen ajelivat lapsineen, tavallisesti tytt� edess� ja poika takana, aasin sel�ss� pitkin katuja, kaikki n�m� muistuttivat meille, ett� it�maat viel� ovat paljoa l�hemp�n� ihmiskunnan lapsuuden ja viattomuuden tilaa, kuin sivistyksen nuoleskelema Eurooppamme. Siit� alkaen kumminkin kun Midhat-pasha onnellisenti damaskolaiset l�nsimaisella sivistyksell� oikein it�maiseen tapaan siten, ett� h�n poltatti muutamia liiaksi ahtaita kaupungin-osia ja sitte toimitti kadut levennetyiksi, on l�nsimainen sivistys alkanut sek� hyvine ett� huonoine puolineen voittaa jalansijaa tuossa maailman vanhimmassa kaupungissa. Ompelukoneet ja vaunut ovat auranneet tien. VII. Baalbek ja Libanon. Libanon'in yli kyll� kannattaa kulkea. Se matka on vieh�tt�vimpi� koko maailmassa ja palkitsee jo yksin��n koko tuon pitk�n Syrian retken vaivat. Niin oivallisella kivitiell� kulkemisesta tai ratsastamisesta, kuin on Beyroth'ista Damaskukseen, oikein siit�kin jo nauttii. Nautintoa lis��m�ss� on rehev� maakunta, jonka l�pi tie kulkee, ja uhkeat maisemat, joita on n�ht�viss�. Mutkistellen menee tie Libanon'in ja sen 6,000 jalkaa korkean solan yli, sitten 3,000 jalkaa alas p�in Bekaa'n hedelm�lliselle tasangolle, sitten taas 1,500 jalkaa yl�s p�in Antilibanon'in vuorelle ja runsaasti 2,000 jalkaa verkalleen alas p�in Damaskusta kohti; n�in monta korkeuden vaihdosta tapahtuu 112 kilometrin (105 virstan) matkalla. T�ll� retkell�, semminkin kun l�htee Damaskuksesta p�in, tulee kokemuksesta huomaamaan todeksi tuon arabialaisen lauseen: Libanon kantaa p��ns� p��ll� talven, olkap�ill��n kev��n ja syliss��n syksyn, suvi uinailee sen jalkojen juurella. Joka p�iv� kulkee yksi p�iv�- ja yksi y�posti Beyroth'ista Damaskukseen ja matkaa koko v�lin 13 1/2 tunnissa. T�m� "diligence imp�riale ottomane" on er��n ranskalaisen yhti�n oma, joka vuonna 1867 rakensi tienkin; sama yhti� v�litt�� suurilla vaunujoukoillaan tavaraliikett� ja kantaa tietullin. Yhti�n kyytivaunut ansaitsevat kyll� n�kemist�. Ne ovat suunnattoman suuria laatikoita, joissa on kuusi sijaa p��osassa, kolme etuosassa ja viisi ylh��ll� katolla; molempia viimemainittuja pidet��n ensi luokkana ja sen, joka tahtoo ihailla luontoa, t�ytyy tyyty� n�ihin ep�mukaviin istuinsijoihin, viel�p� nousta tuulen liehuteltavaksi. Pitk�n ajan ja oikein perusteellisesti punnittuamme asianhaaroja kokeneen oppaamme, Frans-paroonin kanssa, olimme me p��tt�neet kulkea n�ill� kuuluisilla ajoneuvoilla suurimman osan matkaa, aina Schtoran asemalle asti, sielt� tehd� pienen kierroksen Baalbek'iin ja sitten taas Schtorasta alkaen joko ratsastaa Libanon'in yli tai k�ytt�� hyv�ksemme seuraavan p�iv�n kyytivaunuja. Jos tahdoimme olla varmoja siit�, ett� saamme m��r�tyn paikan vaunuissa, olisi meid�n t�ytynyt maksaa kahdenkertaisesti matkasta Schtoraan asti. Jospa olisin tiennyt, mit� meit� kohtasi, en olisi pit�nyt t�t� maksua liikanaisena. Noiden oivallisten hevostemme, jotka yhdentoista p�iv�n kuluessa olivat k�yneet meille rakkaiksi ja arvokkaiksi, t�ytyi joka tapauksessa heti palata mukarin kanssa Jerusalem'iin. Mutta dragomaani ratsasti Beyroth'iin er��ll� sinne palaavalla hevosella. Jo kello kolmen ajoissa aamulla kolisti Dimitri-ravintolan ylen innokas palvelija meid�t hereille makeasta unesta. Olimme kyll� n�in aikaiseen nousemiseen jo tottuneet noissa v�hemmin miellytt�viss� arabialaisissa y�sijoissamme, mutta t��ll� hyv�ll� vuoteella maatessamme olisimme mieluisasti v�h�n palkinneet edellisi� laimiinly�misi�. Olihan t�m�, n�et, koko viisiviikkoisella matkallamme, merkillist� kyll�, ensimm�inen varsinainen ravintola, jossa olimme y�t�. Johanniittein vierasmaja Jerusalemissa, niin moitteeton kuin se onkin, ei vaatinutkaan ravintolan arvoa. -- Aamiainen ravintolan suuressa ruokahuoneessa lampun himme�ss� valossa ei ottanut oikein maistuakseen; kumminkin jaoimme ruokailuamme katselleelle viinurille ja lukuisille muillekin haluaville t�ll� kertaa jotenkin mielell�mme juomarahoja, ja meid�t p��stettiin talon pikkuportista kumarruksessa kadulle, k�ym��n l�heist� postitaloa kohti. Pimeydest� huolimatta oli siell� jo vilkas liike. Noah'in arkki oli jo valmiina. Koetimme anastaa itsellemme ylh��lt� parhaat paikat, mutta er�s valkopukuinen, tukeva herra, joka siell� pime�ss� kopeloi matka-arkkujen keskell�, esti meit� lausuen painavasti pari ranskalaista sanaa. Vihdoin p��simme kumminkin sijoittumaan ja tyynimielisin� katselimme sitten, miten matkaseuramme yh� enentyi, hevoset valjastettiin ja er�s arabialaisvanhus, joka oli alhaalla olevaan paikkaansa perin tyytym�t�n, tuikeana r�hisi. Vihdoin, v�h�n ep�s�ntillisesti k:lo 1/2 5 j�lkeen, avataan talon rautaiset portit ja nuo raskaat, kellerv�t vaunut l�htev�t, kuuden hevosen vet�min�, r�misten t�ytt� vauhtia eteen p�in. H�m�r�� kun on, ei Damaskusta eik� sen rehevi� puutarhoja voi, valitettavasti kyll�, viel� juuri paljon n�hd�; ainoastaan kukkien unelmat tuoksuivat eritt�in vieh�tt�v�sti hiljaisessa avaruudessa. Meist� itsest�mme tuntui, kuin olisi Damaskuksessa olomme ollut unelma ja pysy�ksemme tuossa kauniissa unelmassa tuuditutamme itsemme t�ss� salaper�isess� aamuh�m�r�ss� aivan mielell�mme vienoon uinailuun. Pian valkenee kumminkin p�iv�, me tulemme varsinaiseen Baradan jokilaaksoon ja nousemme sitten verkalleen vuorensel�nnett� yl�s mets�tt�m�n, punervan Kasiun-vuoren ymp�ri. Mik� sanomattoman ihana maisema avautuu n�ht�villemme! Jyrkkien, 1,000 jalkaa korkeiden kalliosein�mien v�liss� kohisee Barada, ja sen sivulla kiertelee maantie hiljalleen eteen p�in. Joen reunus on niin tarkoin rehev�n, vihannan ruohoston peitt�m�, ett� virta on toisinaan aivan varjossa. Miss� vaan vuorensola on hiukankin leve�mpi, sielt� vilahtelee kukkivien hedelm�puitten keskelt� sievi� maataloja, rikkaitten damaskolaisten kes�huviloita. En tied� yht��n laaksoa, en edes Sveitsiss�k��n semmoista, jonka pit�isin t�t� Baradan laaksoa ihastuttavampana. Erityisen vieh�tyksens� saa laakso sit�, ett� siin� on niin omituisesti yhtyneen� jylh�nihana luonto ja etel�maiden runsas kasvullisuus. Ik�v� kyll� kest�� t�t� nautintoa liian v�h�n aikaa. Jo tunnin kuluttua k��ntyy maantie �kki� laaksosta Antilibanon'in yl�tasangolle, emmek� en��n saa lainkaan n�hd� Baradan laakson ihanimpia osia. Sen sijaan kuljemme me aution aron poikki, joka kyll� voi olla damaskolaiselle sotajoukon-osastolle erinomaisen hyv� harjotuskentt�, mutta meit� se ei suinkaan miellyt�. Olimme siksi korkealla, ett� jo alkoi viluttaa; v�h�n kadehdimme toista ajajaa, joka paksuun, kameelinkarvaiseen viittaansa k��riyneen� ja kasaan kyyristyneen� veti oikein autuaallista unta. Mutta kun me taasen olimme kulkeneet vuorten yli ja rohkeita kaarroksia tehden laskeuduimme er��seen syv��n laaksoon, nousi h�nkin yl�s, muisti t�rke�n virkansa ja alkoi voimakkaasti jarruttaa vaunuja. Toisella kyytimiehell� oli kyllin tekemist� hillitess��n virkeit� hevosia, jotka mielell��n juoksivat viheri�iv�� vuorenrinnett� alas. -- Noin 1 1/2 tunnin kuluttua tulimme me aina jollekin pys�yspaikalle, jossa vaihdettiin hevosia. Matkustajiakin se v�h�n virkistytti, kun saivat oikoa kangistuneita j�seni��n ja k�vell� itsens� l�mpimiksi. Mutta kun Antilibanon'in solasta kiisimme Bekaan avaralle tasangolle, ei meid�n en�� lainkaan tarvinnut kaivata l�mpimyytt�. T��ll� Libanon'in ja Antilibanon'in korkeiden vuorijonojen v�liss� oli rasittavan kuuma ja molemmin puolin maantiet� olevien pensastojen tuoksu oli aivan huumaavaa. Puut olivat t��ll� niin rehevi�, ett� niiden oksat olivat usein v�h�ll� temmata vaunujemme katon irti; aivan �kkiarvaamatta saimme me syytt�m�sti pienen selk�saunan. Tuskin 1 1/2 tuntiakaan oli kulunut, kun jo olimme matkanneet poikki tasangon; mutta vuoristomatka oli kest�nyt 5 tuntia. S�ntilleen k:lo 11 saavuimme Schtoraan ja samaan aikaan vieri my�s Beyroth'ista tuleva vaunu paksuja tomupilvi� ilmaan tuoksuttaen p��aseman eteen. T��ll� oli kaksikin "ravintolaa," luultavasti molempien damaskolaisten haaraosastoja, mutta aamiainen, jonka vaatimattomammassa niist� s�imme, ei ollut juuri kehuttava. Baalbek'iin viev�t ajoneuvot, avonaiset, kevyet vaunut seisoivat jo oven edess�, emmek� me puolestamme viivytelleet kauan, vaan l�hdimme kiit�m��n p��m��r��mme kohden. Turhaan yrittelin maata kuumimman ajan p�iv�st�. Kun ei se siis onnistunut, koetin kiinnitt�� huomioni noihin siunattuihin ketoihin, joiden l�pi kuljimme, ja iloitsin n�hdess�ni niin runsaasti viinik�ynn�ksi� ja laveita silkki�ispuu-metsi�. Muhkeita kyli�kin sivuutimme ja kuljimme vuolaitten purojen yli. Vilaukselta vaan n�imme Sahlen miellytt�v�n kaupungin, joka pilkisti esiin v�h�n syrj�ll� tiest� kallioiden v�liss� ik��n kuin kaukalossa. Baalbek'in kaupunki sijaitsee Antilibanon'in juuren l�nsipuolella, 45 kilometrin matkan p��ss� Schtorasta. Libanon'in rinteilt� laskeuduttuamme t�ytyi meid�n kulkea viel� kerran Bekaan tasangon poikki tosin nyt vinoon, koilliseen suuntaan. Er�s hieno ranskalainen jesuiitti ja muuan baalbekil�isvanhus olivat matkakumppaneinamme. Edelliselt� s�rkiv�t vaununpy�r�t pirstoiksi siev�n kepin, jota h�n jo kymmenen vuotta oli kuljetellut toverinaan; onnettomuus saattoi h�net kovin haikeamieliseksi, mutta tyynen� h�n pysyi kumminkin. Olimme hyvinkin v�syneit�, kun nelj�n tunnin ajan matkustettuamme pitkin autioita kentti� auringon l�mpim�sti paahtaessa, kyytimies viittasi p�n�kk�n� muutamiin patsaisiin, jotka et��ll� meist� kohousivat korkeuteen; siell� oli Baalbek. Me tulemme yh� l�hemm�ksi ja erotamme yh� selvemmin nuo merkilliset keltaiset temppelinrauniot. V�h�� ennen kuin p��semme niiden luo, huomauttaa ajaja meille er�st� kivilohkaretta; laskeuduimme vaunusta ja k�ymme katsomaan sit�. Edess�mme oli kivim�hk�le, joka oli kokonaan kalliosta irroitettu ja yl�osasta tasaseksi hakattu; se oli oikein pelottava esine: 69 jalk. pitk�, melkein 15 jalk. korkea ja 13 jalk. leve�. Sellaisista nelj�k�skivist� tekiv�t muinaiset Foinikialaiset rakennuksiaan. Kolme niin suurta kive� on tosiaan k�ytetty Baalbek'in Akropoliksen muuria rakennettaessa ja liitetty 21 jalan korkeuteen muurin sein�m�ksi. Tuskin voisi uskoa, mutta kumminkin on se totta. Aivan �llistyy muurin luona seisoessa eik� voi k�sitt��, mitenk� t�m� oli mahdollista sen-aikuisilla ty�aseilla ja apuneuvoilla. Muinais-ajan kansat kutsuivatkin koko temppeliryhm�� "kolmen kiven pyh�k�ksi." Kaupungin molemmat ravintolat koettivat kilvan saada meid�t vieraikseen ja tarjosivat meille asunnon toinen toistaan halvemmalla; me olimme hyvin mahtavia, kun nyt ensi kertaa Jerusalemista l�hdetty� esiinnyimme ilman opasta ja panimme liikkeelle kaiken ranskan kielen taitomme. Tietysti menimme v�hemm�n vaativaan ravintolaan ja hyvin siell� viihdyimmekin. Koska aurinko ei en�� kauan ollut taivaalla pelottamassa, l�hdimme me toteuttamaan p��tarkoitustamme, joka oli kuuluisain temppelinraunioiden tarkasteleminen: Olen kyll� Roomassa ja Ateenassa ihaillut useita vieh�tt�vi� muinaisj��nn�ksi�, mutta en ole muualla n�hnyt yht��n ainoata niin suuremmoista, niin valtavaa, kuin Baalbek'issa. Egyptil�iset rakennukset ja temppelit ovat tosin suuruudeltaan silmiinpist�v�mpi�, mutta er�s hienosti sivistynyt herra, jonka tapasimme Schtorassa, vakuutti Baalbek'in pyh�kk�jen kerrassaan hurmanneen h�net, vaikka h�n juuri palasi Egyptist�. Furrer esitt�� oivallisesti niiden vaikutuksen: "Syyn� lumoamaan vaikutukseen, jonka t�m� rakennus tekee, on se, ett� kreikkalainen taide on tosin k�ytt�nyt egyptil�isten muistomerkkien suunnatonta suuruutta, mutta kumminkin ly�nyt n�ihin tavattomiin suuruussuhteisiinkin vapaan ja kaikkivaltiaan hengen leiman." Pyh�kk�jen paikkaa l�hestyess�mme jouduimme puutarhaan, jossa oli pieni py�re� temppeli. T�m� niinkutsuttu Venus-temppeli oli sek� ulkopuolelta ett� sis�st� kaunistettu somilla n�kinkeng�n muotoisilla komeroilla. Muuan vanha akka kirkui meilt� almua, ja asettui puutarhanportille eik� tahtonut p��st�� meit� pois. T�m� tuntui minusta jo v�h�n liiaksi h�vytt�m�lt�. Ty�nsin tuon Venuksen vartiattaren syrj�lle ja l�hdin kumppanineni pois tuosta harmittavasta paikasta. Hetki sen purojen reunoilla harhailtuamme satuimme onneksi juuri Akropoliksen sis��nk�yt�v�lle. Suoritettuamme virallisesti m��r�tyn nelj�n markan maksun l�hdimme raunioille pitk�n pime�n tunnelin l�pi. T�m� kuuluu Akropoliksen alustarakennuksiin; joka on rakennettu samaan kummalliseen tapaan, kun Jerusalem'in temppeli, jossa my�s moskean alitse astutaan "Salomon paikalle." Aluksi on kovin vaikeata perehty� paikkaan, kun aivan �kkiarvaamatta joutuu keskelle temppelipihaa ja n�kee edess��n j�ttil�iskokoisen Zeustemppelin rauniot ja kuusi suunnattoman suurta pylv�st�. Mutta lopulta l�ysimme kumminkin tuon jokseenkin hyvin s�ilyneen sis��nk�yt�v�n ja ihmettelimme sen mahtavia patsaita ja korureunuksia. Kyll�p� t�m� osa mahtoi olla lujasti rakennettu, koska saraseenit aivan helposti muodostivat siit� linnoituksen. Eritt�in omituisilta n�ytt�v�t ampumarei�t temppelin pyhiss� muureissa. Muista j��nn�ksist� ihmettelimme hienokomeroisia ulkosein�mi� ja noita kuutta pylv�st�, jotka saattavat meid�t aavistamaan, kuinka suuremmoinen tuo temppeli on muinoin ollut, ja selitt�v�t meille syyn, mink� t�hden sit� aikoinaan ylistettiin maailman ihmeeksi. Aavemaisina kohoavat ne 65 jalan korkeuteen; ovatpa l�pimitaltaankin seitsem�n jalkaa, niin ett'ei kolme miest� k�sivarsiltaan uletu ymp�ri. Raa'an voitonhimon vallassa ovat ihmiset olleet, kun ovat melkein puoliv�liin asti lohkaisseet jokaisen pylv��n saadakseen niit� yhdist�v�t rautakoukut itselleen kiskotuiksi. Merkillist� kyll� pysyv�t ne viel� pystyss�, vaikk'ei muuta kuin lujat liitin-ansaat yhdist� niit�. Paljoa suuremmassa m��rin, kuin n�m�t rauniot, huvitti meit� pienempi, mutta yh� viel� hyvin s�ilynyt auringontemppeli, -- sen pylv��t ovat vaan 45 jalan korkuiset -- joka on muinaisajan suuremmista rakennuksista paraiten s�ilynyt. Siit� saa oppimatonkin selv�n k�sityksen vanhan-aikuisen temppelin muodosta ja kauneudesta. H�n n�kee, miten sen sek� sis�- ett� ulkopuolella oli ihmetelt�vi� pylv�sk�yt�vi�, miten sievi� olivat ne komerot, joissa muinoin jumalainkuvia s�ilytettiin; h�n ihmettelee miten sirosti kivenhakkausty�t pylv�iden p�iss� ja katoissa ovat tehdyt. Pylv�sk�yt�vien la'et tosiaan n�ytt�m�t hyvin hienolta kiveen hakatulta pitsikankaalta. Maahan sy�styt mahtavat j��nn�kset ovat niin kunnioitusta her�tt�vi�, ett� mielell��n otaksuisi koko t�t� ihmetelt�v�� ihmisty�t� k�ytetyksi ylevimp��n jumalanpalvelukseen. Mutta t�m� olikin tuon h�vytt�m�n, tuiki kelvottoman jumalanpalveluksen pes�paikka, jonka kauneudesta pakanallisetkin kirjailijat inhoten kertoilevat. Kuinka perin toisellaisia muistoja her�tt�� Jerusalem'in temppelipaikka! -- Ja sittenkin! Kuinka valtavilta nuo muinais-ajan j�tteet n�yttiv�t iltaruskon hohteessa, kun ravintolan eteiselt� viel� kerran silm�ilimme niit�. Tuossa aivan l�hell� meit� olivat nuo hohtavat marmorimuurit ja pylv��t, kunnian-arvoisen ruosteen kauttaaltaan peitt�min�. Hymyilev� vihannuus ymp�r�i niit� kaikkialla ja Libanon'in lumipeitteinen kukkula kohousi niiden takana. Ylev�, unehtumaton n�ky! Ateenan Akropoliksen kuva painuu kyll� lujasti herkk��n mieleen, mutta t�t� n�kyalaa suuremmoisempana en sit� voi pit��. Edelliseen luot kyll� n�yr�sti kunnioittaen silm�si yl�s, mutta t�m� levi�� aivan tuossa edess�si perin mahtavana ja ihanana, kun ravintolan eteiselt� sit� katselet. Olimme niin kerrassaan n�iden suloisten vaikutusten vallassa, ett� unhotimme pahoinvointimmekin ja nousimme jo k:lo kuuden ajoissa vuoteilta l�hte�ksemme Beyroth'ia kohti. Tuo 91 kilometrin matka Baalbek'ista Beyroth'iin oli aivan liiaksi pitk� yhdess� p�iv�ss� suorittaa. Schtoraan asti sujui matka kumminkin aivan mukavasti; siell� odotti meit� dragomaanimme, Williams, hevosineen. Emme juuri paljoa hupia odottaneet j�ljell� olevasta matkasta, sill� niin kurjilta n�yttiv�t sek� hevoset ett� satulat. Matkakumppanini loikin sen t�hden ik�v�iv�n katseen kyytivaunuihin, jotka juuri tulivat molemmilta tahoilta Schtoraan. Kuinka mielell��n olisi h�n puikahtanut niihin! Kernaasti olisinkin sen suonut, sill� kovin horjui jo rohkeuteni. Olin huolissani siit�, miten itse p��sisin terveen� Beyrothiin enk� olisi tahtonut saattaa vaaraan toveriani, jonka olin taivuttanut poikkeemaan Baalbek'iin. Mutta hevoset olivat jo reilassa ja kyytivaunut t�ynn� ihmisi�. Rohkeutta siis. Nousimme ratsaille ja p��timme enn�tt�� aika matkan kyytivaunujen edelle, jotka viipyiv�t 1/2 tuntia Schtorassa. Mutta heti ensi askeleesta huomaan, ett� istun viheli�isen el�imen sel�ss�; se ei tahdo l�hte� lainkaan liikkeelle. Lohduttelin itse�ni arvellen, ett� kyll�h�n menee, jahka p��see v�h�n alkuun ja l�mpi��. Hutkin sit� v�h�n selk��n: verkkaan liikahtaa se pari askelta eteenp�in. Mit�h�n t�st� lopulta tulleekaan, kun t�llaisella kelvottomalla konilla pit�� ratsastaa 46 kilometri�! Miten riemuisaksi min� olin mieless�ni kuvaillut Libanon'in yli ratsastamista, ja p�iv�kin oli niin herttainen! Kaikeksi onnettomuudeksi pisti viel� p��h�ni kulkea vanhaa karavaanitiet� ja siten oikaista maantien mutkat, joita se tekee kulkiessaan jyrkk�� vuoren rinnett� yl�s p�in. Mutta siin�k�s vasta tuska tuli! Hevonen ei liikkunut paikaltakaan; tuo sorainen, kivinen tie oli sen mielest� kai liiaksi ep�mukava. Minun t�ytyi muutamin paikoin nousta selj�st� ja vet�� sit� per�ss�ni. Silloin rohkeuteni melkein lannistui ja jo v�h�n toivotonna katselin, kuinka matkakumppanini varsin mukavasti ratsasti eteen p�in kaukana minusta. Eik� Williams'iakaan, joka olisi v�h�n voinut auttaakin, n�kynyt miss��n, h�n kun oli, n�et, taasen my�h�stynyt. Vastaantulevat kameelin- ja aasin-ajajatkin eiv�t minua lainkaan miellytt�neet, ja muuan tien ohella oleva kameelinraatokin levitti oikein kauhistavaa l�yhk��. Vihoviimeinkin olin taasen maantiell� ja eteen p�in p��sin, vaikka kyll� hitaasti. Ja saavuttaapa juuri samassa Williamskin minut ja huutaa jo et��lt�: "No, eip�s hevosenne kuljekaan." Annahan olla, ajattelin, kyll�p� saat viel� k�rsi� siit�, ett� hankit minulle t�llaisen kurjan konin! Nousin hevosen selj�st�, annoin h�nelle hevoseni ja matkalaukkunikin; kinastelematta ottikin h�n ne vastaan ja antoi minulle sen sijaan hevosensa ja huonon satulansa. Uusi hevoseni k�veleekin ripe�sti, jopa juoksee ja hyppii iloisesti, maantiekin kun on oivallista. Hetken kuluttua on dragomaaniparka jo j��nyt kauvaksi k�rsim��n rangaistustaan, ja min� tunnen pelastuneeni. Mutta iloni ei kest�nyt varsin kauan. Libanon'in huipulla n�en rakkaan yst�v�ni ja matkakumppanini, H:n, istuvan ep�toivoissaan er��n postiaseman ��ress�; h�n aikoo heitt�� ratsastuksen sikseen ja odottaa kyytivaunua, vaikka olikin p��ssyt koko lailla eteen p�in, tosin kyll� siten, ett� oli piiskansa jo poikki hakannut. Min� rohkaisin h�nt�, ja, kun taas yhdess� l�hdemme matkalle, k�velee h�nen hevosensa nytkin nopeammin. Hirmuista on ratsastaa, kun jalukset ovat huonot ja eripituiset; lopulta meni toinen poikkikin ja minun t�ytyi nousta hevosen selj�st� sit� parantelemaan. Kun jalushihnatkin katkesivat, ei minulla en��n ollut juuri paljon toivoa p��st� t�ll� keinoin Beyroth'iin. Kilometrin toisensa per�st� p��simme sent��n eteen p�in. Puolimatkassa huokasimme er��ss� tien ohella olevassa ravintolassa, vahvistimme itse�mme v�h�n -- koko p�iv�n� emme olleet, n�et, sy�neet lainkaan -- ja odottelimme kyytivaunuja. Aivan oikein, kyytivaunut tulivatkin, mutta yst�v�ni H:n harmiksi, joka niit� tarkastettuaan oli luullut huomanneensa niiden olevan t�p� t�ynn� matkustajia, hypp�si niihin reippaasti vieress�mme seisova turkkilainen ja sai, kuin saikin, niiss� istumasijan. Emme kumminkaan liene ratsastaneet niink��n hitaasti, koska puolituntia my�hemmin l�hteneet kyytivaunut, jotka tosin vaan hiljakseen olivat luikerrelleet vuoren rinnett� yl�s, vasta t�ss� meid�t saavuttivat. Mutta mit� vaivoja olikaan t�m� ratsastus meille tuottanut! Williams'ista ja h�nen kunnon konista emme tietysti viel� kuulleet hivaustakaan. Mit�s muuta, kuin jatkaa matkaa vaan samalla tavalla! Kolme ylpe�t� beyrothilaista ratsastajaa kiit�� t�ytt� vauhtia ohitsemme ja luovat meihin raukkoihin s��liv�n, mutta samalla ivallisen katseen. Pian aukenee eteemme Libanon'in l�nsirinteell� tenhoisan ihana n�kyala ja laaja rasvatyyni V�limeren pinta. Mieleni rohkaistuu katsellessani tuota suuremmoista maisemaa. Yst�v�ni H:n mieli lannistuu yh�, sill� jota alemmaksi laskeudumme sit� rasittavammaksi k�y helle, joka ylemm�ss� ilmapiiriss� ei meit� lainkaan vaivannut. H�nen hevosensa k�velee viel� nytkin ketter�mmin: minun ei tahdo en�� ensink��n kulkea eteen p�in, saan vet�� sit� per�ss�ni. Muutamalla hyvin kauniilla paikalla pys�hdyin viel� kerran: annan er��n vanhan akan valmistaa itselleni pari lasia limonaadia ja ihantelen noita hyvin rakennettuja kukkulain rinteit� ja syviss� laaksoissa kasvavia viini- ja silkki�ispuu-tarhoja. Vaikka v�symys olikin suuri, oli n�itten maisemain vieh�tysvoima viel�kin suurempi; rasiintumisesta huolimatta min� nautin syd�mmen pohjasta ja painoin tarkalleen mieleeni tuon vieh�tt�v�n kuvan. Miten vastakkaisia maisemia n�keek��n Libanon'in alueella kulkiessa! En voi edes kuvaillakaan mieless�ni autiompaa ja kolkompaa seutua, kuin Antilibanon'in it�inen rinne: tuo kahden p�iv�n matka Baniaksesta Damaskukseen kauhistavan laavakent�n ja hiekka-aavikon poikki on ik�vin muisto koko matkaltani. Libanon'in l�ntisen jyrk�nteen taas voin arvelematta pit�� kauneimpana, mit� koko pitk�ll� matkallani n�in, ja ainoastaan Korfun saarta voin verrata t�h�n. Ahkerat ihmisk�det ovat t�ss� kehitt�neet, niin paljon kuin suinkin mahdollista, luonnon runsasta kasvullisuutta. Kaikkialla vuoren pengermill� ja kunnailla n�kee rehev�n kasvullisuuden sek� kallis-arvoisten viini- ja hedelm�puutarhojen ymp�r�imin� varakkaita kyli�. Maantienkin varrella oli talo talon vieress�, kahvila kahvilan kyljess�. V�h�n sivummalla taasen oli varakkaitten beyrothilaisten komeita maakartanoita; n�itten t�ytyy, n�et, muuttaa kes�ksi vuoristoon, jott'eiv�t kuumuudesta kerrassaan menehtyisi kaupungissa. Kaiserswerth'in diakonissoillakin on kes�asunto Areia-tien varrella l�hell� Saksan konsulin huvilaa. -- Libanon'in kiemuroivalla harjulla menev�� tiet� kulkiessa n�kee melkein alati edess��n suuremmoisia maisemia; oikein ihmetytt��, kun n�kee niin laajalle eteen p�in, yli mereen pist�yv�n vuoren sel�nteenkin. Tuo oli n�ky, joka meid�tkin, vaikka olimme onnettomia ratsastajia, pani v�kisin huokaamaan. Lopulta p��simme kumminkin perille. Vaikk'ei Palestiinan matkamme p��ttynytk��n juuri kehuttavasti, oli sen loppuosassakin sent��n suuremmoisia maisemia ihailtavanamme. Beyroth'issa olimme astuneet "luvatulle maalle" ja jo ensi p�iv�n� ihmetelleet kaupungin ihanuutta ja er��n saksalaisen uutisasukkaan maatilalla ihailleet luonnon herttaisuutta ja tuon maan hedelm�llisyytt�, jossa "maitoa ja hunajaa vuoti." T�n��n ollessamme viimeist� p�iv�� "pyh�ll� maalla" painamme mieliimme unehtumattoman kuvan Libanon'ista, jota jo psalmien-tekij�t ylistelev�t; sit� lujemmin piintyy se mieliin, kun se on vaivoin saatu. Nyt iloitsen siit�, ett'ei kyytivaunuissa ollut meille tilaa; mutta en toivoisi pahimman vihollisenikaan t�ytyv�n ratsastaa niin huonoilla konilla, kuin meid�n hevosemme olivat. VIII. Beyroth'ista kotiin. Matkamme Palestiinassa ja Syriassa oli siis onnellisesti p��ttynyt. V�synein�, eritt�inkin ratsastuksesta Schtoran ja Beyroth'in v�lill�, odotimme suuresti tarpeellista lepoa. Keskiviikkona Toukokuun 14 p:n� k:lo 7 illalla astuimme egyptil�iseen h�yrylaivaan matkustaaksemme Portsaid'in, Suez'in-kanavan ja Ismailian kautta Egyptin p��kaupunkiin, Kairoon. Kaksi vuorokautta matkustettuamme saavuimme viimemainittuun kaupunkiin perjantaina 16 p:v�n� iltap�iv�ll�. Viivyimme Kairossa sitte l�hes nelj� p�iv��. Koko ajan aamusta iltaan asti k�ytimme niiden merkillisyyksien katselemiseen, joita t�ss� paikassa l�ytyy runsaasti. Ikivanhan sivistyksen j�lki� huomaa matkustaja kaikkialla. -- Pappienkokouksessa Jerusalemissa tutustuimme, kuten ennen olen maininnut, pastori B:iin, joka asuu Kairossa ja on harvinaisen hauska ja yst�v�llinen mies. H�n teki meille joka p�iv�n varalle uuden ohjelman, jonka avulla helposti voimme huomata kaikki, mik� ansaitsi n�kemist�. Aina kun h�nelt� vaan riitti aikaa opasteli h�n meit� matkoillamme ja k�veli retkill�; ja kun virkatoimet h�nt� estiv�t, selvitti h�n meille asiat ja paikat niin hyvin, ett� suuritta vaikeuksitta voimme omin p�in suoriutua. Milloin matkustimme "Siseh'in pyramiideille," milloin ratsastimme muuleilla "vanhaan Kairoon," milloin soutelimme venheell� valtaavan, ihmeellisen Niili-virran aaltoloilla, milloin k�vimme basaareissa, jossakin moskeassa, linnoituksessa, kirjastossa, taikka "kalifein haudoilla," milloin k�velimme Esbekijell� l�hemmin tutustuaksemme kansan el�m��n j.n.e., j.n.e. Matkamuistelmani tulisivat liian laveiksi, jos t�ss� kertoisin kaikista niist� merkillisyyksist�, joita joka askeleella tapaa t�ss� maailman vanhimmassa sivistysmaassa. Matkustajat ovat kirjoittaneet suuria teoksia t�m�n ikivanhan sivistysmaan muinaisista vaiheista ja suurista muistomerkeist�, jonka t�hden en ryhdy lainkaan niist� kirjoittamaan. Huomattavaa on ett� juuri t��ll� muhammettilaisuus kukoistaa ja vallitsee uskonnollisella alalla hyvin voimakkaana. Sill� n�ytt�� t��ll� olevan oikea keskikohtansa. Se ilmenee muun muassa siit�, ett� yksin��n Kairossa on 400 moskeaa. Ilolla saatan mainita ett� kristillisetkin kirkkokunnat tekev�t siell� ty�t� milloin paremmalla milloin huonommalla menestyksell�, ja ett� Jesus Kristuskin on l�yt�nyt siell� syd�mmi�, jotka ovat avautuneet H�nelle. Mutta sittenkin pakanuuden pimeys, joka muhammettilaisuudessa on kauhistavampi kuin miss��n muussa niist� uskontomuodoista, joita ahtaammassa merkityksess� kutsutaan pakanallisiksi, peitt�� maan ja kansan. Jokainen kristitty, joka matkustaa t��ll� ja n�kee noitten kapeitten, j�yk�nn�k�isten minareettein kohouvan taivasta kohti, ei voi muuta kuin toivoa ja rukoilla, ett� nuo sadat ja tuhannet moskeat pian, hyvin pian muutettaisiin kristillisiksi kirkoiksi, joissa julistettaisiin evankeliumia "ristiinnaulitusta" jokaiselle uskovaiselle autuudeksi, ett� pakanuuden pimeys h�lvenisi ja Kristuksen kirkkauden loisto valaisisi pimeit� syd�mmi�. Milloin t�m� aika tulee, sen tiet�� yksin Herra; mutta jokainen rukoilkoon uskossa, ett� se tulisi. Ne p�iv�t, jotka olimme p��tt�neet oleksia Kairossa, kuluivat pian. Tiistaina 20 p:n� Toukokuuta oli l�ht�p�iv�. Helteinen aurinko oli laskeutunut ja ilta oli k�ynyt viile�ksi ja miellytt�v�ksi kuuman, polttavan p�iv�n per�st�. Toverini v. R. ja min� kuljimme yst�v�llisen pastori B:n saattamana Kairon rautatien asemalle, matkustaaksemme y�junalla Alexandriaan. Suuri tungos oli asemalla. Varmaankin olivat kuuman p�iv�n takia useimmat matkustajat s��st�neet matkansa y�ksi. Vaunuihin ei tahtonut mahtua kaikki matkustajat. Kauvan etsitty�mme l�ysimme vihdoin jotenkin mukavan paikan. Viel� kerran puristimme j��hyv�isiksi yst�v� B:n k�tt�. Viel� silm�simme Kairoon, se n�yttikin meist� nyt niin omituisen vieh�tt�v�lt�, kun oli synkk� y� ja siell� t��ll� tuikkeli kirkkaita valoja. -- Juna l�hti kiit�m��n V�limeren rannikkoa kohti. P��sty�mme matkalle aloin l�hemmin tarkastaa sit� kirjavaa seuraa, johon olimme joutuneet. L�heisin naapurini oikealla puolella oli er�s arabialainen kirjailija, joka, kumma kyll�, osasi puhua saksaa. H�n sanoi oleskelleensa Saksassa nelj� vuotta ja olevansa nyt matkalla Damaskukseen, likemmin tutustuaksemme sik�l�isiin oloihin, joista h�n aikoi kirjoittaa tutkimuksen. Hetken kuluttua k��ntyi puheemme uskonnolliselle alalle, kun kysyin, tiesik� h�n mist� muhammettilaisten kuukauden pituinen paasto, joka muutama p�iv� sitten oli p��ttynyt, oli saanut alkunsa. Sanoin matkalla kuulleeni monenlaisia selityksi�, muun muassa Damaskuksessa seuraavan: Kun Muhammed kerran oleskeli Damaskuksessa, n�ki h�n siell� ihmeen kauniin tyt�n, johon h�n heti rakastui. Tietysti h�n tahtoi saada tyt�n vaimoksensa. Mutta tytt�p� ei my�ntynyt h�nen pyynt��ns�, h�n kun jo sit� ennen oli rakastunut er��seen nuoreen mieheen. Profeetta k�vi mustasukkaiseksi. Er��n� iltana, kun Ramadan -- se oli tyt�n is�n nimi -- pani toimeen pidot, joihin h�n kutsui Muhammedin ja muita etevi� henkil�it�, tapasi profeetta tyt�n ja h�nen rakastajansa Ramadan'in kartanon portilla hell�sti seurustelemassa; mustasukkaisuuden kiihdytt�m�n� h�n miekallansa l�visti nuoren tyt�n. Tehty�ns� t�m�n hirmuisen ty�n meni h�n sis�lle aivan kun ei mit��n olisi tapahtunut. Ihmiset, jotka my�hemmin saapuivat pitoihin, huomasivat portilla ruumiin ja kertoivat siit� sis��n tullessaan. Aikaa voittaen alettiin kaivata perheen nuorta tyt�rt�kin. Kaikki riensiv�t ulos ja l�ysiv�t h�nen l�vistettyn� portilla. Kauhistuneena ja surun valtaamana vaati Ramadan etsim��n rikollista. "Sen, jonka miekka on vereen tahrattu, t�ytyy kuolla, olipa se vaikka itse Muhammed." Vastustamatta tunnusti Muhammed rikoksellisen ty�ns� ja kertoi syyn siihen sek� lis�si: "T�st�l�hin pit�� kaikkien naisten k�yd� huntu kasvoilla, jott'eiv�t he suloudellansa viettelisi miehi� kiusaukseen, ja t�m�n rikokseni t�hden min� paastoon kuukauden sek� annan k�skyn tunnustajoilleni, ett� hekin joka vuosi paastoovat kuukauden." Paastoa kutsutaan sittemmin murhatun tyt�n is�n nimell� Ramadan'iksi. -- Kuultuansa kertomukseni, joka ei suinkaan saattanut Muhammed'in uskonnon perustajaa varsin edulliseen valoon, hymyili mies pilkallisesti ja sanoi, ettei selityksell�ni ollut rahtuakaan perustetta. "Paasto", sanoi h�n, "on saanut alkunsa siit� luonnollisesta syyst�, ett� se on terveellinen kuumassa ilman-alassa. En min� ainakaan tied� muuta syyt� siihen enk� ole l�yt�nyt toista tutkimuksien kautta mainitussa asiassa." Puhelimme yh� edelleen uskonnollisista asioista. Kerskaillen lausui h�n: "Min� puolestani en luota Muhammed'iin enk� profeettoihin." H�n tahtoi omistaa itselleen kunniaa, jopa kerskata siit�, ett'ei h�n uskonut Muhammedia eik� profeettoja, kuten h�nen sanansa kuuluivat; Kristuksesta ei h�n tahtonut kuulla puhuttavankaan. -- "Te olette siis vapaa-ajattelija?" min� sanoin h�nelle. "Aivan oikein, niin olenkin. Jumalan kyll� uskon l�ytyv�n, mutta h�n ei ole lainkaan hy�dytt�nyt minua enk� min� v�lit�k��n h�nest�", h�n vastasi. -- "Te ette siis tarvitse h�nt�?" -- "En." -- -- "Mutta kuinkahan onkaan, eik� omatuntonne jolloinkulloin todista teit� vastaan? Eik� se sano, ett� olette rikkonut siveyden lain vaatimuksia?" -- T�h�n kysymykseen h�n ei tahtonut suorastaan vastata, vaan koetti kierrell� sit� kaikenlaisilla v�itteill�. Mutta kun uudistin kysymykseni, tuli h�n kuitenkin sen verran my�nt�neeksi, ett'ei h�n ollut varsin viaton. "Ihan selv�� on siis, ett� teid�n kerran v�ltt�m�tt�m�sti t�ytyy joutua tekemisiin sen Jumalan kanssa, jonka olemassaolosta te olette vakuutettu. Jollette tahdo tehd� h�nelle tili� jo t�ss� ajassa, niin t�ytyy teid�n tehd� ainakin tuomiop�iv�n�. Teid�n omatuntonnehan todistaa teit� vastaan." Puheeni johdosta rupesimme v�h�n keskustelemaan tulevaisesta el�m�st� ja ijankaikkisuudesta. H�n koetti kaikin voimin vierottaa t�t� ajatusta mielest��n. Selv�sti huomasin, ett� h�n k�vi v�h�n levottomaksi. Kaikenlaisilla verukkeilla koetti h�n h�lvent�� levottomuuttaan. Onnistuiko h�n siin�, en tied�. Kaikissa tapauksissa oli nukkuvan omantunnon ��ni her�nnyt. Tunnustin h�nelle uskoni ja koetin selitt�� h�nelle, ett� min� ainakin tarvitsen Vapahtajaa ja ett� minulla olikin Vapahtaja, Jesus Kristus, joka on minun puolustajani nyt ja tuomiop�iv�n�. -- "Te olette siis kristitty?" sanoi mies. -- "Niinp� olen ja tahdonkin olla; ilman Jesusta en voi el��, ilman h�nt� en voi kuolla enk� astua tuomiolle." -- T�h�n pys�htyi keskustelumme, sill� mies vet�ytyi syrj��n eik� tahtonut pitkitt�� puhettamme. Tuona pime�n� y�n�, jolloin kuljimme Alexandriaa kohti, tulin t�m�n keskustelun johdosta eritt�in ajatelleeksi sit� surkuteltavaa seikkaa, ett� ihmiset ylimalkaan tahtovat kokonaan vierottaa syd�mmest��n kaikki tuomion ja ijankaikkisuuden ajatukset ja tuuditella mielt�ns� makeaan, petolliseen uneen. Muhammettilaiset ja kristityt ovat siin� suhteessa aivan yht�l�isi�. Voi, kuinka hirve�t� lieneek��n, kun kerran t�ytyy her�t� tuosta unesta! Oi, ett'ei olisi liian my�h�ist�! -- Arabialainen matkatoverini katosi ainaiseksi silmist�ni Alexandrian rautatien-asemalla. Kentiesi h�n joskus muistaa y�llisen keskustelumme, Suokoon Jumala, ett� sekin olisi auttamassa h�nt� k��ntym��n Jumalan puoleen, jota vastaan h�n t�ss� tilaisuudessa taisteli! Alexandriassa, joka on eurooppalaiseen malliin rakennettu suuri kaupunki V�limeren rannalla, viivyimme ainoastaan muutamia tunteja, siksi kun laiva l�hti Ateenaan. Matka, joka kesti v�h�n p��lle kahden vuorokauden, oli erinomaisen hauska, meri kun oli tyyni melkein koko ajan. Olimme siten tilaisuudessa nauttimaan raitista meri-ilmaa ja tarpeellista lepoa, mik� olikin v�ltt�m�t�nt�, koska pienet retkeilymme Egyptiss� olivat tehneet meid�t tuiki v�syneiksi. Viivyimme Ateenassa nelj� p�iv��, joina huomiomme oli kiintynyt kaikkeen ylev��n ja jaloon, jota t��ll� tapaa. Eloisa Hellas vanhoine muistomerkkeineen tarjoo paljon, joka ansaitsee matkustajan tarkkaavaisuutta. Joka p�iv� k�vimme katselemassa noita suuremmoisia j�tteit� Kreikan suuruuden aikakaudelta, joita jokaisen matkustajan t�ytyy Ateenassa k�ydess��n ihmetell�. Tuskin voi ottaa askeltakaan tapaamatta jotakuta vanhan sivistyksen muistomerkki�. Toinen suuri raunio toisensa vieress� viittaa matkustajaa muistelemaan Kreikan kansan muinaista mahtavuutta. Kuumeentapaisella innolla ovat tiedemiehet ja tutkijat viime vuosikymmenin� koonneet ja j�rjest�neet kaikki, mit� on j�ljell� muinaisilta ajoilta. Siten on voitu ja voidaan yh� paremmin saada selville muinais-kreikkalaisien maailmankatsanto, elintavat y.m. Matkustajan ajan vie kokonaan suurten museoiden katseleminen, joissa s�ilytet��n vanhoja kapineita, taideteoksia j.n.e. -- Nykyinen Ateena, joka on suurehko (90,000 asukasta) uuden-aikaisesti rakennettu kaupunki vieh�tt�� suuresti matkustajaa, ja viel� enemm�n sen laajat ymp�rist�t. J�t�n taideteokset, rauniot y.m., huolimatta niist� tehd� tarkempaa selkoa. Huomautan vaan siit�, mik� etup��ss� veti huomioni puoleensa Ateenassa, nim. ett� ap. Paavali kerran, 2:lla l�hetysmatkallaan, k�vi t��ll�, ett� h�nkin jaloillansa tallasi Hellaksen herttaisia seutuja. Itse paikka, "Areopagi", jossa h�n julisti el�m�n sanaa, on viel� j�ljell�. Sen saarnan kautta, jonka h�n siin� piti (Ap. T. 17:22-31), kylvi h�n kristin-opin jaloa siement� ihmisten syd�mmiin, siement�, joka toivottavasti kantoi hedelmi�, ainakin muutamissa, ijankaikkiseen el�m��n. * * * * * Tiistaina Toukokuun 25 p:n� j�timme Ateenan ja matkustimme rautateitse Patrakseen, menn�ksemme sielt� h�yrylaivalla Brindisiin. Rautatie Patrakseen kulkee pitkin Korintoksen lahden ihmeen ihanaa rantaa. Peloponneesoksen koko pohjois-osa on tavattoman hedelm�llinen; matkustaja kulkee koko ajan aivan kuin ihanimmassa puutarhassa, ja silm�� sulostuttaa kaikkialla luonnon kauneus. Matkalla poikkesimme muinaiseen Korintokseen, josta ei ole en��n j�ljell� muuta kuin muutamia v�h�p�t�isi� raunioita. Mit�t�n, siivoton kyl� on n�itten raunioitten l�heisyydess�. Ap. Paavali oli muinaisessa Korintoksessa tehnyt ty�t� Jumalan valtakunnan levitt�miseksi. -- Merimatkalla vietimme muutamia herttaisia hetki� mainion kauniilla Korfun saarella. Toukokuun 29 p:n� aikaisin aamulla seisattui laiva Brindisin edustalle, ja me astuimme Italian mantereelle. Muutaman tunnin kuluttua pitkitimme rautateitse vanhaa Pompejia kohden, johon min� aijoin pys�hty� muutamaksi p�iv�ksi. Jo saman p�iv�n iltana k:lo 9 1/4 erosin rautatien asemalla Pompejin edustalla rakkaasta yst�v�st�ni v. R:sta, joka l�hti Rooman, Genuan, Milanon ja Sveitsin kautta omaistensa luoksi Saksanmaalle. N�in j�in yksin�ni pitkitt�m��n matkaa pohjoiseen p�in. Ilman suuritta vastuksitta tein matkan Vesuviukselle, viivyin sitte muutamia p�ivi� ihanassa Napolissa ja vanhassa, muinaismuistoista rikkaassa Roomassa ja matkustin sitten Florensin, Milanon ja S:t Gotthard'in kautta Basel'in kaupunkiin Sveitsiss�, jonne saavuin Kes�kuun 7:n� p�iv�n� illalla. Baselissa, jossa viivyin kokonaisen kuukauden, olin tilaisuudessa tarkastamaan niit� huomiota-ansaitsevia uskonnollisia oloja, jotka Sveitsiss� ovat aikain kuluessa muodostuneet. Kehittynyt ep�usko ja Jumalan kielt�mys toiselta puolen, ja totinen kristillinen usko toiselta puolen ovat t�ss� maassa julkisessa sodassa kesken�ns�, ne ovat erotetut toisistaan kuin kentiesi ei miss��n muualla. Joko -- taikka! Joko ihmiset kuuluvat julkisesti uskottomien ja Jumalan kielt�jien joukkoon, taikka ovat he kokonansa yhdistyneet uskovaiseen joukkoon. Juopa n�itten joukkojen v�lill� n�ytt�� ihmissilm�lle melkein ylip��sem�tt�m�ksi. Sotaa k�yd��n julkisesti molemmin puolin, ja aseet ovat hyvin teroitettuja. Se, joka uskoo Jesukseen Kristukseen, tiet��, mill� tavalla t�m� taistelu p��ttyy. H�n, joka kutsutaan "Voitonruhtinaaksi", ja josta raamattu sanoo, ett� "Jalopeura Juudasta on voittanut", on aivan varmaan johdattava h�nen puolestansa taistelevan lauman ij�iseen voittoon. Koitin Baselissa oleskellessani tutustua sis�l�hetyksen toimintatapoihin; sen eri haarat: kaupunkil�hetys, sunnuntaikoulut, kristillinen diakonia, kolport��ritoimi ja nuorukaisyhdistykset olivatkin erityisten tutkimuksieni esineen�. Siin� tarkoituksessa k�vin Grischoonan laitoksessa, joka sijaitsee kahden tunnin matkan p��ss� Baselista, ja tein matkan Bern'iin, l�hemmin tutustuakseni siell� vaikuttavan "Evangelische Gesellschaft'in" toimintaan. Baselissa ollessani oli suuri l�hetysjuhla, jota t�ll� er�ll� vietettiin tavallista suuremmilla juhlallisuuksilla, koska oli kulunut seitsem�nkymment�viisi vuotta sitten kun Baselin l�hetys perustettiin. Juhlassa oli kymmeni� tuhansia ihmisi� l�helt� ja kaukaa, niitten joukossa 129 pappia ja l�hetyssaarnaajaa. Matkallani pohjoiseen pys�hdyin kahdeksi viikoksi Berliniin, tutustuakseni siell� olevan kaupunkil�hetyksen ja nuorukaisyhdistyksen vaikutukseen. Hein�kuun 22:na p:n� matkustin Tanskaan, jossa oleskelin viikon p�iv�t Askov'in kansan-opistossa, k�vin k�ym�selt� B�rkop'in kansanopistossa ja olin Wiborg'in opettajakokouksessa sek� pohjoismaisessa koulunopettajainkokouksessa ja sunnuntaikoulukokouksessa K�penhaminassa. Koetin tarkkaan tutkia kansan-opistojen synty�, kehityst� ja luonnetta t��ll� niiden synnyinmaassa. Sen ohessa tahdoin l�hemmin tutustua suureen sis�l�hetys-liikkeeseen, joka nyky��n voittaa yh� enemm�n alaa Tanskassa ja on luonteeltaan kirkollinen. K�penhaminassa oleksiessani otin selv�n sik�l�isen kaupunkil�hetyksen ja nuorukais-yhdisyksen toimintatavasta. Loppuosan matka-ajastani Syyskuun 4:n p�iv��n asti k�ytin Ruotsia varten, jossa olin "vapaassa pappis-kokouksessa" Tukholmassa ja kansanopisto-kokouksessa "Hvilan" kansanopistossa Sk�nessa, koetin saada tietoa kaupunkil�hetyksen, sunnuntaikoulun ja nuorukais-l�hetyksen toiminnasta Tukholmassa. Syyskuun 5 p:n� saavuin j�lleen rakkaaseen kotimaahani. Kaikki oli hyvin onnistunut. Niin kuin hyv� yst�v�ni Helsingin rautatien-asemalla eron hetkell� toivotti minulle, olikin Herra koko matkalla vahvistanut, auttanut ja tukenut minua vanhurskautensa oikealla k�dell�. H�nen nimens� olkoon ylistetty ijankaikkisesti!