SUUREN HILJAISUUDEN MIEHI� Kokoelma Blaise Pascalin, Ralph Waldo Emersonin, Leo Tolstoin, Maurice Maeterlinckin, Johannes M�llerin ja Hans Larssonin suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen Toimittanut YRJ� KARILAS WSOY, Porvoo, 1919. SIS�LLYS: Johdanto Blaise Pascal Ihmisen suuruus Petolliset voimat Ihmisen heikkous Ralph Waldo Emerson Itseluottamus Ajattelija Leo Tolstoi Rakastakaa toinen toistanne Rakkauden vaatimukset Maurice Maeterlinck Syv� el�m� Sis�inen kauneus Johannes M�ller Ep�varmuus Aamu Hans Larsson Valikointi Kokonaisuus Sis�inen n�kemys [Html-versio sis�lt�� muotokuvan kustakin kuudesta filosofista.] _Kokoelman laatimiseen on ottanut osaa varatuomari Arvo Manner, joka on k��nt�nyt Johannes M�llerin kirjoitelmat ja kirjoittanut niihin johdannon. Maeterlinckin molemmat kirjoitelmat on otettu F. E. Sillanp��n suomentamasta teoksesta �K�yh�in aarteet�. Vaimoni Ester Karilas on k��nt�nyt Emersonin �Ajattelijan�. Kokoelman tekij�._ Johdanto. _Mets�, joka toisin palkoin anivihre�n� vaippana, toisin palkoin vuodenaikojen vaihtelua noudattavana v�riverhona peitti is�imme maata, on hakattu pois. On paljastunut maaper�, kalseita kalliolta, soita ja autioita ahoja. Mets�n m�iv�t suurisukuiset. Ostajan palkkalaiset tulivat meluten ja kaatoivat maahan mets�n viimeist� puuta my�ten. Armotta iski kirves kumoon nuoren elinvoimaisen vesan, kasvussa keskitiehen j��neen ja vanhemman lahoamassa olevan puun. El�m�n mahlat valuivat maahan. Jotakin arvokasta on h�vinnyt t�ss� mets�ss�, joka aikojen halki on pit�nyt vireill� uskoa maan kasvuvoimiin. On kuitenkin s��stynyt jotakin. On sielt� t��ll� ahoilla yksin�isi� valkorintaisia koivuja, jotka ihmeen kautta ovat s�ilyneet ja j��neet kalvan maan papittariksi, on maasta versovia vesoja, jotka vavisten ovat k�tkeneet tulevaisuuden sis��ns�, ja vihdoin viel� jollakin perukalla koskemattomia, uhkaavia ja salaper�isi� korpia. Mets�ll� on kulienkin viel� tulevaisuutta, ellemme myy viimeist�mme ja elleiv�t vuotuiset kulot tee tuhojaan. V�kivalloin paljastettu maaper� on otettava k�yt�nt��n. Kaskettakoon ahot, ojitettakoon suot ja louhittakoon temppelien rakennuskiviksi paljaat paadet. Ja toisiin paikkoihin kylvett�k��n uutta mets��. Niin peitt�ess�mme v�kivallan j�ljet teemme tulevaisuuden ty�t�. Panemme alulle uuden kasvun, joka el�� silloinkin, kun mets�n myyj�t ja kaatajat ovat hy�kk�ysasennostaan herpoutuneet. Olimme tottuneet siihen, ett� hiljaisuuden mets�t peitt�v�t is�imme maata. Ajattelimme, ett� sen kansa oli niiss� suuruuteen kasvanut. Mutta aika on n�ytt�nyt, ettei hiljaisuutta ole en�� yksin ulkoap�in etsitt�v�. Se on nyt k�tkeytynyt ajan myrskyjen sis�isiin tienristeyksiin. Mets� kaatuu ja hiljaisuus v�istyy aran linnun tavoin ihmisen sis�el�m��n. Kun siell� tulee j�rkytysten aika, pakenee hiljaisuus el�m�n perusajatuksen etsij�n tielt� viel� syvemm�lle, tutkimattomiin syvyyksiin, kunnes etsij� saapuu i�isyyden l�hteelle. Hiljaisuutta etsii hengen suuruus varttuakseen. Sit� tarvitaan joka p�iv� sen korvenk�ynnin lis�ksi, joka ensin on kestett�v�. Sill� olivatpa ulkonaiset vaiheet mitk� tahansa, aina on sama kysymys ihmisten ratkaistavana: ihmisen suhde itseens� ja el�m��ns�. Siit� el p��se suurilla sanoilla, ei melulla eik� v�kivallalla; niill� voidaan vain vaikeuttaa sit�. Ihminen voi tehd� itsens� kuuroksi, mutta kuurous on sekin kohtalokasta hiljaisuutta. Hiljaisuudessa t�ytyy ihmisen tehd� tili� itsens� kanssa. Jos se k�y onnellisesti, kasvattaa hiljaisuus suuruutta. Tarvitaanko sitten meid�n aikanamme suurmiehi� ja heid�n aatteitaan? -- Emme tarvitse suurmiehi�! -- huutavat joukot -- Emme tarvitse aatteita -- huutavat suurisukuiset. Mutta joukkojen huuto v�syy ja nyrkkiin puristetut k�det n�ivettyv�t Suurisukuisten madaltunut sivistys levitt�� turmelustaan ja nostattaa tuhoatuottavia myrskyj�. Suurmiehi� tarvitaan aina. �Nuorukainen, jonka sielua ei suuren miehen l�heisyys saa v�r�j�im��n ja soimaan voimakkain s�velin, on tarpeeton oksa ihmiskunnan puussa�, sanoo Albert Corvey. V�h�n on niit�, jotka hiljaisuudessa viljelev�t persoonallisen el�m�n arvoja. Astukaa siis esiin te maan nuoret, jotka tunnette sis�isen kutsumuksen. Taisteltuanne hiljaisuuden er�maassa itse�nne vastaan rohkaiskaa mielenne ja suorittakaa se suurty�, jota aikamme odottaa. Muodostakaa persoonallisen el�m�n j�rjestelm� ja yritt�k�� sit� toteuttaa sis�isell� varav�ell� toimintaanne tukien. Sill� ennenkuin el�m� osapuilleen asettuu niihin uomiin, joita omasta kohdastanne noudatatte ja joita tahdotte yhteisel�m�n jalostuneena alkavan noudattaa, on tarpeen, ett� hiljaista, ehe�t� ja voimakasta ty�t� tehd��n ja ett� tulee yleinen nousun aika, jolloin ihmisel�m�n alkuper�inen tarkoitus alkaa hiljaisuuden valkenevien vainioiden takaa maalle h��m�tt��. �Luonto n�ytt�� olevan olemassa jaloimpia varten. Maailman s�ilytt�v� voima on parhaitten ihmisten totuudenrakkaus: he ovat maan suola ja terveys. Ken on el�nyt heid�n kanssaan, h�nelle on el�m� ollut iloista ja virkist�v�n voimakasta.� N�in puhuu Emerson. Jos jokukaan tuntee syd�mens� syk�ht�v�n n�it� sanoja lukiessaan, olemuksensa kautta kulkevan rohkeuden v�reilyn ja jalouden virtailun, on se tosiasia, joka osoittaa, ett� suurmiehill� on jotakin sijaa meid�nkin aikanamme. Nykyisen� aikana on paikallaan kokoelma, jonka muutamat suurmiehet muodostavat. Ulkonaisille silmillemme se on joukko liikahtamattomia marmorihahmoja, mutta sis�isen� n�kyn� se l�hestyy meit� hiljaisuuden mets�ss� istuessamme. Kun se kulkee ohitsemme, liittyk��mme uteliaina joukkoon n�hd�ksemme, mihin sen matka vie. Seuratkaamme sit� ensin n�kym�tt�m�n� pys�hdyspaikasta toiseen, sitten ilmaiskaamme itsemme ja vihdoin ottakaamme suuren julistuksen miesten kanssa osaa siihen yhteiskunnalliseen ty�h�n, jonka maisemat liikkuessamme ovat silmiemme ohi siirtyneet. Kaikkien aikojen suurmiehet ja ajattelijat ovat jollakin tavoin sukua toisilleen ja lukijapiirilleen. Niin kulkee ajattelijain ketju ajasta aikaan suurine saattojoukkoineen. Suuren hiljaisuuden miehet ovat t�ll� kertaa kokoontuneet esitt�m��n ajatuksiaan. Pascal, k�rsiv�n hiljaisuuden mies, Emerson, suurten metsien k�vij� ja kirkkaan yksin�isyyden mies, Tolstoi, rakkauden hiljaista maata etsim��n l�htenyt mies, Maeterlinck, h�m�r�n hiljaisuuden mies, M�ller, hiljaisten kosketusten mies, ja Larsson, keskitetyn hiljaisuuden mies. He pys�htyv�t kaikkialle, miss� on hiljaisuutta, ja heid�n keskustelunsa kuulee jokainen, joka pid�tt�� h�t�ist� hengityst��n ja on hetken hiljaa._ BLAISE PASCAL. Tavan takaa toistuvat aikojen kiertokulussa ne nousukohdat, joissa Blaise Pascal tulee esille aivan kuin ajankuvaan kuuluvana. H�n oli taistelujen rohkea mies. Taistelut alkoivat tieteen alalla, geometrian lukemisella salassa is�lt� -- t�h�n aineeseen vetiv�t poikaa voimakkaat taipumukset --, ne jatkuivat piileksiv�n kirjapainon avulla ja kohdistuivat julkisuuden h�vitt�viin voimiin, joina h�nen aikanaan olivat jesuiitat, ja siirtyiv�t lopulta sis�isen el�m�n hiljaisuuteen, miss� tehtiin tili� kaikkien aikojen kipeist� kysymyksist� ja joka niinmuodoin oli Jaakobin taistelua aamuruskon nousussa Jumalaa vastaan. Blaise Pascal, joka oli syntynyt kantamaan neron aseita ja k�ytteli niit� jo varsin taitavasti toisella vuosikymmenell��n, tuli tapojen parantajaksi ja kuoli huulillaan sanat: �Jumalani, �l� minua koskaan j�t�!� T�llainen kehitys on kulkua taistelusta taisteluun saavutusten merkitysten laajetessa samoin kuin laajenevat v�reet veden tyynell� pinnalla, kun vesilintu vie kulman k�rke� eteenp�in. Sis�ist�kin taistelua k�yd��n kouraantuntuvin ottein. Taistelu on n�et aina hyvin todellista; sen k�rki suuntautuu aina eteenp�in ja rintama laajenee. Taaksep�in kulman sis�lle kasvaa voittoisa lepo ja kirkastuva k�rsimys. Sellainen taistelu, jos se saa h�iritsem�tt� jatkua ja temmata mukaansa kaikki suuret sis�iset voimat, painuu miltei s��nn�llisesti uskonnolliselle alalle. Sellainen on monen suurmiehen kehitys ollut. Nero, jolla on ylenm��rin lahjoja k�ytett�v�n��n omalla erikoisalallaan, haluaa jo luonnostaankin koetella voimiaan toisilla aloilla, joen tavoin, joka mahtumatta uomaansa etsii tulvehtien ja voitonvarmana uusia mahdollisuuksia. Ensin Blaise Pascal saavutti vuosisataisia voittoja geometrian ja fysiikan alalla, sitten h�n kohtasi tiell��n jesuiitat, kauhistui hengess��n, pys�htyi, kokosi voimansa ja saavutti voiton, kulki rohkeasti ohi ja vet�ytyi maael�m�n hiljaisuuteen, ryhtyi siell� ratkaisevaan taisteluun omaa itse��n vastaan, kaivoi saartokaivannot, uuvutti n�l�ll� ja janolla sairaan vastustajansa ja saikin valloitetuksi joitakin etuvarustuksia. Silloin h�n kuoli. Blaise Pascal oli ihmelapsi, keksij�, tiedemies ja ajattelija. H�n syntyi kes�kuun 10:nten� 1623 Clermontissa. Lapsena h�nen henkens� pohti kysymyksi�, jotka koskevat asioiden olemusta ja luontoa, siis ydinkysymyksi�, joiksi my�hemmin tuli el�m�n merkityksen ja ihmisten ominaisuuksien tutkiminen. Vastausten t�ytyi olla tarkkaan m��riteltyj�, sill� h�nen selvyydentarpeensa oli suuri; h�nell� oli ter�v� arvostelukyky ja erikoinen taipumus l�yt�� puutteita. Poika alkoi taistelun sotimalla is�n m��ritelmi� ja oppineiden lausuntoja vastaan. Kaksitoistavuotiaana Blaise Pascalilla jo oli monta hy�dyllist� taitoa, muun muassa h�n osasi jokseenkin t�ydellisesti latinaa, ja laati omin p�in alkeisgeometrian. N�in aikainen itsen�isesti tuottava kyky lienee ainoa laatuaan matemaattisten tieteiden historiassa. Kuusitoistavuotiaana h�n saavutti uuden voiton. H�n otti jo t�ysikuntoisena osaa oppineiden kokouksiin ja laati kirjoitelman kallioleikkauksista, joka her�tti tunnetun oppineen Descartesin suurta ihmetyst� ja ihailua. �Voittaja, valmistaudu uuteen taisteluun.� Blaise Pascal sai n�ihin aikoihin uuden, vaarallisen vihollisen. Arvatenkin liian aikaisesta ja ankarasta �lyntoiminnasta aiheutunut p��nkivistys alkoi jo nyt h�irit� tieteellist� ty�skentely�, niin ett� h�nen t�ytyi tuontuostakin laskea matemaattiset teokset k�dest��n. Onneksi h�n vaihtelusta lepoa etsiess��n otti silloin k�teens� mietekirjoja, Epiktetoksen, Montaignen Ja Descartesin teoksia.[1] Vihollinen saavutti kuitenkin n�enn�isen voiton, sill� sairaus tuotti lopulta kuolemaa. Viimeisill��n saattoi Pascal ty�skennell� vain pari tuntia p�iv�ss�, jonka ajan h�n k�ytti sen teoksen suunnitteluun ja valmisteluun, josta t�h�n kokoelmaan on k��nnetty muutamia lukuja. Pascalin tunnetuimpia tieteellisi� saavutuksia ovat tutkielmat nesteiden tasapainosta ja ilman paineesta. Oli nerokas tuo johtop��t�s, ett� Arkimedeen keksim� laki vedess� vallitsevasta paineesta soveltuu my�skin ilmaan. Se oli samantapainen sovellutus kuin Pascalin suorittama j�rjen aseiden siirto siveysopin palvelukseen ja ihmisten heikkouksien paljastamiseen. Pascalin muita tieteellisi� keksint�j� ja voittoja olivat korkeuden mittaaminen elohopeaan vaikuttavan ilmanpaineen avulla, is�n ty�skentelyn jouduttamiseksi suunniteltu laskukone, jota Leibniz my�hemmin paranteli, todenn�k�isyyslaskelmat, aritmeettinen kolmio, sykloiidin ominaisuudet ja omnibusliikenne Pariisissa. Onhan siin� yhden miehen osalle keksint�j�, joista kannatti ylpeill�. Ainakin paljon suuremmalla syyll�, kuin sellaisen itserakkaan ja kunnianhimoisen nykyp�ivien ihmisen, joka ei ole mit��n keksinyt. Blaise Pascal oli my�s tullut siihen johtop��t�kseen, ettei luonnossa ollut olemassa Aristoteleen olettamaa tyhjyyden kammoa. Tyhjyys ei n�ytt�nyt h�nest� mahdottomalta. Luonto ei kammoakaan tyhjyytt�, ajatteli h�n, tyhjyys on n�enn�ist�, sill� se on jonkinlaisten tasapainovoimien ja vaikutusten lakien toinen p��. Tyhjyytt� n�ki Pascal ihmisen sis�ss�kin, toisissa ihmisiss� ja, siit� huolimatta, ett� oli p��ssyt tieteellisen tutkimuksen yl�ng�ille, my�skin itsess��n. Tyhjyys kelpasi toisille, mutta h�n oli toista mielt�, h�neen oli pantu suuri paine sis�st� ulosp�in ja ulkonaisen p��m��r�n h�n oli saavuttanut; syntyi kaivertava sis�inen tyhjyys, joka h�nt� kammoksuu! Vasta kolmas vuosikymmen toi uutta sis�lt�� h�nen el�m��ns�. Ulkonaisesti antoi siihen aihetta kaksi sys�yst�, jotka mursivat kunnianhimon kovan kiiltokuoren, niin ett� el�m�n aurinko p��si halkeamista pilkist�m��n sis��n. H�nen is�ns� joutui hengenvaaraan ja vuoteen omaksi ja h�nt� itse��n kohtasi samankaltainen tapaus; kerran h�n ajoneuvoineen oli pudota sillalta Seine-jokeen. Ilmakeh�n j�rkytysten ohella alkoi sis�inen oras kasvaa. Aikaisemmin h�n oli tutustunut mietekirjallisuuteen, nyt h�n sai k�siins� eritt�in mielenkiintoisen kirjan, hollantilaisen jumaluusoppineen Jansenin teoksen �Sis�isen el�m�n uudistus�. H�n tutustui uuteen liittolaiseen, parempaan itseens�. Vastustajaksi tuli suurin osa h�nen entisest� itsest��n, se, joka t�h�n asti oli h�nen valtakirjallaan elellyt ja toiminut. Taistelun ensi otteluissa h�n oppi ymm�rt�m��n toisiakin ihmisi�, niit�, joista h�nen t�ytyi vieroittautua ja opettaa muita tekem��n samoin, ja yleens� voittamaan. H�n oli jo katsonut sis��ns�. Kun h�n k��nsi katseensa ulosp�in, huomasi h�n ensiksikin, ettei h�n ollut kaikkein huonoimpia, joten h�n sai omaa taistelua varten uutta toivoa ja voitonvarmuutta, ja toiseksi, ett� ulkopuolellakin h�nt� oli paljon teht�v�� ja sama vihollinen voitettavana, jonka alkuvoitolla h�n oli valmistautunut maksamaan veroaan yhteiskunnalle. Taistelu ulosp�in ja sis��np�in hedelm�ittiv�t n�in toisiaan. H�n �tahtoi n�hd� ihmisen turmeluksen syvyyden mutta samassa my�skin h�nen el�m�ns� korkean tarkoituksen�. Ajan m�d�nn�isyytt� edustivat jesuiitat. Heid�n voittamisekseen tarvittiin paitsi tietoja ja uskallusta ennen kaikkea uutta mielt�. Pascalin hengenheimolaisten suljetussa kokouksessa kuuluisassa Port Royalin luostarissa tuli kerran puheeksi er��n v��ryytt� k�rsineen aatetoverin puolustaminen jesuiittojen hy�kk�yksi� vastaan. Pascal sai teht�v�kseen puolustuskirjelm�n luonnoksen laatimisen. Suurella antaumuksella h�n ryhtyi ty�h�n, josta sitten tulikin historiallinen merkkiteos. V�h�n ajan kuluttua ilmestyiv�t n�et maailmalle �Maaseutukirjeet� (1656-57) her�tt�en kaikkialla tavatonta huomiota, jesuiitat etsiv�t kirvelt�vin syd�min turmeltuneen kauppahenkisen moraalinsa tuntematonta paljastajaa ja kirjapainoa, jossa kirjaa painettiin. Kaikki k�siins� saamansa kappaleet he polttivat kaupungin torilla. Sama kohtalo olisi odottanut kirjan tekij��kin, jos h�n olisi l�ytynyt, nimitt�in kidutus ja polttorovio, joissa kaikkien aikojen suurmiehet ovat vakiinnuttaneet aatteitansa. Se ei kuitenkaan tullut Pascalin osaksi. Jesuiitat olivat jo katkaisseet kaikkivoivan mahtinsa k�rjen rikosten ja turmeluksen tulessa. Heid�n polttorovionsa hankki tuskin kunniaa Pascalin kirjoillekaan. Ja Pascalin itsens� oli viel� k�yt�v� taistelua omaa itse��n vastaan, kypsytt�v� hiljaisesti tuleentuvan viljan tavoin. Teosta painettiin kahden vuoden aikana kaikessa rauhassa er��seen vesimyllyyn sijoitetussa kirjapainossa, ja tekij� itse asui t�ydess� turvassa jesuiittain p��majaa vastap��t� olevassa majatalossa. Siit� jesuiittain aatteet saivat kuoliniskun. Toiset aloittavat el�m�ns� hiljaisella sis�isell� taistelulla ja sitten vasta laajentavat sen useampia el�m�naloja k�sitt�v�ksi. Hengen miehet astuvat julkisuuteen ja koettavat voimiaan eri ty�mailla levitt�en hengen ja ty�n pappeutta ymp�rilleen. Toisilla, kuten Pascalilla, on hiljainen taistelu viimeinen. Pascal vet�ytyi pois suuresta maailmasta ja l�hti etsim��n maaseudun harrasta hiljaisuutta alkaakseen taistelun omia heikkouksiaan vastaan. Taistelujen rohkea mies sai lopullisen valmistuksensa k�rsiv�n hiljaisuuden miehen�. Se oli h�nen profeetallinen valmistuksensa er�maassa. Taistelun ulkonaiset seikat olivat t�llaisia. Huoneessa, miss� h�n asui, ei ollut huonekaluja eik� esineit�, joita h�n piti tarpeettomina. H�nen pukunsa oli tuiki vaatimaton. Yksinkertaisiin el�m�ntapoihin kuului my�s, ett� h�n auttoi itse itse��n, teki vuoteensa, valmisti ruokansa ja kantoi sen huoneeseensa. Yh� kiihtyv� sairaus lis�si h�nen k�rsimyksi��n; se esti h�nen sy�mist��n, lep��mist��n ja ty�skentely��n. P��st�kseen siit� huolimatta el�m�ss� eteenp�in h�n laati tarkat ohjeet jokap�iv�iselle el�m�lleen. Itsekurin asiaa h�n ajoi ruoskalla ja pakkopaidalla viimeiseen hetkeen asti, sill� h�n huomasi n�m� aseet eritt�in hy�dyllisiksi. Paljon aikaa h�n k�ytti rukouksiin ja Raamatun lukemiseen, mik� tuotti h�nelle uskomatonta iloa ja virkistyst�. H�nen mielest��n ei Raamattu ollut j�rjen, vaan syd�men tiedett�, mink� vuoksi sit� k�sitt�v�t vain ne, joilla on syd�n paikallaan, kun taas muut l�yt�v�t siit� vain h�m�ri� asioita. Milloin aikaa ja tilaisuutta oli, kirjoitti h�n ajatuksiaan paperille. Kirjoittaminen sujui h�nelt� vaivatta. Kun h�nell� oli erinomainen �ly ja miltei ilmi�m�inen muisti, j�rjesti h�n ensin ajatuksensa; sitten sai h�n ne sanotuksi niinkuin tahtoi. Yksinkertaisuus ja sattuvat sanonnat ovat h�nen kirjoituksilleen ominaista. Ranskan kirjallisuuden historiassa on h�nell� tunnustettu paikka. Pascal tahtoi poistaa ymp�rilt��n kaiken, mik� saattoi olla taistelussa esteeksi, jottei vihollinen voisi piiloutua sen taa. V�hent�m�ll� ulkonaista h�n koetti lis�t� hengen voittoja. H�n rakasti sanomattomasti k�yhyytt�, hengen vapautusta pikku rihkamasta. H�n otti kodissaan vastaan k�yhi� eik� koskaan kielt�nyt heilt� almua, olipa itse kuinka k�yh� tahansa. Vuonna 1661 h�n l�hti kotoaan ja luovutti sen er��lle k�yh�lle perheelle asettuen itse asumaan sisarensa luo. Kun h�nt� moitittiin rajattomasta uhrautuvaisuudesta, pani h�n sen pahakseen ja sanoi: �Olen huomannut er��n seikan, ett� olipa kuinka k�yh� tahansa, aina j�tt�� jotakin kuollessaan j�lkeens�. Joskus h�n antoi kukkarosta kaikki rahansa. H�n kehoitti k�ym��n usein k�yhien kodeissa, jotta opittaisiin n�kem��n kurjuus, sairaudet ja puute, jotka k�yhi� ahdistavat, jotta opittaisiin paremmin suhtautumaan omaan ylt�kyll�isyyteen ja saataisiin el�m��n ulkokohtaisen todellisuuden tuntua. Pascalilla oli toisenlainen katse k�yhyytt� ja kurjuutta n�kem��n kuin Emersonilla, jota Carlyle turhaan saatteli Lontoon k�yhien kaupunginosassa. Kaikki n�m� ulkonaiset toimenpiteet ja varustautumiset t�ht�siv�t sis�iseen taisteluun. �Kuta v�hemm�n me omistamme, sit� l�hemp�n� jumalia me olemme�, sanoo Sokrates. Blaise Pascalin sisar lausuu kirjoittamassaan veljens� el�m�kerrassa: �Voidaan sanoa, ett� totuus on aina ja kaikissa asioissa ollut h�nen henkens� ainoa kohde�. Totuutta janosi h�nen j�rkens� ja sit� janosi h�nen syd�mens�. �Totuus on aina kaunis�, sanoo Tolstoi lausuessaan totuuden sodasta. Pascal ei totuutta janotessaan perustanut uutta uskontoa, h�n p�invastoin nimellisesti pysyi katolisen kirkon helmassa, vaikka ankarasti arvostelikin sen puutteita, mutta h�n keksi uuden geometrian ja uusia maailmankaikkeuden lakeja ja sovellutti vanhoja totuuksia k�yt�nn�lliseen el�m��n ja ihmisen itsekasvatukseen. Alexandre Vinet sanoo h�nest�: �H�n tiesi, ett� el�m� ja totuus eiv�t ole kaksi eri asiaa, vaan ett� on olemassa vain yksi olennainen totuus... H�n on niit�, joiden sis�lt� vuotavat el�m�n veden virrat.� H�n ei l�htenyt maaseudun hiljaiseen yksin�isyyteen julistamaan kristinuskon perustotuuksia, kuten olisi voinut odottaa h�nenlaiseltaan matemaattisen kehityksen saaneelta kyvylt�, eik� esitt��kseen maailmankaikkeuden ��rimm�isi� kysymyksi�, vaan tutkimaan sis�isi� asioita p��st�kseen syd�mess��n vakuutetuksi jokap�iv�isen el�m�n arvoista, sill� h�n oli tullut huomaamaan, ett� teot kulkevat syd�men kautta ja intohimot turmelevat tahdon ja uskon. Syd�men h�n varusti linnoitukseksi. K�yt�nn�llinen �ly tuli h�nelle t�ss�kin avuksi. Uskonnon vaatimus t�ydellisest� antautumisesta korkeammille p��m��rille ja syd�men puhdistaminen ja eheytt�minen tuntui h�nest� niin silminn�ht�v�n todelta, niin hy�dylliselt� ja v�ltt�m�tt�m�lt�, ett� h�n hylk�si korkean opillisuutensa, joka l�hetti kunnianhimoiset joukkonsa valloittamaan syd�nt�, ja siirsi kehittyneet kykyns� el�m�nkysymysten ihanaan ilmakeh��n. H�n halusi s��nn�st��, kuten matematiikan ja j�rjen mailla oli tehnyt, aatteittensa sovellutukset ja k�ytt�� j�rkens� k�yt�nn�llisten ohjeiden keksimiseen. El�m�ntapojen perinpohjaisesta ulkonaisesta mullistuksesta sek� ylellisyydest� ja maailman menosta luopumisesta h�n n�ki seuraavan sis�isi� muutoksia. T�m� suuri ja merkillinen nero otti lapsen uskolla vastaan uskonnon totuudet ja rupesi niiden pohjalla tutkimaan ihmisen t�ydellistymist�. Sen tuloksista on osa n�ht�v�n�mme h�nen viimeisess� teoksessaan, jonka h�n suunnitteli ja pani alulle, ja joka h�nen kuolemansa j�lkeen, vuonna 1670, on julaistu nimell�: �Ajatelmia uskonnollisista asioista�. T�st� teoksesta on kokoelmaamme k��nnetty muutamia ihmisen sis�isen el�m�n seikkoja koskevia lukuja.[2] Ajatelmien kirjoittamisen h�n aloitti muutamia vuosia ennen kuolemaansa. Teos j�i keskener�iseksi, sill� erinomaiseen muistiinsa luottaen h�n ei p��ajatuksiaan eik� j�rjestelm��ns� pannut paperille; kerran vain h�n selosti niit� ihastuneille yst�villeen. Sairaana h�n kirjoitti mietelmi��n keskeytyksinkin irtonaisille paperiliuskoille, jotta niiden ohimenev�t kuvat painuisivat my�hemmin mieleen. Siksi ovat toiset niist� parempia ja valmiimpia kuin toiset ja siit� my�skin johtuu teoksen katkelmallisuus. Monella tutkijalla on ollut t�ysi ty� tulkita niiden katkonaisia ja puolinaisia sanamerkkej�. Mutta keskener�isen�kin teos puhuu kirjailijan alkuper�isest� p��m��r�st�, joka on ollut laajempi kuin voi kuvitella. H�n halusi kiihke�sti tehd� ty�t� saadakseen kaadetuksi jumalankielt�j�t ja tutki suurella huolella heid�n todistelujaan. H�n oli jo voittanut aikansa ylti�p��t; nyt h�n hy�kk�si kaikkien aikojen itsepetoksenihmisi� vastaan ja antautui t�h�n teht�v��n kokonaan. Eik� h�n tyytynyt sotimaan yksist��n niit� vastaan, jotka tahtoivat j�rjestelm�llisesti horjuttaa kristinuskon perustotuuksia, h�n ei voinut sallia sit�k��n, ett� uskonnon pyhyytt� loukattiin ja tahrattiin v�h�isiss� asioissa. Kaikkia jumalankielt�ji�, ep�uskoisia ja harhaoppisia vastaan, ja kaikkia kristittyj� vastaan, jotka kirkkoon kuuluen eiv�t kuitenkaan el�neet evankeliumin puhtaiden ohjeiden mukaan, h�n julisti pyh�n sodan. Pascalin viimeisen teoksen ajatelmat puhuvat lukemattomista sis�isist� voitoista. Henkisten voittojen voittaja voitti samaan aikaan sellaisella sankaruudella ja k�rsiv�llisyydell� ylivoimaiset ruumiilliset tuskat, jotka olivat h�nen el�m�ns� ankarin ulkonainen koetus, ja vaimensi niist� johtuvat k�rsimykset niin uljaasti, ett� se h�mm�stytti ja rohkaisi kaikkia, jotka sen n�kiv�t, ja h�n k�vi varhaiseen kuolemaan elokuun 19:nten� 1662 kolmenkymmenenyhdeks�n vuoden vanhana. Pascalin el�m� oli ollut lakkaamatonta taistelua. Tieteen, julkisuuden ja itsekasvatuksen taistelut tuovat h�net eri aikoina n�ht�v�ksemme. Hiljainen taistelu alkoi l�hinn� olevasta, taistelijasta itsest��n, kyti aikansa ja voitti sitten alaa leimahtaen voimakkaana yli maailman, miss� taistelua oli jo valmistavasti k�yty, aina pintapuolisimpaan yksityiseen ihmiseen saakka omassa ja vastustajien leiriss�. Siin� Blaise Pascalin suuruus ja laajakantoisuus. Ensin h�n voitti ruumiilliset k�rsimykset, sitten henkiset kiusaukset ja n�iss� voitoissa h�n karaistui hengen taisteluun laajalle ulosp�in, koko pintapuolista ja tyhj�sis�lt�ist� maailmaa vastaan. Erityisesti vaikea ja pitk�llinen oli taistelu kunnianhimon kiusausta vastaan, jolle h�nen neronsa lahjat antoivat virikett� ja tukea. Ajatelmissaan h�n sanoi: �Ne, jotka sepitt�v�t kirjoituksia kunnianhimoa vastaan, tahtovat niitt�� kunniaa siit�, ett� ovat kirjoittaneet erinomaisesti; ne jotka sen lukevat, tahtovat saada kunnian lukemisestaan ja minulla, joka kirjoitan t�m�n, on ehk� sama mieliteko kuin niill�, jotka t�m�n lukevat.� Taistelu on sytytt�nyt n�in laajat alat. Yksi rintama on avattu kunnianhimoisten kirjoittajien joukkoja vastaan. Toisella rintamalla ovat vastassa kunnianhimoisten lukijain laumat. Kolmas vakava vastustaja on oma kunnianhimo, jonka takaa vastustajan varajoukot h��m�tt�v�t niin eloisan h�mm�stynein�. Turhaa ei ollutkaan avata kuluttava tuli kunnianhimoa, monen suuren kyvyn loukkauskive� vastaan. Tuskin mik��n intohimo pit�� n�et ihmist� niin kauan ja johdonmukaisesti vallassaan viimeiseen hetkeen asti k�tkien turhuuden taa el�m�n tarkoituksen, kuin kunnianhimo, esiintyip� se sitten pikkumaisen turhamaisuuden tai maailmanvalloittajan itserakkauden muodossa. Useimmat suurmiehet saavat kokea t�t� intohimoa; he my�skin voivat vapautua siit� suurilla hengenvoimillaan. Samat voimat, jotka opastavat nopeaan kunnian saavuttamiseen, n�ytt�v�t samalla sen mit�tt�myyden. Kuta kauemmin suuret kyvyt ovat kunnianhimon vallassa, sit� jyrkemmin he loittonevat kaikesta, mit� ovat aikaansaaneet. Itse koettuaan pohjia my�ten kunnianhimon raatelut Pascal tahtoi vieroittaa siit� toisia. H�n sanoo useissa kohdin, ett� ihmiset ovat valmiit kuolemaankin, jos vain sill� hankkivat hitusenkaan kunniaa itselleen. _H�n_ halusi omien sanojensa mukaan temmata ihmisten k�dest� valovarjostimen, jota edess��n pit�en he juoksevat kuiluun. Pascalin taistelut kysyiv�t aina uskallusta, sit�kin enemm�n, kun taistelujen keh� laajeni ulosp�in. Taistelu jesuiittoja vastaan oli paras todistus siit�. Ja Pascalilla oli uskallusta. Merkillist� uskallusta mielipiteittens� julkilausumisessa. Henkens� kaupalla sanoivat Tolstoi, Luther ja Pascal vakaumuksensa julki ja lausuivat sen niin painokkaasti, ett� se on omansa viem��n tunnonrauhan meid�nkin p�ivien el�jilt�. Uskallammeko me sanoa julki sisimm�n sanottavamme? Onko sellaisia henkil�it�, jotka osaavat kolkuttaa rautaisella nyrkill��n aikamme omaatuntoa? Onko sellaisia, jotka osaavat tehd� levottomiksi ne henkil�t, jotka juoksevat vallan, rikkauden ja joukkojen j�ljess� ja nauravat niille, jotka aikamme kiireess� pys�htyv�t heng�ht�m��n tienviereen toistaen Salomonin sanoja: �Turhuutta, kaikki turhuutta�. Erikoisella tavallaan ja aikaansa katsoen tarkkan�k�isesti Pascal koskettelee ihmisten puutteita ja rajoituksia, k�sitellen sattuvasti etenkin heid�n heikkouksiaan, pintapuolisten ihmisten heikkouksia, ja arvostelee heit� i�isyysarvojen valossa. Avautuvatko sitten n�iden ihmisten silm�t, eik� heid�n heikkoutensa heit� h�vet�? Mies, joka paljasti oman aikansa jesuiittain teenn�isyyden ja kavaluuden, kykenee sen tekem��n viel� meid�nkin p�ivien itsekyll�isille olioille ja itsekk�ille materialisteille. H�n riisuu p��lt�mme pintakuoren ja j�tt�� meid�t miettim��n el�m�n sis�lt��. T�m� sis�lt�p�in l�htenyt ruumiillisten ja henkisten k�rsimysten hiljaisuudessa kypsynyt pinnallisuuden arviointi on puhdashenkisell� sanomallaan el�hytt�nyt ja ihastuttanut Tolstoita ja muita eri aikojen suuruuksia. Norjalainen professori Gerhard Gran sanoo siit�: �Pascal on henkil�iden historian merkillisimpi� ilmi�it�, sellaisen persoonallisen suuruuden ymp�r�im�, jota kaikkien t�ytyy kumartaa. Se, joka l�hestyy h�nen ajatusmaailmaansa, paljastaa v�kisinkin p��ns� kuin kirkossa. Ei tied� mit� enemm�n ihailisi, h�nen �lyns� korkeutta, h�nen l�pitunkevaa ihmistuntemustaan, vaiko h�nen vieh�tt�v�� henkevyytt��n, tai melkein yliluonnollista hurskauttaan.� Blaise Pascal puhuu paljon ihmisen kurjuudesta, ja h�nen sanansa sopivat verrattomasti meid�n aikaamme, jolloin yleinen aatteellinen rappio niin puolella kuin toisellakin on r�ike� ja tekee ihmiset kurjiksi olennoiksi. Mutta h�n sanoo my�s k�rsimystens� vankalta pohjalta n�m� lohdulliset ikikirkkaat sanat: �Kuta parempi ihminen on, sit� enemm�n hyv�� huomaa h�n toisissa ihmisiss�.� Siihen lauseeseen k�tketty ajatus tulee esille silloin, kun kurjuudesta k�yd��n tuomiota. Ihmisen suuruus. I. Ne, jotka yksist��n ylist�v�t ihmist�, ovat mielest�ni yht� v��r�ss� kuin ne, jotka vain moittivat h�nt�, samoin kuin ne, jotka koettavat kaikin tavoin huvittaa h�nt�. Voin antaa hyv�ksymykseni vain niille, jotka n�yr�sti etsiv�t. Stoalaiset sanovat: �Menk�� omaan sisimp��nne; sielt� l�yd�tte rauhan.� Mutta se ei ole totta. Toiset sanovat: �Astukaa ulos omasta itsest�nne ja etsik�� onnea nautinnoista.� Ei sek��n ole totta. Tulee sairauksia. Onni ei ole sis�ss�mme eik� ulkopuolellamme, se on Jumalassa, joka on sis�ss�mme ja ulkopuolellamme. II. Ihmist� voi tarkastella kahdelta eri puolelta: ensinn�kin h�nen tarkoituksensa kannalta, jolloin h�n on suuri ja ilman vertaista, ja toiseksi suvun ominaisuuksien kannalta, samoin kuin arvostellaan hevosta tai koiraa ja niiden rotuominaisuuksia, jolloin ihminen on halpa ja alhainen. Siin� on kaksi tiet�, jotka synnytt�v�t toisistaan eri�vi� arvosteluja ja johtavat niin moniin kiistoihin ajattelijain kesken, kun toinen kielt�� sen mit� toinen edellytt��. Toinen sanoo: �Ihminen ei ole syntynyt t�t� tarkoitusper�� tavoitellakseen, sill� kaikki h�nen tekonsa ovat ristiriidassa sen kanssa.� Toinen sanoo: �H�n loittonee p��m��r�st��n, kun h�n tekee n�in alhaisia tekoja.� III. Meill� on suuri ajatus sielustamme. Emme voi siet��, ett� toiset halveksivat meit� eiv�tk� anna meille tunnustusta. Niin meid�n koko onnemme perustuu toisten arvosteluun. Kunnianhimo on ihmisen alhaisuuden merkki, mutta samalla se on merkki h�nen synnynn�isest� ylevyydest��n. Sill� kuinka paljon ihminen omistaneekin t��ll� maailmassa, kuinka paljon terveytt� ja muita t�rkeit� etuja h�n nauttineekin, h�n ei kuitenkaan ole tyytyv�inen, ellei h�nell� ole ihmisten arvonantoa. H�n pit�� niin suuressa arvossa ihmisten mielipiteit�, ett� vaikka h�nell� olisikin korkea asema maapallollamme, h�n ei suinkaan tunne itse��n tyytyv�iseksi, ellei h�nell� ole korkea asema my�skin ihmisten mielipiteiss�. Se on h�nen mielest��n maailman paras paikka. Ei mik��n voima voi tukahuttaa t�t� h�nen kaipuutaan, sill� se on syvimm�lle ihmissyd�meen juurtunut ominaisuus. Nekin, jotka eniten halveksivat ihmisi� ja asettavat heid�t el�inten tasalle, tahtovat kuitenkin nauttia toisten kunnioitusta ja luottamusta, joten t�m� heille ominainen tunne saattaa heid�t ristiriitaan oman itsens� kanssa. Luonnon ��ni, joka on voimakkaampi kuin kaikki muu, saa heid�t ihmisen suuruudesta vakuutetuksi varmemmin, kuin heid�n j�rkens� ihmisen alhaisuudesta. IV. Kaikkinaisesta meit� ahdistavasta ja henke�mme uhkaavasta kurjuudesta huolimatta on meill� vaisto, joka kohottaa meit� korkeuksia kohti. Sit� emme voi lannistaa. V. Ihmisen suuruus on sellainen selvi�, ett� se k�y ilmi yksin h�nen kurjuudestaankin. Sill� sanoessamme el�imiss� ilmenev�� luontoa ihmisess� kurjuudeksi tunnustamme, ett� h�n on luontonsa, joka nyt on el�inten luonnon vertainen, sortanut alas paremmasta luonnosta, joka h�nelle joskus ennen on kuulunut. Sill� kukapa muu surisi sit�, ettei h�n ole kuningas, kuin valtaistuimelta sy�sty kuningas? Pidettiink� onnettomana Paulus Aemiliusta, kun h�n ei en�� ollut konsuli.[3] P�invastoin, kaikki ajattelivat, ett� h�n oli onnellinen saatuaan olla konsulina, sill� h�nen asiansa ei ollut olla sin� aina. Mutta Perseusta, joka ei en�� ollut kuningas, surkuteltiin, koska se oli h�nen kutsumuksensa, eik� voitu k�sitt��, kuinka h�n saattoi tulla toimeen. Kuka valittaa sit�, ett� h�nell� on vain yksi suu? Ja kukapa ei valittaisi sit�, ett� h�n on menett�nyt toisen silm�ns�? Samaten ei liene kukaan koskaan tullut murehtineeksi sit�, ettei h�nell� ole kolme silm��; mutta kauheatahan olisi, jos ei olisi ainoatakaan. VI. Ei olisi olemassa kurjuutta, ellei sit� kukaan tuntisi. Raunioiksi sortuneella talolla ei ole sellaista tunnetta. Vain ihminen voi tuntea kurjuutensa. Ihmisen suuruus on juuri siin�, ett� h�n voi tuntea olevansa kurja olento. Puu ei voi tuntea itse��n kurjaksi. Voidakseen tuntea kurjuutensa t�ytyy todellakin olla kurja, mutta suurta on tulla tietoiseksi t�st� kurjuudesta. Tunne kaikkinaisesta kurjuudesta ilmaisee niinmuodoin ihmisen ylevyytt�. Se on k�yhtyneen ylimyksen ja vallasta sy�styn kuinkaan kurjuutta. VII. Kun kurjuus voidaan johtaa suuruudesta ja suuruus kurjuudesta, ovat toiset kiinnitt�neet huomionsa kurjuuteen sit�kin suuremmalla syyll�, kun he suuruudesta ovat saaneet sille todisteen. Toiset taas ovat pys�htyneet suuruuteen sit�kin suuremmalla luottamuksella, kun ovat saaneet sen johdetuksi suorastaan kurjuudesta. Kaikki mit� toiset ovat voineet sanoa suuruudesta, on tullut todistuskappaleeksi toisille, jotka ovat tahtoneet puhua kurjuudesta. Sill� kuta korkeammalla ihminen on langennut, sit� kurjempi h�n on, ja p�invastoin. Niin ovat he perustaneet olettamuksensa toinen toiseensa loppumattomassa keh�ss�. Ja varmaa on, ett� mik�li ihmisten valistus kasvaa, sik�li l�yt�v�t he ihmisess� yh� enemm�n suuruutta ja yh� enemm�n kurjuutta. Sanalla sanoen, ihminen tuntee olevansa kurja. H�n on kurja, koska h�n on tietoinen siit�, mutta samalla h�n on hyvin suuri, koska h�n voi sen tuntea. VIII. Voin hyvin kuvitella mieless�ni ihmisen ilman k�si�, jalkoja ja p��t�. Vain kokemus on meille opettanut, ett� p�� on t�rke�mpi kuin jalat Mutta en voi kuvitella mieless�ni ihmist�, jolla ei ole j�rke�. Sellainen olento olisi vain kivi tai pelkk� luontokappale. J�rki on siis sellainen seikka, joka kuuluu ihmisen olemuksen m��ritelm��n ja jota ilman h�nt� ei voi mieless��n kuvitella. Mik� meiss� tuntee iloa? Onko se ehk� k�si? Onko se k�sivarsi? Onko se liha? Onko se veri? N�ht�v�sti t�ytyy sen olla jotakin aineetonta. IX. En suinkaan aio avaruudesta etsi� todistuksia olemukseni ylevyydelle, vaan ajatusteni s��nn�llisest� kulusta. Sen parempia todistuksia minulla ei olisi, vaikka omistaisin kokonaisia maailmoja. Avaruudellaan maailmankaikkeus k�sitt�� ja nielaisee minut kuin pienen hiukkasen. Ajattelullani min� puolestani k�sittelen maailmankaikkeutta. X. Ihminen on vain hento ruoko, luonnon heikkorakenteinen esine, mutta h�n on ajatteleva ruoko. Sen murtamiseksi ei tarvita, ett� koko maailmankaikkeus nousee aseisiin. Ilman henk�ys, vesipisara riitt�� tuhoamaan sen. Mutta vaikkapa maailmankaikkeus olisikin murtanut ihmisen, h�n on kuitenkin yh� viel� ylev�mpi sit�, joka on h�net surmannut, sen t�hden ett� h�n kuolee tietoisesti. Mutta maailmankaikkeus ei ole tietoinen ulkonaiseen mahtiin perustuvasta etev�mmyydest��n.[4] Meid�n arvokkuutemme perustuu kokonaan ajatteluumme, j�rkeemme. Ja juuri sill� alalla tahdomme kohottautua emmek� ajassa ja paikassa, joita emme voi t�ytt��. Ahkeroikaamme sent�hden ajattelumme kehitt�mist�. Se on siveysopin peruss��nt�. XI. On ilmeist�, ett� ihminen on luotu ajattelemaan. Siin� on h�nen etev�mmyytens� ja arvokkuutensa. Mutta h�nen velvollisuutensa on ajatella oikein. Ja ajattelun j�rjestykseen kuuluu, ett� ajattelu aloitetaan omasta itsest�, omasta alkuper�st� ja tarkoituksesta. Mutta mit� ajattelee maailma? Ei koskaan sit�, vaan tanssiaisia, soittamista, laulamista, runojen sepitt�mist�, osanottoa piiriratsastukseen ja niin edesp�in, oman talon rakentamista ja oman itsens� tekemist� kuninkaaksi, huolimatta laisinkaan siit�, mit� on kuningas ja mit� ihminen. XII. Ihmisen koko etev�mmyys on ajattelussa. Sent�hden on ajattelu luonnostaan ihmetelt�v�� ja ilman vertaa. Ennenkuin voimme halveksia sit�, t�ytyy sen joutua kerrassaan harhateille. Mutta voiko l�yt�� mit��n sen naurettavampaa, kuin ett� se kuitenkin on eksynyt sellaisiin erehdyksiin. Kuinka suurta ajattelu onkaan luonnostaan! Kuinka surkuteltava se on puutteineen ja vikoineen. XIII. On vaarallista liiaksi teroittaa ihmisille, kuinka suuresti he ovat el�inten kaltaisia osoittamatta samalla heid�n etev�mmyytt��n ja suuruuttaan luonnossa. Viel� vaarallisempaa on puhua heille heid�n suuruudestaan laisinkaan kiinnitt�m�tt� huomiota heid�n alennustilaansa. Ja kaikkein vaarallisinta on j�tt�� heid�t tiet�m�tt�myyteen molemmista seikoista. Mutta sangen hy�dyllist� on selvitt�� heille niit� molempia. Ihminen ei saa kuvitella olevansa el�inten tasolla, yht� v�h�n kuin enkelien kaltainen, mutta h�n ei my�sk��n saa olla tiet�m�t�n kuuluvaisuudestaan toiseen tai toiseen tyhm��n. H�nen tulee tuntea suhteensa molempiin, XIV. Ihmisen on arvosteltava itse��n todellisen arvonsa mukaan. H�nen tulee rakastaa itse��n, sill� h�ness� on hyv��n altis luonto, mutta t�m�n ohella tulee h�nen varoa rakastamasta sit� alhaista, joka my�skin kuuluu h�nen luontoonsa. Toiselta puolen tulee h�nen halveksia itse��n, koska h�nen alttiutensa on hedelm�t�n, kuitenkaan halveksimatta sen ohella itse t�t� luonnollista alttiutta. H�nen t�ytyy siis vihata ja rakastaa itse��n. H�nell� on kyky oppia tuntemaan totuutta ja tulla onnelliseksi, mutta h�n ei omista mit��n ehdotonta ja tyydytt�v�� totuutta. Tahtoisinpa opastaa ihmist� kaipaamaan totuutta ja olemaan valmis ja intohimoista vapaa seuraamaan sit� siell�, miss� h�n kerran on sen l�yt�nyt. Mutta kun tied�n, kuinka suuresti intohimojen pimitt�m� h�nen ymm�rryksens� on, tahtoisin v�ltt�m�tt�, ett� h�n vihaisi itsess��n asustavia himokkaita pyyteit�, jotka pit�v�t h�nt� pauloissaan, jotta ne eiv�t sokaisisi h�nt� silloin, kun h�n tekee valintansa, eiv�tk� pys�hdytt�isi h�nt� sen j�lkeen, kun valinta on tehty. XV. Kuta enemm�n valistus lis��ntyy, sit� enemm�n huomataan ihmisess� suuruutta ja pienuutta. Ihmisten muodostamassa yhteis�ss� on eri valistuksen asteita. Ajattelijat, jotka her�tt�v�t joukon kummastusta. Ja kristityt, jotka her�tt�v�t ajattelijain kummastusta. Kuka voi silloin ihmetell�, ett� uskonto tuntee t�ydellisesti sen, mik� kirkastuu meille sit� mukaa kuin valistuksemme lis��ntyy? XVI. K�sit�n, ett� voisi olla niinkin, ettei minua ollenkaan olisi olemassa, sill� minun oma min�ni perustuu tietoisuuteeni. Se min�, joka ajattelee, ei suinkaan olisi voinut tulla her�tetyksi tietoisuuteen itsest��n, jos esimerkiksi �itini olisi saanut surmansa ennenkuin min� olisin saanut el�m�ni. En ole siis mik��n ehdottomasti v�ltt�m�t�n olento. En ole my�sk��n i�inen enk� ��ret�n. Mutta n�en kuitenkin selv�sti, ett� luonnossa asuu joku v�ltt�m�t�n, i�inen ja ��ret�n olento. Petolliset voimat. 1. Mielikuvitus. T�m� ihmisen harhaan viep� osa, t�m� eksytyksen ja viekkauden valtiatar on sit� vaarallisempi, kun se ei ole aina sellainen, sill� jos se olisi pett�m�tt�m�sti aina valhetta, tulisi siit� eksytt�m�t�n tosiasia. Mutta vaikka se useimmissa tapauksissa onkin ep�todellinen, ei se kuitenkaan anna mit��n tietoa oikeasta olemuksestaan merkitess��n samanluontoisiksi oikean ja v��r�n. Min� en puhu nyt hulluista, vaan min� puhun kaikkein viisaimmista. Juuri heid�n k�yttelem�n��n on n�et mielikuvituksella erinomainen taito vaikuttaa vakuuttavasti ihmisiin. J�rki koettaa turhaan saattaa ��nt�ns� kuuluviin, se ei voi m��ritell� asioiden arvoja. T�m� korskea voima, t�m� j�rjen vihollinen, joka huvikseen tarkkaa ja mestaroi vastustajaansa osoittaakseen pystyv�ns� kaikkeen, on muodostanut ihmisen toisen luonnon. Sill� on kannattajia onnellisten, onnettomien, terveiden, sairaiden, rikkaiden ja k�yhien joukossa. Se saattaa uskomaan, ep�ilem��n ja kielt�m��n j�rjen. Se pid�tt�� aistit toiminnasta ja panee ne taas ty�h�n. Sill� on kannattajansa hullujen ja viisaitten joukossa. Ei mik��n kiusoita meit� enemm�n kuin se, ett� n�emme sen tarjoavan holhokeilleen rikkaamman ja t�ydellisemm�n tyydytyksen kuin j�rki. Ne, jotka kuvittelevat olevansa �lykk�it�, ovat sanomattoman paljon tyytyv�isempi� itseens� kuin todella viisaat koskaan voivat olla. He katselevat mahtavin ilmein ihmist�. He v�ittelev�t rohkeasti ja itsetietoisesti, kun taas j�lkimm�iset lausuvat ajatuksensa pel�ten ja itse��n ep�illen. Ja heid�n el�m�niloinen ulkomuotonsa antaa heille usein kuulijoiden mieless� etusijan. Niin suuressa veroistensa tuomarien suosiossa ovat n�m� tekoviisaat. Kuvittelu ei voi tehd� hulluja viisaiksi, mutta se tekee heid�t onnellisiksi, p�invastoin kuin j�rki, joka tekee yst�v�ns� vain onnettomiksi. Edellinen peitt�� omansa kunnialla, j�lkimm�inen h�pe�ll�. Mik� tuo mukanaan kuuluisuutta, mik� arvonantoa ja kunnioitusta henkil�llisyyksille, taideteoksille, laeille ja t�m�n maailman mahtaville, ellei juuri t�m� mielikuvituksen voima? Kaikista maailman rikkauksista ei ole mihink��n ilman sit�. Ettek� esimerkiksi voisi v�itt��, ett� t�m� tuomari, jonka kunnioitettava vanhuus her�tt�� arvonantoa kaikessa kansassa, antaa puhtaan ja ylev�n j�rjen ohjata toimintaansa ja ett� h�n arvostelee asioita niiden todellisen luonnon mukaan takertumatta tyhj�np�iv�isiin sivuseikkoihin, jotka kirvelt�v�t vain heikkojen ihmisten mielikuvitusta? Katsokaa kuinka h�n k�y kirkkoon t�ynn� innokasta hartautta liitt�en j�rjen perusteellisuuteen rakkauden hehkun. H�n valmistautuu kuuntelemaan saarnaa esimerkiksikelpaavalla arvonannolla. Nyt astuu saarnaaja esiin. Mutta jos luonto on antanut saarnaajalle k�he�n ��nen ja naurettavann�k�iset kasvot, jotka parturi on huonosti ajanut, ja jos sattumalta h�nen kasvoihinsa on viel� j��nyt saippuaakin, niin, julistipa saarnamies kuinka suurta totuutta tahansa, ly�n vetoa, ett� tuomarimme vakavuus on mennytt�. Jos maailman suurin ajattelija seisoisi oikein leve�ll� laudalla ja tiet�isi, ett� h�nen allaan on ammottava kuilu, veisi kuvittelu h�nest� voiton, vaikka h�nen j�rkens� saisikin h�net vakuutetuksi turvallisuudestaan. Eiv�tk� monet kykene kest�m��n edes ajatusta vaaran mahdollisuudesta kalpenematta ja tuskan hikeen tulematta. Kukapa ei tiet�isi, ett� kissan tai rotan n�keminen, hiilen musertaminen tai sensellainen voi saattaa ihmisen j�rjilt��n? ��nen s�vy vaikuttaa viisaimpiinkin ja voi muuttaa puheen tai runon koko merkityksen. Rakkaus ja viha muuttavat oikeuden muotoa. Edelt�k�sin hyvin palkattu asianajaja pit�� puolustamaansa asiaa paljon oikeutetumpana kuin muutoin. H�nen varmat eleens� asettavat h�net parempaan valoon tuomarien silmiss�, jotka antavat ulkon��n pett�� itsens�. Naurettava j�rki, joka antaa tuulen ajella itse��n joka taholle! En tahdo kuvailla kaikkia mielikuvituksen seurauksia; silloin saisin kuvailla kaikki ihmisen teot, jotka ovat melkein j�rjest��n t�m�n kuvittelun sys�ysten alaisia. Sill� j�rjen on ollut pakko per�yty�, ja kaikkein viisainkin ottaa periaatteikseen ihmisten mielikuvituksen ylti�p�isesti joka paikkaan tuomia mielijohteita. II.[5] Itserakkaus. Itserakkauden ja inhimillisen min�n luontoon kuuluu olla rakastamatta ja ajattelematta muuta kuin omaa itse��n. Mutta mit� voi sille tehd�? Ei k�yne p�ins� est�� t�t� omaa itse�, jota se rakastaa, olemasta t�ynn� puutteita ja kurjuutta. Se tahtoo olla suuri ja se huomaa olevansa pieni. Se tahtoo olla onnellinen ja se n�kee olevansa onneton. Se tahtoo olla t�ydellinen ja se huomaa olevansa t�ynn� puutteellisuuksia. Se tahtoo olla ihmisten rakkauden ja kunnioituksen esine ja se n�kee, ett� sen viat her�tt�v�t vain heid�n kammoaan ja halveksimistaan. T�m� h�mmennys, johon me huomaamme joutuneemme, aiheuttaa meiss� ep�oikeutetuimman ja rikollisimman intohimon, mit� kuvitella voi. Sill� me nostatamme mieless�mme leppym�tt�m�n vihan t�t� totuutta kohtaan, joka antaa meille ojennuksia ja toteaa vikamme. Me tahdomme tuhota sen perinjuurin, mutta kun emme voi lannistaa sen olemusta, h�vit�mme sen mik�li voimme tietoisuudestamme ja toisten tietoisuudesta. Toisin sanoen, teemme kaiken voitavamme peitt��ksemme vikojamme sek� toisilta ett� itselt�mme emmek� voi k�rsi�, ett� niit� vedet��n n�ht�v�ksemme ja ett� niit� yleens� n�hd��n. On ep�ilem�tt� ik�v� olla t�ynn� vikoja, mutta viel� murheellisempaa on, ett� on niit� t�ynn�ns� eik� tahdo tunnustaa niit� omiksensa, sill� siten viel� lis�t��n onnettomuutta tahallisella harhaluulolla. Emme tahdo, ett� toiset pett�v�t meit�, ja pid�mme kohtuuttomana, ett� he vaativat meilt� suurempaa arvonantoa, kuin he ansaitsevat. Mutta ei ole my�sk��n oikein, ett� me pet�mme heit� ja ett� tahdomme, ett� he kunnioittaisivat meit� enemm�n, kuin me ansaitsemme. Siit� johtuu, ett� kun toiset eiv�t keksi meiss� muuta kuin niit� puutteita ja paheita, jotka meit� todellisuudessa vaivaavat, he eiv�t tietenk��n tee meille mit��n v��ryytt�, sill� eiv�th�n he ole niihin syyp�it�. He tekev�t meille vain hyv�n ty�n auttaessaan meit� etsiess�mme vapautusta pahasta, nimitt�in puutteitamme koskevasta tiet�m�tt�myydest�. Emme saa siis olla suutuksissamme heille siit�, ett� he tuntevat vikamme ja ett� he halveksivat meit�, milloin he ovat oikeassa ja tuntevat meid�t sellaisiksi, kuin olemme, ja ett� he halveksivat meit�, milloin me ansaitsemme halveksimista. Sellaisia ovat ne tuntemukset, jotka viri�v�t tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta t�ynn� olevasta syd�mest�. Mutta mit� saatammekaan sanoa omasta syd�mest�mme, n�hdess�mme siell� aivan p�invastaisen taipumuksen? Sill� eik� olekin totta, ett� me vihaamme totuutta ja niit�, jotka meille sit� julistavat, ja ett� me pid�mme siit�, ett� he tulevat petetyiksi meid�n hyv�ksemme ja ett� me tahdomme heilt� aivan toisenlaista arvonantoa, kuin mihin me todellisuudessa olisimme oikeutetut? Mainitsen esimerkin, joka saa minut kauhistumaan. Katolinen kirkko ei velvoita meit� ilmaisemaan rikkomuksiamme erotuksetta kaikille. Se sallii, ett� niit� pidet��n peitossa kaikilta muilta paitsi yhdelt�,[6] jolle se k�skee paljastamaan syd�men syvyydet ja n�ytt�ytym��n oikeassa valossa. Maailmassa on vain t�m� yksi ainoa ihminen, jolle meid�n t�ytyy tunnustaa erehdyksemme ja jonka se velvoittaa ehdottomaan vaikenemiseen, niin ett� t�m� tietoisuus asuu h�ness� aivan kuin sit� ei olisi olemassakaan. Voiko ajatella mit��n sen armeliaampaa ja lauhkeampaa? Ja kuitenkin on ihmisen turmelus niin suuri, ett� h�n pit�� t�t�kin lakia lilan ankarana. Siin� on yksi niist� p��tekij�ist�, jotka ovat aiheuttaneet, ett� suuri osa Eurooppaa on noussut kapinaan t�t� kirkkoa vastaan. Kuinka kohtuuton ja ymm�rt�m�t�n onkaan ihmissyd�n paheksuessaan sit�, ett� sille on asetettu velvoitus tehd� yhdelle henkil�lle se, mink� tavallaan olisimme velvolliset tekem��n kaikille ihmisille. Sill� onko oikein, ett� pet�mme heit�? On erilaisia asteita t�ss� totuuden kammossa, mutta voidaan sanoa, ett� sit� jossakin m��rin on jokaisessa, koska se on itserakkauden erottamaton osa. Se on sit� v��r�� hienotunteisuutta, joka pakottaa niit� ihmisi�, joiden velvollisuus on muistuttaa toisia, k�ytt�m��n niin monia kiertoteit� ja lievi� lausetapoja kuin suinkin, jotta eiv�t suinkaan loukkaisi heit�. Heid�n on pakko pienennell� vikojamme, olla puolustelevinaan niit� ja sekoittaa moitteisiin ylistyksi� ja vakuutteluja omasta kiintymyksest��n ja kunnioituksestaan. Kaikesta huolimatta on t�m� l��ke karvas itserakkaudelle, joka nauttii sit� niin v�h�n kuin mahdollista ja aina vastenmielisesti, usein viel� salaisella kiukulla niit� kohtaan, jotka sit� ojentavat. Siit� johtuu, ett� jos toisilla on jotakin iloa rakkaudestamme, he v�ltt�v�t tekem�st� meille palvelusta, jonka tiet�v�t olevan meille vastenmielisen. He kohtelevat meit� niinkuin tahdomme itse�mme kohdeltavan: me vihaamme totuutta, he k�tkev�t sen meilt�; me tahdomme kuulla imarteluja, he imartelevat meit�; me kaipaamme tulla petetyksi ja meit� petet��n. Silloin jokainen my�t�k�ymisen askel, joka vie meit� t�ss� maailmassa yl�sp�in, loitontaa meit� yh� enemm�n totuudesta, sill� eniten juuri pid�tt�ydyt��n haavoittamasta sit�, jonka kiintymys on meille hy�dyllisin ja vastenmielisyys vaarallisin. Kuka ruhtinas tahansa voi olla koko Euroopan pilkkana, ilman ett� h�n itse siit� mit��n tiet��. Se ei kummastuta minua yht��n. Totuuden sanominen on hy�dyllinen sille, josta se sanotaan, mutta mit� ep�edullisin niille, jotka sen sanovat, koska he joutuvat vihattaviksi. Ja ne, jotka el�v�t ruhtinaitten seurassa, rakastavat enemm�n omia etujaan kuin sen ruhtinaan etuja, jota he palvelevat, ja niinmuodoin he varovat suomasta h�nelle totuuden sanomisesta koituvaa etua, joka olisi heille itselleen vahingoksi. T�m� onnettomuus on ep�ilem�tt� suurempi ja s��nn�llisempi ylh�is�n piireiss�, mutta eiv�t alemmatkaan kerrokset ole siit� vapaat, sill� jokaisesta on aina jonkin verran vieh�tt�v�� saada osakseen ihmisten rakkautta. N�in on ihmisel�m� vain ainaista harhan�ky�; t��ll� vain toinen toistaan petet��n ja imarrellaan. Ei kukaan puhu meist� l�sn�ollessamme niin kuin puhuu poissaollessamme. Yksimielisyys ihmisten kesken perustuu vain t�h�n keskin�iseen pett�miseen; ja harvat yst�vyyssuhteet kest�isiv�t, jos jokainen tiet�isi, mit� h�nen yst�v�ns� sanoo h�nest� silloin, kun h�n ei ole saapuvilla, vaikka h�n puhuu vilpitt�m�sti ja ilman kiihkoa. Ihminen on siis vain pelkk�� teeskentely�, valhetta ja kerskuntaa sek� itse��n ett� toisia kohtaan. H�n ei tahdo kuulla totuutta; h�n v�ltt�� sanomasta sit� toisille. Ja kaikilla n�ill� oikeudelle ja j�rjelle niin vierailla taipumuksilla on luonnolliset juurensa h�nen syd�mess��n. III. Turhuus. Kunnian suloisuus on niin suuri, ett� me tavoittelemme kaikenlaista, yksinp� kuolemaakin, vain sen takia, ett� toivomme sen tuottavan kunniaa. IV. Ylpeys painaa yht� paljon kuin kaikki k�rsimykset yhteens�. Se k�tkee ne, tai jos se paljastaa ne, ylv�stelee se niiden tuntemisesta. Se pit�� meit� vallassaan niin luonnonomaisesti keskell� k�rsimyksi�mme ja erehdyksi�mme, ett� me ilomielin kadotamme yksin el�m�mmekin, jotta siit� puhuttaisiin. V. Turhamaisuus on niin syv�lle juurtunut ihmisen syd�meen, ett� sotamies, kuormarenki, laivankokki ja tavarankantajakin kerskuvat ja tahtovat saada ihailua osakseen. Ja ajattelijat tahtovat samaa. Ne, jotka sepitt�v�t kirjoituksia kunnianhimoa vastaan, tahtovat niitt�� kunniaa siit�, ett� ovat kirjoittaneet erinomaisesti; ne, jotka sen lukevat, tahtovat saada kunnian siit�, ett� ovat sen lukeneet; min�, joka kirjoitan t�m�n, tunnen ehk� samaa mielitekoa, samoin kuin ehk� ne, jotka t�m�n lukevat. VI. Ihminen on niin itseluuloinen, ett� h�n tahtoo olla koko maailman tuntema, viel�p� niiden ihmisten, jotka aloittavat el�m�ns� silloin, kun h�nt� ei en�� ole olemassa; ja h�n on niin turhamainen, ett� viiden tai kuuden h�nt� ymp�r�iv�n henkil�n kunnioitus ilahduttaa ja tyydytt�� h�nt�. VII. Uteliaisuus ei ole mit��n muuta kuin turhamaisuutta. Useimmiten tahdotaan tiet�� asioita vain siksi, ett� voitaisiin niist� puhua, ihmiset eiv�t varmaankaan matkustaisi maita ja meri� saadakseen vain itse iloa n�kem�st��n, ilman toivoa, ett� voivat siit� joskus kertoa toisille. VIII. Ei kukaan etsi kunnianosoituksia kaupungeista, joiden kautta matkustaa, mutta heti kun on pakotettu oleskelemaan niiss� jonkun aikaa, tulee jo suuri huoli. Kuinka pitk� aika tarvitaan siihen? Aika, joka vastaa turhamaisuutemme ja kehnoutemme pysyv�isyytt�. IX. Ken tahtoo t�ydelleen oppia tuntemaan ihmisen turhamaisuuden, voi tarkastella vain rakkauden intohimon syit� ja vaikutuksia. _Sen syy mik� lieneek��n_ (Corneille), sen vaikutukset voivat olla kauhistavia. T�m� _mik� lieneek��n_, vaikkapa vain niin pieni seikka, ettei sit� voi tuntea, j�rkytt�� maita, ruhtinaita, sotajoukkoja ja koko maailmaa. Jos Cleopatran nen� olisi ollut lyhyempi, olisi koko maailma toisenn�k�inen. X. On ihmeellist�, ett� niin silminn�ht�v� seikka kuin maailman turhamaisuus voi olla niin v�h�n tunnettu, ett� voi her�tt�� kummastusta ja tuntua oudolta, kun sanotaan, ett� on typer�� etsi� kunniaa ja mahtavuutta. Ihmisen heikkous. H�nen tiet�misens� ep�varmuus. I. Ihminen on olento, jonka tie kulkee luonnollisten erehdysten kautta, eik� h�n voi v�ltt�� niit� ilman jumalallista armoa. Ei mik��n voi ohjata h�nt� totuuteen; kaikki johtaa h�net harhaan. Molemmilta totuuden alkul�hteilt�, j�rjelt� ja aisteilta puuttuu rehellisyytt� ja ne pett�v�t vuorotellen toinen toistaan. Aistit viev�t j�rjen harhaan valheellisilla virvatulilla ja joutuvat vuorostaan j�rjen petett�viksi samaten kuin ne ovat j�rke� pett�neet. J�rki antaa vahingon kiert��. Sielun intohimot h�mment�v�t aisteja ja eksytt�v�t niit� valheellisiin havaintoihin. Siten valhettelevat ja pett�v�t ne toisiaan kilpaa. II. Minua h�mm�stytt�� eniten juuri havainto, ettei koko maailma ole h�mm�stynyt heikkouttaan. Kaikki ovat vakavissa puuhissa ja seuraavat omia mielijohteitaan, ei siksi, ett� se on luonnollista ja ett� niin on tapana tehd�, vaan ik��nkuin tiet�isiv�t kaikki varmasti, mik� on oikein ja kohtuullista. Jokainen huomaa lakkaamatta pettyneens� ja uskoo hullunkurisella n�yryydell� sen syyksi kovan onnensa, eik� ymm�rryksen puutetta, jonka omistamisesta h�n alati ylv�stelee. Mutta onhan hyv�, ett� on t��ll� maailmassa paljon sellaisia ihmisi�, jotka eiv�t ole pyrrhonismin[7] kannattajia t�m�n suunnan itsens� tuottaman kunnian vuoksi, sill� siit� huomaamme, kuinka mukautuvainen ihminen on mit� mahdottomimpiin mielipiteisiin, kun h�n on taipuvainen uskottelemaan itselleen, ettei h�n ole luonnostaan ja v�ltt�m�tt� heikko, vaan ett� h�n p�invastoin on luonnostaan viisas. III. Aikaisemmat vaikutelmat eiv�t yksin kykene viem��n meit� harhaan; uutuuden vieh�tyksell� on sama voima. Siit� juontuvat kaikki riitaisuudet ihmisten kesken. He syytt�v�t toisiaan joko seuratessaan v��ri� lapsuuden vaikutelmia tai umpim�hk��n juostessaan uusien j�ljess�. Kuka noudattaa oikeata keskitiet�? Astukoon h�n esiin ja osoittakoon niin tekev�ns�. Ei ole ainoatakaan periaatetta, olipa se kuinka luonnonomainen tahansa ja l�ht�isin vaikka kaikkein aikaisimmasta lapsuudesta, jonka ei voisi sanoa kulkevan v��r�n k�sityksen merkeiss�, olemmepa sen sitten omaksuneet opetuksen tai oman kokemuksen avulla. Koska, sanotaan, te olette uskoneet hamasta lapsuudesta, ett� jokin arkku on tyhj� siksi, ett� te ette n�e sen sis�lt�v�n mit��n, niin uskotte, ett� on olemassa tyhjyytt�; mutta se on aistienne harhakuva, jota tottumuksen voima vahvistaa, ja tieteen on siis oikaistava se. Toiset taas sanovat: Koska teille on sanottu koulussa, ettei tyhj�� tilaa ole olemassa, on teid�n terve arvostelukykynne turmeltu, sill� luonnostaan k�sititte asian oikein ennenkuin vastaanotitte t�m�n v��r�n vaikutelman, jonka nyt saamme korjata palaamalla takaisin teid�n alkuper�iseen luontoonne. Kuka on t�ss� syyp�� petokseen? Aistitko vai opetus? Meill� on toinenkin eksytysten alkul�hde, nimitt�in sairaudet. Ne turmelevat arvostelukykymme ja aistimme. Ja koska vakavat sairaudet muuttavat niit� tuntuvasti, on hyvin luultavaa, ett� liev�tkin sairaudet aiheuttavat suhteellisesti yht� suuren vaikutuksen. Oma harrastuksemme on viel� oivallisempi ase, sill� se sokaisee miellytt�v�ll� tavalla j�rjen n�k�kyvyn. Maailman tasapuolisimmankaan ihmisen ei sallita olla tuomarina omassa asiassaan. Tied�n henkil�it�, jotka pel�ten joutuvansa puolueellisuuteen itse��n kohtaan, ovat vastapainoa etsiess��n tulleet maailman ep�oikeudenmukaisimmiksi ihmisiksi. Luotettavin keino, jolla voisimme menett�� t�ysin oikean asian, olisi se, ett� panisimme jonkun l�heisist� sukulaisistamme puolustamaan asiaamme. Oikeus ja totuus ovat kaksi niin hienoa k�rke�, ettemme tylsill� aseillamme voi niit� satuttaa. Jos aseemme kohtaavat sellaisen k�rjen, katkaisevat ne sen ja koskettavat sit� kaikkialta muualta kuin oikeasta kohdasta. IV. Maailman parhaimman miehen sielu ei ole niin riippumaton, ett� h�n voisi olla h�iriintym�tt� mit�tt�m�st� melusta, joka kuuluu h�nen l�himm�st� ymp�rist�st��n. Ei tarvita kanuunanlaukausta keskeytt�m��n h�nen ajatuksenjuoksuaan. Siihen riitt�� tuuliviirin tai vintturin narahdus. �lk�� ihmetelk�, kun h�nen ajatuksensa eiv�t t�ll� haavaa ole kyllin selke�t. K�rp�nen surisee h�nen korvansa juuressa. Se riitt�� tekem��n h�net kykenem�tt�m�ksi antamaan hyvi� neuvoja. Jos tahdotte, ett� h�n osuu oikeaan, niin ajakaa pois tuo el�in, joka pit�� h�nen j�rke��n lamassa ja sumentaa tuota voimakasta �ly�, joka hallitsee kaupunkeja ja kuningaskuntia! Kuinka naurettava jumaltenkaltainen olento! Kuinka vaikea onkaan antaa mit��n asiaa toisen ratkaistavaksi horjuttamatta h�nen arvosteluaan tavalla, jolla me asian h�nelle esit�mme. Jos sanon: Minun mielest�ni t�m� on kaunista, minun mielest�ni t�m� on ep�selv�� tai jotain muuta sellaista, kiinnit�n h�nen mielikuvituksensa heti t�h�n arvosteluun tai yllyt�n h�nt� sanomaan vastaan. On parempi olla sanomatta mit��n, sill� silloin arvostelee toinen omien ajatustensa mukaan, toisin sanoen, sen mukaan, mit� h�n sill� hetkell� on, ja sen mukaan kuin aivan toiset asianhaarat m��r��v�t kuin ne, joita on itse ajatellut. Silloin ainakaan ei ole koetettu mill��n tavoin h�nen arvosteluunsa vaikuttaa, mik�li vaikenemisella ei t�ss� my�skin ole merkityst�, mik� seikka riippuu tavasta ja tulkinnasta, jonka h�n mielentilansa mukaan vaikenemiselle tahtoo antaa, tai siit�, arvaako h�n eleet ja kasvonilmeet tai ��nens�vyn, tai onko h�n kasvonilmeitten tuntija. Niin vaikea on olla saattamatta pois arvostelua luonnolliselta tolaltaan tai pikemminkin, niin vaikea on pysy� lujana ja j�rkkym�tt�m�n� mielipiteess��n. VI. T�rkein asia el�m�ss� on toimialan valitseminen. Sattumalla on siin� suuri m��r��misvalta. Tottumus tekee ihmiset muurariksi, sotilaaksi ja puusep�ksi. H�n on erinomainen puusepp�, sanotaan, ja sotilaista puhuttaessa: Kuinka suuria h�lm�j� he ovat! Toiset taas p�invastoin sanovat; Ei mik��n ole uljaampaa kuin sodank�ynti; kaikki muut ihmiset ovat pelkureita. Valintaan vaikuttaa se, kuuleeko lapsena kiitett�v�n vai moitittavan joitakin ammatteja, sill� luonnollisesti rakastetaan sit�, mit� pidet��n hyv�n�, ja vihataan sit�, mik� leimataan huonoksi. N�it� asioita koskevat sanat j�tt�v�t vaikutelmia mieleemme, mutta erehdymme suuresti, kun niiden mukaan menettelemme. Niin suuri on totunnaisuuden voima, ett� niist�, jotka luonto on tehnyt vain ihmisiksi, tehd��n kaikenlaisten ammattien harjoittajia. Toisilla seuduilla ovat kaikki j�rjest��n muurareita, toisilla kaikki sotilaita, ja niin edesp�in. T�llainen yksitoikkoisuus ei voi perustua luonnon j�rjestykseen. Olosuhteet ne ovat t�m�n aikaansaaneet, sill� ne orjuuttavat luontoa. Mutta joskus voittaa luonto ja ohjaa ihmisen t�m�n synnynn�isten lahjojen alalle kaikista olosuhteista huolimatta, olivatpa ne sitten hyvi� tai huonoja. VII. Me emme koskaan el� nykyhetkess�. Me rienn�mme tulevaisuutta kohti, ik��nkuin saapuisi se liian vitkallisesti, ik��nkuin tahtoisimme jouduttaa sen kulkua. Tai kutsumme me takaisin menneisyyden pys�ytt��ksemme sen, ik��nkuin se olisi liian joutuisa. Olemme niin ymm�rt�m�tt�mi�, ett� harhailemme ajanjaksoissa, jotka eiv�t kuulu meille, emmek� ajattele yksinomaan sit� pistett�, joka todella kuuluu meille. Ja niin turhamaisia olemme, ett� uneksimme sit�, mit� ei ole en�� olemassa, ja p��st�mme huomaamattamme karkuun sen ainoan, joka on l�sn�! Nykyhetki on s��nn�llisesti meid�n loukkauskivemme. Me k�tkemme sen n�kyvist�mme, koska se tuottaa meille tuskaa; ja jos se meit� miellytt��, suremme me n�hdess�mme sen loittonevan. Me yrit�mme tehd� sen siedett�v�ksi tulevaisuuden avulla ja me aiomme j�rjestell� asioita, jotka eiv�t viel� ole vallassamme, sellainen ajankohta silm�m��r�n�mme, jonne p��semisest� meill� ei ole mit��n takeita. Jokainen, joka tutkii ajatuksiaan, huomaa aina askaroitsevansa menneess� ja tulevassa ajassa. Emme ajattele juuri ollenkaan nykyisyytt� ja jos ajattelemmekin, niin teemme sen vain valmistaaksemme tulevaisuutta. Nykyisyys ei ole koskaan meid�n tarkoituksenamme: menneisyys ja nykyisyys ovat meid�n keinojamme, tulevaisuus yksin on meid�n tarkoituksemme.[8] Siten me emme el� koskaan, vaan ainoastaan toivomme el�v�mme, ja lakkaamatta valmistellessamme onnelliseksi tuloamme, menet�mme ainiaaksi onnellisena olon mahdollisuudet. VIII. Mielikuvituksemme liioittelee niin suuresti nykyhetken merkityst�, kiinnitt�ess��n siihen alinomaiset mietteens� ja pienent�� siihen m��r��n i�isyyden arvoa kun se on suuntaamatta siihen mietteit��n, ett� me teemme i�isyydest� olemattomuuden ja olemattomuudesta i�isyyden. Ja kaikella t�ll� on niin elinvoimaiset juuret meiss�, ettei kaikki meid�n j�rkemme pysty meit� siit� varjelemaan. IX. Cromwell oli h�vitt�m�isill��n koko kristikunnan: kuninkaallinen perhe oli sy�sty vallasta ja h�nen oman perheens� mahti ikip�iviksi taattu. Mutta esteeksi tuli pieni hiekanjyv�nen, joka asettui h�nen virtsa tiehyeeseens�. Yksinp� Roomakin oli alkanut vavista h�nen t�htens�; mutta tuli sitten tuo pieni hiekanjyv�nen, h�n kuoli, h�nen perheens� suistui, rauha palasi kaikkialle ja kuningas asetettiin j�lleen valtaan. X. Tahto on uskon t�rkein elin. Ei siksi, ett� se muodostaisi uskon, vaan siksi, ett� asioiden oikeus tai v��ryys riippuu siit�, milt� taholta niit� katsotaan. Tahto, jota miellytt�� enemm�n toinen katsantokanta kuin toinen, ei salli ajatuksen tarkastella niit� asioiden hyvi� puolia, joita se itse ei halua katsoa; siten ajatus kulkien yht� rintaa tahdon kanssa, pys�htyy katsomaan vain sit� puolta asiasta, joka tahtoa miellytt��, ja arvostelee vain sen perusteella, mit� se t�ll�in n�kee. XI. Mielikuvitus suurentaa pienet seikat, niin ett� ne lopulta t�ytt�v�t meid�n sielumme ilmi�m�isell� kunnioituksella, ja uhkarohkealla ylimielisyydell� se pienent�� suuret seikat, niin ett� ne noudattavat samoja mittasuhteita kuin h�n itse. Samoin tekee h�n puhuessaan Jumalasta. XII. Kaikki ihmisten hankkeet tarkoittavat omaisuuden kokoamista; mutta he eiv�t voi kuitenkaan koskaan osoittaa, ett� he pit�v�t sit� hallussaan mink��n oikeuden nojalla, sill� he omistavat tavaransa vain mielikuvituksessaan eik� heill� ole mit��n mahtia pit�� niit� varmasti hallussaan. Samoin on tietommekin laita, sill� sairaus voi riist�� sen meilt�. XIII. Jos me joka y� n�kisimme unissa saman asian, vaikuttaisi se meihin samaten kuin esineet, joita joka p�iv� n�emme ymp�rill�mme. Ja jos joku k�sity�l�inen olisi varma saavansa joka y� kaksitoista tuntia l�peens� n�hd� sellaista unta, ett� h�n on kuningas, olisi h�n luullakseni yht� onnellinen kuin kuningas, joka samaan aikaan n�kisi unta, ett� h�n on k�sity�l�inen. Jos me n�kisimme joka y� sellaista unta, ett� olemme vihollisten vainoamia ja jos tuskaatuottavat aaveet ahdistaisivat meit� p�ivisin erilaisissa askareissa tai matkalla ollessamme, k�rsisimme unesta melkein yht� paljon kuin todellisuudesta, ja varoisimme vaipumasta uneen samoin kuin varoisimme her��mist� silloin, kun todellisuus tarjoaa meille vain kurjuutta. N�m� unet tuottaisivat todellakin melkein yht� suuria k�rsimyksi� kuin todellisuus. Mutta koska unet ovat kaikki erilaisia ja vaihtuvat, liikuttaa meit� se, mit� niiss� n�emme, paljon v�hemm�n kuin se, mit� n�emme valveilla jatkuvaisuuden vaikutuksesta, joka ei kuitenkaan sek��n ole niin yht�mittaista ja samantapaista, ettei se joskus muuttuisi. N�m� muutokset eiv�t tapahdu erikoisen nopeasti muulloin kuin muutamissa harvinaisissa tapauksissa, kuten esimerkiksi matkoilla, jolloin sanotaankin: minusta tuntuu, ett� n�en unta. El�m� on uni, tosin v�hemm�n h�ilyv�inen. XIV. Me edellyt�mme, ett� kaikki ihmiset k�sitt�v�t ja tuntevat samalla tapaa. Mutta t�llainen edellytt�minen on sangen mielivaltaista, sill� meill� ei ole siihen mit��n todisteita. N�en kyll�, ett� k�ytet��n samoja sanoja samoista asioista ja ett� joka kerta kun kaksi ihmist� n�kee kappaleen muuttavan paikkaa, he kumpikin ilmaisevat havaintonsa t�st� esineest� samalla sanalla sanoen kumpainenkin, ett� se on liikkunut. Ja t�m�n ilmaisumuodon yht�l�isyyden nojalla tehd��n varma johtop��t�s mielteiden yhdenmukaisuudesta. Mutta johtop��t�s ei ole ehdottomasti sitova eik� lopullisesti todistettu, vaikka siin� on paljon sellaista, joka oikeuttaa panemaan merkille rinnakkaisilmi�it�, koska tiedet��n, ett� usein voidaan tehd� sama johtop��t�s erilaisista olettamuksista. XV. Kun me n�emme saman seurauksen aina johtuvan samasta syyst�, p��t�mme, ett� edess�mme on luonnonlaki samoin kuin siin�, ett� p�iv� valkenee taas huomenna jne. Mutta usein luonto tekee meille tepposet, kun se ei alistu omiin lakeihinsa. XVI. Tiet�misemme muodostaa kaksi ��rimm�isyytt�, jotka koskettavat toisiaan. Ensimm�inen on puhdas luontainen tiet�m�tt�myys, jota kaikki ihmiset edustavat syntyess��n. Toinen ��rimm�isyys on se, johon tulevat suuret henget, kun he l�pik�yty��n kaiken sen, mit� ihmiset voivat tiet��, huomaavat, etteiv�t tied� mit��n ja kohtaavat saman tiet�m�tt�myyden, josta he ovat l�ht�isin. Mutta t�m� on oppinutta tiet�m�tt�myytt�, joka tuntee itsens�. Ne taas, jotka ovat l�hteneet luontaisesta tiet�m�tt�myydest� saavuttamatta t�t� toista ��rimm�isyytt�, ovat saaneet jonkun verran itsekyll�isen tiedon alkeita ja ovat olevinaan viisaita. N�m� juuri ne j�rkytt�v�t maailmaa ja n�kev�t kaikki huonommassa valossa kuin nuo toiset. Joukko ja sen �lyniekat m��r��v�t s��nn�llisesti maailman tapahtumien kulun; n�m� ne halveksivat kaikkea ja joutuvat itse halveksittaviksi. RALPH WALDO EMERSON. Kuinka olet t�h�n asti voinut tulla toimeen ilman Emersonia? Kuinka olet voinut el�� itsen�isesti? Oletko itseesi luottanut? Ja jos jonkun kerran olet itsen�isesti menetellyt ja jotenkuten tullut toimeen el�m�n salahautojen keskell�, niin oletko voinut itsen�isyydess�si _kehitty�_ tuntematta h�nt�, innostumatta h�nen sanoistaan ja ylentym�tt� h�nen esikuvastaan? Itsen�inen ihminen ei tarvitse toisen ihmisen apua eik� tukea �Voimakas mies on voimakkain seisoessaan yksin�. Mutta vallan yksin�inen ja itsen�inen ihminen ei tarvitsekaan mit��n. Ihminen voi osoittaa ja toteuttaa itsen�isyytt��n parhaiten suhteessaan toisiin. Ja ihmisten v�liset kosketukset ovat sellaisia, ett� ep�itsen�isyys ja v��rink�sitetty itsen�isyys, jota vastaan el�m�ss� t�rm��mme, her�tt�� jalostetun itsen�isyyden kaipuuta. Kuitenkin vasta silloin, kun itsen�inen, olemustamme voimakkaasti koskettava mies sanoo meille: �luota itseesi�, alkavat sis�ss�mme harpunkielet soida ja s�est�� tekojamme. Emersonin sanoilla on t�llainen vaikutus. Olet kulkenut rauhassa tiet�si, mutta nyt sin� yht'�kki� kohtaat t�m�n kirkkaan hiljaisuuden miehen. Pys�hdyt kohdatessasi h�net. Her�� kysymyksi�. Oletko ollut niin itsen�inen kuin olisit voinut olla? Oletko luottanut sis�ss�si omalla erikoisella tavalla kumpuaviin el�m�n l�hteisiin? Oletko laisinkaan ymm�rt�nyt luonnon kauneutta ja syv�llisyytt�? Oletko sit� omalla uudella tavallasi ymm�rt�nyt? Oletko ollut rohkea ja onko sinulla ollut siihen sis�isi� valtuuksia? Itsen�isyyskysymys on p�iv�j�rjestyksess� vain nimellisesti, ellei se ole my�skin yksil�iden p�iv�j�rjestyksess�. Itsen�isyysaate ei ole voittoisa, elleiv�t itsetietoiset, vapaat ja jalot yksil�t ole sit� kannattamassa ja kehitt�m�ss�. Henkil�, joka nojautuu vieraisiin tekij�ihin, omiin kehittym�tt�miin, jonkun toisen yksityisen, omaisten, puolueen, suuren joukon, kenen tahansa tai ei kenenk��n mielipiteisiin, tapoihin ja tekoihin el�ytym�tt� niihin mieskohtaisesti, joka tuskan hiki otsalla huolehtii siit�, mit� toiset h�nest� ajattelevat ja oven takana kuuntelee, mit� toiset h�nest� sanovat, joka karttaa tehd� tai sanoa itselleen mit��n ep�edullista ja joka pelk�� j�tt�neens� tekem�tt� jotakin valitellen sit�, ettei ole voinut tiet�� kaikkia toisten ajatuksia, ei ole itsen�inen ihminen. Emerson, seestyneen ajatuksen ja miehekk��n ihanteellisuuden mies opettaa sinua luottamaan itseesi ja kehitt�m��n itsen�isyytt�si. H�n ei viivyt� kohdatessaan sinut. H�ness� ei piile mit��n vaaraa olemuksellesi, kuten yst�v�ss�, joka tyrkytt�� sinulle mielipiteit��n ja koettaa taivuttaa sinut mukaansa. P�invastoin h�n jouduttaa kulkuasi ja tekee sen tehokkaammaksi ilman ett� sinun tarvitsee j��d� mink��nlaiseen kiitollisuuden velkaan h�nelle. Tunnet vapautusta, ja henkesi p��see ahdistuksesta. Kohoat ja lenn�t eteenp�in linnun lailla. Kallisarvoinen sis�inen kutsumus velvoittaa sinua liikuttamaan siipi�. �Luota itseesi�, sanoo h�n lyhyesti ja selv�sti jokaiselle vastaantulijalle. Kaikki muu on sen toistamista ja selitt�mist�. Tavallisia jokap�iv�isi� sanoja, mutta vasta h�nen k�ytt�min��n ne tuntuvat uusilta ja ihmeellisilt�. Ensin l�hdet h�nen kanssaan aarniomets��n katsomaan luonnon suurten korpien n�kyj�. H�n osoittaa sinulle kastehelmi� sammalessa ja valkoisia talvikkeja ikivihreiden kuusien alla. �Mets�n himme� valo�, opettaa t�m� mets�nk�vij�, �muistuttaa alati kest�v�� aamua ja vaikuttaa innostavasti ja virvoittavasti. T�m�n paikan lumous, jota jo ikimuistoisista ajoista on ylistetty, kietoo meid�t. M�ntyjen, kuusien ja tammien rungot s�ihkyv�t kuin rauta avartuneiden silmiemme edess�. Vaiteliaat puut alkavat kutsua meit� ja kehoittavat meit� el�m��n kanssaan ja j�tt�m��n taakseen juhlallisiksi leimattuja mit�tt�myyksi� t�ynn� olevan el�m�n. Mit��n historiaa, kirkkoa tai valtiota ei ole kiinnitetty Jumalan taivaalle eik� kuolemattomaan vuoteen. Kuinka helppoa on t��ll� samota eteenp�in kohti avautuvia maisemia, nopeasti toinen toistaan seuraavien uusien n�k�alojen ja ajatusten virratessa mieleen, kunnes sielt� v�hitellen on ty�nnetty pois muistelmat kodista ja koko muisti on nykyhetken mahdin poispyyhk�isem�, jonka j�lkeen kuljemme luonnon riemusaaton etunen�ss�.� Eik� tunnu kuin olisi kotisi, pyh�tt�si t��ll� puiden keskess�? Ja syv�ll� on luonnon kaipuu olemuksessamme. �Mit� vesi on janolle, sit� on kallio ja multainen maa silmillemme, k�sillemme ja jaloillemme�, sanoo saattajamme. Sitten h�n vie meid�t vuorelle. Kuta korkeammalle t�m� vuorelaishenki johdattaa meid�t, sit� laajemmaksi avartuu n�k�piiri ymp�rill�mme ja me n�emme yh� suurempia maailmankaikkeuden renkaita. �Silm� on ensimm�inen keh�, h�n sanoo, �taivaanranta, jonka se muodostaa, on toinen; ja kautta koko luonnon toistuu t�m� peruskuvio lakkaamatta. Se on maailman salakirjoituksen korkein tunnusmerkki. Pyh� Augustinus kuvasi Jumalan olemuksen keh�ksi, jonka keskipiste on kaikkialla ja jonka ymp�rysmittaa ei ole miss��n.� Ja h�n jatkaa uuden mielijohteen vallassa: �Ihmeellisint� jokaisessa n�k�alassa on se kohta, jossa maa ja taivas koskettavat toisiaan, ja sen me n�emme l�hikukkulalta yht� hyvin kuin Alleghany-vuorten huipulta.� T�ss� mielenvireess� laskeudumme vuorelta ja l�hestymme ��rett�mien valtamerien rantaa kokeaksemme maailmankaikkeuden iloa ja n�hd�ksemme luoteessa ja vuoksessa suuren vastakkaisuuksien lain. �Aina siit� l�htien kun olin poika�, kertoo t�m� ihmisten ilmoille saapunut saarenasukas, �olen halunnut kirjoittaa tutkielman tasoituksista. -- Kaksinapaisuuden (polariteetin) eli vaikutuksen ja vastavaikutuksen tapaamme kaikissa luonnon tekij�iss�, valossa ja pimeydess�, kuumassa ja kylm�ss�, meren luoteessa ja vuoksessa. -- Jokainen teko palkitsee itsens� tai toisin sanoen t�ydent�� itsens� kaksinaisella tavalla: ensin olioissa eli oikeassa todellisessa luonnossa ja toiseksi olevissa oloissa eli n�kyv�isess� luonnossa. -- Syyt� ja seurausta, keinoa ja tarkoitusta, siement� ja hedelm�� ei voi erottaa toisistaan, sill� seuraus kukkii jo syyss�, tarkoitus on keinossa l�sn� ja hedelm� siemeness�. -- Maailmankaikkeus kuvastuu kaikissa pienimmiss�kin osasissaan.� Poikkeat viel� h�nen ty�huoneeseensa. T�t� ty�n ihannoijaa ja kaikkinaisen ty�n tekij�� vieh�tti vapaa n�k�ala ikkunan edess�. Talonsa h�n oli valinnut kyl�n laidalta ja ostanut liitt�v�n maa-alan sen ymp�rilt� p��st�kseen ehdottomaan rauhaan. H�n kaipasi yksin�isyytt� ja hiljaisuutta ty�skennell�kseen ja ajatellakseen. Ikkunan alla kasvoi ruusu, johon h�nen katseensa usein pys�htyi, kun h�n ajatteli luomakunnan salaisuuksia, ja et��mp�n� olivat muut puutarhan istutukset. Emerson keskeytt�� ty�ns�, kun h�n tarvitsee lepoa tai etsii virkistyst� ty�n vaihtelusta, tai kun h�n tuntee innoitusta; h�n nousee ty�p�yt�ns� ��rest� ja menee puutarhaansa. �Kun vaellan puutarhaan k�dess�ni lapio ja k��nn�n kukkapenkki�, tunnen sellaista iloa ja sellaista terveyden tunnetta, ett� huomaan tehneeni v��rin, kun olen antanut toisten suorittaa puolestani, mit� olisin omilla k�sill�ni voinut tehd�.� Ruumiillinen ty� ja ajatusty�, siin� kaksi rinnakkaista voimaa, jotka Emersonin ajattelua veiv�t varmasti ja terveesti eteenp�in. Seurattuasi Emersonia opit h�nelt� vihdoin jakamaan oman el�m�si alkutekij�ihin, ajatuksiin, ja n�in saat k�siisi rakennusaineet, joista sitten yhdist�t uuden oman maailmankatsomuksen. �Maailmankaikkeus on edustettuna yhdess� ainehiukkasessa ja yhdess� ajan silm�nr�p�yksess�. -- Ihminen kantaa maailmaa p��ss��n. -- Kun luonnonhistoria on kirjoitettu h�nen aivoihinsa, on h�n luonnon salaisuuksien profeetta ja keksij�. -- Oikea oppi kaikkiallal�sn�olevaisuudesta on se, ett� Jumala kaikkine voimineen kuvastuu uudelleen joka sammalessa ja h�m�h�kinverkossa.� Siin� muutamia t�m�n ajattelija-runoilijan panteistisen maailmankatsomuksen ydinlauseita, joita sin�kin lienet joskus tavoitellut. Sitten osaat kulkea jo yksinkin. Osaat menn� mets��n, nousta vuorelle, kulkea meren rantaan ja vet�yty� ty�huoneeseesi. Mutta ennenkaikkea osaat ajatella yksin. Sinusta tulee taiteilija, kirjailija tai ajattelija ja uuras ty�ntekij�. Ja ellei n�it�, niin ainakin kunnon ihminen, jonka sielussa Emerson koskettaa maailmankaikkeuden tunnuissa el�misen mahdollisuuksia. H�n syvent��, rikastuttaa ja vapauttaa sinun henke�si, jotta taas voit rohkaistuna jatkaa matkaasi. Ralph Waldo Emerson syntyi toukokuun 25. p�iv�n� 1803 Bostonissa Yhdysvaltain Massachusets-valtiossa. H�nen esivanhempansa olivat s�ilytt��kseen henkisen vapautensa ja varjellakseen uskonnollista vakaumustaan muuttaneet Amerikkaan, uuteen maailmaan, joka lakeuksineen ja avarine aarniometsineen on ollut niin monen matkalaisen silm�m��r�n� silloin, kun vanhassa maailmassa on alkanut tuntua liian ahtaalta ja hallituksen asestetut sanansaattajat ovat alkaneet vainota kodin vakaumuksia. Suvun uskonnollisten taipumusten lis�ksi, joiden voima ilmeni vapauden maata etsiv�ss� henkisess� siirtolaisuudessa, Emerson sai peri� ahkerasti viljellyt �lylliset lahjat. Esi-isiss� oli ollut kymmenitt�in sivistyksen tienraivaajia, etenkin pappeja. H�nen is�ns� oli pappi, historioitsija ja runoilija. Suurmies her�tt�� eloon ja keskitt�� itseens� sukunsa henkisen rikastumisen mahdollisuudet. Ja edelleen, kuta syvemm�lt� h�n leivisk�it��n etsii, sit� edustavamman paikan h�n saa ihmiskunnan historiassa. Emerson, joka on kirjoittanut teoksen ihmiskunnan edustajista ja sanonut siin�, ett� �edustajissamme toistuvat voimamme moninkertaisina�, on itse niin monien tuhansien etsij�iden edustaja, eit� h�nen oma yksityinen el�m�ns� ja sen ulkonaiset puitteet n�ytt�v�t j��v�n sen rinnalla selitt�m�tt�m�n hiljaisuuden peittoon. Emersonin kehitys n�ytt��, kuinka suuri merkitys on puhdashenkisen ja sis�isesti riippumattoman ja ehe�n kodin kasvatuksella lapsiin, jotka s�ilytt�v�t tulevaisuuden suuria salaisuuksia sis�ss��n. Emersonista tuli ajattelija, joka osasi irtautua maankamarasta, ei menett�m�ll�, vaan kartuttamalla voimia. Kasvatus ja ulkonaiset vaikeudet vahvistivat h�nen olemuksensa p��s�ikeit�. Emersonin koti oli sellainen, jossa yhteiskunnan uudistus pannaan alulle ja toteutetaan yksil�iss�. Uutisviljelij�t, jotka ovat raivanneet metsi�, rakentaneet kaupunkeja ja luoneet uuden maailman, kasvattavat lapsiaan ankarasti ja totuttavat heit� tietoihin, puhtauteen ja ty�h�n. Yhdeks�nvuotiaana Ralph Waldo oli jo koulut�iss�. Vuotta aikaisemmin oli is� kuollut ja toimeentulo oli vaikeaa. Mutta perheess�, jossa k�yhyytt� pidettiin hyveen�, karaisivat koettelemukset mielt�. Ralph Waldolla oli er��n veljens� kanssa yhteinen p��llystakki, jota he vuorotellen k�yttiv�t koulussa toverien pilkasta huolimatta. Ilo ja leikki olivat kodissa kyll�kin tuttuja asioita, mutta Ralph Waldo eli kuitenkin enimm�kseen itseens� sulkeutunutta mietiskelev�� el�m��, sill� tunteita ei kodissa sallittu tuoda esille. Aikaisin her�si h�ness� kaipuu �mietiskelev�n yksin�isyyden pyh��n er�maahan.� Vuonna 1839 h�n kirjoittaa p�iv�kirjaansa: �Kun min� olin kolmetoistavuotias, k��ntyi enoni kerran puoleeni ja kysyi: 'Miksi eiv�t toverit pid� sinusta, Ralph, eiv�tk� viihdy seurassasi, kun taas t�ysikasvuiset ovat sinuun mieltyneet? Nyt olen 36-vuotias ja t�m� ihmisten suhtautuminen minuun on aivan p�invastainen: vanhat suhtautuvat minuun ep�illen ja vihamielisesti, mutta nuoriso rakastaa minua.� Retkeilyt luonnossa kuuluivat p�iv�j�rjestykseen. Emerson ei voinut ajatella toisten seurassa, se onnistui vain silloin, kun h�n oli yksin. Nuorukaisena h�nen oli tapana samoin kuin Rousseaun kuljeksia ja haaveilla p�iv�t p��st��n kedoilla. �Suljen kirjani�, kertoo h�n p�iv�kirjassaan, �puen ylleni vanhat vaatteet, painan p��h�ni vanhan lakin ja hiivitty�ni pois asumattomien merenlahtien viidakkoihin min� vaellan tyytyv�isen� pient� karjapolkua sinne, miss� tied�n olevani k�tk�ss� kaikkien katseilta. On v�h�n sellaisia hetki�, jolloin nautin yht� paljon kuin silloin. Min� muistelen siell� talvea ja odotan uutta kev�tt�.� Tiedonhalu ja rautainen ahkeruus vaativat my�s osansa aikaiselta lapsuudelta. Lomahetkin�, kun ei tarvinnut juosta �idin ostoksilla, h�n istui kotona, k�dess��n jokin uskonnollinen tai historiallinen kirja. �K�yhyyden ja ankaran puutteen rautarengas� karaisi h�nt� ja h�nen omaisiaan ty�ss�, vaatimattomuudessa ja kielt�ymyksess�. Usein h�n istui ullakolla vanhaan p��llystakkiin korviaan my�ten k��riytyneen� lukien Platonin[9] �Pitoja�, niin ett� my�hemmin villavaatteen tuoksu toi aina h�nen mieleens� n�m� nuoruudenaikaiset harrastukset. Sunnuntai-aamuisin h�n kiersi kaikki Bostonin kirkot saadakseen tiet��, miss� h�nen mielisaarnaajansa puhui. Nelj�toistavuotiaana lopetettuaan Bostonin latinakoulun h�n l�hti Bostonin ja Cambridgen l�heisyydess� sijaitsevaan Harvardin yliopistoon. Erityisesti v�lttelem�tt� tovereitaan h�n eli eristetty� el�m��. H�n tuki Platonin, Plutarkhoksen, Chaucerin, Shakespearen, Burnsin, Miltonin, Wordsworthin, Coleridgen ja Montaignen teoksia, jotka siis jo n�in varhaisilta ajoilta tulivat h�nen mielikirjailijoikseen ja opettajikseen.[10] Kaunokirjalliset taipumukset tulevat ilmi ja niit� harjoittaa h�n ahkerasti. Saarnaajaksi tullakseen harjoittaa h�n my�s puhujataitoaan. H�nen kirjoitelmansa �Sokrateen luonteesta� ja �moraalifilosofian nykyisest� tilasta� tulivat palkituiksi.[11] Suuret harrastukset her�tt�v�t suuria ajatuksia. Ne raottavat mahdollisuuden ovea kunnes tullaan sille ovelle, jonka takana odottaa ihmisen tietoinen min�. Alkaa V�in�m�isen ja Joukahaisen kilpataistelu. Kysymyksi� ratkaistaessa l�ytyv�t vastakohdat ja h�vi�v�t rajat. Seisotaan rannattoman el�m�n meren edess�. Alkaako heitell� kivi� mereen, etsi�k� helmi� rannan simpukoista vaiko vaipua uneen rantahiekalle? Vaiko el�� meren hengess�, lev�t�, kun se lep��, ja taistella kun se taistelee? Emersonin harrastukset tuovat h�net pian runoilijan ja ajattelijan maailmann�kyjen pariin. Pian saa h�n astua tilinteolle oman tietoisen itsens� kanssa. Kymmenkunta vuotta kest�� taistelu. Sitten vasta selviytyy h�n nuoruuden ja itsetietoisen her��misen kiirastulesta virvoittavien vesin partaalle. Kehitys kulkee t�h�n suuntaan. Suuria ajatuksia hautoen puhujamaineesta ja uuden uskonnon perustamisesta, kuten Tolstoikin nuoruusvuosinaan, sielun tarpeita paremmin vastaavalla tavalla Lutherin ja Calvinin tapaan h�n opiskeli jumaluusoppia henkevyydest� k�yh�ss� yliopistossa. Opiskeli huolimatta ymp�rist�ns� tukahduttavasta keskinkertaisuudesta ja kuolleisuudesta. H�n oli kuin innokas, uupumaton opettaja huonon luokan edess�. Voittaen sis�isen vastenmielisyytens� kirkon ahdasta kaavamaisuutta kohtaan h�n oli p��tt�nyt antautua papilliselle uralle saadakseen julistaa sit� uutta, joka viel� selitt�m�tt�m�n� v�reili h�nen sis�ss��n. Parin vuoden kuluttua, v. 1829 h�n suoritti papintutkinnon ja ilmestyy synnyinkaupunkinsa unitaariseurakunnan pastoriksi, kalpeana ja hiljaisena, sill� h�nell� oli ollut paljon ep�ilyksi�, niin ett� h�nen terveytens� oli siit� k�rsinyt ja luvut hetkeksi keskeytyneet. Ulkonaisesti hillitty, arka, pid�ttyv�inen ja hieno nuori pastori ei kaikkien seurakuntalaisten mielest� osannut t�ytt�� virkansa t�it� eik� ollut heid�n mielest��n syntynyt papiksi. Toisaalta h�nen henkevyytens� ja hienoutensa vieh�tti yksinkertaisiakin sanankuulijoita. H�n sai ihmeellisen ajatusrikkaan saarnaajan maineen ja h�nt� verrattiin Channingiin.[12] Yleis� alkoi tunkeutua kirkkoon kuulemaan nuorta pastoria, joka syd�mens� innoituksesta puhui julistaen raikkaita totuuksia jokap�iv�isen el�m�n arvosta. Emersonin sis�inen s�ilyi, varmistui ja voimistui, niin ett� se alkoi tulla ulkonaisestikin ratkaisevaksi. Taistelu alkoi uudelleen. H�n halusi lausua julki totuuden ja kehitt�� johdonmukaisesti ajatuksiaan, mutta pelk�si sen ulkonaisia seurauksia ja ennenkaikkea melua. H�n vastusti kaikkia kaavoja, virallista hyv�ntekev�isyytt� ja oli eri mielt� kirkonmiesten kanssa ehtoollisesta. Aavistaen suurta sis�ist� murrosta h�n vet�ytyi joksikin aikaa Valkoisille vuorille[13] ja siell� er�maassa, kaukana maailmasta, joka oli vaimentanut h�nen sis�isi� ��ni��n, h�n ratkaisi asiansa omantuntonsa mukaisesti. Palattuaan Bostoniin h�n ilmoitti eroavansa papinvirasta. H�n oli silloin 29-vuotias koettelemusten karaisema nuori mies. Sis�isten taisteluiden ohella h�n oli saanut huolehtia omaistensa toimeentulosta. H�nen henkens� oli vihdoinkin vapaa. Mutta h�n kaipasi lepoa ja virkistyst�. H�nen nuori vaimonsa oli my�skin kuollut. Joulup�iv�n� 1832 h�n astui laivaan matkustaakseen Eurooppaan. H�n k�vi Sisiliassa, Italiassa, Ranskassa ja Englannissa. T�m�n merkillisen matkan vaikutelmat ja j�ljet n�kyv�t h�nen tuotannossaan my�hempin� vuosina. Toiselta puolen n�ytti matka h�nest� turhalta ja h�n suuntaa sanansa aikalaistensa matkustamisvimmaa vastaan, mutta toiselta puolen h�n kiitt�� p�iv�kirjassaan Jumalaa matkastaan. Vanhassa maailmassa h�n oli luullut l�yt�v�ns� virvoituksen sielulleen, tapaavansa aikansa suurmiehet ja oppivansa korkeampaa viisautta sek� el�m�n ja ihmissalaisuuden syvemm�n k�sitt�misen. Mutta muinaisen Rooman n�ht�vyyksi� katsellessaan h�n huomaa yht�l�isyyden niiden ja oman hajallisuutensa kanssa. Ajan kuuluisuuksia ja oppineita tavatessaan h�mm�stytti h�nt� heid�n rajoittuneisuutensa ja se, ett� he esitt�ytyiv�t lukemalla omia teoksiaan ik��nkuin olisivat olleet kiinnikasvaneita suuruuteensa. Vain hengenheimolaisensa Carlylen[14] kanssa h�n solmi tavatessaan yst�vyyden ja henkisen vuorovaikutuksen siteen koko elinajakseen. Kun h�n seisoi laivankannella paluumatkalla kotimaahansa, tuntuivat pilvet h�nelle puhelevan: �Sinun ei tarvitse et��lt� menn� etsim��n sit�, mit� et etsisi, jollei sit� jo olisi sinussa.� Vuonna 1838 h�n palasi l�ydetty��n vanhasta maailmasta saman ihmissuvun, jonka h�n jo Bostonissa oli oppinut perinpohjin tuntemaan. Mutta matka oli ollut h�nelle hy�dyksi ja kypsytt�nyt h�nen ajatuksiaan. Etsitty��n itselleen ulkoa, vieraista oloista ja vieraista suuruuksista tyydytyst� ja huomattuaan herkentyneell� ja kypsentyneell� hengell��n, ettei se, mit� h�n l�ysi, vastannut h�nen henkisi� tarpeitaan, k�sitt�� h�n, eit� h�nell� on oma yksinkertainen ja selke� kutsumuksensa menetell� omien lakien ja oman uskonsa mukaan, joka johdattaa yleismaailmallisen Hengen tuntemiseen oman olemuksen sis�isess� solmukohdassa. N�in k�sitti h�n jo silloin el�m�ns� tarkoituksen. Mutta ajattelija ei ollut viel� kyps�. T�h�n asti oli kest�nyt valmistuskautta. Matkan j�lkeen alkaa sotilaallinen kansi �Hengen evankeliumin� merkeiss�. Harvat ovat kutsutut ja p��sev�t t�lle kehitysasteelle, vaikka harjoittavat sotilaallista kuntoaan ja valmistautuvat koko ik�ns�. Emerson noudatti kutsua ja otti ratkaisevan askelen. Erosaarnansa aiheeksi h�n oli valinnut lauseen: �Kun totuuden henki saapuu, opastaa se teit� kaikessa totuuteen.� Jumalallinen ilmestys jatkuu kautta vuosisatojen. Se tapahtuu ihmisen sis�ss� h�nen luontoaan vastaten ja erottaa h�net muusta maailmasta. Ihminen kuulee ��nen, joka t�ytt�� taivaat ja maat ja julistaa, ett� Jumala asuu h�ness�. T�m� on innoituksen ��ni, sama, joka puhuu profeetoille ja sankareille. Se on p�iv�, jossa ei ole y�t�. Saarnaajanviran h�n vaihtoi ty�teli��seen yksityisel�m��n. Vuonna 1835 h�n meni toisiin naimisiin ja asettui asumaan Concordin kaupunkiin, jonka h�nen esi-is�ns� olivat perustaneet. Kaksi luentomatkaa, jotka h�n teki Bostoniin esitt��kseen uudenajan filosofian historiaa, el�m�kertoja ja kirjallisuutta, nostivat h�net Amerikan julkisten puhujien ja opettajien eturiviin. Vuonna 1836 h�n julkaisi luennot teoksessaan �Luonto�, jossa h�n k�sittelee kaikkia asioita ja laitoksia filosofiselta katsantokannaltaan ja nousee puolustamaan ihmisen jumalallista alkuper��. Se sis�lsi h�nen uuden moraalifilosofiansa idut, joita h�n sitten kehitteli my�hemmiss� tuotteissaan. Uteliaat ihmiset t�yttiv�t luentosalin n�hd�kseen virastaluopuneen papin ja kuullakseen mit� h�nell� oli sanottavaa. Mutta kun he eiv�t k�sitt�neet h�nen taivaita ja maita piirtelevi� j�rjestelmi��n ja henkisi� lakejaan, laimeni heid�n mielenkiintonsa. Kun kirjoitelma �Luonto� tuli julkisuuteen, j�i tapaus miltei huomaamatta suuren yleis�n puolelta tai pidettiin teosta sekasotkuna ja kesti useita vuosia, ennenkuin ensimm�inen painos meni kaupaksi. Harvardin yliopiston kirjallinen seura pyysi v. 1837 h�nt� juhlassaan pit�m��n jonkin esitelm�n. Emerson p��tti noudattaa kutsua ja astui puhujalavalle vapaasti ja pelottomasti esitt��kseen aatteitaan, jotka olivat kypsyneet hiljaisuudessa. H�n piti huomiotaher�tt�v�n esitelm�n �The american scholar�, jossa h�n piirt�en ihanteellisen amerikkalaisen ajattelijan ��riviivat nousi koko uljaan olentonsa voimalla ajan tylsyytt�, j�ljittely�, kaavamaisuutta ja kauppahenkisyytt� vastustamaan. H�n vetosi vapauden henkeen, her�tti amerikkalaiset tietoisuuteen voimistaan ja kutsui tulevaisuuden Amerikkaa vapautumaan eurooppalaisten j�ljittelyst�, astumaan omia polkujaan, tekem��n omintakeisia t�it� ja puhumaan oman syd�mens� mukaan. T�t� Emersonin loistavaa, suurenmoista puhetta on sanottu Amerikan henkisen riippumattomuuden julistukseksi. Nuoriso, johon se oli kohdistettu, otti sen haltioituneena vastaan. Samaten puhe �Literary ethics�, joka kokoelmaamme on k��nnetty nimell� �Ajattelija�, her�tti huomiota ja Emersonia ruvettiin pit�m��n uuden henkisen el�m�n keskuksena. N�ihin aikoihin kirjoitti Carlyle h�nelle: �Te aloitatte uuden aikakauden, yst�v�ni. Teihin on k�tkettyn� uusi, suuri maa�. Kun my�skin yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan oppilaat pyysiv�t h�nt� esitelm�im��n, julkaisi h�n mainitulle tiedekunnalle osoitetun kirjelm�n, jossa h�n moittii oikeaoppisuuden orjamaista kaavamaisuutta ja muotojen ahtautta ja joka oli siis uskonnollisen riippumattomuuden julistus. Kirjelm� aiheutti suoranaisen tyrmistymisen, jota pian seurasi suuri paheksumisen myrsky. Vaarattomasta haaveilijasta oli tullut ilmivallankumouksellinen. Vastalauseita, ankaria arvosteluja ja tuomioita sateli ilmassa. Saarnamiehet, jumaluusoppineet ja professorit puhuivat h�nt� vastaan ja sanomalehdet paheksuivat t�t� mielett�myyden ilmausta. Emersonia itse��n ei t�m� �myrsky vesilasissa� liikuttanut. H�n oli yht� rauhallinen kuin kouluaikoina, jolloin er�s tovereista kertomuksensa mukaan turhaan koetti j�rkytt�� h�nen mielentyyneytt��n ja yllytt�� h�nt� vihaan. Emerson jatkoi ty�t��n. Silloin t�ll�in h�n oli viel� saarnaajana esiintynyt. Nyt v. 1838 h�n luopui lopullisesti surunsekaisen tyydytyksen tuntein kirkosta. Huolimatta vanhoillisten vastustuksesta tuli nuoriso mielell��n kuuntelemaan Emersonin luentoja. Suvaitsemattomuutta oli ilmassa, mutta uudistusten ja riippumattomuuden henki ei ollut kuollut. P�invastoin n�ihin aikoihin oli havaittavissa suurta nousua nuorisossa, sellaista ihanteellisuuden nousua kuin uskonpuhdistuksen aikoina, ja samalla j�rjen her��mist�. �Uusi nuoriso tunsi olevansa syntynyt ter�aseet p��ss�.� Uusi liike, joka tunnetaan transcendentalismin nimell�, oli saanut vaikutuksia saksalaisilta filosofeilta, Kantilta, Schellingilt� Ja Hegelilt�, jumaluusoppineelta Schleiermacherilta, englantilaiselta individualismilta, Carlylelta, ja ranskalaiselta sosialismilta, Fourier'lta, mutta se sai pian aitoamerikkalaisen leiman. Se �tahtoi tuoda uskontoon hartautta, avioliittoon rakkautta ja tasa-arvoisuutta, kirjallisuuteen persoonallisuutta, kasvatukseen j�rkiper�isi� menetelmi�, liikeasioihin rehellisyytt�, valtiotaitoon moraalia, ty�n lakeihin inhimillisyytt� ja yhteiskunnallista j�rjestyst�.� Kun Emersonin esiintyminen k�y yhteen Amerikan transcendentalismin kanssa, on luonnollista, ett� sen parhaimmat aatteet keskittyiv�t h�neen. H�nest� tahdottiin tehd� liikkeen johtajakin, mutta on kuvaavaa h�nen vapaudenrakkaudelleen, ett� vaikka h�n otti osaa t�h�n aatteelliseen koulukuntaan ja oli jonkin aikaa sen ��nenkannattajan sieluna, h�n saattoi sanoa: �Min� en ole se mies, jona te minua pid�tte.� Ja kun kiihkein aika oli ohitse ja sen tukkeutumat olivat puhjenneet, saattoi Emerson vapaana, mit��n menett�m�tt� palata ty�ns� ��reen. Puun oksia oli vain karsittu, mutta Emerson tahtoi uudistaa juuret. Vuosi vuodelta h�nen vaikutuksensa kasvaa Yhdysvalloissa. Ja h�nen toimintansa keh� laajenee. Vuodesta 1850 l�htien h�n matkusteli uudenlaisena uudisviljelij�n� ja uranuurtajana esitelm�matkoilla it��n ja l�nteen. Esitelm�t, jotka h�n sitten julkaisi painettuina, k�sitteliv�t hengen filosofiaa sek� kaikkia ajan kysymyksi�. Emersonin silm�t olivat kiinni k�sikirjoituksessa tai h�ipyiv�t kauas et�isyyteen, kun h�n sointuvalla ��nell� sanoi sanottavansa eik� h�n tehnyt ainoatakaan liikett� k�sill��n. H�n tuntui olevan omissa ajatuksissaan kuin vuoristossa liikkuva yksinpuhuja. Sellainen oli t�m� runoilija, puhuja, ajattelija, kirjailija ja idealisti. H�nen neronsa ilmeni hienostuneessa voimassa. Kuulijat seurasivat henke��n pid�tt�en t�m�n kansan opettajan, nuorison innostuttajan ja kaikkien suurten harrastusten yst�v�n esityst�. Vuonna 1847 h�n oli k�ynyt esitelm�matkalla Englannissa, miss� suurella mielenkiinnolla kuunneltiin t�m�n merkillisen �Massachusettsin intiaanin� aatteita. Aluksi kasvoi vastustuskin yht� rintaa. Kun Emerson v. 1841 julkaisi esseittens� ensimm�isen sarjan, yrittiv�t h�nen valppaat vastustajansa ajaa sen karille arvostellen ankarasti h�nen ylti�m�ist� itseluottamustaan. Emerson oli kuitenkin jo saavuttanut sellaisen kehitysasteen, ett� h�n v�litti yht� v�h�n ylistyksist� kuin ep�suopeista arvosteluista. V. 1844 h�n julkaisi esseittens� toisen sarjan. Esseet sis�lsiv�t kirjoitelmia historiasta, itseluottamuksesta, tasoituksesta, henkisist� laeista, rakkaudesta, yst�vyydest�, viisaudesta, sankariudesta, yli-sielusta, �lyst�, runoilijasta, luonteesta ja luonnosta. H�n julkaisi my�skin runokokoelmia, teoksen �Ihmiskunnan edustajia� (1850), joka k�sittelee Platonin, Swedenborgin, Montaignen, Shakespearen, Napoleonin ja Goethen merkityst�, uuden kirjoitelmakokoelman �Miscellanies�, joka sis�lsi h�nen huomattavimmat puheensa, niiden joukossa jo mainittujen lis�ksi puheet �Uudistusten mies�, �Transcendentalisti� ja �Nuori amerikkalainen�. Huomattavia kokoelmia ovat viel� �Yhteiskunta ja yksin�isyys� (1860), jonka ensimm�inen painos myytiin loppuun kahdessa p�iv�ss�, �English Traits�, muistelmia Englannin-matkalta (1856), �Conduct of Life� (1860), jonka ensimm�isess� kirjoitelmassa kosketellaan samoja seikkoja, joita sitten my�hemmin Herbert Spencer ja Darwin kehitysopissaan j�rjestelm�llisesti esittiv�t, ja viel� �Letters and social aims� (1875). Emersonin el�m�ss� oli tullut tyynen voittamattomuuden kausi. H�nen sanojaan vahvisti h�nen el�m�ns�, jonka p�iv�t olivat kirkkaita ja puhtaita kuin kappaleet valkoista marmoria. Mit� korkeimpien yksil�llisten velvollisuuksien ohella h�n tunnusti omassa el�m�ss��n suuria kansalaisvelvollisuuksia. Olisi odottanut, ett� h�n voimakkaasti korostaessaan yksil�llisen el�m�n merkityst� olisi kokonaan vet�ytynyt erilleen yhteiskunnallisesta harrastuksesta. Kun 1838 oli kysymyksess� muutaman Cherokee-intiaanien omistaman alueen valtaaminen, kirjoitti Emerson Yhdysvaltain presidentille, Van Burenille paheksumiskirjeen. Yst�viens� ihmeeksi kielt�ytyi Emerson ensin liittym�st� orjien vapauttamista ajaviin henkil�ihin sanoen, ett� h�nen kutsumuksensa on henkisten orjien vapauttaminen ja ett� jokainen pysyk��n omalle teht�v�lleen uskollisena �lk��nk� tavoitelko liian et�isi� asioita laiminly�d�kseen l�himm�t velvollisuutensa, kuten h�n kirjoitelmassaan �Itseluottamus� mainitsee. Toisessa yhteydess� h�n sanoo: �Koko yhteiskunnallinen sekasorto on vain todistus sis�isest� sekasorrosta. Sit� vastaan ei ole muuta l��kett� kuin se, jonka jo tunnemme -- sis�isen ihmisen uudistus.� Mutta kun 1850 julkaistiin ep�inhimillinen pakenevien orjien kiinniottolaki, nousi h�nen syd�mens� kapinaan ja t�m� el�m�n tosi tapaus oli riitt�v� nostamaan h�net ankaraan vastarintaan, ja muistopuheessaan orjuudenvastustajasankarin John Brownin[15] kuoleman johdosta h�n sanoi t�t� �pyhimykseksi, jonka marttyrius tekee hirsipuun yht� kunniakkaaksi kuin ristin.� H�n osoitti kunnioitustaan my�skin presidentti Lincolnille ja tuki h�nen julistustaan neekeriorjien vapauttamisesta pit�m�ll� voimakkaan puheen. Washingtonissa h�n piti 1862 Lincolnin l�sn�ollessa puheen Amerikan sivistyksest�, ja kun Lincoln oli saanut surmansa salamurhaajan k�dest�, piti Emerson h�nelle l�mpim�n muistopuheen Concordissa. Kaikin k�ytett�viss� olevin keinoin tuki t�m� suuri idealisti, osoittaen juuri n�in ajattelunsa elinvoimaisuuden, Pohjois-Amerikan kansalaissotaan osaaottavia, orjuutta vastaan taistelevia nuorukaisia, joiden joukossa oli h�nen oma poikansa. Sit�paitsi h�n otti osaa kaikkiin kansallisiin rientoihin, kirjoitti nimens� naisten ��nioikeusanomuksen alle ja piti puheen heid�n oikeuksiensa puolustukseksi. Concordissa asuessaan h�n tarkasteli kouluja. Kodissaan h�n yll�piti lukuisia yst�vi�, milloin n�m� vain olivat avun tarpeessa. Siin� t�m�n erakkosieluisen �Concordin viisaan� harrastukset, joissa h�n maksoi veroa yhteiskunnalle. H�nen el�m�nty�ns� painopiste on kuitenkin yksil�llisen jalostusviljelyksen tehostamisessa. Se alkoi h�nen omasta yksityisel�m�st��n ja ulottui yli maailman kaikkialle, miss� harrastetaan sis�isen el�m�n hiljaista kehitt�mist� suurempaan seestyneisyyteen. Emersonin yksityisel�m��n on erikoisen mielenkiintoista tutustua. H�nen sis�inen el�m�ns� oli yht� vakuuttava kuin h�nen parhaat puheensa. T�m� ty�n ihailija, joka puhuu kirjoitelmissaan paljon ty�n ilosta ja siunauksesta, on uuras ty�ntekij�. Kahdeksan tai yhdeks�n tuntia p�iv�ss� h�n luki, kirjoitti tai mietti. H�n haki ty�n lomassa mets�st� puut, sytytti tulen takkaan ja tuli yleens� mahdollisimman paljon toimeen omin voimin ruumiillisissakin t�iss�. �Henkisen ty�n tekij�ll� pit�� aina olla pohjanaan jokin ulkonaisen maailman tutkimiseen suunnattu k�sity� tai ammatti.� Virkist��kseen itse��n ty�n ohella h�n keskusteli yst�viens� kanssa tai k�yskenteli tapansa mukaan Concordin metsiss�. Ty�huoneen rauha saattoi joskus tuntua h�nest� riitt�m�tt�m�lt�; �p��st�kseen yksin�isyyteen t�ytyy vet�yty� yht� kauas ty�huoneesta kuin maailmasta�, ajatteli h�n. Silloin h�n l�hti ulos mietiskell�kseen korpien povessa. Mets�n hiljaisuudessa h�n tunsi olevansa aineessaan ja t��ll� puhtaan rauhan pyh�t�ss� laskeutui innoitus h�nen sieluunsa. Innoitus oli t�rkein tekij� h�nen ty�tavassaan, Sen luonteesta johtuu h�nen tuotantonsa puuskittainen voima ja samalla h�nen esityksens� p��puutteellisuus. H�nell� oli oma omituinen j�rjestelm�ns� sis�isen el�m�n asioiden esitt�miseksi; sen yhteys syntyi innoituksen yhteydest� ja samaan aatteeseen suunnatusta ajattelusta. T�m� koskee sek� h�nen kirjoitettua ett� lausuttua sanaansa. Harvoin h�n tarttui kyn��n. Silloin h�n vuodatti mieleens� kasaantuneet ajatukset yhteen menoon paperille jonkun katsantokannan mukaan, jonka h�n sovellutti kaikkiin niihin muistiinpanoihin, joita h�n oli tehnyt p�iv�kirjaansa tai papereihinsa aina milloin lukemisen tai ajattelun aikana jokin erikoiselta n�ytt�v� ajatus kohotti h�nen mielt��n. Mahdollisimman suppeasti h�n merkitsi muistiin kaikki her�tteet, mielikirjailijoittensa lauselmat, vertauskuvat ja aatteet ja innoituksen valamat kirkkaat vaikutelmat, ja kun h�nen piti kirjoittaa tai pit�� puhe jostakin m��r�tyst� aiheesta, selaili h�n n�it� muistiinpanojaan ja valikoi ja muovaili siell� helmeilev�� ainehistoa. T�llainen ty�skentelytapa on j�tt�nyt j�lkens� h�nen kirjoitustapaansa. Toiset ovat verranneet h�nen tyyli��n armeijaan, joka on kokoonpantu yksinomaan ylemmist� upseereista, ja h�nen teoksiaan mosaiikkisarjoihin tai mitaleista rakennettuihin taloihin. Jotkut ovat vakuuttaneet, ett� jokainen h�nen sivuistaan voidaan lukea yht� hyvin lopusta alkuun kuin alusta loppuun. Kuten renessansin kirjailijoilla, on h�nell�kin runsaasti lainauksia toisilta kirjailijoilta. Joku on laskenut, ett� h�nen teoksissaan on kaikkiaan 3,393 lainausta 868:lta englantilaiselta, latinalaiselta, kreikkalaiselta, hindulaiselta ja persialaiselta kirjailijalta. �Tietoisuus teosteni puutteista est�� minua miltei ollenkaan kirjoittamasta�, kirjoittaa Emerson Carlylelle. Emersonin suurin puute on yhten�istytt�v�n, pitkittyv�n j�rjestelm�n puute. H�n tunsi sen itse ja my�nsi: �Minun p��vikani on �lyllinen tuhlailu�, mill� h�n tarkoitti sit� ty�n katkelmallisuutta, joka johtui siit�, ett� h�n selaili milloin yht� milloin toista kirjaa ja halusi sanoa ajatuksensa aforismeissa. Mutta sanotaan, ettei h�nen j�lkis��d�ksens� maailmalle ollutkaan j�rjestelmiss�, vaan her�tteiss� t�ydelliseen el�m��n. Sit� todistaa h�nen vaikutuksensa, jonka aaltoilut ilmenev�t h�nen el�m�ns� loppuaikoina. Vuonna 1860 alkaa viimeinen kehityskausi h�nen el�m�ss��n, vaikutuksen kausi. Ihminen kohtaa oman itsens�. H�nen ty�ns� etsii h�nt� toisissa ihmisiss�. Emerson sanoo, ett� jos ihminen on luja, tulevat toiset h�nen luokseen. H�n sai n�hd� sen jossakin m��rin pit�v�n paikkansa omassa el�m�ss��n. H�n oli koettanut aikalaisissaan her�tt�� henkist� el�m��. Se oli ainakin osaksi onnistunut, mik�li ulkonaisista merkeist� saattoi p��tt��. Emerson on saanut aikaan ihmeit�. H�nest� l�htee vaikutusten ketju, vaikka h�nell�, samoin kuin Sokrateella, ei ollut koulukuntaa. �Olen ylpe� siit�, ettei minulla ole koulukuntaa eik� oppilaita. Uskon, ett� sis�iset n�k�alat eiv�t ole seestyneet sill�, joka ei luo ymp�rilleen riippumattomuutta.� Yht� valmis kuin h�n oli ihailemaan toisten suuruutta, yht� tiet�m�t�n h�n oli henkil�llisest� arvostaan. H�nen vaikutuksensa moninkertaistuu Tolstoissa, M�lleriss� j.n.e. ja mainitaan n�iden nimill�. H�n tahtoo vet�yty� syrj��n. H�n saa olla hiljaisuudessa kuin kasvattaja konsanaan. H�n on j��nyt syrj��n teoksineen kuin pyhiinvaelluspaikka, jossa harvat k�yv�t, mutta jota kohti useat rukoilijat k��nt�v�t kasvonsa. Emersonin oppilaina, yst�vin� tai sellaisina, joihin h�nen sanansa ovat ulottuneet, voidaan mainita: Theodor Parker, Louisa Alcott, Margaret Fuller, James Lowell, Fredrika Bremer, Herman Grimm, Friedrich Nietzsche, Carlyle, Mathew Arnold, Max M�ller, Tyndall. Useimmilla englantilaisilla ja saksalaisilla kirjailijoilla on ollut el�m�ss��n kehitysjakso, jolloin he ovat olleet h�nen vaikutteittensa alaisia. Emersonin asunnosta tuli pyhiinvaelluspaikka, k�vij�it� oli Euroopasta asti. Cambridgen yliopisto, haluten sovittaa menneisyyden ik�v�t muistot, valitsi h�net kunniatohtoriksi. Viimeisell� Euroopan-matkalla pitiv�t ajattelijat kaikkialla h�nt� mestarinaan. Emersonin ollessa matkalla h�vitti tuli h�nen kotinsa raunioiksi. Liikuttava kunnianosoitus tuli t�m�n johdosta h�nen osakseen. Kun h�n palasi matkalta, saattoivat yst�v�t h�net kellojen soidessa uudelleen rakennettuun kotiin. Emersonin tapana oli k�tke� hiljaisuuteen kaikki, mik� koski h�nt� itse��n. Tulipalon j�lkeen pelk�siv�t h�nen lapsensa, ett� tapaus saattaisi horjuttaa h�nen terveytt��n. �Puhukaa minulle kaikesta muusta, mutta ei minusta itsest�ni�, h�n sanoi. Eik� h�n vanhanakaan mielell��n kertonut henkil�kohtaisia muistelmiaan. Emersonin havaittavalla t�ydellisyyden rakkaudella ja toteuttamisella on miltei poikkeuksellinen luonne. Mutta h�n oli altis my�skin inhimillisille tunteille. H�nell� oli arka ja niin hieno tuntehikkuus, ett� jokin uutinen saattoi riist�� h�nelt� unenkin. Kuunnellen el�m�ns� aamussa aavistamiaan ��ni� h�n jatkoi esitelm�imist��n matkustaen joka talvi Id�n ja Kaukaisen L�nnen maihin. Joka p�iv� h�n piti esitelm�n tai kaksi. H�nen esitelmiss��n ja kirjallisessa tuotannossaan koskettelemansa asiat ovat rikkaat, kuten aina on jonkin hedelm�llisen johtavan aatteen sovellutusten laita. T�m� johtava aate, joka toistuu lakkaamatta, on Emersonilla �luota itseesi�, luota kirkkaalla ja hartaalla hiljaisuudella siihen sumuun, joka sitoo korkean syntyper�si s�ikeet tulevaisuutesi mahdollisuuksiin, jotka ovat jollakin tavalla jo nyt vallassasi ja valintasi varassa. Olkoon luottamuksesi suotuisana ilmakeh�n� tuon silmun kasvulle. Kasvi luovuttaa ilmaan niit� aineita, joista ilma on kokoonpantu ja saa ilmalta ravintonsa. Ihminen tuntee tuon silmun tavalla, johon tieteellinen tutkimus ei ole voinut tunkeutua. Se on tosiasia, joka kehittyy jakautumisen ja yhdistymisen lakien mukaan. Jakautuminen tapahtuu, kun ihminen luottaa johonkin itsess��n, ja yhdistyminen, kun h�n toimii itsen�isesti. Luottamus on aatteellinen voima, joka ammentaa elinvoimaa luotettavastaan. Ihminen ei ole luottamuksen arvoinen muulloin kuin i�isen� olentona, jolla on oma kehityksens�. Ihminen on liikkuva olento, joka liikkuu kehityst��n kohti. Niin kauan kuin h�n ei tied�, mit� varten h�n ajattelee, tuntee ja tahtoo, on h�nen ajateltava, ett� h�nell� on oikeus sit� tehd� ja ett� se on h�nen terve, luonnollinen ja iloinen velvollisuutensa. Siit� johdutaan sek� alkeellisella ett� kehittyneell� asteella valoisaan maailmankatsomukseen, jonka edustaja Emerson on harvinaisen suuressa m��r�ss� ja etev�ll� _j�rkitavalla_. Ihminen etsii yhteytt�. L�heisin yhteys on h�nell� sis�ss��n. Se viittaa suurempaan yhteyteen. T�m� sis�inen yhteys on n�et l�helt� n�htyjen liikahdusten ja muutosten alainen ja t�ytyy etsi� liikunnon ja kehityksen yhteys ja tarkoitus, joka aateloi kehityksen. Jumala on korkeampi tarkoitus. Emersonin aatteen rikkaissa sovellutuksissa on havaittavissa yhten�isen j�rjestelm�n puutetta, mutta jonkinlaisen ytimen voinemme kuitenkin erottaa. Ihminen l�yt�� sis�st��n n�kemysten l�hteen, h�n sanoo, ja se kumpuaa sinne hengest�, yhdest� i�isest�, joka on kaikkeuden keskusl�hde ja olemus, niinkuin Paavali sanoo: �H�ness� me el�mme, liikumme ja olemme.� Luonto ja maailmankaikkeuden ilmi�t ovat sen ilmestymyksi�. Emerson on ihanteellisuuden parhaimpia edustajia. H�nell� oli horjumaton usko ihmiseen ja ihmisluonnon kykyyn kehitty� hyv�ss� ja h�n puolustaa senvuoksi voimakkaasti persoonallisuuden oikeutta vapaaseen kehittymiseens� sis�st� kumpuavien lakien mukaan. Siksi on Emerson saanut niin suuren yleismaailmallisen vaikutuksen, joka tosin on ollut hidas ja rajoitettu, mutta varma. H�n rakastaa omien sanojensa mukaan ihmist�, mutta ei ihmisi�, sill� h�n ei ole kaunokirjailija, joka pys�htyy yhteen tai useampaan el�v��n esimerkkiin, vaan h�nell� on silmiens� edess� yleistetty kuva, jota h�n el�v�itt�� oman sielunel�m�ns� selkeist� syvyyksist� ammennetuilla piirteill�. H�n, samoin kuin suurmiehet, kuten esimerkiksi Tolstoi, sanoo ja korostaa sit�, ett� �ihmiset ovat kaikki samanlaisia.� Niin ajattelevat kaikki ihmiskunnan parantajat. Paha erottaa ihmiset. Emerson ei tunne pahaa. H�nen ei ole tarvinnut itsens� taistella sit� vastaan eik� h�n osaa vastata taistelevan kysymykseen, kuinka paha on voitettava. Mutta silti on h�nen uskonsa hyv��n oikeutettu. Se kohottaa ihmist� luonnollisella tavalla. K�rsiv� ei saa h�nelt� l�mmitt�v�� ja ymm�rt�v�� rakkautta osakseen, mutta sensijaan h�n sanoo sairaalle Jeesuksen tavoin: �Ota vuoteesi ja k�y.� Olisi hyv�, jos ihminen voisi unohtaa sairautensa ja uskoa terveyteens�, mutta tavallisen ihmisen usko ei ole voimakas. H�nen taistelunsa ja kehityksens� kulkee n�et puuskittain. Ulkonaisen ja sis�isen pakon alla h�n ei voi kulkea omaa tiet��n. Emerson vertaa ihmist� yleens� suurmiehiin. Mutta on kurjiakin ihmisi�, joita oma tai vieras kohtalo raskaasti painaa. Nykyaika n�ytt�� n�it� runsaan valikoiman. Heihin katsoo Pascal, ruumiillisia k�rsimyksi� ja hengen intohimoja kokenut mies, Emersonin terveyden vastakohta. Emersonin mielest� ihmisen sis�inen kehitys kulkee yleispiirteisen samankaltaisuuden ohella yksil�lliseen itsen�iseen erilaisuuteen. H�n moittii joukkojen yhdenmukaisuuden tavoittelua ja kaavamaisuutta ja asettaa sen vastakohdaksi jalostetun sis�isen henkisyyden, joka sis�lt�� molemmat, siis yhdenmukaisuuden ja erilaisuuden. T�m� on miehek�st� optimismia. Carlyle koetti j�rkytt�� Emersonin optimismia kuljettamalla h�net Lontoon kurjimpaan kaupunginosaan, mutta se ei voinut horjuttaa Emersonin uskoa ihmiseen. Emersonin yleist�v� ihanteellisuus ei ota lukuun, kuten jo on mainittu, sit�, ett� ihmiset toimivat ulkonaisten olosuhteiden ja sis�isen pakon alaisina, eiv�tk� laisinkaan v�lit� sis�isist� arvoista. Monen monella ei ole m��r�tty� el�m�n kutsumusta; he horjuvat eri alojen v�lill� ja valitsevat sen tien, jonka olosuhteet heille osoittavat. Mutta Emersonin ihanneihmiseen, jota h�n nimitt�� ajattelijaksi, kuuluu t�rke�n� osana muutamia k�yt�nn�llisi� el�v�itt�vi� piirteit�, jotka tekev�t h�nest� verrattain elinvoimaisen henkil�n. Emerson k�sittelee jokap�iv�isen el�m�n asioita korkeammassa valaistuksessa, liikemiest�, k�sity�t�, kotien uudistusta, rahan arvoa, ty�t�; h�nen Englannin-matkastaan kirjoittamiaan havainnoita on pidetty historioitsija Tainen esityksen veroisina, ihanteeseensa h�n osasi liitt�� liikemiehen k�yt�nn�llisen mielen, joka tunsi dollarin arvon yht� hyvin kuin kukaan farmari. Vain h�nell� oli oikea lahja sekoittaa tuoreesti todellista ja ihanteellista toisiinsa. Siin� on h�nen vaikuttava voimansa, joka on saanut aikaan sen, ett� h�nen maanmiehens� kuuntelevat h�nt�. Vihdoin alkoivat Emersonin voimat ehty�. Viimeisen teoksensa korjausta h�n ei en�� itse jaksanut suorittaa. Viimeisen� p�iv�n� h�n pyysi, ett� h�net talutettaisiin sairasvuoteelta ty�huoneeseensa ik��nkuin h�n olisi tahtonut kuolla pystyss� vartiopaikallaan. Kuolema kohtasi h�net huhtikuun 27;nten� 1882. Amerikan �lyllinen valiojoukko kantoi mestarinsa, ajattelun ja sis�isen el�m�n sankarin hautaan. Mit� on Emerson? Kuvanveist�j�n taltta kilpistyy h�nest�. Eiv�tk� yst�v�t ole voineet l�hesty� h�nen sisint��n, vaan ovat pys�htyneet ik��nkuin kuilun partaalle. H�n on ollut aikalaisilleen mysteerio. Kuvaava legenda kertoo, ett� kun h�n oli Egyptiss�, oli sfinksi katsonut h�nt� silmiin ja sanonut: �Sin� olet toinen min�.� Kuvanveist�j� French veisti h�nen rintakuvansa. �H�nell� on�, sanoi French, �miltei lapsellisen eloisa liikkuvaisuus, joka synnytt�� loppumatonta ilmeitten vaihtelua ja tekee mahdolliseksi tuon kasvojen ihmeellisen s�teilyn, josta ne ovat usein puhuneet, jotka tuntevat h�net. T�m�n ylev�n ilmeen k�sittelemisen vaikeus on pannut usein minut ep�ilem��n kuvanveistostani.� David Scott, jonka piti maalata h�nen muotokuvansa, sanoo: �T�h�n saakka en ole viel� p��ssyt perille h�nen henkens� rakenteen pohjasta, jos todellisuudessa sellaista on olemassa.� Moni, joka koetti laskeutua Emersonin sielun syvyyksiin, tunsi liukuvansa pohjattomaan henkevyyteen. Emersonia on pidetty aikansa miehekk�imp�n� nerona. �Olen tavannut Emersonin, ensimm�isen ihmisen, jonka olen n�hnyt�, kirjoittaa George Eliot. �Emerson on enemm�n n�kij� kuin ajattelija ja v�hemm�n filosofi kuin runoilija�, sanoo G. W. Cooke. �H�n oli t�ysin vailla puutteita; turha oli kiihdytt�� h�nt� vihaan�, kertoo er�s koulutoveri ja yst�v� h�nest�. Lue h�nen teoksiaan ja katso h�nen kuvaansa, niin ymm�rr�t, mik� h�n on sinulle. Ymm�rr�t h�nen vaikuttavan yksinkertaisuutensa, hyv�ntahtoisuutensa, ylev�n ja oikean rakkautensa, johon sis�ltyy ajatus, ett� hyv� saavuttaa voiton pahasta, h�nen s�teilev�n ja l�pikuultavan kirkkaan luonteensa, h�nen kiintymyksens� yksil�n riippumattomuuteen, joka aiheutti sen, ett� h�n osasi pit�� itsens� aina vapaana, h�nen henki-k�yt�nn�llist� �ly��n ja metsien mystiikkaansa, joka vieroittaa h�net tieteellisist� j�rjestelmist� taiteellisen n�kemyksen hyv�ksi. Mutta yli kaiken ymm�rr�t, ett� h�n on itsen�isyyden mies. H�nen itsen�isyytens� on niin ihmeellinen, ett� h�nen t�ytyy saada sanoa sanottavansa suoraan sinulle itsellesi, ennenkuin voit ymm�rt�� mit� h�n tarkoittaa ja mit� h�n on. H�nen vaikutuksensa ja kosketuksensa on v�lit�n ja pyrkii pysym��n salassa samoin kuin kaikkinainen hyv�, joka verhoutuu hiljaisuuteen. Ja varmaan antaa h�n v�litt�m�sti itsen�isyydest��n jotakin sinulle, nimitt�in sinulle kuuluvan osan. Jotakin sellaista siis, jota ilman et haluaisi olla l�htiess�si etsim��n suurempaa ja t�ydellisemp�� itsen�isyytt�, jonka alkul�hde on selvempi kaikkia selittelyj�, niin ett� voit siihen viel� suuremmalla hengen vapautuksella luottaa. Itseluottamus. �Ne te quaesiveris extra.�[16] �Man is his own star; and the soul that can Render an honest and a perfect man, Commands all light, all influence, all fate; Nothing to him falls early or too late. Our acts our angels are, or good or ill, Our fatal shadows that walk by us still.�[17] P��t�ssanat Beaumontin ja Fletcherin teoksesta �Kunnon ihmisen kohtalo.�[18] Cast the bantling on the rocks, Suckle him with the she-wolf's teat; Wintered with the hawk and fox, Power and speed be hands and feet.[19] Luin �skett�in er��n etev�n taidemaalarin kirjoittamia runoja, jotka olivat sangen omintakeisia ja vapaita kaikesta sovinnaisuudesta. Sielu l�yt�� aina yllykett� sellaisista s�keist�, k�sitteliv�tp� ne mit� aihetta tahansa. Tunne, jonka ne meihin henk�isev�t, on arvokkaampi kuin konsanaan ajatus, jonka ne sis�lt�v�t. Usko omaan ajatukseesi, usko, ett� se, mik� sinusta oman syd�mesi syvyydess� on totta, on totta kaikista ihmisist� -- siin� neron salaisuus. Lausu julki k�tketty vakaumuksesi, niin saavuttaa se yleisen merkityksen, sill� sisin on aikanaan tuleva ulommaisimmaksi -- ja meid�n ensimm�inen ajatuksemme palaa luoksemme viimeisen tuomion pasuunaan soidessa. Sielun ��ni on tuttu jokaiselle; Mooseksen,[20] Platonin ja Miltonin suurin ansio on mielest�mme se, etteiv�t he antaneet mit��n arvoa kirjoille ja perint�tavoille eiv�tk� sanoneet, mit� ihmiset, vaan mit� he itse ajattelivat. Ihmisen pit�isi oppia etsim��n ja tarkkaamaan mieluummin sit� valons�dett�, joka h�nen sisimm�ss��n syttyen tuikahtaa l�pi h�nen sielunsa, kuin valonhohdetta runoilijoiden ja viisaiden taivaalta. Kuitenkin j�tt�� h�n kokonaan huomaamatta ajatuksensa vain sent�hden, ett� se on h�nen omansa. Jokaisessa neron tuotteessa me tunnemme omat hyl�tyt ajatuksemme; ne tulevat luoksemme takaisin jonkinlaisen vieroitetun ylevyyden ymp�r�imin�. Se on suurten taideteosten vaikuttavin opetus. Ne opettavat meit� hyv�ntahtoisen j�rk�ht�m�tt�m�sti luottamaan v�litt�m��n vaikutelmaamme, sit�kin suuremmalla syyll�, kun kaikki miehiss� nousevat sit� vastustamaan. Ellemme sit� tee, niin huomenna joku vieras sanoo mestarillisen �lykk��sti juuri sen saman, mit� me kaiken aikaa ajattelimme ja tunsimme, ja meid�n on pakko h�pe�ntuntein ottaa vastaan oma ajatuksemme toiselta. Jokaisen ihmisen kehityksess� on hetki, jolloin h�ness� her�� t�ysi vakaumus siit�, ett� kateus on tiet�m�tt�myytt�, ett� j�ljittely on itsemurhaa, ett� h�n saa todeta itsess��n hyv�t ja huonot puolet niiden keskin�isen suhteen mukaan ja ett�, vaikka avara maailma olisi t�ynn� onnenlahjoja, h�n ei saa ainoatakaan t�hk�p��t� ilman uurastusta, joka h�nen on pantava muokattavaksi saamaansa maatilkkuun. Voima, joka h�ness� asuu, on toteutuessaan uusi, eik� kukaan, lukuunottamatta h�nt� itse��n, tied� mit� h�n kykenee tekem��n, eik� h�n itsek��n tied�, ennenkuin on koettanut. On t�ysin ymm�rrett�v��, ett� toiset kasvot, toiset luonteet ja toiset tosiasiat tekev�t h�neen voimakkaan vaikutuksen, mutta toiset eiv�t mit��n. T�m� mielen vaikutelmaherkkyys perustuu jonkinlaiseen edelt�p�in j�rjestettyyn sopusointuun. Silm� on sijoitettu siihen, mihin valons�teen pit�� langeta, jotta se voisi todeta t�m�n m��r�tyn valons�teen. Me ilmaisemme vain puoleksi omaa itse�mme ja h�pe�mme sit� jumalallista aatetta, jota jokainen meist� edustaa. Siihen aatteeseen, sopusuhtaiseen ja hedelm�lliseen, mik�li se on uskollisesti ilmituotu, saattaa turvallisesti luottaa, sili� Jumala ei ota pelkureita julistamaan tekojaan. Ihminen tuntee kohottavaa vapautusta ja iloa, kun h�n on ty�h�ns� pannut omaa sieluaan ja tehnyt parhaansa, mutta jos h�n on sanonut ja tehnyt toisin, ei h�n saa mit��n rauhaa, se kun on vapautusta, joka et anna vapautta. Silloin h�nen neronsa jo ensi yrityksess� j�tt�� h�net eik� mik��n runotar suosi h�nt�, ei mik��n kekseli�isyys eik� toivo tue h�nt�. Luota itseesi: jokainen syd�n alkaa v�r�hdell� t�m�n rautaisen soittimenkielen kosketuksesta. Hyv�ksy se paikka, jonka jumalallinen kaitselmus on sinulle l�yt�nyt, aikalaistesi seura ja ymp�r�ivien tapausten yhteydellisyys. Suuret miehet ovat aina tehneet niin ja ovat lasten tavoin luottaneet aikakautensa henkeen; he ovat siten ilmaisseet vakaumuksensa olevan, ett� se, mik� on ehdottomasti luotettavaa, on sijoitettu heid�n syd�meens�, tekee ty�t� heid�n k�sill��n ja hallitsee koko heid�n olemustaan. Ja me, jotka olemme n�it� samoja ihmisi�, saamme hyv�ksy� ylevin mielin saman ylimaailmallisen kohtalon; ei alaik�isten ja suojatussa nurkassaan kyyr�tt�vien ty�kyvytt�mien tavoin eik� yhteiskunnallisia mullistuksia pakenevien pelkurien tavoin, vaan oppaina, vapahtajina ja hyv�ntekij�in�, totellen Kaikkivaltiaan tarkoitusperi� ja eteenp�in vaeltaen l�pi sekasorron ja pimeyden. Kuinka ihania vastauksia n�ihin kysymyksiin luonto antaakaan meille lasten, pienokaisten ja luontokappalten eleiss� ja olemuksessa. Heill� ei ole sellaista hajanaista ja kapinoivaa mielt�, sellaista ep�luottamusta tunteeseen, laskelmistamme johtunutta, kun olemme v��rin arvioineet p��m��r�mme tielle asetetun vastustusvoiman ja mahdollisuudet. Heid�n mielens� on ehe� ja heid�n silm�ns� on viel� lannistumaton ja kun katsomme heid�n kasvoihinsa, tunnemme itsemme ep�varmoiksi. Lapsuus ei mukaudu kenenk��n mukaan, vaan kaikki mukautuvat sen mukaan, niin ett� yksi pienokainen ker�� ymp�rilleen jokeltamaan ja leikkim��n kanssaan nelj� tai viisi t�ysikasvuista. Niin on Jumala varustanut nuoruuden, murrosi�n ja miehuuden kunkin omalla yht� suurella vieh�tt�vyydell� ja lumolla ja on tehnyt ne kadehdittaviksi ja suloisiksi ja niiden vaatimukset sellaisiksi, ettei niit� pid� syrj�ytt��, mik�li ne ilmaisevat itsen�isyytt�. �l� luule, ettei t�m� nuorukainen kykene mihink��n, sent�hden, ettei h�n osaa keskustella sinun eik� minun kanssani. Kuulehan! Viereisess� huoneessa on h�nen ��nens� kyllin kirkas ja painokas. H�n n�ytt�� osaavan puhua ik�istens� kanssa. Olipa h�n kaino tai rohkea, aina h�n osaa n�et tehd� meid�t i�kk��mm�t tarpeettomiksi. Pojat, jotka ovat varmat p�iv�llisest��n ja yht� haluttomia kuin vapaaherrat panemaan rikkaa ristiin valmistaakseen sen itselleen, ovat esimerkkin� huolettomuudesta, joka on ihmisluonnon terve ilmaus. Poika on vierashuoneessa samassa asemassa kuin katsomo teatterissa -- riippumaton ja vastuunalaisuudesta vapaa, katselee nurkastaan ohikulkevia ihmisi� ja tapauksia, arvostelee ja tuomitsee nopeasti ja lyhyesti, kuten poikien on tapana, kutakin ansionsa mukaan hyv�ksi, pahaksi, j�nnitt�v�ksi, typer�ksi, kaunopuheiseksi tai ik�v�ksi. He eiv�t koskaan huolehdi seurauksista eiv�tk� eduista; he antavat riippumattoman ja v��rent�m�tt�m�n tuomion. Te voitte imarrella h�nt�; h�n ei taivu imartelemaan teit�. Mutta aikaihminen on ik��nkuin ly�ty oman tietoisen harkintansa kahleisiin. Niin pian kuin h�n kerran on huomiota her�tt�en suorittanut tai puhunut jotakin, on h�n sidottu satojen ihmisten tunteisiin, joko my�t�tuntoiseen vaarinpitoon tai vihaan, jotka h�nen nyt t�ytyy ottaa lukuun. Ei ole kysymyst�k��n mist��n levosta. Oi, jospa h�n voisi palata takaisin riippumattomuuteensa. Ken siis voi v�ltt�� kaikkia kunnianosoituksia ja tarkata ymp�rist���n taas, kuten ennenkin, saman kiihkottoman, puolueettoman, lahjomattoman ja v�istym�tt�m�n viattomuuden ilmakeh�st�, h�nen t�ytyy aina olla peloittava. H�nen tulee lausua kaikista asioista ja tapauksista mielipiteens�, jota ei pidet� yksityislaatuisena, vaan ehdottomasti p�tev�n� ja jonka tulee langeta nuolen tavoin ihmisten tietoisuuteen ja t�ytt�� heid�t pelolla. T�llaisia ��ni� kuulemme yksin�isyydess�. Mutta ne heikkenev�t ja mykistyv�t, kun astumme maailmaan. Yhteiskunta on kaikkialla salaliitossa jossakin sen yksityisess� j�seness� ilmenev�� miehenmielt� vastaan. Yhteiskunta on osakeyhti�, jonka j�senet suostuvat uhraamaan vapautensa ja henkisen sivistyksens� saadakseen varmemman vakuuden leiv�n hankkimisesta jokaiselle osakkeenomistajalle. Enin kysytty hyve on samanlaisuus. Itseluottamus on sen kammoksumisen kohde. Se ei rakasta todellisia arvoja eik� luovia kykyj�, vaan nimi� ja tapoja. Ken tahtoo tulla mieheksi, h�nen t�ytyy tulla omalaatuiseksi. Ken tahtoo voittaa kuolemattoman voitonseppeleen, h�n ei saa antaa hyvyyden nimen johtaa itse��n harhaan, vaan h�nen on tutkittava, mik�li kulloinkin kysymyksess� on todellista hyvyytt�. Ei sittenk��n mik��n muu ole niin pyh�� kuin sinun oman sielusi eheys. Vapauta itsesi, niin saavuttaa menettelysi koko maailman hyv�ksymyksen. Muistan vastauksen, jonka min� ollessani viel� nuori aivan kuin itsest�ni annoin er��lle arvossapidetylle neuvonantajalle, jonka oli tapana tuskastuttaa minua rakkailla vanhoilla kirkon opinkappaleillaan. Minun sanoessani: �Mit� minulla on tekemist� perint�tietojen pyhyyden kanssa, jos el�n todellisesti sis�st� kumpuavien her�tteiden mukaan?� yst�v�ni huomautti: �Mutta sellaiset sis�iset liikahdukset voivat olla kotoisin alhaalta eik� ylh��lt�.� Min� vastasin: �Ne eiv�t n�yt� tulevan alhaalta, sill� jos min� olisin pahanhengen lapsi, tahtoisin el�� pahastahengest�...� Ei mik��n laki ole minulle niin pyh� kuin oman luontoni laki. Hyv� ja paha ovat vain nimi�, jotka sangen hyvin soveltuvat siirrett�viksi mille seikalle hyv�ns�; se yksin on oikeaa, joka vastaa kokoomustani, ja se yksin v��r��, joka on ristiriidassa sen kanssa. Ihmisen on voitettava itsens� kohdatessaan kaikkinaisia vaikeuksia, niinkuin kaikki muu, paitsi h�n, olisi nimellist� ja katoavaista. Minua h�vett��, kun ajattelen, kuinka helposti me suostumme arvomerkkeihin, suuriin seuroihin ja kuolleisiin laitoksiin. Jokainen siivo ja sujuvasti puhuva yksil� vaikuttaa minuun ja ohjaa minua enemm�n kuin on kohtuullista. Minun t�ytyy kulkea p�� pystyss� ja elinvoimaisena ja sanoa peittelem�t�n totuus kaikkien teiden risteyksiss�. Jos ilke�mielisyys ja turhamaisuus kantavat ihmisrakkauden pukua, sallimmeko sit�? Kun h�ijy ylti�hurskas ottaa omakseen orjien vapauttamisen jalon asian ja saapuu luokseni mukanaan viimeiset uutiset Barbados-saarelta,[21] niin miksi en sanoisi h�nelle: �Mene ja rakasta lapsiasi; rakasta halonhakkaajaa; ole hyv�syd�minen ja vaatimaton, omaksu n�m� miellytt�v�t piirteet, �l�k� koristele kovaa, rakkaudetonta kunnianhimoasi tuolla uskomattomalla hellyydell�, jota olet tuntevinasi tuhannen peninkulman p��ss� asuvaa mustaa kansaa kohtaan. Kauas suuntautuva rakkautesi on kotona vihaa.� Karkea ja sievistelem�t�n olisi sellainen tervehdys, mutta totuus on kauniimpi kuin keinotekoinen rakkaus. Hyvyydell�si t�ytyy olla jonkun verran jyrkkyytt� sellaista kohtaan --muuten se ei ole mist��n kotoisin. Vihan oppia on saarnattava vastapainoksi surkuttelevalle ja voivottelevalle rakkauden opille. Min� pakenen is�� ja �iti� ja vaimoa ja velje�, kun neroni kutsuu minua. Tahtoisin kirjoittaa oven poikkipienaan sanan _mieliteko_. Toivon, ett� se sittenkin on jotakin parempaa kuin mieliteko, mutta me emme voi menett�� aikaa selittetyihin. �lk�� odottako, ett� osoittaisin syyn, miksi etsin tai miksi kartan seuraa. �lk�� siis sanoko minulle, kuten muuan hyv� ihminen teki t�n��n, ett� minun velvollisuuteni on sijoittaa kaikki k�yh�t ihmiset hyviin asemiin. Ovatko ne _minun_ k�yhi�ni? Min� sanon sinulle, sin� typer� ihmisyst�v�, ett� min� kitsastelen markkaa, kymmenpennist� ja penni� antaessani sen sellaisille ihmisille, joilla ei ole mit��n asiaa minulle ja joille en my�sk��n tied� itsell�ni mit��n asiaa olevan. On ihmisluokka, jolta min� kaiken henkisen heimolaisuuden nojalla olen saanut ja jolle olen antanut; heid�n t�htens� olen valmis astumaan vankilaan, jos tarvitaan; vaikka tunnustan h�pe�ll� silloin t�ll�in antaneeni markan teid�n sekalaisiin yleisiin hyv�ntekev�isyyslaitoksiinne, kasvatukseen hullujenkoulussa, kokoushuoneiden rakentamiseen turhanp�iv�isi� tarkoitusperi� varten, jotka nyt niin monia tempaavat mukaansa, almuihin juomareille ja tuhatkertaisiin auttajayhdistyksiin -- niin on se vahingollinen markka, josta kielt�ytymiseen minulla ennen pitk�� tulee olemaan riitt�v�sti miehuullisuutta. Hyveet ovat yleisen k�sityksen mukaan pikemmin poikkeus kuin laki. Tuossa on ihminen ja tuossa h�nen hyveens�. Ihmiset tekev�t niinsanottuja hyvi� t�it�, esimerkiksi jonkin miehuutta tai rakkautta osoittavan teon, vain sentakia, ett� maksaisivat sill� sakon siit�, ett� p�ivitt�in j��v�t pois juhlan�yt�ksest�. Heid�n tekonsa ovat tehdyt puolustamaan tai anteeksipyyt�m��n heid�n el�m��ns� maailmassa -- samoin kuin raajarikot ja mielenvikaiset maksavat suuren summan yl�spidostaan. Heid�n hyveens� ovat katumusrangaistuksia. Min� en tahdo k�rsi� rangaistuksia, vaan el��. El�n el�m�� sen itsens� takia enk� n�ytteeksi. Minusta on parempi, ett� se on alempisukuista, jotta se olisi oikeaa ja tasaista, kuin ett� se on loistoisa ja ep�vakainen. Tahtoisin, ett� se olisi tervett� ja suloista eik� niukkaan ruokaj�rjestelyyn ja suonen ly�tteihin sidottu. T�rkeimp�n� vaadin sinulta todistusta siit�, ett� olet mies, ja hylk��n vetoamisen miehest� h�nen tekoihinsa. Min� tied�n, etten tee mit��n erotusta, teenk� vai v�lt�nk� tekoja, joita pidet��n erinomaisina. En voi suostua maksamaan etuoikeudesta siin�, miss� minulla on eitt�m�t�n oikeus. Niin k�yh�t ja mit�tt�m�t kuin kykyni lienev�tkin, olen tosiasiallisesti olemassa, enk� min� tarvitse siit� omia tai tovereitteni vakuutuksia enk� mit��n toisarvoisia todistuskappaleita. Mit� minun on teht�v�, siin� kaikki mik� kiinnitt�� mielt�ni, eik� se merkitse mit��n mit� ihmiset ajattelevat. T�m� laki, jota on yht� vaikea sovelluttaa todellisuuteen kuin henkiseen maailmaan, olkoon suuruuden ja pienuuden erottaja. Se on sit�kin vaikeampi teht�v�, kun aina olet l�yt�v� niit�, jotka ajattelevat, ett� he tiet�v�t paremmin kuin sin�, mik� on sinun velvollisuutesi. On helppo el�� maailmassa maailman mukaan; on helppo el�� yksin�isyydess� omintakeisesti, mutta suuri mies on se, joka keskell� joukkoa s�ilytt�� ihastuttavan t�ydellisesti yksin�isyyden riippumattomuuden. Sinulle kuolleiksi k�yneisiin tapoihin mukautumista vastaan voi sanoa, ett� sellainen menettely hajoittaa voimiasi. Se kuluttaa hukkaan aikaasi ja tahrii luonteesi j�tt�m�t vaikutelmat. Jos kannatat rappeutunutta kirkkoa, annat avustusta riutuneelle raamattuseuralle, ��nest�t enemmist�n mukana joko hallituksen puolesta tai sit� vastaan ja katat p�yd�n matalamielisen majatalonis�nn�n tavoin -- on minun vaikea kaikkien n�iden suojustimien alta p��st� perille, mik� sin� olet miehi�si. Ja luonnollisesti on vastaava m��r� voimia j�tetty k�ytt�m�tt� sinun omaan el�m��si. Mutta tee teht�v�si, niin min� olen tunteva sinut. Tee omaa ty�t�si, niin olet v�l�hytt�v� uutta voimaa itseesi. Ihmisen t�ytyy ottaa mietitt�v�kseen, mit� sokkosillaoloa t�m� samanlaistumisella leikkiminen on. Jos min� tied�n sinun lahkosi, niin voin edelt�k�sin sanella sinun todistelusi. Min� kuulen, ett� saarnaaja ilmoittaa aikovansa puhua jonkun kirkon laitoksen tarkoituksenmukaisuudesta. Enk� tied� jo edelt�k�sin, ett� h�nen on mahdotonta sanoa yht��n uutta itsen�ist� sanaa? Enk� tied�, ett� t�m�n laitoksen perusteiden tutkimisen kerskailusta huolimatta h�n ei ole esitt�v� yht��n tosiasiaa? Enk� tied�, ett� h�n on lupautunut olemaan katsomatta muuanne kuin yhdelle puolelle -- sallitulle puolelle ja ett� h�n ei esiinny ihmisen�, vaan seurakunnan pappina? H�n on avuksi otettu asianajaja ja nuo ylh�iset tuomitsevat ilmeet ovat merkitykset�nt� mahtailua. Siten on suurin osa ihmisi� sitonut silm�ns� toisella tai toisella nen�liinalla ja kiinnitt�nyt itsens� johonkin n�ist� yhteisist� katsantokannoista. Samanlaisuus ei tee heit� valheellisiksi muutamien harvojen valheiden osittaisena alkuunpanijana, vaan valheellisiksi kaikissa yksityiskohdissa. Ei mik��n heid�n totuuksistaan ole t�ytt� totta. Heid�n kaksi ei merkitse todellisuudessa kahta, heid�n nelj� ei ole oikea nelj�; sen johdosta jokainen heid�n lausumansa sana loukkaa meit�, emmek� tied�, mist� alkaisimme saattaaksemme heid�t oikealle tolalle. Sill�v�lin pukee luonto meid�t vitkastelematta sen puolueen vankivaatteisiin, johon lukeudumme. Meid�n kaikkien kasvoille ja olentoon tulee sama leima ja se muuttuu asteittain mit� laupeimmaksi aasinilmeeksi. On er�s yksityisist� tapauksista saatu n�yryytt�v� kokemus, joka pit�� paikkansa my�skin ihmissuvun historiassa; tarkoitan �hyv�ksymisen houkkiomaista hymy�, pakotettua hymyily�, jonka me puristamme esiin seurassa, miss� emme tunne itse�mme halukkaiksi samassa ��nilajissa vastaamaan keskusteluun, joka ei kiinnit� mielt�mme. Lihakset, joita ei liikuteta tahallisesti, vaan alhaisten tahdonilmausten pakotuksesta, j�nnittyv�t kankeasti kasvonpiirteiden ymp�rille her�tt�en ep�miellytt�vi� tunteita. Samanlaistumista vastustavaa maailma ruoskii ep�suosiollaan. Ja sen t�hden ihmisen on hyv� tiet��, mink�arvoisina on pidett�v� happamia kasvoja. Sivulliset katsovat samanlaisuuteen mukautumatonta henkil�� karsaasti keskell� katua ja yst�v�n vierashuoneessa. Jos t�m� vastenmielisyys juontuu halveksimisesta ja vastustushalusta samoin kuin se, mit� asianomainen henkil� tuntee, on h�nell� tietysti syyt� mieli suruisena menn� kotiin, mutta ihmisjoukon happamilla kasvoilla samoin kuin suloisilla ilmeill� ei ole syv�llist� syyt�. Ne ovat nostetut yl�s ja alas sen mukaan kuin tuuli puhaltaa ja sanomalehdet vihjaavat. Kuitenkin on joukon paheksunta paljon peloittavampi kuin hallituksen ja oppineiston. On jokseenkin helppo voimakkaan ihmisen, joka tuntee maailman, kest�� sivistyneiden luokkien raivoa. Niiden kiihtymyksess� on jotakin s��dyllist� ja varovaista, sill� ne ovat arkoja, koska ovat itse sangen helposti haavoitettavissa. Mutta kun heid�n naiselliseen kiihtymykseens� yhdistyy rahvaan suuttumus, kun oppimaton ja k�yh� ovat yllytetyt liikkeelle, kun �lyt�n raaka voima, joka piilee yhteiskunnan pohjalla, on saatu �rjym��n ja maahan ly�m��n, tarvitaan vakiintunutta mielenuljuutta ja uskonnollisuutta, ennenkuin korkeimman olennon tavoin voimme kohdata sit� kuin pikkuseikkaa, jolla ei ole merkityst�. Toinen pel�tin, joka vieroittaa itseluottamuksesta, on meid�n johdonmukaisuutemme; kunnioitus ohimenneit� tekojamme ja sanojamme kohtaan. Toisten silm�t eiv�t n�e muita tosiseikkoja arvioidakseen meid�n vaellustamme kuin menneisyyteen kuuluvat tekomme ja siksi emme kernaasti tahtoisi pett�� heid�n odotuksiaan. Mutta miksi sitten kannat p��t�si pystyss�? Miksi laahaat sinne t�nne muistisi kuollutta ruumista pelosta, ett� joudut ristiriitaan jonkin seikan kanssa, jonka olet esitt�nyt jollakin julkisella paikalla? Ja vaikkapa puhuisitkin itse�si vastaan, niin mit� sitten? On viisas s��nt� se, ettet koskaan luota yksinomaan muistiin, tuskinpa silloinkaan kun on kysymys puhtaan muistin toiminnoista, vaan tuot menneisyyden tuomiolle tuhatsilm�isen nykyisyyden eteen ja el�t alati uutta p�iv��. ��rimm�isess� ajattelussasi olet kielt�nyt jumaluudelta persoonallisuuden, mutta kun sielun hartaat liikkeet tulevat, antaudut niille syd�mell�si ja el�m�ll�si, vaikka ne antaisivatkin Jumalalle ulkomuotoa ja v�ri�. J�t� oppij�rjestelm�si, niinkuin Josef mekkonsa syntisen vaimon k�siin, ja pakene. Mielet�n johdonmukaisuus on pienten sielujen peikko ja pienten valtiomiesten, ajattelijoiden ja jumaluusoppineiden palvonnan esine. Suurella sielulla ei yksinkertaisesti ole mit��n tekemist� johdonmukaisuuden kanssa. H�n voi yht� hyvin huvikseen leikitell� sein�lle lankeavalla varjollaan. Sano uskaliain sanoin, mit� nyt ajattelet, ja huomenna taas sano uskaliain sanoin, mit� silloin ajattelet, vaikka se olisikin n�enn�isess� ristiriidassa kaiken sen kanssa, mit� sanoit t�n��n. �Voi, mutta silloin minut varmaan v��rink�sitet��n?� Onko sitten niin suuri vahinko saada osakseen v��rink�sityst�? Pythagoras ymm�rrettiin v��rin, ja Sokrates, ja Jeesus, ja Luther, ja Copernicus, ja Galilei, ja Newton ja jokainen puhdas ja viisas henki, joka milloinkaan on lihaksi tullut. Suuruus merkitsee v��rinymm�rt�mist� toisten puolelta. Min� otaksun, ettei kukaan ihminen voi rikkoa luontonsa lakeja vastaan. Kaikki h�nen tahtonsa hypp�ykset ovat h�nen olemuksensa lain py�rist�m�t, samoin kuin Andien ja Himalayan[22] rosoisuudet tuntuvat v�h�p�t�isilt� maapallon taipeessa. Ei my�sk��n merkitse mit��n, kuinka te mittailette ja tunnustelette h�nt�. Luonne on samanlainen kuin akrostikhoni tai aleksandriinis�e[23] -- lukipa sen eteenp�in, taaksep�in tai poikkipuolin, aina se muodostaa saman ajatuksen. T�ss� vieh�tt�v�ss�, hiljaisessa mets�el�m�ss�, jonka Jumala on minulle antanut, sallittakoon minun merkit� muistiin p�iv� p�iv�lt� rehelliset ajatukseni katsomatta eteenp�in tai taaksep�in; ne osoittautuvat silloin ep�ilem�tt� sopusoinnussa oleviksi, vaikka en ole sit� erikoisesti ajatellut enk� pit�nyt silm�ll�. Kirjani tuoksuu silloin m�nnylt� ja hel�j�� hy�nteisten surinaa. P��skynen on ikkunani p��ll� punova rihman tai oljenkorren, jonka se tuo nokassaan, my�skin minun kankaaseeni. Meit� pidet��n sellaisina, jommoisia me olemme. Luonne n�ytt�ytyy tahdostasi riippumatta. Ihmiset luulottelevat ilmaisevansa hyveens� tai paheensa yksinomaan julkisissa teoissa eiv�tk� n�e, ett� hyve tai pahe hengitt�� joka hetki. Jokaiseen toimintojen moninaisuuteen tulee yht�pit�vyytt�, mik�li ne aikanaan ovat rehellisi� ja luonnollisia. Sill� samasta tahdosta virtailevat toiminnot tulevat sopusointuisiksi, n�yttiv�tp� ne kuinka eri�vilt� tahansa. Eri�v�isyydet h�ipyv�t n�kyvist�, kun katsomme niit� jonkun matkan p��st�, v�h�isest�kin ajatuksen korkeudesta. Sama pyrkimys yhdist�� ne kaikki. Parhaimman laivan uurtama tie on murtoviiva satoine mutkineen. Katso t�t� viivaa riitt�v�n v�limatkan p��st�, niin se suoristautuu keskitien suuntaan. Oikea itsen�inen tekosi selitt�� itsens� ja on selityksen� sinun muille oikeille teoillesi. Sinun samanlaistumisesi ei selit� mit��n. Toimi itsen�isesti, niin se, mit� jo olet itsen�isesti tehnyt, puolustaa toimintatapaasi. Suuruus vetoaa tulevaisuuteen. Jos kerran t�n��n voin olla kyllin voimakas tehd�kseni oikein ja halveksiakseni minuun t�hd�ttyj� silm�yksi�, niin on minun jo aikaisemmin t�ytynyt tehd� niin paljon oikeata, ett� se puolustaa nykyist� toimintaani. Oli miten oli, tee oikein nyt. Halveksi alati n�enn�isyytt�, niin voit aina niin menetell�. Luonteen voima on moninkertaistuvaa. Kaikki hyveellisesti eletyt p�iv�t luovuttavat terveytens� nykyhetkelle. Mik� aiheuttaa hallintotoimien ja taistelukenttien sankarien suuruuden, joka valtaa mielikuvituksemme? Tietoisuusko heid�n takanaan olevien suurten p�ivien ja voittojen sarjasta? Ne levitt�v�t yhten�ist� valoa eteenp�in rient�v�n sankarin otsalle. H�n on ik��nkuin n�kyv�isen enkelijoukon saattama. T�m� se singahutti ukkosta Chathamin ��neen, arvokkuutta Washingtonin ryhtiin ja Amerikan Adamsin silmiin.[24] Mainetta pid�mme arvossa sen johdosta, ett� se ei ole hetkellist�. Se on aina yht� vanha hyve. Me kunnioitamme sit� t�n��n sent�hden, ettei se ole t�m�n p�iv�n lapsi. Me rakastamme ja osoitamme sille suosiotamme, koska se ei tavoittele rakkauttamme ja suosiotamme, vaan on itsest��n riippuvainen ja itsest��n johtunut ja senvuoksi vanhaa tahratonta sukupuuta, silloinkin, kun se esiintyy nuoren henkil�n olemuksessa. Toivon, ett� n�in� p�ivin� olemme kuulleet viimeisen kerran puhuttavan samanlaistumisesta ja johdonmukaisuudesta. Tulkoot n�m� sanat t�st'edes vanhanaikaisiksi ja naurunalaisiksi. P�iv�lliskellon asemesta soitelkaamme spartalaista huilua.[25] �lk��mme en�� koskaan kumarrelko ja pyydelk� anteeksi. Suuri mies on tulossa kotiini aterialle. En halua miellytt�� h�nt�; haluan, ett� h�n koettaisi miellytt�� minua. Tahdon t�ll�in edustaa ihmisyytt� ja vaikka tahdon tehd� sen yst�v�llisesti, tahdon tehd� sen samalla todellisesti. Uhmatkaamme ja kolhaiskaamme aikamme sile�t� keskinkertaisuutta ja innoittavaa itsetyytyv�isyytt� ja heitt�k��mme vasten kasvoja tavoille, kaupalle ja toimistoille tuo tosiasia, joka on kaiken historian tulos, ett� miss� tahansa ihminen toimii, siin� on toimimassa suuri vastuunalainen Ajattelija ja Toiminnan mies; ett� todellinen ihminen ei kuulu mihink��n aikaan eik� paikkaan, vaan on asioiden keskus. Miss� h�n on, siell� on luonto. H�n mittaa sinut, kaikki ihmiset ja kaikki tapahtumat. Ihmiskunnan joka ainoa yksil� palauttaa s��nn�llisesti mieleemme jotakin muuta tai jonkun toisen henkil�n. Luonne, joka on tosiolevainen, ei palauta mieleemme mit��n muuta; se k�sitt�� luomisty�n kaikkeuden. Ihmisen pit�isi olla niin paljon, ett� h�n tekisi kaikki ymp�r�iv�t olosuhteet samantekeviksi. Jokainen todellinen ihminen on syy, maa ja aikakausi, vaatii m��r�tt�mi� avaruuksia, lukuja ja ajan pannakseen t�yt�nt��n tarkoituksensa, ja j�lkipolvi n�ytt�� seuraavan h�nen askeleitaan kuin pitk� saattue palvelijoita. Ihminen Caesar on syntynyt, ja aikakausien kuluttua on n�ht�v�n�mme Rooman keisarikunta. Kristus on syntynyt, ja miljoonat sielut kasvavat kiinni ja el�ytyv�t h�nen henkeens� niin, ett� h�nt� on sekoitettu ihmisen hyveisiin ja mahdollisuuksiin. Aikaansaannos on yhden ihmisen loitolle lankeava varjo; niinkuin munkkilaitos erakko Antoniuksen, uskonpuhdistus Lutherin, kveekarien suunta Foxin, metodismi Wesleyn ja orjien vapauttaminen Clarksonin. Scipiota nimitti Milton �Rooman huipuksi�, ja koko historia on mukavasti jaettavissa muutamien voimakkaiden ja syv�llisten henkil�iden el�m�kertoihin.[26] Tuntekoon siis ihminen oman arvonsa ja pit�k��n olevaisuuden jalkojensa alla. �lk��n h�n tulko tirkistellen tai varkain pujahtako pois, tai hiiviskelk� yl�s ja alas huoltolaitoksen pojan, lehtolapsen tai salakuljettajan tavoin maailmassa, joka on olemassa h�nt� varten. Mutta kadulla ihminen l�yt�m�tt� itsest��n arvoa, joka vastaa tornin rakentanutta tai marmoriin jumalankuvia hakannutta voimaa, tuntee itsens� k�yh�ksi katsoessaan ymp�rilleen. H�nest� on palatsilla, kuvapatsaalla tai kallisarvoisella kirjalla vieraan ja kielletyn leima, samanlainen kuin loistokkaissa ajoneuvoissa ajavalla ylh�isell� herralla, ja h�n n�ytt�� sanovan t�h�n tapaan: �Armollinen herra, kuka te olette?� Kuitenkin ovat n�m� kaikki h�nen huomionsa hakijoita, anojia, jotka pyyt�v�t h�nen kykyj��n astumaan esiin ja ottamaan heid�t huostaansa. Taulu odottaa tuomiotani: se ei k�ske minua, minun on m��r�tt�v�, onko sill� oikeutta kiitoksen saantiin. Kansansatu juoposta,[27] joka korjattiin kadulta puolikuolleena, kannettiin herttuan taloon, pestiin, puettiin ja pantiin herttuan vuoteeseen, jota h�nen her�tty��n kohdeltiin samoilla alamaisilla juhlallisuuksilla kuin herttuaakin ja jolle vakuutettiin, ett� h�n oli ollut j�rjilt��n, saa kiitt�� tunnetuksi tulemisestaan sit� tosiasiaa, ett� se esitt�� oivan vertauskuvan ihmisen tilasta, joka maailmassa el�� jonkinlaisen juopuneen tavoin, mutta her�� silloin t�ll�in, k�yttelee j�rke��n ja huomaa olevansa todellinen kuningas. Lukemisemme on kerj�l�ism�ist� ja liehakoivaa. Historiassa mielikuvituksemme vet�� meit� nen�st�. Kuninkuus ja aateluus, valta ja rikkaus, on mahtipontisempi sanaluettelo kuin yksityisnimet Juho ja Edvard, jotka tapaamme pieniss� taloissa ja tavallisissa p�iv�t�iss�, mutta el�m�n kysymykset ovat samat molemmilla, ja molempien kokonaissumma on sama. Mist� johtuu kaikki t�m� Alfred suuren, Skanderbegin[28] ja Kustaa Aadolfin kunnioittaminen? Olettakaamme ett� he olivat miehekk�it�; k�yttiv�tk� he miehekkyytt� hyv�kseen, niin ettei siit� j��nyt mit��n j�ljelle? Sinun yksityisest� teostasi t�n��n riippuu yht� suuri pelipanos, kuin se, mik� seuraa heid�n julkisia ja mainehikkaita askeleitaan. Kun yksityiset ihmiset alkavat toimia omintakeisten n�kemystens� mukaan, siirtyy loistokeh� kuninkaitten teoista tavallisten kuolevaisten tekoihin. Maailmaa ovat kasvattaneet sen kuninkaat, jotka ovat luonneet kansakuntien silm�t. N�m� mahtavat vertauskuvat ovat opettaneet sille keskin�isen kunnioituksen, jota ihminen on velvollinen ihmiselle osoittamaan. Ilahduttava uskollisuus, jolla ihmiset ovat kaikkialla siet�neet kuningasta, ylimyst�, tai suurta tilanomistajaa, joka astelee heid�n keskell��n pit�en lakeja omaisuutenaan, tekee ihmisi� ja asioita varten oman asteikkonsa ja k��nt�� yl�salaisin heid�n mittapuunsa, maksaa hyvist� t�ist� rahan asemesta kunnianosoituksilla ja edustaa omalla olemuksellaan lakia -- oli hieroglyfi, jolla ihmiset h�m�r�sti merkitsiv�t tietoisuutensa omasta oikeudestaan ja arvokkuudestaan, jokaisen ihmisen oikeudesta. Lumoava vaikutus, joka s�teilee kaikesta itsen�isest� toiminnasta, saa selityksens�, kun tutkimme itseluottamuksen perusteita. Kuka on henkil�, joka luottaa itseens�? Mik� on tuo alkuper�inen Itse, johon kaikkien luottamus voi perustua? Mink�lainen on tuon j�rjestelmi� ilkkuvan t�hden luonto ja mahti, jolla ei ole t�ht�yskulmaa, jonka alkuaineita ei voi laskea ja joka heitt�� kauneuden s�teen my�s arkip�iv�isiin ja puutteellisiin tekoihin, jos niiss� on v�h�nk��n itsen�isyyden oireita? Tutkimus johtaa meid�t tuohon l�hteeseen, joka samalla kertaa on neron, hyveen ja el�m�n ydinmehu, jota me nimit�mme oma-aloitteisuudeksi tai vaistoksi. Me nimit�mme t�t� alkeellista viisautta sis�iseksi n�kemykseksi, jolloin taas kaikki my�hemm�t saavutukset ovat ilmestymyksi�. Tuossa syv�ss� voimassa, viimeisess� tosiasiassa, jonka taa ei yrittely voi kulkea, l�yt�v�t kaikki oliot yhteisen alkuper�ns�. Sill� olemisen tunne, joka tiedottomalla tavalla orastaa sielussamme hiljaisina hetkin�, ei eroa olioista, paikasta, valosta, ajasta eik� ihmisest�, vaan on yht� n�iden kanssa, ja kumpuaa silminn�ht�v�sti samasta l�hteest�, josta niiden el�m� ja olemus on kotoisin. Ensin me saamme osamme el�m�st�, jonka kannattamina oliot ovat olemassa, ja my�hemmin me n�emme ne luonnon ilmi�in� ja unohdamme, ett� olemme olleet jakamassa n�iden alkuperustetta. T�ss� on toiminnan ja ajatuksen l�hde. T�ss� ovat sen innoituksen keuhkot, joka antaa ihmiselle viisautta ja jota eiv�t voi kielt�� muut kuin pyh�n pilkkaajat ja jumalankielt�j�t. Me lep��mme mittaamattoman j�rjen syliss�, joka vihkii meid�t totuutensa vastaanottajiksi ja toimintansa elimiksi. Kun me erotamme oikeudenmukaisuuden ja kun me erotamme totuuden, emme itsest�mme tee mit��n, vaan sallimme sen s�teitten kulkea l�vitsemme. Jos kysymme, mist� ne tulevat, jos yrit�mme katsahtaa sieluun l�yt��ksemme niiden syyn, on koko ajattelu harhaa. Saamme tyyty� toteamaan vain sen, onko sit� kulloinkin olemassa vai eik�. Jokainen ihminen osaa erottaa sielunsa tahdontoiminnot sen tahdottomista havainnoista ja tiet��, ett� h�nen tahdottomat havaintonsa vaativat t�ytt� luottamusta. H�n voi erehty� niit� ilmituodessaan, mutta h�n tiet��, ett� n�m� seikat ovat yht� riidattomia kuin y� ja p�iv�. Tahalliset tekoni ovat vain samoilua sinne t�nne; hy�dytt�mimm�t haaveet ja heikoimmatkin alkuper�iset mielenliikutukset her�tt�v�t uteliaisuuttani ja arvonantoani. Ajattelemattomat ihmiset vastustavat yht� helposti havaintojen kuin ajatustoiminnan ��nt�, tai paremmin sanoen, paljon suuremmalla valmiudella, sill� he eiv�t erota havaintoa k�sitteist�. He kuvittelevat, ett� min� valitsen n�hd�kseni t�m�n tai tuon esineen. Mutta havainto ei ole oikullinen, vaan kohtalokas. Jos min� n�en jonkin piirteen, tulevat lapseni n�kem��n sen minun j�ljest�ni ja ajan pitk��n koko ihmissuku -- vaikka voi olla mahdollista, ettei yksik��n ole sit� n�hnyt ennen minua. Sill� minun havaintoni siit� on yht� eitt�m�t�n tosiasia kuin aurinko. Sielun suhteet jumalalliseen henkeen ovat niin puhtaat, ett� on loukkaavaa yritt�� k�yd� auttamaan niit�. Sen suhteen pit�isi olla sellainen, ett� Jumala, silloin kun h�n puhuu, voisi ilmaista ei vain yhden asian, vaan kaikki asiat, voisi t�ytt�� maailman ��nell��n, l�hett�isi ulos ymp�rilleen valoa, luontoa, aikaa ja sieluja kaikkialla l�sn�olevan ajatuksensa keskuksesta ja uudelleen antaisi ja uudelleen loisi kaikkeuden. Milloin vain sielu on yksinkertainen ja ottaa vastaan jumalallista viisautta, saavat vanhat asiat menn� menojaan -- menetelm�t, opettajat ja temppelit kaatuvat, ja sielu el�� nykyisyydess� ja imee menneisyyden ja tulevaisuuden nykyhetkeen. Kaikki oliot saavat pyhityksens� suhteessaan siihen toinen yht� hyvin kuin toinenkin. Kaikki oliot sulautuvat alkuperusteensa kautta keskukseensa, ja ihanat yksityiset ihmeet h�vi�v�t yleismaailmalliseen luomisihmeeseen, Jos sent�hden ihminen v�itt�� tuntevansa Jumalan ja puhuvansa h�nest� ja kuljettaa teid�t jonkun vanhan, toisessa seudussa asuneen ja toiseen maailmaan kuuluneen poissammuneen kansakunnan sananparsien taa, -- niin �lk�� uskoko h�nt�. Onko terho parempi kuin tammi, joka on sen kukkeus ja t�ydellisyys? Ovatko vanhemmat paremmat kuin lapset, joihin he ovat vuodattaneet kypsyneen olemuksensa? Mist� sitten tulee t�m� menneisyyden palvonta? Vuosisadat ovat salaliitossa sielun terveytt� ja vaikutusvaltaa vastaan. Aika ja paikka ovat vain fysiologisia v�rej�, joita silm� aikaansaa, mutta sielu on valoa; miss� sielu, siell� p�iv�; miss� se on ollut, siell� ei en�� ole mit��n; ja historia on ep�oleellisuutta ja v��ryytt�, jos se on jotakin muuta kuin iloinen puolustus tai vertauspuhe olemisestani ja tulemisestani. Ihminen on arka ja valmis puolustautumaan; h�n ei en�� kulje p�� pystyss�; h�n ei uskalla sanoa �min� ajattelen�, �min� olen�, vaan lainaa jonkun pyhimyksen tai viisaan sanoja. H�n seisoo h�peiss��n ruohon tai kukkivan ruusun edess�. Ruusut tuossa ikkunani alla eiv�t mill��n tavalla viittaa aikaisempiin tai toisiin parempiin ruusuihin; ne ovat sit�, mit� ne ovat; ne el�v�t nykyist� p�iv�� Jumalan kanssa, Aika ei ole niit� varten. Siin� on yksinkertaisesti ruusu; se on t�ydellinen olemassaolonsa joka hetkell�. Ennenkuin lehtisilmu on puhjennut, on sen koko el�m� ollut toiminnassa; t�ydess� kukoistuksessa olevassa kukassa ei ole el�m�� enemm�n, lehdett�m�ss� juuressa ei ole sit� v�hemm�n. Sen luonto on tyydytetty ja se puolestaan tyydytt�� samalla tapaa joka hetki luontoa. Mutta ihminen siirt�� aina tuonnemmaksi tai vaipuu muistoihinsa; h�n ei el� nykyhetkess�, vaan suree taaksek��nnetyin katsein menneisyytt��n tai huomaamatta ylt'ymp�riins� avautuvia rikkauksia nousee varpailleen n�hd�kseen edelt�k�sin tulevaisuuteen. H�n ei voi olla onnellinen eik� voimakas, ennenkuin h�n ajan yl�puolella el�� luonnon kanssa nykyhetkess�. T�m�n pit�isi olla kyllin selv��. Mutta katsokaa, kuinka voimakkaat �lyt ovat uskaltaneet olla kuulematta itse Jumalaa, jollei h�n ole puhunut, sanoisinko, Davidin, Jeremiaan tai Paavalin kielell�. Emme aina anna niin suurta arvoa muutamille ydintotuuksille tai muutamien henkil�iden el�m�lle. Me olemme lasten kaltaisia, jotka ensin toistelevat ulkomuististaan iso�itien ja kotiopettajien ajatelmia ja tultuaan isommiksi lahjakkaiden ja lujaluonteisten ihmisten ajatelmia, joita he sattuvat n�kem��n -- vaivoin jaksaen muistaa sanasta sanaan, mit� he ovat sanoneet; j�lkeenp�in, kun he nousevat n�k�kannalle, jolla n�m� ovat seisoneet lausuessaan sanottavansa, he ymm�rt�v�t ne ja haluavat olla piittaamatta sanoista, sill� milloin tahansa voivat he k�ytt�� sanoja yht� hyvin, kun tulee tarvis. Jos me el�mme oikein, alamme n�hd� oikein. On yht� helppo voimakkaalle ihmiselle olla voimakas, kuin heikolle on olla heikko. Kun muodostuu uusi havainto, vapautamme ilomielin muistin sen varastoihin k�tketyist� aarteista ja vanhasta romusta. Kun ihminen el�� Jumalan kanssa, on h�nen ��nens� helisev� yht� ihanasti kuin puron solina ja viljapellon kahina. Ja nyt lopuksi t�m�n kysymyksen korkein totuus, jota ei ole viel� sanottu, ja jota ei todenn�k�isesti voidakaan sanoa, sill� kaikki mit� sanomme on sis�isen n�kemyksen et�ist� muistelua. Ajatus, jonka nyt voin parhaiten tavoittaa saadakseni sen sanotuksi, on t�m�. Kun hyv� on liki sinua, kun sinulla on el�m� itsess�si, ei se ole mink��n tietyn tai totutun tien varrella; et ole erottava kenenk��n muun jalanj�lki�; et ole n�kev� ihmiskasvoja; et ole kuuleva mit��n nime�; tie, ajatus ja hyv� ovat t�ydelleen outoja ja uusia. Se on kulkeva esimerkin ja kokeen ulkopuolitse, Tiesi k�y ihmisen luota eik� ihmisen luo. Kaikki henkil�t, jotka koskaan ovat el�neet, ovat sen unohdettuja palvelijoita. Pelko ja toivo ovat yht� kaukana sen alapuolella. On jotakin matalaa my�skin toivossa. Selv�n�k�isyyden hetkell� ei ole mit��n sellaista, jota voisi nimitt�� kiitollisuudeksi, eik� oikeastaan my�sk��n iloa. Mielenliikutusten yl�puolelle kohonnut sielu n�kee yhten�isyytt� ja i�ist� syysuhteisuutta, tajuaa totuuden ja oikeuden itseolevaisuuden ja hiljent�� mielens� tiet�ess��n, ett� kaikki asiat menev�t hyvin. Luonnon avarat paikat Atlantin valtameri ja Etel�inen j��meri -- ja pitk�t ajanjaksot, vuodet ja vuosisadat -- eiv�t merkitse mit��n. Se, mit� min� ajattelen ja tunnen, on ollut pohjana jokaiselle aikaisemmalle el�m�ntilalle ja olosuhteelle, samoin kuin se on pohjana nykyisyydelleni ja sille, mit� nimitet��n el�m�ksi, sek� sille, mit� nimitet��n kuolemaksi. El�m� yksin on arvokasta, ei se, ett� on el�nyt. Voima lakkaa levon hetkell�; se el�� siin�, miss� menneisyyden tilasta siirryt��n nykyisyyden tilaan, py�rremyrskyn kiid�nn�ss� ja p��m��r��n pyrkimisess�. T�t� yht� tosiasiaa maailma vihaa, ett� nimitt�in sielu _kasvaa_, sill� se kumoaa ainiaaksi menneisyyden, muuttaa kaikki rikkaudet k�yhyydeksi, kaiken maineen h�pe�ksi, sekoittaa pyhimyksen maankiert�j��n ja ty�nt�� samoin Jeesuksen ja Juudaan syrj��n. Miksi me sitten puhumme itseluottamuksesta? Sik�li kuin sielu el�� meiss�, on meiss� voimaa, ei luottavaa, vaan toimivaa. Luottamuksen selitteleminen on puhumisen tarjoama k�yh� ulkonainen muoto. Puhu mieluummin siit�, joka luottaa, koska se toimii ja on olemassa. Kenell� on enemm�n tottelevaisuutta kuin minulla, hallitsee minua tarvitsematta sormeaankaan kohottaa. H�nen ymp�rill��n minun t�ytyy kiert�� hengen painolain mukaan. Kun puhutaan jostakin erinomaisesta hyveest�, kuvittelemme, ett� se on korupuhetta. Emme viel� n�e, ett� hyve on Korkeus, ja ett� kauniiksi muovailtu ja olemisen alkuperusteille herkk� ihminen tai ryhm� sellaisia ihmisi�, miehitt�� ja kukistaa luonnonlain mukaan kaikki kaupungit, kansat, kuninkaat, rikkaat ja runoilijat, jotka eiv�t merkitse mit��n heid�n rinnallaan. T�m� on lopullisesti se tosiasia, jonka perille me t�ss� samoin kuin kaikissa muissakin kysymyksiss� niin helposti p��semme, nimitt�in kaiken keskitt�minen alati pyh��n YHTEEN. Itseolevaisuus on Korkeimman Syyn m��r�ysk�site ja se vakiinnuttaa hyv�n mittapuun seuraten asteikkoa, jossa se el�v�itt�� kaikki alemmat muodot. Kaikki tosioliot ovat sellaisia kuin ovat mik�li ne sis�lt�v�t hyvett�. Kauppa, maanviljelys, mets�stys, valaan pyynti, sota, kaunopuheisuus ja persoonallisuuden merkitys ovat jonkin arvoisia ja vetoavat arvonantooni esimerkkein� hyveen l�sn�olosta ja sekoitetusta vaikutuksesta. N�en saman lain vaikuttavan luonnossa s�ilytt�misen ja kasvamisen lakina. Valta on luonnossa oikeuden oleellinen mittapuu. Luonto ei salli sellaisen s�ilyv�n kuningaskunnassaan, joka ei voi auttaa itse��n. Kiertot�hden synty ja kehitys, sen tasapaino ja kiertorata, puu, joka suoristautuu tuulenpuuskan taivutuksesta ja jokaisen el�imen ja kasvin el�miskeinot ovat itsetoimeentulevan ja sent�hden itseens� luottavan sielun ilmauksia. Siten kaikki kehittyy; �lk��mme harhailko sinne t�nne; istukaamme kotona alkuperustetta tutkien. H�mm�stytt�k��mme ja kummastuttakaamme sis��n tunkeutuvaa ihmisten, kirjojen ja laitosten meluavaa paljoutta julistamalla yksinkertaisin sanoin jumalallista tosiasiaa. Pyyd� niit�, jotka hy�kk��v�t sis��n, riisumaan keng�t jaloistaan, koska Jumala on luonasi t��ll� sis�ll�. Meid�n yksinkertaisuutemme tuomitkoon heid�t, ja meid�n kuuliaisuutemme omaa lakiamme kohtaan osoittakoon heille kuinka k�yhi� luonto ja onni ovat meid�n syntyper�isten rikkauksiemme ulkopuolella. Mutta olkaamme nyt rahvas. Ihminen ei tunne kunnioitusta ihmist� kohtaan eik� h�nen henkens� ole saanut kehoitusta pysy� kotona ja asettua yhteyteen sis�isen valtameren kanssa. H�n l�htee kaukaisiin maihin anelemaan lasillista vett� toisen ihmisen s�ili�st�. Meid�n t�ytyy kulkea yksin. Min� pid�n hiljaisesta kirkosta ennen jumalanpalveluksen alkua enemm�n kuin mist��n saarnasta. Kuinka kaukaisilta, kuinka kylmilt� ja kuinka puhtailta n�ytt�v�t ihmiset, joita jokaista pyh�k�n raja-aita ymp�r�i. Niin istukaamme alati. Miksi ottaisimme p��llemme yst�v�mme, tai vaimon, tai is�n, tai lapsen viat, sen johdosta, ett� he istuvat lietemme ��ress� tai sanovat olevansa samaa verta? Kaikilla ihmisill� on minun vertani ja minulla on kaikkien ihmisten verta. En sen vuoksi tahtoisi omaksua heid�n �rtyisyytt��n enk� typeryytt��n, en edes siin� m��rin, ett� sit� kannattaisi h�vet�. Mutta erist�ytymisemme �lk��n olko koneellinen, vaan henkinen, sen on nimitt�in tultava mielenylennykseksi. Aika ajoittain n�ytt�� koko maailma olevan salaliitossa kyll�stytt��kseen sinua t�rkeill� pikkuseikoillaan. Yst�v�, asiakas, lapsi, sairaus, pelko, puute ja armeliaisuus, kaikki ne yht� haavaa koputtavat huoneesi ovelle ja sanovat: �Tule ulos luoksemme.� Mutta pysy paikallasi; �l� mene heid�n h��r�ilev��n joukkoonsa. Niukalla uteliaisuudellani valmistan ihmisille tilaisuuden ik�vysty� minuun. Ei kukaan ihminen voi tulla minua l�helle, ilman ett� annan siihen aihetta. �Mit� me rakastamme, se on meill�, mutta kaihotessamme me riist�mme itselt�mme rakkauden.� Ellemme voi yhdell� harppauksella kohota kuuliaisuuden ja uskon pyhyyksien tasalle, voimme ainakin vastustaa kiusauksiamme. Nouskaamme sotajalalle ja her�tt�k��mme Thor ja Wodan,[29] rohkeus ja lujuus saksonilaisissa rinnoissamme eloon. T�m� tapahtuu meid�n matalamielisen� aikanamme aina kun puhumme totta. Lopeta tuo valheellinen vieraanvaraisuutesi ja valheellinen my�t�tuntosi. �l� el� en�� n�iden petettyjen ja pett�vien ihmisten odotusten mukaan, joitten kanssa olet tekemisiss�. Sano heille: �Oi, is�, oi �iti, oi vaimo, oi veli, oi yst�v�, min� olen el�nyt kanssanne t�h�n saakka ulkonaista el�m��. T�st'edes palvelen totuutta. Kuulkaa, t�st'edes min� tottelen ainoastaan i�ist� lakia. En tunnusta sovinnaisuutta, vaan l�heisyyden. Koetan el�tt�� vanhempiani, yll�pit�� perhett�ni ja olla vaimoni puhdas puoliso -- mutta n�it� suhteita aion toteuttaa uudella, ennen tuntemattomalla tavalla. Min� en tyydy teid�n elintapoihinne. Minun t�ytyy olla oma itseni. En voi en�� runnella itse�ni sinun takiasi. Jos sin� voit rakastaa minua sellaisena kuin olen, tulemme onnellisemmiksi. Jos et voi, koetan min� kuitenkin ansaita rakkautesi. Min� en tahdo peitell� makujani enk� vastenmielisyytt�ni. Min� olen siin� m��rin luottava siihen, ett� se, mik� on syv�llist�, on pyh��, ett� olen j�rk�ht�m�tt� auringon ja kuun kasvojen edess� tekev� sen, mik� vain minua sis�isesti ilahduttaa ja syd�nt�ni kannustaa. Jos sin� olet jalo, olen rakastava sinua, jos et ole, en aio loukata sinua enk� itse�ni teeskennellyill� kohteliaisuuksilla. Jos olet rehellinen, mutta et tunnusta samaa totuutta kuin min�, niin liity hengenheimolaisiisi; min� etsin omiani. Min� en menettele t�ss� itserakkaasti, vaan n�yr�sti ja uskollisesti. On yht� paljon sinun kuin minunkin pyrkimysteni mukaista el�� totuudessa, olimmepa sitten kuinka kauan tahansa valheessa vaeltaneet. Tokkopa t�m� en�� tuntuu tuskalliselta? Olet pian rakastava sit�, mit� luontosi sanelee sinulle, samoinkuin minun luontoni tekee, ja jos me seuraamme totuutta, on se vihdoin viev� meid�t pelastukseen.� Mutta siten ehk� aiheutat n�ille yst�ville k�rsimyksi�. Olkoon niin, mutta min� en voi myyd� vapauttani ja voimaani pelastaakseni heid�n tunteikkuutensa. Sit�paitsi on kaikilla henkil�ill� j�rjen kirkastuksen hetki�, jolloin heid�n katseensa kantaa ehdottoman totuuden maille; silloin he my�nt�v�t minun olevan oikeassa ja menettelev�t samoin kuin min�kin. Joukko ajattelee, ett� sin� hy�k�tess�si yleisesti omaksuttuja s��nt�j� vastaan hylk��t kaikki s��nn�t ja olet t�ydellisen laittomuuden kannattaja ja ett� h�ik�ilem�t�n tunneihminen k�ytt�� filosofian nime� kullatakseen rikoksensa. Mutta on olemassa omantunnon laki. On olemassa kaksi uskontunnustusta, ja meid�n t�ytyy lukeutua niist� toiseen tai toiseen. Voit t�ytt�� velvollisuuksiesi sarjan etsim�ll� itsellesi sovitusta _suoraa_ tai _v�lillist�_ tiet�. Punnitse, oletko t�ytt�nyt velvollisuutesi suhteissasi is��n, �itiin, serkkuun, naapuriin, kaupunkiin, kissaan ja koiraan, vai voiko joku n�ist� soimata sinua. Mutta min� voin my�s olla v�litt�m�tt� t�st� v�lillisest� ohjes��nn�st� ja antaa itse itselleni synninp��st�n. Minulla on omat vakavat vaatimukseni ja t�ydellinen velvollisuuksien keh�. Se ei hyv�ksy velvollisuuden nime� useille sellaisille teht�ville, joita tavallisesti nimitet��n velvollisuuksiksi. Mutta jos min� voin t�ytt�� sen velvoitukset, tekee se minut kykenev�ksi k�sittelem��n yleisesti k�yt�nn�ss� olevaa lakikokoelmaa. Jos jokunen kuvittelee, ett� sellainen laki on v�lj�, koettakoon h�n yhdenk��n p�iv�n kuluessa noudattaa sen m��r�yksi�. Ja totta tosiaan vaaditaankin jotakin jumalankaltaista silt�, joka on heitt�nyt pois luotaan ihmissuvun yleiset perustelut toiminnalleen ja uskaltaa luottaa itseens� ja omiin her�tteisiins�. Jalo on h�nen syd�mens� oleva, uskollinen h�nen tahtonsa ja kirkas h�nen katseensa, jotta h�n voisi t�ydell� todella olla oma oppinsa, seuransa ja lakinsa ja jotta yksinkertainen p��m��r� voisi olla h�nelle yht� voimakas kuin toisille rautainen v�ltt�m�tt�myys. Jos joku ihminen tutkii nykyisi� n�k�aloja siin� piiriss�, jota erityisesti nimitet��n yhteiskunnaksi, on h�n n�kev� t�llaisen siveyss��nn�n v�ltt�m�tt�myyden. Ihmisten hermot ja syd�n ovat ik��nkuin vedetyt esiin ja me olemme tulleet pelokkaiksi, ep�toivoisiksi ruikuttelijoiksi. Me pelk��mme totuutta, pelk��mme kohtaloa, pelk��mme kuolemaa ja pelk��mme toinen toistamme. Aikamme ei synnyt� suuria eik� t�ydellisi� henkil�it�. Me tarvitsemme miehi� ja naisia, jotka uudistavat el�m�n ja yhteiskunnalliset olomme, mutta me n�emme, ett� useimmat ovat luonnostaan kykenem�tt�mi�, eiv�t voi tyydytt�� omia tarpeitaan, omistavat kunnianhimoa suhteettoman paljon k�yt�nn�lliseen voimaansa verraten, etsiv�t itselleen tukea ja pyytelev�t y�t p�iv�t l�peens�. Kotitaloutemme on kerj�l�ism�ist�; taidettamme, hankkeitamme, avioliittoamme ja uskontoamme emme ole itse valinneet, vaan yhteiskunta on valinnut ne meille. Me olemme vierashuoneiden sotureita. Me kartamme kohtalon j�yh�� taistelua, josta voima on syntyisin. Jos nuoret miehemme k�rsiv�t tappion ensi yritteiss��n, kadottavat he kaiken miehuutensa. Jos nuori kauppias tekee vararikon, sanovat ihmiset, ett� h�n on _mennytt� miest�_. Jos mit� lupaavin kyky opiskelee jossakin opistossamme eik� vuoden kuluttua ole p��ssyt virkaan Bostonin tai New-Yorkin kaupunkiin tai etukaupunkeihin, luulevat yst�v�t ja h�n itsekin, ett� h�nen on syyt� olla masentunut ja valitella koko loppuik�ns�. Vankka nuorukainen New-Hampshiresta tai Vermontista, joka vuoronper��n koettelee kaikkia _ajurin, maanviljelij�n_ ja _kulkukauppiaan_ ammattiin kuuluvia t�it�, k�y l�pi jonkin koulun, saarnaa, julkaisee sanomalehte�, ottaa osaa edustajakokoukseen, ostaa kaupunkialueen ja edelleen vuosien vieriess� putoaa aina kissan tavoin jaloilleen, on satojen tuollaisten kaupunkinukkien arvoinen. H�n kulkee rinnan p�iviens� kanssa eik� tunne h�pe�� siit�, ettei �opiskele tietopuolisesti�, sill� h�n ei siirr� el�m��ns� tuonnemmaksi, vaan el�� jo nyt. H�nell� ei ole vain yksi, vaan satoja mahdollisuuksia. Paljastakoon stoalainen ihmisten el�mismahdollisuudet ja kertokoon heille, ett� he eiv�t ole kyynelpajuja, vaan voivat vapauttaa ja pakostakin vapauttavat itsens�, ett� itseluottamusta kehitett�ess� uusia voimia ilmaantuu, ett� ihminen on lihaksi tullut sana, syntynyt levitt�m��n kansoille pelastusta, ett� h�nen pit�� h�vet� s��li�mme ja ett� hetken�, jolloin h�n toimii itsen�isesti heitt�en lait, kirjat, ep�jumalat ja tavat ulos ikkunasta, me emme en�� surkuttele, vaan kiit�mme ja kunnioitamme h�nt� -- niin t�llainen opettaja se uudistaa ihmisel�m�n entist� ehommaksi ja tekee nimens� kallisarvoiseksi koko ihmiskunnan historialle. On helppo huomata, ett� suurempi itseluottamus saa aikaan mullistuksen kaikissa ihmisten toimissa ja keskin�isiss� suhteissa; heid�n uskonnossaan, heid�n kasvatuksessaan, heid�n pyrkimyksiss��n, heid�n el�m�ntavoissaan, heid�n yhteisel�m�ss��n, heid�n omistusoikeudessaan ja heid�n mietiskelyjens� n�k�aloissa. 1. Millaisiin rukouksiin ihmiset antautuvat! Se mit� he nimitt�v�t pyh�ksi jumalanpalvelukseksi, ei ole lainkaan rohkeata ja miehek�st�. Rukous t�hyilee ymp�rilleen ja pyyt�� apua ulkoap�in jonkin vieraan hyveen merkeiss� ja eksyy luonnollisen ja yliluonnollisen, v�litt�v�n ja ihmeellisen loppumattomiin harhak�yt�viin. Rukous, joka pyyt�� jotakin erikoista etua -- jotakin v�hemp�� kuin kaikki hyv� -- on v��r�. Rukous on el�m�n tosiasioiden katselemista n�k�alan korkeimmasta kohdasta. Se on katselevan ja riemuitsevan sielun yksinpuhelu. Se on Jumalan henki, joka julistaa tekonsa hyviksi. Mutta rukous, jota pidet��n keinona jonkin yksityisen p��m��r�n saavuttamiseksi, on alhainen ja varkautta. Se edellytt�� kaksinaisuutta eik� yhten�isyytt� luonnossa ja omassatunnossa. Niin pian kuin ihminen on p��ssyt Jumalan yhteyteen, ei h�nen tarvitse pyydell�. H�n on n�kev�, ett� rukousta on kaikissa toimissa. Pellolleen kitkem��n polvistuvan maanviljelij�n ja jokaisella airon vedolla kumartuvan soutajan rukous ovat tosi rukousta, jota koko luonto tarkkaa, vaikka sen esine on halpa. Kun Caratahia Fletcherin �Bonducassa� kehoitettiin tiedustelemaan Audate-jumalan mielt�, vastaa h�n -- �His hidden meaning lies in our endeavours; Our valours are our best gods.�[30] Valituksemme ovat toinen laji v��ri� rukouksia. Tyytym�tt�myys on itseluottamuksen puutetta; se on tahdon heikkoutta. Valita vahinkoja, jos voit siten auttaa k�rsinytt�; jos et, niin hoida omaa ty�t�si, niin jo alkaa vahinko olla korjattu. My�t�tuntomme on aivan yht� ep�jaloa. Me menemme niiden luo, jotka itkev�t mielett�m�sti, istuudumme ja alamme parkua seuran vuoksi, sen sijaan, ett� jakaisimme heille luottamusta ja terveytt� kovakouraisilla ravistuksilla ja saattaisimme heid�t taas uudelleen yhteyteen heid�n oman j�rkens� kanssa. Onnen salaisuus on k�ttesi ty�st� koituva ilo. Mies joka pit�� itsest��n huolen, on aina tervetullut jumalille ja ihmisille. H�nelle avautuvat kaikki ovet selkosel�lleen; h�nt� tervehtiv�t kaikki kielet, seppel�iv�t kaikki kunnianosoitukset ja seuraavat kaikki silm�t kaivaten. Rakkautemme k�y h�nt� vastaan ja syleilee h�nt�, koska h�n ei ole sit� tarvinnut. Hartaasti ja intomielin me hyv�ilemme ja ylist�mme h�nt�, koska h�n on pysynyt omalla tiell��n ja on halveksinut meid�n paheksumistamme. Jumalat rakastavat h�nt� sent�hden, ett� ihmiset h�nt� vihaavat. �Hellitt�m�tt�m�lle kuolevalle�, sanoi Zoroaster, �ovat autuaat kuolemattomat suopeita.� Samoin kuin ihmisten rukoukset ovat tahdon sairautta, ovat heid�n uskomuksensa j�rjen sairautta. He sanovat tyhmien israeliittain tavoin: ��lk��n Jumala puhuko meille, ettemme kuolisi. Puhu sin�, puhukoon joku ihminen kanssamme, niin me tahdomme totella.� Kaikkialla olen estetty kohtaamasta Jumalaa veljess�ni, sent�hden ett� h�n on sulkenut oman temppelins� ovet ja kertoo satuja vain veljiens� tai veljiens� veljien Jumalasta. Jokainen uusi mieli on sama kuin uusi luokitus. Jos se osoittautuu harvinaisen toimeliaaksi ja voimakkaaksi mieleksi, jos se on Locke, Lavoisier, Hutton, Bentham tai Fournier, taivuttaa se luokitukseensa muutkin ihmiset, ja katso, syntyy uusi j�rjestelm�. Kuta syvemm�lle ajatukseen se tunkeutuu ja kuta lukuisampia ovat esineet, joita se koskettelee ja tuo sis�lle oppilaan n�k�piiriin, sit� enemm�n se tuottaa mielihyv��. Mutta p��asiallisesti k�y t�m� ilmi uskomuksissa ja kirkoissa, jotka ovat my�s saman voimant�yden mielen luokituksia, joka on l�yt�nyt keskityksens� velvollisuuden perusajatuksesta ja ihmisen suhteesta Korkeimpaan. Sellaista on kalvinilaisuus, kvekarilaisuus ja svedenborgilaisuus. Oppilas tuntee samanlaista iloa alistaessaan kaikki oliot uuteen sanastoon, kuin tytt�, joka kasvioppiin juuri perehtyneen� n�kee sen avulla uuden maan ja uuden vuodenajan. Voi k�yd� jonkin ajan kuluttua niin, ett� oppilas havaitsee �lyllisen voimansa kasvaneen tutkiessaan mestarinsa hengentuotteita. Mutta kaikki tasapainottomat mielet tekev�t luokituksen ep�jumalakseen ja muuttavat sen nopeasti tyhjennett�v�st� v�likappaleesta p��m��r�ksi, niin ett� j�rjestelm�n sein�t sekaantuvat heid�n silmiss��n et�isell� taivaanrannalla maailmankaikkeuden seiniin; taivaan valot n�ytt�v�t heist� olevan kiinnitettyj� heid�n mestariensa rakentamaan holvikattoon. He eiv�t voi k�sitt��, kuinka teill� toisilla on mit��n oikeutta n�hd� -- kuinka te voitte n�hd�; �varmaan olette jollakin keinoin varastaneet meilt� valoa.� He eiv�t voi ymm�rt��, ett� j�rjestelmi� vierova ja lannistamaton valo tunkeutuu samoin toistenkin ty�huoneeseen kuin heid�n. Nuriskoot he aikansa ja nimitt�k��t sit� omakseen. Jos he ovat rehellisi� ja menettelev�t oikein, alkaa heid�n uusi soma tupansa ennen pitk�� tuntua liian ahtaalta ja matalalta, se halkeilee, kallistuu kyljelleen, lahoo ja h�vi��, ja kuolematon valo s�teilee nuorena ja el�m�niloisena, miljoonakeh�isen� ja miljoonav�risen� yli maailmankaikkeuden kuten ensimm�isen� aamuna, 2. Itsejalostuksen puutteesta johtuu samoin, ett� matkustamisen taikausko, jonka ep�jumalia ovat Italia, Englanti ja Egypti, on s�ilytt�nyt tenhovoimansa kaikkiin sivistyneisiin amerikkalaisiin. Ne, jotka mielikuvituksen keinoin ovat tehneet ihailtaviksi Englannin, Italian ja Kreikan, ovat tehneet sen pysyen paikallaan kuin maan akseli. Miehekkyyden hetkin� me tunnemme, ett� velvollisuus m��r�� meid�n paikkamme. Sielu ei ole matkustavainen. Viisas ihminen pysyy kotona ja kun h�nen el�m�ns� v�ltt�m�tt�myydet, h�nen velvollisuutensa jostakin syyst� kutsuvat h�nt� poistumaan kotoaan, viel�p� vieraisiin maihin asti, tuntee h�n edelleen joka paikassa olevansa kotona ja saattaa kasvonilmeill��n ihmisten tietoon, ett� h�n kulkee viisauden ja hyveen l�hettin� ja k�y kaupungeissa ja ihmisten luona kuin kuningas eik� kuten salakuljettaja tai palvelija. En tahdo intohimoisesti vastustaa maailman ymp�ri matkustamista silloin, kun se tapahtuu taiteen, tutkimusten ja ihmisrakkauden tarkoitusperien hyv�ksi, mik�li ihminen ensin on kotiutunut ymp�rist��ns� eik� l�hde kaukaisiin maihin toivossa l�yt�� jotakin aivan erikoista ihanuutta. Ken matkustaa huvin vuoksi tai unohtaakseen jotakin, jota h�n ei voi voittaa, h�n matkustaa pois oman itsens� luota ja tulee jo nuoruudessaan vanhaksi vanhanajan n�ht�vyyksi� katsellessaan. Thebess� ja Palmyrassa h�nen tahtonsa ja mielens� vanhentuvat ja luhistuvat maahan samoin kuin on k�ynyt n�iden kaupunkien. H�n luo raunioita raunioihin. Matkustaminen on hullun paratiisi. Jo ensimm�iset matkamme osoittavat meille paikkojen merkityksett�myyden. Kotona min� uneksin, ett� Napolissa ja Roomassa voin hurmaantua kauneudesta ja vapautua alakuloisuudesta. Laitan kuntoon matkalaukkuni, j�t�n yst�ville hyv�stit, nousen laivaan ja her��n vihdoin Napolissa; mutta siell� on heti edess�ni ilke� todellisuus, surkea oma itseni, jota pakoon olin l�htenyt, heltym�tt�m�n� ja yht�l�isen�. Min� k�yn katsomassa Vatikaania ja palatseja. Min� tekeydyn hurmaantuneeksi n�kem�st�ni, mutta hurmaantunut en ole. Varjoni kulkee kerallani sinne, minne min�kin. 3. Mutta matkustamisvimma on syv�llisemm�n, koko �lyllist� toimintaa j�yt�v�n sairauden oire. �ly on kulkuri ja kasvatusj�rjestelm�mme kehitt�� levottomuutta. Mielemme vaeltaa kauas pois silloin kun meid�n ruumiimme on pakotettu pysym��n kotona. Me j�ljittelemme; ja mit� muuta on j�ljittely kuin mielen matkantekoa? Talomme ovat rakennetut vieraan maun mukaan; meid�n hyllymme ovat reunustetut vierailla koristeilla; mielipiteemme, makumme ja kykymme noudattavat ja seuraavat Menneisyytt� ja Et�isyytt�. Sielu on luonut taiteita kaikkialle, miss� ne vain kukoistavat. Omasta mielest��n on taiteilija etsinyt itselleen mallia. Se oli h�nen oman ajatuksensa sovitelma esineelle, joka oli teht�v� ja ehdoille, jotka piti ottaa huomioon. Ja miksi on meid�n tarvis j�ljitell� doorilaista tai Joonialaista tekotapaa?[31] Kauneus, tarkoituksenmukaisuus, ajatuksen suuruus ja herkk� ilmehikkyys ovat yht� l�heisi� meille kuin kaikille muillekin ja jos amerikkalainen taiteilija luottamuksella ja hartaudella tutkii suoritettavanaan olevaa ty�t� huomioonottaen ilmanalan, maaper�n, p�iv�n pituuden, kansan tarpeet, hallituksen luonteen ja muodon, on h�n luova talon, jossa kaikki n�m� saavat sopivasti paikkansa ja jossa maku ja tunne tulevat samalla tyydytetyiksi. Pysy itsess�si; �l� koskaan j�ljittele. Oman lahjakkuutesi voit joka hetki tuoda esiin koko el�m�si jalostusviljelyn kasautuneella voimalla, mutta toisilta omaksuttu kyky on sinulla vain ajoittain ja puoleksi hallussasi. Sit�, mink� joku osaa parhaiten tehd�, ei kukaan muu kuin h�nen Luojansa voi h�nelle opettaa. Kukaan ihminen ei n�et tied�, eik� voi tiet��, mit� se on, ennenkuin asianomainen henkil� on sen suorittanut. Miss� on se mestari, joka olisi voinut antaa opetuksen Shakespearelle? Miss� on se mestari, joka olisi osannut antaa ohjeet Franklinille tai Washingtonille tai Baconille tai Newtonille? Jokainen suuri mies on ainoalaatuinen. Scipion scipiomaisuus on tarkalleen juuri se osa, jota h�n ei ole lainannut. Shakespearea ei voida koskaan tehd� Shakespearea tutkimalla. Tee se, mik� sinun on m��r� tehd�, niin et voi toivoa liikaa tai uskaltaa liikaa. Siin� hetkess� n�et sinulle selvi�� rohkea ja loistava sanonta, yht� suurenmoinen kuin Pheidiaan taltan, egyptil�isten muurauslapion tai Mooseksen ja Danten kyn�n ilmaisu, mutta erilainen kuin kaikki n�m�. On mahdotonta, ett� sielu kaikkine rikkauksineen, kaikkine puhekauneuksineen ja tuhatk��nteisine kielineen alentuisi toistamaan itse��n, mutta jos voit kuulla mit� n�m� esi-is�t sanovat, osaat varmaan vastata heille samassa ��nilajissa, sill� korva ja kieli ovat kaksi saman luonnon elint�. Viiv�hd� el�m�si yksinkertaisilla ja ylh�isill� seuduilla ja tottele syd�mesi ��nt�, niin sin� voit uudelleen saattaa esiin menneisyyden maailman. 4. Samoin kuin uskontomme, kasvatuksemme ja taiteemme suuntaa my�s meid�n yhteiskuntamme henki silm�ns� kaikkeen vieraaseen. Kaikki ihmiset ylpeilev�t yhteiskunnan edistyksest� eik� kukaan ihminen edisty. Yhteiskunta ei koskaan kulje eteenp�in. Se vet�ytyy yht� kauas toiselle puolelle kuin se edistyy toisella. Se on herke�m�tt�mien muutoksien alainen; se on raakalaistilassa, se on sivistykseen saatettu, se on kristinuskoon k��nnetty, se on rikas ja se on monitieteinen, mutta n�m� eiv�t ole muutoksia parempaan p�in. Kaikesta, mit� annetaan, otetaan jotakin. Yhteiskunta saavuttaa uusia taitoja ja kadottaa vanhoja vaistoja. Mik� vastakohta hyvin pukeutuneen, puhuvan, kirjoittavan ja ajattelevan, kello, kyn� ja vekseli taskussaan liikkuvan amerikkalaisen ja alastoman uusseelantilaisen v�lill�, jonka ainoana omaisuutena on nuija, heittokeih�s, niinimatto ja jakamaton kahdeskymmenesosa h�kkeli�, joka on varattu makuupaikaksi. Mutta vertaa n�iden kahden miehen terveytt� toisiinsa, niin n�et, ett� valkoinen mies on menett�nyt alkukantaisen v�kens�. Jos matkailijain kertomukset ovat tosia, niin villiin leve�ll� kirveell� isketty haava kasvaa umpeen ja parantuu p�iv�ss� tai parissa, aivan kuin olisi ly�nyt iskun pehme��n pihkaan; sama isku l�hett�isi valkoisen miehen toiseen maailmaan. Sivistynyt ihminen on rakentanut ajoneuvot, mutta h�n on menett�nyt kykyns� k�ytt�� jalkojaan. H�nt� tukevat kainalosauvat, ja sik�li on h�n vailla lihasten tukea. H�nell� on hieno sveitsil�inen kello, mutta h�nelt� puuttuu harjaantumus laskea aika auringosta. Greenwichin merikalenteri on h�nell�; tiet�en varmasti l�yt�v�ns� siit� tarvittavat osviitat ihminen ei osaa kadulla erottaa ainoatakaan t�hte� taivaalta. P�iv�nseisausta h�n ei huomaa; yht� v�h�n h�n tuntee p�iv�ntasausta; ja vuoden koko kirkas kalenteri on ulkopuolella h�nen sielunsa numerotaulun. H�nen muistikirjansa heikontavat h�nen muistiaan; h�nen kirjastonsa rasittavat liiaksi h�nen ymm�rryst��n; vakuutusyhti�t lis��v�t tapaturmien lukua ja kysymyksenalaista on, eiv�tk� koneet saata meit� orjuuteen, emmek� ole menett�neet hienostumisen ohella jotakin tarmostamme ja kristinuskon ohella laitosten ja muotojen saartamina jotakin villin hyveen j�ntevyydest�. Sill� jokainen stoalainen oli stoalainen, mutta miss� on kristikunnan kristitty? Siveellisyyden s��nn�ist� ei ole suurempaa poikkeusta kuin kasvun tai mittasuhteidenkaan s��nn�ist�. Nyky��n ei ole suurempia miehi� kuin ennen on ollut. Harvinainen yht�l�isyys on havaittavissa ensimm�isten ja viime vuosisatojen suurmiehiss�, eiv�tk� kaikki yhdeks�nnentoista vuosisadan tieteet taiteet, uskonto ja filosofia kykene kasvattamaan suurempia miehi� kuin Plutarkhon sankarit, jotka eliv�t kaksikymment�kolme tai kaksikymment�nelj� vuosisataa sitten. Rotu ei edisty ajan mittaan. Phokion, Sokrates, Anaxagoras ja Diogenes ovat suuria miehi�, mutta he eiv�t j�t� j�lkeens� mit��n suurmiesten luokkaa. Ken todella kuuluu heid�n koulukuntaansa, ei tahdo nimitt�� itse��n heid�n nimell��n, vaan tahtoo olla oma suurmiehens� ja vuorostaan uuden suunnan perustaja. Jokaisen aikakauden taiteet ja keksinn�t ovat vain sen puku eiv�tk� anna sis�ist� voimaa ihmisille. T�ydellisentyneen koneen tuottama turmio on korvauksena sen tuottamasta hy�dyst�. Hudson ja Bering saivat riitt�v�sti aikaan kalastusveneiss��n ihastuttaakseen Parrya ja Franklinia, joiden retkikunnilla oli k�ytett�v�n��n kaikki tieteen ja taiteen tarjoamat apuneuvot.[32] Galilei keksi teatterikiikarillaan enemm�n taivaan loistokkaiden ilmi�iden sarjoja kuin kukaan sen j�lkeen. Kolumbus l�ysi uuden maanosan l�hdetty��n matkalle kannettomassa purressa. On mielenkiintoista n�hd�, kuinka aseet ja koneet ajoittain h�vi�v�t k�yt�nn�st� ja unohtuvat, vaikka ne olivat ��nekk�in ylistyksin otetut k�yt�nt��n muutamia vuosia tai vuosisatoja aikaisemmin. Suuri nero tulee uudelleen oikeaksi ihmiseksi. Me pidimme sotataidon parannuksia tieteen riemuvoittoina ja kuitenkin Napoleon valloitti Euroopan ulkoilmaleireill��n s�lytt�m�tt� joukkojensa niskoille kaikkinaisten apuneuvojen raskasta taakkaa ja perustaen voittonsa yksinomaan miehuuteen. �Keisari piti mahdottomana t�ydellisen armeijan muodostamista�, sanoo Las Casas, �jollei siit� j�tet� pois meit� rasittavat aseet, varastoaitat, toimitsijat ja kuormastot, ja pyrki roomalaisten tapaa j�ljitellen siihen, ett� sotamies saa vilja-annoksensa, jauhaa sen k�simyllyss��n ja leipoo siit� leip�ns� itse.� Yhteiskunta on aalto. Aalto liikkuu eteenp�in, mutta ei vesi, josta se on muodostunut. Sama hiukkanen ei nouse aallon pohjasta sen harjalle. Aallon yhteys on vain ilmi�m�ist�. Henkil�t, jotka nykyhetkell� muodostavat kansan, kuolevat ensi vuonna ja heid�n kokemuksensa menev�t heid�n kerrallaan. Ja samoin on luottamus omaisuuteen, joka k�sitt�� my�s luottamuksen sit� suojeleviin hallituksiin, itseluottamuksen puutetta. Ihmiset ovat niin kauan itsest��n v�litt�m�tt� katsoneet ulkonaisia asioita, ett� he ovat ruvenneet pit�m��n uskonnollisia, opillisia ja yhteiskunnallisia laitoksia arvokkaina omaisuuden vartioina ja he tuomitsevat niit� vastaan tehdyt hy�kk�ykset, koska he tuntevat niiden olevan hy�kk�yksi� omaisuutta vastaan. He mittaavat toinen toistaan kohtaan tuntemansa arvonannon sen mukaan, mit� kukin omistaa eik� mit� kukin on. Mutta sivistynyt ja jalo ihminen saa h�vet� omaisuuttaan, kun h�ness� her�� uusi arvonanto omaa luontoaan kohtaan. Eritoten vihaa h�n sit�, mit� h�n omistaa, jos h�n n�kee sen olevan tilap�ist� -- perint�n� tai lahjana tai rikoksen kautta tullutta, sill� h�n tuntee, ettei se ole oikeaa omaisuutta; se ei voi kuulua h�nelle eik� sill� ole h�ness� juurta ja se pelk�st��n ajelehtii siin� h�nen edess��n, koska ei vallankumous eik� vaara ota sit� pois. Mutta se mit� ihminen itsess��n on, aiheuttaa alati v�ltt�m�tt�m�n etsimisen tarpeen ja mit� ihminen etsii, se on el�v�� omaisuutta, joka ei odota hallitusmiesten tai meluisan joukon tai vallankumousten tai tulipalon tai hirmumyrskyn tai vararikkojen viittauksia, vaan joka lakkaamatta uudistuu miss� hyv�ns� ihminen hengitt��. �Sinun arpasi tai el�m�nosuutesi�, sanoo Kalifi Ali, �etsii sinua; ole sent�hden rauhassa �l�k� etsi sit�.� Riippuvaisuutemme ulkonaisista antimista johtaa meid�t orjamaiseen numeroitten kunnioittamiseen. Valtiolliset puolueet ker��ntyv�t mieslukuisiin kokouksiin. Kuta suurempi joukko ja kuta useammin kajahtavat ilmoitukset: �Essexin edustajat!� �New-Hampshiren kansanvaltaiset!�, �Mainen whigit!�,[33] sit� voimakkaammaksi nuori is�nmaanyst�v� tuntee itsens� uusien tuhansien silm�- ja k�siparien tulosta. Samalla tapaa uudistajat kutsuvat kokoon kokouksia ja ��nest�v�t ja tekev�t p��t�ksi� tukuttain. Kun n�in menettelette, oi yst�v�t, ei Jumala alennu k�ym��n sis�lle ja asettumaan teihin, aivan p�invastoin on menetelt�v�. Vasta silloin, kun ihminen hylk�� kaikki vieraat tuet ja seisoo yksin, n�en h�nen tulevan voimakkaaksi ja saavuttavan voiton. Jokainen h�nen lippunsa luo tuleva nostokas tekee h�net heikommaksi. Eik� ihminen ole parempi kuin kaupunki? �l� vaadi mit��n ihmisilt�, niin loppumattomassa muuttumisessa sin� yksin p��set j�rkkym�tt�m�n� tukipylv��n� heti kaiken sen kannattajaksi, mik� ymp�r�i sinua. Ken tuntee t�m�n mahdin synnynn�iseksi ja tiet�� olevansa heikko siksi, ett� on etsinyt hyv�� itsens� ulkopuolelta ja kaikkialta muualta, ja ken t�m�n vuoksi luottaa p��tt�v�sti omaan ajatukseensa, h�n samassa silm�nr�p�yksess� suoristaa itsens� ja asettuu ryhdikk��seen asentoon, k�skee j�seni��n ja tekee ihmeit�; aivan samoin kuin ihminen, joka seisoo jaloillaan, on voimakkaampi p��ll��n seisovaa ihmist�. Niin k�ytt�k�� hyv�ksenne kaikkea mit� kutsutaan onneksi. Useimmat ihmiset pelaavat uhkapeli� sill� ja voittavat kaikki ja menett�v�t kaikki, kun sen py�r� k��ntyy. Mutta j�t� n�m� laittomat voitot ja k�y jakosille syyn ja seurauksen Jumalan kanslistien kanssa, toimi ja pyri tahdon merkeiss�, niin kytket kahleisiin sattuman py�r�n ja olet t�st'edes istuva sen py�r�hdysten vaaran ulkopuolella. Valtiollinen voitto, koron nousu, sairaasi toipuminen tai poissaolleen yst�v�si paluu tai jokin muu onnellinen tapaus ylent�� sinun mielt�si ja sin� ajattelet, ett� hyv�t p�iv�t ovat sinulle valmistetut. �l� usko sit�. Ei mik��n muu voi tuottaa sinulle rauhaa kuin sin� itse. Ei mik��n muu voi antaa sinulle rauhaa kuin periaatteiden riemuvoitto. Ajattelija. (Literary Ethics) Dartmouth-opiston kirjallisen seuran juhlakokouksessa hein�kuun 24:ntena 1838 pidetty puhe. Hyv�t herrat! Osoittaaksenne kunnioitustanne olette pyyt�neet minua puhumaan teille t�n� p�iv�n�. Riensin noudattamaan pyynt��nne, sill� se oli tervetullut. Kutsu saapua opiskelijoiden kanssa viett�m��n kirjallista juhlap�iv��, oli niin houkutteleva, ett� voitin ep�ilykset, joita minulla oli kyvyst�ni esitt�� teille tarkkaavaisuutenne arvoisia ajatuksia. Olen saavuttanut ihmisen keski-i�n, mutta uskon, ett� olen yht� iloinen ja toivehikas kuin silloin, kun poikana ensi kerran n�in opinarvon saaneiden meid�n oppilaitoksessamme kokoontuvan vuosijuhlaansa. Eiv�t vuodet eiv�tk� kirjat ole voineet irroittaa silloin mieleeni juurtunutta ensi vaikutelmaa opiskelijasta ajattelijana, taivaan ja maan suosikista, is�nmaansa ylpeydest� ja onnellisimmasta ihmisest�. H�nen velvollisuutensa johdattaa h�net suoraan pyh��n maahan, jonne toisten ihmisten kaipaus vain viittailee. H�nen saavutuksensa tuottavat kaikille ihmisille mit� puhtainta riemua. H�n on sokean silm� ja ramman jalka. H�nen tappionsa, jos h�n on suuri, aukaisevat tien korkeampiin antimiin. Ja koska ajattelija jokaisella ajattelemallaan ajatuksella ulottaa uudisviljelyksens� ihmisten yhteiseen ajatusmaailmaan, ei h�n en�� ole yksi, vaan monta. Ne ajattelijat eri maissa, joiden neron tunnen, eiv�t mielest�ni juuri ollenkaan edusta yksil�llist�, vaan yhteist� ajatustapaa; ja suurien tapahtumien sattuessa min� luotan n�ihin edustajiin, joissa yleinen mielipide vaikuttaa, yht� paljon kuin kokonaisiin kansoihin. Ja vaikkakin heid�n k�ttens� ty�t olisivat sanoin selitt�m�tt�mi�, on �lyn ominaisuuksissa, jos ne kuvastavat heid�n luottamustaan omaan henkeens�, jotakin niin pyh��, ett� heid�n olemassaolonsa ja etsint�ns� on tosiasia, joka loistaa onnellisen ennust�hden tavoin. Tied�n kuitenkin, ett� ajattelijan s��ty� arvostellaan t�ss� maassa kovin eri tavalla, ja ett� h�ik�ilem�tt�myys, jolla yhteiskunta teroittaa vaatimuksiaan nuorille miehille, pyrkii k��nt�m��n yl�salaisin nuorison n�k�alat, jotka ovat suunnatut �lyn viljelyn kunnioittamiseen. T�st� johtuu historiallinen puute, jota Eurooppa ja Amerikka ovat vakavasti pohtineet. T�m� maa ei ole aikaansaanut mit��n sellaista, jonka voisi katsoa vastaavan ihmiskunnan oikeutettua odotusta. Ihmiset arvelivat, kun kaikki l��nityslaitoksen siteet ja kahleet olivat murtuneet, ett� liian kauan k��pi�iden �itin� ollut luonto oli saava hyvityst� titaanien[34] j�lkisuvusta, jotka nauraen harppaisivat maankamaralle ja rient�isiv�t L�nnen vuoristoihin neron ja rakkauden l�hettein�. Mutta taidemaalauksessa, kuvanveistossa, kirjallisuudessa, runoudessa ja kaunopuheisuudessa ilmeneville amerikkalaisten taipumuksille n�ytt�� olevan tunnusmerkillist� m��r�tynlainen sulokkuus ilman huomattavaa suuruutta, eik� sek��n ole uutta, vaan johdannaista; kukkamaljakko, jonka ��riviivat ovat sirot, mutta joka on tyhj�, -- joka siell�, miss� se n�hd��n, voi tyydytt�� omalla viisaudellaan ja luonteellaan, mik�li sill� sit� on, mutta joka ei ladatun pilven tavoin lenn� ylitsemme peloittavan kauniina eik� singauta salamoitaan kaikille katsojille. En tahdo eksy� tarkoituksettomasti tutkimaan, mitk� ovat t�m�n tosiasian rajat ja syyt: mielest�ni riitt��, kun sanon yleisesti, ett� ihmiskuntaan on aitoamerikkalaiseen henkeen hiipinyt ep�ilys sielua kohtaan; ett� ihmiset t��ll� kuten muuallakin ovat vastahakoisia uudistuksille ja pit�v�t kaikkea vanhaa, kaikkia tapoja ja kaikkia mukavuutta tai hy�ty� tuottavia hankkeita parempana kuin ajatuksen palkatonta palvelusta. Henkisen terveyden hetkin� huomaa kuitenkin, ett� ajatuksen palvelus on j�rkev�� ja aistien itsevaltius mielet�nt�. Eksyk��n ajattelija koulukuntiin sek� sanoihin ja tulkoon pikkumaiseksi, mutta jos h�n k�sitt�� velvollisuutensa, on h�n ennen kaikkia muita ihmisi� todellisuuden tunnustaja ja seurustelee olioiden kanssa. Sill� ajattelija tutkii maailmaa, ja kuta suurempi arvo on maailmalla ja kuta suuremmalla painolla se puhuu ihmissielulle, sit� suurempi arvo ja suurempi kutsumus on ajattelijalla. Aikamme tarve ja t�m�n vuosip�iv�n erikoinen luonne kiinnitt�v�t huomiomme kirjalliseen siveysoppiin. Sanottavani t�st� opista koskettelee ajattelijan apul�hteit�, ainehistoa ja koulutusta. 1. Ajattelijan apul�hteet vastaavat h�nen luottamustaan j�rjen ominaisuuksiin. Ajattelijan apul�hteet ovat yht� laajat kuin luonto ja totuus, mutta h�n ei omista niit�, ennenkuin h�n on pyrkinyt niit� saavuttamaan vastaavalla hengen suuruudella. H�n ei voi niit� tuntea, ennenkuin h�n on katsellut kunnioituksella tietokyvyn ��rett�myytt� ja persoonattomuutta. Kun h�n on n�hnyt, ett� se ei ole h�nen eik� kenenk��n ihmisen, vaan ett� maailman on luonut sielu, joka on h�nelle kokonaan avoinna, niin tiet�� h�n, ett� h�n sen palvelijana t�ydell� oikeudella saa pit�� kaikkia olioita sen alamaisina ja sille vastuunalaisina. Kaikki oliot odottavat h�nen askeleitaan, kun h�n jumalallisena pyhiinvaeltajana kulkee luonnossa. H�nen yll��n kiit�v�t t�htien sarjat; h�nen yll��n kiit�� aika samoin kuin nekin, vaivoin kuukausiksi ja vuosiksi jaettuna. H�n hengitt�� sis��ns� vuoden kuin autereen: sen tuoksuavaa kes�ilmaa, sen tuikkivaa tammikuuntaivasta. Ja niin kulkevat sis�lle h�nen mieleens� kirkastumistaan kirkastuen historian suuret tapahtumat saadakseen h�nelt� uuden j�rjestyksen ja mittakaavan. H�n on maailma, ja aikakaudet ja ajan sankarit ovat kuvia, joissa h�n ilmaisee ajatuksensa. Ei ole tapahtumaa, joka ei jostakin ihmissielusta versoisi, ja siksi ei ole ollenkaan sellaisia tapahtumia, joita ei ihmissielu voisi selitt��. Jokainen syd�men aavistus on toteutunut jossakin j�ttil�ism�isess� teossa. Mit� muuten olisivat Kreikka, Rooma, Englanti, Ranska ja St. Helena?[35] Mit� muuten olisivat kirkot, kirjallisuudet ja keisarikunnat? Uuden ihmisen pilaa tuntea, ett� h�n on todella uusi eik� ole tullut maailmaan pantattuna Euroopan, Aasian tai Egyptin mielipiteille ja tavoille. Henkisen riippumattomuuden tunne on kasteen hymyilev�n v�lkynn�n kaltainen, jonka kosketuksesta vanha, kova ja kuiva maa ja sen vanhat, alati samat tuotteet joka aamu tulevat uusiksi ja loistavat, kuin olisi taiteilija juuri laskenut ne k�dest��n, V��r� n�yryys ja my�ntyv�isyys vallitsevia koulukuntia tai vanhan ajan viisautta kohtaan ei saa est�� minua k�ytt�m�st� t�llaista hetke� korkeimman palvelukseen. Jos joku toinen rakastaa vapauttaan v�hemm�n ja vartioi eheytt��n pienemm�ll� innolla, niin pit��k� h�nen senvuoksi jakaa k�skyj��n sinulle ja minulle? Sano sellaisille opettajille, ett� olemme heille kiitollisia samoin kuin historialle, pyramiideille ja kirjailijoille, mutta ett� nyt on tullut meid�n aikamme: olemme syntyneet ikuisesta hiljaisuudesta ja nyt el�mme me -- el�mme itsellemme -- emme saattov�ken� hautajaisissa, vaan oman aikamme kannattajina ja luojina; ei Kreikka, ei Rooma etk� Aristoteleen kolme yhteytt�, ei K�lnin kolme kuningasta, ei Sorbonnen yliopisto eik� Edinburgh Review ole meit� en�� hallitseva.[36] Kun me olemme nyt t��ll�, on meid�n annettava asioille oma merkityksemme ja etsitt�v� omille asioillemme selityksi�. L�yt�k��n nautintoa my�ntyv�isest� alamaisuudesta ken tahtoo, -- mit� minuun tulee, niin pit�� asioiden ottaa minun mittakaavani, eik� p�invastoin. Yhdyn sotaisen kuninkaan sanoihin: �Jumala antoi minulle t�m�n kruunun eik� koko maailma ole ottava sit� minulta pois.� Historian ja el�m�kertojen koko arvo on siin�, ett� ne lis��v�t itseluottamustani osoittamalla, mit� ihminen voi olla ja mit� h�n voi aikaansaada. Ne opetukset, joita ihmisten ja mielipiteiden historia meille antaa, ovat Plutarkhon, Cudworthin[37] ja Tennemannin opetuksia. Koko filosofian historia vahvistaa uskoani osoittamalla, ett� sellaiset korkeat opinkappaleet, joita pidin tiivistyneen sivistyksen harvinaisena ja my�h�isen� hedelm�n� ja mahdollisena vasta uudenaikaisella Kantilla tai Fichtell�, ovat nopeasti ja vaivatta selvinneet my�s varhaisemmille tutkijoille, Parmenideelle, Heraklitokselle ja Xenophaneelle. N�iden ajattelijain edess� n�ytt�� sielu kuiskaavan: �On olemassa parempi keino kuin t�m� ty�l�s toisilta oppiminen. J�t� minut yksin; �l� opeta minulle Leibnizt� �l�k� Schellingi�, niin min� l�yd�n t�m�n kaiken itse.� Viel� enemm�n olemme toivomme lujittumisesta kiitollisia el�m�kerroille. Jos tahdot tuntea luonteen voiman, niin katso, kuinka paljon k�yhemm�ksi tekisit maailman, jos voisit historiasta kokonaan poistaa Miltonin, Shakespearen ja Platonin el�m�n, n�iden kolmen miehen el�m�n, ja saada aikaan sen, ettei heit� olisi ollut. Etk� n�e, kuinka paljon v�h�isempi olisi silloin ihmisen voima? Huomatessani ajatusteni k�yhyyden, suurten miesten harvalukuisuuden ja kansojen keskin�isen vihollisuuden ja typeryyden lohdutan itse�ni sill�, ett� voin vedota n�ihin yleviin muistoihin ja n�hd�, mit� hedelm�llinen sielu yhdess� toimeliaan luonnon kanssa voi aikaansaada; -- n�en, ett� Platon, Shakespeare ja Milton ovat olleet olemassa -- kolme j�rkkym�t�nt� tosiasiaa. Silloin uskallan min�kin; min�kin tahdon koettaa olla ja el��. Alhaisin ja toivottominkin ihminen voi nyt tarkastellessaan n�it� loistavia tosiasioita muodostella teorioja ja toivoa. Kaikista onnettomista ep�muodostuksista huolimatta, jotka kadulla vaikeroivat ja sopertavat, horroksesta ja rikollisuudesta, sotajoukoista, kapakoista ja vankiloista huolimatta, _ovat_ n�m� mainehikkaat hengen ilmestykset olleet olemassa; ja tosi kiitollisuudesta suuria velji�ni kohtaan, joiden olemassaolo velvoittaa, min�kin ponnistan voimiani ollakseni oikeudentuntoinen ja jalo, oppiakseni pyrkim��n ja puhumaan. My�skin se, mit� Plotinos[38] ja Spinoza ja filosofian kuolemattomat opettajat ovat kirjoittaneet k�rsiv�llisin mielin, tekee minut rohkeaksi. En ole en�� kiireess� sys��v� luotani niit� n�kyj�, jotka taivaallani salamoivat ja leimuavat, vaan kiinnit�n katseeni niihin, tulen niit� l�hemm�ksi ja teen ne tutuksi itselleni, mietin niit� ja menneisyydest� ammennan tosi el�m�� nykyist� hetke� varten. Tunteaksemme t�m�n el�m�n t�yden arvon niin, ett� se voi antaa aihetta ja yllykett� toivollemme, t�ytyy meid�n tiet��, ett� jokainen ihailtava nero on ainoastaan onnen suosima sukeltaja siin� meress�, jonka helmipohja on kokonaan meid�n omamme. Pitkien aikojen ajattelu on k�yhdytt�nyt meit�, se kun on pannut liian suurta painoa yksil�n erikoisuudelle ihmisen yhteisten ominaisuuksien kustannuksella. Nuorukainen, joka on hurmaantunut sankariinsa, ei saata n�hd�, ett� h�n ihailee ainoastaan oman sielunsa luonnosta. Yksin�isyydess�, jossakin syrj�kyl�ss� hapuilee ja murehtii kukoistava nuorukainen. S�ihkyvin silmin h�n on lukenut tuossa uinuvassa er�maassa keisari Kaarle V:n historian, niin ett� h�nen mielikuvituksensa on siirt�nyt Milanon kanuunain heikon jymin�n ja Saksassa t�misseet marssit kotimetsien l�hettyville. H�n on t�ynn� tiedonhalua ja tahtoisi n�hd� vaikka vain yhden niist� p�ivist�, joita t�m� mies on el�nyt. Mik� t�ytti tuollaisen p�iv�n? Lyhyet k�skyt, vakavat ratkaisut, ulkomaiden l�hetyst�t ja kastilialaiset tavatko? Sielu vastaa: -- Katso h�nen p�iv��ns� t��ll�. N�iden metsien huminassa, n�iden harmaiden peltojen hiljaisuudessa, viile�ss� ilmassa, joka pohjolan vuoristosta t�nne virtailee, ty�miehiss�, pojissa ja tyt�iss�, joita sin� tapaat, -- aamun toiveissa, keskip�iv�n ik�vyydess� ja iltap�iv�n joutilaassa kuljeskelussa; levottomissa vertauksissa; puuttuvan voiman murheessa; suuressa aatteessa ja sen v�h�isess� t�yttymyksess�: katso, siin� on Kaarle V:n p�iv�; toinen ja kuitenkin sama; katso, siin� Chathamin, Hampdenin, Bayardin, Alfred suuren, Scipion ja Perikleen p�iv�, -- kaikkien vaimosta syntyneiden elon p�iv�. Olosuhteitten erilaisuus on vain puku. Min� el�n samaa el�m�� -- sen suloisuutta, suuruutta ja tuskaa, joita toisissa ihmisiss� ihailen. �l� kysy turhaan selitt�m�tt�m�lt�, ep�m��r�iselt� menneisyydelt�, mit� se ei voi sanoa -- t�m�n luonnon tai p�iv�n yksityiskohtia, ei edes Byronin tai Burken nimiss�; -- kysy sit� verhoavalta nykyisyydelt�; mit� tarkemmin sen nopeasti pois ent�v�� kauneutta tutkit, sen ihmeellisi� yksityispiirteit�, henkisi� syit� ja ihmetyst� her�tt�v�� kokonaisuutta, sit� enemm�n mestaroit t�m�n ja tuon sankarin ja kaikkien sankarien el�m��. Ole p�iv�n herra viisauden ja oikeuden perustuksella, niin voit siirt�� syrj��n kaikki historiankirjasi. N�in laajoihin oikeuksiin viittaa k�rsityn v��ryyden her�tt�m�, meille niin tuttu tunne, joka ihmisen valtaa niin pian kuin joku on yritt�nyt rajoittaa h�nen edistymisens� mahdollisuutta. Me kammoamme kaikkea arvostelua, joka meilt� kielt�� sen, mink� kohtaamme eteenp�inpyrkimisemme suunnalla. Sano oppineelle, ettei h�n osaa maalata Kristuksen kirkastusta, ei rakentaa laivaa eik� tulla ylimarsalkaksi -- niin h�n ei tunne itse��n halvennetuksi. Mutta kiell� h�nelt� kirjallinen kyky tai ��rimm�isi� kysymyksi� koskettelevan ajattelun voima, niin h�n on loukkaantunut. Tunnusta, ett� h�n on nero, mik� tavallaan on stoalainen plenum ja tekee vertauksen tyhj�ksi, niin h�n on tyytyv�inen, mutta jos tunnustat h�ness� olevan harvinaista lahjakkuutta ja kiell�t h�nen nerokkuutensa, niin h�n on pahoillaan. Mit� t�m� merkitsee? Yksinkertaisesti sit�, ett� sielu on vaistojensa ja aavistustensa nojalla varma kaikesta voimastaan valons�teens� suuntaan yht� paljon kuin erikoisista taidoistaan, joita se jo on hankkinut. Oppiaksemme tuntemaan ajattelijan apul�hteit� emme saa pys�hty� pienten kykyjen tavoin -- sanoilla rakentamaan sit� tai t�t� uroty�t�, vaan meid�n t�ytyy antaa pyh� lupauksemme korkeimmalle voimalle ja, mik�li mahdollista, tunkeutua hartaan rakkauden ja valvomisen kannattamina t�ydellisen totuuden n�kyihin. �lyn kasvu on tarkalleen samanlainen kaikissa yksil�iss�. Se on vastaanottamiskyvyn laajentumista. Kelpo ihmisill� on yleens� hyv�t aikomukset ja he kunnioittavat oikeutta, sill� kunnon ihminen ei ole muuta kuin hyv�, vapaa ja vastaanottavainen elimist�, johon yhteinen j�rki vapaasti virtailee, joten h�nen oikeudentuntoisuutensa rikkaudet eiv�t ole ainoastaan suuret, vaan my�skin ��rett�m�t. Kaikki ihmiset ovat yleens� oikeita ja hyvi�; yksityisiss� tapauksissa on heille vain ��rellisen ja persoonallisen hetkellinen voitollep��sy yhteisest� totuudesta esteen�. Ruumiillistumisellamme persoonalliseksi min�ksi n�ytt�� olevan seurauksena pysyv� taipumus antaa etusija yksityiselle laille, seurata omia mielihaluja ja syrj�ytt�� kaikkeuden laki. Sankari on suuri siksi, ett� h�n antaa yhteiselle luonnolle ylivallan; kun h�n aukaisee suunsa, puhuu se h�nen kauttaan; kun h�n on pakotettu toimimaan, toimii se h�nen kauttaan. Kaikki ihmiset ottavat syd�mell��n vastaan sankarin sanat ja teot, sill� ne kuuluvat todella yht� hyvin heille kuin h�nelle; mutta heill� vain ehk�isee elimist�n sairaalloinen liikavoima vastaavat ilmaukset. Mik��n ei ole yksinkertaisempaa kuin suuruus; todella yksinkertainen on suurta. Hengen n�yt saapuvat, jos luovumme ymm�rryksen liian auliista toiminnasta ja annamme v�litt�m�lle tunteelle vapauden ja rajattoman etuoikeuden. Siit� t�ytyy kaiken el�v�n ja nerokkaan ajatusmaailmassamme versoa. Ihmiset jauhavat jauhamistaan jokap�iv�isten totuuksien myllyss� eiv�tk� saa irti muuta kuin mit� ovat panneet sis��n. Mutta niin pian kuin he j�tt�v�t kaiken perityn antaakseen sijaa v�litt�m�lle ajatukselle, kehkeytyy runous, nero, toivo, hyve, tieto ja taru, kaikki yhdess� h�nen avukseen. Kiinnit� joskus huomiosi valmistamattoman keskustelun ihmeellisyyteen. Tietosivistyksen saanut, mutta luonteeltaan vaatimaton mies istuu hiljaa ja ihailee ihmisjoukolle puhuvan miehen vapaata, tulista ja kuvarikasta puhetta; -- kuinka erilainen olennoltaan ja voimaltaan kuin h�n. Silloin nousee h�nen oma innoituksensa huulille ja muodostuu puheeksi. H�nenkin t�ytyy nousta ja sanoa jotakin. Kun h�n on kerran alkanut ja p��ssyt tilanteen uutuuden herraksi, tuntuu h�nest� yht� helpolta ja luonnolliselta puhua, -- ajatuksin, kuvin, poljennollisin ja tasasuhtaisin lausein, -- kuin istua hiljaa, sill� sit� ei tarvitse tekem�ll� tehd�, ei tarvitse muuta kuin sallia sen tulla esille; h�n antautuu vain vapaalle hengelle, joka h�nen kauttaan iloisesti ilmoittaa itsens�; liike on silloin yht� helppoa kuin lepo. 2. K�yn nyt tarkastamaan teht�v��, joka on tarjolla t�m�n maan �lylle. Yleissilm�ys, jonka loimme ajattelijan apul�hteisiin, edellytt�� yht� laajan ajattelijan ainehiston. N�ytt�� silt�, kuin emme viel� olisi tietoisia sen rikkauksista. Emme ole ottaneet huomioon sen tarjoamaa kutsua. Meille riitt��, ett� olemme yht� etevi� oppineita kuin englantilaiset, ett� tied�mme yht� paljon kuin aikalaisemmekin ja olemme kirjoittaneet sellaisen kirjan, jota luetaan. Me otaksumme, ett� jokainen ajatus on jo aikoja sitten lopullisesti kirjoihin kirjoitettu -- jokainen mielikuvituksen v�l�hdys runoihin; ja mit� me sanomme, sen singautamme ainoastaan vakiinnuttamaan tuota luultua kirjallista t�ydellisyytt�. Hyvin pintapuolinen olettamus. Runous on tuskin laulanut ensimm�ist� lauluaan. Luonnon ainainen kehoitus meille on: Maailma on uusi ja tutkimaton. �l� luota menneisyyteen. Min� annan sinulle t�n��n maailmankaikkeuden koskemattomana. Latinalainen ja englantilainen runous ovat synnytt�neet ja kasvattaneet meid�t luonnon ylistelyjen s�velteoksissa, -- kukkien, lintujen, vuorien, auringon ja kuun; mutta kuitenkin huomaa luonnontutkija t�ll� hetkell�, ettei h�n kaikista runoista huolimatta tied� mit��n n�ist� ihanista asioista; ett� h�n on ollut tekemisiss� niiden kaikkien kuoren ja ulkomuodon kanssa eik� tied� mit��n niiden olemuksesta eik� historiasta. Laajempi tutkimus osoittaa, ettei kukaan, -- eiv�t edes nuo laulurunoilijat itsek��n ole tienneet mit��n varmaa siit� kauniista luomakunnasta, jota he ovat ylist�neet; ett� he olivat tyytyv�isi� kuultuaan kiireisen, lyhyen linnunlaulun ja katseltuaan v�linpit�m�tt�m�n� paria auringonlaskua ja toistivat sitten n�m� muutamat heikot muistonsa v�syneesti laulussaan. Mutta mene mets��n, niin huomaat, ett� kaikki, mit� l�yd�t, on uutta ja sanoin kuvaamatonta. Y�ll� lent�v�n villihanhen valitus; seuranhaluisen tiaisen tiuskutus talvip�iv�n�; hy�nteisparven kuolo elokuussa, kun se taistelusta korkealta ilmasta putoaa lehdille sateen tavoin; mets�lintujen kimakka vihellys; kuusi, joka sirottaa siitep�lyns� uuden vuosisadan hy�dyksi; pihka, jota puu hikoilee; -- kaikki kasvu ja kaikki el�m�, kaikki kokonaisuudessaan todellakin yht� k�ytt�m�t�nt�. Ihminen, joka seisoo merenrannalla tai samoilee mets�ss�, tuntee itsens� ensimm�iseksi ihmiseksi, joka on milloinkaan seisonut meren ��rell� tai astunut lehtoon, niin uudet ja harvinaiset ovat h�nen tunteensa. Kun luen runoilijoita, tuntuu minusta, ettei en�� mit��n uutta voi sanoa aamusta ja illasta. Mutta n�hdess�ni p�iv�nkoiton ei minua siin� mik��n muistuta Homeroksesta, Shakespearesta, Miltonista tai Chaucer'ista. Ei, mutta min� ehk� tunnen jonkun tuntemattoman maailman tuskaa; maailman, jota ei mik��n ajatus ole himment�nyt; tai saattaa minut iloiseksi t�m� kasteesta helmeilev�, l�mmin, kimmelt�v�, silmikoille puhkeava ja s�veliss� helk�htelev� hetki, joka poistaa sieluni ahtaat rajat ja avartaa sen el�m�n ja sykinn�n aina taivaanrantaan asti. _T�m�_ se vasta on aamua, t�n� v�lkynn�n hetken� lakata olemasta raihnaisen ruumiin vanki ja tulla avaraksi kuin luonto. Aarniomets�n keskip�iv�n h�m�r�, syv�n, kaikuvan aarniomets�n, jossa ilmiel�v�t tammi- ja kuusipylv��t kohoavat edellisen vuosisadan puiden raunioista; jossa kotkat ja varikset vuosikausiin eiv�t ole n�hneet ket��n muukalaista; naavapartaiset kuuset, joiden yli saa sulouden henk�ys niiden juurella kasvavista mets�orvokeista; laaja, kylm� notko, joka usvapukunsa kutoo maanalaisen kiteytymisen hiljaisuudessa; jossa vaeltaja keskell� vastenmielisi� suokasveja ajattelee mieluisella kauhulla kaukaista kaupunkia; t�m� kauneus, villi ja autio kauneus, jota aurinko ja kuu, lumi ja sade maalailevat ja muuntelevat, jota taide ei milloinkaan viel� ole saanut k�sitellyksi, ei ole kuitenkaan kenellek��n vaeltajalle yhdentekev�! Kaikki ihmiset ovat syd�mess��n runoilijoita. He palvelevat luontoa leip��ns� ansaitakseen, mutta joskus valtaa sen kauneus heid�t. Mit� merkitsev�t matkat Niagaralle ja pyhiinvaeltajat Valkoisten vuorten huipuille? Ihmiset uskovat aina hy�dyn mukautumiskykyyn: vuoristossa saavat he uskoa silm�n mukautumiskykyyn. Ep�ilem�tt� on geologisilla muutoksilla jokin suhde herneiden ja maissin menestykselliseen kasvuun vihannespuutarhassani, mutta ainakin yht� paljon on suhdetta sieluni ja ylh��ll� pilviss� siint�vien Agiocochookin vuorenhuippujen v�lill�. Jokainen ihminen iloitsee kuullessaan t�m�n ja kuitenkin on h�nen oma keskustelunsa luonnon kanssa viel� laulamatta. Onko toisin ihmiskunnan historian laita? Eik� kokemus osoita, ett� jokainen ihminen, jos h�nen el�m�ns� on kyllin pitk�, kirjoittaa itselleen historian. Mit� muuta puhuvat nuo nidokset, jotka ovat t�ynn� otteita, ja k�sinkirjoitetut selitykset, joita jokainen oppinut kirjoittaa. Kreikan historia on toinen asia minulle ja toinen sinulle. Niebuhrin ja Wolfin syntym�n j�lkeen on Rooman ja Kreikan historia kirjoitettu taas uudelleen. Carlylen kirjoittamasta Ranskan historiasta n�emme, ettei mik��n historioistamme ole varma, vaan ett� uusi arvostelija antaa sille uuden filosofisemman asettelun. Thukydides ja Livius ovat vain tarjonneet ainehistoa.[39] Sin� hetken�, jolloin nerokas ihminen lausuu pelasgien, ateenalaisten tai etruskien ja Rooman kansan nimen, n�emme heid�n valtionsa toiselta n�k�kannalta. Samoin kuin runoudessa ja historiassa, on muillakin aloilla. Mestareita on v�h�n tai sitten ei ollenkaan. Uskonnolla t�ytyy olla luja perustus ihmisen rinnassa; samoin valtiotaidolla, filosofialla, kirjallisuudella ja taiteella. Meill� ei ole viel� muuta kuin suuntia ja viittauksia. T�m� parhaiden kirjallisten tuotteiden eri�v�isyys ja poikkeaminen luonnon j�rkkym�tt�myydest� voidaan erityisesti huomata filosofiassa. Omaksuipa se itselleen kuinka itsen�isen s�vyn tahansa, niin aina t�ytyy sen lopulta p��ty� t�h�n katsantokantaan. Ranskalaisessa eklektisismiss� esimerkiksi, jota Cousin piti niin sitovana, on n�k�opillinen hairahdus. Se asettaa suuret vaatimukset. N�ytt�� melkein silt�, ett� sen kannattajat ovat saavuttaneet koko totuuden ottaessaan huomioon kaikki j�rjestelm�t ja ettei heill� ole muuta tekemist� kuin pohtia, huuhtoa ja siivil�id�, jotta kulta ja timantit j�isiv�t lopulta siivil�n pohjalle. Mutta totuus on sellainen nopeasiipinen lintu, sellainen veitikka, niin vaikeasti kuljetettava ja telkimien takana pysym�t�n kapine, ett� sit� on yht� vaikea saada kiinni kuin valoa. Sulje ikkunaluukut niin nopeasti kuin voit pysytt��ksesi kaiken valon sis�ll�, se on turhaa; valo lent�� tiehens�, ennenkuin ehdit huutaa �pys�hdy�. Samoin on ajattelumme laita. K��nn�, vertaile ja seulo kaikki j�rjestelm�t, eik� se auta sinua yht��n. Sill� totuutta ei voi pakottaa koneellisin keinoin. Mutta ensimm�inen huomio, jonka sin� luontosi yksinkertaisella teolla teet miten v�h�isest� asiasta tahansa, on avaava uuden n�k�alan yli luonnon ja ihmisten, joka liuottimen tavoin sulattaa itseens� kaikki j�rjestelm�t ja pit�� Kreikkaa, Roomaa, stoalaisuutta, eklektisismi� ja, kuka tiet�� mit� kaikkea, pelk�st��n erittelyn tosiasioina ja ainehistona ja k�yttelee sinun maailman k�sitt�v�� j�rjestelm��si kovin v�h�p�t�isen� yksikk�n�. Syv� ajatus, olipa se miss� tahansa, luokittelee kaikki oliot; syv� ajatus nostaa Olympoksen korkeammalle. Filosofinen teos on saavutus, joka ei innostuta enemp�� eik� v�hemp�� kuin muutkaan saavutukset; mutta viisas mies ei pid� sit� milloinkaan lopullisena ja kaikkia muita parempana saavutuksena. Mene ja puhu nerokkaan miehen kanssa, niin ensimm�inen sana, jonka h�n lausuu, nostaa kaltevalle pinnalle sen mit� sin� sanot tiedoksi. Silloin Platon, Bacon, Kant ja eklektikko Cousinkin[40] laskeutuvat viipym�tt� ihmisten ja pelkkien tosiasioiden tasalle. Ei ole tarkoitukseni mill��n muotoa n�ill� huomautuksilla v�hent�� mink��n luodun j�rjestelm�n ansiota. Sanon ainoastaan, ettei mik��n erikoinen k�sitys tai maailmankuva mill��n tavoin poista eik� edelt�p�in syrj�yt� uutta yritteli�isyytt�, vaan v�istyy arkana sielun tielt�, kun se sit� tarkastaa. Hengen hy�kyaalto ty�nt�� edell��n viisautemme ja muistimme pienet askartelut kuten vuoripuro, oljenkorret ja olkimajat. Ihmishengen tuotteet ovat suuria ainoastaan toisiinsa verrattuina, Ivanhoe ja Wawerley[41] Castle Redcliffiin ja Porterin novelleihin verraten; mutta mik��n ei ole suurta, -- ei mahtava Homeros eik� Milton, -- ��rett�m��n j�rkeen verrattuna. Se kuljettaa ne pois virran tavoin. Ne ovat kuin uni. Niin on oikeutta jaettu jokaiselle sukupolvelle ja jokaiselle yksil�lle, -- viisaus opettaa ihmist� olemaan vihaamatta, pelk��m�tt� ja j�ljittelem�tt� esi-isi��n; olemaan valittelematta sit�, ett� maailma muka on vanha ja ajatus turha ja sin� olet syntynyt olioiden vanhuuden heikkouteen; sill� jumaluuden voimalla uudistuu ajatus joka p�iv� ehtym�tt� ja kaikki, mihin se s�teilee, olipa se tomua tai tuhkaa, on uutta ainehistoa, joka k�tkee lukemattomia suhteita. 3. Olemme nyt puhuneet ajattelijan apul�hteist� ja ainehistosta. Samasta uskosta versoaa my�s h�nen harrastuksensa ja el�m�ns� mittakaava. H�nen pit�� tiet��, ett� maailma on h�nen, mutta h�nen t�ytyy se omistaa saattamalla itsens� sopusointuun luonnon olioiden kanssa. H�nen pit�� olla yksin�inen, ty�teli�s, vaatimaton ja hyveellinen sielu. H�nen t�ytyy syleill� yksin�isyytt� kuin morsianta. H�nen t�ytyy olla yksin riemuineen ja murheineen. H�nen oma arvostelunsa olkoon h�nen mittakaavansa, h�nen oma ylistyksens� riitt�k��n palkaksi. Ja miksi t�ytyy ajattelijan olla yksin�inen ja hiljainen? Siksi, ett� h�n voisi tutustua ajatuksiinsa. Jos h�n yksin�isell� paikalla kaihoksuu ja ik�v�i joukkoa ja loistoa, ei h�n ole yksin�isell� seudulla; h�nen syd�mens� on torilla; h�n ei n�e; h�n ei kuule; eik� h�n ajattele. Mutta mene ja aitaa sielusi, pid� matkakumppanit et��ll� ja suuntaa tottumuksesi yksin�isyyden el�m��n; silloin alkavat voimat sinussa kasvaa, hedelm�llisin� ja kauneina kuin mets�n puut ja kedon kukat. Saat kokea sellaista, mink� voit kertoa muille ihmisille kohdatessasi heit� ja mink� he iloissaan ottavat vastaan. �l� mene yksin�isyyteen astuaksesi heti sen j�lkeen julkisuuteen. Sellainen yksin�isyys on petollista. Ihmisill� on kyllin yleist� kokemusta; mutta he toivovat, ett� ajattelija korvaa heille ne persoonalliset, oikeat ja jumalalliset kokemukset, joita vaille he itse katuel�m�ss��n ovat j��neet. Jalo, miehek�s ja oikea ajatus on se ylev�mmyys, jota sinulta odotetaan; eik� joukko, vaan yksin�isyys lahjoittaa t�m�n kohotuksen. Ei erillinen paikka ole v�ltt�m�t�n, vaan hengen riippumattomuus, ja vain sik�li kuin puutarha, maja, mets� ja kallio ovat sille asetteelliseksi avuksi, on niill� arvoa. Ole yksin ajattelussasi, niin kaikki paikat ovat suloisia ja pyhi�. Runoilijat, jotka ovat kaupungissa el�neet, ovat kuitenkin olleet erakkoja. Jumalallinen innoitus luo yksin�isyytt� kaikkialle. Pindaros, Rafael, Michelangelo, Dryden ja De Sta�l el�v�t ehk� suuren joukon keskell�, mutta niin pian kuin tulee ajatus, k�y joukko heid�n silm�lleen n�kym�tt�m�ksi; heid�n silm�ns� kiinnittyy avaruuteen ja tyhjyyteen; he unhottavat ymp�rill� olevat, he halveksivat henkil�kohtaisia suhteita ja he seurustelevat k�sitteiden, totuuksien ja aatteiden kanssa. He ovat yksin hengen kanssa.[42] Tietenk��n en tahdo antaa tunnustusta millek��n liioitellulle ja taikauskoiselle yksin�isyyden kunnioitukselle. Nuorukainen saakoon koettaa, miss� m��rin yksin�isyys ja seura h�nt� edist�v�t. H�n k�ytt�k��n hyv�kseen kumpaisenkin palvelusta, mutta �lk��n palvelko kumpaistakaan. Syy siihen, miksi rikaslahjainen sielu karttaa seuraa, on siin�, ett� h�nen tarkoituksensa on l�yt�� seuraa. Rakkaudesta oikeaan h�n hylk�� v��r�n. Sin� voit hyvin pian oppia sen, mit� seura voi sinulle hetkiseksi opettaa. Sen j�rjett�m�t tavat, tanssiaiset, konsertit, huvimatkat ja n�yt�nn�t eiv�t voi opettaa sinulle sen enemp��, vaikka niiden lukua rajattomasti lis�tt�isiin. Ota silloin h�pe�n, henkisen tyhjyyden ja autiuden merkki, jonka tosi luonto sinulle ojentaa, vet�ydy yksiksesi ja piilottaudu; sulje ovi ja ly� ikkunaluukut kiinni, niin lankeaa tervetulleena ylitsesi vangitseva sade -- luonnon hell� yksin�isyys. Kokoa itsesi. Rukoile ja kiit� yksin. J�rjest� ja oikaise entiset kokemuksesi, sulata ne yhteen uuden ja jumalallisen el�m�n kanssa. Te annatte minulle anteeksi, hyv�t herrat, jos olen sit� mielt�, ett� me tarvitsemme ankarampaa koulutusta ja j�rjestyst�; tarkoitan sellaista itsekuria, jonka ainoastaan ajattelijan urhoollisuus ja antaumus voi asettaa itselleen. Me el�mme auringossa ja pintakerroksessa -- heikkoa, n�kyv�ist� ja ulkopuolista el�m�� ja puhumme runottaresta ja profeetasta, taiteesta ja luomisesta. Mutta miten voi meid�n matalasta ja turhanp�iv�isest� el�m�ntavastamme versoa milloinkaan suurta? Tulkaa nyt, menk��mme ja olkaamme hiljaa. Istukaamme k�si suulla viisi pitk��, ankaraa pythagoralaista vuotta.[43] El�k��mme nurkissa ja tehk��mme halpaa ty�t�, k�rsik��mme, itkek��mme ja vaivautukaamme silmin ja syd�min, jotka Herraa rakastavat. Hiljaisuus, yksin�isyys ja ankaruus tunkeutuvat syv�lle olentomme suuruuteen ja salaisuuteen, ja siten sukeltavat, puhkeavat esiin ajallisesta pimeydest� siveellisen luonnon ylevyydet. Miten alhaista loistaa valtiollisissa tai kaunosielujen seuroissa kirjavana perhosena, seuran narrina, julkisen kuuluisuuden narrina, sanomalehtikirjoitusten esineen� tai katujen katseltavana ja n�in menett�� talonpoikaisen puvun todellinen etuoikeus, yksityisel�m� ja kansalaisen l�mmin tosi syd�n. Kohtalokas ajattelijalle ja kohtalokas ihmiselle on olemustamme j�yt�v� loistamisen ja esiintymisen halu. V��rin k�sitt�v�t ty�ns� p��tarkoituksen ne kirjailijat, jotka ollen tekemisiss� kielen --ihmisten hienoimman, voimakkaimman ja pitk�ik�isimm�n luomuksen kanssa, jota k�ytet��n oikein vain ajatuksen ja oikeuden aseena, -- opettelevat prameilemaan t�ll� v�lkkyv�ll� aseella, mutta ry�st�v�t silt� kaikkivallan, kun eiv�t tee sill� ty�t�. Niille jotka riuhtautuvat vapaaksi maailman teht�vist�, kostaa maailma paljastamalla joka tilaisuudessa heid�n ep�t�ydellisen, pikkumaisen, hy�dytt�m�n ja aavemaisen olentonsa j�rjett�myyden. Ajattelija tuntee, ett� rikkain romaani, ylevin runoelma, mik� milloinkaan on sepitetty -- kauneuden syd�n ja sielu -- on k�tketty ihmisel�m��n. Samalla kuin sill� on eitt�m�t�n arvo, tarjoaa se rikkaimman ainehiston h�nen luomisty�lleen. Miten oppii h�n tuntemaan sen hellyyden, kauhun, tahdon ja kohtalon salaisuudet? Miten voi h�n tapailla ja s�ilytt�� niit� taivaallisen soiton s�veli�, jotka siit� hel�j�v�t? Sen lait ovat k�tketyt jokap�iv�isen ty�n yksityiskohtiin. Kaikkinaiset toimet ovat niiden mukaan tehtyj� kokeita. H�nen t�ytyy kantaa oma osansa yhteisest� taakasta. H�nen ty�skentelyns� t�ytyy kohdistua ihmisiin heid�n kodeissaan eik� heid�n nimiins�, joita on kirjoissa. H�nen tarpeensa, halunsa, kykyns�, taipumuksensa ja taitonsa ovat avaimia, jotka h�nelle avaavat ihmisel�m�n ihanan museon. Miksi pit�isi h�nen lukea sit� kuin arabialaista satua eik� tuntea omassa ailahtelevassa povessaan sen suloisuutta ja tuskaa? Rakkaudesta ja vihasta, ty�ansioista ja lainaksiottamisista, lainanantamisista ja tappioista, sairaudesta ja tuskasta, kotien perustamisesta ja jumalanpalveluksesta, matkoista ja vaaleista, vartiopalveluksesta ja huolista, h�pe�st� ja halveksimisesta kasvaa hiljaisten ja kauniiden lakien opetus. �lk��n h�n laiminly�k� sit�; oppikoon h�n ne syd�mell��n. Vaivautukoon h�n rehellisesti, urhoollisesti ja iloisesti ratkaisemaan sen el�m�n arvoitusta, joka on h�nen eteens� pantu. Ja se on teht�v� t�sm�llisell� ty�ll� eik� lupauksilla ja unelmilla. Uskoen yht� varmasti, kuin Jumalaan, suurten vaikutusten l�sn�oloon ja mielisuosioon ansaitkoon h�n t�m�n suosion ja oppikoon vastaanottamaan sen ja sit� k�ytt�m��n olemalla uskollinen pienimmiss�kin asioissa. T�m� opetus ilmenee selv�sti nykyajan suurimman toiminnan miehen el�m�ss� ja antaa selityksen h�nen menestykselleen. Napoleon edustaa itse asiassa suurta �sken tapahtunutta vallankumousta, jonka me t�ss� maassa, suokoon Jumala, saatamme mit� laajimpaan t�yttymykseen. Er�s piirre Napoleonissa, joka ilmeni h�nen joutuessaan englantilaisten vangiksi, on minusta sellainen, ett� sen opetus ei ole v�h�inen uudenajan historiassa. Kun h�n astui Bellerophon-laivan kannelle, teki h�nelle siell� seisova englantilainen sotilasosasto sotilaallisen kunniatervehdyksen. Napoleon huomasi, ett� he k�sitteliv�t aseita aivan toisella tavalla kuin ranskalaiset; ty�nnetty��n syrj��n l�hinn� seisovien aseet, k��ntyi h�n er��n sotilaan puoleen, otti h�nen kiv��rins� ja teki itse liikkeen ranskalaiseen tapaan. Englantilaiset upseerit ja sotilaat katsoivat t�t� h�mm�stynein� ja kysyiv�t, oliko t�m� tuttavallisuus tavallista keisarille. T�ss� tapauksessa kuten aina edustaa t�m� mies, mit� puutteita ja virheit� h�nell� muuten olikin, tekoa vaativaisen ylpeyden asemesta. L��nityslaitos ja it�maisuus olivat tarpeeksi kauan pit�neet tyhj�ntoimittamista ylev�n�; uudenaikainen ylevyys oli ty�ss�. H�n kuului luokkaan, joka nopeasti kasvaa maailmassa, joka uskoo, ett� se, mit� ihminen voi tehd�, on h�nen paras kaunistuksensa ja ett� tekem�ll� sen h�n aina s�ilytt�� ylevyytens�. H�n ei ollut niit�, jotka uskovat onneen. H�nen uskonsa oli kuin t�ht�in keinojen sovelluttamisessa p��m��r�n saavuttamiseen. Keinot p��m��ri� kohti, se on koko h�nen toimintansa tunnuslause. H�n uskoi, ett� vanhanajan sotap��llik�t suorittivat sankaritekonsa pelk�st��n oikeilla yhdistelmill� ja tarkoin vertailemalla keinojen ja seurausten, ponnistusten ja vastuksien suhdetta. Tavalliset ihmiset sanovat onneksi sit�, mik� itse asiassa saavutetaan vain neron laskelmien kautta. Mutta Napoleonilla, tosiasioissa uskollisesti pysyen, oli my�s se kuninkaallinen etu, ett� samalla kuin h�n uskoi lukuun ja painoon eik� laiminly�nyt pienint�k��n viisauden hivent�, h�n uskoi my�s sielun vapauteen ja miltei mittaamattomaan voimaan, Napoleon, joka oli ��rimm�isen varovainen mies, ei milloinkaan laiminly�nyt valmistusta eik� k�rsiv�llist� sovittelua mit� pienimpi� yksityiskohtia my�ten. Siit� huolimatta oli h�nell� ylev� luottamus, kuten kaikkeen omaansa, my�s rohkeuden mielijohteisiin ja usko kohtaloon, joka oikealla hetkell� korvaa kaikki tappiot ja h�vitt�� vastustamattomien salamaniskujen tavoin ratsuv�en, jalkav�en ja kuninkaat sek� keisarit. On ihmeellist� huomata, ett� samoin kuin puun oksalla sanotaan olevan lehden luonne ja koko puulla oksan, samoin Napoleonin sotajoukko oli johtajansa tasalla t�ss� kaksinkertaisessa vahvuudessa; sill� samalla kuin sotajoukko oli viimeistelty varustuksissaan ja jokaisen osaston urhoollisuus ja sotakuri vastasi kaikkia toiveita niin sivustoilla kuin keskustassakin, perustui kuitenkin aina Napoleonin koko luottamus ihmeellisiin onnenk��nteisiin, joita h�nen keisarillinen kaartinsa kykeni aikaansaamaan, jos p�iv� muuten oli menetetty. T�ss� oli h�nen ylevyytens�. H�n ei luottanut en�� kanuunankuulien mahdollisuuksiin. H�n oli uskollinen sotataidolle viimeiseen asti -- ja kun sotataito oli lopussa, avarsi h�n itsens� ja k�ytti maailman peloittavimpien sotilaitten valtavaa hy�kk�yst�. Ajattelija pit�k��n arvossa t�t� lahjojen yhtymyst�, joka parempiin tarkoituksiin suunnattuna luo tosi viisauden. H�n on olioiden ilmaisija. Oppikoon h�n ensin olioita. �lk��n h�n liian halukkaana tavoittelemaan paikan ennemerkkej� laiminly�k� annettua ty�t�. Tiet�k��n h�n, ett� vaikkakin markkinain menestys on palkassa, on tosi menestys ty�ss�; ett� maailman salaisuus on opittava ja taito sen uskolliseen paljastamiseen on saavutettava yksin�isess� kuuliaisuudessa sielulle, alituisessa tutkistelussa p�iv�st� p�iv��n, vuodesta vuoteen olioiden olemuksesta, kaikkien keinojen k�ytt�misess� ja ennen kaikkea yksinkertaisen toimen ja el�m�n yksinkertaisten tarpeitten kunnioittamisessa -- jotta kuultaisiin, mit� _ne_ sanovat, jotta ajatuksen ja el�m�n molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa ajatus teht�isiin lujaksi ja el�m� viisaaksi; ja lopuksi nykyhetken mielipiteen lavertelun halveksimisessa. Tai paremmin, eik� ole totta, ett� t�llaisen kurin avulla voitetaan aistien ylivalta ja ihmisen alhaiset taipumukset pakotetaan kuuliaisuuteen, niin ett� sielu vapaasti ja iloisesti virtailee siin� kuten suluttomassa kanavassa? Oikea ajattelija ei ole kielt�ytyv� kantamasta iest� nuoruudessaan; ja kokemasta, jos se on h�nelle mahdollista, raskaan ty�n ja hellitt�m�tt�myyden syvint� salaisuutta; antamasta omille k�silleen sen maaper�n tuntua, joka h�net el�tt��, ja hien tuntua, joka on mukavuuden ja ylt�kyll�isyyden yl�puolella. Maksakoon h�n kymmenyksens� ja palvelkoon maailmaa todellisena ja jalona ihmisen�; �lk��n h�n milloinkaan unohtako kuolemattomien jumalien kunnioittamista, jotka kuiskailevat runoilijalle ja tekev�t h�net i�isyyden ��ri� koskettavien s�velten ilmaisijaksi. Jos h�nell� on t�m� kaksinkertainen hyv� -- koulutus ja innoitus, -- niin h�nell� on terveys, sill� h�n ei ole murto-osa, vaan kokonaisuus, ja h�nen lahjakkuutensa t�ydellistyminen ilmaantuu h�nen teoksissaan. T�m� kaksinkertainen ansio ly� todellakin aina leiman suurten mestarien tuotteisiin. Nerokkaan ihmisen tulee t�ytt�� koko avaruus Jumalan tai puhtaan hengen ja sivistym�tt�mien ihmisten joukon v�lill�. H�nen t�ytyy toiselta puolen ammentaa loppumattomasta j�rjest� ja toiselta puolen pit�� h�nen tunkeutua joukon syd�meen ja ajatusmaailmaan. Toisesta t�ytyy h�nen ammentaa voimansa; toista saa h�n kiitt�� p��m��r�st��n. Toinen sitoo h�net todelliseen, toinen n�kyv�iseen. Toisessa p��ss� on j�rki, toisessa terve ihmisymm�rrys. Jos h�nelt� puuttuu asteikon toinen p��, ilmenee h�nen ajattelunsa joko alhaisena ja pelk�n hy�dyn ajattelemisena tai se osoittautuu liian pilvi� tavoittelevaksi ja ep�m��r�iseksi vastatakseen el�m�n tarpeita. Ajattelija on, niinkuin aina olemme teroittaneet, suuri ainoastaan siksi, ett� h�n on altis korkeammalle hengelle. T�m� usko painakoon leimansa h�nen keko ty�h�ns�. On runsaasti pauloja ja houkutuksia johtamassa h�nt� harhaan; niist� v�litt�m�tt� olkoon h�n uskollinen. H�nen menestyksell��n on my�s vaaroja. H�nen asemassaan on jotain vaikeaa ja loukkaavaa. Ihmiset, joita h�nen ajatuksensa ovat el�tt�neet ja sytytt�neet, etsiv�t h�nt�, ennenkuin ovat oppineet ajatuksen ankarat ehdot. He etsiv�t h�nt� pyyt��kseen, ett� h�n k��nt�isi valonheitt�j�ns� h�m�riin arvoituksiin, joiden ratkaisu -- kuten he luulevat -- on kirjoitettu heid�n olemisensa ��rille. He huomaavat h�net k�yh�ksi, tiet�m�tt�m�ksi ihmiseksi, jolla on yll��n haalistunut ja rikkin�inen puku, kuten heill�kin, ja josta ei mill��n tavoin tulvi alituinen valovirta, vaan josta ainoastaan silloin t�ll�in v�l�ht�� loistava ajatus, jota seuraa t�ydellinen pimeys. Sen lis�ksi he huomaavat, ett� h�n ei voi tuosta harvinaisesta v�l�hdyksest��n tehd� k�sin kannettavaa soihtua, jonka voisi vied� minne tahtoo ja jolla voisi selitt�� milloin minkin h�m�r�n arvoituksen. Se synnytt�� pettymyst�. Ajattelija tulee murheelliseksi tukahduttaessaan oppilaiden korkealentoiset toiveet, ja nuorukainen on kadottanut t�hden �sken leimahtaneelta taivaanlaeltaan. T�m� johtaa ajattelijan kiusaukseen tekeyty� salaper�iseksi, kuunnella kysymyst�, mietti� sit� ja sepitt�� vastaus sanoista olioiden jumalallisten ennustusten puutteessa. Kiusauksista huolimatta olkoon h�n kylm� ja tosi ja odottakoon k�rsiv�llisesti, tiet�en, ett� totuus voi hiljaisuudenkin tehd� kaunopuheiseksi ja mietelm�lliseksi. Totuudessa olkoon h�nelle kylliksi maailmanviisautta. H�n avatkoon rintansa kaikille rehellisille kysymyksille ja olkoon kaikkien taidetemppujen yl�puolelle kohonnut taiteilija. Osoita auliisti, kuten pyhimys tekisi, kokemuksesi, menetelm�si, v�likappaleesi ja keinosi. Kaikki tulijat lausu tervetulleeksi niit� vapaasti k�ytt�m��n. Ja t�ll� voitokkaalla auliudella ja lempe�ll� hyvyydell� opit tuntemaan luontosi korkeimmat salaisuudet, joita jumalat auttavat sinua palvomaan ja ilmituomaan. Jos h�n siten lujassa luottamuksessa voi voittaa itsens�, on h�n huomaava, ett� runsas hyvitys virtaa h�nen rintaansa hetkist�, jotka n�yttiv�t esteiden ja tappioiden hetkilt�. �lk��n h�n huolehtiko liiaksi kelvottomista seuralaisistaan. Kun h�n n�kee, miten monista ajatuksista h�n saa kiitt�� erilaisten h�nen ohitseen kulkevien ja h�nt� vastaan tulevien ihmisten ep�mieluisaa vastustusta, niin k�sitt�� h�n helposti, ett� t�ysin samanmielisess� seurassa ei sukeutuisi sanoja, tekoja eik� saavutuksia. H�n on oppiva, ettei ole t�rke��, mit� h�n lukee ja mit� h�n tekee. Ajattelijana h�nell� on ajattelijan osa kaikesta. Samoin kuin kauppias ei toimistossaan kysy, onko laivalasti nahkaa vai barillaa, tarkoittaako liikeasia luottokirjett� vaiko osakkeiden siirtoa; sill� olkoon kysymys mist� tahansa, tulevat h�nen toimipalkkionsa siit� aikanaan n�kyviin, samoin pit�� sinun ottaa oppia hetkest� ja asiasta, asettivatpa sinun tai toisten tarpeet velvollisuudeksesi keskitetyn tai hajoittavan toimen, pitk�veteisen kirjan lukemisen tai koneellisen, rajoitetun p�iv�ty�n suorittamisen. Hyv�t herrat, olen uskaltanut esitt�� teille n�it� ajatuksia ajattelijan asemasta ja toivosta, koska uskon, ett� teist�, jotka nyt seisotte t�m�n korkeakoulun kynnyksell� vy�tettyin� ja l�ht�valmiina ryhty�ksenne yleisiin tai yksityisiin teht�viin is�nmaassanne, ei varmaankaan ole surullista ajatella n�it� j�rjen ensimm�isi� velvollisuuksia, joista harvoin tulette kuulemaan uusien toverienne huulilta. Te saatte joka p�iv� kuulla alemman viisauden periaatteita, te saatte kuulla, ett� ensimm�inen velvollisuus on hankkia maata, rahaa, asema ja nimi. �Mik� on se viisaus, jota sin� etsit? Mik� on se kauneus?� tulevat ihmiset pilkallisesti kysym��n. Jos siit� huolimatta Jumala on kutsunut jonkun teist� tutkimaan totuutta ja kauneutta, niin ole rohkea, ole luja ja ole tosi. Jos sanot: �Samoin kuin toiset tekev�t, teen min�kin: min� luovun, kaihoisalla mielell� kyll�kin, entisist� n�yist�ni; minun t�ytyy el�� maan hyvyydest� ja j�tt�� oppiminen ja runolliset haaveilut sopivampaan aikaan!� -- niin silloin kuolee ihminen sinussa; silloin katoavat taas kerran taiteen, runouden ja tieteen idut, niinkuin ne jo tuhansissa ja taas tuhansissa ihmisiss� ovat kuolleet. Tuon valinnan hetki on el�m�si k��nnekohta; katso ett� pysyt hengess� lujana. T�m�n aistillisen maailman hallitseva luonne aiheuttaa sen, ett� tieteen papeista on suuri puutos; mutta j�rjen kutsumus ja oikeus on itse arvioida itsens� eik� antaa sit� toisten tehd�. Kuuntele puhelua, joka luonnon joka esineest� sinulle virtaa, tulkitse sit� syd�mest� syd�meen ja n�yt� villiintyneelle maailmalle, kuinka t�ydellisen kaunis viisaus on. Tiet�ess�mme edelt�k�sin, ett� aikamme ja kansamme yleinen pahe on ylenm��r�inen vaativaisuus, etsik��mme varjoa ja l�yt�k��mme viisautta laiminly�tyin�kin. Ole tyytyv�inen pieneen valoon, kun se vain on omasi. Tutki tutkimistasi! �l� anna moitteiden tai imartelujen saattaa itse�si pois alituisen koettelemisen tilasta, �l� itse laadi opinkappaleita �l�k� omaksu toisten opinkappaleita. Miksi pit�isi sinun luopua oikeudestasi kulkea totuuden t�htikirkkailla lakeuksilla pellon, talon ja ladon tuottaman ennenaikaisen hyv�n t�hden? Totuudellakin on kattonsa, vuoteensa ja p�yt�ns�. Pid� huolta siit�, ett� olet tarpeellinen maailmalle, niin ihmiskunta antaa sinulle leip��, ellei varastoon pantavaksi, niin kuitenkin niin paljon, ettei se riist� omistusoikeuttasi kaikkien ihmisten omaisuuteen, kaikkien ihmisten rakkauteen, taiteeseen, luontoon ja toivoon. Te ette pelk��, ett� min� asetan liian ankaran itsekurin jokaisen velvollisuudeksi. �lk�� kysyk�: �Mit� auttaa oppineisuus, joka j�rjestelm�llisesti vet�ytyy kuoreensa?� tai �Kenell� on hy�ty� ajattelijasta, joka k�tkee kykyns� ja salaa ajatuksensa odottavalta maailmalta?� Salaa ajatuksensa! K�tke aurinko ja kuu. Ajatus on pelkk�� valoa ja ilmaisee itsens� maailmankaikkeudelle. Se puhuu, vaikka olisit mykk�, omalla ihmeellisell� ��nell��n. Se virtailee esiin teoistasi, k�yt�ksest�si ja kasvoistasi. Se tuottaa sinulle yst�vyyksi�. Ylev�mielisten syd�nten rakkaudella ja toivolla antaa se sinut totuudelle takeeksi. Yhten�isen ja t�ydellisen luonnon lakien pakosta se on suova kaiken todellisesti hyv�n, jota sielussa on, maan ja taivaan rakastamalle ajattelijalle. LEO TOLSTOI. Leo Tolstoi katsoo yli aikansa. H�nen katseessaan on etsij�n ilme. Tolstoin el�m� oli kahdeksankymment�kaksi pitk�� vuotta. Ei voi siis sanoa, ettei h�nen ollut suotu tarpeeksi etsi� tai ettei h�nen elinik�ns� yleens� ehtinyt t�ytt�� niit� toiveita, joihin h�nen el�m�nty�ns� monessa suhteessa antoi aihetta. Mutta sittenkin h�nen suurin tekonsa t�yttym�tt� j�i, ja h�nen etsint�ns� mainen p��maali saavuttamatta. Toisin kuin taistelutantereella is�nmaansa puolesta kaatunut soturi tai polttoroviolla uskonsa edest� kuollut marttyyri, jotka n�ytt�v�t p��sseen j�ljellej��neille lohdutusta ja vapautusta tuovaan p��m��r��n, j�i h�n maisessa matkassaan puolitiehen. Ja jos h�n viel� olisi saanut el�� edelt�m��ns� ja valmistamaansa aikaa, olisi h�nen el�m�ns� ratkaisu tullut ehk� viel� arvoituksellisemmaksi. Sill� h�nen oma kansansa ei ole h�nt� l�hinn� seuranneena aikana voinut ymm�rt�� eik� sis�isesti vastaanottaa sit� korkeata henkist� perint��, jonka h�n j�lkeens� j�tti ja joka muodostaa h�nen el�m�ns� ytimen ja h�nen sielunsa suuren saavutuksen. Siksi Tolstoi katsoo huolekkain silmin yli aikansa et�isemp��n tulevaisuuteen, joka koitti vaikeiden etsimisten aukeaman takaa. Kaikkensa j�tt�en uskalsi h�n l�hte� t�lle aukeamalle, sill� h�n n�ki sen takaa rakkauden maan kaupunkeineen h��m�tt�v�n. Silloin tuli kuolema ja katkaisi h�nen el�m�ns�. Senvuoksi me nyt n�emme Tolstoin el�m�n huippukohdan arvoituksen tavoin, n�emme vertauskuvan h�nen etsimisest��n ja ihmisen loppumattomasta etsimisest� yleens�. Tolstoin etsinn�n kiihkeytt� osoittavat h�nen sanansa �uhrautumisesta loppuun asti�. Ellei voi uhrautua, ei pid� pett�� itse��n, on h�n sanonut. Ven�j�nmaan suuri kirjailija ja maailman merkillinen kirjailijapersoonallisuus Leo Tolstoi on syntynyt elokuun 28:ntena 1828 Jasnaja Poljana-nimisell� maatilalla Tulan kuvernementissa. Teoksissaan, etenkin �Lapsuus, poika-ik� ja nuoruus�-nimisess�, on h�n tarkalleen kuvaillut muistojaan �idist��n ja is�st��n. H�n oli puolentoista vuoden vanha �idin ja yhdeks�n vuoden vanha is�n kuollessa, joten kasvatus j�i vieraiden k�siin. Lahjakkaan, itserakkaan, oikullisen ja herk�n pojan kasvatus olikin vaikea teht�v�. Kaikille pyrkiville nuorukaisille tutut vastakkaisuudet: halu miellytt�� ja voittaa puolelleen kaikki ja kulkea aina etunen�ss� ja toisaalta unelmia h�lvent�v� todellisuus, kun ei voi olla kekseli�s ja kun kasvotkin ovat rumat, ilmenev�t Tolstoissa jo aikaisin. N�m� vastakkaisuudet ja ristiriita saavat kehitty� nuoruusvuosina ��rimmilleen, joten piilem��n j�i alituinen mahdollisuus sis�isen el�m�n ja mielentilan j�rkytyksiin. Tolstoi lukee poika-ik�ns� alkavan siit� hetkest�, jolloin h�nen itsetajuntansa her�si ja h�n rupesi pohtimaan kysymyksi� suhteestaan ymp�rist��ns�. Matkalla Kasaniin h�n huomasi, ett� maailma on avara ja ett� maailmassa on muitakin ihmisi�. Viisitoistavuotiaana h�n n�et astui rohkein mielin Kasanin yliopistoon. Luvuissaan h�n kuitenkin ep�onnistui. Ulkonaisesti rajut ylioppilasvuodet ja ylpeydess� ilmenev� suuruuden tavoittelu painoivat syv�lle ujoon syd�meen hyvyyden ja rakkauden janon. Syd�men tuntema yksin�isyys kehitti sairaalloista herkkyytt�. ��kki� loin katseeni p�invastaiselle puolelle toivoen tuossa paikassa yll�tt�v�ni tyhjyyden�. Tuleva ajattelija vertaili t�ss� olevaa ja ei-olevaa toisiinsa ja tuntien vaistomaisesti suuret mahdollisuutensa �h�pesi alati joka-ainoaa sanaansa ja liikett��n�; kuten nuorukaiset, joille valkenee omanarvontunto ja tulevaisuus, vaikka he eiv�t viel� kykene sit� t�ytt�m��n, jotka tuntevat korkeat vaatimukset ja kokoavat voiman t�yteytens� ryhty�kseen niit� noudattamaan. Yliopistoluvut eiv�t ajoittaisista ponnistuksista huolimatta onnistuneet; siksi h�n koetti onnistua tovereittensa keskuudessa elintavoissaan ja saavuttaa kuviteltuja t�ydellisyyteen johtavia ehtoja: �asento ylpe� ja liikkeet mahtavat, katse halveksiva, ei tervehtinyt ket��n luennoilla ja ajoi pois omissa ajoneuvoissaan�. Sis�ss� kalvava ep�ilys ja k�rsimys. Nuoruutensa katsoi Tolstoi alkavan hetkest�, jolloin h�n kuusitoistavuotiaana sisimm�ss��n tuli vakuutetuksi tuollaisen kiiltokuorisen k�rsimysel�m�n onttoudesta, johon liittyi voimakas tunne paineesta sis�st� ulosp�in, ja k�sitti, ett� t�ydellistymisen tulee tapahtua yksinkertaisen, toimeliaan ja jalostuvan el�m�n poluilla. N�iss� merkeiss� h�n aloittaakin nuoruusmietteens�. Vuonna 1847 h�n poistui kotitilalleen, teki ep�onnistuneen yrityksen kotitilansa maaorjien ja talonpoikien kurjan tilan parantamiseksi ja aikoi tuskastuneena paeta ymp�rist�st��n jo Siperiaankin, mutta l�hteekin sotapalvelukseen Kaukaasiaan. Kaukaasian majesteetillinen, rikas ja suuripiirteinen luonto ja puhdas luonnonmukainen el�m� raikkaassa vuoristoseudussa oli Tolstoille se tenhovoima, joka her�tti h�nen luovan kykyns� ja kuohutti esiin h�nen nuoruutensa muistelmat; t��ll� kirjoitti h�n teokset �Kasakat� ja �Lapsuus ja poika-ik�. Sotapalvelustaan h�n jatkoi Sevastopolissa. Siell� ottaessaan ensikertalaisen vavahtelevalla mielell� osaa useinkin hengenvaarallisiin taisteluihin h�n oppi sodan ristiaallokossa ymm�rt�m��n kansanmiest�, h�nen alkuper�ist�, puhdasta ja kaunista sielunel�m��ns�. H�nen h�mm�stynytt� sieluaan kosketti el�m�n alkuper�inen rohkeus ja suuri v�litt�myys ja h�n kirjoitti �Sevastopolin kertomukset�, joissa vaikuttavin piirroksin esitet��n rauhallisen luonnon ja veriins� saakka taistelevan ihmisen vastakohta. Tolstoi oli l�yt�nyt el�misen arvoisia asioita, ne olivat j�rkytt�neet h�nen suurta sieluaan. Pietariin saapuessaan vuonna 1855 oli Tolstoi jo t�ysi kirjailija, ja h�nen ajatuksensa alkoi tehd� ty�t� ja tutkia el�m��. Etsimisen kipin� alkoi rauhattomasti r�isk�hdell�. H�n k�y kaksikin kertaa ulkomailla ja tutustuu l�nsimaiden kasvatusopillisiin aatteisiin, joiden innostuttamana h�n sitten perusti maatilalleen vapaan koulun, johon lapset saivat tulla ja menn� milloin halusivat ja koetti t�ss� koulussa ohjata lasten ajatusmaailmaa luonnollisen ja tehokkaan kehittymisen tielle. Sen teki h�n samalla opettaja-innolla, kuin my�hemmin sepitteli kansalle kirjoitelmia suurista asioista, k�yt�nn�llisest� el�m�ntaidosta ja uskonnon perustotuuksista. Vuodesta 1862 alkaa rauhallisen kotiel�m�n ja tuotteliaan kirjoittamisen aika. Silloin n�et Tolstoi meni naimisiin, tottui maael�m��n, sen toimiin ja alkoi kotoutua kansan keskuuteen. N�iss� oloissa syntyiv�t suurteokset �Sota ja rauha� v. 1864-69 ja �Anna Karenina� v. 1873-76, joilla molemmilla on suuri kirjallishistoriallinen arvo ja kirjailijan oman sielunel�m�n valaisemisessa suuri sielullinen merkitys. Huomattava on viel� Tolstoin aateromaani �Yl�snousemus�, joka ilmestyi vuonna 1899. Lukuisia muita kaunokirjallisia teoksia, n�ytelmi�, novelleja y.m. on Tolstoi viel� kirjoittanut. Samoin kuin mainituilla suurteoksilla, on Tolstoin tuotannolla yleens� suuruuden leima, niin sis�lt��n kuin laajuuteenkin n�hden. Sitten alkaa Tolstoin yleismaailmallinen henkinen opettajatoimi, �Maailman omatunto� alkaa puhua yksinkertaisesta ja suuresta el�m�n totuudesta; is�llisesti muistuttaen, sis�llisell� n�kemiskyvyll��n her�tt�en ja profeetallisuudellaan rohkaisten. Paitsi taiteellisia avaa h�n my�skin yhteiskunnallisia ja uskonnollisia n�k�aloja. Levottoman etsinn�n, vaikeiden ep�ilysten ja ulkonaisten sek� sis�isten ristiriitojen seestyess� muodostui h�nen vakaumuksensa, luja kuin valkoinen vuori, jota vastaan kilpistyi samalla lailla yksityisten pilkka kuin hallituksen salavihan ilmaukset ja �Pyh�n Synoodin� kirkonkiroukset. Liikasivistyksest� on luovuttava, h�n opettaa. On palattava yksinkertaiseen maalaisel�m��n tekem��n ruumiillista ty�t�, ja ratkaisemaan el�m�n suuria kysymyksi�. Yksil�n henkisest� t�ydellistytt�misest� seuraa kaiken hyv�n saavuttaminen. Silloin ei en�� tarvita yhteiskuntaa eik� mink��nlaista pakkoa. Ihmisen korkein hyv� on t�ytt�� rakkauden k�sky niin juurta jaksain kun h�n sen vaatimukset vain k�sitt��. H�nen t�ytyy jakaa koko omaisuutensa k�yhille. Sellaista menettely� Tolstoi teroittaa kirjoitelmissaan �Rakastakaa toinen toistanne� ja �Rakkauden vaatimukset�, jotka on suomennettu kokoelmaamme n�ytteeksi Tolstoin suurista p��m��rist� ja n�ytteeksi kaunokirjailijasta, joka vakuuttavasti ja yksinkertaisin ottein kirjoittaa uskonnollisista asioista. N�m� kirjoitelmat osoittavat samalla, mit� kysymyksi� Tolstoi el�m�ns� loppupuolella ryhtyi kansantajuisesti esitt�m��n. Valtavasta kirjailijapersoonallisuudesta kehittyi k�yt�nn�llisten el�m�nkysymysten ajattelija, kansan opettaja ja uuden ihanteellisen ajan edelt�j�. Paljon on ymp�rist�ll� osaa h�nen kehityksens� kulkuun. Ven�j�nmaan suuret r�ike�t ep�kohdat painoivat h�nen henke��n kuin jousta. Juopa todellisen el�m�n ja suurien sis�isten vaatimusten v�lill� kasvoi kasvamistaan. Tolstoi ei voinut el�� ymp�rist�ss��n. Kun h�nen ik�ns� alkoi t�ytty� ja h�n tuli vanhaksi, ei h�n en�� l�yt�nyt uusia mahdollisuuksia. Jousen t�ytyi laueta. Kahdeksankymmenenkahden vuoden ik�isen� h�n l�hti kenenk��n tiet�m�tt� kotoaan, ik��nkuin olisi tahtonut alkaa el�m�ss��n uuden taipaleen. Syd�n valaistuna l�hti h�n yksin�isyyteen vet�yty�kseen matkalle kohti tuntematonta p��m��r��. Matkalla liittyi h�neen toveri, joka saattoi h�net perille. T�m� toveri, joka huomasi h�nen syd�mens� liekin ja n�ki vanhuksen vaivat, oli kuolema. Koko maailma, joka henke��n pid�tt�en odotti tietoa siit�, mihin Tolstoi suuntasi kulkunsa maallisen kotonsa j�tetty��n, sai odottamatta kuulla, ett� h�n oli kuollut Astapovon asemalla lokakuun 21. p:n� 1910. Vaikka t�m� suuri ihminen on siirtynyt ajasta ajattomuuteen, el�v�t h�nen ajatuksensa kanssamme nykyajassa. Kuinka useat ihmiset Ven�j�ll� ja muualla nykyisen ajan tuskissa mielell��n kysyv�t itselt��n, mit� Tolstoilla olisi nykyaikana sanottavaa. Mink� suurenmoisen tilaisuuden antaisikaan maailmansota j�lkiseurauksineen Ven�j�ll� ja muualla h�nelle, suurelle rauhanyst�v�lle ja veljesrakkauden opettajalle, ajan ja olojen arvosteluun! Mit� suuntaviivoja osoittaisikaan h�nen tiet�j�n�kemyksens�! Sill� sis�iselle suurelle vapaudelle ja yksil�n korkealle siveelliselle kehitykselle ja rakkauden kaikkivoimaiselle, ankaralle opille ei ole l�ytynyt viel� h�nen maassaan n�kyv�ist� kalliota, jolle niist� olisi voinut rakennuksen rakentaa. Ja h�nen kansansa sivistysel�m�n perustuksia ei ole viel� luotu; matalasti k�sitetty vapaus on p�invastoin osaksi turmellut sivistyksen luontaiset juuret kansansyd�mess�. Kuvastaisivatko h�nen silm�ns� enemm�n huolta, jaksaisiko h�nen syd�mens� l�mp� yh� nousta ja kantaisiko h�nen katseensa yli laajan maan? Kysymme sit�, mutta kysymyksemme lienee turha, sill� h�nen vastauksensa olisi arvatenkin kuitenkin toinen, kuin mihin p��ttelymme vie. H�n ehk� sanoisi: j�tt�k�� n�m� kysymykset, irtautukaa ajan katsantokannoista, katsokaa olevia oloja i�isyyden perusvoimien kannalta, rakkauden valossa. Kun katsomme h�nen kuvaansa, noita tuttuja kasvonpiirteit�, eik� juuri tuo huoli h�nen kansansa ja kansojen kohtaloista ja koettelemuksista kuvastu niiss�? Varmaan sis�ltyy nykyaika ja osa tulevaisuutta siihen. Lis��k� se meid�n huoltamme tuo murheen h�iv�? Ei, se vapauttaa ja rohkaisee. Tolstoin el�m�nkuvista saamme kaikki ne hyv�t vaikutelmat, joita kosketus suurmiehiin antaa. H�nen etsint�ns� on suurta ja sen kaikki mittasuhteet ovat suuria sis�st� l�htien ja avartuen sovellutukseksi laajaan ymp�rist��n. Kun seuraamme h�nen kehityst��n, ymm�rr�mme h�nen yksinkertaiset sanansa h�nen kirjoitelmissaan. H�nen ei ole ollut helppo tulla n�ihin sanoihin. Niiss� on j�lki� pitk�st� etsinn�n taipaleesta ja niill� on oikeus jatkaa matkaansa tulevaisuuteen. Niiss� on sellaista, joka koskettaa meit� senkin ohella, mik� niiss� tuntuu meist� vieraalta. On jotakin korkeampaa jokaisessa ihmisess�, kuin se mit� h�n saa sanotuksi. Sen saamme todeta, kun katsomme Tolstoin ajatusrakennelmien vajavaisuutta h�nen el�m�ns� taustaa vasten. Tolstoin sanat koskettavat monissa ihmisiss� yksinkertaisen suuruuden, rehellisyyden, veljesrakkauden ehdottomien vaatimusten kieli�. Tolstoin yleismaailmallisuuden voimme maantieteellisesti m��ritell�, kun otamme k�teemme maapallon. Rakkaus on sen maan nimi, jonka ranta n�kyi et�isest� tulevaisuudesta Tolstoin silm��n ja jota kohti h�n l�hti vaeltamaan el�m�ns� uudessa nuoruudessa j�tt�en kaikki, mist� olisi mielest�mme ollut apua rannattomalla ajan aavikolla. Rakkautta etsim��n h�n l�hti. Rakastakaa toinen toistanne.[44] Minun tekee mieleni j��hyv�isiksi (minun i�ss�ni ihmisten tapaaminen aina merkitsee hyv�stij�tt��) lyhyesti lausua teille k�sitykseni siit�, kuinka ihmisten tulee el��, ett'ei el�m�mme olisi paha ja murheellinen, jommoinen se nyt on useimmista ihmisist�, vaan Jumalan ja kaikkien meid�n toivomusten mukainen, nimitt�in iloinen ja onnellinen, jommoisen sen tuleekin olla. On vain kysymys siit�, kuinka ihminen k�sitt�� el�m�ns�. Jos k�sitt�� el�m�n niin, ett� t�m� el�m� sykkii minulla, Juholla, Pekalla ja Marialla, vain ruumiissa ja ett� el�m�n koko tarkoitus on hankkia niin viljalti kuin suinkin kaikenlaisia iloja, nautintoja ja menestyst� t�lle omalle min�lle, Juholle, Pekalle ja Marialle, niin muodostuu el�m� aina ja kaikille onnettomaksi ja katkeraksi. Onnettomaksi ja katkeraksi tulee el�m� sent�hden, ett� kaikkea sit�, mit� yksi ihminen mielii itselleen, mieliv�t kaikki muutkin. Ja kun jokainen tahtoo itselleen kaikkea hyv�� niin paljon kuin suinkin ja kun t�m� samainen hyv� on hyv�� kaikista n�ist� ihmisist�, niin ei t�t� hyv�� koskaan riit� kaikille. Ja sent�hden, kun ihmiset el�v�t kukin itse��n varten, he eiv�t voi olla ottamatta toinen toiseltaan sek� taistelematta ja vihoittelematta kesken��n, mist� heid�n el�m�ns� ei tule onnelliseksi. Vaikkapa ihmiset aika ajoittain saavatkin mit� haluavat, niin ei se koskaan tunnu riitt�v�n heille, ja he koettavat hankkia itselleen yh� enemm�n ja enemm�n ja sit�paitsi he viel� pelk��v�t, ett� heilt� otetaan pois se, mit� he ovat saaneet hankituksi ja kadehtivat niit�, jotka ovat saaneet sellaista, mit� heill� ei ole. Jos siis ihmiset k�sitt�v�t el�m�n vain ruumiissa olevaksi, ei sellaisten ihmisten el�m� voi olla tulematta onnettomaksi. Sellainen se onkin nyt kaikista n�in ajattelevista ihmisist�. Mutta sellainen, nimitt�in onneton, el�m� ei saisi olla. El�m� on annettu meille onneksemme ja sellaiseksi me kaikki k�sit�mme el�m�n. Jotta nyt el�m� olisi sellainen, t�ytyy ihmisten oivaltaa, ett� t�m� meid�n nykyinen el�m�mme ei toki perustu ruumiiseemme, vaan siihen henkeen, joka ruumiissamme asuu, ja ett� onnemme ei vaadi, ett� olemme mieliksi sille ja teemme sit�, mit� ruumis tahtoo, vaan mit� t�m� sama henki tahtoo, joka asuu meiss� samoin kuin kaikissa muissakin ihmisiss�. T�m� henki se sitten halajaa itselleen, hengelle, onnea. Ja koska t�m� henki on sama kaikissa ihmisiss�, tahtoo se my�s onnea kaikille ihmisille. Onnen toivominen kaikille ihmisille merkitsee ihmisten rakastamista. Eip� kukaan eik� mik��n saata est�� rakastamasta ihmisi� ja kuta enemm�n ihminen rakastaa, sit� vapaammaksi ja riemukkaammaksi k�y h�nen el�m�ns�. On siis niin, ettei ihminen kaikista ponnistuksistaan huolimatta koskaan kykene t�ysin noudattamaan ruumiin mielt�, sen t�hden, ettei aina voi hankkia kaikkea sit�, mit� ruumis tarvitsee, tai jos voisi sen tehd�, niin t�ytyisi sit� varten taistella toisia vastaan. Sielun tarpeet taas ihminen voi aina t�ytt��, sill� sielu tarvitsee vain rakkautta eik� rakkauden takia tarvitse taistella ket��n vastaan; ihminen ei ainoastaan p��se taistelemasta toisia vastaan, vaan p�invastoin, kuta enemm�n rakastaa, sit� l�hemm�ksi tulee toisia ihmisi�. Rakkautta n�et ei voi mik��n est��, ja kuta enemm�n jokainen ihminen rakastaa, sit� vapaammaksi ja iloisemmaksi h�n itse tulee ja tekee toisetkin vapaiksi ja iloisiksi. T�m�n nimitt�in, rakkaat veljet, olen tahtonut sanoa teille j��hyv�isiksi, t�m�n, jota kaikki pyh�t ja �lykk��t ihmiset ja Kristus sek� kaikki maailman viisaat ovat opettaneet teille, nimitt�in ett� el�m�mme onnettomuus johtuu meist� itsest�mme, ett� se voima, joka l�hetti meid�t el�m��n ja jota nimit�mme Jumalaksi, ei l�hett�nyt meit� k�rsim��n, vaan omistamaan juuri sit� onnea, jota me kaikki kaipaamme, ja ett� emme t�t� meille aiottua onnea saa suinkaan silloin, kun k�sit�mme el�m�n toisin kuin pit�isi, emmek� tee teht�v��mme. Nyt me syyt�mme sit�, ett� el�m�mme on huonosti j�rjestetty emmek� ajattele, ettei el�m�mme ole huonosti j�rjestetty, vaan me emme tee sit�, mit� pit�isi tehd�. Mutta se on aivan sama kuin jos juomari sanoisi, ett� h�nest� on tullut juoppo siksi, ett� on perustettu niin paljon ravintoloita ja kapakoita, vaikka paljon ravintoloita ja kapakoita on perustettu juuri siksi, ett� on paljon sellaisia juomareita kuin h�n. El�m� on annettu ihmisille heid�n onnekseen, kun he vain osaisivat k�ytt�� sit� niin kuin sit� tulisi k�ytt��. Kunpa eiv�t ihmiset el�isi kadehtien toinen toistaan, vaan rakastaen, niin olisi el�m� kaikista herke�m�t�nt� onnekkuutta. Nyt teroitetaan kaikilta tahoilta vain yht� ainoata seikkaa: el�m�mme on, sanotaan, paha ja onneton siksi, ett� se on huonosti j�rjestetty, -- k�yk��mme ja muuttakaamme huono j�rjestys hyv�ksi, niin tulee el�m�mme hyv�ksi. Rakkaat veljet, �lk�� uskoko t�t�, �lk�� uskoko sit�, ett� siit� tai siit� j�rjestelyst� el�m�nne voi tulla huonommaksi tai paremmaksi. Puhumattakaan siit�, ett� kaikki parempaa el�m�nj�rjestyst� suunnittelevat ihmiset ovat erimielisi� ja kiistelev�t kesken��n: toiset ehdottavat toista j�rjestely� pit�en sit� parempana ja toiset taas sanovat sit� j�rjestely� kaikkein huonoimmaksi ja ett� hyv� on vain se, mit� he itse ehdottavat ja jotkut viel� tuomitsevat t�m�nkin kelpaamattomaksi ja suosittelevat omaa ehdotustaan parhaimpana. Ent� vaikkapa keksitt�isiinkin sellainen j�rjestely, joka yksimielisesti tunnustettaisiin parhaaksi, niin mit�h�n olisi silloin teht�v�, ennenkuin ihmiset rupeaisivat el�m��n t�m�n j�rjestelyn mukaan ja kuinka t�m� hyv� j�rjestely sitten olisi s�ilytett�viss�, kun ihmiset tahtovat el�� huonosti ja ovat siihen tottuneet? Mutta siihen, ett� me nyt tahdomme el�� huonosti ja olemme sellaiseen el�m�ntapaan tottuneet, meill� ei ole halua kajota, ja me el�mme edelleen konnamaisesti sanoen, ett� alamme el�� hyvin vasta silloin, kun el�m� j�rjestet��n paremmaksi. Mutta kuinka k�y hyv�n j�rjestelyn, kun ihmiset ovat pahoja? Vaikka l�ytyisikin jokin paras el�m�nj�rjestely, t�ytyy siis ihmisten tulla paremmiksi, ennenkuin sit� voidaan toteuttaa. Mutta teille lupaillaan hyv�� el�m�� vasta sen j�lkeen kuin te nykyisen huonon el�m�nne lis�ksi olette viel� taistelleet ihmisi� vastaan ja tehneet heille v�kivaltaa, viel�p� tappaneetkin heit� saadaksenne toteutetuksi t�m�n hyv�n j�rjestelyn, s.o. teille lupaillaan hyv�� el�m�� vasta sitten, kun te itse olette tulleet pahemmiksi kuin nyt olette. �lk�� uskoko, �lk�� uskoko sit�, rakkaat veljet! On olemassa vain yksi ainoa keino el�m�n parantamiseksi: ihmisten itsens� on tultava paremmiksi. Ja kun ihmiset tulevat paremmiksi, j�rjestyy itsest��n se el�m�, jonka tulee vallita hyvien ihmisten kesken.[45] Ei teid�n eik� muidenkaan ihmisten pelastus voi mitenk��n perustua synnilliseen ja v�kivaltaiseen el�m�nj�rjestelyyn, vaan oman sielunne muodosteluun. Vain siten, t�ll� sielun muodostelulla, saavuttaa jokainen ihminen sek� itselleen ett� toisille ihmisille suurimman onnen ja parhaimmat el�m�nehdot, mit� ihmiset koskaan voivat toivoa. Tosi onni, se jota jokainen ihmissyd�n etsii, ei ole varattu meille miss��n v�kivallan kannattamassa tulevaisuuden el�m�nj�rjestelyss�, vaan rakkauden nyt heti meille kaikille kaikkialla, jokaisella el�m�n, viel�p� kuolemankin hetkell� tarjoamassa el�m�nj�rjestelyss�. Se onni on annettu meille ammoisista ajoista, mutta ihmiset eiv�t ole ymm�rt�neet sit� eiv�tk� ole ottaneet sit� vastaan. Nyt on koittanut se aika, jolloin emme en�� voi olla sit� omaksumatta -- emme voi olla omaksumatta ensiksikin siksi, ett� el�m�mme mielett�myys ja sen k�rsimykset ovat johtaneet siihen, ett� t�m� meid�n el�m�mme alkaa tuntua meist� siet�m�tt�m�n tuskalliselta. Toiseksi siksi, ett� eteemme avautumistaan avautuva Kristuksen todellinen oppi on k�ynyt nyt niin selke�ksi, ettemme en�� voi olla sit� tunnustamatta ja vastaanottamatta l�yt��ksemme pelastuksen. Pelastuksemme on vain sen varassa, tunnustammeko, ett� todellinen el�m�mme ei ole ruumiissamme, vaan meiss� asuvassa Jumalan hengess� ja ett� sent�hden kaikki ponnistukset jotka aikaisemmin olemme panneet ruumiillisen el�m�mme, niin yksityisen kuin yhteisen, parantamiseen, me voimme ja meid�n t�ytyy suunnata t�m�n ainoan ihmiselle tarpeellisen ja t�rke�n seikan hyv�ksi, sen hyv�ksi nimitt�in, ett� jokainen itsess��n kasvattaisi ja voimistuttaisi rakkautta ei vain meit� rakastavia kohtaan, vaan Kristuksen sanojen mukaan kaikkia ihmisi� kohtaan ja eritoten meille vieraita ja meit� vihaavia ihmisi� kohtaan. El�m�mme on nyt t�st� niin kaukana, ett� kaikkien ponnistusten suuntaaminen monista maallisia asioita tarkoittavista huolista t�h�n yhteen n�kym�tt�m��n ja meille outoon asiaan -- rakkauteen kaikkia ihmisi� kohtaan -- ensi silm�yksell� n�ytt�� mahdottomalta. Mutta se vain n�ytt�� silt�: rakkaus kaikkia ihmisi� ja meit� vihaavia kohtaan on paljon ominaisempaa ihmissielulle kuin taistelu l�himm�isi� vastaan ja heid�n vihaaminen. Muutos el�m�ntarkoituksen k�sitt�misess� on meid�n aikanamme t�ysin mahdollinen, mutta mik� on mahdotonta, se on juuri sellainen kaikkien kaikkia vastaan katkeroituneen el�m�n jatkaminen, jota me nyt el�mme. T�m� muutos on siis mahdollinen ja se yksin voikin kirvoittaa ihmiset niist� vaivoista, jotka heit� rasittavat, ja siksi t�ytyy t�m�n muutoksen ennemmin tai my�hemmin tapahtua. Rakkaat veljet, miksi, mit� varten te kiusaatte itse�nne? Muistakaa toki, ett� teille on edelt�k�sin varattu mit� ihanin onni, ja ottakaa se! Kaikki on teiss� itsess�nne! Se on niin helppoa, niin yksinkertaista ja niin iloista. Mutta k�rsiv�t, k�yh�t ja sorretut ihmiset sanovat ehk�: �Niin, se lienee hyv� rikkaille ja vallanpit�jille; helppo on rikkaitten ja vallanpit�jien rakastaa vihollisiaan, kun n�m� viholliset ovat heid�n vallassaan. Mutta se on vaikeaa meille, k�rsiville ja sorretuille.� Mutta se ei ole totta. Rakkaat veljet, el�m�nk�sityksen muuttaminen on yht� tarpeellinen vallanpit�jille ja rikkaille kuin vallanalaisille ja k�yhille. Ja vallanalaisille ja k�yhille se on helpompaa kuin rikkaille. Vallanalaisten ja k�yhien tarvitsee vain asemaansa muuttamatta olla tekem�tt� rakkauden vastaisia tekoja ja my�skin olla ottamatta osaa n�ihin tekoihin mik�li ne ovat v�kivallan t�it�, niin koko t�m� rakkaudelle vihamielinen j�rjestelm� kukistuu itsest��n. Vallanpit�jien taas on paljon vaikeampi vastaanottaa ja noudattaa rakkauden oppia. Voidakseen noudattaa sit� heid�n t�ytyy kielt�yty� rahan ja rikkauden houkutuksista, jotka hallitsevat heit�; ja se on heille vaikeaa; k�yhien ja vallanalaisten taas tulee vain pid�tt�yty� uusista v�kivaltaisuuksista, ja mik� on t�rkeint�, olla ottamatta osaa vanhaan. Samoin kuin ihminen, kasvaa ihmiskuntakin. Rakkauden tietoisuus on kasvanut, kasvaa siin� ja on meid�n aikanamme saavuttanut sellaisen kasvun, ettemme voi olla huomaamatta, ett� sen t�ytyy pelastaa meid�t ja tulla el�m�mme pohjaksi. Onhan kaikki se mit� nyt tapahtuu, v�kivaltaisen, ilke�n ja rakkaudettoman el�m�n kuolinkamppailua. Ei nyt en�� voi j��d� kenellek��n ep�selv�ksi, ett� kaikki n�m� taistelut, kaikki t�m� viha, kaikki n�m� v�kivaltaiset j�rjestelm�t, kaikki t�m� on j�rjet�nt�, vain yltymist��n yltyviin onnettomuuksiin johtavaa harhaa. Eik� voi j��d� ep�selv�ksi, ett� ainoa, yksinkertaisin ja helpoin pelastus kaikesta t�st� on tietoisuus kaikkien ihmisten el�m�n alkuperusteesta -- rakkaudesta -- t�st� perusteesta, joka v�ltt�m�tt�m�sti ilman v�hint�k��n ponnistusta, muuttaa suurimman pahan suurimmaksi onneksi. Perint�taru kertoo, ett� apostoli Johannes saavutettuaan korkean i�n oli kokonaan yhden ainoan tunteen vallassa ja ilmaisi sen aina vain n�ill� sanoilla: �Lapset, rakastakaa toinen toistanne�. N�in ilmaisi ajatuksensa vanhuus, s.o. m��r�ttyyn el�m�n rajaan el�neen yhden ihmisen el�m�. Aivan samoin t�ytyy ihmiskunnan el�m�n m��r�ttyyn rajaan ehtineen� lausua perussis�lt�ns� julki. Onhan t�m� niin yksinkertaista ja niin selv��: sin� el�t, s.o. olet syntynyt, kasvat, miehistyt, vanhenet ja tuossa tuokiossa kuolet Tokkopa el�m�si p��m��r� voi olla sinussa? -- Varmaankaan el. Mit� t�m� t�mm�inen on -- kysyy silloin ihminen itselt��n, -- mik� min� olen? Ja siihen on vain yks? vastaus: min� olen jonkinlainen rakastava -- kuten ensi alussa n�ytt��, -- todellisuudessa kuitenkin vain itse��n rakastava olento, mutta kun el�� hiukan ja miettii hiukan, k�y ilmi, ettei saa eik� kannata rakastaa itse��n, el�m�n kautta kulkevaa ja kuolevaa olentoa. Tunnen, ett� minun t�ytyy rakastaa ja rakastan itse�ni. Mutta rakastaessani itse�ni en voi olla tuntematta, ett� rakkauteni kohde ei ansaitse rakkauttani; mutta rakastamatta en voi olla. Rakkaudessa on el�m�. Mik� neuvoksi? Rakastaako toisia, l�heisi�, yst�vi� ja niit�, jotka rakastavat? Alussa n�ytt�� se tyydytt�v�n rakkauden tarvetta, mutta kaikki n�m� ihmiset ovat ensinn�kin ep�t�ydellisi� ja toiseksi muuttuvat ja ennen kaikkea kuolevat. Ket� sitten rakastaa? Ja siihen on olemassa vain yksi vastaus: rakastaa kaikkia, rakastaa rakkauden alkul�hdett�, rakastaa rakkautta ja rakastaa Jumalaa. Ei rakastaa sen takia, jota rakastaa eik� oman itsens� takia, vaan rakkauden takia. Mik�li ymm�rret��n t�m�, sik�li h�vi�� heti kaikki paha ihmisel�m�st� ja sen tarkoitus tulee selke�ksi ja iloiseksi. �Niin, kyll� se olisi hyv�. Sen parempaa ei voi ajatella,� -- sanovat ihmiset. �Hyv� olisi rakastaa ja el�� rakkautta varten, jos kaikki el�isiv�t niin. Mutta kun min� el�n rakkautta varten ja annan pois kaikkeni toisille, mutta toiset el�v�t itse��n ja ruumistaan varten, niin miten k�y minun, eik� vain minun, vaan perheeni ja niiden, joita rakastan voimatta olla rakastamatta? Kauan aikaa on jo lakkaamatta puhuttu rakkaudesta, mutta kukaan ei ole ruvennut noudattamaan sit�. Eik� sit� voikaan noudattaa. El�m�n voi uhrata rakkaudelle vain silloin, kun kaikki ihmiset yhdell� kertaa jonkin ihmeen kautta muuttavat maailmallisen, ruumiillisen el�m�n henkiseksi ja jumaliseksi. Mutta sit� ihmett� ei tapahdu ja siksi on t�m� kaikki vain sanoja eik� t�it�.� Niin puhuvat ihmiset rauhoittaen itse��n valheellisessa ja totutussa el�m�ss��n. He puhuvat niin, mutta sielunsa syvyydess� he tuntevat, etteiv�t he ole oikeassa. He tiet�v�t, ett� n�m� p��telm�t ovat v��ri�. Ne ovat v��ri� siksi, ett� vain maailmallisen, ruumiillisen el�m�n edut vaativat kaikkia ihmisi� yht� aikaa muuttamaan el�m�ns�; mutta niin ei ole henkisen el�m�n laita: rakkauden ja rakkauden Jumalaan ja ihmisiin. Rakkaus ei suo ihmiselle onnea seurauksissaan, vaan itsess��n, rakkaudessa, se antaa h�nelle onnea t�ydelleen riippumatta siit� kuinka toiset ihmiset menettelev�t ja mit� yleens� ulkonaisessa maailmassa tapahtuu. Rakkaus suo onnea siten, ett� ihminen rakastaessaan liittyy Jumalaan ja mit��n halajamatta itselleen tahtoo lis�ksi antaa pois kaiken omaisuutensa ja el�m�ns� toisille, ja t�ss� antaumuksessa Jumalalle l�yt�� onnen. Ja siksi se, mit� muut ihmiset tekev�t ja mit� maailmassa tapahtuu, ei voi laisinkaan vaikuttaa h�nen menettelyyns�. Rakastaminen on Jumalalle antautumista ja Jumalan tahdon t�ytt�mist�. Mutta Jumala on rakkaus ja tahtoo kaikkien parasta eik� sent�hden voi tahtoa sit�, ett� ihminen joutuu perikatoon t�ytt�ess��n H�nen lakiansa. Vaikka rakastava ihminen olisikin yksin rakkaudettomien ihmisten keskell�, ei h�n kuitenkaan joutuisi hukkaan. Ja vaikkapa h�n menehtyisi ihmisten keskell�, kuten Kristus ristill�, niin olisi h�nen kuolemansakin sek� iloinen h�nelle itselleen ett� merkityksellinen muille eik� suinkaan ep�toivoinen ja arvoton, jommoinen on maailman ihmisten kuolema. Niin ollen veruke, etten antaudu rakkaudelle siksi, ett� j��n yksin, kun eiv�t kaikki tee samoin, on sek� v��r� ett� paha. Se on aivan sama, kuin ett� ihminen, jonka pit�� tehd� ty�t� el�tt��kseen itse��n ja lapsiaan, olisi ryhtym�tt� ty�h�n siksi, etteiv�t muut tee ty�t�. Niin, rakkaat veljet, k�ytt�k��mme el�m�mme rakkauden kartuttamiseen itsess�mme ja sallikaamme maailman kulkea, niinkuin se tahtoo, s.o. niinkuin sen on ylh��lt� m��r�tty. Kun menettelette siten, niin, -- uskoo minua, -- silloin saavutamme suurimman onnen itsellemme ja teemme kaiken sen hyv�n ihmisille, mit� suinkin voimme tehd�. Onhan t�m� niin yksinkertaista, niin helppoa ja niin iloista. Rakasta vain jokaista ihmist� �l�k� rakasta vain niit�, jotka rakastavat, vaan kaikkia ihmisi�, eritt�inkin vihollisiasi, kuten Kristus on opettanut, niin on el�m� loppumatonta iloa, ja kaikki kysymykset, joita harhaantuneet ihmiset turhaan koettavat v�kivallalla ratkaista, eiv�t ainoastaan tule ratkaistuiksi, vaan my�skin katoavat. �Ja me tied�mme siirtyneemme kuolemasta el�m��n, jos rakastamme velji�mme. Joka ei rakasta velje��n, h�nell� ei ole i�ist� el�m��. Vain velje��n rakastavalla on i�inen el�m�, joka asuu h�ness�.� Viel� yksi sana, rakkaat veljet. Yhdest�k��n asiasta ei voi tiet��, onko se hyv� vai paha, ennenkuin on koettanut toteuttaa sit� el�m�ss�. Jos maanviljelij�lle sanotaan, ett� on hyv� kylv�� ruis riveihin, tai mehil�ishoitajalle, ett� on hyv� kehyst�� kennot, niin j�rkev� maanviljelij� ja mehil�ishoitaja saadakseen t�yden varmuuden siit�, onko totta, mit� heille sanotaan, tekee kokeen ja seuraa tai on seuraamatta tehtyj� ehdotuksia, sen mukaan, mihin tulokseen koe on johtanut. Sama pit�� paikkansa kaikissa el�m�n asioissa. Saadaksenne t�yden varmuuden siit�, miss� m��rin rakkauden opit ovat sovellutettavissa el�m��n, on teid�n koetettava niit� toteuttaa. Koettakaa: ottakaa m��r�ttyn� aikana seurataksenne kaikessa rakkauden vaatimuksia: el��ksenne niin, ett� kaikissa asioissa ennen muuta muistatte, ettette suhteissanne kaikenlaisiin ihmisiin, varkaaseen, juomariin ja raakaan p��llysmieheen tai alustalaiseen, poikkea rakkaudesta, s.o. ollessanne h�nen kanssaan tekemisiss� muistatte sit�, mit� h�n tarvitsee, ettek� itse�nne. Ja siten eletty�nne asettamanne m��r�ajan, kysyk�� itselt�nne: oliko teid�n raskasta ja turmelitteko vai paransitteko omaa el�m��nne, ja katsoen siihen, mit� kokemus teille osoittaa, p��tt�k�� vihdoin, onko totta, ett� rakkauden t�ytt�minen antaa el�m�ss� onnea vai onko se vain tyhj�� puhetta. Koetelkaa t�t�, yritt�k�� sen asemesta, ett� kostaisitte loukkaajalle pahan pahalla, sen sijaan, ett� tuomitsisitte takanap�in ihmist�, joka el�� huonosti j.n.e. -- yritt�k�� sen sijaan vastata pahaan hyv�ll�, olla sanomatta mit��n pahaa ihmisest�, olla kohtelematta raa'asti edes luontokappaletta, koiraa, vaan hyv�sti ja hellyydell�. El�k�� niin p�iv�, kaksi tai enemm�nkin (kokeen vuoksi) ja verratkaa henkist� tilaanne t�n� aikana siihen, millainen se oli sit� ennen. Koetelkaa t�t�, niin saatte n�hd�, kuinka synkk�, vihainen ja raskas mielentilanne vaihtuu valoisaksi, iloiseksi ja riemukkaaksi. Ja el�k�� niin toinenkin ja kolmas viikko, niin saatte n�hd�, kuinka sielunne ilo yh� kasvamistaan kasvaa, ja pyrint�nne herke�v�t k�ym�st� ristiin ja alkavat p�invastoin yh� enemm�n ja enemm�n menesty�. Koetelkaa toki t�t�, rakkaat veljet, niin saatte n�hd�, ett� oppi rakkaudesta -- ei ole sanoja, vaan teht�v�, l�heisimmist� l�heisin, kaikille ymm�rrett�v� ja tarpeellinen teht�v�. Rakkauden vaatimukset. Kuvitelkaamme mieless�mme rikkaaseen s��tyluokkaan kuuluvia ihmisi�, miest� ja naista, -- aviomiest�, vaimoa, velje�, sisarta, is��, tyt�rt�, �iti� tai poikaa, -- jotka selke�sti k�sitt�v�t ylellisen ja joutilaan el�m�n synnit keskell� k�yh�� ja ty�st� rasittunutta kansaa ja l�htev�t pois kaupungista, vapautuvat ylt�kyll�isyydest��n antamalla omaisuutensa jollekin tai jollakin muulla tavalla; j�tt�v�t itselleen paperirahaa esimerkiksi 150 ruplaa vuodessa kahta henke� varten, taikka eiv�t j�t� mit��n, vaan ansaitsevat sen jollakin k�sity�ll�, -- esimerkiksi posliininmaalauksella tai k��nt�m�ll� hyvi� kirjoja, -- ja asuvat maalla keskell� salokyl�� vuokrattuaan tai ostettuaan itselleen m�kin, muokkaavat omin k�sin puutarhansa ja vihannesmaansa, hoitavat mehil�isi� ja kaiken sen ohella antavat apua kyl�l�isille, l��k�rinapua, mik�li he siihen pystyv�t, ja sivistyksellist� apua, -- opettavat lapsia ja kirjoittavat kirjeit�, anomuksia y.m.s. Eik� tunnu silt�, ett� tuollainen el�m� on parasta, mit� ajatella voi? Mutta t�m� el�m� tulee hyvin pian ilottomaksi, jos n�m� ihmiset ovat vilpitt�mi� eiv�tk� teeskentele ja valehtele. Jos n�et n�m� ihmiset ovat kielt�ytyneet kaikista eduista ja iloista, el�m�n kaunistuksista, joita kaupunki ja rahat heille tarjosivat, n�in ovat he tehneet sen vain siksi, ett� he tunnustavat ihmiset veljikseen ja yhdenarvoisiksi Is�n edess�, -- ei yhdenarvoisiksi kykyjen ja ansioiden perusteella, -- jos niin tahdotte, -- vaan yhdenarvoisiksi oikeuksissaan el�m��n ja kaikkeen, mit� se voi antaa heille. Jos on mahdollista ep�ill� ihmisten yhdenvertaisuutta, kun tarkastelemme t�ysi-ik�isi�, joilla kullakin on oma menneisyytens�, niin ei t�t� ep�ilyst� en�� voi synty� kun katselemme lapsia. Miksi toinen lapsi saa osakseen kaiken huolenpidon ja kaiken tiedon tarjoaman avun ruumiillisen ja henkisen kehityksens� hyv�ksi, mutta t�st� toisesta ihastuttavasta lapsesta, jolla on samat, viel�p� paremmatkin toiveet, tulee riisitautinen, suvustaan huonontunut ja riitt�m�tt�m�st� maidosta kokoon n�ivettynyt k��pi�, joka j�� lukutaidottomaksi, villiksi ja taikauskon kahlehtimaksi olennoksi ja kelpaa vain raa'aksi ty�voimaksi? Jos n�et n�m� ihmiset ovat l�hteneet pois kaupungista ja asettuneet el�m��n sellaisiin oloihin, joissa he nyt el�v�t maalla, niin johtuu se siit�, ett� he eiv�t usko sanoissa, vaan tositeossa ihmisten veljeyteen ja tahtovat, jollei juuri saada sen toteutetuksi, niin ainakin koettaa toteuttaa sit� omassa el�m�ss��n. Ja t�m� toteuttamisyritys se on saattava, jos he vain ovat vilpitt�mi�, -- heid�t kauheaan, auttamattomaan tilaan. Nuoruudesta pit�en he ovat tottuneet j�rjestykseen, mukavuuteen ja etenkin puhtauteen. Nyt he ovat muuttaneet maalle. Vuokrattuaan tai ostettuaan m�kin he ovat puhdistaneet sen sy�p�l�isist�, ehk�p� viel� itse verhonneet sen tapeteilla, tuoneet mukanaan loput huonekaluista, ei ylellisi�, vain tarpeelliset: rautas�ngyn, kaapin ja kirjoitusp�yd�n. Ja siin� he sitten el�v�t. Ensin kansa vieroksuu heit� odottaen samoin kuin kaikilta rikkailla etuoikeuksiensa v�kivaltaista rajoittamista eik� senvuoksi saavu heid�n luokseen pyynt�ineen ja vaatimuksineen. Mutta sitten v�hitellen selvi�� uusien asukasten mieliala; he itse tarjoavat ilmaista apuaan, ja rohkeimmat ja h�ik�ilem�tt�mimm�t kansasta tulevat kokemuksesta tiet�m��n, ett� n�m� uudet ihmiset eiv�t kiell� mit��n ja ett� heid�n l�heisyydess��n voi hy�ty�. Ja silloin alkaa kaikenkaltaisten vaatimusten esitt�minen; ne kasvavat kasvamistaan. Alkaa pyyteleminen; alkaa my�skin kuulua luonnollisia vaatimuksia p��st� jakamaan sit�, mik� heill� on liikaa toisiin verrattuna; eik� vain vaatimuksia, vaan maalle asettuneet ihmiset itse, kun ovat aina l�heisess� vuorovaikutuksessa kansan kanssa, alkavat tuntea pakottavaa tarvetta saada luovuttaa pois ylt�kyll�st��n sinne, miss� on ��rimm�inen h�t�. Mutta ei sill� hyv�, ett� he tuntevat tarvetta saada luovuttaa pois ylt�kyll�st��n sen verran, ett� heille j�� se mit� t�ytyy olla kaikilla, s.o. keskim��r�ll�, -- kun t�m� keskim��r�, -- se mit� t�ytyy olla kaikilla, -- ei ole mill��n tavalla m��ritelty, eiv�tk� he voi pys�hty�, kun heid�n ymp�rill��n aina vallitsee vihlova h�t� ja heill� on ylt�kyllin t�m�n h�d�n rinnalla. Voi tuntua silt�, ett� t�ytyy pid�tt�� itselleen lasi maitoa: mutta Kaisalla on kaksi lasta: rintalapsi, joka ei saa maitoa �idin rinnasta ja kaksivuotinen pienokainen, joka alkaa potea keuhkotautia. Saattaa tuntua silt�, ett� tyyny ja peite on j�tett�v�, jotta voisi totuttuun tapaan nukahtaa ty�p�iv�n p��tytty�, mutta sairas makaa siin� t�inen takki p��ns� alla ja v�risee y�ll� vilusta vedetty��n peitteeksi hurstivaatteen. Saattaa tuntua silt�, ett� pit�� j�tt�� itselleen teet� ja ruokaa, mutta se pit��kin antaa pyhiinvaeltajille, terveytens� menett�neille ja vanhoille ihmisille. Tuntuu silt�, ett� voi ainakin siisteyden s�ilytt�� kodissaan, mutta tuli kerran kerj�l�ispoikia ja heille valmistettiin y�sija ja he toivat muassaan t�it�. Ei saa pys�hty�, ja miss� sit� voi pys�hty�? Vain ne, jotka eiv�t ollenkaan tunne ihmisten veljeyden velvoittavaa tietoisuutta, jonka takia n�m� ihmiset tulivat maalle, tai jotka ovat tottuneet valehtelemaan niin, etteiv�t osaa erottaa valhetta totuudesta, voivat sanoa, ett� on olemassa raja, johon voi ja t�ytyy pys�hty�. Siit� juuri on kysymys, ettei t�t� rajaa ollenkaan ole olemassa, ett� tunne, jonka nimess� t�m� kaikki tapahtuu, on sellainen, ettei sill� ole rajaa, ja ett� jos sill� on raja, niin se merkitsee vain sit�, ett� t�t� tunnetta ei ollenkaan ollut olemassa, vaan ett� se oli vain teeskentely�. Kuvittelen mieless�ni jatkuvasti n�it� ihmisi�. He ovat koko p�iv�n tehneet ty�t�, ovat palanneet kotiin, heill� ei ole en�� s�nky� eik� tyyny�, he nukkuvat oljilla, jotka ovat saaneet hankituksi ja ovat juuri sy�ty��n v�h�n leip�� k�yneet levolle. On syksy ja sataa lumir�nt��. Ovelle kolkutetaan. Voivatko he olla avaamatta? Sis��n astuu l�pim�rk�, kuumetautinen ihminen. Mik� neuvoksi? Laskeako h�net kuiville oljille? Kuivia olkia ei ole en�� varastossa. Ja nyt pit�� joko ajaa sairas tiehens� tai sijoittaa h�net m�rk�n� paljaalle lattialle tai sitten luovuttaa h�nelle omat oljet ja itse k�yd� levolle h�nen kanssaan, sent�hden, ett� jossakin t�ytyy nukkua. Mutta siihen se ei viel� lopu: tulee mies, jonka tied�tte juomariksi ja irstailijaksi, jota te useita kertoja olette auttaneet ja joka aina on juonut suuhunsa sen, mit� olette antaneet, tulee nyt leuat vavahdellen ja pyyt�� kolmea ruplaa, sill� h�n on sen suuruisen summan varastanut ja juonut, niin ett� h�net teljet��n vankilaan, jollei h�n voi sit� maksaa takaisin. Te sanotte, ett� teill� on vain nelj� ruplaa, jotka ovat varatut huomisia maksuja varten. Silloin sanoo tulija: �Niin, t�m� on vain tyhj�� puhetta, mutta kun kysyt��n tekoja, olette samanlainen kuin kaikki muutkin: menehtyk��n se, jota sanoissa nimit�mme veljeksi, kunhan vain itse s�ilymme ehjin�. Miten on silloin menetelt�v�? Mit� on teht�v�? Sijoitammeko kuumetautisen sairaan kostealle lattialle ja itse paneudumme kuivalle? Viel� pahempi on se, ettei silloin saa unta silmiin. Sijoittaako h�net omalle vuoteelle ja k�yd� levolle h�nen kanssaan: silloin tartutat itseesi t�it� ja lavantaudin. Antaa pyyt�v�lle viimeiset kolme ruplaa, on sama kuin j��d� huomiseksi ilman leip��. Olla antamatta on sama, puhuipa tuo toinen mit� tahansa, kuin kielt�� se, mink� merkeiss� el�t. Jos voi pys�hty� t�h�n, niin miksi ei pys�hdytty aikaisemmin? Miksi piti auttaa ihmisi�? Miksi piti luovuttaa pois omaisuus ja l�hte� kaupungista? Miss� on raja? Jos on olemassa raja sill� ty�ll�, jota teet, niin ei koko ty�ll� ole mit��n ajatusta tai sill� on vain teeskentelyn kauhea ajatus. Mik� neuvoksi? Mit� tehd�? Olla pys�htym�tt� on sama kuin tuhota el�m�, saada t�it�, keuhkotauti, kuolla, ja -- t�m� n�k�j��n ilman mit��n hy�ty�. Pys�htyminen on sama kuin kielt�� kaikki se, jonka merkeiss� tapahtui se, mik� tehtiin, jonka merkeiss� tehtiin jotakin hyv��. Ja kielt�� sit� ei voi, sill� en min� eik� Kristus ole keksinyt sit�, ett� me olemme velji� kesken�mme ja ett� meid�n velvollisuutemme on palvella toinen toistamme; asianlaita on kerta kaikkiaan se, eik� tietoisuutta siit� voi temmata pois ihmisen syd�mest�, jonne se kerran on ottanut asuntonsa. Kuinka sitten olla ja el��? Eik� ole en�� mit��n muuta keinoa. Kuvitelkaamme nyt mieless�mme, ett� n�m� ihmiset s�ik�ht�m�tt� sit� tilaa, johon heid�t saattoi eitt�m�t�n uhraamisen pakko, joka vie heid�t varmaan kuolemaan, selitt�v�t vaikean tilansa johtuvan siit�, ett� heid�n kansan auttamiseen k�ytt�m�ns� varat olivat liian v�h�iset ja ett� p�invastaisessa tapauksessa, jos heill� olisi ollut enemm�n rahoja, he olisivat tuottaneet suuremman hy�dyn. Kuvitelkaamme mieless�mme, ett� n�m� ihmiset l�yt�v�t uusia apul�hteit�, ker��v�t suunnattomia rahasummia ja alkavat auttaa. Mutta ei kulu viikkoakaan, ennenkuin k�y samoin. Hyvin pian kaikki varat, olivatpa ne kuinka suuria tahansa, valuvat niihin syvennyksiin, jotka k�yhyys on muodostanut, ja asema j�� ennalleen. Mutta ehk� on viel� kolmas keino? Ja on ihmisi�, jotka sanovat, ett� sellainen on olemassa. He uskovat, ett� se perustuu kansanvalistuksen edist�miseen ja h�vitt�� kaikki ep�tasaisuudet. Mutta t�m� keino on liian silm��npist�v�n teeskennelty: ei voi valistaa kansaa, joka joka hetki on menehtym�isill��n n�lk��n. Ja mik� on t�rkeint�, t�t� keinoa saarnaavien ihmisten ep�rehellisyys n�kyy jo siit�, ett� sama ihminen, joka pyrkii vakiinnuttamaan tasa-arvoisuutta esimerkiksi tieteen avulla, ei voi tukea t�t� ep�tasaisuutta koko muulla el�m�ll��n. Mutta on viel� nelj�s keino: se, ett� joudutetaan ep�tasaisuutta synnytt�vien syiden poistamista, -- joudutetaan ep�tasaisuutta tuottavan v�kivallan kumoamista. Eik� t�m� keino voi olla tulematta mieleen niille rehellisille ihmisille, jotka el�m�ss��n yritt�v�t toteuttaa ajatuksiaan ihmisten veljeydest�. �Jos emme voi el�� t��ll� maalla n�iden ihmisten keskuudessa, -- sanovat varmasti ne ihmiset, joita kuvittelen mieless�ni, -- jos me olemme joutuneet niin kauheaan tilaan, ett� meid�n on auttamattomasti riuduttava, saatava t�it� ja v�hitellen n��nnytt�v�, tai kiellett�v� el�m�mme ainoa siveellinen perusta, niin johtuu se siit�, ett� toiset ovat rikkaita ja toiset kerj�l�isi�; t�m� ep�tasaisuus taas johtuu v�kivallasta; ja kun kaikki perustuu v�kivaltaan, on taisteltava sit� vastaan.� Vain t�m�n v�kivallan ja siit� juontuvan orjuuden h�vitt�minen voi tehd� mahdolliseksi sellaisen ihmisten auttamisen, joka ei velvoita uhraamaan el�m��ns�. Mutta kuinka on h�vitett�v� t�m� v�kivalta? Kuinka voin taistella t�t� v�kivaltaa vastaan? Miss� paikassa ja mill� tavalla? Sill�k� lailla kuin v�kivallasta el�v�t ja v�kivallalla v�kivaltaa vastaan taistelevat ihmiset taistelevat? Mutta rehelliselle ihmiselle se on mahdotonta. Taistella v�kivallalla v�kivaltaa vastaan -- on sama kuin asettaa uusi v�kivalta vanhan tilalle. Edist�� sivistyst�, joka perustuu v�kivaltaan, tarkoittaa samaa. Ker�t� v�kivallalla hankittuja rahoja ja k�ytt�� niit� v�kivallasta k�rsineiden ihmisten auttamiseen on sama kuin parantaa v�kivallalla v�kivallan ly�mi� haavoja. Jos taistellaankin v�kivaltaa vastaan, ei v�kivallalla, vaan saarnaamalla rakkautta, paljastamalla v�kivalta ja ennen kaikkea rakkauden ja uhrautumisen esimerkill�, niin ei ihmisell�, joka el�� kristillist� el�m�� v�kivaltaisen el�m�n keskuudessa, miss��n tapauksessa ole muuta neuvoa kuin uhrautuminen, -- ja uhrautuminen loppuun asti. Ihmiselt� voi puuttua voimaa heitt�yty� t�h�n kuiluun, mutta rehellinen ihminen, joka tahtoo t�ytt�� tiedossaan olevan Jumalan lain, ei voi olla n�kem�tt�, mik� h�nen velvollisuutensa on. Voi olla astumatta t�m�n uhrautumisen tielle, mutta jos tahtoo noudattaa rakkauden vaatimuksia, niin t�ytyy sen mukaan sek� tiet�� ett� puhua ja pit�� itse��n syyllisen�, jos ei ole antanut pois kaikkea ja koko el�m��ns�, eik� pett�� itse��n. Ja lieneek� niin kauheaa tuo uhrautuminen loppuun asti, jommoisella se n�ytt��. Eih�n h�d�n pohja ole syv�ll�, ja usein me menettelemme samoin kuin poika, joka kauhun vallassa riippui k�sill��n koko y�n kaivossa, johon oli pudonnut pel�ten kuvittelemaansa syvyytt�. Mutta pojan alla, puolen metrin p��ss�, olikin kuiva pohja. MAURICE MAETERLINCK. Maurice Maeterlinck, h�m�r�n mies, on tuonut meille hiljaisuuden. H�n on l�yt�nyt sen aikojen k�tk�ist�, tuntenut sen omakseen ja el�m�ss��n viljeltyn� j�tt�nyt sen perinn�ksi meluavalle, levottomalle ja hajanaiselle ajallemme. Oletko istunut koskaan h�m�r�n tuloa odotellen tuvassa, jossa keskustelu vaikenee ja hiljaiset mietteet her��v�t? Kirkas, ��rittelev� valo h�ipyy ja arkip�iv�n yksityisseikat s�velineen ja v�reineen alkavat peitty� h�m�r��n. H�m�r�n h�iv�t levi�v�t kaikkialle tupaan rauhallisesti ja sovittavasti niinkuin lumihiutaleet talvella putoilevat verkalleen peitt�en mets�n ikimittaiset puut. Kun haihtuu, v�istyy ja yksinkertaistuu ulkonainen, her�� sis�inen ja alkaa liikahdella vapaasti avartuneilla tiloillaan. Tulee hetki, jolloin s�ps�hd�t. On ik��nkuin n�k�si ter�styisi ja n�kisit kuinka tuvan seinustoilla istuvien kasvot alkavat v�r�hdell�. N�k�kykysi on ik��nkuin saanut uuden sis�isen tehon. Silloin alkaa hiljaisuus puhua. Se puhuu vilpitt�m�sti, arkip�iv�isen juhlallisesti ja liihoitellen, mutta vaikuttavasti ja painokkaasti. H�m�r�st� alkavat muodostua tunnelman piirteet ja muodot, hahmot kasvavat kasvamistaan ymp�rill�mme ja alkavat el��. Sein�kellon k�ynti ja yst�v�mme hengitys saavat n�kyv�isen muodon, jolla tuntuu olevan jotakin arvoa. T�llaisen hetken runoilija on Maeterlinck. H�n tuntee, ett� juuri tuona hetken�, jolloin arkip�iv�n yksinkertaisuus seestyy, sielu alkaa laajentua ja koskettaa ymp�rist���n. Tuollaisen hetken suuruus j�rkytt�� h�nt�. Sen runous saattaa h�net tuntemaan el�m�ss� aavistamatonta onnea ja rikkautta. Oletko koskaan istunut mets�ss�, jossa tulee h�m�r�? Oletko kunakin vuodenaikana kuunnellut niit� askeleita, joilla h�m�r� l�hestyy? Syyskuun harmaa, vilvakastuulinen h�m�r� yll�tti sinut lapsena leikkiess�si kyl�ntiell�. Muistat talven valkoisen h�m�r�n, jolloin mets�tiet� astelit kotiisi, aikaisen kev��n kuulakan h�m�r�n, jolloin ilma soi kaikuilusta ja kes�y�n leudon, vehmaan h�m�r�n. Kaikki nuo tunnet ja tied�t niiden laulut. Viiv�hd� temppelin h�m�r�ss� ja oman huoneesi h�m�r�ss�, niin opit tuntemaan hiljaisuuden, levon ja keskityksen kehdon. Kuinka paljon todellista, v�r�j�v�� ja syk�htelev�� eloa on h�m�r�n tunnelmissa. �Odottakaamme hiljaisuudessa�, sanoo Maeterlinck, -- �ehk� saamme ennen pitk�� kuulla jumalien kuiskauksen.� Emme kiit� sit�, joka silloin sytytt�� lampun. On ihmisi�, jotka eiv�t ymm�rr�, miksi istumme h�m�r�ss�. He rient�v�t sytytt�m��n lampun ja pyytelev�t anteeksi, kun eiv�t ole ennen huomanneet sit� tehd�. On ihmisi�, jotka eiv�t ymm�rr�, miksi etsimme hiljaisuutta. He kulkevat kintereill�mme ja luulevat tekev�ns� palveluksen s�rkiess��n kovan ��nens� pauhinalla ymp�rilt�mme hiljaisuuden. Itse he pelk��v�t hiljaisuutta samoin kuin mekin olemme joskus pel�nneet -- ollessamme kahden itsemme tai jonkun muun kanssa. Sill� hiljaisuuden esiripun takana seisoo oikea itsemme ja odottaa joko kauhistuttavana tai yst�v�n�mme. Hiljaisuus on maaper�, josta tuomiot kasvavat ylitsemme ja maaper�, jossa hyve versoo. Kehityskaudella, jolloin emme jaksa kantaa sis�ist� hiljaisuutta mukanamme el�m�n melskeisiin, etsimme vahvistusta yksin�isest� hiljaisuudesta. Sis�inen olemuksemme vapautuu vieraasta kuorestaan, persoonallisuutemme p��see itsen�isesti ja vapaasti liikkumaan ja koskettamaan. Saamme hetkeksi lev�t� alkusyntyisess� ymp�rist�ss�mme totuttautuaksemme v�hitellen kuolemankin hiljaisuuteen. Maeterlinck opettaa meit� l�yt�m��n hiljaisuuden jokap�iv�isest� el�m�st�. H�n ottaa meit� k�dest� ja unohtaa kaikki vastenmieliset piirteemme. Sanallakaan h�n ei tuomitse meit� voidakseen taivuttaa meid�t k�sitt�m��n ihmisolemuksen varjokuvia. Monet vikasi ovat monien ansioittesi ituja, sanoo h�n. H�n liikuttaa syd�mens� kynttil�� ja n�ytt�� meille ihmisten liikkeet h�m�r�� valosta erottavalla kankaalla. Voimme tuottavasti tutustua t�m�n belgialaisen erakon el�m�nkuviin. Ne voivat tuntua yht� l�heisilt� kuin kirkkaassa j�rjen valossa n�hdyt el�mykset. Ne voivat yht� herk�sti koskettaa el�m�mme ydint� kuin j�rjen ter�aseet ja toiminnan j�rkytykset. Maurice Polidore Bernard Maeterlinck syntyi elokuun 29:nten� 1862 Gentiss�, kaupungissa, jolle lukuisat luostarit, ahtaat kadut, kanavat ja tunnelmalliset vanhat rakennukset antavat keskiaikaisen leiman. Maeterlinck sai ensimm�iset opinalkeensa ja kasvatuksensa jesuiittain koulussa. H�nen runolliset taipumuksensa siell� sit�vastoin ankarasti tukahutettiin. Vanhempiensa tahdosta h�n opiskeli lakitiedett� ja asettui asianajajaksi kotikaupunkiinsa, mutta j�tti t�m�n toimialan k�yty��n Pariisissa, miss� oli saanut voimakkaita kirjallista her�tteit�. H�nen ensimm�inen kirjallinen yrityksens�, runokokoelma vuodelta 1889, ei her�tt�nyt sanottavaa huomiota. Mutta n�ytelm� �Prinsessa Maleine�, jonka ensi painoksen kirjailija itse k�sipainossa er��n yst�v�ns� kanssa valmisti 25 kappaleen suuruiseksi, saavuttaa kaikkien tunnustuksen, ja Octave Mirbeau pit�� nuorta kirjailijaa uutena Shakespearena. Maeterlinckin ensimm�isi� teoksia onkin sanottu �marmoriin hakatuiksi unelmiksi�. T�m� n�ytelm� m��rittelee jo t�ydelleen Maeterlinckin tuotannon, etenkin n�ytelmien, peruss�vyn: olemisen arvoitusta selitt�m��n ja ratkaisemaan on tuotu kuolema, olemisen salaper�isin ja tuskallisin asia; se vaikuttaa, ett� sanoja on v�h�n ja nekin lausutaan ik��nkuin sammaltaen ja hapuillen, jylh�� taustaa vasten ovat liikkeet ter�v�sti erottuvat ja j�yk�t, mutta yksinkertaiset ja luonnolliset, niit� on niukalti, ja ilmassa tuntuu olevan painostavaa tiivistyst� ja tuskallista j�nnityst�, sill� jotakin ihmeellist� odotetaan. Maeterlinck ohentaa n�in sanonnallaan sit� kudosta, jonka l�pi me n�emme ihmisen sis�isen el�m�n jokap�iv�iset liikahdukset ja niiden perustunnelmat. Jokap�iv�isten sanojen ja arkip�iv�isten askareitten alla on jotakin paljon t�rke�mp�� ja hyvin merkityksellist�: sielujen salattua el�m�� hiljaisuudessa. Esiintyy yksinkertaisia, v�h�p�t�isi� henkil�it�, kuten lapsia ja sokeita, viel�p� el�imi�kin, joille t�m� k�tketty salaisuus selvi��. Sokea n�ytelm�ss� �Sokeat� toisten sokeain kaivatessa ja moittiessa tunnotonta johtajaansa, jota ei kuulu heid�n luokseen, kompastuu johonkin kylm��n ja oivaltaen sen johtajan ruumiiksi sanoo: �Yksi meist� lie kuollut.� N�ytelm�ss� �Kutsumaton vieras� (1890) samoin sokea isois� aavistaa lampun sammumisen enteeksi, kuulee kuoleman hiiviskelev�n tuvan seinustoilla ja tuntee sen katsovan ikkunasta, astuvan sis��n ja istuutuvan h�nen viereens� p�yd�n ��reen; toisia kiusoittaa ukon levottomuus, sill� sairas makaa viereisess� huoneessa; vihdoin ilmestyy sairaanhoitajatar kynnykselle ja tekem�ll� ristinmerkin ilmoittaa, ett� sairas on kuollut. Maeterlinckin muut n�ytelm�t, �Sis�ll�, jossa kuolema my�s kummittelee ja el�m� kulkee yh� suurten k�sitt�m�tt�mien ja kohtalokkaiden voimien varjossa, �Seitsem�n prinsessaa� (1891), �Pelleas ja Melisand� (1902), �Maria Magdaleine� sek� vieh�tt�v�t satun�ytelm�t �Joyzelle� (1903) ja �Sininen lintu� (1908) ovat kaikki samaan henkeen kirjoitettuja, mutta niiss� on jo havaittavissa huomattavampaa kehityst� kirkastumista kohti. Erikoisasemassa on Maeterlinckin historiallinen n�ytelm� �Monna Vanna� (19�2), koska h�n n�enn�isesti poikkeaa siin� aikaisemmista n�ytelmist��n; siin� on kuohuvaa el�m�� ja liikett� n�ytt�m�ll�. Vastapainona ja t�ydennyksen� ep�selville, hajanaisille ja ep�r�iville henkil�ille esitet��n t�ss� naisihanne, seestynyt sielu, jossa ei ristiriitaisuuksien solmuja synny, joka osaa rinnastaa velvollisuutensa molemmat puolet: sis��np�in ja ulosp�in. T�t� n�ytelm�� on esitetty kautta Euroopan. Kaikki arvostelijat eiv�t sit� ymm�rt�neet, eiv�t k�sitt�neet kirjailijan sis�ist� kehityst�, kun h�n alkoi todellisuusmaailmasta etsi� jonkinlaista t�ydennyst�. Rinnan ulkonaisten muutosten kanssa kulki kirjailija n�ihin aikoihin vapautusta ja valoisuutta kohti. H�n asettuu v. 1896 asumaan Pariisiin, miss� h�nen vaiteliaisuutensa ja keskiaikaiset haaveensa her�ttiv�t ensin kummastusta ja sitten kunnioitusta h�nen kirjailijatovereissaan. Maeterlinckin j�ykk�, taipumaton pyrkimys esti h�nt� muuttumasta Pariisissa pariisilaiseksi perhoseksi. Suuri muutos tuli h�nen el�m��ns� vasta siiloin, kun h�n tutustui n�yttelij�t�r Georgette Leblanciin josta tuli h�nen vaimonsa, ja joka esitti nimiosaa �Monna Vannassa�. Maeterlinckin olemuksessa ja tuotannossa on kaksi eri puolta, jotka ovat melkein yht� vastakkaisia kuin y� ja p�iv�. Mutta keness�k��n ne eiv�t liene toisiaan t�ydent�neet niin ihmeellisesti kuin h�ness�. Ja siin� on h�nen vahvuutensa, suuruutensa. Maeterlinck vapautuu v�hitellen kuoleman vallasta, kammo vaihtuu voittoisaksi mietiskelyksi, joka johtaa h�nen el�m�ns� valoisampiin ilmapiireihin. H�nen synnyinkaupunkinsa Gentin pohjoismaiseen mystillisyyteen pilkottaa yh� useampia todellisuudessa iloitsevan, optimistisen el�m�n valoviiruja, joita etel� ja Pariisi edustavat. Ne ovat kuin kimaltelevat suonet tummassa marmorissa. N�k�j��n vastakkaiset maailmat ovat sovitettavissa el�m�n sulautumissa. Lapsi, joka n�kee ymp�rill��n ihmeit�, uskoo, ett� se on todellista el�m��. Mystiikka on se tausta, jolta hohtaa useimpien ihmisten silmiin kaikki se, mik� on hyv�� ja valoisaa. Pilvist�, synkk�� taivasta vasten saavat ihmiskohtalot asetteellista ylevyytt� ja her�tt�v�t saman tunnelman kuin harmaasta graniitista rakennettu kirkko, joka pilvist� taustaa vasten seisoen alkaa hohtaa auringon s�teiss�. Useimmat ihmiset el�v�t p�iv�st� toiseen uskoen t�ydell� ep�ilem�tt�myydell� kaikkeen, mik� pelk�st��n silmi� koskettaa ja kouraan tuntuu, ja vaikka n�kev�tkin el�m�n salat, sanovat niit� todellisiksi, sill� he eiv�t uskalla mitata sit� mystiikkaa, joka heit� joka taholla seuraa. He pelk��v�t hukkuvansa siihen. Vain sellaiset ihmiset, jotka kevytmielisesti leikkiv�t tieteiden erittelyll�, uskaltavat tietoisesti kielt�� mystiikan. Maeterlinck on onnellisesti sovittanut n�m� kaksi maailmaa el�m�n arkikysymyksiss�. N�in h�n on saanut ihmeellisyytt� s�dehtiviin sanoihinsa ja ajatuksiinsa _jotakin hyvin todellisuudentuntoista_. H�nen kosketuksensa voi tuntua yht� todelliselta kuin tavallisen, syd�mellisen ihmisen sanaton k�denpuristus. Samalla se on opettajan, suurmiehen kosketus, joka saa meid�t v�r�j�m��n ja v�l�hdytt�� sieluumme totuuden s�teit�. Maeterlinck on n�hnyt paljon ihmeellist� ja salaper�ist� ymp�rill��n, h�n on l�yt�nyt sit� kaikkien aikojen kirjallisuudesta ja itsest��n, mutta siin� on h�nen erikoisuutensa, ett� h�n on havainnut sit� jokap�iv�isiss�kin oloissa. T�m� _ihmeellisen_ ja _jokap�iv�isen yhteydellisyys_ on ensin ilmennyt h�nelle hiljaisuudessa. Kehityksens� alkuaikoina ei h�n n�ytt�m�ll� saanut n�it� vastakohtia esille muuten kuin tuomalla kuoleman, tuskallisen odotuksen n�ytt�m�lle keskelle arkiaskareita. Mutta sitten l�ytyi j�rkytt�vi� ihmeit� jo todellisentuntoisemmista, valoisammista asioista, ehe�mmist� ihmisluonteista ja luonnosta, kuten kukista ja mehil�isist� ja viimeksi on Maeterlinckissa n�iden kahden kehityskauden yhtym� saanut uuden muodon. Tutkimuksen kohteena on h�nell� nyt sielun salaper�inen todellisuus. Maeterlinckin siirtym�kausille kuvaavia ovat h�nen mieteteoksensa. H�n k��nsi ranskankielelle useita mietekirjailijoita, kirjoitti esipuheita k��nn�ksiins� ja tutkielmia. Mystikot Jakob B�hme ja Swedenborg olivat h�nen mielikirjailijoitaan, samoin Plotinos, joka h�nen sanojensa mukaan �on koettanut inhimillisen ymm�rryksen tiet� eritell� sit� jumalallista voimaa, joka vallitsee t��ll�. Carlylelta h�n on saanut paljon vaikutelmia, ja Emerson on h�nen opettajansa. Vihdoin h�n perehtyi it�maiseen viisauteen ja Novalikseen, Flaamilaisella munkilla Ruysbroekilla oli h�neen suuri vieh�tysvoima. T�m� 14. vuosisadan askeetti kirjoitti erakkoel�m�ss��n h�m�ri�, kaihoisia kirjoja sielun yhtymisest� Jumalaan. Ruysbroekin tuotanto on kuin suurennuslasi, joka on suunnattu pimeyteen ja hiljaisuuteen, kuvailee Maeterlinck. Olemme ihmisajatuksen ��rimm�isten rajojen kohdalla ja paljon yl�puolella j�rjen napapiiri�, siell� on tavattoman kylm�� ja kuitenkin on siell� vain tulta ja valoa. H�nen ajatuksensa virtailevat kuin l�pin�kyv�t j��telit hiljaisuuden v�ritt�m�ll� merell�. T�llaisten her�tteiden ja sis�isten kokemusten tulos on v. 1895 ilmestynyt �K�yh�in aarteet� (La Tr�sor des humbles), mieteteos, jonka kirjailija omisti tulevalle vaimolleen. Otsikko viittaa raamatunlauseeseen �autuaita ovat hengess� vaivaiset�, ja ensimm�inen luku k�sittelee hiljaisuutta alkaen sanoilla: �Silence and Secrecy! huudahtaa Carlyle, niille pit�isi pystytt�� alttari yleist� palvontaa varten.� Jos meill� on jotakin todellista sanottavaa toisillemme, on meid�n vaiettava. Sielut koskettavat toisiaan parhaiten ilman aisteja. Sis�isen n�kemiskyvyn voima on el�m�ss� t�rkeint�. Vain jokap�iv�isen el�m�n hiljaisuudessa, jossa ei mit��n tapahdu, voi oppia tuntemaan vaiteliasta omaa �min��ns� ja mahdollisuuksia syv�llisemp��n, kauniimpaan el�m��n. Kohtalo on sis�ss�mme. T�llaisia mietelmi� tapaamme t�ss� kaikkialla suurta ymm�rt�myst� saavuttaneessa teoksessa. Kirjan muista luvuista mainittakoon �Sielun her��minen�, �Naisista�, �Ruysbroek ihmeellinen�, �Emerson�, �Novalis�, �Arkiel�m�n tragiikka�, �N�kym�t�n hyvyys� sek� vieh�tt�v�t �Syv� el�m� ja �Sis�inen kauneus�, jotka ovat kokoelmaamme k��nnetyt. Maeterlinckin seuraava mieteteos oli �Viisaus ja kohtalo� (1898), jota kuvaavat kirjailijan omat sanat: �Emme kohtaa mysteeriota en�� pelokkaasti, vaan uskalluksella�. Ilmenee uskalias onnenkaipuu. Jos jotkut ihmiset uskoisivat ett� he omistavat onnen ja kaikki ovat onnellisia, vaikuttaisi se terveellisesti ymp�rist��n ja kaikki ep�oleellinen raukeaisi olemattomiin. Ellemme tied� mihin kuljemme, voimme ainakin tiest�mme iloita. Vuodelta 1902 on teos �Haudattu temppeli�, jossa runokuvin rakennetaan silta ihmisen sis�isen olemuksen ja h�nen kohtalonsa v�lille ja osoitetaan sielun voiman hallitsevan et�isi� ja tulevia asioita. Maeterlinck tahtoo meille �pit�� auki suuria valtateit�, jotka johtavat kohtalon herruuteen -- onneen.� Miettiess��n ihmisten kesken ja ihmisen itsens� sis�ss� vallitsevaa �oikeudenmukaisuuden mysteeriota� h�n saa sille ulkokohtaisen kiinnepisteen ulkopuolelta ihmisel�m��. Tunnollisella asiallisuudella ja tiedemiehen perusteellisuudella h�n tutkii mehil�isvuoden tapahtumia mehil�iskeossa ja kirjoittaa luonnontieteellismietelm�llisen teoksensa �Mehil�isten el�m� vuonna 1901. Samaan suuntaan kulkee h�nen teoksensa �Kukkien �ly� v. 1907; siin� h�n tutkii kukkien tuoksun kehkeytymist� ja paljastaa taipumuksiaan l��k�rialalle. Korkeimmille kuvitteluille h�n osaa antaa kouraantuntuvan muodon ja p�invastoin todellisuuden tapahtumille aatteellisia selityksi�. Mainitsemista ansaitsee viel� �Kaksoispuutarha�, jossa kuvataan aitotuoreita el�myksi� kirjailijan omasta kokemuspiirist�. Kirjailija kuvaa verrattomalla ymm�rt�myksell� pienen koiran el�m�ntapauksia ja kertoo automobiilin koneistosta niin mielt�kiinnitt�v�sti kuin olisi kysymys ihmisen omasta rakenteesta ja siksi lukee sit� j�nnittynein mielin aivan kuin odottaisi jotakin tapahtuvan. Kirjallisista ansioistaan h�n sai v. 1911 Nobelin palkinnon. Vuonna 1914 alkaneeseen maailmansotaan h�n on ottanut osaa ja jatkanut sen ohella kirjallista tuotantoaan. T�m�n ajanjakson tuotteita ovat teokset �Kuolema�, �Sodan pirstaleet� ja �Tuntematon vieras�, jossa kuvaillaan ja eritell��n ihmisen alatajun ihmeellisi� tapauksia; siis kysymyksi� tieteen rajamailta. Siin� piirteit� kirjailijan monikirjavasta tuotannosta. Tiedustelemme levottomin mielin niiden henkil�iden yksityisel�m��, joiden teokset v�litt�v�t sieluumme totuuden v�lkkeit� ja jotka siksi ovat tulleet meid�n oppaiksemme ja mestareiksemme. Toivoisimme n�kev�mme, ett� he todellisuudessa ovat sellaisia, jommoisiksi me heid�t heid�n teostensa mukaan mieless�mme kuvittelemme ja pelk��mme l�yt�v�mme pettymyksi� tuottavia puutteita. Ne, jotka tuntevat Maeterlinckin, saavat p�invastoin onnellisia yll�tyksi� t�ydellisest� sopusoinnusta, joka vallitsee h�nen teostensa ja h�nen el�m�ns� v�lill�. Esipuheessaan er��seen Maeterlinckin valikoimateokseen on kirjailijan vaimo huomauttanut Maeterlinckin yksityisel�m�n sopusuhtaisuudesta. �H�n on parantanut heikkoutensa, kanavoinut kykyns�, monistanut tarmonsa ja kouluttanut vaistonsa.� Menestys ei ole lainkaan koskenut h�neen; se on antanut vain sit� luottamusta, jota h�nell� ei alussa ollut. H�n ei tahdo n�ytt�� ihmeellisemm�lt� kuin on, vaan sanoo olevansa �talonpoika�. Teoksillaan ansaitsemansa rikkaudet h�n on k�ytt�nyt paetakseen ihmisten ilmoilta. H�n on n�et ostanut kes�asunnokseen ikivanhan luostarin. Siell� h�n viett�� kes�ns� hiljaisuudessa l�himpiens� kanssa t�ydellisess� erakkolassa. Kirjoitusp�yt�ns� h�n j�rjest�� milloin mihinkin siimekseen. H�n istuu kirjoittaen luostarin komeroissa, puutarhan luolassa tai kappelissa tai ulkoilmassa. On olemassa jonkinlainen avain h�nen ymm�rt�miseens�. Vaikka h�n on aikansa yl�puolella, niin ettei h�nen kirjoihinsa aika ole ly�nyt leimaansa, on h�n kuitenkin samalla tavallinen ihminen. Sill� kirjallisesta ty�st� heretty��n h�n k�y katsomassa puutarhassa kukkiaan, mehil�isi��n ja puitaan, kastelee kukkia ja ryhtyy maat�ihin kuin tavallinen, vaatimattomasti puettu m�kkil�inen. Lomahetkin� h�n harjoittaa mieliurheilujaan, sill� h�n on karaistunut, voimakas miesten mies. H�n ajaa automobiililla, soutaa kanootilla, ui, kalastaa, tekee k�velyretki� ja talvella luistelee. Tai h�n poistuu sorvipenkin ��reen ja valmistaa kaikenlaisia somia esineit� v�ltt��kseen hy�dyt�nt� ja jokap�iv�ist� keskustelua. Niin viett�� h�n aikaista, tervett� ja s��nn�llist� el�m��. Ja tervehdytt�v�n ty�n ohessa h�n mietiskelee ja kypsytt�� ajatuksia, jotka sitten empim�tt� kirjoittaa kirjaan. Kuinka rikas onkaan h�nen sis�inen el�m�ns�. H�nk��n ei sanoillaan ole saanut sanotuksi muuta kuin osan sis�isten n�kemystens� ja tuntemustensa helmeilyst�. N�hdess��n sis�isen moninaisuuden h�n p��ttelee sieluntuntijan aavistuksella: �Ei ainoakaan liike, ajatus, synti, kyynel tai ainehiukkanen hankitusta tietoisuudesta katoa maan uumeniin. V�h�p�t�isinkin tekomme her�tt�� henkiin is�mme, ei haudoista, miss� he liikkumatta lep��v�t, vaan sisimm�st� itsest�mme, miss� he alati el�v�t� Runoilijan ja todellisuuden vaarinottajan voimakas vastakohtaisuus antaa meille syv�llisen opetuksen, joka tunkeutuu vastahakoisimmankin korvaan. Siin� Maeterlinckin el�m�nty�n onnistumisen, menestyksen salaisuus. Siit� on takeena kirjailijan el�m�nkatsomuksen ter�ksinen vakavuus. Sill� samoin kuin Emersonkin on Maeterlinck kaikessa toiminnassaan valhetta kammova ja rehellinen pyrkimyksess��n eik� pintapuolisen ihmisen tavoin pelk�� n�enn�isi� ep�johdonmukaisuuksia, sill� h�n luottaa el�m�npyrkimystens� vakavuuteen. Maeterlinck on kulkeutunut tunneherk�n salamyhk�isyytens� ��rimm�isyyteen ja sitten toipunut sen kirveltelyst�. Kun tulee aika, jolloin ihmiset virvoittavaa uudistusta janoten alkavat viljell� keskityksen, sis�isyyden ja aatteellisuuden arvoja, on Maeterlinckilla entist� enemm�n sanottavaa. H�nen parhaat ajatuksensa saavat kantavuutta, opitaan ymm�rt�m��n h�nen ihmettelev�n mielens� tunnelmallisia pys�hdyksi� keskell� jokap�iv�isen toiminnan vainioita. �H�n on ilman valhetta osannut opastaa meit� autuuden tielle, ja ohjata odottamaan ilman turhia toiveita�, kirjoittaa h�nen vaimonsa. �H�n on osannut katsoessaan vain el�m�� antaa meille luottamusta siihen paljastaessaan kauneuksia v�h�isimm�ss�kin ja kurjimmassakin ilossa, ylevyytt� alhaisimmassa. Kukkulalle h�n on korottanut rakkauden ja totuuden temppelin. Ei mik��n ovi sulje p��sy� sinne eik� mik��n katoavainen jumaluus asu siell�.� Mihin asti p��see viel� Maeterlinck? Mit� vaiheita h�nell� viel� on edess��n? Kirjassaan �Viisaus ja kohtalo� kertoo Maeterlinck Dantesta. Dante kysyy �kki� itselt��n, kun h�n n�kee, ettei h�nen ymp�rill��n en�� mik��n liiku, onko h�n paikoillaan vai l�hestyyk� h�n yh� Jumalan istuinta? Silloin katsahtaa h�n Beatriceen ja kun t�m� n�ytt�� h�nest� kauniimmalta, tiet�� h�n olevansa l�hell� p��m��r��ns�. �Sill� siit�, kuinka suureksi tiedonhalu, rakkaus, kunnioitus ja ihmettely kaikkeen el�m�ss� meit� ymp�r�iv��n on kasvanut, voi laskea ne askeleet, jotka olemme ottaneet totuutta kohti.� Syv� el�m�. On hyv� muistuttaa ihmisille, ett� mit�tt�minkin heist� �kykenee jumalallisen esikuvan mukaan, jota h�n ei valitse, muovailemaan suuren henkisen persoonallisuuden, joka on kokoonpantu puoleksi h�nest� itsest��n ja puoleksi ihanteesta; ja ett� se, mik� el�� t�ytt� todellisuutta, varmasti on juuri t�m�.� Itse kunkin on oman p��sem�tt�m�n arkiel�m�ns� v�h�p�t�isyydest� l�ydett�v� korkeamman el�misen mahdollisuudet.[46] Siin� on meid�n jaloin p��m��r�mme. Me olemme kesken�mme erilaisia vain sik�li kuin olemme erilaisessa yhteydess� ikuisuuden kanssa. Sankari on suurempi mierolaista vain sen t�hden, ett� h�n jonain hetken��n on el�v�mmin tajunnut jonkin sellaisen yhteyden. Jos on totta, ettei luomakunta p��ty ihmiseen, vaan ett� korkeammat ja n�kym�tt�m�mm�t olennot ymp�r�iv�t meit�, niin ovat he meit� ylempi� vain sent�hden, ett� heill� on ikuisuuden kanssa sellaisia yhdyssiteit�, joita me emme aavistakaan. Noita yhdyssiteit� meill� on mahdollisuus monistaa. Jokaisen ihmisen el�m�ss� on p�iv�, jona taivas itsest��n avautuu, ja melkein aina on ihmisen todellinen aineeton persoonallisuus alkuisin semmoisesta hetkest�. Semmoisena hetken� me varmaan saamme ne n�kym�tt�m�t ja ikuiset kasvonpiirteet, jotka me tiet�m�tt�mme k��nn�mme enkeleit� ja sieluja kohden. Mutta useimmille ihmisille avautuu taivas sill� tavoin vain sattumalta. He eiv�t itse ole valinneet niit� kasvonpiirteit��n, joista enkelit heid�t ikuisuudessa tuntevat, eiv�tk� he osaa jalostaa eiv�tk� puhdistaa niiden juonteita. Ne ovat syntyneet vain satunnaisesta ilosta tai surusta, pelosta tai ajatuksesta. Me synnymme todellisesti vasta sin� p�iv�n�, jona me ensi kerran syvimm�ss�mme tunnemme, ett� el�m�ss� on jotain totista ja odottamatonta. Joku toteaa �kisti, ettei h�n olekaan yksin taivaan alla. Joku toinen huomaa suudelmasta tai kyyneleest�, ett� �kaiken parhaan ja pyh�n alkul�hde, maailman kaikkeudesta aina Jumalaan asti, on k�tkettyn� kaukotahtisen y�n tuolla puolen�. Kolmas on ilossaan ja onnettomuudessaan havainnut jumalallisen k�den kosketuksen; joku taas on tajunnut, ett� kuolleet ovat oikeassa. Viel� on joku tuntenut my�t�tuntoa, joku on ihaillut ja joku on pel�nnyt. Usein ei tarvita juuri mit��n, riitt�� sana, liike, jokin mit�t�n seikka, johon ei sis�lly edes ajatusta. �Ennen rakastin sinua niinkuin velje�ni�, sanoo jossain joku Shakespearen sankari, �mutta nyt kunnioitan sinua niinkuin omaa sieluani�. Varmaankin sin� p�iv�n� juuri joku olento tuli maailmaan. Me voimme siten synty� useammin kuin yhden kerran ja jokaisessa sellaisessa syntym�ss� me hiukkasen l�hestymme Jumalaamme. Mutta melkein kaikki me tyydymme odottamaan kunnes jokin tapaus vastustamattomalla valovoimallaan v�kisin tunkeutuu meid�n pimeyteemme ja valaisee meid�t vasten tahtoamme. Me odotamme jotakin onnellista tapausta, jolloin meid�n sielumme silm�t sattumalta ovat auki, kun meille jotakin tavatonta tapahtuu. Mutta valoa on kaikessa mit� tapahtuu, ja suurimmat ihmiset ovat suuria vain siksi, ett� heill� on tapana pit�� silm�ns� avoimina kaikille valoille. Pit��k� sitten v�ltt�m�tt� sinun �itisi vet�� viimeiset hengenvetonsa sinun syliss�si, pit��k� lastesi hukkua jossain haaksirikossa ja sinun itsesi t�in tuskin pelastua kuolemasta, ett� sin� lopultakin tulisit tiet�m��n, ett� sin� el�t k�sitt�m�tt�m�ss� maailmassa, jossa alati olet ja jossa n�kym�t�n Jumala asuu ikuisesti yksin luomiensa kanssa? Pit��k� sitten v�ltt�m�tt� sinun morsiamesi menehty� tulipalossa tai sinun silm�isi edess� painua valtameren viheri��n syvyyteen, jotta sin� hetken ajan tajuaisit, ett� rakkauden valtakunnan rajat ehk� ovatkin kaukana Miran, Altairin ja Berenicen-hiusten hienojen valov�ikkeiden tuolla puolen?[47] Jos olisit pit�nyt silm�si avoinna, niin etk� olisi yhdess� suudelmassa voinut n�hd� sit�, mit� �sken n�it suuressa onnettomuudessa? Tarvitaanko siis tuskan peitsen iskuja her�tt�m��n niit� jumalallisia muistoja, jotka uinuvat meid�n sieluissamme? Viisas ei kaipaa sellaisia j�rkytyksi�. H�n katselee kyynelt�, nuoren tyt�n k�denliikett�, putoavaa vesipisaraa; h�n kuuntelee ajatusta, kun se kiit�� ohi, puristaa veljen k�tt�, l�hestyy jotain huuliparia avoimin silmin ja sieluin. Niiss� h�n alati n�kee sit�, mit� sin� saat n�hd� vain hetken ajan; ja yhdest� hymyilyst� h�n oppii sen, mihin sin� tarvitset myrsky�, ehk�p� kuoleman k�den kosketusta. Sill� mit� ovatkaan �viisaus�, �hyve�, �sankarillisuus�, �el�m�n suuret juhlahetket� -- mit� ovatkaan ne pohjaltaan muuta kuin semmoisia hetki�, joina ihminen enemm�n tai v�hemm�n on edennyt oman itsens� ulkopuolelle ja osannut vaikka v�h�ksikin aikaa pys�hty� jollekin ikuisuuden portille, josta h�n n�kee, ettei pienink��n huudahdus, ei kalpein ajatus, eik� heikoinkaan liike painu tyhjyyteen, tai jos painuu, niin itse se painuminen on niin mittaamaton, ett� se riitt�� antamaan meid�n el�m�llemme juhlallisuuden leiman? Miksi odotat, ett� taivas aukeaisi pitk�isen jylin�ll�? Sinun pit�� tarkata niit� onnellisia hetki�, kun se aukeaa hiljaisuudessa; ja niin se aukenee alinomaa. Sin� sanot, ett� etsit turhaan Jumalaa omasta el�m�st�si, h�n ei n�ytt�ydy. Mutta miss�p� el�m�ss� ei olisi tuhansia hetki�, jotka joskus muistuttavat sit� n�ytelm��, miss� kaikki seisovat ja odottavat jumaluuden ilmaantumista eik� kukaan n�e sit�, kunnes er��n kuolevan tietoisuudesta yht'�kki� purkautuu siell� versonut ajatus ja muuan vanhus huudahtaa, ilosta ja kauhusta nyyhkytt�en: �Jumala? Siin�h�n on Jumala!� Pit��k� meid�n aina saada tieto kaikesta, ja emmek� osaa polvistua, jollei joku ole meille sanomassa, ett� nyt Jumala k�y ohi? Jos olet syv�sti rakastunut, niin ei kenenk��n tarvinnut siin� huomauttaa, ett� sinun sielusi on maailmojen suuruinen, ett� taivaankappaleet, kukkaset, y�n ja meren aallot eiv�t ole yksin�isi�, ettei mik��n loppunut, vaan kaikki alkoi n�kyv�isyyden kynnykselt�; ja ett� ne huuletkin, joita suutelit, kuuluivat paljon korkeammalle, kauniimmalle ja puhtaammalle olennolle kuin se, jota k�sivartesi syleiliv�t. Sin� siis olet n�hnyt semmoista, mit� ei el�m�ss� voi n�hd� joutumatta huumeeseen. Mutta eik� ihminen voi el�� niinkuin h�n aina rakastaisi? Sankarit ja pyhimykset eiv�t ole muuta tehneet. Todellakin, me olemme t��ll� liian kauan odottaneet, niinkuin sadun sokeat, jotka l�htiv�t pitk�lle matkalle, saadakseen kuulla Jumalaansa. He olivat istuneet temppelin portaille ja kun joku kysyi, mit� he siin� tekiv�t, niin he vastasivat p��t�ns� huojutellen: �Me odotamme, mutta Jumala ei ole viel� sanonut sanaakaan.� He eiv�t n�hneet, ett� pyh�t�n kupariportit olivat kiinni, eiv�tk� tienneet, ett� heid�n Jumalansa ��ni aaltoili holvikossa. Meid�n jumalamme ei hetkeksik��n keskeyt� puhettansa, mutta kukaan ei ajattelekkaan raottaa portteja. Ja kumminkin, jos tahdottaisiin pit�� siit� vaaria, niin ei olisi ollenkaan vaikeata jokaisessa k��nteess� kuulla se sana, mik� Jumalan on sanottava. Me kaikki el�mme ylevyyden piiriss�. Miss�p� me muualla el�isimmek��n! Ei ole muuta el�misen paikkaa. Meilt� ei puutu taivaallisen el�misen tilaisuutta, vaan meilt� puuttuu huomiokyky� ja harrasta keskittymist�, pient� sielullista huumaa. Jos sinulla onkin vain pieni kammio, niin etk� luule Jumalan olevan siell�kin, ja etk� luule siell� voivasi viett�� ylevyyden el�m��? Jos valitat el�m�si yksin�isyytt� ja tyhjyytt�, ettei sinua kukaan rakasta eik� sinulla ole ket��n rakastettavaa, niin luuletko, etteiv�t sanasi ole erehdytt�vi�? Luuletko, ett� yksin�isyys ollenkaan on mahdollista, ett� rakkaus on jotain tiett�v�� tai n�ht�v��, ja ett� tapauksia punnitaan niinkuin kulta- tai hopealunnaita? Eik� el�v� ajatus -- saman tekev� onko se korkea vai matala; kun se l�htee sinun sielustasi, on se sinulle suuri -- eik� korkea pyrkimys taikka yleens� el�m�n juhlallinen hartaushetki voi saapua pieneenkin kammioon? Ja vaikka sin� et rakasta eik� sinua rakasteta, mutta sin� kumminkin v�kev�sti n�et tuhanten seikkain kauneuden, sielun suuruuden ja el�m�n sanomattoman totisuuden, niin eik� se ole yht� ihanaa kuin se, ett� sin� rakastaisit tai sinua rakastettaisiin? Ja vaikkapa itse taivas olisi sinulta k�tketty, niin eik� sittenkin toteudu runoilijan sana, ett� �laaja t�htikatto kaikesta huolimatta levi�� sinun sielusi ylitse kuoleman muodossa�?... Kaikki mit� meille tapahtuu, on jumalallisen suurta ja me olemme aina suuren maailman keskipisteess�. Mutta meid�n olisi totuttava el�m��n niinkuin �sken syntynyt enkeli, niinkuin rakastava nainen tai niinkuin kuoleva mies. Jos tiet�isit kuolevasi t�n� iltana, taikka vain i�ksi poistuvasi, niin katselisitko silloin esineit� ja asioita samalla silm�ll� kuin t�h�n asti? Etk� rakastaisikin toisin kuin koskaan ennen? N�kyv�isten ilmi�itten hyvyys ja pahuusko sinun ymp�rill�si suurentuisi? Sielujen kauneutta ja rumuuttako sin� silloin osaisit katsella? Eik� silloin kaikki, yksin pahuus ja k�rsimyskin, muodostu rakkaudeksi, jota suloisin kyynelkaste siunaa? Eik� jokainen anteeksiannon tilaisuus hiukkasen lievenn� eronhetken tai kuoleman katkeruutta, kuten on sanonut muuan viisas mies. Ja kumminkin, sellaisessa murheen tai kuoleman kirkkaudessakin, sopii kysy�: totuutta vaiko erehdyst� kohden ihminen ottaa ne viimeiset askeleet, jotka h�nelle on suotu? Kumpaisillako on n�kemisen taito, el�vill� vaiko kuolevilla, ja kumpaiset ovat oikeassa? Niit� onnellisia, jotka ovat niin ajatelleet, niin puhuneet ja toimineet, ett� saavat hyv�ksymisen kuolevilta ja suurten tuskien kirkastamilta! Se on suloisin palkinto viisaalle, jota el�m�ss� ei kukaan kuullut. Jos olet el�nyt el�m�si h�m�r�ss� kauneudessa, niin �l� ole rauhaton. Korkeimman oikeuden hetki ly� aina lopulta jokaisen ihmisen syd�mess�, ja onnettomuus avaa semmoisetkin silm�t, jotka eiv�t ennen auenneet. Kuka tiet�� vaikka sin� juuri t�ll� hetkell� kiit�isit yli kuolevan sielun, niinkuin jonkun semmoisen varjo, joka jo on tuntenut totuuden. Ehk�p� juuri kuolinvuoteilla punotaan todelliset ja kalleimmat voitonseppeleet viisaille, sankareille, kaikille, jotka ovat osanneet arvokkaasti el�� sielun mukana sen korkeissa, puhtaissa ja hienoissa surutunnelmissa. �Kuolema ei kaunista yksin meid�n elotonta muotoamme�, sanoo Lavater,[48] �vaan pelkk� kuoleman ajatus antaa itse el�m�llekin kauniimman muodon�. Samoin kaunistaa meid�n el�m��mme jokainen ajatus, joka on yht� ��ret�n kuin kuolema. Mutta t�ss� kohden ei pid� erehty�. Jokaisella ihmisell� on jaloja ajatuksia, jotka leijuvat kuin suuret valkoiset linnut h�nen sielunsa yll�. Mutta! ne eiv�t riit�. Ne ovat outoja lintuja, joita ensin h�mm�styt��n ja sitten karkoitetaan ne pois k�rsim�tt�mill� liikkeill�. Ne eiv�t ehdi meid�n el�m�mme ulottuville. Jotta meid�n sielumme tulisi totiseksi ja syv�ksi niinkuin enkelien sielu, niin siihen ei riita se, ett� meille silm�nr�p�yksess� vilahtaa maailman kaikkeus kuoleman tai ikuisuuden varjosta, ilon valosta, kauneuden ja rakkauden tulenliekeist�. Jokainen olento on el�nyt semmoisia hetki� eiv�tk� ne ole muuta j�lkeens� j�tt�neet kuin pivollisen arvotonta tuhkaa. Ei riit� sattuma, sattumien on tultava tavaksi. On opittava el�m��n totunnaisesti kauneudessa ja arvokkuudessa, Alhaisinkin olento erottaa el�m�st� sen jalon ja kauniin, jota olisi noudatettava; mutta tuolla kauniilla ja jalolla ei ole h�ness� tarpeellista tehovoimaa. Juuri tuota n�kym�t�nt�, abstraktista voimaa meid�n pit�� jo etuk�teen yritt�� lis�t�. Ja se voima lis��ntyy vain niille, jotka ovat saaneet tavakseen muita useammin istahtaa niille huipuille, joilla el�m� ulottuu sieluun asti ja joilta n�kyy, kuinka jokaiseen tekoon ja jokaiseen ajatukseen aina liittyy jotain suurta ja kuolematonta. Katsele ihmisi� ja asioita sis�isen silm�si muodon ja halun mukaisesti, mutta �l� koskaan unohda, ett� se varjo, jonka ne ohi menness��n luovat kallioon tai sein��n, on vain kiit�v� kuva valtavammasta varjosta, joka ylimaallisena joutsensiipen� levi�� jokaisen sielun yli, joka niiden sielua l�hestyy. �l� luule, ett� sellaiset ajatukset vain ovat tyhji� koruja ja ettei niill� olisi mit��n vaikutusta niiden el�m��n, jotka niit� vastaan ottavat. El�m�n muodosteleminen ei ole l�hesk��n niin t�rke�t� kuin sen havaitseminen, sill� el�m� muodostuu kyll� itsest��n siit� pit�in, kun se on tullut n�hdyksi. N�m� ajatukset, joista t�ss� puhun, muodostavat sankaruuden salatun aarrekammion, ja sin� p�iv�n�, jona el�m� pakottaa meid�t avaamaan tuon aarrekammion, me h�mm�stymme, kun emme l�yd�k��n sielt� muita voimia kuin niit�, jotka meit� ty�nt�v�t t�ydellist� kauneutta kohden. Silloin ei tarvita muuta kuin ett� joku suuri kuningas kuolee, kun me jo muistamme, �ett� maailma ei lopu pihaver�j�lle�; ja v�h�p�t�isinkin seikka riitt�� jalostamaan sielua joka ilta. Mutta vaikka sinulle sanotaan, ett� Jumala on suuri ja ett� sin� liikut h�nen kirkkaudessaan, niin ei se viel� saata sinua siihen kauneuden ja hedelm�llisen syvyyden el�m��n, jota sankarit eliv�t. Ehk� sin� aamuin ja illoin muistutat mieleesi, kuinka n�kym�tt�m�t k�det liehuvat sinun p��si yll� niinkuin tuhatpoimuinen vaippa, etk� kumminkaan koskaan huomaa noitten k�tten pienint�k��n liikett�. On oltava tietoisesti valveilla; ja on parempi valvoa turulla kuin nukkua temppeliss�, Kauneutta ja suuruutta on kaikissa asioissa, koskapa ei tarvita muuta kuin jokin odottamaton tapaus, ett� me sit� niiss� n�kisimme. Useimmat tiet�v�t sen, mutta vaikka he tiet�v�tkin, niin vasta kohtalon tai kuoleman ruoskaniskut ajavat heit� kiert�m��n olemassaolon ymp�rysmuuria ja siit� etsim��n rakoja, joista voisivat n�hd� Jumalan. He kyll� tiet�v�t, ett� matalan m�kin halvoissa seiniss� voi olla rakoja, jotka antavat ikuisuuteen, ja etteiv�t pienimm�tk��n ruudut v�henn� taivaan ��rett�myyksilt� yht��n piirreviivaa eik� t�hte�. Mutta ei riit�, ett� me omistamme totuuden, vaan totuuden on omistettava meid�t. Ja kumminkin: me el�mme maailmassa, miss� pienimm�tkin tapahtumat vaivattomasti saavuttavat yh� puhtaamman ja korkeamman kauneuden. Ei mik��n yhtyminen k�y niin helposti kuin taivaan ja maan. Ja jos olet katsellut t�hti�, ennenkuin suutelet armastasi, niin ei suudelmasi ole samanlainen kuin jos olisit katsellut vain huoneesi seini�. Jos joskus olet unohtunut seuraamaan valons�dett�, joka tunkeutuu el�m�n portin rakosista, niin ole varma siit�, ett� sin� p�iv�n� olet tehnyt yht� suuren teon, kuin jos olisit sitonut vihollisesi haavan, sill� t�ll�in sinulla ei en�� ollut vihollista. Ihmisen t�ytyy vaaniskella Jumalaansa, sill� Jumala piileksii; mutta h�nen piilopaikkansa tuntuvat, niiden perille p��sty�, niin herttaisen yksinkertaisilta. Pienikin seikka sen j�lkeen ilmaisee meille h�nen l�sn�olonsa, ja meid�n el�m�mme suuruuteen tarvitaan niin v�h�n. Niinp� jotkut runoilijain s�keet silloin t�ll�in arkiel�m�n pikkuaherruksissa tuntuvat yht'�kki� avaavan n�k�aloja ��rett�myyksiin. Mit��n juhlallista sanaa ei ole sanottu, eik� luulisi, ett� mit��n on esille manattu; ja kumminkin: miksi viittel�iv�t meille vanhuksen kyynelten takaa k�sitt�m�tt�m�t kasvot, mink� vuoksi ymp�r�i lapsen hymyily� y� t�ynn� enkelien havinaa, ja mink� t�hden me kuultuamme my�nt�v�n tai kielt�v�n kuiskauksen joltain sielulta, joka laulaen ty�skentelee toisaalla, mink�t�hden me henke� pit�en siin� sanoimme itseksemme: �T�ss�, t�ss� on Jumalan asunto, ja tuossa on taivaan esikartano?� Se johtuu siit�, ett� nuo runoilijat ovat tarkanneet �p��ttym�t�nt� varjoa� paremmin kuin me. Pohjaltaan ei korkein runous muuta olekaan kuin t�t�, eik� sill� ole muuta p��m��r��, kuin pit�� avoinna �niit� valtateit�, jotka johtavat n�kyv�isest� n�kym�tt�m��n�. Mutta se on my�s el�m�n korkein p��m��r�, ja se on el�m�ss� paljoa helpompi saavuttaa, kuin jaloimmassakaan runoudessa, sill� runouden on t�ytynyt pudottaa pois hiljaisuuden suuret siivet. Ei ole mit��n pieni� p�ivi�. T�m�n ajatuksen on laskeuduttava meid�n el�m��mme ja siin� muututtava sen perusolemukseksi. Ei t�ss� ole kysymys mist��n surullisuudesta. Pienet ilot, pienet hymyt ja suuret kyyneleet, kaikilla niill� on sama ulottuvaisuus paikassa ja ajassa. Voit leikki� el�m�ss�si yht� viattomana �kuin lapsi kuolinvuoteen ��ress�, eik� itkeminen ole mit��n v�ltt�m�t�nt�. Toisen maailman portit aukenevat yht� hyvin hymyilylle kuin kyyneleelle. Sin� saat tulla ja menn� mielesi mukaan, l�yd�t ehk� etsitt�v�si h�m�rist�, mutta �l� koskaan unohda, ett� olet porttien vaiheilla. * * * * * Poikettuani n�in pitkille syrj�poluille, palaan taas l�ht�kohtaani, siihen, �ett� on hyv� muistuttaa ihmisille, ett� mit�tt�minkin heist� kykenee jumalallisen esikuvan mukaan, jota h�n ei itse valitse, muovailemaan suuren siveellisen persoonallisuuden, joka on pantu kokoon tasan h�nest� itsest��n ja ihanteesta.� Mutta nyt on niin, ett� tuota �suurta siveellist� persoonallisuutta� ei koskaan ole muovailtu muualla kuin el�m�n syvyydess�; ja tarvittava ihannem��r� tulee vain jatkuvan �jumaluuden ilmestymisen� toten. Jokainen ihminen voi hengess� saavuttaa hyveellisen el�m�n huiput ja joka hetki saada tietoonsa, kuinka on teht�v�, ett� tekisi niinkuin sankari tai pyhimys. Mutta t�m� ei ole t�rkeint�. Meit� ymp�r�iv�n ilmapiirin on niin muututtava, ett� se lopulta muistuttaa sit� ilmapiiri�, joka t�ytt�� Swedenborgin[49] kultakauden ihanan maan, jossa ilma ei p��st� valhetta ulos suusta. Silloin tulee hetki, jolloin pieninkin paha, mink� ihminen tahtoisi tehd�, putoo h�nen jalkoihinsa niinkuin lyijykuula pronssikiekolle, ja jolloin meid�n tiet�m�tt�mme melkein kaikki vaihtuu kauneudeksi, rakkaudeksi ja totuudeksi. Mutta t�m� ilmapiiri ymp�r�i vain niit�, jotka kyllin usein ovat huolehtineet el�m�ns� tuulettamisesta aukomalla portteja toiseen el�m��n. Niiden porttien l�heisyydess� ihminen n�kee, mink� n�kee, niiden l�heisyydess� ihminen rakastaa, mink� rakastaa. Sill� l�himm�isen rakastaminen ei ole vain sit�, ett� kokonaan antautuu h�nelle, ett� palvelee, auttaa ja holhoo muita ihmisi�. On hyvin mahdollista, ett� sin� keskell� suurinta armeliaisuuttasi et ole hyv�, et kaunis etk� jalo, ja laupeudensisar, joka itse kuolee tyfussairasta hoitaessaan, voi olla sielultaan alhainen, pieni, kurja. Syv� l�himm�isenrakkaus on siin�, ett� rakastaa toisissa ihmisiss� sit�, mik� heiss� on ikuista, sill� oikea tosi-l�himm�inen on se, joka eniten l�henee Jumalaa, s.o. sit� mik� ihmisiss� on puhdasta ja hyv��; ja vain alati pysyttelem�ll� niitten porttien l�hettyvill�, joista �sken puhuin, voit sin� l�yt�� sen, mik� sieluissa on jumalallista. Silloin voit sin� suuren Jean Paulin[50] tavoin sanoa: �Kun tahdon syv�sti rakastaa jotakin kallista olentoa ja antaa h�nelle kaikki anteeksi, niin ei minun tarvitse muuta kuin hetkinen katsella h�nt� hiljaisuudessa.� T�ytyy oppia n�kem��n oppiakseen rakastamaan. Er�s yst�v�ni sanoi minulle kerran: �Olin el�nyt yli kaksikymment� vuotta sisareni parissa, ja _min� n�in h�net_ ensi kerran vasta silloin, kun meid�n �itimme kuoli.� Siin�kin sai kuolema riuhtaista auki yhden ikuisuuden portin, ennenkuin kaksi sielua n�ki toisensa alkuper�isen valon pilkahduksessa. Onko meiss� ainoatakaan, jonka ymp�rill� ei olisi tuommoisia sisaria, joita emme ole n�hneet? Onneksi on niiss�kin, jotka v�himm�n n�kev�t, aina jotakin, joka hiljaisuudessa toimii niinkuin he olisivat n�hneet. Olla hyv�, ei ehk� merkitsek��n muuta kuin olla v�h�ss� valossa sit�, mit� kaikki ovat pime�ss�. Ep�ilem�tt� juuri sen vuoksi ihmiselle on hy�dyllist� pyrki� kohottamaan el�m��ns� ja suuntaamaan kaipuunsa niille huipuille, joilla h�n saavuttaa mahdottomuuden tehd� pahaa. Senvuoksi h�nelle on hy�dyllist� totuttaa silm�ns� katselemaan tapauksia ja ihmisi� jumalallisen ilmapiirin l�pi. Mutta ei sek��n ole v�ltt�m�t�nt�; ja kuinka pienelt� n�ytt��k��n erotus Jumalan silm��n! Me el�mme semmoisessa maailmassa, miss� totuus vallitsee asioitten syvyydess�, ja jossa ei tarvitse selitell� totuutta, vaan valhetta. Jos veljesi onni sinua surettaa, niin �l� sill� halveksi itse�si; sinun ei tarvitse pitk�lt� etsi�, kun jo l�yd�t itsest�si semmoista, jota tuo onni ei sureta. Ja vaikk'et etsisi ollenkaan, niin ei se mit��n merkitse; jotakin kumminkin on, jota se ei ole surettanut. Niill�, jotka eiv�t mit��n ajattele, on sama totuus kuin niill�, jotka ajattelevat Jumalaa: se vain ei ole juuri niin l�hell� kynnyst�, siin� kaikki. �Kaikkein arkisimmassakin el�m�ss� on Jumalalle tehtyjen tekojen osuus suunnaton�, sanoo Renan.[51] �Kaikkein alhaisinkin ihminen on mieluummin oikea- kuin v��r�mielinen, kaikki me kumarramme ja rukoilemme useamman kerran p�iv�ss� kuin luulemmekaan.� Ja me h�mm�stymme kun joku sattuma yht'�kki� kirkastaa meille tuon jumalallisen osuuden merkityksen. Meid�n ymp�rill�mme on tuhansia ja taas tuhansia poloisia olentoja, jotka eiv�t el�iss��n ole n�hneet mit��n kaunista; he tulevat ja menev�t pimeydess�; luullaan, ett� kaikki on kuollutta, eik� kukaan kiinnit� heihin huomiota. Mutta sitten yhten� p�iv�n� joku sana, odottamaton vaitiolo, pieni kyynel, joka saapuu itse kauneuden l�hteist�, saa meid�t ymm�rt�m��n, ett� he ovat keksineet keinon, mill� pystytt�� sielunsa h�m�ryyteen ihanne, tuhatta kauniimpi kuin kauneinkaan seikka, mink� heid�n korvansa on kuullut taikka heid�n silm�ns� n�hnyt. Oo hiljaisuuden ja pimeyden jaloja, kalvaita ihanteita! Te ylinn� muita saatte enkelit hymyilem��n, te nousette suoraan Jumalan luo! Kuinka monen monissa majoissa, kurjuuden tyyssijoissa, vankiloissa teit� t�ll�kin hetkell� ravitaan jonkun suruisen sieluraukan kyynelill� ja verell�; niinkuin mehil�iset kaikkien kukkien kuoltua viel� tarjoovat tulevalle kuningattarelleen hunajaa, joka on tuhatta vertaa kalliimpaa kuin se, jota he antavat tavallisille arkisisarilleen... Kuka ei olisi useamman kuin yhden kerran el�m�n poluilla tavannut hyl�tty� sielua, jolla kumminkin viel� oli rohkeutta siell� h�m�riss��n el�tell� jotakin ajatusta, jumalallisempaa ja puhtaampaa kuin kaikki ne ajatukset, joita niin moni oli saanut valossa valita! Yksinkertaisuus, se on siin�kin Jumalan lempipalvelija; ja ehk� riitt��, kun jotkut viisaat tiet�v�t mit� on teht�v�, ett� muut tekev�t niinkuin hekin tiet�isiv�t... Sis�inen kauneus. Ei ole maailmassa mit��n, joka niin kauneutta kaipaisi, ei mit��n joka niin helpolla kaunistuisi kuin sielu. Ei ole maailmassa mit��n, jonka kohoominen olisi niin luonnollista ja jalostuminen niin pikaista. Ei ole maailmassa mit��n, joka olisi niin herkk� tottelemaan puhtaita ja jaloja k�skyj�. Ei ole maailmassa mit��n, joka niin n�yr�sti alistuisi korkeampien ajatusten mukaan. Ja ani harva sielu voi vastustaa sellaisen sielun ylivoimaa, joka antautuu kauniiksi. Voisi todella sanoa, ett� kauneus on meid�n sielumme ainoa ravinto. Sit� se kaikkialta etsii eik� se el�m�n alhaisimmissakaan vaiheissa kuole n�lk��n. Sill� ei mik��n kauneus j�� kokonaan huomaamatta. Se voi piill� tietoisuuden ulkopuolella, mutta se vaikuttaa yht� tehokkaasti niin y�ss� kuin p�iv�n kirkkaudessa. Sen luoma ilo vain on silloin luoksep��sem�tt�m�mp��, siin� ainoa erotus. Tarkatkaa kaikkein tavallisimpia ihmisi� silloin, kun jokin kauneuden pilkahdus osuu heid�n h�m�ryyteens�! Heit� on koossa jossakin, miss� hyv�ns�; ja heti kun he huomaavat yhtyneens�, niin n�ytt�� heid�n ensimm�isen� huolenaan olevan saada suljetuksi el�m�n suuret portit. Jokainen heist� on kumminkin yksin ollessaan useamman kuin yhden kerran el�nyt sielunsa mukaisesti. On ehk� rakastanut, ja aivan varmaan on k�rsinyt. Kukin heist� on v�ltt�m�tt�myyden pakosta kuullut �s�veli�, jotka saapuivat Kirkkauden ja Kauhistuksen et�isest� maasta�, ja on osannut monena hiljaisena iltana taipua lakien alle, jotka ovat syvempi� kuin mik��n meri! Mutta kun he tulevat yhteen, niin he himoitsevat alhaisuuden hekumaa. Heid�t valtaa jokin ihmeellinen kauneuden pelko. Ja mit� enemm�n heit� on, sit� enemm�n he sit� pelk��v�t, aivan samoin kuin he pelk��v�t hiljaisuuttakin tai liian selv�� totuutta. Ja t�m� on niin perin totta, ett� jos joku heist� p�iv�n kuluessa olisi sattumalta tehnyt jonkin sankariteon, niin h�n nyt kiirehtisi pyytelem��n sit� anteeksi esitt�en puolustuksekseen joitakin kurjia perusteita silt� alhaiselta tasolta, jolla heid�n kokoontumisensa tapahtua. Mutta katso: on sanottu jokin jalo ja ylv�s sana, ja se on jotenkin avannut el�m�n alkul�hteet. Joku sielu on hetken ajan uskaltanut n�ytt�yty� sellaisena kuin se on rakkaudessa, tuskassa, kuoleman hetkell� tai yksin�ns� y�n t�htien alla. Syntyy levottomuutta, kasvoilla n�kyy h�mm�styst� tai hymy�. Mutta etk� ole tuommoisina hetkin� kokenut, kuinka sielujen ihastus on jakamaton ja kuinka kiihke�sti heikoinkin sielu sielt� vankeutensa syvyydest� hyv�ksyy tuon sanan, jonka se on tuntenut kaltaisekseen. Ne elpyv�t yht'�kki� alkuper�iseen ja luonnolliseen ilmapiiriins�; ja jos sinulla olisi enkelien korvat, niin sin� kuulisit, siit� olen varma, kuinka niiden siivet havisevat suosiota siin� ihanan kirkkauden maassa, jossa ne kesken�ns� el�v�t. Etk� usko, ett� jos sellainen sana sanottaisiin joka ilta, niin arimmatkin sielut rohkaistuisivat ja ihmisten el�m� tulisi todellisemmaksi? Sellaista sanaa ei edes tarvitse uudistaa. On jo tapahtunut jotakin syv�llist� ja se j�tt�� sangen syv�llisi� j�lki�. Sielu, joka on sellaisen sanan sanonut, on siit� l�hin sisariensa jokailtainen tuttu, ja sen pelkk� l�sn�olo luo jotain ylevyytt� mit�tt�mimpiinkin lausahduksiin. Ainakin on tapahtunut jokin muutos, jota ei voi l�hemmin m��ritell�. Alhaisilla asioilla ei en�� ole samaa ehdotonta voimaa, ja s�ikytetyt sielut tiet�v�t, ett� niill� on paikka minne paeta... Varmaa on, ett� sielujen v�liset luonnolliset ja alkuper�iset suhteet ovat kauneussuhteita. Kauneus on meid�n sielujemme ainoa kieli... Muita kieli� ne eiv�t ymm�rr�. Kauneus on niiden ainoa el�m�, ainoa mit� ne voivat luoda ja ainoa mihin ne voivat kiinty�. Ja juuri senvuoksi jokainen ajatus, jokainen sana, jokainen suuri ja kaunis teko her�tt�� niin v�lit�nt� suosiota kaikkein sorretuimmassa, viel�p� kaikkein alhaisimmassakin sielussa, sik�li kuin ollenkaan on lupa puhua mist��n alhaisista sieluista. Sielulla ei ole mit��n elint�, mill� se voisi puuttua johonkin muuhun elementtiin, eik� se osaa mit��n arvostella muuten kuin kauneuden kannalta. Sin� saat joka hetki pitkin el�m��si n�hd�, ett� asia niin on; ja vaikka sin� useammin kuin yhden kerran olet kielt�nyt kauneuden, niin tied�t sen asian yht� hyvin kuin ne, jotka syd�miss��n alati kauneutta etsiv�t. Jos sin� jonain p�iv�n� syv�sti tunnet kaipaavasi toista olentoa, niin menetk� siiloin sen luo, joka kauneuden edess� on hymyillyt alhaista hymy�? Tai menetk� sen luo, joka p��n pudistuksella on loukannut jaloa tekoa taikka vain puhdasta pyrkimyst�? Ehk� kuulut niihin, jotka h�nen tekonsa hyv�ksyiv�tkin; mutta t�n� vakavana hetken�, kun totuus sinun ovellesi kolkuttaa, k��nnyt sin� toisen puoleen, sen, joka on osannut n�yrty� ja rakastaa. Sinun sielusi on syvyyksiss��n langettanut tuomionsa; ja se hiljainen ja v��j��m�t�n tuomio kohoaa ehk� kolmenkymmenen vuoden per�st� taas pinnalle, opastamaan sinua jonkun sisaren luo, joka on enemm�n sinua kuin koko sinun oma itsesi, sill� h�n on ollut l�hemp�n� kauneutta. Niin v�h�n tarvitaan edist�m��n sielun kauneutta. Niin v�h�ll� her��v�t uinahtaneet enkelit. Ei niit� ehk� tarvitse ollenkaan her�tt��k��n -- riitt�� kun ei niit� uneen uuvuteta. Nouseminen ei ehk� vaadikaan mit��n ponnistuksia, vaan vajoominen. Eik� vaaditakin ponnistusta vain ajatellakseenkin jotakin halpamaista meren vaiheilla tai y�n kasvojen edess�? Ja mik�p� sielu ei tiet�isi alati olevansa meren vaiheilla ja alati el�v�ns� ikuisen y�n ymp�r�im�n�? Jollemme niin pelk�isi kauneutta, niin emme pian en�� l�yt�isi el�m�st� muuta kuin sit�, sill� kaikessa, mit� me n�emme, on todellisesti olemassa vain kauneutta. Kaikki sielut sen tiet�v�t, kaikki ne ovat valmiina, mutta kaikki ne my�s salaavat kauneutensa. Jonkun niist� kumminkin t�ytyy �alkaa�. Miksi ei uskalleta ruveta siksi, joka �alkaa�? Kaikki toiset odottavat meid�n ymp�rill�mme malttamattomina, niinkuin pienet lapset satulinnan edustalla. Ne tunkeilevat kynnykselle, kuiskivat, katselevat raoista, mutta eiv�t uskalla avata ovea. Ne odottavat, ett� joku suuri tulisi avaamaan. Mutta sit� suurta tuskin koskaan tulee. Mit� siis vaaditaan tullakseen siksi suureksi ihmiseksi, jota toivotaan? Tuskin mit��n. Sielut eiv�t ole vaateliaita. Kauneutta l�hentelev� ajatus, jota et sano julki, mutta jota sill� hetkell� vaalit, se jo tekee sinut kirkkaaksi kuin l�pin�kyv� maljakko. Sielut n�kev�t sen ja ottavat sinut vastaan aivan toisin kuin jos olisit ajatellut veljesi pett�mist�. Me h�mm�stymme, kun jotkut sanovat, etteiv�t he ole koskaan tavanneet todellista rumuutta, ja etteiv�t he ole tulleet tiet�m��n mit� on alhainen sielu. Mutta siin� ei ole mit��n ihmeellist�. He �ovat alkaneet�. Kun he itse ovat ensin olleet kauniita, ovat he vet�neet puoleensa kaiken ohi kiit�v�n kauneuden, kuten majakka vet�� puoleensa laivat kaikilta n�k�piirin ��rilt�. On ihmisi�, jotka esimerkiksi moittivat naisia ajattelematta, ett� ensi kerran kohdatessamme naisen riitt�� yksi sana, yksi ajatuskin, joka kielt�� kaiken kauniin ja syv�llisen, ainiaaksi myrkytt�m��n _meid�n olemuksemme_ h�nen sielussaan. Er�s viisas mies sanoi minulle kerran: �Omasta puolestani en ole koskaan tavannut naista, joka ei olisi tuonut minuun jotain suurta.� H�n oli itse ensin suuri, siin� oli h�nen salaisuutensa. On vain yksi seikka, jota sielu ei koskaan anna anteeksi ja se on, kun sit� on pakotettu n�kem��n, koskemaan, ottamaan osaa rumaan tekoon, sanaan, ajatukseen. Se ei voi antaa semmoista anteeksi, sill� se merkitsisi sen oman itsens� kielt�mist�. Ja kumminkin: eik� olekin useimmista ihmisist� nerokkuus, voima ja taito samaa kuin sielun loitontaminen el�m�st��n, kaikkien syvempien pyrkimysten tarkkaa syrj�ytt�mist�. Siten he menettelev�t rakkaudessakin ja senvuoksi nainen, joka viel� on l�hemp�n� totuutta, voi tuskin hetke�k��n el�� todellista el�m�� heid�n kanssansa. N�ytt�� silt� kuin he pelk�isiv�t olla yhteydess� sielunsa kanssa ja pyrkisiv�t huolellisesti pysyttelem��n tuhansien penikulmien p��ss� sen kauneudesta. Ja p�invastoin olisi alituiseen pyritt�v� itsest��n edelle, Jos t�ll� hetkell� ajattelet tai sanot asioita, jotka ovat liian kauniita ollakseen todella omiasi, niin ne ovat sit� jo huomenna, jos t�n� iltana vain olet yritt�nyt niit� ajatella ja sanoa. Koettakaamme vain olla itse�mme kauniimpia; emme me kumminkaan siin� sieluamme voita. Hiljaisen ja salatun kauneuden suhteen ei koskaan erehdy. Muuten on siit� hetkest� ruveten kun sis�inen l�hde t�ysin kirkkaana pulppuaa jotenkin yhdentekev��, erehtyyk� joku olento vai ei. Mutta kukapa ajattelisikaan tehd� pienint�k��n semmoista tekoa, joka ei n�y? Ja kuitenkin me t�ss� liikumme alalla, miss� kaikki on vaikuttavaa, koska kaikki odottaa. Ei ainoakaan portti ole lukossa; tarvitsee vain ty�nt�� ne auki, ja linna on t�ynn� vangittuja kuningattaria. Usein riitt�� yksi ainoa sana siivoomaan pois kokonaisia tomuvuoria. Miksi ei rohjeta alhaiseen kysymykseen antaa jaloa vastausta? Luuletko, ett� se j�isi t�ysin huomaamatta tai her�tt�isi vain h�mm�styst�? Etk� luule, ett� se l�hent�isi kahden sielun luonnollista vuoropuhelua? Ei koskaan tied� mit� rohkaisevia tai vapauttavia vaikutuksia sill� on. Viel�p� sekin, joka torjuu vastauksen luolaan, vastoin tahtoaankin astuu askeleen omaa kauneuttaan kohden. Mik��n kauneus ei kuole puhdistamatta jotakin. Ei mik��n kauneus katoa. Ei tarvitse pel�t� sirotella sit� pitkin teit�. Se viipyy siin� viikkoja, vuosia, mutta on yht� liukenematon kuin timantti, ja vihdoin joku k�y siit� ohitse, n�kee sen kimmelt�v�n, ottaa sen ja poistuu onnellisena. Miksi siis pid�tt�isit kauniin ja ylev�n sanan vain siksi, ettet luule toisten sinua ymm�rt�v�n? Miksi siis hetke�k��n ehk�isisit korkeamman hyv�n syntymist� vain senvuoksi, ettet luule ymp�rist�si siit� hy�tyv�n? Miksi tukahuttaisit sielusi vaistomaisen pyrkimyksen korkeuksia kohden vain sent�hden, ett� kuulut laakson asukkaihin? Kadottaisiko syv� tunne voimaansa pime�ss�? Eik� sokealla ole muita v�lineit� kuin silm�t, erottaakseen ne, jotka h�nt� rakastavat niist�, jotka h�nt� eiv�t rakasta? Onko kauneuden olemassaolon ehtona, ett� sit� ymm�rret��n, ja eik� muuten jokaisessa ihmisess� ole jotakin, joka ymm�rt�� paljon enemm�n kuin mit� n�ytt�� ymm�rt�v�n, viel�p� enemm�n kuin mit� luulee ymm�rt�v�ns�? Korkein olento, mit� minun on onnistunut tulla tuntemaan, sanoi minulle er��n� p�iv�n�: �En kurjimmallekaan ole koskaan rohjennut antaa rumaa tai yht�kaikkista vastausta.� Ja min� huomasin, ett� tuolla olennolla, jonka el�m�� kauan olen seurannut, oli selitt�m�t�n vaikutusvalta kaikkein pimeimpiin, suljetuimpiin, sokeimpiin ja kapinallisimpiinkin sieluihin. Sill� mik��n suu ei voi kertoa sen sielun valtaa, joka pyrkii el�m��n kauneuden ilmapiiriss� ja itse on toimivasti, aktiivisesti, kaunis. Ja eik� muuten tuon toiminnan laadusta riipukin, onko el�m� kurjaa vai jumalallista? Jos voisi p��st� asioiden ytimeen, voisi hyvinkin tulla huomaamaan, ett� muutamien kauniiden sielujen valta juuri pit��kin toisia hengiss�. Eik� juuri se k�sitys, mink� itse kukin itselleen muodostaa muutamista valituista olennoista, olekin ainoa el�v� ja vaikuttava siveysoppi? Mutta mik� on tuossa k�sityksess� valitun ja valitsevan sielun osuus? Eik� se kaikki sekoitu hyvin salaper�isell� tavalla, ja eik� tuo ihanteellinen siveysoppi tunkeudu syvyyksiin, joita ei kauneimpienkaan kirjojen siveysoppi koskaan jaksa saavuttaa? Siin� on vaikutusvalta, joka ulottuu niin laajalle, ett� sen rajoja on vaikea m��ritell�, ja voimanl�hde, josta kaikki k�ymme monta kertaa p�iv�ss� janoamme sammuttamassa. Eik� pettymys niiden olentojen suhteen, joita olet pit�nyt t�ydellisin� ja joita kauneuden valtakunnassa olet rakastanut, eik� pettymys heid�n suhteensa heti v�henn� uskoasi k�sitteiden suuruuteen yleens� ja ihastustasi niihin? Ja toisaalta uskon, ettei mik��n maan p��ll� kaunista sielua niin luonnollisesti ja niin huomiota her�tt�m�tt� kuin tieto siit�, ett� jossain l�hist�ll� on puhdas ja kaunis olento, jota sielu voi rakastaa ilman sivuajatuksia. Kun sielu todella on l�hestynyt semmoista olentoa, lakkaa kauneus olemasta pelkk� kuollut esine, jota vain vieraille joskus n�ytet��n; se muuttuu �kki� valtavaksi elinvoimaksi, jonka vaikutus on niin luonnollinen, ettei sit� mik��n voi vastustaa. Sent�hden sit� on ajateltava; ihminen ei ole yksin; hyvien on oltava valveilla. Puhuttuaan viidennen Enneadinsa VIII kirjassa ��lyllisest� -- s.o. jumalallisesta -- kauneudesta� lopettaa Plotinos seuraavasti: �Mit� meihin tulee, olemme kauniita, kun pysymme itsellemme uskollisina ja rumia, kun vajoomme omaa luontoamme alemmaksi. Olemme kauniita viel�, kun tunnemme itsemme ja rumia, kun emme tunne itse�mme.� Mutta t�ll�in emme saa unohtaa, ett� olemme joutuneet korkeuksiin, joissa itsemme tuntemattomuus ei ole ihan samaa kuin ettemme tied� mit� meiss� tapahtuu, milloin olemme rakastuneita tai mustasukkaisia, kainoja tai kateita, onnellisia tai onnettomia. Ellei siell� tunne itse��n, ei my�s tunne sit� jumalallista, mit� ihmisiss� tapahtuu. Olemme rumia, kun etenemme niist� jumalista, jotka asuvat meiss�, ja me kaunistumme sik�li, kun opimme ne tuntemaan. Emme kuitenkaan l�yd� mit��n jumalallista toisissa, ennenkuin olemme heille osoittaneet jumalallisen itsess�mme. Yhden jumalista on annettava toisille merkki ja kaikki jumalat vastaavat pienimp��nkin viittaukseen. Ei voi liian usein todistaa, ett� tarvitaan vain aivan pienoinen rako, josta taivaallinen kirkkaus tunkeutuu sieluun ja saa sen l�hteet pulppuamaan. Kaikki maljat ojentuvat tuntematonta l�hdett� kohden, ja me olemme joutuneet paikkaan, jossa on vain kauniita ajatuksia. Jos voisi enkelilt� kysy� mit� meid�n sielumme tekev�t pimeydess�, vastaisi se varmaankin, vuosikausia katseltuaan kauas ohi sen, mit� se ihmisten silmiss� n�ytt�� tekev�n: �Ne muuttavat kauneudeksi kaikki pikkuseikat mit� niille annetaan.� Ihmissielu on todellakin harvinaisen rohkea! Se tyytyy koko y�n ty�skentelem��n siin� pimeydess�, johon useimmat meist� sen hylk��v�t ja jossa sit� ei kukaan puhuttele. Siell� se tekee voitavansa valittamatta, koettaen niist� kivist�, joita sinne heitet��n, l�yt�� niiss� ehk� piilev�n ikuisen valon siemenen. Ja kesken ty�t�ns� se odottaa hetke�, jolloin voisi n�ytt�� vaivalla kokoamansa aarteet siskolle, jota enin rakastaa tai joka sattumalta on l�himp�n�. Mutta on miljoonia el�m�ntapauksia, joissa ei mik��n sisko saavu luo ja joissa el�m� on tehnyt sielun niin araksi, ett� se kulkee tiet�ns� sanatonna ja saamatta kertaakaan koristautua yksinkertaisen kruununsa vaatimattomilla helyill�. Ja kaikesta huolimatta se n�kym�tt�m�ss� taivaassaan valvoo kaikkea. Se varoittaa, rakastaa, ihailee, vet�� puoleensa ja ty�nt�� luotaan. Jokainen uusi tapaus saa sen nousemaan pinnalle odottamaan, ett� se j�lleen sy�st�isiin alas, koska sit� pidet��n vaivalloisena ja hupsuna. Se harhailee kuin Kassandra Atridien pylv�st�iss�.[52] Siell� se lakkaamatta lausuu sanoja, joiden totuuskin on vain pimeytt� ja joita ei kukaan kuule. Jos kohotamme katseemme, odottaa se p�iv�n s�dett� tai t�hden tuiketta, muodostaakseen siit� ajatuksen tai ainakin itsetiedottoman ja puhtaan pyrkimyksen. Ja elleiv�t silm�mme mit��n kerro, osaa sielu muuttaa poloisen pettymyksens� joksikin sanoin kuvaamattomaksi, jonka se k�tkee kuolemaan saakka. Jos rakastamme, niin se juopuu valosta suljetun oven takana, eik� odotellessaankaan kadota yht��n hetke�; ja valo, joka raoista tunkeutuu, tulee sille hyvyydeksi, kauneudeksi tai totuudeksi. Mutta ellei porttia avata, (ja monessako el�m�ss� sit� avataan?), palaa sielu vankilaansa ja sen murheesta muodostuu ehk� totuus, joka on kaikkia muita ylev�mpi, sill� t�m� on k�sitt�m�tt�mien muutosten valtakunta; eik� sek��n, mik� ei ole syntynyt oven t�ll� puolella, joudu silti hukkaan, vaikkei se p��sek��n yhtym��n t�h�n el�m��n... Sanoin �sken, ett� sielu muuttaa kauneudeksi kaikki saamansa pikkuseikat. Kuta enemm�n asiaa ajattelee, sit� selvemm�lt� tuntuu, ettei sill� suorastaan ole muuta olemisen oikeutustakaan ja ett� koko sen toiminta on kohdistettu kokoomaan meid�n syvimp��mme sanoin kuvaamatonta kauneusaarretta. Eik�h�n kaikki aivan luonnollisesti muuttuisi kauneudeksi, ellemme alinomaa h�iritsisi sielumme uutteraa askartelua? Eik� itse pahakin ole kallisarvoista, sitten kun sielu siit� on l�yt�nyt katumuksen syv�n timantin? Eiv�tk� ne v��ryydet, joita olet tehnyt ja kyyneleet, jotka olet saanut vuotamaan, lopulta muutu sielussasi valoksi ja rakkaudeksi? Oletko koskaan itsess�si huomannut t�m�n puhdistavien liekkien valtakunnan? T�n��n on sinulle tehty suurta v��ryytt�: eleet olivat pikkumaisia, teko oli alhainen ja surullinen ja sin� itkit sen rumuutta. Mutta silm�ile vain jonkun vuoden kuluttua sieluusi ja sano sitten, etk� t�m�n teon muistossa huomaa jotain, joka jo on ajatusta puhtaampaa, jotain outoa nimitt�m�t�nt� voimaa, joka ei kuulu t�m�n maailman tavallisiin voimiin, jotain l�hteensilm�� �toisesta maailmasta�, josta voit sen ehtym�tt� ammentaa viimeiseen hetkeesi saakka. Ja kumminkaan sin� et ole auttanut tuota v�sym�t�nt� kuningatarta; ajatellessasi aivan toista, on tuo teko sinun tiet�m�tt�si puhdistunut olemuksesi hiljaisuudessa ja lis�nnyt vett� siihen kauneuden ja totuuden altaaseen, joka ei aaltoile kuten totisten ja kauniiden ajatusten matalampi allas, vaan on ainiaaksi suojattuna el�m�n tuulilta. �Ei ole ainoatakaan tekoa eik� tapausta meid�n el�m�ss�mme�, sanoo Emerson, �joka ei ennemmin tai my�hemmin menett�isi hidasta, raskasta muotoansa ja joka ei yll�tt�isi meit� lenn�ht�m�ll� meid�n olemuksemme syvimm�st� taivaan korkeuteen.� T�m� on syvempi totuus kuin Emerson ehk� aavistikaan, sill� mit� kauemmaksi n�ill� aloilla p��see, sit� jumalallisempia ilmapiirej� avautuu. Kukaan ei tarkoin tied�, mit� t�m� meit� ymp�r�ivien sielujen hiljainen toiminta oikein on. Olet lausunut ylev�n sanan jollekin olennolle, joka ei sit� k�sitt�nyt. Luulit sen joutuneen hukkaan, etk� en�� sit� ajatellut. Mutta er��n� p�iv�n� se sattumalta sukeltaakin esiin suunnattomasti muuttuneena, ja tulevat n�kyviin ne odottamattomat hedelm�t, joita se on pime�ss� kantanut; sitten taas kaikki palaa takaisin ��nett�myyteen. Mutta mit�p� siit�? On kumminkin k�ynyt ilmi, ettei sielussa mik��n joudu hukkaan ja ett� pienimmill�kin sieluilla on kirkkaat hetkens�. Siin� ei voi erehty�; onnettomammilla ja k�yhimmill�kin on olemuksensa pohjalla kauneusaarre, jota he eiv�t voi h�vitt��. On vain opittava siit� ammentamaan. Kauneuden pit�� tulla jokap�iv�iseksi juhlaksi eik� j��d� el�m�n satunnaisuudeksi. Ei ole vaikea p��st� niiden joukkoon, �joiden silm�t n�kev�t kukkien peitt�m�n maan ja t�htikirkkaan taivaan suurin piirtein eik� vain pienin osin�, ja tarkoitan t�ss� pysyv�mpi� ja puhtaampia kukkia ja taivaita kuin n�kyv�iset ovat. On tuhansia johteita, joita my�ten meid�n sielumme kauneus p��see kohoamaan ajatukseemme. Ennen muita on meill� rakkauden suuri ihmeellinen p��johde. Eik� rakkaudessa ole sielulle tarjona kaikkein puhtaimmat kauneuden alkuvoimat? On olentoja, jotka siten rakastavat toisiaan kauneudessa. Kun siten rakastaa, lakkaa v�hitellen tuntemasta mit��n rumaa, ei en�� n�e kaikkea pient�, vaan huomaa halvimmissakin sieluissa niiden raikkauden ja neitseellisyyden. Kun siten rakastaa, ei tunne edes anteeksiannon tarvetta. Kun siten rakastaa, ei en�� voi salata mit��n, sill� ei en�� l�ydy mit��n, jota ei aina l�sn�oleva sielu muuttaisi kauneudeksi. Kun siten rakastaa, n�kee pahan vain lis�t�kseen suvaitsevaisuuttaan ja oppiakseen, ett� syntist� ei ole sekoitettava h�nen syntiins�. Kun siten rakastaa, saattaa kaikki l�heisens� kohoamaan korkeuksiin, joilta he eiv�t voi pudota ja joilta ruma teko putoaisi niin ylh��lt�, ett� siit� alas tullessaan vastoin tahtoaankin eroaisi sen timanttisielu. Kun siten rakastaa, muuttaa tiet�m�tt��n lakkaamattomiksi liikkeiksi kaikki pienimm�tkin aikeet, mitk� ymp�rill�mme her��v�t. Kun siten rakastaa, kutsuu rakkauden juhliin kaiken kauniin, mik� liikkuu maan p��ll�, taivaissa ja sielussa. Kun siten rakastaa, on toisen olennon edess� samanlaisena kuin Jumalan edess� ja kutsuu pienimm�ll�kin viittauksella esiin sielunsa kaikkine aarteineen. Silloin ei tarvita kuolemaa, onnettomuuksia eik� kyyneli� sielua paljastamaan; hymykin jo riitt��. Kun siten rakastaa, huomaa onnessakin totuuden yht� syv�sti kuin muutamat sankarit suurien tuskien valossa. Kun siten rakastaa, ei erota toisistaan kauneutta, joka muuttuu rakkaudeksi ja rakkautta, joka muuttuu kauneudeksi, eik� tied�, miss� t�hden tuike p��ttyy ja yhteisen ajatuksen suutelo alkaa. Kun siten rakastaa, tulee niin l�helle Jumalaa, ett� enkelit ottavat meid�t haltuunsa. Kun siten rakastaa, kaunistaa yhdess� toisen kanssa samaa sielua, josta siten v�hitellen tulee Swedenborgin[53] _angelus unicus_ enkeli, jolla on kaksi sielua yhteen sulautuneina. Kun siten rakastaa, huomaa joka p�iv� jotain uutta kaunista tuossa salaper�isess� enkeliss�, ja kulkee kohti yh� el�v�mp�� ja korkeampaa hyvyytt�. -- Sill� kuolluttakin hyvyytt� on, ja sen muodostaa vain menneisyys, mutta todellinen rakkaus tekee menneisyyden tehottomaksi ja luo tullessaan loppumattoman tulevaisuuden t�ynn� hyvyytt�, ilman tuskia ja kyyneleit�. Kun siten rakastaa, vapauttaa sielunsa ja tulee yht� kauniiksi kuin vapautettu sielu. �Ellet sen liikutuksen valtaamana, mink� t�m�n n�ytelm�n t�ytyy sinussa her�tt��, sanoo n�ist� puhuessaan Plotinos, joka kaikista tuntemistani ajattelijoista on p��ssyt l�himm�ksi jumaluutta, �ellet sen liikutuksen valtaamana ��neen julista, ett� se on kaunista ja ellet sin�, omaan sisimp��si katsoessasi tunne t�m�n kauneuden suloa, silloin etsit turhaan siin� mielentilassa jumalallista kauneutta; sill� sin� etsit sit� silloin vain ruman ja tahratun avulla. Siin� syy, miksi t�m� keskustelu ei kohdistu kaikkiin ihmisiin. Mutta jos olet itsess�si havainnut kauneuden, niin nouse silloin muistuttamaan jumalallisesta kauneudesta...� JOHANNES M�LLER. Johannes M�ller? H�n on el�m�n n�kij�. �Ihmiseksitulemisen� voimakas julistaja. Suuren, luovan hiljaisuuden mies, sis�isyyden puoleensavet�v� edustaja keskell� ulkonaisen vangitsemaa ja sis�isest� el�m�st� loitonnutta aikaamme. Johannes M�ller ei ole filosofi. Ei h�n tahdo takoa ajatusj�rjestelm��, ei luoda maailmankatsomusta. H�n on herkk� vaarinottaja, h�n kuuntelee el�m�n valtimon l�mp�ist� sykint��. Ja h�n l�yt�� ihmisen ja kaikkeuden tuskalliseen arvoitukseen ratkaisun el�mystens� rikkaasta maailmasta. Ep�ilem�tt� on Johannes M�ller ihmiskunnan el�m�nkaipauksen historiallinen ilmaisija. Ulkonaisen el�m�ntiens� vaiheista ja suhteistaan ihmiskunnan edustaviin ilmi�ihin M�ller itse kokonaan vaikenee. H�n ei ehdi pys�hty� sit� varten, vaan rient�� eteenp�in sis�isen v�ltt�m�tt�myyden ja voiman k�skem�n�. M�llerin oma el�m� sellaisenaan on kuin v�kev�, sytytt�v� julistus. Suoritettuaan jumaluusopilliset tutkintonsa ja poikettuaan teologien valtatielt� h�n l�htee, empim�tt�m�n uskollisena olemuksensa syville ��nille, kulkemaan omaa uraansa -- m��r�n��n uusi ihminen, korkeammanasteinen ihmisyys. T�h�n t�ht��v�t h�nen esitelm�ns� monien vuosien aikana kautta Saksanmaan. Kauan ep�ili M�ller astumista kirjalliselle tielle, tuntien miten nykyp�ivin� todellinen hengenel�m�, �persoonallinen el�m� on hukkumaisillaan kirjojen mereen: h�n luotti vain el�v�n, puhutun sanan persoonallisesti el�v�itt�v��n voimaan, Ep�r�intins� M�ller kuitenkin voitti ja alkoi hedelm�llisen, yh� jatkuvan kirjallisen luomisty�ns�.[54] Vuodesta 1898 alkaen julkaisee h�n �Bl�tter zur Pflege pers�nlichen Lebens� -nimist� aikakauskirjaa eli �Gr�nen Bl�tteri�, kuten sit� sis�lt�� kuvaavasti yleisesti nimitet��n. T�ll� julkaisullaan, jonka lukijapiiri avartumistaan avartuu ulottuen murto-osalta meid�nkin maahamme, pyrkii M�ller her�tt�m��n ja viljelem��n persoonallista el�m��: kasvattamaan ihmisess� taitoa ja voimaa kehitt�� oma alkuper�inen olemuksensa, sen jumalallinen ydin puhdasviivaiseen, omalaatuiseen muotoonsa. T�m� aikakauskirja tahtoo kannattaa persoonallisuuden viljely�, koko ihmisen, h�nen henkens� ja ruumiinsa kulttuuria ja sellaisena olla kajastavan uuden ajan aamuvartiona. Se tahtoo olla syvimm�ss� merkityksess� itsekasvatuksen elimen�, niinkuin M�ller itse on sanonut. Puhuttaessa Johannes M�llerin el�m�ntoiminnasta ei voida j�tt�� mainitsematta h�nen j�rjest�m��ns� ja johtamaansa persoonallisen el�m�n siirtolaa -- jos niin tohdimme sit� nimitt�� -- joka aikaisemmin oli vanhassa, luonnonihanassa Mainbergin linnassa l�hell� W�rzburgia ja nyky��n on Elmaussa Baierissa. M�ller ei ikin� tahdo perustaa mit��n lahkoa tahi koulukuntaa. Mutta h�n oivaltaa syv�sti ja tuskaisesti, ett� ihminen, el��kseen t�ytel�ist� sis�ist� el�m��, tarvitsee toista ihmist�, tarvitsee l�mp�ist�, verev�� vuorovaikutusta: yksin�istyminen ja erist�ytyminen tiet�� persoonallisuutemme ja yhteis�-organismin kuolemaa. Ja -- niin kerrotaan -- lukemattomat etsiv�t ihmiset, suuntiin katsomatta, ovat Mainbergin linnassa kohdanneet saman kaipauksen viritt�mi� sek� siell� el�neet syvimm�t ja hedelm�llisimm�t el�myksens�, jotka aukaisevat ihmiskunnalle aivan uusia, laajoja yksil�- ja yhteis�-el�m�n n�k�aloja. * * * * * Johannes M�ller on alunpit�en kulkenut tiet��n h�mm�stytt�v�n itsen�isesti. Matkallaan h�n on kohdannut Nietzschen. Kohdannut niin, ett� el�m� on v�r�j�inyt -- niin loitolla toisistaan kuin n�m� miehet ovatkin. Nietzschen korkeampaan kulttuuriin, korkeampaan ihmiseen t�ht��v�, rikkaan ja hienon persoonallisuuden ja polttavan totuudenjanon el�v�itt�m� julistus on koskettanut M�llerin nuorta kaipausta, antanut sille selkeytt� ja vauhtia. M�ller jatkoi kuitenkin omaa tiet�ns� ja kohtasi -- Jeesuksen. Mittaamattomaksi onneksi itselleen ja ihmiskunnalle. Ihmisen probleemi on Johannes M�llerin keskeisin ja polttavin arvoitus. Koko h�nen v�kev� el�m�nharrastuksensa suuntautuu ihmiseen. H�n el�� omana tuskanaan kaiken sen kaaoksen ja rikkin�isyyden, jossa ihminen ja ihmiskunta vaeltaa. Mutta h�n n�kee my�skin kuonan alla jokaisessa jumalallisen kipin�n, ihmisen perusolemuksen, persoonallisen el�m�n ituplasman, joka vain odottaa kehityst��n ja ainoalaatuista puhkeamistaan: omaper�isen, sopusuhtaisen persoonallisuuden muodostumista. Ihmisen t�ytyy vain l�yt�� oma itsens�. Nykyinen itsemme, nykyinen todellisuutemme ei ole meid�n totuutemme. Se on myrkytetty, surkastunut, laadultaan huonontunut. Meid�n nykyinen min�mme on erilaatuisten, suhdattomien ainesten muodostamaa tietoisuutta, lakkaamatta liikkuvaa ja yh�ti teoiksi puhkeavaa rytmit�nt� �sielunel�m��, jota ei min�mme hallitse, vaan joka t�ydellisesti hallitsee min��mme. T�m� min�mme meid�n t�ytyy kielt��. Meid�n todellinen itsemme, todellinen min�mme on syv�ll�, jonne ei tieteen, taiteen eik� filosofian, eip� uskonnonkaan laskinluoti ulotu ja jonne ei my�sk��n mik��n moralinen tahdon ponnistelu auta. Voimakkaat el�mykset, kiit�v�t jumalalliset silm�nr�p�ykset voivat valaista geniuksemme ja samalla paljastaa el�m�mme salaisuuden. N�m� t�llaiset silm�nr�p�ykset kavahduttavat uinuvan min�mme ja kirkastavat yhteytemme kaikessa tapahtumisessa ja sen takana ��rett�m�n� virtana vieriv�n salaisen luomisvoiman kanssa. Samalla kuin me oivallamme itsemme, oman persoonallisen totuutemme, p��semme kosketukseen my�skin kaikkeuden totuuden, Jumalan kanssa. T�m� todellisen min�mme her��minen on ihmisess� valtava sielullinen p�iv�npalaus. Ihminen siirtyy aisteilla tajuttavasta sielulliseen, astuu h�vi�v�n turhuuden kaaoksesta ja y�st� h�vi�m�tt�m�n olemuksensa luomisp�iv��n. H�mm�stytt�v� selkeys aukaisee ihmiselle h�nen inhimillisen tarkoituksensa, ja ennen tuntemattomat voimat nousevat aivan itsest��n toteuttamaan tuota tarkoitusta -- lakeina olemuksen ytimeen k�tketyt ja sielt� puhkeavat luonnonlait. Kokonaan toiseksi tulee ihminen, perinpohjin toiseksi. T�m� muutos, t�m� �ihmiseksituleminen� luo aivan uudenlaatuisen el�m�n ja uuden todellisuuden ihmisen kaikkiin suhteisiin. Kaikkialla paljastaa ihminen totuutta, h�vi�m�t�n olemus pyrkii kaikkialla p�iv�nvaloon. Sis�isten lakien, sis�isen v�ltt�m�tt�myyden pakosta. Ja miten uutena n�keek��n ihminen maailman! Ennen v�sytt�v�, yksitoikkoinen, arkiharmaa el�m�n vy�rynt� on muuttunut elimelliseksi hersynn�ksi ja saanut ihmeellisen v�riloiston. Kaikki tapahtuminen saa selvyytens�, joka taholta pulpahtaa esiin el�m�nvoimia. Mutta samalla my�skin min�n ahtaat raja-aidat sortuvat ja tie rakkauteen avautuu. Ihmisen el�m� on kysym�t�nt� my�nt��, ihminen tapaa my�nteisen suhteen kaikkeen, mik� h�nt� ymp�r�i ja mit� h�n kokee, kaikkiin teht�viin ja vaikeuksiin. Sielun mittaamattomat s�ikeet ulottuvat koko maailmankaikkeuteen, ja ennen niin pieni, ahdas, ennakkoluuloinen ihminen ottaa itse osaa kosmilliseen tapahtumiseen. Oman olemassaolon ja min�n pikku ahdistukset ja h�d�t tuntuvat mit�tt�milt�. Jokaisessa uinuva ihmisen suuruus, aateluus ja ihanuus puhkeaa. Ihmisen todellisen min�n, persoonallisen el�m�n valtimo sykkii. Entiseen rytmitt�m��n sekasortoon ja h�m�ryyteen on ilmestynyt todellisen el�m�n rytmi. Mist�? Ihmisolemuksen ja kaiken takana olevan jumalallisen el�v�st� kosketuksesta. Aistimien takainen ihmisess� p��see v�litt�m��n yhteyteen sen aistimientakaisen kanssa, mik� k�tkeytyy kaikkiin ilmi�ihin ja tapahtumiin, jokaiseen ihmiseen, jokaisen p�iv�n vaatimuksiin. Totuus ilmaisee itse itsens�. Totuus etsii jokaisesta ihmisest� omassa erikoisessa virityksess��n olevaa soitinta, siten l�yt��kseen persoonallisen ilmaisun. Jeesukseen M�ller yh� uudestaan viittaa. Jeesuksessa n�kee h�n totuuden paljastuvan verhottomassa, jumalallisessa ihanuudessaan. Ja ennen muuta ihmisen totuuden, todellisen ihmisolemuksen syvimpi� syvyyksi��n ja perimm�isi� tarkoituksiaan my�ten, Jeesus on -- niin sanoo M�ller -- sielun keksij�, ihmisen ja kaikkeuden sielun. Ja viel� enemm�n: sielun her�tt�j� ja pelastaja kaaoksen y�st�. Platon, Kant tahi Schopenhauer opettavat meit� jotain tiet�m��n -- Jeesus kirkastaa silm�mme n�kem��n ihmisen ja koko olemiston syv�n salaisuuden. On sanottu, ett� Johannes M�ller on l�yt�nyt Jeesuksen aikamme riuduttavasta kaipauksesta. Paljon sanottu. Ei kuitenkaan liiaksi. * * * * * Johannes M�llerin el�m�nty� ei ole viel� p��ttynyt. Matkallaan uuteen, korkeampaan ihmisyyteen h�n on el�nyt rikkaampia el�myksi� ja tehnyt syvempi� huomioita kuin ehk� kukaan muu. Ja h�n kulkee yh� eteenp�in kiit�v�ss� kehityksens� virrassa. Ken filosofiasta ja tieteest� etsii el�m�nprobleemin ratkaisua ja yksin sielt� uskoo l�yt�v�ns� sen, h�nelle on M�llerin julistus tyhj�� kaikua. Mutta kenen olemus totuudenjanossaan ja korkeamman el�m�n kaipauksessaan on herkistynyt el�m�nliikunnoille, h�nelle soivat M�llerin sanat ja niiden takainen el�m� joskus hiljaisuuden hetken� kuin l�hteen solina helteisen p�iv�n vaeltajalle. Tunnettu it�valtalainen kirjailija Herman Bobr on kerran Johannes M�llerist� kirjoittanut varmaan syd�mens� syvyydest� l�hteneet sanat: H�n on avannut syd�meni. Tuhannet h�nt� siit� kiitt�v�t. H�n ei anna heille mit��n, mit� heill� ei ennest��n ole. Mutta he eiv�t tiet�neet, mit� omistivat. He etsiv�t kaikkialta -- silloin tarttuu h�n heit� hiljaa k�dest� ja taluttaa, kunnes he l�yt�v�t itsens�; vain oman itsens�. H�n ei tyrkyt� heille itse��n. H�n palvelee jokaista, rakastaa jokaista. Ja aivan tiet�m�tt��n. Rakkaudessaan hau on kuin kukkiva puu. Siksi ihmiset h�nen l�heisyydess��n l�yt�v�t itsens�. Muuta h�n ei heille anna; ainoastaan el�m�n. Ep�varmuus. Ep�varmuus on samoinkuin murhe, pelko ja surukin el�m�n esteen�. Ep�varmuus on sis�isen el�m�mme heikkoutta, ilmauksena siit�, ettei persoonallinen el�m� viel� ole kirvoittunut vapaaksi, voimistunut sis�isesti itsen�iseksi eik� saavuttanut olosuhteita hallitsevaa ylemmyytt�. Mutta vaikutuksiltaan ja vastavaikutuksiltaan on ep�varmuus koko el�m�nryhtimme, koko el�m�mme kiusallisena h�iri�n�. Se on tunne persoonattoman el�m�n riitt�m�tt�myydest�. Ep�varmuuden levitt�m� tyytym�tt�myys osoittaa t�llaisen persoonattoman sis�isen rakenteen kelvottomuuden, ja sen vaikutukset paljastavat meille, mink�laisena kirouksena t�llainen ali-inhimillinen oleminen painaa inhimillisen tarkoituksemme olemusta. Sit� mukaa kuin persoonallista el�m�� syntyy, sit� mukaa kuin se valtaa ihmisen koko el�m�nalan, h�vi�� my�skin ep�varmuus. Siksip� katoaakin t�m� vain v�hitellen, ja viel� kauan on huomattavissa ep�varmuuden aiheuttamia heikkoudenpuuskia, vaikkapa persoonallinen el�m�nk�yminen olisikin jo vienyt itsen�isen ja omalaatuisen el�m�n pelk�t sys�ykset ja yritykset tyydytyst� luovaan t�yttymykseen. Mutta kasvaa ja voimistua ei persoonallinen el�m� voi, ellei ep�varmuus kokonaan v�isty itsevarman el�m�n hallitsevan t�ysivaltaisuuden tielt�. Ep�varmuus ilmenee kaikilla el�m�n aloilla. Usein pysyy se salassa senvuoksi, ettei ihmiselt� vaadita aloitetta aloilla, miss� h�n tuntee itsens� ep�varmaksi. Kenen ei tarvitse toimia itsen�isesti tahi ken ei yleens� tunne itsen�isyyden tarvetta, k�rsii ep�varmuuden vastenmielisyydest� ainoastaan silloin, kun h�n joutuu tekem��n itsen�isen teon, m��r��m��n persoonallisen kantansa, oman mielipiteens�. Silloin voi mit� suurin varmuus jollakin alalla yhty� mit� kiusallisimpaan ep�varmuuteen toisella alalla. Tavallisesti on t�m� el�m�n ja kehityksen yksipuolisuuden hedelm��. Ihminen voi tuntea itsens� perin varmaksi omassa kutsumuksessaan, tohtimatta kuitenkaan astua askeltakaan piirins� ulkopuolelle. Mit� varmin oppinut, mit� virheett�min taiteilija voi suhtautua el�m�n yksinkertaisiin kysymyksiin niin el�m�lle vieraan ep�varmana, ett� se tekee aivan avuttoman vaikutuksen. Mutta miss� ep�varmuutta tapaammekin, on se aina merkkin� siit�, ettei ihminen tunne olevansa sill� alalla kotonaan. Ala ei tunnu tutulta, h�n ei tapaa oikeaa suhdetta siihen, ei oivalla sit� el�v�sti ja perinpohjin, puhumattakaan siit�, ett� h�n sit� todella hallitsisi. Siksip� h�n on avuton, ei voi muodostaa mit��n arvostelua eik� luota v�h�ist�k��n itseens�. T�m� tunne sitoo, h�mment�� ja heikontaa. Siit� johtuva avuttomuus voi k�yd� niin valtavaksi, ett� ihminen voi suorastaan menett�� tasapainonsa, ett� h�n on kuin p��h�n ly�ty ja tekee mit� suurimpia tyhmyyksi�, ett� h�nen polvensa alkavat vavista ja veri sy�ksy� p��h�n. Aina on ep�varmuus seurauksena siit�, ettemme ole v�litt�m�n el�v�ss� yhteydess� kulloinkin kysymyksess�olevan asian kanssa. Emme ole siihen miss��n el�m�nsuhteessa, emme ole sit� oivaltaneet. Siit� johtuu neuvottomuus, miten suhtautua, niin pian kuin joudumme kosketuksiin asian kanssa, niin pian kuin se tulee kysymykseen tahi meid�n pit�isi se selvitell�. Ep�varmuus kasvaa ep�selvyydest� ja kyvytt�myydest�. Meill� ei ole mit��n selv�� vaikutelmaa eik� yleiskuvaa asiasta, ei selv�� tietoa ja n�kemyst�; siksi tunnemme olevamme kyvytt�mi� ja kypsym�tt�mi� hallitsemaan tuota asiaa, me tunnemme, ettemme voi t�ytt�� vaatimusta, suorittaa teht�v��. Varmuus on t�ysivaltaisuutta jossain piiriss�, ep�varmuus voimattomuutta, kokemattomuutta, tiet�m�tt�myytt�, kyvytt�myytt�. N�in ollen ei ole ihmeellist�, ett� useimmat tuntevat olevansa varmimmat kutsumuksessaan. T�m�n he tuntevat, ovat oppineet tuntemaan. Mutta n�m� samat ihmiset voivat tuntea olevansa aivan ep�varmoja el�m�ss�, siksi etteiv�t he viel� voi sit� tuntea: eiv�t ole viel� milloinkaan oppineet el�m��n. Jos asianlaita on t�llainen, on edelleen selv��, ett� varmuudellemme jossakin asiassa on ratkaisevaa, pystymmek� siihen ja miss� m��rin pystyv�isyytemme on kehittynyt hallitsevaksi t�ysivaltaisuudeksi, onko meill� jossakin asiassa kokemusta vai tunnemmeko sen vain tietopuolisesti, olemmeko persoonallisesti oivaltaneet asian vai tutustuneet siihen vain pinnallisesti, el�mmek� jossakin asiassa vai onko askartelumme kohdistunut siihen vain tilap�isesti. Ep�varmuus el�m�ss� on el�m�mme arvonmittaaja. Siin� ilmenee se voiman, syvyyden, itsen�isyyden, ylemmyyden ja selvyyden m��r�, joka t�ytt�� el�m�mme jollakin alalla. Siksip� onkin ep�varmuus aina todistuksena siit�, ettei suhteemme asiaan, jossa tunnemme itsemme ep�varmoiksi, ole oikea. Jos olemme ep�varmoja sivistyksest�mme, maustamme tai arvostelukyvyst�mme, on sivistyksemme pintapuolista tahi valheellista tahi on se sitten sulattamatonta oppineisuutta, tunnetta puuttuvaa tietoa. Jos tunnemme itsemme ep�varmoiksi el�m�ss�, on se merkkin� siit�, ett� olemme enemm�n antaneet el�m�nvirran vied� kuin itse el�neet. El�m�lt�mme puuttuu silloin tunnokkuutta ja perinpohjaisuutta, vireytt� ja pontta. Jokaisella oppilaalla on h�nen ep�varmuutensa pahana omanatuntona. Ja sellaisena pit�isi meid�n se kaikkialla tuntea: el�m�n arvosteluna ja moitteena. Jos tunnemme ep�varmuutta ollessamme tekemisiss� ihmisten kanssa, tiet�� se sit�, ett� olemme tottuneet antautumaan ihmisille ja suhtautumaan heihin vilpillisesti tahi on se todistuksena itsetunnon puutteesta ja niinmuodoin oman itsemme viheli�isyydest� tahi sitten pahasta omastatunnosta, ettemme ole sit�, jona meit� on pidetty, ett� liikumme salaisissa asioissa, joiden julkisuuteen tuleminen voisi j�rkytt�� yhteiskunnallista asemaamme. Jos tunnemme itsemme siveellisten velvollisuuksiemme t�ytt�misess� ep�varmoiksi, on se vain sen merkki, ettei meill� siihen asti ole ollut tarpeellista siveellist� vakavuutta. Sill� jos meill� sit� olisi ollut, olisimme jo aikoja sitten p��sseet velvollisuuksiemme perille emmek� voisi en�� olla tietoisia niist�, silloin olisi siveellinen tahdonvoimamme niin ter�stynyt, ettei hitautemme en�� kuvittelemalla ep�varmuutta voisi meit� rauhoittaa. Ja aivan samoin on uskonnon alalla. Kiduttava uskonnollinen ep�ily on todistuksena kristinuskomme kaavamaisesta, teoreettisesta luonteesta, puolinaisuudestamme ja v�linpit�m�tt�myydest�mme Jumalaa kohtaan. Jos asia on n�in, on ensimm�isen� askelena varmuuden tiell� h�vet� ep�varmuuttaan: h�vet� sis�isi� ep�kohtiaan, joita ep�varmuutemme paljastaa, kasvamalla niist�. Ep�varmuuden t�ytyy tuntua meist� sopimattomalta, alhaiselta ja ihmisarvottomalta. Meid�n ei pid� astua aloille, joilla tunnemme itsemme ep�varmoiksi, ennenkuin olemme perinpohjin niihin perehtyneet. Ahdasrajainen varmuus on joka suhteessa suuriarvoisempi kuin h�ilyv� ja luuloteltu varmuus. Meid�n ei pid� laskea asioita sille kannalle, ett� kaikki menee tyhjiin, vaan meid�n t�ytyy tyyty� siihen, mit� osaamme ja hallitsemme. Tosin kyll�kin me tavallisesti h�pe�mme ep�varmuuttamme, mutta ainoastaan peitt��ksemme sen. Persoonaton ihminen, jonka tietoisuus ei pohjaudu h�nen omaan itseens�, h�pe�� useimmiten tunnustaa, ettei h�n ymm�rr� tahi tied� jotakin. H�n on aivan liian paljon sen k�sityksen vallassa, ett� mahdollisimman suuri tietom��r� on h�nen arvonsa ja kunniansa ehtona, mink� vuoksi h�n ei uskalla tunnustaa kyvytt�myytt��n ja tiet�m�tt�myytt��n jossakin asiassa. Ja h�n on painunut liian syv�lle el�m�ns� valheaskarteluun, jotta h�nen komeileva perehtyneisyytens� tieteeseen, taiteeseen tahi uskontoon valheellisuudessaan h�nt� painaisi. H�nt� h�vett�isi ainoastaan, jos huomattaisiin, miten ep�varmana ja varovaisesti h�n liikkuu tuntemattomalla alueella. Melkoisen pitk�ll� ihmiseksitulemisen tiell� on se, joka voi sanoa: sit� en ymm�rr�, sit� en tied�, ja siksi en ryhdy arvostelemaan. Neuvottomuus, mink� t�llainen avomielisyys seurassa synnytt��, ei ole my�t�tuntoa tunnustuksen tekij�� kohtaan, vaan hiljainen itsetunnustus, ettei itse pystyt� sellaiseen kunnioitettavaan suoruuteen. Meit� h�vett�� hallitsemamme valtakunnan ahtaat rajat, ja siksi harhailemme avuttomina, varmuutta teeskennellen, vierailla alueilla. Nykyp�ivien hengenel�m� on vilpillisyyden vaikean m�d�n turmelema, sill� tuo vilpillisyys korvaa kokemuksen valhesivistyksell�, el�m�n teorialla ja arvostelman iskusanalla. Se julistaa ep�varmuuden kest�v�ksi ja koroittaa ihmisen sis�isiss� suhteissa tavattavan pintapuolisuuden ja valheellisuuden perustuslaiksi. Ken t�t� vilpillisyyden sy�p�� sairastaa, on ep�varmuudessaan parantumaton. Sill� jos tahtoisimme h�nt� auttaa, saisimme vastauksen: mit� te tahdotte, tunnen olevani t�ysin varma! Ken taasen haluaisi kaikessa salaisuudessa itse auttaa itse��n, ei tiet�isi, miten h�n aloittaisi, eik� voisi kenelt�k��n kysy� neuvoa tunnustamatta ep�varmuuttaan. Ja niin viev�t kaikki vaivann��t kuitenkin v�kisinkin siihen, ett� n�enn�inen varmuus yh� vain kasvaa. Voimme itse valaista n�it� suhteita vaikkapa tekem�ll� huomioita sivistyneist�mme taiteellisesta mausta, ymm�rryksest� ja arvostelukyvyst�. Komeilevan taiteentuntemuksen alla hallitsee avuttomuuteen asti ulottuva ep�varmuus, jota vain harvat aavistavatkaan. Kuvaamataiteiden, suurten runoilijain ymm�rt�minen on niin yleisesti sovittu valhe, ettemme tohtisikaan ep�ill� sen varmuutta, ellemme tuntisi sit� kaikista peittelyist� huolimatta er��st� taudinoireesta: muodin ja sanomalehdist�n valtiudesta. Sill� varmuuden n�enn�isyys tuollaisissa asioissa on s�ilytett�viss� ainoastaan heitt�ytym�ll� muodin tahi jonkin muun arvovallan alaiseksi. Kun sanon: ensimm�inen askel varmuuden tiell� on h�vet� ep�varmuuttaan, tarkoitan kunniallista h�pe�mist�, mik� sen sijaan, ett� peitt�isi, tunnustaa heikkoutensa ja pyrkii saavuttamaan varmuuden edellytykset. Mutta jos suojeleva toiminta on v�hint��n samanarvoista kuin parantava, on ennen muuta kasvatuksen huolehdittava siit�, ett� ep�varmuus katsotaan tahraksi, josta hyv�n kasvatuksen saaneen lapsen t�ytyy suojeltua. H�nen t�ytyy saada sellainen kasvatus, ett� h�n my�skin todellisesti hallitsee n�kem�ns� el�m�nalat eik� avarra lapsiel�mystens� rajoja omistamatta perinpohjin uusia aloja, t�ydellisesti niihin tutustumatta. Emme saa miss��n tapauksessa sallia pintapuolisuuden, valheellisuuden ja vilpillisyyden mielett�myyden ilmet� siin�, mik� joutuu lasta l�helle, vaan lapsessa t�ytyy jo pienest� pit�en her�tt�� kunniallista kammoa sellaista kohtaan. H�nen pit�isi tuntea kunniattomuudeksi ep�varmuus asioissa, jotka eiv�t ole h�nelle vieraita. Useimmat lapset ovatkin ennen kaikkea perinpohjaisia eiv�tk� lep��, ennenkuin ovat p��sseet t�ysin jonkin uuden asian perille: he kasvavat v�linpit�m�tt�miksi vain, jos heid�n kysymyksens� torjutaan, ja pintapuolisiksi, jos heid�n n�k�piiri��n kiiruhdetaan ennenaikojaan avartamaan. T�ll� ei luonnollisestikaan ole sanottu, ett� lapsi kaikkialla pit�isi opastaa heti pohjaan asti, vaan ainoastaan, ett� lasta on h�nen n�k�voimansa, el�mystens� ja ymm�rryksens� rajoissa johdettava kokemustensa varmentamiseen. Mutta koko meid�n nuorisonkasvatuksemme on ep�varmuuden m�d�n l�pitunkema. Niin, luonnonpakostakin kasvattaa pintapuolinen, ulkonainen, summittainen opetustapa ep�varmuutta. Ei ainoastaan ymm�rt�myst� puuttuva tieto synnyt� sit�, vaan my�skin yht� paljon edistyminen silloin, kun ei siihenastista viel� ole sulatettu, arvostelu, jos arvostelijan ja asian v�lill� ei ole mit��n tunneyhteytt�, kaiken j�ljitteleminen, mik� on j��nyt sis�isesti vieraaksi ja kuolleeksi. Niin kauan kuin nuoriso pit�� v�ltt�m�tt�m�n� pahana j��d� ep�varmaksi kaikilla sille auenneilla aloilla ja peitt�� voimiensa riitt�m�tt�myytt� n�pp�rin neuvoin, laahautuu my�skin t�m� valheellisuus mukana l�pi koko el�m�n. Ja niin kauan kuin ei lapsesta tunnu h�pe�lliselt� olla ep�varma aloilla, joihin h�nen pit�isi olla perehtynyt, h�pe�lliselt� kaikin keinoin pelastaa selv�n tiedon n�enn�isyys, niin kauan ei t�ysikasvuinenkaan h�pe� henkisen taloutensa ep�j�rjestyst� eik� katso rajoitettua varmuutta onttoa, tyhj�� sivistyskeinottelua s��dyllisemm�ksi. Siksip� t�ytyykin vanhempien ja opettajien ankarasti pit�� kiinni siit�, ett� nuoriso astuu koko kehityksens� matkan varmoin askelin ja etenee vasta sitten, kun on saavuttanut kiinte�n pohjan jalkainsa alle. Siit� riippuu sivistyksen ja luonteen kelvollisuus ja selvyys. Mutta jos perehtyneisyys ja persoonallinen antautuminen todellakin on varmuuden pohjana, on se parhaiten saavutettavissa siten, ett� johdamme lapsen el�v��n tunneyhteyteen kulloinkin kysymyksess�olevan asian kanssa, vaadimme h�nelt� persoonallista otetta, her�t�mme h�net itsen�isesti hallitsemaan kysymyksess�olevaa alaa ja vapaatahtoisesti kehitt�m��n kyky��n. Jos t�m� onnistuu, k�y kaikki n�enn�inen, puolinainen, valheellinen lapselle koko h�nen el�m�ss��n niin vastenmieliseksi, ett� h�n my�hemmin liikkuu vain aloilla, joilla on varma. Kuta enemm�n nuorisoa ohjataan katsomusten selvyyteen ja arvostelun itsen�isyyteen varsinkin juuri el�m�ss�, eik� ainoastaan teoriassa, kuta enemm�n nuoriso oppii yksin selviytym��n vaikeuksista sek� oman varmuutensa ja kykyns� voimalla ohjaamaan el�m��ns�, sit� perinpohjaisemmin tulee my�skin voitetuksi neuvottomuus, voimattomuus ja pelkuruus, mitk� kirouksena painavat useiden ihmisten el�m��. Niille aikuisille taas, jotka l�pi el�m�ns� ovat laahanneet mukanaan ep�varmuutta kuin sairautta, on vain yksi tie varmuuteen: pyrki� ja vet�yty� takaisin alueelle, jolla tuntee itsens� varmaksi, olipa se sitten miten rajoitettu tahansa, ja sitten sielt� l�hte� varovaisesti, joka askelella varmistuen eteenp�in. Tuskinpa on hengenel�m�lle terveellisemp�� ahdinkoa kuin kerrankin itselt��n kysy�: mit� min� todella voin, mihin olen t�ysin perehtynyt, miss� ovat todelliset kykyni, mik� on varsinainen kutsumukseni, mit� hallitsen? Kysy� n�in ja my�skin kunniallisesti vastata. Sill� vilpitt�myys omaa itse��n kohtaan on sis�isen el�m�mme lujittumisen ensi edellytys. Silloin p��semme siihen, ett� perinpohjin el�mme ja persoonallisesti oivallamme kaiken, mik� joutuu l�hettyvillemme, olivatpa ne vaikutelmia tahi ilmi�it�, kokemuksia tahi tapahtumia. Sill� el�m�mme kykyisyys ja tarmo, el�m�nryhtimme sis�inen ylemmyys ja asentomme varmuus, toimintamme selvyys ja persoonallinen voima riippuvat el�mystemme hyvyydest�. Kuta syvemmin el�mme, sit� kiinte�mp��n kasvavat juuret. Kuta pintapuolisemmin vastaanotamme ja kuta valheellisemmin suhtaudumme kaikkeen kohtaamaamme, sit� heikkojuurisemmiksi tulemme. Yhdentekev��, mist� on kysymys -- el�m�nkokemuksistako vai taide-el�myksist�, tieteelle omistautumisesta vai Kristuksen seuraamisesta. Aina riippuu varmuus persoonallisen antautumisen voimasta ja sis�isen omaksumisen perinpohjaisuudesta. Varmasti omistamme vain sen, mik� on muuttunut el�m�mme elementiksi ja taustaksi. Jos t�m� on silm�m��r�n�mme, herkistyy makumme aivan itsest��n tuntemaan, mik� on kelvollista, samalla kuin meiss� her�� vaistomainen vastenmielisyys kaikkea ep�ilytt�v��, pintapuolista ja j�ljitelty� kohtaan. Me emme en�� teeskentele olevamme perehtyneit� sellaiseen, mit� emme persoonallisesti tunne, vaan rajoittaudumme siihen, miss� tunnemme olevamme elementiss�mme. Mutta kuta esteett�m�mp��n selvyyteen ja vapaampaan itsen�isyyteen me n�iss� puitteissa p��semme, sit� paremmin kykenemme avartamaan henkisen valtiutemme rajoja, herruutemme t�st� kuitenkaan k�rsim�tt�. Siten p��semme kasvavaan, laajenevaan varmuuteen, joka on persoonallista el�m�� el�v�n ihmisen itsen�isen ja omintakeisen el�myksen, antautumisen ja s�teilyn kypsyv� hedelm�. * * * * * Miss� tunnemme itsemme ep�varmoiksi? Ennen kaikkea itse el�m�ss�. Joka p�iv� nousee meille vaatimuksia. Jatkuvasti joudumme uusiin tilanteisiin ja vaikeuksiin; meid�n t�ytyy m��r�t� kantamme, tehd� p��t�ksi�, arvioida askelemme. Ratkaisut eiv�t ole siirrett�viss�: ken t�ll�in tuntee olevansa ep�varma eik� tied�, mit� h�nen tulisi tehd�, h�nen tilansa on todella huono. H�n on neuvoton, vapisee ratkaisua, sill� h�n jo pelk�� tulevansa sit� j�ljest�p�in katumaan. Ainoastaan siit� on h�n varma, ett� tuo ratkaisu joka tapauksessa on oleva nurinkurinen. H�n vitkastelee, mutta tapahtumat k�skev�t pakottavasti: toimi. Kuta k�skev�mmiksi ne k�yv�t, sit� suuremmaksi k�y my�s ahdinko. H�n kysyy kaikkialta neuvoa ja h�mmingill��n vain lis�� ep�varmuuttaan. Lopuksi h�n antaa sattuman ratkaista tahi sitten puuttuu h�n mielett�m�n� asiain kulkuun. H�nest� sanotaan, ett� h�n on menett�nyt j�rkens� ja sill� tarkoitetaan persoonallisuuden menett�mist�: h�n sortuu ep�varmuuteensa ja menett�� oman itsens�. Kuta varmistetumpaa, j�rjestetymp�� ja tasoitetumpaa el�m� ulkonaisesti on, kuta enemm�n se kulkee perinn�istavan ja sovittelun merkeiss�, kuta enemm�n se on ihmisist�, laitoksista ja olosuhteista riippuvaa, sit� harvemmin tulee tuonlaatuinen persoonallinen luhistuminen kysymykseen ja sit� v�hemm�n ihmiset tuntevat sis�ist� ep�varmuuttaan. Siksip� joutuvatkin ep�varmat ihmiset useimmiten v�kisinkin riippuvaisiksi muista yst�vist��n, sukulaisistaan, esimiehist��n. He tuntevat itsens� silloin juuri yht� varmoiksi kuin olisivat olleet avuttomia, jos olisivat joutuneet kokonaan oman itsens� varaan. Mutta kenen t�ytyy oman itsens� k�skem�n� liikahtelevana itse ohjata el�m��ns�, ket� ei t�m� sis�inen liikehtiminen j�t� rauhaan tuollaisissa riippuvaisuussuhteissa, h�n k�rsii peloittavasti tuntiessaan itsens� ep�varmaksi, varsinkin jos tuo ep�varmuus kehittyy jatkuvaksi el�m�nheikkoudeksi. Mutta my�skin h�nen el�m�ns� k�rsii siit�. Sill� el�m�mme on el�mysten ja toimintojen, ulkopuolisten tapahtumien ja sis�isen persoonallisen suhteemme toisiinsa soljumista ja yhteisvaikutusta. Niiden t�ytyy soveltua toisiinsa kuin koneen hammasrattaiden. Niiden t�ytyy herke�m�tt� seurata toisiaan. Jollei niin tapahdu, syntyy tuntuva el�m�n h�iri�: el�m� seisahtuu ja keskeytyy, siin� syntyy viivytyst� ja tappiota. Ep�varmuus ei kerta kaikkiaan ole muuta kuin kykenem�tt�myytt� heti ja oikein vastata tapahtumiin. Siksi se onkin tavaton el�m�n este: se purkaa el�m�n liitoksia ja katkaisee sen yhten�isyyden. Se keskeytt�� el�m�n toiminnan. Jos n�m� keskeytykset kest�v�t kauan, laukeaa koko el�m�. Mist� johtuu t�m� sis�inen ep�varmuus? Ei tapahtumista eik� olosuhteista, vaan ihmisist� itsest��n. El�mykseen me eiv�t ole sen alkusyyn�, ne ainoastaan saattavat meid�t siit� tietoisiksi. Ep�varmuus on sis�inen tila, jonka el�m�n vaatimukset synnytt�v�t ja joka puolestaan saa ihmisen kykenem�tt�m�ksi tekem��n noille vaatimuksille oikeutta. Mutta jos ep�varmuus on tila, joka on olemassa jo ennen sit� paljastavia tapahtumia, on sen alkusyy l�ydett�viss� ainoastaan ihmisen t�h�nastisesta historiasta. Sill� synnynn�ist� ei ep�varmuus meiss� ole. Lapsen naivisuudelle on ep�varmuuden tunne kokonaan vieras. Se, joka tuntee itsens� ep�varmaksi el�m�ss�, on nurinkurisen kasvatuksen vuoksi ihmisen� j��nyt kehityksess��n takapajulle. Sill� ep�varmuus ilmenee vain kypsym�tt�myyten� ja kykenem�tt�myyten� el��, Nuorisokehityksen p��m��r�n� ja kasvatuksen teht�v�n� on luoda el�m�n t�ysi-ik�isyys. Ihminen kasvaa vanhempien ja kasvattajien vaalimana ja johtamana, ja h�nen t�ytyy kehitty� omavoimaiseen ja itsen�iseen el�m��n. Miss� t�m� saavutetaan, siell� voivat kyll�kin joskus yll�tt�v�t tahi monimutkaiset tapahtumat saattaa pulaan, mutta vaikeimpiinkin teht�viin tartutaan rauhallisesti ja p��tt�v�sti. Ep�varmuutta ei tunneta. Mutta ken ei ole kehittynyt itsen�iseksi ja el�m�nkyps�ksi, h�nen t�ytyy tuntea itsens� ep�varmaksi heti kun on joutunut oman itsens� varaan. Kokemukset kypsytt�v�t nuoren ihmisen; h�nen ottamansa askelet tekev�t h�net itsen�iseksi. Siksi on turmiollista, jos h�net huolenpidolla hemmoitellaan pilalle ja kasvatetaan kuin ansarissa; jos h�nen ei anneta tehd� mit��n oman arvostelunsa mukaan ja omilla k�sivarsillaan, vaan pidet��n alituisessa riippuvaisuussuhteessa vanhempiin. Siten suoranaisesti estet��n h�nt� kypsym�st� ja kehittym�st� itsen�iseksi. Tosin kehkeytyy t�ysi-ik�isyys ainoastaan kasvatuksellisen holhouksen, itsen�isyys vain luonnetta muodostavan vaikutuksen alaisena, tosin el�m�n valtakirja saavutetaan yksin kuuliaisuuden tiet�. Mutta ainoastaan siin� tapauksessa, ett� ihmisen kypsyytt� n�in edistet��n eik� ehk�ist�. Vanhempien m��r��v�n vaikutuksen t�ytyy v�isty� ja tehd� tilaa luottamuksen kasvatusvoimalle sit� mukaa kuin it�v� itsen�isyys alkaa liikehti�. Meid�n t�ytyy edist�� vaurastuvaa kypsymist� ymm�rt�v�isesti syventym�ll� lapsen ominaiseen el�m��n sek� tehd� tilaa itsekehke�miselle, sen sijaan ett� pid�mme persoonallista kehityst� lamassa -- muuten luomme keinotekoisesti ep�varmuuden. Mitk� ovatkaan ep�varmojen ihmisten perikuvat? Hemmotellut �idin pojat, jotka eiv�t milloinkaan p��se vanhempiensa helmoista, sorretut kodintyt�t, jotka eiv�t tied� el�m�st� mit��n, ja aviopuolisot, joiden itsen�isyys on avioliitossa saanut surmansa. Onneksi useimmat nuoret ihmiset, kerran vapauduttuaan painavien voimien siteist�, pian saavuttavat, mit� he eiv�t ennen ole tarvinneet: he oppivat el�m��n. Mutta kehittyv�tk� he el�m�ss� mestareiksi vai j��v�tk� ep�varmoiksi, kuten ainakin hutilukset, riippuu siit�, miten perinpohjin he el�v�t. Jos ihminen ei voi nopeaan vapautua ep�varmuudestaan, on se seurauksena siit� tympeydest� ja hajanaisuudesta, joka on h�nen el�myksilleen ominaista, siit� pintapuolisuudesta, johon h�n tyytyy suhtautuessaan el�myksiins�. Ken ei kokonaan antaudu johonkin asiaan, kiinte�sti siihen tartu, ken ei tunkeudu asioiden ytimeen, ei pyri tinkim�tt� niist� selvyyteen eik� toimi tarmokkaasti, h�n ei milloinkaan tule t�ysin voittamaan ep�varmuuttaan. Sill� varmoiksi el�m�ss� voimme tulla ainoastaan, jos pystymme voittamaan el�m�n. Ja siihen pystymme painittuamme el�m�n kanssa siksi kunnes olemme sen valtiaita. Ainoastaan sis�inen ylemmyys on kiist�m�tt�m�n varmuuden pohja el�m�ss�. Niin kauan kuin olosuhteet ja tapahtumat ovat yl�puolellamme, emme voi niit� katseellamme emmek� henkisesti hallita. Sill� mist� saisimmekaan varman ryhdin, jos emme kerran ole selvill� asioista emmek� niit� hallitse. Siksi tarttukaa lujin ottein el�m��n �lk��k� antako sen valloittaa itse�nne; oppikaa el�m��n perinpohjin, niin varmuus tulee aivan itsest��n. Ihminen on taistelija: ei viel� milloinkaan ole kukaan ollut sepp� syntyess��n. Ei haittaa, vaikka aluksi paljonkin ep�onnistuu. Vahingosta viisastumme ja kokemuksista her�� el�m�ntieto. Mik� onnistuu, antaa meille uskallusta ja her�tt�� itseluottamusta. Sik�li taas kuin rohkeus ja tarmo kasvaa, h�vi�� ep�varmuus. Mutta on olemassa toinenkin ep�varmuuden syy. Se on l�ydett�viss� meid�n oman olemuksemme ep�j�rjestyksest�. Jos emme ole herroja talossamme, vaan kaikenlaiset tarkistamattomat vaikutelmat siell� saavat el�m�id�, tulemme aina olemaan ep�varmoja siit�, mit� meid�n pit�isi tehd�, sill� emme tied�, ket� ja mit� meid�n pit�isi seurata. T�llaisia vaikutelmia ovat vakaumukset ja periaatteet, joita on meille tyrkytetty ja joihin meit� on totutettu tahi jotka ilmasta lent�en ovat meihin pesiytyneet ilman ett� olemme niit� perinpohjin itsellemme selvitt�neet tahi omiksemme sulattaneet. Nuo vaikutelmat ovat vieraina sis�iseen olemukseemme tunkeutuneet, ja me sied�mme niit� valheellisuudessamme ja sallimme heikkoudessamme niiden saavuttaa vallan. N�m� vieraat voimat voivat olla uskonnonoppeja, joita me hartaudella kunnioitamme, kodeistamme perimi�mme moralis��nt�j� ja ennakkoluuloja, sovinnaisia k�sityksi� tahi el�m�ntapoja, joihin olemme tottuneet tahi filosofisia iskusanoja, jotka ovat meihin iskeytyneet. Ep�varmuus johtuu t�ll�in siit� ristiriidasta, mik� on olemassa oman itsemme sis�isimpien tarkoitusten ja noiden meit� hallitsevien, parantumattomasti kunnioittamiemme valtojen viittausten v�lill�. Jos eiv�t n�m� vieraat vaikutukset ole tyystin kuolettaneet meid�n omaa persoonallista tuntemiskyky�mme eiv�tk� viel� h�mment�neet sen alkuper�isyytt�, tulemme suhtautumisissamme aina tuntemaan itsemme ep�varmoiksi, sill� sis�isimm�n olemuksemme viittauksista pit�isi meid�n arvostella ja toimia toisin kuin meit� hallitsevat persoonattomat vallat k�skev�t. Periaatteittemme sanelema toimintatapa joutuu ristiriitaan tunteemme kanssa. Sovinnaisuus vihaa sit�, mit� pid�mme oikeana, totena ja s��dyllisen�. Perinn�inen n�ytt�� meist� nurinkuriselta. Uskonnolliset vaikuttimemme her�tt�v�t meiss� pahan omantunnon siksi, ett� huomaamme ne ep�tosiksi tahi ankarassa mieless� ep�siveellisiksi. T�m� ep�varmuus on varsin laajalti levinnytt�. On kovin helposti sanottu, ett� meid�n tulee aina toimia sis�isimm�n tunteemme mukaan. Mutta miten se voi olla mahdollista, jos meid�n oma itsemme tahdon ja vakaumuksen voimalla on ahdistettu esimerkiksi moralin valtiuteen ja se uskoo, ett� sen t�ytyy kielt�� itsens�, tahi sovinnaisuuden orjaksi ja se uskoo olevansa pakotettu toisten t�hden ottamaan huomioon valheellisia tahi barbarisia tapoja, tahi sitten uskonnon valtaan ja se pit�� j�rjen uhria uskonnollisena tekona! Kokemukseni mukaan voittaa sovinnaisuus melkein aina, viel�p� persoonallisesti varsin v�keviss�kin ihmisiss� -- niin ankarasti kuin sit� tuomitaankin -- sen vuoksi, ett� sovinnaisuus sittenkin saa osakseen enemm�n tunnustusta kuin moitetta. Mutta meid�n ei pid� uskoa, ett� kuitenkaan hiukkaakaan voittaisimme ep�varmuuttamme tarkoituksellisesti luopumalla paremmasta tiedosta, paremmasta varmuudesta. Sill� kussakin yksityistapauksessa nousee meid�n oma itsemme kuitenkin yh� uudestaan kapinaan, ja me tunnemme senvuoksi olevamme varmoja, kunnes olemme uudestaan alistuneet ja h�pe�mme itse�mme. Lukuunottamatta el�m�ss�mme tuntuvia huonoja seurauksia vaikuttaa ep�varmuus viel� aivan erikoisen turmiollisesti meid�n sis�iseen olemukseemme. Se vie meid�t siveellisesti mukanaan. Uskottomuus omaa itse��n kohtaan, johon ep�varmuus juuri pohjautuu, on h�pe�llist� ja alhaista. Jokainen, joka toimii vastoin parempaa tuntoaan, tuntee t�m�n. Siksip� t�ytyy ihmisen, jota temmataan sinne t�nne, siveellisesti madaltua ja lopuksi alati luopua omasta itsest��n. Ensiksikin t�ytyy h�nen halveksia itse��n ja toiseksi ei voi olla puhettakaan mist��n sis�isest� eteenp�inkulkemisesta. H�n on orja, joka joka askelella tempoo orjankahleitaan, mutta aina j�� vangiksi. H�n ei milloinkaan kirvoitu vapaaksi ja itsen�iseksi, sill� h�n j�� ainaisesti riippuvaksi vieraista vaikutuksista. Jos siis tahdot tulla varmaksi, luo j�rjestys persoonalliseen piiriisi �l�k� sied� siell� mit��n vieraita aineksia ja niiden persoonattomia vaikutuksia. Saata oma itsesi voimaansa ja laukaise niiden valtojen luomat j�nnitykset, joilla on ollut m��r��misvalta sinuun persoonattoman eleskelysi alkuajoista asti. T�m�n auttamattoman ja hedelm�tt�m�n askartelun kaikenlaisilla vakaumuksilla, periaatteilla, totunnaisuuksilla, makuarvostelmilla, jotka eiv�t juurtaudu sinusta eiv�tk� ole sinussa uudestisyntyneet, t�ytyy loppua. Mihin et voi sisimpine tunteinesi puuttua, se on m��r�ilev�n� tekij�n� karsittava pois. Niin valautuu sis�iseen el�m��si kirkkautta, yhteytt� ja luonnetta. Ja jos sitten kaikessa pysyt uskollisena itsellesi, ilmenee kaikissa olemuksesi ilmauksissa t�ysin v�lit�n varmuus. * * * * * Lopuksi tuntevat varsin useat itsens� ep�varmoiksi niiden ihmisten keskuudessa, joiden kanssa he joutuvat kosketuksiin. T�m� on ennen kaikkea ujoudesta kasvavaa ep�varmuutta, t�m� kummallinen ihmiskammo, jota potevat paljon useammat kuin tavallisesti luullaankaan. Se on tuska, joka on katkeroittanut jo monta el�m��, se on el�m�n vaikea este. Sill� se tekee todella mahdottomaksi kaiken l�hestymisen. Kenet t�m� ep�varmuus on vallannut, h�net on tuomittu yksin�isyyteen. Jo sellaisenaan on t�m� pahaa, mutta hirvitt�v�ksi k�y se, jos ihmisten luo vet�v� kaipaus on yht� v�kev� kuin heist� vieroittava kammo. Ujous on osaksi liikaherkkyytt� kaikissa persoonallisissa kosketuksissa, osaksi avuttomuuden ja k�mpelyyden tunnetta -- kumpainenkin yksin�isen nuoruuden vaikutusta tahi seurauksena taipumuksesta kokonaan uppoutua omaan itseens� tahi sitten el�m�n synnytt�m�� ymm�ll�oloa. Useinkaan ei ihminen lapsena eik� viel� kasvavanakaan ollut yksin�inen, mutta jouduttuaan uusiin olosuhteisiin ja uusiin piireihin h�n tunsi itsens� sellaiseksi, ja samalla h�n oli my�skin ujo, avuton, liian herkk�, ep�varma. T�m�n lis�ksi tuli viel� ep�luuloisuus uuden ymp�rist�n ihmisi� kohtaan ja itseluottamuksen puute, mik� on aina arkailevan olemuksen el�tt�v� juuri. N�in syntyy vangittu, sidottu ihminen, joka punastuu ja h�mmentyy, kun h�nt� vain puhutteleekin -- tyhm�nrohkean nousukkaan vastakohta, joka puolestaan saattaa jokaisen hienotunteisen ihmisen h�milleen. T�t� arkuutta on vaikea parantaa, sill� se on tunteen asia, jota ei voida nuhteilla eik� perustelmilla korjata. Vain toiset tunteet voivat sen voittaa. Mutta n�it� voimme me voimistaa, jos kerran p��semme niist� tietoisiksi. Meid�n t�ytyy n�hd� ihmisen olemus h�nen sis�ll��n, emme saa pys�hty� h�nen ulkonaisiin olosuhteisiinsa, lahjoihinsa ja aikaansaannoksiinsa. Luonnollisesti samoin omassa itsess�ni mekin. Silloin n�emme my�skin, ett� kaikki ihmiset ovat pohjaltaan tasa-arvoisia. Eiv�t mitk��n ulkonaiset etev�mmyydet voi en�� meit� saattaa h�millemme, ja korkeammalla asteella olevan persoonallisuuden meihin tarttuva vetovoima voittaa itse arkuudenkin tuota persoonallisuutta kohtaan. Sill� jos me n�emme jossakin ihmisess� h�nen totuuteensa ik�v�iv�n ominaisimman kaipauksen t�yttyv�n, ei t�m� ihminen meit� j�rkyt�, vaan vapauttaa. T�m�n tosi itsetietoisuuden, joka antaa meille kaikessa ryhti� ja joka kirvoittaa meid�t oman riitt�m�tt�myytemme h�pe�st�, t�ytyy l�htem�tt�m�sti liitty� koko vaikutustamme hallitsevaan ylemmyyteen. Vain se, joka ei tahdo n�ytt�� enemm�lt� kuin mit� h�n on, voi t�ysin naivisti antautua. Ja vain ilmaustemme naivisuuteen pohjautuu persoonallisen ryhtimme varmuus. Mutta ei riit�, ett� itse antaudumme naivisti. Meid�n t�ytyy siten my�skin kaikki ihmiset oivaltaa. Jos kaikki etsitty on meille vastenmielist�, ei meid�n my�sk��n tarvitse muissa sellaista vainuta, olivatpa he viel� miten etsittyj� tahansa. Kuta koruttomampia itse olemme, sit� koskemattomampina kuljemme kaikkien seurael�m�n keinotekoisuuksien, pikkumaisuuksien ja vilpillisyyksien l�pi. Ken on ep�luuloinen, h�mment�� oman itsens�. Mutta joka uskoo ihmisiin, h�nt� ei vaivaa eik� h�iritse mik��n. Lopuksi t�ytyy arkamielisten oppia, ollessaan muiden seurassa, irtautumaan, nousemaan itsest��n. On kuin tahtoisin sanoa, ett� heid�n pit�� oppia voittamaan arkuutensa, jota he eiv�t voi. Sit� en tarkoita, vaan ett� heid�n t�ytyy etsi� ihmisi�, joiden l�heisyydess� heid�n syd�mens� aivan itsest��n avautuu ja joiden seurassa he v�h��k��n aavistamatta p��sev�t kohoutumaan itsest��n. Jos t�m� kerrankin tapahtuu perinpohjin, siiloin on sidonnaisuuden lumous ikip�iviksi revitty rikki. Samalla kuin he ovat tunteneet vapautumisensa, ovat he my�skin saavuttaneet el�myksen omasta itsest��n, jonka avulla heid�n itsetietoisuutensa her��, sek� keksineet itsest��n itseilmaisun kyvyn. Heid�n tarvitsee sit� vain edelleen harjoittaa, ja arkuus ja ep�varmuus h�vi�� yh� j�ljett�m�mpiin. Kokonaan toisenlaatuista on ep�varmuus ihmisten seurassa, joiden painostuksesta me kaikki l�hinn� k�rsimme, ep�varmuus siit�, mit� heiss� on ja mit� he meist� ajattelevat, siit�, miten meid�n pit�isi heihin suhtautua, ymm�rt�v�tk� he meit� ja toivovatko p��sev�ns� kanssamme kosketuksiin, miten et��ll� meid�n t�ytyy heist� pysytt�yty� ja miten laajalti voimme heihin luottaa. Mit� tuskaa tuottaakaan ep�tietoisuus, olemmeko jollekin vastenmielisi� vai p�invastoin, tuntuvatko kysymyksemme tahdittomilta vai tervehdit��nk� niit� vapautuksen sanoina, rasitammeko vai onnellistutammeko me jotakin ihmist� l�hestymisell�mme! T�m�n ep�varmuuden juurena on ep�selvyys ihmisist� ja suhteistamme heihin. Jos me olisimme niist� selvill�, olisi k�yt�ksemme varma. Ei ole ep�ilyst�k��n siit�, ett� t�m� ep�varmuus tekee kaiken todellisen yhteisel�m�n, persoonallisen el�m�n siirtymisen ja tarttumisen, voimien vuorovaikutuksen ja ajatusten vaihdon mahdottomaksi. Lukuunottamatta sit�, ett� t�m� ep�varmuuden tunne jo ennakolta lamauttaa kaiken sielullisen liikkeen ihmisest� toiseen, mik� muodostuu korkeintaan jonkinlaiseksi tahdotuksi, hidastelevaksi, avuttomaksi ty�ntymiseksi, on meid�n kokonaan mahdotonta l�yt�� toisiimme oikeata asennetta, sopeutua ja syventy� toisiimme. Me loukkaannumme, raastamme itse�mme, puheemme kulkevat ohitse: ei mit��n elimellist� el�m�n suhteitten ja vuorovaikutuksen kudosta voi synty�. Ei muodostu sit� kokonaan omaa ja ainoalaatuista suhdetta, jollaiseen meid�n tulisi jokaiseen kohtaamaamme ihmiseen p��st�, vaan me erehdymme ihmisist�, joudumme ep�sopuun, erist�ydymme ja riist�mme siten itselt�mme sen el�m�narvon, jona heid�n pit�isi meille olla. T�m� ep�varmuus toisistamme on todellakin kamalana kirouksena. Siksip� on selvyyteen p��seminen ihmisist� meille el�m�nkysymys. Mutta miten? Yksi tie on pyrki� tuntemaan toisia, tehd� huomioita ja niist� p��telmi�, tutkia ihmisen luonteenpiirteit�, ker�t� h�nen ilmauksiaan, l�hesty� h�nt� milloin toisin milloin taas toisin n�kem��n, miten h�n kulloinkin vastaa l�hestymiseemme, ker�t� koko ainehisto, tarkoin, tyystin harkita se sek� sitten muodostaa ihmisest� kuva ja sen mukaan sommitella oikea asenne h�neen. Mutta t�m� johtaa harhaan. T�ten saamme kyll�kin selv�n k�sityksen h�nest� ja m��r�tyn katsomuksen suhteistamme, mutta k�sitys ja katsomus eiv�t ratkaise. Me kyll� vapaudumme ep�varmuudestamme, mutta vaihdamme sen vain nurinkurisuuteen. Ja viel�: vaikkapa meille onnistuisikin saavuttaa ihmisest� oikeaan osuva k�sitys, t�ytyisi meid�n kuitenkin sen avulla l�peens� esitell� koko suhtautumisemme ja sen jokainen yksityinen ilmaus. Ja t�m� ei taaskaan k�y laatuun. Luonnollisestikin voidaan mietti� jokaista ilmett� ja kultavaa'alla punnita jokaista sanaa. Mutta t�m�nlaatuinen, teoreettisesti sommiteltu seurustelu ei tied� mit��n v�kev�sti sykkiv�st� el�m�st�, vaikkapa kehitt�isimme taitoamme mestaruuteen saakka ja vaikkapa t�m� erehtym�t�n tieto voitaisiin muuttaa erehtym�tt�m�ksi suhtautumiseksi. Meid�n t�ytyy kulkea toista tiet�: ei seikkaper�isen tiedon, vaan v�litt�m�n tuntemisen tiet�. Ihmisest� saamastamme el�v�st� vaikutelmasta l�htien t�ytyy meid�n t�ysin v�litt�m�sti oivaltaa h�net sellaisena kuin me h�net el�myksess�mme n�emme. Heti kun alamme tuota vaikutelmaa esitell�, pirstoamme ja kuoletamme sen. Mutta jos otamme sen vastaan t�ydellisesti avoimin mielin ja antautuen, kuvastuu se s�rkym�tt�m�n� tietoisuudessamme, ja sen ilmaisema persoonallinen olemus koskettaa sieluamme. Silloin n�emme ihmisen sellaisena kuin h�n on meille, joskaan emme sellaisena, kuin h�n itsess��n on. Me syvennymme h�neen h�nen konkreettisessa suhteessaan meihin, kiit�v�n hetken mielentilassaan ja persoonallisessa, meit� odottavassa sielunvirityksess��n. Silloin me joka tapauksessa olemme p��sseet siihen selvyyteen, jota kulloinkin kosketuksissamme ihmisen kanssa tarvitsemme, ja t�st� v�litt�m�st� selvyydest� kasvaa suhtautumisemme vaistomainen varmuus. Meid�n tarvitsee vain kokonaan alkuper�isesti el�� t�m� v�lit�n tuntemus sielujen yhdist�j�n�, silloin nousee nerokkaan varmana se sis�isesti v�ltt�m�t�n el�m�nilmaus, joka t�ytt�� silm�nr�p�yksen vaatiman suhteen ja ratkaisee hetken teht�v�n. T�ten purkautuu persoonallisesta kosketuksesta v�lit�n vaikutus ihmisest� ihmiseen. Ja t�m� vaikutus kannattaa ihmisten suhteita ja sen t�ytyy m��r�t� ne, jos niiden tarkoituksena on kehitty� todelliseksi el�m�nyhteydeksi. Silloin ei ole en�� ep�varmuutta, vaan me tapaamme vaistomaisesti joka silm�nr�p�ys ainoan oikean asennon. Aamu. Persoonallisen el�m�n her�tess� aukenee ihmiselle uuden olemisen aamu. V�kev�n� tunkee h�nen l�vitseen tunne siit�, ett� nyt vasta el�m� varsinaisesti alkaa. Kaikkialla aamutunnelmaa, jokainen hengenveto k�tkee kev�taavistuksia, siell� t��ll� n�kyy uuden ajan aamun kajastusta. Mit� onkaan tuo pursuava el�m� ihmisess�! Kaikkialla liikehtimist� hersyv�� kehkeytymist� kohti. Ja kokonaan itsens�tuntemisen valloissa iskeytyy ihmiseen riemullisena ja ihastuksen t�yteisen�: miten suuriarvoista onkaan olla ihminen. H�nen sis�isimm�ss��n v�r�j�i aamun ��nin: el�m� on kaunis! Vain arkana ja kainona tohtii ihminen aukaista oman itsens� ovea. Mutta vaikkakin h�n viel� varsin herk�sti punastuu itse��n, soi ja helisee h�nen sis�ss��n kuin salainen nauru. H�nen t�ytyy riemuita oman itsens� ilosta, sill� aavistus h�nen olemuksensa, nyt hersyv�n� puhkeavan olemuksensa ytimen k�tketyst� ihanuudesta ja kauneudesta kulkee l�pi sielun ja v�r�j�i sen joka liikahtelussa. Mutta kuta syvemmin h�n alkaa ymm�rt�� itse��n, sit� syvempi itsekunnioitus h�net t�ytt�� ja suo h�nen n�yr�sti h�mm�sty� omaa k�tketty� taivaanlahjaansa. Ihmisen valtaa pyh� kunnioitus sit� kohtaan, mik� h�ness� el�� ja hengitt��. H�nen tarkoituksensa ikuisuus ja arvonsa ��rett�myys avautuu h�nen syd�melleen kuin auringon kuulastama taivaansini. H�nen oman itsens� salaisuus syventyy mittaamattomaksi, k�sitt�m�tt�m�ksi, avartuu rannattomiin kaukaisuuksiin. Kun ihminen tulee syv�llisen alkuper�isest� tietoiseksi itsest��n, tuntuu h�nest� kuin olisi h�n temmattu kokonaan uuteen maailmaan. H�nen silm�ns�, joiden sivuitse t�h�n asti kaikki on h�m�r�n� kiit�nyt, ovat auenneet. Niin, oliko h�n ennen sokea ja y�n saartama vai onko h�n nyt, sokaistu? H�n silm�ilee ymp�rilleen, katsoo ja katsoo, suuntaa yh� uudestaan katseensa kiinte�sti sinne t�nne, itseens� ja kaikkeen, mik� h�nt� ymp�r�i, mik� h�nt� kohtaa. Kaikki kuin ennenkin, mutta kuitenkin aivan toisenlaista, kaikki uutta, niin ihmeellist� ja k�sitt�m�t�nt�! Mik� h�nest� ennen tuntui tavalliselta ja huomiota her�tt�m�tt�m�lt�, se on nyt yhdell� iskulla k�ynyt uskomattoman merkilliseksi ja arvoitukselliseksi. Syv� h�mm�stys valtaa h�net. Kaikki muodot n�ytt�v�t niin ihmeellisilt�, kaikki h�nen havaitsemansa tapahtumat niin k�sitt�m�tt�milt�. Vuorten el�v�t harjanteet, joilla h�n el�� ja liikkuu, vesipisarat, jotka kukassa helmeilev�t tahi meress� aaltoilevat, kuusenk�py, johon h�nen jalkansa sattuu, puun silmuilevat kukat, nukkuva hiekkakentt�, j�ykk� kallionlohkare, h�nen oma hengitt�v� olemuksensa, vaikeneva y�, auringon valovirta, madon luikertelu, lintujen s�velkieli, pursuava el�m� kaikkialla -- kuoleman ilmi�: niin ahdistavan ihmeellist�! Jos ken silloin puhuu h�nelle luonnonlaista ja koettaa selitt�� kaikkea t�t� ihmeellist� sen j�rjestyksen ja varhaisemman olokannan mukaisesti, silloin varsinkin h�n pudistaa p��t��n: h�n ei voi k�sitt�� tuota olemista ja tulemista sen ��rett�m�ss� moninaisuudessa. Jos h�n viel� joutuu kaupunkeihin ja n�kee ihmisten ahertelun ja luomisen keskell� luomusten runsautta, valtaa h�nen sis�isen silm�ns� el�v�n nykyisyyden kokonaisvaikutus tahi sitten vain v�h�p�t�isimm�n ihmisen kohtalo, h�nen muistojensa l�pi soluu ihmiskunnan historia: miten omituista, miten siet�m�tt�m�n arvoituksellista, miten tuskallisen h�mm�stytt�v�� onkaan kaikki! Onnellista, ett� ihminen yh� uudestaan tuntee vet�ymyst� omaan itseens�, ik��nkuin h�ness� olisi el�m��n puhjennut ylivoimainen vetovoima, joka kiinte�sti liitt�� h�net itseens� ja siin� pit��, joka johtaa kaiken h�nen n�k�piiriins� siirtyv�n el�v��n suhteeseen juuri h�neen kuin keskipisteeseen, mink� suhteen avulla ihminen yritt�� hallita tuota kaikkea. Vain oman itsens� ihmeest� voi ihminen l�yt�� maailman ihmeen ratkaisun, niinkuin vain oman olennaisimman olemuksensa salaisuuden syvent�m� silm� voi n�hd� salaisuudent�yteiseen maailmaan. Mutta mik� saa her�nneen ihmisen tuntemaan ikuisen tarkoituksensa ja ��rett�m�n arvonsa, tuntemaan niin, ett� se ik��nkuin alkuper�isen� varmuutena h�ness� kirkastuu? Ikuinen elementtik� h�ness�, h�nen olemisensa jumalallinen laatu, joka vaistomaisesti persoonallisen el�m�n her��misess� tulee tietoiseksi, vai kaiken l�pitunkevan ja kaikkea syleilev�n Jumalan el�m�liikunnotko, jotka l�yt�v�t ihmisen syv�ss� itsens�tuntemisessa herk�n kielist�n ja suovat sen kosketuksiltaan v�r�j�id� siten julistaakseen ihmiselle h�nen jumal-ikuisuuttaan? Sit� en tied�. Ja mit� on se salaper�isyyden t�ytt�m�, joka ihmist� kaikkialla kohtaa? Onko se ilmi�iden takaista k�sitt�m�t�nt�, jumalallista, jota unenpainamat silm�mme eiv�t huomaa, vai onko se vain meilt� peitetyn, meilt� suljetun maailman vastausta vaistomaisesti ilmenev��n palavaan pyrkimykseemme p��st� kaiken perille, kaipaukseemme syventy� olioiden olemukseen, kun olemme ensin oivaltaneet oman itsemme. Kuka voikaan siihen vastata! Mutta kun t�t� arvoitusta mietin, n�ytt�� minusta kuin olisi tuo her�tt�v� voima her�nneeseen ihmissieluun tulvivaa jumalvaloa, joka kirkastaa ihmiselle h�nen oman olemisensa ja ymp�r�iv�n maailman ihmeellisen syvyyden. Ei meid�n pid� kuitenkaan luulla, ett� jokainen, joka on her�nnyt persoonalliseen el�m��n, tulisi t�st� selv�sti tietoiseksi. Ep�ilenp�, ett� niin j�� k�ym�tt� juuri alkuper�isille, puhtaille luonteille, jotka eiv�t heti harkinnallaan turmele v�litt�mi� sis�isimpi� el�myksi��n eiv�tk� tahraa niit� vierailla ajatuksilla, vaan puhtaasti ja vaalien antavat kaiken kehitty� ja selvet�. Yht� hyvin kuin tuo suuri h�mm�stys valtaa jokaisen, yht� v�h�n tarvitsee jokaisen tulla tietoiseksi siit�, ett� jumalallinen henk�ys koskettaa ja kirkastaa h�nen silmi��n. Ikuisen tunteminen itsess��n ja kaikessa muussa ei vie meit� Jumala-aavistuksia kauemmaksi, ja ehk�p� aavistuksenkin saa vain se, joka Jumalasta jo jotain tiet��. Tahi ehk� voimme me vasta my�hemmilt� kukkuloilta katsoessamme taaksep�in iloisesti n�hd� jo todellisen el�m�mme ensi valaisuissa Jumalan astuneen omaan omintakeiseen olemiseemme. * * * * * Sit�vastoin tulee ihminen t�ydellisesti selville koko siit� mullistuksesta tunteen ja tietoisuuden piiriss�, mink� persoonallinen her��minen synnytt��. On kuin y� vaihtuisi p�iv�ksi. Kaikki uniel�m�n ahdistukset ja surut h�vi�v�t. Ja my�skin sellaisen el�m�n ilonpauhusta ja onnenkuvitteluista ihminen vapautuu. Kirkkain silmin katsoo aamunilo nuoreen p�iv��n, riemuitsee sen nyt auenneesta olemassaolosta. Ihminen hymyilee sille painajaiselle, jonka alla h�n ehk� on voihkinut, niille uneksituille tuskille, joiden lumoissa h�n on nyyhkytt�nyt. H�n ei en�� v�h�isint�k��n ymm�rr� sit�, mik� h�nelle ennen oli suruna ja ahdistuksena. H�n tuntee olevansa vapaa kaikista y�n kauhuista. Mutta my�skin uneksimishalulle pudistaa h�n p��t��n. Miten lapsellisia mit�tt�myyksi� nuo unet olivatkaan, mit� valhearvojen ja onttojen nautintojen petosta! Oman olemuksen tietoisuuden t�ytt�m�n� nostaa ihminen p��ns� korkealle yl�puolelle kaiken naurettavan joutavuuden, jossa h�n t�h�n asti ilon- ja tuskant�yteisen� on menehtynyt. Tuntiessaan sen korkeimman hyv�n, jota h�n kantaa omassa itsess��n, tuntiessaan tarkoituksensa h�n menett�� halun ihanteisiin ja hyvyyksiin, jotka t�h�n asti ovat muodostaneet h�nen maailmansa. H�net on temmattu uuteen maailmaan, h�nen maailmaansa, h�nen min�ns� maailmaan. Aivan itsest��n tapahtuu kaikkien arvojen uudelleen arvioiminen: h�nen tunteittensa ja toivomustensa painopiste siirtyy kaikesta mahdollisesta vieraasta omaan omintakeiseen, ulkonaisesta sis�iseen, n�enn�isest� ja tehdyst� todelliseen ja v��rent�m�tt�m��n, Maun ja vaistojen muuttuminen valtaa alaa, mink� vain siirtyminen kokonaan toisen laatuiselle olokannalle voi selitt��. Persoonallinen el�m� puhkeaa. Raha ja sill� mitattavat hyvyydet laskevat huimaavasti arvossaan. Niiden tarpeiden runsaus, jotka t�h�n asti ihmisen tyydytykseksi l�ysiv�t ihmistietoisuudessa elimens� ja orjansa, luhistuu kokoon, ja yli kaiken kohoaa her�nneen ihmisen polttava kaipaus saada omalaatuisena olla riippumaton ja vapaasti kasvaa. H�nell� ei ole mink��nlaisia tarpeita varhaisempien pyrkimystens� piiriss�, mutta sit�vastoin on h�n t�ynn� toisenlaisia el�m�nvaatimuksia, joiden kasvattavana juurena on h�nen sis�isimm�n olemisensa itses�ilytysvaisto. T�m� valitsee h�nen tarvitsemansa olemassaolov�lineet, t�m� suuntaa tien, jota h�nen kunnianhimonsa kiit��. H�n tahtoo tulla joksikin _itsess��n_. Vain t�st� saa kaikki muu, mit� h�n on ja miksi h�n tulee, merkityksens�. Vain t�m� on h�nen pyrkimyksens� m��r�. Kaikki se loisto, jota h�n ennen jumaloi ja laahasi j�ljess��n, sit� kumartaakseen, sille uhrautuakseen, himmentyy h�nen persoonallisuutensa ihanuuden rinnalla, johon h�nen katseensa rient�� kuin ylh�iseen, kaukaiseen ihanteeseen. H�n ei tahdo en�� n�ytell� mit��n osaa, h�n tahtoo olla jotakin, tulla joksikin. Eleskelev�n joukon, mietiskelevien kummitusten ja muotiorjien kaikenlainen liehakointi ja ilostelu k�y h�nelle piinalliseksi ja ep�ilytt�v�ksi. Miten voikaan h�n viel� kuulua noihin, miten voivatkaan nuo viel� l�yt�� h�nest� iloa! H�nell� on melkein polttava halu tulla suljetuksi noiden piirist�. Naamarinsa riisuneena irvist�� nyt autiossa tyhjyydess��n koko se tuttavallisuus, johon h�n on hajoittanut, vuodattanut ja hukuttanut oman itsens�. H�nt� etoo h�nen oma itsens� sellaisena kuin se vasta oli, h�nt� inhoittaa, ett� myi itsens� mit�tt�m�st� ja valheesta. H�nen kunniansa ja velvollisuutensa on huolellisesti vaalia itsess��n puhjennutta persoonallisen el�m�n l�hdett� kaikelta h�vitykselt�, tulipa se mist� tahansa. Kaikkea muuta halliten tehostamalla omaa itse��n ja tarkoitustaan ja siten tulemalla siksi ja toteuttamalla sen, mit� on, vapautuu ihminen t�ysin v�linpit�m�tt�m�ksi kaikesta sovinnaisesta sek� siit�, mit� muut h�nest� ajattelevat ja puhuvat. Riippumattomuus joukon arvostelusta tulee h�nelle t�ss� aamun suuressa raitistumisessa sis�isen vapautensa velvollisuudeksi ja arvon mittaajaksi. Mutta t�m� on vain yksityisilmi� siin� her�nneen ihmisen yleisess� huomiossa, ett� h�nen suhteensa kaikkeen ja kaikkiin muuttuvat persoonallisiksi; joko niill� on h�nelle auenneeseen tarkoitukseensa n�hden merkityst� tahi sitten j��v�t ne aivan syrj��n. N�m� eiv�t ole kuitenkaan tehtyj� p��telmi� ja asetettuja vaatimuksia, vaan persoonallisen her��misen luoman el�m�ntilan selvittely�. Silm�lle, joka ensi kerran valveutuen katsoo ymp�r�iv��n maailmaan ja valloittaa sen omakseen, kirkastuvat ilman muuta s�dehtiv�n� auenneen selke�n p�iv�n kategoriset imperatiivit. * * * * * Nyt on noustava t�ytt�m��n nuo imperatiivit. Jokainen n�ist� uusista tuntemuksista on kiihoittimena tekoon. Ja vain teossa ilmeneekin persoonallinen el�m�, ei maussa, ei tunteissa, ei katsomuksissa, arvosteluissa eik� ihanteissa. Mutta samalla havaitsemme siet�m�tt�m�ksi riippuvaisuutemme menneisyydest�, kaiken totutun jarruttavan vaikutuksen. T�h�nastinen vegeteeraava el�m�mme siihen pesiytyneine viettymyksineen, vaistoineen ja totunnaisuuksineen on muodostunut sellaiseksi voimankokoomukseksi ja niin m��r��v�ksi tekij�ksi, ett� her�nnyt min�mme n�ytt�� olevan aivan voimaton sit� vastaan. Sill� t�h�n asti on jokainen liikkeemme ja toimintamme ollut vain varhaisempien el�mystemme ja vaikutteittemme pelkk�� kaikua tahi ainakin ylivoimaisesti niiden m��r��m�, kun taas min�mme on saanut tyyty� korkeintaan seurailevan harkitsijan osaan. Mutta nyt t�ytyy min�mme yhdell� iskulla itsen�isesti puuttua asiain kulkuun, vapaasti ja riippumattomana ohjata el�m�ns�! Miten voikaan se tapahtua! Itsetietoisuuteen her�nneelle ihmiselle on ehk� mahdollista perinpohjaisella maltilla ja j�nnitt�m�ll� kaikki voimansa puolustautua persoonattoman menneisyytens� vaikutusta vastaan. Mutta heti kun h�nen raitismielisyytens� h�mmentyy, valveutuneisuutensa pett�� ja tarmonsa katkeaa, heti kun h�n ei en�� t�ydellisesti keskittyen hallitse silm�nr�p�yst�, on h�n sortunut. Sit� edes huomaamatta el�� h�n taas persoonattomasti, niin persoonallinen kuin h�n mielelt��n onkin, tahi vaipuu h�n kokonaan takaisin uniel�m�n y�vaelluksiinsa. Mutta sekin, joka v�kivaltaisesti, mist��n huolimatta nousee, huomaa miten suloinen uneliaisuus uudelleen, j�senet lamauttaen, valtaa h�net, niin ettei h�n kykene varmoin askelin eik� suoraan kulkemaan tiet��n. Vaappuen sinne t�nne h�n t�hyilee tuskaisena, mihin voisi tarttua tahi olisiko n�kyviss� ket��n, joka opettaisi h�nt� k�ym��n. H�n vaipuu todenn�k�isesti takaisin entiseen maailmaansa ja on kohta uneksiva uinailun lumoissa. On monta, jotka hereille havahtuneina ovat yritt�neet el�� persoonallisesti. Alkuponnistusten vaivoissa ovat he kuitenkin kadottaneet voimansa ja rohkeutensa ja luopuneet pyrkimyksest��n. Monet ovat huomaamattaan joutuneet uneliaisuuden valtoihin, toiset alkaneet j�lleen laahautua eteenp�in myk�ss�, katkerassa resignatiossaan, er��t vihdoin ajatelleet yht� rehellisesti kuin p��tt�v�stikin: miten vaivalloista, tahdon takaisin rauhani, tahdon nukkua ja uneksia. Monet her�tty��n eiv�t kykene ottamaan ensi askeleitaankaan. He j��v�t makaamaan ja heid�n silm�ns� painuvat j�lleen umpeen. Toiset eiv�t aamun kirkkaudesta huolimatta jaksa nousta, teoilla luodakseen persoonallisen el�m�n p�iv�n. Mieluimmin he tirkistelev�t puoliavoimien silm�luomiensa alta valoisaan aamuun ja nauttivat siit� hienostelevan herkuttelijan t�ydellisell� perinpohjaisuudella. Kaikki her�tt�v�t mielenkiihdykkeet he vastaanottavat syv�sti, kaikki siit� johtuvat ilmaukset he painavat mieleens�. Maun, katsomusten, arvostelmien ja periaatteiden alueella tapahtuvasta mullistuksesta he tulevat vaikuttavasti ja syv�sti tietoisiksi, mutta -- nousemaan he eiv�t kykene. Velttoina tahi kykenem�tt�min� he katselevat vain kirkasta p�iv�� ja kehr��v�t itselleen persoonallisen el�m�n maailmankatsomusta. Ja kun tulee kysymys el�m�st�, kuljeskelevat he lauman mukana vanhoja uriaan ja toimivat mahdollisimman persoonattomasti. N�m� t�llaiset ihmiset ovat persoonallisen el�m�n teoreetikkoja ja haaveksijoita. Mutta kuka tahtoo olla t�ysivoimainen ihminen, h�nen t�ytyy _el��_ persoonallisesti, el�� olemisensa joka silm�nr�p�yksen�, h�nen t�ytyy persoonallisen toiminnan herke�m�tt�mill� vasaranly�nneill� takoa onnensa, joka on yksin h�nen tarkoituksensa t�yttymyksess�; h�nen t�ytyy taistella itselleen herruus valtakunnassaan, joka on h�n itse; h�nen t�ytyy suunnitellen jatkuvasti johtaa kehityksens� korkealle. Vain se, joka astuu auringon t�ytt�m��n p�iv��n, el�� aamun. * * * * * Miten t�m� on mahdollista? Miten voi her�nnyt persoonallinen el�m� vahvistua yksin m��r��v�n kehkeytymisen ja v�kev�n el�m�n s�teilyn toimintavoimaksi? Siin� kysymys. Ei miss��n tapauksessa itsest��n, se selvi�� jo t�h�nastisesta tarkastelusta. Sunnuntailapsetkaan, puhtaat sankariluonteet, jotka s�teilevin� urhoina nousevat, eiv�t p��se eteenp�in, jos he joutuvat yksin oman itsens� varaan. Toiset tulevat aivan liian nopeaan ep�varmoiksi ja avuttomiksi, saaden kasvoilleen h�mmentyneen ilmeen kuin oudolle alueelle joutuneet lapset; toiset nerokkaassa mielivaltaisuudessaan toimivat, kunnes uupuvat lohduttomaan hajanaisuuteensa. Persoonalliseen el�m��n her�nnyt ihminen tarvitsee apua, joka muuttaa tahtomisen voimiseksi, joka pit�� valveilla ja kirkastaa tietoisuutta, joka opettaa k�ym��n ja viittoaa tien, joka antaa ryhti� ja suo tukea. Mutta jo alkuasteesta saakka on persoonallinen el�m� taitoa, jota on opittava ja harjoitettava. Siksi tarvitsemme _kasvattajaa_. Persoonattomasi p�iv�st� p�iv��n elelevist� ihmisist�, niist� monen monista, jotka vegeteeraten iloitsevat �sivistyksest��n�; t�ydellisist� nykyajan ihmisist� tuntuu �rsytt�v�lt� ja mielett�m�lt� v�ite, ett� t�ysikasvanut ihminen tarvitsee kasvattajaa. Meh�n olemme jo jotain oppineet, meill�h�n on asemamme ja kutsumuksemme, kuulumme kiist�m�tt� sivistyneihin ja �kasvatamme� itse lapsiamme! Mutta jokainen, joka on her�nnyt, tuntee tarvitsevansa kasvattajaa. H�n huomaa, ett� h�nen el�m�ns� ilman kasvattajaa on hedelm�t�nt�. Siksip� se, ett� ihmiskasvattajien tarve on viime vuosikymmenin� k�ynyt niin kuuluvaksi, onkin ep�ilem�tt� persoonallisten vaistojen el�v�itymisen ja korkeampaan el�m��n pyrkimisen merkkin�. Kasvattaja Schopenhauer, kasvattaja Rembrandt, Goethe, Nietzsche, Bismarck, kasvattaja Kristus -- siin� etsiv�n, kasvattajaa ja kasvatusta kaipaavan nykyajan luonteenomaisia tunnuksia. Persoonallinen el�m� on kehittymist�, kasvamista, puhkeamista, mutta ei vegetatiivista, vaan tietoisen tarkoituksellista, persoonallista. T�m� el�m�n nousu ei tapahdu itsest��n, her��mist� seuraten, vaan kaiken l�pitunkevan, t�ysin tietoisen her�nneen tahdon t�ytyy liikuttaa sit� yl�sp�in; ihmisen tulee aitotunteisena, selv�katseisena ja sitke�n p��tt�v�isen� muodostaa t�m� el�m�ns�. Siihen tarvitaan, paitsi voimaa ja mielenkirkkautta, my�skin el�m�nviisautta. Ja n�m� ovat kykyj�, jotka eiv�t putoa kenellek��n pilvist�, vaan jotka t�ytyy itse hankkia. Niin kauan kuin meill� ei niit� kykyj� ole tahi ole tarpeeksi, tarvitsemme kasvattajaa, joka meit� auttaa ja avullaan korvaa puutteemme. Se, joka ei ket��n l�yd�, on vaarassa menehty� aamun vaikeuksissa. N�ivettynyt, surkastunut persoonallinen el�m� onkin ajallemme luonteenomainen ilmi�. Mutta vain persoonallisuudet voivat olla kasvattajina. Heit� eiv�t korvaa ohjeet. M��r�ykset ja johtolauseet, joihin alistumme ja joiden mukaan itse�mme ohjaamme, eiv�t merkitse mit��n, vaan meit� voivat auttaa yksin el�v�t ihmiset, joiden vaikutuksen alaisena uusi el�m�mme voimistuu, joiden kanssa voimme olla l�mp�isess� el�m�nvuorovaikutuksessa ja jotka kehityksemme jokaisena ajankohtana neuvoin ja teoin voivat meit� auttaa ja edist�� tervett� kehittymist�mme. T�ss� on kuuliaiselle tie itsen�isyyteen ja syv�sti vastaanottavalle tie viisauteen. Onnellinen, ken l�yt�� kasvattajan, l�yt�� t�ysivoimaisen ihmisen, joka el�� persoonallisen el�m�n vapaudessa ja v�kev�n� s�teilee el�m��, joka rakkaudella, ymm�rt�myksell� ja voimainsa ylitsevuotavuudella ymm�rt�� vahvistaa, suojella, viljell� ja nostattaa her�nnytt� el�m��, joka ravitsee ja tukee jokaisen omalaatuisen ihmisen elimellist� puhkeamista h�nen omaper�isyytens� puitteissa, joka kasvattaa itsen�isi� persoonallisuuksia, muovailematta j�ljenn�ksi� omasta itsest��n. Mutta t�llaiset kasvattajat ovat nykyp�ivin� aivan harvinaisia, ja useimmat, joilla olisi halua ja rohkeutta p��st� t�llaisen kasvattajan kanssa kosketuksiin, useimmat, jotka eiv�t pelk�� mit��n vaivoja, saavat turhaan etsi�. Siksip� olenkin osoittanut jokaisen, joka on etsinyt tiet� uuteen el�m��n, Kristuksen luo. H�n on enemm�n kuin kasvattaja. Kasvattaja h�n on kuitenkin my�skin ja voi siksi jokaiselle tulla. Sill� h�n auttaa meit�, kun meid�n alkuper�inen olemuksemme tuskaisesti kirvoittuu siteist��n. H�n havahduttaa meid�n unen kahlehtiman min�mme huutaessaan sen el�m��n ja viittoo meille polun, jolla l�yd�mme oman itsemme. H�nen ohjaamanaan p��semme selvyyteen sis�isen olemuksemme tuskant�yteisest�, voimattomasta ja hedelm�tt�m�st� tilasta, h�nen ohjaamanaan l�yd�mme my�skin sen punaisen langan, jota my�ten voimme selviyty� h�m�r�st� sekasortoisuudestamme. H�nen syksynkypsiss� sanoissaan ja puheissaan tapaamme h�mm�stytt�v�sti valaistuina ihmisen luontaisen olemuksen ja kehityksen tosiasiat ja lait, jotka juuri h�n on l�yt�nyt. Mutta niin totta kuin Kristus lopulta onkin t�ysivoimaisen ihmisen korkeampaan olemiseen johtava ainoa tie, niin totta on ihminen kuitenkin h�d�ss�, ellei l�yd� muuta kuin yksin h�net. Niille, jotka pit�v�t t�t� kerettil�isyyten�, muistutan vain Paavalin seurakunnilleen usein kirjoittamia sanoja: Tulkaa minun ja Herran seuraajiksi. Me tarvitsemme kasvattajanamme ihmisi�, joissa Kristuksen el�m� on l�yt�nyt muodon ja jotka ovat h�nen vaikutuksestaan tulleet persoonallisuuksiksi. Ja siksi kunnes l�yd�mme t�llaisia ihmisi� tulemme heit� aina mit� tuskallisimmin kaipaamaan. Sill� tuskinpa monikaan ilman heit� voi kasvaa uuden el�m�n vapaaksi persoonallisuudeksi, niin suuri mahdollisuus kuin siihen muuten olisikin. Jos tilamme nykyp�iv�n� on t�llainen, ei kukaan toivottavasti horjune valitessaan, katsooko h�n Kristukseen vaiko Goetheen, Bismarckiin tahi Nietzscheen. Sill�, niin paljon kuin kunnioitammekin n�it� persoonallisuuksia, he ovat olleet korkeintaan vain persoonallisen pyrkimyksen ja nousevan ihmiskehityksen loistavia edustajia. Jeesus on ainoalaatuinen, t�ysivoimainen ihminen, t�ydellinen korkeammanasteisessa el�m�ss��n ja sellaisena meist� viel� et��ll�. Goethen merkitys on siin�, ett� h�n on v�sym�tt�m�sti tehostanut yksil�llisyytens� kehkeytymist�, jossa h�n tosin pitk�n el�m�ns� vuoksi p��sikin varsin kauas. Bismarckin merkitys on siin�, ett� h�n yh� uudestaan viittasi sankarillisen ihmisyytens� jumalallisille l�hteille. Nietzsche auttoi aikaamme v�sym�tt�m�sti ampumalla kaipauksensa nuolen todellisen ihmisolemisen uuteen maahan, tiet�m�tt�, edes selv�sti n�kem�tt� sinne viev�� tiet�. Mutta Jeesus kantoi uutta el�m�� itsess��n ja osasi sit� my�skin muille antaa. * * * * * Parhainkaan kasvatus ei kuitenkaan voi mit��n ilman kelvollista ihmisainesta. Voidaan kyll� saavuttaa hyvinkin paljon, mutta ei mit��n j�rjestyksellist�, tervett�, voimakasta, itsen�ist�. T�m� pit�� paikkansa yht� hyvin ruumiin kuin hengenkin alalla. Kristuskin on usein toistanut: Kell� on, h�nelle annetaan, jotta h�nell� olisi ylt�kyll�isesti. T�m� ei kyll�k��n mahdu sovinnaisiin kristillisiin teorioihin, mutta se on kovaa todellisuutta. Siksip� osoittamalla kasvatuksen ja kasvattajan v�ltt�m�tt�myys poistetaan vain osaksi her�nneen persoonallisen el�m�n aamun vaikeuksia. Kasvatuksen kohteina ovat her�nneet ihmiset, heid�n omalaatuinen tietoinen min�ns�, jossa heid�n tarkoituksensa on el�v�n� auennut. He kuuluvat kaikki niihin, joilla jotain on. Vain heit� voidaan kasvattaa, muut t�ytyy ensin her�tt��. Mutta heille ei voi kukaan kasvattaja antaa sit�, mik� on luovan itsemuodostuksen edellytys: voimaa pysy� valveilla, h�vitt�m�t�nt� el�m�n tarmoa. On totta, ett� jokaista voidaan jatkuvasti kiihoittamalla -- esitelmill�, kirjoitelmilla, kirjeill�, kehotuksilla, teht�vill� -- pit�� hereill�, mutta t�m� pakotettu valveillaolo on hedelm�t�nt�. Sellainen ihminen tulee aina olemaan kykenem�t�n persoonallisesti kasvamaan tahi antamaan mit��n persoonallista. Jatkuvasti vaikuttamalla ja lujatahtoisesti k�sittelem�ll� voidaan ep�kelpoistakin ainesta parantaa ja muovailla, mutta tulos on aina vain tekem�ll� tehty�, ei luonnollista kasvamista. Se j�� ikip�iviksi taidetuotteeksi, olematta milloinkaan oman kasvunsa alkuper�inen, itsen�inen, luova muodostus. Jokaisessa her�nneess� ihmisess� on tuota el�m�nvoimaa jossain m��rin, muuten h�n ei olisikaan valveilla. Mutta vain ani harvoissa on sit� niin paljon, ett� se riitt�isi pit�m��n h�net valveilla, keness�k��n ei ole sit� tarpeeksi tekem��n jatkuvan kasvamisen mahdolliseksi. Ei ainoakaan ihminen k�tke sis�iseen olemukseensa tyhjentym�t�nt� voimanl�hdett�, niinkuin ei maailman kaikkeuskaan ole tyhjentym�t�n l�mm�nantaja. Persoonalliseen el�m��mme tarvittavan el�m�nvoiman t�ytyy herke�m�tt�m�n vastaanottamisen avulla synty� ja lis��nty�, niinkuin kukan, jotta se voisi kasvaa, t�ytyy juurillaan ime� maasta el�m�nmehua. Mutta miss� ovat el�m�nvoimiemme l�hteet, miss� persoonallisen kasvamisemme hedelm�llinen maa? Jumalassa, h�nen luovassa, kaikkeuden l�pi virtaavassa voimassaan, h�nen hengenenergiansa el�m�nliikunnoissa, jotka v�r�j�iden kulkevat l�vitsemme ja syleilev�t meit� heti kun olemme her�nneet omasta itsest�mme tietoisiksi. N�ist� tyhjentym�tt�m�n, alkuper�isen olemisen ja kaikkea kannattavan luovan alkuvoiman k�tketyist� syvyyksist� kumpuavat ikuisen el�m�mme l�hteet, jotka voivat t�ytt�� ja ravita tietoiseksi her�nneen i�isen olemisemme ja toteuttaa meiss� pakottavana kaipauksena el�v�n tarkoituksemme. Noissa syvyyksiss� on t�ysivoimaisen ihmisen korkeammanlaatuisen, jumalsukuisen el�m�n l�hde. Jos k��nnymme Jumalaa kohti, pysymme valveilla, jos avaudumme h�nelle, kasvaa voimamme. Silloin alkavat persoonallisen el�m�n mahlat nousta, me kasvamme ja kypsymme. Jumalallisen voiman alla tulemme oman itsemme valtiaiksi, h�nen henkens� valossa seestyy tietoisuutemme laajaksi, l�pitunkevaksi kirkkaudeksi, h�nen energiansa t�ytt�min� pystymme voimant�yteiseen itsemuodostukseen ja ylivoimaiseen s�teilyyn. Kaikki on kiinte�ss� suhteessa kesken��n. Kuta enemm�n jumalallinen pohja meiss� kasvaa, sit� kalliimpi on omaisuutemme, kuta t�ydellisemmin olemuksemme kaikin s�ikein juurrumme Jumalaan, sit� kev�tvoimaisempana ty�nt�� el�m�npuumme oksia ja lehti�. Mik�li kasvamme syvyytt�, vain sik�li kasvamme korkeutta. T�m� Jumalan el�m�nvirta kulkee alati ymp�rill�mme. Me tunnemme sen kaikessa, mik� l�hettyvillemme joutuu, sill� se soljuu kaikessa el�v�ss� ja olevassa: luonnossa ja historiassa, el�m�mme kaikissa k��nteiss� ja liitoksissa, ihmisiss�, joista se kumpuaa, ja ennen kaikkea Kristuksessa, jossa tuo el�m�nvirta on l�yt�nyt ihmiskunnalle maailmanhistoriallisen l�hdepaikan. Mutta vain se, joka el�� ja tuntee persoonallisesti, tuntee my�skin t�m�n virran el�v�itt�v�n ja voimistavan aallonkosketuksen. Jollei meill� ole syv�n itsens�tuntemisen luomaa ja herkist�m�� vastaanottavaisuutta, ei tuo el�m�nvirta p��se meihin tunkeutumaan eik� voi meiss� muodostua korkeamman olemisen voimanantajaksi, ja jollei meill� ole kyky� ja taipumusta vastaanottaa kaikki kohtaamamme jumalalliset her�tteet, ker�t� ne ja siten t�ydent�� itse�mme, ei korkeamman el�m�n energia tule kasvamaan meiss�. Kuta enemm�n koko olemisemme kaivaten ojentuu Jumalaa kohti, virittyy h�nelle, ja kuta paremmin se n�in kelpaa jumalallisen luomisvoiman elimeksi, sit� enemm�n osallistumme h�nen el�m�st��n ja sit� paremmiksi h�nen ihanuutensa todistajiksi ja h�nen luovan el�m�ns� ilmaisuiksi tulemme omassa kehityksess�mme. T�m� Jumalaan pohjautuminen ei ole kuitenkaan vain tunteittemme viritt�m� tunnelma, vaan se on oman itsemme jumalanmukainen mielenlaatu, jumalanmukainen el�m�ntila: teon ja totuuden persoonallista el�m��. Se kirkastaa persoonallisessa kasvamisessamme jumalallisen ja inhimillisen v�lill� vallitsevan molemminpuolisuuden ja vuorovaikutuksen. Kuta enemm�n avaudumme Jumalalle, sit� v�kev�mp�n� puhkeaa persoonallinen el�m�mme, ja kuta persoonallisemmin el�mme, sit� vastaanottavammiksi herkistymme jumalallisille vaikutuksille, mik� taaskin ilmenee oman itsemme kehitysnousussa. T�h�n molemminpuoliseen nousuun k�tkeytyy persoonallisen kasvamisen salaisuus. Jos joku edellisen johdosta on saanut sen k�sityksen, ett� �usko Jumalaan� on t�m�n jumalallisten voimain ker��ntymisen ehtona, niin on se merkkin� siit�, ettei sit� ihmeellist� asiaintilaa, jota olen koettanut selvitell�, ole oikein ymm�rretty. Se on seuraus, ei edellytys. Niinkuin Jumala suo aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoillekin, antaa sataa niin syntisille kuin vanhurskaillekin, samoin koskettavat jumalalliset el�m�nvirrat kaikkia ihmisi�. Jokainen kuuluu h�nen luovan vaikutuksensa piiriin, uskoi h�n Jumalaan tahi ei, olipa h�n ateisti, materialisti tahi spiritualisti. Ihmisen valveillaolo ja el�m�nkaipaus vain m��r��v�t, miss� m��rin nuo jumalvaikutukset h�ness� puhkeavat, kokonaan riippumatta siit�, onko ihmisell� ymm�rt�myst� Jumalaa kohtaan vaiko ei. Ei jumalel�myksen syvyys riipu ymm�rt�myksen asteesta, vaan p�invastoin. Siksip� ei my�sk��n ateismi tee Jumalasta-el�mist� mahdottomaksi, vaan t�m� el�m� tekee lopulta itse ateismin mahdottomaksi, niin pian kuin se on tullut ja sen on t�ytynyt tulla m��r�tynvoimaisena meiss� tietoiseksi. Kun minulle sanotaan: �hyv�ksyn t�ydellisesti esityksenne ja p��m��r�nne, mutta ateismini on j�rkkym�t�n�, vastaan rauhallisesti: �siit� ei ole ensink��n kysymys; tarkatkaa persoonallista el�m�� ja pyrkik�� toteuttamaan tarkoitustanne: kaikki muu tulee aivan itsest��n.� Toiselta puolen eiv�t �lyllist� tahi moralista tiet� saavutetut mielikuvat ja vakaumukset Jumalasta, vaikkapa mit� eloisin luottamus h�neen olisi ne henkev�inyt, ole viel� milloinkaan olleet jumalallisten kosketusten herkk�n� kielist�n�, vaan on sellaisena aina ollut vain sis�inen alkuper�isyys: vilpitt�myys, todellinen tarkoituksensa t�yttymyst� isoova sielun kaipaus. N�ille p�iv�n lapsille nousee aurinko. Mutta kehen Jumalan el�m�nl�hteest� kiit�v�t sateet sattuvat, ket� ne el�v�itt�v�t, l�mmitt�v�t ja valaisevat, h�n avautuu t�ydellisesti Jumalalle: uskoo h�neen, h�nest� kokonaan el��kseen. T�m� on persoonallisen el�m�n aamun auringonnousu. HANS LARSSON. Ennen vanhaan oli lukumiehen ty�kammio autio ja tyhj� kun luostarinkoppi. Suuri rauha ja syv� hiljaisuus vain leijailivat huoneeseen tunkeutuvissa auringons�teiss�. Huoneilla on oma historiansa. Kun seinien rajoittamaan suorakulmaiseen tilaan liitet��n pilarit, muodostuu temppeli; kun tiedemies tuo k�dess��n huoneeseen kirjan ja kyn�n, muodostuu siit� h�nen ty�soppensa. D�rerin kuparipiirroksessa vuodelta 1514 esitet��n hurskas keskiaikainen tutkija Hieronymus oikeana ty�huoneen patriarkkana. H�n istuu siin� ahkerassa ty�ss� k��nt�en Raamattua latinankielelle. H�nen sis�ist� rauhaansa vastaa huoneen hiljainen kodikkuus; h�nen mielialansa on yht� aurinkoinen kuin h�nen huoneensa, jonka v�rillisten lasi-ikkunoiden l�pi aurinko tunkeutuu sis��n s�teillen valoa ja l�mp��. Kotiel�imet, Hieronymuksen uskollinen seuralainen leijona, jolta h�n tarun mukaan oli vet�nyt pois orjantappuranpiikin k�p�l�st�, ja unelias koira kohottavat kodikkuuden vaikutelmaa. Ikkunankomerossa rukouspulpetti, sein�ll� vihkivesiviuhka ja rukousnauha ja p�yd�ll� ristiinnaulitunkuva kertovat hartauden harjoittamisesta kaukaisessa erakkomajassa Syyrian er�maassa. Pyhiinvaeltajanhattu ja puukeng�t kertovat matkustuksesta Rooman, Konstantinopolin ja It�maiden opin keskuksiin ja pyhiin paikkoihin. Tiimalasi nurkassa ja p��kallo ikkunalla kuvastavat kaiken ajallisen katoavaisuutta. Hieronymus ei p��ssyt paaviksi, h�n vet�ytyi er��seen luostariin l�helle Betlehemi� ja eli siell� kuolemaansa asti. Siin� keskiajan oppineen lukukammio, nelj�nnell� vuosisadalla el�neen raamatunk��nt�j�n tunnelmien kiinnekohdat, elam�nharrastusten kaikki ty�v�lineet ja erakon koko kotitalous. Siin� Hieronymus, jota niin monet taiteilijat ovat kuvanneet, kirjoitusvehkeineen, Raamattuineen, leijonineen ja ristiinnaulitunkuvineen. Er��n toisen raamatunk��nt�j�n, Lutherin, ty�huone Wartburgin linnassa on viel� vaatimattomampi. Huonekalustona on p�yt� ja tuoli ja ainoana sein�maalauksensa tuo tarunomainen mustetahra, jonka kerrotaan j��neen sein��n Lutherin kiusaajaansa kohti heitt�m�st� mustepullosta. Mutta Lutherin aikalaisen Erasmus Rotterdamilaisen ty�kuvaan, joka on l�htenyt samaisen D�rerin k�dest� vuonna 1526, on ilmestynyt merkki, joka tiet�� uutta aikaa tiedemiehen ty�huoneen historiassa. Mustetolppoa vasemmassa ja kyn�� oikeassa k�dess� pit�v�n humanistin p�yd�lle on ilmestynyt maljakko, jossa on veteen asetettuja kieloja. Kukkaskimmppu tutkijan p�yd�ll� ei ole siihen n�ytteeksi asetettu samoin kuin ei maalaism�kin ikkunassa auringonvaloon pantu kukkanenkaan. Se edustaa luontoa ja sen kauneutta, el�m�n raikasta kasvua ja todellisuuden tuntua. P�iv�ns�teen kaltaisena sanomana se tuo pilkistyksen v�rist� ja l�mm�st� kirjanoppineen ajatusmaailmaan ja kyn�ntuotteisiin. Mutta aikojen muuttuessa ei pelkk� lukeminen ja kirjoittaminen riit� eristetyimm�nk��n ty�huoneen asukkaalle. Henkisen ty�n tervehytt�j�ksi tarvitaan ruumiillista ty�t�, tarvitaan liikuntoa ulkoilmassa, keskelt� todellista luontoa, sill� ei edes pient� metsikk�� voi sellaisenaan tuoda sis�lle huoneeseen viel� v�hemm�n monikirjavaa kukkasketoa. Tulee uusi, todellisemman ty�nteon aika, joka vapahtaa yksipuolisen ty�n painolastista. Se tulee yksityisten el�m�ss� ja tulee yhteiskunnallisena ilmi�n�. Tolstoin ty�huoneessa oli kirjojen ja kyn�n lis�ksi suoranaista ty�kaluja, saha, viikate ja lapio ja naulassa ty�vaatteet. Kun Lutheria vahvisti ihmeellisesti ty�ss� se, ett� h�n kuuli naapurin takovan vasarallaan varhaisena aamuhetken�, tarttui Tolstoi itse vasaraan. Kun h�n kirjallisessa ty�ss��n ja raamatuntutkimuksissaan tarvitsi virkistyst�, l�hti h�n kaivamaan ojaa tai hakkaamaan halkoja. Niitt�miseen h�n uhrasi ty�ns� lomasta kokonaisia p�ivi�. H�n otti k�teens� muurauslaastan ja muurasi kotikyl�ss��n asuvan k�yh�n lesken uunin. Siin� on meid�n ty�t� odottavan aikamme ja yhteiskuntamme kuva. Tolstoi osasi aina uudelleen ja uudelleen luoda ojan auki, sahata samanlaiselta n�ytt�vi� halkoja ja joka kes� ryhty� samaa niitty� uudella riemulla niitt�m��n. Joka p�iv� vereksin voimin ja vaikutelmin uudistettuna h�n jaksoi lukemattomia kertoja uudelleen muovailla kirjallisia tuotteitaan. L�hiaikoina valautuu varmaankin erikoistieteilij�nkin ty�kammion rauhaan ruumiillisen ty�nteon tunnelma ja vakuutus tieteellisten j�rjestelmien onnellisesta vuorovaikutuksesta todellisen el�m�n kanssa. El�m�n ja kaikkinaisen ty�n tuntemus on kruunaava kirjailijat vertauskuvineen, suurmiehet ja ajattelijat lakeineen ja tiedemiehet j�rjestelmineen. Yhteiskunnan parantajat ja uusien uskontojen perustajat se varustaa uudella ehommalla v�ell�. Nykyajan ty�huoneella on kaksi vaaraa. Se voi kiikaroida yksipuolisesti jotakin rajoitettua alaa tai tulla t�yteen rihkamaa, niinkuin silm� hiekkaa, niin ettei se n�e eteens�. Edellisen vastapainoksi tarjoutuvat taiteen el�hytt�m�t kokonaisvaikutelmat ja j�lkimm�isen sis�inen keskitys, joka ulosp�in kuvastuu edustavien ja arvokkaiden yksityiskohtien valinnassa. Hans Larsson on niit� nykyajan tiedemiehi�, jotka tuntevat ja osaavat antaa arvoa ty�huoneen hartaalle ja keskitetylle hiljaisuudelle. H�n istuu suurennuslasi k�dess� ja muodostaa k�sityksens� runouden, sielutieteen, kasvatuksen ja sivistyksen kysymyksist� niin keskitetyksi ja ter�v�ksi kuin suinkin. Tieteellisiss� j�rjestelmiss��n h�n etsii sellaista kokonaiskatsomusta, joka saattaisi tyydytt�� el�misen mahtavaa tarvetta. Ja h�n kallistaa korvansa niille el�m�n ikuisille ��nille, jotka kaikuvat h�nen ty�pajansa seinien ulkopuolelta. Kaikkea t�t� kuvastaa h�nen ty�huoneensa ilmapiiri. Mutta siin� ei sittenk��n ole tarpeeksi keskityst�. Voimaa ja esikuvia korkeampaan keskitykseen on ulkona luonnossa. Kotvan ty�skennelty��n kammiossaan tiedemies astuu ulos ja sovittaa sis�isen silm�ns� n�k�kulmaan kaiken edess��n liikahtelevan ja el�m�st� syk�htelev�n ja syd�mens� hehkuun tiedon ja totuuden, luonnon huokauksen. H�n hengitt�� syv��n. Jos h�nell� on viel� voimia k�ytett�v�n��n, ryhtyy h�n ty�h�n. Jos h�n tahtoo lev�t�, ryhtyy h�n katselemaan el�m��. Kirjanoppineesta on tullut el�m�n tuntija. H�nest� on tullut k�yt�nn�llinen lakimies, jonka lakien mukaan maailmankaikkeus vinhasti py�rii. Ja h�n, tuo pieni voimakas k��pi� seisoo siin� keskipisteess�, el�m�nkatsomuksensa huipulla ja hallitsee silmiens� eteen noussutta n�ky� lauseellaan. �Ei kaikkea, vaan kokonaisuus -- osassa.� Se on Hans Larssonin tunnusomainen lause, joka sis�lt�� h�nen maailmankatsomuksensa johtavan aatteen ja joka kimaltelevana helmivy�n� s�dehtii kaikista h�nen kirjallisista tuotteistaan. Tiedemies on l�yt�nyt t�m�n aatteen runoilijan ihastuksella kuten kastehelmen poimulehdelt�. �Kastehelmi heijastaa aurinkoa ihanaa; kuvastukoon meiss� h�n, aurinkoinen el�m�n.� H�n on n�hnyt siin� ihmeellisen keskityksen keskell� aamun hymyilevi� ihmeit� ja oppinut tuolta pisaralta keskityksen salaisuuden, jota nyt opettaa toisille sovelluttaen keskitysajatusta henkiel�m�n ja todellisuusel�m�n eri aloille. Kaikkialta tulee valita sellaisia pieni� kastehelmi�, joissa samalla meid�n syvin olemuksemme ja sen tarpeet kuvastuvat. Ihmisi�kin opimme tuntemaan niist� v�l�hdyksist�, joissa heid�n persoonallinen yhteytens� heijastuu. Taiteelliseen valintaan tottunut silm� voi sellaisen v�l�hdyksen n�hd� ��nenpainossa tai kasvonilmeiss� ja j�tt�� valinnassaan paljon pinnallista huomioonottamatta. Keskitys kuuluu luontoon, mutta ennen kaikkea se on ihmisen osuus. Se on yleismaailmallinen laki, jonka voimme joka p�iv� todeta. Ihminen el�� moninaisuuden maailmassa, i�isyysolentona on h�n keskityst�. Ihmisen sis�ist� keskityst� nimitt�� Larsson �sis�iseksi n�kemykseksi�, tarkoittaen sill� sit� ehe�t�, kaunista ja kirkasta persoonallista v�l�hdyst�, joka el�m�mme voimakkaimpina hetkin� saa syd�memme syk�ht�m��n. Ihmisell� on mahdollisuus parhaimpina hetkin��n luoda itselleen ja toiminnalleen keskipisteit�, jotka sitten muodostavat keh�n korkeammalle keskukselle. Rengas on aina ollut i�isyyden vertauskuva. Se on kokonaisuus, joka keskittyy keskipisteeseens�. Keskitt�misest� seuraa mielihyv��. Keskityksen tulos on taideluoma. Sis�inen n�kemys on sidottu tunteeseen rikkautensa ja yhteydellisyytens� nojalla. Sis�ist� n�kemiskyky� tarkoittaa my�s M�ller puhuessaan l�hteest�, josta sis�iset el�m�nvoimat virtailevat. Tieteellinen ty� on kokoilua. Valmistuakseen ja kypsy�kseen se tarvitsee taiteellista ty�t�, yhdist�vi� ajatuksia, joiden keksimisess� mielikuvitus on apuna. Kun tiedemies hallitsee ainehistoaan, saa h�n sen lait sanotuksi suppein, ihastuttavin, valikoiduin, yksinkertaisin ja mieleenpainuvin keinoin. Jo yht� yksityist� ajatustakin sanoiksi pukiessaan h�n tarvitsee keskityst�, sellaisten kokonaisuutta ja rikkaasti sovellutettavaa ajatusta edustavien osien valintaa, joka takaa onnistumisen. Taiteellinen ty� vaatii keskityst�. Silloin vasta ymm�rr�mme taidetta, kun tapaamme kokonaistunnelman, jolla on oikeaan osattu keskipiste, niin ett� voimme sen tieteen keinoin todeta paikkansa pit�v�ksi. Ollakseen muuta kuin koneellista, vaatii toiminta keskityst�. Keskitt�v� piste on p��maali. Jos kerran jollekin teolle on l�ytynyt onnellinen p��m��r�, pyrkiv�t muut teot t�ht��m��n siihen kompassineulan tavoin. Jos p��m��r�ksi asetetaan jotakin ep�olennaista, heiluu tekojemme kompassi edestakaisin ja on kovin levoton. Keskitys on tuo suuri laki kokonaisuudesta ja osasta tai m��r�tylt� kannalta katsottuna vastakkaisuuksien laki. Kastehelmi kuvastaa ymp�rist���n, mutta l�hemp�� katsoen on sill� oma salattu l�pikuultavan kirkas huoneensa. Keskitetyn hiljaisuuden mies kuvastaa ymp�rist��ns� ja luonnonlakien mukaisten ilmi�iden lainehtimista ymp�rill��n, mutta h�nell� on oma salattu sis�inen keskuksensa. Se el�� omaa hiljaista el�m��ns� siirtyen el�myksest� toiseen jalojen kuvien vallassa. Sen el�m�n syk�htelyss� on jotakin ihastuttavan suurta. H�nelle puhuu el�v� Jumala. H�n tahtoo saada sen sanotuksi. H�n etsii, valikoi ja viljelee. H�n n�kee istuvansa olevaisuuden j�rveen ulottuvalla aidalla mets�n ja niityn v�limaalla ja miettiv�ns�, miten saisi sanotuksi luonnon kes�isen hiljaisuuden ja sen suuruuden kosketuksen. H�n n�kee allansa l�pin�kyv�n veden kirkkauden ja et��mp�� kuultavan veden pinnan. H�n n�kee taivaan v�rit vaihteluineen kaiken luomakunnan v�rien s�est�min�. H�n n�kee koskemattoman mets�n ja raskaan, mutta toivehikkaan ty�n vihannaksi tekem�t vainiot. H�n n�kee harmaan m�kin ja et��mp�� kyl�n. N�kee el�m�n levon ja hiljaisuuden, n�kee sen sis�ss��n ja n�kee omat ajatuksensa ja n�kemyksens�. Tai istuu keskitetyn hiljaisuuden mies tien varrella. H�n n�kee el�m�n liikkeen ja levottomuuden. Ihmiset kulkevat vastakkaisiin suuntiin, eiv�t tahdo v�ist�� toisiaan, vihaavat toisiaan ja katsovat taaksensa, ensin yst�v�llisesti hymyilty��n. H�n n�kee el�m�n matkan p��m��r�n. H�n n�kee ihmisten sis�isen el�m�n ja heid�n syd�mens� liikkeet, kun he sis�lt�p�in valaistuina kulkevat h�nen ohitsensa. H�n katsoo omaan syd�meens�. Siell� on samanlaista, mutta siell� on jokin oma rytmi, joka erottaa sen tuosta edess�olevasta. H�nell� on viel� useita t�hystyspaikkoja. Ja h�n kokoaa n�kemyksi��n useampana ajankohtana, h�n etsii niit� yh�, sitten valikoi mielipaikkansa, k�tk�paikkansa, ja pit�� ne salaisuutenaan tai julistaa niist� k�sin, jos kerran nuorena on joskuskaan salatuissa pyh�t�iss��n julistanut. On mahdollista, ett� luonto kuulee h�nen puhettaan tai ett� ihmiset tiell� pys�htyv�t hetkeksi kuulemaan h�nt�, jos h�n on luotu sanomaan sanottaviaan. Sitten h�n viljelee sanottavaansa. H�nen sanontansa paranee, niin ett� h�n lopulta osaa ja rohkenee sanoa Jumalan nimen. Ty�vainioiden ja viljelyksien mies on Larsson. H�n on sanonut varoittavan ja el�hytt�v�n sanansa nykyajan pintapuoliselle sivistykselle teoksessaan �Sivistys ja ominp�inopiskelu�. H�n on esimerkkin� nykyajan tieteellisten viljelysten miehest�, joka osaa kohota sanottavastaan laajemman tiet�myksen ja voimakkaamman n�kemyksen maille, jota eiv�t rajoita, jonka ajatusta eiv�t ahdista eiv�tk� korvaa kaihda ty�huoneen ahtaat sein�t. Hans Larssonin ulkonaisista el�m�nvaiheista ei ole monta sanaa sanottavana. H�n syntyi v. 1862, tuli dosentiksi Lundin yliopistoon v. 1893 ja saman yliopiston tietopuolisen filosofian professoriksi v. 1901. Tieteellisen toimintansa ohella h�n on julkaissut suuren joukon laajojen lukijapiirien suosiota saavuttaneita teoksia, jotka koskettelevat mit� moninaisimpia kysymyksi� sielutieteen, kaunotieteen, kasvatustieteen ja filosofian mailta; lis�ksi h�n on monissa lyhyk�isiss� kirjoitelmissa esitt�nyt mielipiteit��n p�iv�nkysymyksist�. H�nen ty�huoneensa tuotteet ovat lukuisat. H�nen ensimm�isest� merkitt�v�mm�st� teoksestaan �Intuition� (1892) on kokoelmaamme k��nnetty viimeinen luku nimell� �Sis�inen n�kemys.� Vuonna 1896 ilmestynyt �Sielutiede�, joka on suomeksikin k��nnetty, on erinomaisen el�v� esitystavaltaan k�yt�nn�llisest� el�m�st� valittuine esimerkkeineen. Mainitsemme viel� seuraavat teokset: �Tahdon vapaus� (1899) ja samana vuonna ilmestynyt, kaunotieteen ja tyyliopin kysymyksi� k�sittelev� �Runouden logiikka� ja �Tutkielmia ja mietelmi�, josta on suomennettu kirjoitelma �Valikointi� Kirjoitelmakokoelmasta �Aatteita ja voimia� (1908) on teokseemme suomennettu �Kokonaisuus�. Kasvatuksellisen sielutieteen kysymyksi� k�sittelev� �Tietoel�m� (1909) on my�skin ilmestynyt suomeksi Runokokoelma �Vaellusretkell� (1909), �Mielipiteit� p�iv�nkysymyksist� (1911) ja jo mainittu erinomainen kirjanen, sekin suomenkielisen� k��nn�ksen� ilmestynyt �Sivistys ja ominp�inopiskelu�. Filosofinen teos �Platon ja meid�n aikamme� ja kaunokirjallinen �Hemmabyarne�. Siin� keskitetyn hiljaisuuden miehen sanoja ja meid�n aikamme tiedemiehen ty�huoneen tunnelmia. Valikointi. Kuinka vaikea onkaan punnita syit� puolesta ja vastaan, kun on kysymyksess� juuri sen valikointi, joka meit� koskee l�hinn�. Mit� etuja toisella puolen, mit� puutteita toisella, voidaan laskea silloin, kun on kysymyksess� jokin ostos, mutta ei silloin, kun on kysymyksess� meid�n syvin onnemme. Meid�n keskitetyn luontomme t�ytyy n�et puhua ja p��st� selvyyteen itsest��n, ymm�rt��, mik� on sen kaikkein sisin tarve, joka el�� omaa el�m��ns� silloinkin, kun mielipiteet muuttuvat; ja sitten valikoida sen mukaan. * * * * * Useimmat teot eiv�t liene valintaa alkuper�isess� mieless�; ne ovat ainoastaan mielivaltaa, tilap�isi� tapauksia, aiheuttaen sen, ett� vaaka kallistuu toiselle tai toiselle puolelle. Ja niin monissa teoissamme merkitseekin kovin v�h�n, k�yk� niin tai n�in. Vain yhdell� ja toisella, jonka persoonallisuus on oikein kokonainen, valmis ja kerta kaikkiaan omintakeisesti viritetty, eiv�t merkityksett�mimm�tk��n teot, itsess��n aivan samantekev�t, saa ratkaisuaan mielivallasta, vaan tulee persoonallisuutta ja j�rkiperusteita alati mukaan vaakakuppiin. Ent� niiss� teoissa, jotka merkitsev�t meille enemm�n kuin leip� ja kaikki aarteet, miss� itse meid�n olemuksemme on pelipanoksena mukana? Tied�n vain sen, ett� voi olla tuskallisinta ja rauhattominta, mit� el�m� saattaa meille tarjota, n�hd� ja odottaa t�m�n vaalin tapahtuvan, n�hd� jonkun henkil�n ep�r�iden haparoivan pime�ss� ja ik��nkuin sokkona ottavan arpansa el�m�n k�dest�; eik� mik��n ole iloisempaa n�hd� kuin se, ett� valikointi osuu oikeaan ja vaisto on tehnyt teht�v�ns�. * * * * * Selke� ajatuksemme ja harkintamme on sekin niin monen monituinen erehdyksen ja synnin aiheuttaja. Se ei tied�, milloin sen pit�� lev�t�, ei osaa vaieta, kun sill� ei ole mit��n en�� sanottavana. Se on niinkuin oppineitten ��nenh�lin�, kiistelyt ja alituiset keskustelut, jotka k��nt�v�t asiat nurinp�in, kunnes emme en�� p��se niist� mihink��n selvyyteen; joissa jatketaan niill� sanoilla, jotka he ovat saaneet k�siins�, kauan aikaa viel� senkin j�lkeen, kun rehellinen, mielens� malttava ajatus on hukkunut puheensorinaan ja istuu hiljaa itsekseen, ehk�p� neuvotonna ja etsien, tai sitten pelastava sana valmiina huulilla, kun se vain taas saisi hiljaisuutta ja sit� kuunneltaisiin ja sen tarkoituksia tahdottaisiin ymm�rt�� ja sen ep�t�ydellist� puhetta koetettaisiin tulkita oikein. �l� salli ajatuksesi henkihieverin� ajaa itse��n v�syksiin ja huutaa ��nt��n k�he�ksi julistaessaan aina monen monia syit� ja perusteita. Joudut vain lopuksi yh� pahemmin eksyksiin. Ja kuinka eksyksiss� ovatkaan useimmat juuri sill� hetkell�, kun he tekev�t valintansa, valinnan, jossa heid�n sisin onnensa on peliss�! Mutta valinta on teht�v� ja se tehd��n. Ne, jotka sen n�kev�t ja ymm�rt�v�t, vavahtavat ja k��nt�v�t katseensa pois, he kauhistuvat sit� ep�sointua, joka viilt�� sisimp��mme, kun jotakin menee sielun sis�ll� pirstoiksi. Nopanheitosta se riippua. Ja jonkun kerran on sattumakin armelias. * * * * * Sinun pit�isi suoda ajatuksellesi lepoa. Sinun ei ole sallittu joka hetki n�hd� selke�sti h�m�rimp��si. Sin� voit tehd� sen jonkun kerran, ja saat odottaa oikeata hetke�. Sin� saat antaa p�ivien kulua ja pitemm�ltikin, etk� n�e mit��n, ja sinun pit�� antaa itsellesi rauhaa. Mutta kun hetki tulee ja sisimp�si avautuu sinulle, tulee sinun kuunnella kaikella, mit� sielussasi on, mit� sisimp�si puhuu, ja s��st�� sanoja. Ehk� on kysymyksess� vain lyhyt sekunti, niin ettet saa kuulla lausetta loppuun; sinun pit�� malttaa mielesi, saat taas odottaa oikeaa hetke�. Jonakin p�iv�n� tulee se taas, ja taas joskus toiste, ja sin� kokoat yhteen kaiken kuulemasi. Saat tuntea pienen vaikutelman silloin t�ll�in, niin� hetkin�, jolloin katseesi on kirkkaimmillaan. N�iden vaikutelmien mukaan voit ohjata kulkusi ja niist� saat pit�� tarkkaa huolta. Sill� ne ovat kaikkein arkaluontoisimpia asioita. N�m� sielun kosketukset ovat niin heikkoja, niin hienoja ja miltei huomaamattomia. Ne h�vi�v�t helposti ajatusry�ppyyn. Juuri niiden edess� t�ytyy sinun ajatuksesi varoa tekem�st� mit��n pahaa. Sin� voit tuhota ne, kun otat ne pohtiaksesi, kun tahdot ottaa ne yhten��n esille ja hypistell� niit�. Sinun tulee pit�� ajatuksesi kurissa, etteiv�t ne lavertele tahdittomasti joka hetki herkimm�st� sisimm�st� el�m�st�si. Ymm�rr�tk� sin� minua? Tahdon sinulle n�et sanoa vain, ett� niin� p�ivin�, jolloin syd�n ei n�e tiet�, ei niin paljon ole luotettava ajatukseen eik� laskelmiin, kuin luonteeseen. Ei ole kysymyksess� ajatteleminen, vaan el�minen on kysymyksess�, koko olentomme kunnossapit�minen, voimat j�nnitettyin�, parhaat ominaisuudet palveluksessamme, el�minen niin vakavasti, t�ydesti ja rehellisesti kuin suinkin voimme. On kysymyksess� valvominen. Niin� hetkin�, jolloin suuret harha-askelet voidaan ottaa, on kohtalokasta lyyhisty� kokoon sekunniksikaan. Sielu pit�� pysytt�� j�nnitettyn� herke�m�tt�, sen tulee olla varuillaan joka silm�nr�p�ys. Kaikki riippuu sellaisina aikoina oman oikean min�mme, parhaimman luontomme pystyss�pit�misest�. Sill� juuri sen on toimitettava valikointi. Sinun tulee pit�� se elossa, ja usko minua -- luontosi ohjaa sinut oikeaan. (1891.) Kokonaisuus. Itsetunnon tarpeet ja my�t�tunnon taipumukset laajenevat, kypsyv�t ja kasvavat, kunnes muodostuvat henkisiksi vaatimuksiksi, ja n�m� j�lkimm�iset taas liittyv�t kasvussaan samoin toisiinsa, k�sitt�v�t toisensa ja tulevat yhdenmukaisiksi. T�ydellisyyden vuoksi viel� muutamia sanoja siin� vallitsevista suhteista. Henkisten vaatimusten voimme katsoa sis�ltyv�n jo vanhastaan esitettyyn aatteiden kolminaisuuteen: oikeaan, hyv��n ja kauniiseen; uskonnollisesta vaatimuksesta saamme puhua erikseen. Mit� tekemist� on �lyllisell� vaatimuksella esteettisen ja eetillisen vaatimuksen kanssa? Ensin kohoamme yksityiskohtien sekavan moninaisuuden yl�puolelle, nousemme yl�s abstraktioihin ja saamme yleiskatsauksen ja ajatusyhteydellisen selon; mutta sitten haluammekin hallita yksityiskohtia viel� t�ydellisemmin, niin ett� s�ilytt�m�ll� johdonmukaisen j�rjestyksen voisimme palata yksityisen rikkauteen |a tuoreuteen: henkemme lep�� vasta esteettisess� n�kemyksess�, kuten Schelling sanoisi, (loogillisesti adekvaattisessa) sis�isess� n�kemyksess�, kuten Spinoza lausuu. Runoilija k�sitt�� monet asiat hienommin ja herkemm�ll� sis�isyydell� kuin tutkija sanotaan tavallisessa kieless�. �lyllinen tarpeemme ei tarkoita vain m��r�ttyjen tietovarastojen ker��mist� ja _omistamista_, vaan on lopultakin tarve saada olla m��r�tynlaisena tietopuolisesti el�v�n� ja joustavana, saada pysytell� m��r�tyll� tavalla sisimm�ss�mme -- jolloin tietopuolinen todellisuus tulee yhdeksi k�yt�nn�llisen kanssa. Fichte teroittaa t�t� koko ajattelussaan; hengen toimivaisuus on sen tietopuolinen voitto; Spinoza sanoo samoin: tietopuoliseen t�ydellistymiseen perustuu k�yt�nn�llinen vapautus. Mit� tekemist� on eetillisell� el�m�ll� esteettisen ja tietopuolisen kanssa? Samassa m��r�ss� kuin eetillinen vaatimus muodostaa persoonallisuuden sisint�, tai persoonallisuutta aina sormen p�ihin asti, jos sama asia mieluummin tahdotaan n�in sanoa, niin alkaa se muovailla kauneuslakien mukaisesti ja siveellisesti oikea tulee t�ydelliseksi siveellisesti kauniissa; samoin kuin olennon terveys ja elinvoima tulee yhdeksi muotojen ja viivojen kauneuden kanssa. Eetillinen vaatimus tulee kosketuksiin �lyllisen toimintamme kanssa ensin siten, ett� se tarvitsee tiet�mist� _v�lineeksi_, valistukseksi voidakseen osua oikeaan. Mutta -- t�ss� voi vedota erityisesti siihen, mit� Fichte sanoo kasvatuksesta -- tietopuolinen el�m� ei saa koskaan olla ainoastaan k�yt�nn�llisen v�likappaleena, silloin ei t�m� j�lkimm�inen koskaan saavuta sit� pistett�, miss� ihminen tulee taas kokonaiseksi, ja miss� tietopuolinen ja k�yt�nn�llinen lankeavat yhteen -- sill� t�h�n eheyteen suunnattu taistelu se juuri on velvollisuuden summa. Esteettinen el�m� vihdoin -- se on tosin jo sill� mit� on sanottu tullut lausutuksi -- saa johtajakseen selvyystarpeen, ja lepo kauniissa on vanhastaan k�sitetty sielun puhdistusta tarkoittavaksi kylvyksi. N�m� henkisten tarpeiden eri lajit n�ytt�v�t niinmuodoin voivan laajentua siten, ett� ne k�sitt�v�t toinen toisensa, ja ett� ne eiv�t vain kykene sit� tekem��n, vaan ett� niill� on sis�ll�asuva tarve, sis�inen vaatimus t�ydellisty� t�h�n suuntaan. Jos niin kerran on asian laita, t�ytynee my�skin olla, ainakin ihanteena, sellaista el�m��, joka on kokonaisuusel�m�� �lyllisen�, eetillisen� ja esteettisen� todellisuutena. On mahdollista, ett� juuri t�m� kokonaisuus muodostaa kaiken sen el�m�n olennaisen luonteen, jota t�ydell� syyll� voidaan sanoa uskonnolliseksi. �lyllinen el�m� saa, samassa suhteessa kuin sill� on tuntua itse olevaisuuden keskuksesta, ylevyyden ja autuuden tunnun, josta monen monet ovat antaneet todistuksia. Tutkijasta ja vaarinottajasta tulee katsoja ja rukoilija. Kristityn eetillinen el�m� tulee t�ydelliseksi siin� tunteessa, ettei ihminen voi mit��n omasta voimastaan. T�m� tunne ei suinkaan johdu yksinomaan kristillisest� maailmankatsomuksesta; se on ep�ilem�tt� puhtaasti inhimillinen ja sielutieteellinen ilmi�, joka ansaitsee mit� suurinta huomiota. Niin kauan kuin ihmisell� on sellainen tunne, ett� h�nell� on oma itsens� t�ydellisesti k�dess��n, kulkee h�nen k�yt�nn�llinen el�m�ns� alemmissa muodoissa. H�n ohjaa itse��n m��r�ttyjen s��nt�jen mukaan eik� ole viel� uskaltanut luottavaisesti panna koko tuntematonta olemustaan toimintaan. Yleisesti el�mme siten varovaisuudesta; ja haluaisin mielell�ni tiet��, eik� t�m� ole juuri se synti, jonka se teki, joka k�tki leivisk�ns� maahan. Me teemme itse persoonallisuutemme, eik� se ole korkeinta laatua, koska se luonnollisesti tulee h�tik�iden tehdyksi, ja jos kuvittelisi sellaisen henkil�n jatkavan el�m��ns� uudessa olotilassa, niin tuntuupa melkein silt�, ett� ensimm�inen teht�v� siell� on hellitt�� tuo mestaroiva ote omasta itsest��n; luovuttaa itsens� jumalalle, sanoisi kristitty, joka tuntee n�m� asiat ja ilmaisisi sill� tapaa sis�isen kokemuksen, jota meid�n kaikkien pit�� pyrki� ymm�rt�m��n. Ja sitten lopuksi viel� kohtaamme t�m�n saman n�yryyden ja itsest��n luopumisen taiteilijalla, joka korkeimman luomisen silm�nr�p�yksess� my�s tuntee, ett� h�n ei itsest��n tee sit�, mit� tekee, vaan pikemminkin, ett� jokin voima h�nen sis�ss��n luo itsest��n. Vaikka emme kulkisikaan puhtaasti kuvailevan kokeellisen sielutieteen ulkopuolelle, emme voi v�ltt�� sen tosiasian toteamista, ett� inhimillisen el�m�n korkeimmat tilat saavat hurskauden, _pietas_, luonteen, joka luonnollisesti voi n�ytt�� sangen erilaiselta aina sen mukaan, mink�laisen luonteenlaadun l�pi se taittuu; sill� hiljainen mieli voi tuntea kokonaisuuden mahdin, mutta niin voi tehd� my�s profeetan tai uhmaajan hehkuva mieli. Ihminen ei lakkaa koskaan uneksimasta aikaa, jolloin el�m� on rikkomaton yhteys ja toista aikaa, jolloin olemiston voimat ovat j�lleen taistelun kautta p��sseet sovitukseen -- ja synti on aina siin�, ett� jokin voima poistuu itsest��n ja unohtaa kokonaisuuden. Uni palaa aina, sill� me el�ydymme siihen alati. El�m�mme on p�ivitt�in juuri t�t� taistelua, ja maailmanhistoria on t�t� taistelua, ja ajattelijat, jotka ovat koettaneet saada kuuloonsa olevaisuuden el�m��, ovat kuulleet t�m�n painiskelun otteet. Ent� ovatko kaikki n�m� voimat, jotka l�htev�t ulos |a �luopuvat�, pahoja? Ei -- kuka t�ss� pahasta puhuukaan? Kell� t��ll� on aikaa pys�hty� syytt�m��n? Kaikilla on omansa t�ytett�v�n��n. Jumalia ovat ne ja kokonaisuuden omia ajatuksia ja l�hettej�. Mutta jokaisesta erinneest� voimasta voi tulla saivartelija -- ja niin juuri on tapahtunutkin. Ajatus unohti alkukotansa ja kadotti kokonaisuuden tunnun; silloin v�istyi siit� voima ja jumala lankesi ja tuli ihmiseksi. Ja sill� tasolla, miss� se her�si, korjasi se asiansa taas k�teens� kuten unissa tehd��n. Mutta nyt puhkesi taistelu erillisten voimien kesken, jotka tunsivat toisensa, ja paha oli tullut maailmaan, nimitt�in ihmisunessa. Ellet usko metafysiikkaa, niin usko ainakin omaa havaintoasi ja koeta oppia l�yt�m��n metafyysillist� historiaa mielen vaihteluista. Koko meid�n el�m�mme, sen korkeimmissa muodoissakin, voi ruveta maistumaan ammatilta, ja silloin se on aina jonkun verran pilalla. Ibsen antaa Hedda Gablerin[55] sanoa er��lle henkil�lle, jonka juuri piti olla kaupungin vapaahenkisin olento, nautinnonihminen ja kaunosielu, jolla oli vaatimuksena saada pit�� takkinsa puhtaana ammattisaivartelun tomuhiukkasista, ett� my�skin h�n on �ammattimies�. T�m� sanonta ahdistaa meit� kaikkia, osuu meid�n rajoittuneisuuteemme ja sattuu my�skin meid�n parhaimpaan paatokseemme, olipa se sitten eetillist� tai esteettist� laatua tai mit� tahansa -- luulen ett� se kuristaa itse tuota pahaa, langennutta, josta kokonaisuuden sanomat ovat saivarteluja. Sill� eik� satu Mefiston arimpaan paikkaan juuri t�m� pieni huomautus: te olette my�s jonkinlainen ammattimies. Mutta jos me nyt tahdomme nimitt�� kokonaisuusel�m��, sellaisena kuin min� t�ss� olen tahtonut sit� esitt��, uskonnolliseksi el�m�ksi, on se toinen asia. Filosofisessa selvittelyss� voi siihen olla pakotettu, mutta jokap�iv�isess� puheessa luulen helposti johtavan harhaan, jos sanaa _uskonnollinen_ k�ytet��n, kun on kysymyksess� muut kuin ne, jotka kuuluvat kristittyyn kirkkoon tai johonkin muuhun uskontokuntaan. Sis�inen n�kemys. �Kom tystnad, kom, med dunkelbl�a vingar, mig �verh�lj, och n�ps de fr�cka ljuden, som v�ga sj�lens helga andakt st�ra.�[56] Stagnelius. Palatakseni taas siihen kohtaan, josta l�hdin, olen siis eri aloilla tahtonut panna merkille, mit� tapahtuu siin� siirtym�kohdassa, jossa tiet�misemme saa sis�isen n�kemyksen luonteen. Ennen kaikkea olen antanut tutkimukseni pysytell� liki sit� rajaa, jossa muutos tapahtuu ja jossa arkip�iv�inen tai tieteellinen tarkastelu puhkeaa tunnelmaksi. Olen ajatellut, ett� se, joka pit�� silm�ll� juuri t�t� rajaa, n�kee, ett� ennen muodonmuutosta k�sill� ollut sis�lt� ei mene kadoksiin, vaan keskittyy ja on kaikkineen, viel�p� ��rett�m�n paljon runsaampana mukana uudessa tuotteessa, joka syntyy; ett� siin� kohdassa tietopuolinen kykymme saavuttaa olennaisesti korkeamman asteen. Saattanee olla oikein ja hy�dyllist� juuri siin�, miss� sis�inen n�kemys kulkee rajan yli, ottaa se tutkittavaksi logiikassa; ja luullakseni se kykenee kest�m��n sen. Mutta sitten saa se kulkea vapaasti hyv�n luottamuksemme saattamana, emmek� tahtone toivoa, ett� se hiljent�isi askeleitaan pysy�kseen samassa tahdissa meid�n ja logiikkamme kanssa. Sis�inen n�kemiskyvyn toiminta ei menet� salaper�isyytt��n siit�, ett� sit� pidet��n jonakin mietiskelyn lajina eik� erotus n�iden molempien kykyjen v�lill� todellisuudessa pienene. Se tulee niin suureksi, ett� my�skin sitten, kun me asteikon jossakin pisteess� olemme voineet panna merkille mietiskelyn taiteellisen asteen, on yl�puolellakin solmukohtia siell�, miss� uusi kyky alkaa ilmet� niin olennaisesti entisest� eri�v�n�, ett� alemman tason taiteilija -- ajattelen mieless�ni taiteilijaa, joka t�ydell� oikeudella kantaa sit� nime� -- ei mahdollisesti voi ymm�rt�� t�t� korkeampaa kyky� ja mit� t�m� n�kee ja kuinka se toimii. N�kemys on lepoa -- mutta se on voiman lepoa. Kun ajatus on ottanut niin voimakkaan otteen, ett� ainehisto on hellitt�nyt vastustuksensa, kun se on houkutellut esille meid�n el�m�mme sis�ll�n ja pit�� sen keh�� vaivatta koossa -- silloin se istuu lev�ten ja katsellen korkeimman valtansa vaikutuksia. �lyllisesti rasitetulle ajallemme on hyv� vihjata, ett� lepo on l�ydett�viss� t�t� tiet� ja kasvattajien asia onkin k�ytt�� sit� meid�n hy�dyksemme. Joka kerta kun ainehisto l�pik�y keskityksen, ei muodostuakseen luurangoksi ja kaavaksi, vaan sellaisen keskityksen, jota runoudessa tavataan, v�hentyy t�m�n aikamme hartioita painavan ainehiston rasitus. Jokainen k�yt�nn�llinen kasvatuksellinen ote, joka tapaa lukuisat eri langat juuri siin� pisteess�, miss� ne ovat kiertyneet yhteen solmuksi, vie osaltaan t�t� keskitt�mistapahtumaa kappaleen matkaa eteenp�in. Kaikki sellaiset yleiskatsauksen saantia tarkoittavat pienet avustukset kulkevat oikeaan suuntaan ja yhdess�; kaikilta tahoilta tullen ne viev�t kohti suurta p��m��r��: auttavat levitt�m��n el�m�n yli jonkun verran runsaammin n�kemyksen lepoa ja mielenylennyst�. Onko t�m� vain makuasia? Jo sellaisenakin se olisi kyllin t�rke�. Nyt on paljon tarpeellisempaa kuin ennen asettaa korkeita vaatimuksia tiet�myksen yhteydelle, runouden, tieteen ja kasvatuksen synteesille. Henkemme pirstoutuu helposti moninaisuudesta, joka sit� askarruttaa, ja henkinen el�m�mme tulee ulkopuoliseksi, siksi ett� tiet�misemme murenee liian paljon opillisuudeksi voidakseen siit� kehkeenty� viisaudeksi eik� niinmuodoin asetu tunne- ja tahtoel�m�n yhteyteen; �lyllinen el�m�mme ei samalla muodostu ehe�ksi persoonalliseksi el�m�ksi. En tahdo toistaa mit� niin monet muut ovat t�st� sanoneet; min� puolestani olen tahtonut huomauttaa, ett� ehytt� persoonallista el�m�� tulee mik�li hallitsemme tietopuolista sis�lt��mme, niin ett� me seisomme silmiemme edess� laaja ja vapaa n�k�ala olevaisuuden yli, ja ett� se tunnelma, joka silloin levi�� yli el�m�n, on jotakin paljon suurempaa kuin pelkk� taidenautinto, jommoisena sit� tahdotaan pit��. Aikamme v�syneen lent�v�n hollantilaisen[57] -- ajattelen Viktor Rydbergin runoa -- onnistuu liian harvoin irtautua levottomuudestaan, p��st� oman itsens� perille, el�� ehytt� el�m�� ja lev�t� tunnelman hiljaisuudessa. On er�s seikka, jota aikamme tarvitsee (ja v�h�ksyy) enemm�n ainakin kuin muut ajat, mutta joka tapauksessa niinkuin muutkin: hiljaisuus -- kuvaannollisesti puhuen; tarkoitan sellaista hiljaisuutta, joka vallitsee suurina silm�nr�p�yksin�, jolloin on ik��nkuin hiljaista kautta koko maailman ja ihmiset sanovat kuulevansa ajan kellon ly�nnit. Ehk� ei meill� ole niin viljalti moisia silm�nr�p�yksi� kuin ennen, jolloin kohtalo l�i meid�n p�yt��mme ja sai koko seuran vaikenemaan; emmek� juuri toivone itsellemme onnettomuuksia. Mutta ilman t�t� hiljaisuutta ei mik��n aika ole t�ysin onnellinen, ja meid�n t�ytyy etsi� sit� tavalla tai toisella, ellemme tahdo olla kovaonnisempia kuin meid�n is�mme, jotka saivat tuntea ukkosenjyr�hdyksi�. Aikamme on t�ynn� h�lin��. Me teemme ty�t�, eik� minun n�hd�kseni ole syyt� olla sit� tekem�tt�. Mutta meid�n t�ytyy sitten teroittaa korviamme sit�kin enemm�n, niin ett� kuulemme hiljaisuuden melun l�vitse. Meill� ei ole yksin�isi� nurkkia eik� er�maita, mutta meid�n t�ytyy etsi� hiljaisuutta toisella tavalla ja oppia l�yt�m��n sit� kaikkialta, suuren maantien vierelt�. Se, joka l�yt�� siihen luotteet -- ja taiteilijan asia on ennen muita auttaa meit� l�yt�m��n ne -- v�istyy syrj��n milloin tahtoo ja astuu ik��nkuin n�kym�tt�m�n aitauksen l�pi, ja siell� sis�ll� sen takana, siell� on hiljaisuus. Ja siell� me kuulemme oman lyhyen el�m�mme kellon naksuttavan, silloin kun aikaa vierii eteenp�in, ja tunnemme olevamme kotona; ehk� kuulemme my�s jonkun kerran suuren maailmankellon k�ynnin. Kuten sanottu, ty�t� t�ytyy tehd� ja kalkuttaa t�ss� maailmassa, eik� siin� ole mit��n sanomista. Mutta eik� tieteen ty�pajassa -- eik� meit� voitaisi siell� hiukkasen enemm�n kuulla? Onhan jo jotakin meille luvattu, on luvattu, ett� me saamme siell� kuulla sit� suurta, joka tapahtuu hiljaa. Vain sis�isen n�kemysel�m�n hiljaisuudessa, rauhassa ja tunnelmassa tajuaa n�et sielu kyllin selv�sti voidakseen tutkia sit�, mik� k�tketty on. Vain siell� se el�� ehe�n�, syv�llisess� yhteydess� kaikkien voimiensa kanssa. VIITESELITYKSET: [1] Epiktetos ja Montaigne ovat olleet monien my�hempien aikojen ajattelijoiden k�yt�nn�llisen el�m�ntaidon opettajia. Descartesilla on merkitt�v� perustava vaikutus uudenaikaisen ajattelun eri aloihin. _Epiktetos_, joka eli n. 59-120 j. Kr, oli roomalainen orja, joka hengenlahjoillaan uhmasi is�nt�ns� julmuutta ja h�mm�stytti h�nt� niin, ett� sai h�nelt� lopulta vapauden. Sen j�lkeen h�n toimi Roomassa stoalaisten opettajana. N�ht�v�sti kristinuskon vaikutuksen alaisena h�n opetti mielenlaadun hyveit� kaikessa niiden alkuper�isess� kauneudessa, itsehillint��, k�rsiv�llisyytt�, ihmisrakkautta ja lempeytt�. Siksi vieh�tt�v�tkin h�nen opetuksensa Pascalia, Emersonia, Maeterlinckia ja Tolstoita. Epiktetos ajattelee, ett� ihmisen todellinen tarkoitus on viljell� ja kehitt�� itsest��n Jumalaa eli alkusyyt�; h�nen on opittava erottamaan paha hyv�st� suhteessaan itseens� ja suhteessaan toisiin ihmisiin ja h�nen on pyritt�v� sit� varten sis�iseen ja ulkonaiseen vapauteen. _Michel Montaigne_ (1533-02), ranskalainen kirjailija ja ajattelija, toimi nuoruudessaan tuomarina, mutta vet�ytyi sitten maaseudulle miettim��n ihmisel�m�n kysymyksi� ja onnistuneiden maataloustoimiensa ohella kirjoittelemaan tutkimuksiaan, joissa h�n kehoitti etsim��n luontoa, teroitti luonnonmukaisen el�m�n t�rkeytt� ja antoi vapaasti kehittyneelle yksil�llisyydelle suuren arvon. Sis�isten sotien aikana oli h�nen kotinsa avonainen linna, jonka ovet olivat auki kaikille puolueille. Ajattelun historiassa h�n edustaa ep�ilyhenkist� suuntaa ja on itseens� keskitt�nyt eri ep�ilij�luonteiden kaikki vivahdukset. Ep�ily koettaa pit�� olettamusten vaakaa tasapainossa. Kun asioissa on aina tukea syille ja vastasyille, p��see se pitemm�lle, joka terveesti ep�ilee, kuin se, joka tiedon ja k�yt�nn�llisen el�m�n tiell� kehitt�� yksipuolisuuteen ihmisen luontaista uskoa. �Jos mahdollisimman tarkkaan ja tunnollisesti punnitsen itse�ni�, kirjoittaa Montaigne, �niin huomaan, ett� parhaimpaankin hyv��n minussa on sekoittunut pahaa, ja min�, joka rakastan t�m�nlaatuista hyvett� niin vilpitt�m�sti ja t�ydellisesti kuin kukaan maailmassa, pelk��n, ett� jos itse Platon puhtaimmassa hyveess��n olisi kuunnellut ja painanut korvansa aivan l�helle itse��n, h�n olisi kuullut sorahduksen ihmissekotusta itsess��n, vaikkapa vain hyvin heikkona ja et�isen� ja ainoastaan h�nen itsens� kuultavana.� [2] Sadan vuoden kuluttua ensimm�isen painoksen ilmestymisest� julkaisi Voltaire uuden painoksen v. 1776 varustaen sen ivallisilla huomautuksilla ja selityksill�. [3] Paulus Aemilius oli kaksi kertaa Roomassa konsulina. Ensimm�isen konsulikauden p��tytty� h�net pitk�ksi aikaa syrj�ytettiin, jolloin h�n antautui kokonaan kasvattamaan lapsiaan. H�nen poikansa Publius, jonka Scipio Africanus vanhempi otti ottopojakseen, oli kuuluisa Scipio Africanus nuorempi, joka h�vitti Karthagon. Roomalaiset valitsivat Publius Aemiliuksen kuusikymmenvuotiaana konsuliksi, jotta h�n saattaisi loppuun pitk�llisen sodan Makedonian kuningasta Perseusta vastaan. Palauttamalla kurin sotajoukkoon h�n p��sikin vastustajastaan voitolle ja sai niin runsaan saaliin, ett� se vapautti Rooman kansalaiset omaisuusveron maksamisesta. Voitettu Perseus lankesi voittajan jalkojen juureen pelkurimaisesti armoa anoen. �Yst�v�ni�, sanoi silloin konsuli lempe�sti, �k�yt�ksesi v�hent�� voittoni arvoa; sin� osoitat olevasi niin suuri pelkuri, etteiv�t roomalaiset saa mit��n kunniaa sinun voittamisestasi.� Kun t�m� kunnon roomalainen kuoli 160 e. Kr., j�tti h�n j�lkeens� niin v�h�n omaisuutta, ett� se tuskin riitti h�nen vaimonsa elatukseksi. [4] Pascalin �Mietelmien� selityksill� varustetussa laitoksessaan Voltaire takertuu Pascalin ajatuksiin ihmisen etev�mmyydest� ja tekee seuraavia puolittain ivallisia huomautuksia: �Mit� merkitsee sana �_ylev�_�? On kyll� totta, eit� ajatukseni ovat jotakin aivan toista kuin esimerkiksi auringon kehr�; mutta onko todistettu, ett� el�v� olento, jolla on joitakin ajatuksia, on ylev�mpi kuin aurinko, joka el�v�itt�� koko tuntemamme luomakunnan? Onko t�m� ihmisen ratkaistavissa? H�nh�n on sek� tuomari ett� asianosainen. _Ty�_ on toista ty�t� arvokkaampi siksi, ett� se on tuottanut enemm�n vaivaa tekij�lleen, ja siksi, ett� se on hy�dyllisemp��. Mutta onko Luojalta kysynyt enemm�n vaivaa auringon luominen kuin pienen, noin viiden jalan mittaisen el�v�n luominen, jolla on enemm�n tai v�hemm�n ajatuksia? Ja kumpi n�ist� kahdesta on maailmassa hy�dyllisempi, el�v� olentoko vai aurinko, joka valaisee kokonaisia maailmoja? Ja mitk� aivojen ajatukset ovat parempia kuin aineellinen maailma?� [5] Alkuper�isess� tekstiss� on toisessa luvussa puhuttu muutamien virkapukujen vaikutuksesta ihmisten mielikuvitukseen, mutta kun t�m� luku koskee Ranskan oloja aikaisemmilta ajoilta, on se j�tetty pois. [6] Tekij� tarkoittaa katolisen kirkon rippi-is��, jolle synnit sai tunnustaa sein��n laitetusta pienest� kuunteluaukosta, [7] Pyrrhonistit olivat ep�ilymielisen ajatussuunnan edustajia. Heid�n mielest��n oli kaikki ihmisen tieto yht� luuloteltua kuin unet. [8] T�h�n on Voltaire liitt�nyt huomautuksiaan. �Ei ole per�� siin�, ettemme hitustakaan ajattele nykyisyytt�, h�n sanoo, �meh�n ajattelemme sit� tutkiessamme luontoa ja suorittaessamme kaikkia el�m�n teht�vi�; yht� paljon me ajattelemme my�s tulevaisuutta. Kiitt�k��mme luonnon luojaa, joka on antanut meille lakkaamatta tulevaisuuteen viittaavan vaiston. Ihmisen kalleimpia aarteita on toivo, joka lievent�� suruamme ja kuvailee tulevia ilojamme nykyisten ilojemme taustaa vasten. Sill� jos ihmiset olisivat niin onnettomia, etteiv�t tekisi ty�t� muuta kuin nykyhetken hyv�ksi, eiv�t kylv�isi, rakentaisi, istuttaisi, eiv�tk� pit�isi mist��n huolta, puuttuisi t�llaisen turhan leikin py�rteess� kaikkea. Onko Pascalin kaltainen henki voinut joutua niin ylimalkaisen lauselman orjaksi kuin t�m� on? Luonto on j�rjest�nyt niin, ett� jokainen ihminen riemuitsee nykyisyydest�, el�tt�ess��n itse��n, synnytt�ess��n lapsia, kuunnellessaan suloisia s�veleit�, k�ytt�ess��n ajatus- ja tunnekyky��n ja ett� h�n, l�ht�kohtanaan n�m� teht�v�t ja niiden keskell� ollen, ajattelee tulevaa p�iv��, jota ilman h�n n��ntyisi nykyhetken kurjuuteen. Ainoastaan lapset ja hullut ajattelevat vain nykyisyytt�, pit�isik� meid�n olla heid�n kaltaisiaan?� [9] Kreikkalainen filosofi Platon (427-347) oli nuoruudessaan ollut jonkun aikaa Sokrateen oppilaana. Ajatuksillaan aatteiden olemassaolosta ainoana todellisena koko maailmankaikkeudessa on h�n ratkaisevasti luonut pohjan kaikkien aikojen aatteellisuudelle, esiintyip� se miss� muodossa tahansa, ja siten valtavasti vaikuttanut ihmiskunnan ajatteluun aina meid�n p�iviimme saakka. Muunneltuina tapaamme Platonin perusajatukset kauttaaltaan my�skin Emersonin tuotannossa, Emerson kun jo nuoresta pit�en tunsi kiintymyst� h�neen. �Platon seisoo kaikkialla teiden p��ss�, joilla ei ole loppua, vaan jotka jatkuvat kautta kaikkeuden�, sanoo h�n kirjoitelmassaan Platonista. H�n sanoo my�s, ett� �yksin Platon on sen ihailun arvoinen, jota kalifi Omar kiihkomielisesti osoitti Koraanille sanoessaan: polttakaa kirjastot, sill� se mik� niiss� on arvokasta, sis�ltyy t�h�n kirjaan�. Valistusajan miehet, Voltaire etunen�ss�, ovat ainoat, jotka eiv�t ymm�rt�neet Platonin merkityst�; he pitiv�t h�nen ajatuksiaan sekasotkuna. �Pidot� on Platonin p��teoksia. [10] Plutarkhos (n. 46-120), kreikkalainen historioitsija, jonka arvokkain teos �El�m�kertoja� on onnistuneitten luonnepiirrostensa voimalla j�tt�nyt j�lki� monen aikakauden kirjallisuuteen ja monen nuoren ihastuneeseen mieleen. Chaucer (1340-1400), Englannin suurin runoilija ennen Shakespearea. Shakespearesta (1564-1616), Englannin ja maailmankirjallisuuden suurimmasta n�ytelm�kirjailijasta, Emerson on teoksessaan �Ihmiskunnan edustajia� kirjoittanut tutkielman �Shakespeare tai runoilija�. Milton (1608-74), kuuluisa englantilainen runoilija, joka maaseudun syd�mess� kirjoitti uskonnollisen kertomarunoelman, p��teoksensa �Kadotettu paratiisi�. Burns (1759-96), kuuluisa skotlantilainen runoilija, joka viett�en aikansa maalla mit� erilaisimmissa puuhissa sepitteli runojaan; luonnonrunot ja rakkauslaulut ovat h�nen parhaitaan. Wordsworth (1770-1850), h�nkin merkitt�vimpi� englantilaisia runoilijoita, luonnon hiljaisuuden ihastunut laulaja, joka iloisesti kohtasi luonnossa ilmenev�n salaper�isen kuin yst�v�n ik��n; p��teos laaja opetusruno �Retkeily�. Coleridge (1772-1834), englantilainen runoilija ja arvostelija, vakaumukseltaan uskonnollinen; h�nen runoelmansa sis�lt�v�t luonnonihailua ja h�nen ihanteensa oli Milton. H�n eli kauan j�rven rannalla ja oli luotu j�rvilaulajaksi. Tutkielmassaan �Montaigne tai ep�ilij� Emerson lausuu t�m�n edustavasta ajatussuunnasta: �Spartalainen tai stoalainen ajatussuunta on liian jyrkk�� ja j�ykk�� meid�n tarpeisiimme. Pyh�n Johanneksen ja n�yr�n vastustamattomuuden kanta toisaalta taas tuntuu liian ohuelta ja ilmavalta. Me kaipaamme kimmoavaa, mukautuvaa ter�spukua, lujaa kuin edellinen, taipuisaa kuin j�lkimm�inen.� [11] Emerson sai todeta toistenkin mieltymyst� Sokrateeseen. Tutkielmassaan Montaignesta h�n lausuu: �H�nen kirjoitustavassaan ei ole mit��n innostusta tai kaipuun henkevyytt�: tyynen tyytyv�isen� ja itsekyll�isen� noudattaa se keskitiet�. On ainoastaan yksi poikkeus t�st� -- h�nen rakkautensa Sokrateeseen. Puhuessaan h�nest� alkavat h�nen kasvonsa kerrankin hehkua, ja h�nen kirjoitustapansa kohoaa intomielisemm�ksi.� [12] William Channing (1780-1842), amerikkalainen jumaluusoppinut ja mainio kirjailija, taisteli el�m�n ik�ns� suvaitsevaisuuden, kansainvallan, raittiuden ja orjien vapauttamisen puolesta. H�nen kaunopuheisilla ja voimakkailla sanoillaan oli jalostava vaikutus h�nen aikalaisiinsa ja yleiseen mielipiteeseen �Itsekasvatus� on h�nen parhaimman kirjoitelmansa nimi. Merkitt�vi� ovat my�s h�nen tutkielmansa Napoleonista ja Miltonista. Channingin maanmiehen� on Emerson monessa suhteessa h�nen ajatustensa el�hytt�v�n vaikutuksen alainen ja h�nen el�m�nty�ns� ansiokas jatkaja. [13] Uuden Englannin valtioiden kautta kulkee vuorijono, joka on jatkona Alleghany-vuorille. [14] Emerson ja Carlyle, englantilainen historioitsija ja kirjailija (1795-1881), pit�v�t ik��nkuin k�dest� kiinni toisiaan; niin l�heisi� he ovat henkisesti toisilleen. Carlyle on j�ykk�, ankarasanainen opettaja, Emerson hieno, henkev� luennoitsija, Carlyle on ik��nkuin veistetty graniittiin, Emerson marmoriin. [15] John Brown (1800-1859) oli Yhdysvalloissa ensimm�isi�, jotka tosi teossa ryhtyiv�t ajamaan neekeriorjien vapauttamisen asiaa. Kourallisella hengenheimolaisia h�n valloitti 1859 Harpers Ferryn asevaraston Virginiassa aikoen jakaa aseet orjille, mutta n�in� eiv�t liittyneet h�neen. Orjuudenpuoltajien joukot kukistivat h�nen hankkeensa, ottivat h�net kiinni ja tuomitsivat kuolemaan. John Brownin sankarikuolema hirsipuussa her�tti pohjoisvaltioissa intoa vapautustaisteluun, joka alkoi heti kuu presidentiksi v. 1S60 valittiin samojen ihanteiden el�hytt�m� Abraham Lincoln, joka sitten julistuksellaan vapautti Yhdysvaltojen neekeriorjat v. 1863 ja johti kansalaissodan voitokkaaseen loppuun. [16] �ll�s tavoittele ulkonaisia. [17] Ihminen on oma t�htens�; ja sielu, joka voi tehd� h�nest� rehellisen ja t�ydellisen ihmisen ja k�ske� valoa, vaikutusta ja kohtaloa; ei mik��n tule h�nen osakseen liian aikaisin tai liian my�h��n. Tekomme ovat enkeleit�mme, joko hyvi� tai pahoja, ne ovat meid�n kohtalokkaita varjojamme, jotka alati vaeltavat rinnallamme. [18] Francis Beaumont (1584-1616) ja John Fletcher (1579-1625), suosittuja englantilaisia n�ytelm�nkirjoittajia, jotka yhdess� sepittiv�t n�ytelm�kappaleita Shakespearen esikuvien mukaan. [19] Heit� lapsi kallioille ja ruoki h�nt� em�suden maidolla; kun h�n talvehtii kotkan ja ketun kanssa, tulee voima h�nen k�sikseen ja nopeus h�nen jaloikseen. [20] Mooses ei taipunut toisten israelilaisten tavoin kumartamaan kultaista vasikkaa. H�n oli n�hnyt vuorella Jumalan ja kuullut h�nen ��nens�, joka puhui h�nen sisimm�lleen. Sent�hden h�n saattoi julistaa kansalleen uudet lait. [21] V�hien Antillien it�isin saari L�nsi-Intian saaristossa. Saaren asukkaista on viel� nytkin 90 % neekerej� ja sekarotuisia, jotka ty�skentelev�t suurilla sokeriruokoviljelyksill�. [22] Andit on sen mahtavan, korkeahuippuisen vuoristosarjan yhteisnimi, joka ulottuu pohjoisesta etel��n pitkin Amerikan mannermaata. Himalaya taas on Aasian korkein vuorijono. [23] Akrostikhoni on runo, jossa s�keiden alku- tai loppukirjaimet tai jotkut muut m��r�tyt kirjaimet muodostavat jonkin merkitt�v�n sanan tai lauseen samaan tapaan kuin nyt puolueiden, yhdyskuntien tai laitosten nimen alkukirjaimista muodostetaan lyhennettyj� sanoja. Aleksandriinis�e on taitehikkaasti sommiteltu s�e, joka sis�lt�� 12 tai 13 lyhytpitk�� tavua, tahtilepo aina 6:nnen tavun j�lkeen. [24] Chatham, oikeastaan Chathamin jaarli William Pitt vanhempi (1708-78), etev� englantilainen valtiomies, oli voimakas puhuja ja suuri kansanmies. Ylisotarahaston hoitajana h�n toimi aikalaisekseen harvinaisella omanvoiton pyyt�m�tt�myydell�, seitsenvuotisen sodan aikana h�n nostatti sotajoukkoon suuren rohkeuden ja urhoollisuuden: puolusti parlamentissa valtavalla puhetaidollaan amerikkalaisten siirtolaisten itseverotusoikeutta ja piti v. 1778 yl�huoneessa hengenheikkona niin j�rkytt�v�n voimakkaan puheen, jossa t�ll� kertaa vastusti Englannin sotajoukkojen poiskutsumista Amerikasta, ett� meni tainnoksiin ja kuoli kuukauden kuluttua. Yrj� Washington (1732-99), Yhdysvaltojen vapautussodan sankari ja ensimm�inen presidentti, oli ihmisen�kin jalo ja kaikkien kansalaistensa ihailema. Ylev�ryhtisen� seisoi h�n veneen kokassa, joka vei h�net Delaware-joen yli jouluk. 26:ntena 1776 ratkaisemaan vapautussodan kulkua. H�nen hautakiveens� on kaiverrettu sanat: �Ensimm�isen� sodassa, ensimm�isen� rauhassa, ensimm�isen� kansalaistensa syd�mess�.� Adamsilla Emerson tarkoittaa joko Samuel Adamsia (1722-1803), amerikkalaista valtiomiest�, joka ty�skenteli tehokkaasti Yhdysvaltain vapauttamiseksi Englannin vallan alta, ja jota on sanottu Amerikan Catoksi, tai John Adamsia (1735-1826), joka tuli Yhdysvaltain presidentiksi Washingtonin j�lkeen; h�n oli kirjoituksillaan puolustanut Amerikan oikeuksia, oli ollut mukana itsen�isyysjulistusta laatimassa maalleen ja oli edustanut maataan Euroopassa. [25] Spartalainen huilu on pieni kolmireik�inen, ter�v�-��ninen huilu, jota k�ytettiin rummunly�nnin s�estyksen� sotilasmarsseissa. [26] Antonius pyh�� (n. 250-356) pidet��n kristillisen munkkilaisuuden is�n�. Kaksikymmenvuotiaana kuuli h�n saarnan rikkaasta nuorukaisesta, p��tti el�m�ss��n toteuttaa t�ydellisen uhrautumisen vaatimuksia ja luovutti kaiken omaisuutensa k�yhille. Senj�lkeen h�n vet�ytyi er�maan yksin�isyyteen. Aika oli sellainen, ett� tuhannet muut riensiv�t seuraamaan h�nen esimerkki��n. Kveekarien kirkkokunnan perusti George Fox (1624-91), joka jo 19-vuotiaana suutarinoppipoikana rupesi miettim��n uskonnollisia asioita. H�n tahtoi sanoa, ett� ihmisen tulee ennen kaikkea tarkata �sis�llist� sanaa� omassa sielussaan ja pit�� sit� valol�hteen��n. Itse h�n jo nuorena n�ki n�kyj�. John Wesley (1703-1791) pani muutamien ylioppilaiden kokouksessa Oxfordissa 1729 alulle laajalle levinneen metodistisen suunnan; kokouksen osanottajat p��ttiv�t tyytym�tt�min� ajan paheellisuuteen ruveta el�m��n ankaraa s��nn�nmukaista kristillist� el�m��. Wesleyll� oli hyv�t hengenlahjat, puhujakyky, j�rjestelytaito ja uupumaton halu saada toimia. Englantilaiset ovat arvostelleet h�nen vaikutustaan numeroilla: h�n matkusti 40 tuhatta englanninpenikulmaa, piti 40,500 saarnaa ja antoi pois lahjoina 32 tuhatta puntaa. H�n sanoi k��ntymyksens� tapahtuneen toukok. 24:ntena 1738 �kello nelj�nnest� vailla yhdeks�n� Lutherin roomalaisepistolan selityst� luettaessa. V�litt�m�n hurskautensa ja yleisest� ajan suunnasta poikkeamisensa takia h�n sai k�rsi� paljon pilkkaa ja vainoa. H�n kuoli todellisena sankarina. Thomas Clarkson (1760-1846) oli englantilainen orjuuden vastustaja ja sai Cambridgen yliopiston palkinnon v. 1785 kirjoittamastaan tutkielmasta �Onko oikein tehd� ihmisi� orjiksi vastoin heid�n tahtoansa?� H�n pyhitti koko el�m�ns� taisteluun orjuutta ja orjakauppaa vastaan. [27] Mainittu kansansatu on laajalle levinnyt eri maiden kirjallisuudessa. Tanskalainen kirjailija Ludvig Holberg (1684-1754) on sit� k�sitellyt huvin�ytelm�ss��n �Jeppe Niilonpoika.� [28] Yrj� Kastriota (v. 1403-68), jota turkkilaiset nimittiv�t Skanderbegiksi, oli albanialainen vapaussankari. H�n pakeni panttivankeudesta Turkin sulttaanin hovista, nostatti albanialaiset kapinaan ja voitti Albanian vapailla vuorilla kaikki turkkilaisjoukot, jotka l�hetettiin h�nt� vastaan, olivatpa ne kuinka suuret tahansa, ehk�isten siten turkkilaisten tunkeutumisen Eurooppaan. Vasta h�nen kuoltuaan joutui Albania vieraan ikeen alle pitkiksi ajoiksi. Kastriotan vapaudenkaipuuta vireill� pit�v� henki on nyt vihdoin meid�n aikoinamme luonut vapaan Albanian! [29] Thor on skandinavilainen ukkosenjumala; skandinavilaisen jumalaistaruston ylin jumala Odin tunnetaan Wodan-nimisen� Ala-Reinin varrella, miss� ennen vanhaan anglien kera Iso-Britanniaan muuttanut germaninen kansanheimo, saksilaiset l. saksonit, asui. [30] H�nen k�tketty ajatuksensa el�� meid�n pyrkimyksiss�mme, meid�n uljuutemme on meid�n paras Jumalamme. [31] Kreikkalaisessa rakennustaiteessa on kaksi huomattavaa suuntaa, doorilainen ja joonialainen; j�lkimm�isess� ovat muodot yleens� rikkaammat ja joustavammat kuin edellisess�. [32] Henry Hudson (n. 1550-1611), englantilainen l�yt�retkeilij� koetti pienell� laivallaan, johon mahtui noin 12 miest�, ensin koillisv�yl�n kautta ja sitten luoteisv�yl�n kautta Pohjois-Amerikan yl�puolitse purjehtia Kiinaan, jolloin tuli Hudson-joen suulle, Hudsonin-salmeen ja suureen Hudsonin-lahteen, mihin j�i talveksi. Vuonna 1611 nousi h�nen laivamiehist�ns� kapinaan ja j�tti h�net poikansa ja muutamien muiden retkeilij�iden kanssa avonaiseen veneeseen meren aaltojen ajeltavaksi. Senj�lkeen ei ole saatu mit��n tietoa h�nen kohtalostaan. Bering (1681-1741), tanskalaissyntyinen l�yt�retkeilij�, jonka mukaan ovat saaneet nimens� Beringin-meri ja Beringin-salmi, osoitti, eit� Siperian pohjoispuolitse on olemassa koillisv�yl� Amerikkaan ja varusti v. 1734 suuren pohjoismaisen retkikunnan sit� tutkimaan. Amerikan rannikolla ajoi myrsky h�nen vaatimattomasti varustetun laivansa autiolle saarelle, miss� h�nen terveytens� murtui ja h�n kuoli. Englantilainen merisotilas, naparetkeilij� Parry (1790-1855) teki useita onnistuneita l�yt�retki� Pohjois-Amerikan pohjoisrannikon saariryhmiin ja saavutti Huippuvuoren-retkell��n 1827 pohjoisenn�tyksen, joka pysyi voimassa 50 vuotta. Englantilainen napaseuturetkeilij� John Franklin (1786-1847) joutui ensimm�isell� retkell��n suunnattomaan h�t��n, josta t�intuskin pelastui hengiss�, mutta teki v. 1845 kahdella erinomaisesti varustetulla laivallaan uuden retken etsien luoteisv�yl��. Laivat j�iv�t kuitenkin sille tielleen ja vuoteen 1857 menness� oli kaikkiaan 39 laivaa k�ynyt etsim�ss� kadonneita, mutta turhaan. Lopulta saatiin kuitenkin selville, ett� laivat olivat j��tyneet kiinni, Franklin kuollut ja miehist� pelastunut maihin, mutta menehtynyt siell� matkan vaivoihin. [33] Tory ja whig olivat Englannin kahden suuren puolueen nimet Kaarle II:n ajoista l�htien. Yhdysvalloissa k�ytettiin edellist� nimityst� vapaussodan aikana niist�, jotka tahtoivat pysy� Englannin yhteydess� ja j�lkimm�ist� vapauden puolustajista sek� my�hemmin er��st� puolueesta, joka sitten liittyi �tasavaltalaisiin�. [34] Titaaneiksi nimitet��n muinaistarustossa taivaan ja maaemon synnytt�m�� jumalasukukuntaa. Titaanit olivat rajuja, uhmamielisi� alkuolentoja, joiden kukistumisen kautta jalommat jumalolennot p��siv�t valtaan. [35] Atlantin valtameress� Afrikan l�nsirannikolla sijaitseva Saint Helenan saari oli Napoleonin kuuluisa karkoituspaikka. [36] Monipuolista kreikkalaista filosofia Aristotelesta (384-322 e. Kr.) voi pit�� yleens� kaiken tieteellisyyden is�n�. H�nen oppinsa ovat parintuhannen vuoden ajan vaikuttaneet monien, etenkin luonnontieteiden viljelyyn. Emerson ottaakin er��n h�nen oppinsa p��kohdan esimerkiksi arvovallasta, josta ihminen luonnossa vaeltaessaan sis�isesti voi olla t�ysin piittaamatta samoin kuin yleens� kaikesta, joka on omiaan sitomaan h�nen sisint��n. Aristoteleen kolmella yhteydell� Emerson n�ht�v�sti tarkoittaa Aristoteleen luonnossa n�kem�� saman asian kolmea p��perustetta: muotoa, liikuttavaa syyt� ja tarkoitusta, jotka yhdess� yksil�llisess� ihmissielussakin ilmenev�t kolmena sielun lajina eli asteena: kasvisieluna eli ruumiin elinvoimana, aistillisena el�insieluna ja j�rjellisen�, ajattelevana sieluna. K�lnin kolmella kuninkaalla Emerson tarkoittaa ulkonaista hallitusmahtia, josta sis�inen ihminen on riippumaton. K�lniss� on Wilhelm I:n, Fredrik Wilhelm III:n ja Fredrik Wilhelm IV:n kuvapatsaat. Sorbonnen yliopisto oli keskiajalla teologisen opiskelun p��paikkoja; my�hemmin on ruvettu Sorbonnen nime� k�ytt�m��n Pariisin koko jumaluusopillisesta tiedekunnasta. Nyky��n on Sorbonnessa toista sataa opettajaa ja toistakymment� tuhatta ylioppilasta. Edinburgh Review on huomattava englantilainen aikakauskirja, joka v. 1802 perustettiin Edinburghissa, mutta on nyt ilmestynyt Lontoossa. Sen vaikutus yleiseen mielipiteeseen oli aikoinaan tavattoman suuri. [37] Ralph Cudworth (1617-88), englantilainen filosofi, pappi ja Cambridgen yliopiston opettaja, vastusti mekaanista luonnonk�sityst� ja ateismia tehostaen sen sijaan ihanteellista ja uskonnollista maailmankatsomusta sek� siveellisten aatteiden ehdotonta p�tevyytt�. [38] Egyptiss� syntynyt ajattelija Plotinos (204-270 j. Kr.) oli uusplatonilaisen filosofian huomattavin edustaja, jonka mystiikalla on kautta aikojen ollut vaikutusalaa, kirkkoisien aikana ja keskiajalla, viel�p� uudella ajallakin. Korkean henkisyyden kannattajana on h�nell� suuri merkitys. H�n opettaa, ett� Jumalan ykseydest� s�teilee maailman moninaisuus asteittain yh� v�henev�� t�ydellisyytt� kohti. H�nen viimeiset sanansa olivat: �Min� koetan nyt itsess�ni l�ytyv�n jumalallisen vied� takaisin kaikkeuden Jumalan luo.� H�nen oppilaansa Porphyrios julkaisi h�nen teoksensa nimell� �Enneadit� ja kirjoitti h�nen el�m�kertansa. [39] Saksalainen historiantutkija Barthold Georg Niebuhr (1776-1831) perusti nykyaikaisen arvostelevan historiantutkimuksen. P��teoksessaan �Rooman historia� h�n koetti l�hdeteoksia, m. m. Liviuksen historiallisia teoksia, tarkasti seulomalla p��st� historiallisen totuuden perille ja muodostaa itselleen oikean kuvan muinaisen Rooman oloista. Saksalainen muinaistutkija ja kielentutkija Friedrich August Wolf (1759-1824) oli muinaistutkimuksen huomattavimpia tienraivaajia. P��teoksessaan �Prolegomena ad Homerum� h�n osoitti Homeroksen runojen olevan monen eri runoilijan tekemi� ja n�ytti siten, mit� palveluksia kielitiede saattoi tehd� muinaistutkimukselle. Kreikkalainen Thukydides (synt. n. 454 e. Kr,) oli ensimm�inen etev� historiankirjoittaja. Roomalaisen historioitsijan Liviuksen (59 e. Kr.-17 j. Kr.) el�m�nty�n� oli Rooman historian kirjoittaminen. [40] Ranskalainen filosofi Victor Cousin (1792-1867) oli eklektisen ajatussuunnan edustaja koettaen valikoiden sovitella j�rjestelm��ns� Schellingin, Hegelin ja Descartesin ynn� muiden ihanteellisten ajattelijain aatteita. [41] �Ivanhoe� ja �Wawerley� ovat maailmankuulun englantilaisen kirjailijan Walter Scottin (1771-1832) kirjoittamia historiallisia romaaneja. �Wawerley� (1814), jonka h�n julkaisi salanimell�, oli ensimm�inen h�nen 29:st� historiallisesta romaanistaan. �Ivanhoen� h�n kirjoitti v. 1820. [42] Pindaros (n. 520-440 e. Kr.) oli muinaisen Kreikan suurimpia runoilijoita. Rafael (1483-1520) oli kuuluisa italialainen taidemaalari, �onnen helmalapsi, joka kulki kunniasta kunniaan,� ja josta suuri italialainen kuvanveist�j�nero Michelangelo (1475-1564) sanoi, ett� h�nen saavutuksensa perustuu ahkeruuteen eik� neroon. Dryden (1631-1700), englantilainen runoilija ja n�ytelm�nkirjoittaja, jonka n�ytelm�t parhaastaan koskettelivat sankarien suuria kohtaloita. Ranskalainen kirjailijatar, rouva de Sta�l oli aikansa merkillisimpi� naisia; h�n otti osaa my�skin Ranskan valtiolliseen el�m��n ja sai kirjoitustensa vuoksi tavan takaa l�hte� maanpakoon ja kokea mit� ihmeellisimpi� vaiheita. H�nen kirjallinen tuotantonsa on sangen laaja ja kuvastaa sek� h�nen aikaansa ett� h�nen omia kokemuksiaan ja el�myksi��n. [43] Kreikkalainen viisas Pythagoras (n. 570-500 e. Kr.) perusti veljeskunnan, joka ankarine ohjeineen, vertauskuvineen ja salamerkkeineen on tullut my�h�isempien veljeskuntien esikuvaksi. [44] J��hyv�ispuhe, pidetty nuorison kokouksessa Jasenkissa Tshertkovien luona vuona 1907. [45] Ven�l�inen sensuuri on t�st� kohdasta aikoinaan poistanut seuraavan mielenkiintoisen kappaleen, joka tuntuu eritoten koskettavan nykyp�ivien oloja: �Jo kauan on ihmisten kesken ollut vallalla se harhaluulo, eit� hyv�n j�rjestelyn avulla voidaan huonoista ihmisist� valmistaa hyv�� el�m�� (kuin pilaantuneesta viljasta paistaa hyv�� leip��), ja t�m� harhaluulo on aiheuttanut ihmisille paljon pahaa ja aiheuttaa sit� viel� nytkin. Ennen aikaan ovat t�t� harhak�sityst� pit�neet yll� vain hallitsijat. He ovat koettaneet (ainakin ovat sanoneet koettaneensa) ja nytkin koettavat kaikenlaisen v�kivallan, omaisuuden riist�misen, vankeuden ja mestausten avulla tehd� kunnottomista ihmisist� hyv�n ja rauhallisen yhteiskunnan. Nyt koettavat t�t� samaa tehd� vallankumoukselliset ja teit�kin yllytet��n siihen. Rakkaat veljet, �lk�� antautuko t�m�n harhan valtaan. Tehk��t hallitsijat, tsaarit, ministerit, vahdit ja poliisit pahoja t�it��n; koettakaa te, jotka olette pysyneet niist� erill��n, pysy� edelleenkin puhtaina. Samoin koettakaa s�ily� puhtaina ja vapaina osanotosta niihin v�kivallan t�ihin, joihin teit� kutsuvat vallankumoukselliset.� [46] Nuorena tuomarina Maeterlinck sai oikeussalissa katsahtaa rikollisten sielunel�m��n. H�n oppi heiss�kin n�kem��n jumalallisen kipin�n. [47] Mira on Valaskalan t�htikuvioon kuuluva t�hti, jonka valonvaihtelujen syyt� ei ole saatu selville. Altair on kaksoist�hti Kotkan t�htikuviossa, ja Berenicen-hiuksiksi nimitet��n er�st� pohjoisen taivaan t�htiryhm��. [48] Johann Kaspar Lavater (1741-1801) oli saksalainen kirjailija, joka eli Sveitsiss�. Ankarasti paheksuttuaan Ranskan vallankumouksen v�kivaltaisuuksia h�n sai j�rk�ht�m�tt�m�n vakaumuksen miehen� istua Baselin vankilassa. Sittemmin h�n haavoittui Z�richi� piiritett�ess� ja kuoli koviin tuskiin. Hurskas, lempe� ja uhrautuva luonne kuvastuu kaikista h�nen teoksistaan ja sanoistaan. [49] Emanuel Swedenborg (1688-1772), ruotsalainen luonnontutkija ja henkien n�kij�, on ihmiskunnan historian merkillisimpi� miehi�, mutta sellainen, ett� h�nen nimens�, kuten Emerson sanoo, on muuttuva sananparreksi. Se, ett� h�nen �lyns� ja j�rkytetty henkens� hiipaisee el�m�n ja maailmankaikkeuden ��rimm�isi� rajoja, on h�nest� kuitenkin tehnyt monen, etenkin mystiikkaa kunniassa pit�v�n suurmiehen harjoitusmestarin. �H�nen el�m�ll��n oli tarkoitus: h�n antoi elinohjeen. H�n valitsi hyvyyden siksi johtolangaksi, jota ihmissielun on noudatettava kaikessa luonnon ongelmallisuudessa�. Swedenborg syntyi Tukholmassa 1688. Kykyjens� monipuolisuuden ja runsauden vuoksi h�n n�ytti olevan kuin yhdistetty useammista henkil�ist�. Nuorena jo h�n tutki luonnontieteiden kaikkia haaroja ja t�ydensi tietojaan ensimm�isell� ulkomaanmatkallaan hankkien samalla toimeentulonsa kojeidentekij�n�. Kotimaassaan h�n toimitti ensimm�ist� tieteellist� aikakauskirjaa, teki Kaarle XII:lle ehdotuksen kanavan rakentamisesta Ruotsin halki G�teporista Tukholmaan, kuljetti kuninkaan piiritt�ess� v. 1718 Fredrikshaldia useita suuria sotalaivoja maitse nelj�toista englanninpenikulmaa, kun vihollinen oli sulkenut vesitien, ja laati valtiop�ivill� erinomaisia raha-asioita koskevia kirjoitelmia. H�nen painetut teoksensa nousevat noin viiteenkymmeneen nidokseen. V. 1743 tuli jumaluusopin vuoro. Silloin alkoi t�m�n merkillisimm�n henkien n�kij�n uusi, eriskummallinen kehityskausi, joka kumpusi vertauskuvia, n�kyj�, joita h�n jo aikaisimmasta lapsuudesta alkaen oli n�hnyt, ja ennustuksia, kunnes h�n kuoli halvaukseen 85 vuoden ik�isen� tiet�j�n�. Maeterlinck on omalaatuisesti kehitt�nyt Swedenborgin vakaumusta siit�, ett� ihminen on aina el�v�ss� yhteydess� henkien kanssa, vaikka useimmilla ihmisill� ei ole siit� mit��n tietoa, ja ett� henget ihmisille ilmestyess��n vaikuttavat ihmisen sis�iseen aistiin. Swedenborgin mielest� on kaikilla olioilla ja esineill� vertauskuvallinen, salattu merkityksens�. �El�in, vuori, virta, ilma --viel�p� avaruus ja aikakaan eiv�t ole olemassa itsens� vuoksi tai yleens� mink��n aineellisen p��m��r�n vuoksi, vaan jonkinlaisena kuvakielen� kertoakseen kokonaan toisesta olemisesta ja toisista velvollisuuksista.� Swedenborg kuvailee yksityiskohtia my�ten henkimaailman oloja ja kultaisen ajan arvoja. �Taivaassa enkelit p�iv� p�iv�lt� l�henev�t nuoruutensa kev�tt�, niin ett� vanhimmat enkelit n�ytt�v�t nuorimmilta�, on h�nen ihmeellisimpi� lauseitaan. [50] Jean Paul oli salanimen� saksalaisella kirjailijalla Jean Paul Friedrich Richterill� (1763-1825), jonka teokset huokuvat herkk�� tunteellisuutta ja ovat t�ynn� rikkaita ajatuksia. [51] Ernest Renan (1823-92) oli kuuluisa ranskalainen teoloogi, historioitsija ja ajattelija. H�nen ihmetelt�v�n runsas ja monipuolinen kirjallinen toimintansa k�sitt�� uskonnollisia aiheita ja kielitiedett� koskevia tutkimuksia sek� kaunokirjallisia teoksia. [52] Kreikkalaisessa muinaistarustossa kerrotaan, ett� Priamoksen tyt�r Kassandra sai Apollonilta lemmenlahjaksi ennustuskyvyn, mutta kun Kassandra ei vastannut Apollonin rakkauteen, laittoi t�m� niin, ettei kukaan uskonut h�nen ennustuksiaan. [53] Katso alaviite 49. [54] Johannes M�llerin teoksista mainittakoon: Die Reden Jesu I, II. -- Die Bergpredigt, verdeutscht und vergegenw�rtigt. -- Von den Qvellen des Lebens. -- Hemmungen des Lebens. -- Bausteine f�r pers�nliche Kultur: 1. Das Problem des Menschen. 2. Pers�nliches Leben. 3. Das Ziel. -- Von Weihnachten bis Pfingsten. [55] Henrik Ibsenin (1828-1906) kuuluisa n�ytelm� �Hedda Gabler� (1890) on �kuvaus nykyaikaisen, lankeamaan j�nnitetyn hermoel�m�n kaameasta, tyhj�st� pingoituksesta.� [56] Tule hiljaisuus, oi tule, tummansinisine siipinesi minut peit�, tukahduta sielun pyh�� hartautta julkeasti h�iritsev�t ��net. [57] S�keist� Viktor Rydbergin �Lent�v�st� hollantilaisesta�: �Taas joka poimun, purjehen vihuri viritt�� ja lahdest' unten laivan sen kuin lastun lenn�tt��. Taas alkaa retki rauhaton, maan ��riin matka vie, niin kiirut, kiirut sill� on, vaikk' onkin p��t�n tie.�