Ren� Descartes. METODIN ESITYS. MIELENLIIKUTUKSIEN TUTKISTELU. Johdantoineen selityksineen suomeksi toimittanut Jalmari Hahl. METAFYYSILLISI� MIETELMI�. Latinankielisest� alkuteoksesta suomentanut Ph. Suuronen. Ensimm�isen kerran julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1899. JOHDANTO. Katsaus Ren� Descartes'n el�m�nvaiheisiin ja filosofiseen j�rjestelm��n. I. Ren� Descartes syntyi Maaliskuun 31 p�iv�n� v. 1596 Touraine'n maakunnassa sijaitsevassa pikkukaupungissa, Lahaye'ssa. Descartes'n perhe oli vanhaa Touraine'n aatelia. Filosofin isois� oli soturi, mutta t�m�n poika, filosofin is�, valitsi rauhallisen ammatin, ja nimitettiin v. 1586 Rennes'n parlamentin neuvokseksi. Descartes'n �iti kuoli rintatautiin joku p�iv� senj�lkeen kuin oli h�net synnytt�nyt. Poika peri �idilt� kuivan ysk�ns� ja kalpeutensa, jotka pysyiv�t h�ness� h�nen kahdenteenkymmenenteen ik�vuoteensa saakka. T�m�n johdosta l��k�rit luulivat, ett� h�n kuolisi nuorena. Is� omisti sent�hden kivuloiselle pojalleen hell�� huolta; imett�j� korvasi �idin hoitoa. T�m�n hoitajattarensa vaivoja Descartes ei unhottanut, vaan osotti viel� t�ysi-ik�iseksi vartuttuaan kiitollisuuttaan h�nt� kohtaan antamalla h�nelle elinkautisen el�kkeen. Kahdeksanteen vuoteensa asti sai poika vapaasti leikitell�; ei tahdottu opinnoilla eik� mill��n ty�ll� rasittaa h�nen ruumiillisia ja henkisi� voimiaan. Nuori Descartes osottautui kuitenkin jo t�ll� ij�ll��n miettiv�iseksi ja tiedonhaluiseksi, kysellen selityksi� ja syit� kaikkeen, niin ett� h�nen is�ns� kutsui h�nt� pieneksi filosofikseen. Kahdeksanvuotiaana pantiin poika La Fl�che'n kouluun, jossa h�nen runsaat hengenlahjansa alusta pit�en her�ttiv�t suurta huomiota. Monilla kysymyksill��n ja nerokkailla huomautuksillaan h�n usein saattoi filosofianopettajansa suuresti h�mille, sill� poika vaati aina perinpohjaista ja j�rkiper�ist� selityst�. Vaikka filosofia oli nuoren Ren�n lempiaine, ei siihen aikaan vallalla oleva filosofia, eik� sen opettamistapa h�nt� tyydytt�neet. Sill� h�ness� oli jo aikaiseen her�nnyt kriitillinen henki. Jo my�hempin� kouluvuosinaan rupesi Descartes itsen�isesti mietiskelem��n sek� panemaan paperille mietiskelyns� tuloksia. Kouluaikanaan h�n luki kaikenlaisia teoksia, mitk� suinkin joutuivat h�nen k�siins�. My�hemmin, kun h�n k�ytti miltei kaiken ty�aikansa laajoihin tutkimuksiinsa, h�n ei juuri lukenut kirjoja, eik� h�nen kirjastossaan ollut muita teoksia kuin ne, jotka muut tekij�t olivat h�nelle lahjoittaneet. Filosofiassa siis Descartes'lla jo kouluajalla rupesi olemaan omat mielipiteens�, koska h�n ei pannut suurta arvoa opettajiensa esitt�m��n filosofiaan. Muista aineista vieh�tti h�nt� runous ja ennen kaikkea matematiikki, koska sen perusteet h�nen mielest��n olivat kaikista selvimm�t. Kuudentoistavuotiaana Descartes lopetti oppikurssinsa La Fl�che'n koulussa ja l�hti is�ns� luo Rennes'een, jossa h�n viipyi vuoden ajan. Seuraavana vuonna, siis v. 1613, l�hetti is� h�net er��n palvelijan seurassa Pariisiin; ja t��ll� antautui nuori Ren� vapaaseen ja iloiseen el�m��n. Kuitenkin oli h�nell� t�h�n aikaan muutamia vakaita yst�vi�, joiden joukossa teologi Mersenne. Er��t Descartes'n el�m�nkerran kirjoittajista huomauttavat t�m�n johdosta, ett'ei h�nen mielens� t�n�k��n huolettomana huvien aikana ollut kokonaan vieras vakavammille pyrinn�ille ja kysymyksille. Vuonna 1615 Descartes jo kyll�styi t�h�n el�m��n, rupesi kaipaamaan opintojen jatkamista ja katosi �kki� toveriensa n�kyvist�. Useimmat Descartesin el�m�nkerran kirjoittajista, niiden joukossa Baillet, kertovat h�nen vuosina 1615 ja 1616 el�neen salassa Saint-Germain'issa tai jossakin toisessa Pariisin esikaupungissa. Viime aikoina er�s tutkija, nimelt� Beaussire, on l�yt�nyt Poitiers'n yliopiston matrikkeleist�, Marraskuun 9:lt� ja 10:lt� p�ivilt� 1616 latinalaisen lauseen, jossa on seuraava kohta: "Nobilissimus dominus Renatius Descartes, ... creatus fuit baccalaureus in utroque iure". T�st� siis selvi��, ett� Descartes mainittuina vuosina Poitiers'ss� harjotti lainopillisia opintoja, ja ett� h�n Poitiers'n yliopistossa suoritti mainitussa tieteess� tutkinnon. Saavutettuaan t�m�n oppim��r�n kyll�styi Descartes aikansa tieteeseen ja kirjoihin ja p��tti ruveta tutkimaan el�m�n suurta kirjaa. H�n astui vapaaehtoisena prinssi Moritz Nassaulaisen hollantilaiseen armeijaan. Descartes n�et tunsi suurta vastenmielisyytt� Concini'a, Maria di Medici'n suosikkia, vastaan, eik� siis tahtonut antaa v�rv�t� itse��n h�nen johtamaansa sotajoukkoon. Matkavalmistuksia tehdess��n sai Descartes kuulla, ett� Concini, joka historiassa on tunnetumpi marsalkki d'Ancre'n nimell�, oli murhattu. T�m� sanoma ei kuitenkaan en�� muuttanut h�nen p��t�st��n, vaan h�n l�hti Hollantiin. Descartes ei suinkaan taipumuksesta antautunut sotilasuralle; h�n tahtoi matkustella, n�hd� eri maita, tutkia ihmisi� ja oloja ja koota kaikenlaisia eri kokemuksia. Oleskellessaan Bredan kaupungissa, joka sijaitsee Brabantissa, n�ki Descartes er��n� p�iv�n� suuren ihmisjoukon kadulla lukemassa sein�lle kiinnitetty� flamandinkielist� ilmoitusta. H�n pyysi er�st� vieress��n seisovaa mieshenkil�� latinaksi selitt�m��n ilmoituksen sis�llyksen. T�m� mies virkkoi, ett� ilmoituspaperi sis�lsi ratkaistavaksi julistetun geometrisen teht�v�n, ja lis�si leikillisesti k��nt�v�ns� sen latinaksi, jos Descartes sitoutuisi ratkaisemaan sen ja seuraavana p�iv�n� ilmoittamaan h�nelle saavuttamansa tuloksen. Descartes suostui t�h�n ehtoon ja sai nyt kuulla geometrisen teht�v�n latinaksi k��nnettyn�. K��nt�j� oli Dordrecht'in koulun johtaja, siihen aikaan kuuluisa matematikko, Iisak Beeckman. H�n piti tuota teht�v�� ylen vaikeana ja tahtoi asettamalla mainitun ehdon tehd� pilaa nuoresta miehest�, joka pieni ja vaatimattoman n�k�inen kun oli, ja lis�ksi soturinpuvussa, ei oppineessa herrassa her�tt�nyt suuria ajatuksia. Mutta kovin Beeckman h�mm�styi, kun Descartes seuraavana p�iv�n� ilmestyi h�nen luoksensa tuoden mukaansa tuon teht�v�n oikein ratkaistuna. Sellainen matematinen nero oli Beeckman'in mielest� tavaton, h�n lausui sen johdosta peittelem�tt� ihastustaan ja kunnioitustaan, ja varttuneesta tiedemiehest� ja soturina palvelevasta tulevasta filosofista tuli t�st� hetkest� hartaat yst�v�t. Kahden vuoden kuluttua l�hti Descartes Hollannista ja asettui Saksaan, jossa h�n Baierin vaaliruhtinaan armeijoissa otti osaa Kolmikymmenvuotisen sodan alkutaisteluihin. Itse sotahankkeista Descartes kuitenkin enimm�sti pysyi erill�. Talven alussa v. 1619 j�i h�n asumaan Baierissa olevaan Neuburg'in kaupunkiin. Olostaan ja toimistaan t��ll� h�n kertoo toisessa osassa teostaan "Discours de la M�thode" (Metodin Esitys). Mainitussa pikkukaupungissa, jossa h�n oli vuokrannut itselleen mukavan l�mpim�n huoneen, saattoi h�n h�iritsem�tt� antautua mietiskelyihin ja tutkimuksiin. Silloin h�n muun muassa vertaamalla ja sovittamalla yhteen algebraa ja geometriaa keksi niin kutsutun yleisen matematiikin s��nn�t. H�nen mielikuvituksensa oli t�ll�in vilkkaassa, melkein kuumeentapaisessa toiminnassa. Unissakin ty�skenteli h�nen ajatuksensa, ja er��n� y�n� oli h�nell� merkillinen uni, jota h�n piti jumalallisena ilmoituksena. H�n kertoi senj�lkeen keksineens� uuden tieteen ja metodin perustuksen. T�st� kertoo Descartes itse seuraavasti: "Marraskuulla v. 1619 n�in unen, jonka kest�ess� lausuin Ausonius'en runoa: "Quod vitae sectabor iter?" (Mit� el�m�ntiet� olen seuraava?)... Vuonna 1620 rupesin ymm�rt�m��n ihmeellisen tieteen perusteita... Ennen Marraskuun loppua aion kulkea jalan Veneziasta Loretoon, jos t�m� k�y p�ins� ja jos se on tapana; ell'ei, teen t�m�n matkan osottamalla kaikkea t�llaisissa tilaisuuksissa noudatettua hartautta, ja olen p��tt�v� tutkimukseni ennen p��si�ist�..." T�m�n pyhiinvaellusretken h�n todella my�hemmin pani toimeen. Descartes'n sotilasurasta t�m�nj�lkeen on vain mainittava, ett� h�n voitollisen armeijan mukana marssi Praagiin. Sitten h�n viel� otti osaa kreivi Bucquoy'n johtamaan Unkarin-retkeen ja hylk�si silt� palattuaan, v. 1621, kokonaan sotilasammatin. Seuraavina vuosina h�n enimm�kseen matkusteli, kulkien aluksi It�vallan kautta It�meren rannikoille ja Holsteiniin sek� Hollantiin. N�ill� matkoillaan h�nell� kerran, l�hdetty��n Embden'ist� vesiteitse L�nsi-Friislantiin, oli omituinen ja vaarallinen seikkailu. Embden'ist� oli Descartes itselleen ja palvelijalleen vuokrannut veneen. Soutajat, joihin Descartes'n lyhyt vartalo ja lempe� kasvojen ilme ei tehnyt suurta vaikutusta, p��ttiv�t soutumatkalla tappaa h�net ja sitten anastaa h�nen rahansa. He eiv�t luulleet Descartes'n ymm�rt�v�n hollannin kielt� ja neuvottelivat ��neens� kesken��n. Mutta Descartes, joka ymm�rsikin heid�n kielt�ns�, nousi �kki� pystyyn veneess�, paljasti miekkansa ja huusi, ett� h�n l�vist�isi ensim�isen, joka rohkenisi h�nt� l�hesty�. T�m� uskalias esiintyminen pelj�stytti rosvomaisia soutajia, jotka h�veten ja v�kivaltaa yritt�m�tt� soutivat edelleen ja, vastaiselle rannalle saavuttua, nopeasti pakenivat. Palattuaan Ranskaan v. 1622 ja vastaanotettuaan �idinpuolisen perint�ns�, johon muun muassa kuului Poitiers'ss� oleva kaupungintalo ja muutamia pienempi� maataloja, aikoi Descartes hankkia itselleen viran; useat virat n�et siihen aikaan olivat ostettavissa. H�n hylk�si kuitenkin pian t�m�n tuuman, myi kiinteimist�ns� ja p��tti uudelleen antautua tutkimuksiinsa sek� ruveta matkustelemaan. Syyskuulla v. 1623 h�n l�hti Italiaan, jossa h�n seuraavana vuonna pani toimeen aiotun pyhiinvaelluksensa. Palattuaan t�lt� matkalta h�n asettui Pariisiin ja tuumi taaskin viran ostamista. Mutta h�nen tutkimuksensa fysiikin ja geometrian alalla vetiv�t siihen m��r��n puoleensa h�nen huomionsa ja harrastuksensa, ett'ei h�n ehtinyt perehty� virkaansa vaadittuun lakitieteelliseen taitoon, joten tuuma t�ll�kin kertaa raukesi. H�n syventyi t�m�nj�lkeen yh� enemm�n tieteelliseen toimintaansa, jolle h�n nyt p��tti kokonaan omistaa loppuik�ns�. Saadakseen h�iritsem�tt� harjottaa tutkimuksiansa p��tti Descartes muuttaa pois Pariisista ja valitsi olopaikakseen Hollannin, jonka lauhkea ilmanala h�nt� paljon enemm�n miellytti kuin Pariisin ilmanala, jonka kes�inen kuumuus h�nt� suuresti rasitti. Lis�ksi filosofin lukuisat pariisilaiset tuttavat seurustelullaan h�nt� h�iritsiv�t. Maaliskuulla v. 1629, siis kolmenkymmenen kolmen vuoden ik�isen�, muutti Descartes mainittuun maahan ja viipyi siell� kaksikymment� vuotta. H�n muutti siell� usein asuinpaikkaa v�ltt��kseen tuttaviensa h�iritsevi� tervehdyksi� ja kysymyksi�. Oloonsa Hollannissa h�n muuten oli hyvin tyytyv�inen, koska h�n siell� saavutti toivomansa levollisen ty�paikan. T�m� tyytyv�isyys ilmenee er��st� kirjeest�, jonka Descartes Toukokuun 5 p. v. 1631 Amsterdamista l�hetti yst�v�lleen Balzac'ille, jota h�n kehotti tulemaan Hollantiin. Siin� h�n antaa olostaan seuraavan kuvauksen: "K�velen joka p�iv� suuren v�kijoukon keskell� yht� vapaasti ja levollisesti kuin ikin� Te puistossanne. En n�et kiinnit� ohikulkeviin sen suurempaa huomiota kuin puihin tai el�imiin, jotka n�kisin mets�ss�nne. V�kijoukon melu ei keskeyt� mietiskely�ni enemp�� kuin jonkun puron lirin�. Ajatellessani t�m�n kansan tekoja, koen siit� yht� paljon mielihyv�� kuin Te n�hdess�nne talonpoikien viljelev�n peltojanne. Sill� t�m� v�est� ty�skentelee kaikin puolin kaunistaakseen asuinpaikkaani ja poistaakseen kaikki puutteellisuudet. Te iloiten n�ette hedelmien kasvavan puutarhoissanne ja nautitte kaikesta runsain m��rin, mutta tiet�k�� my�s, ett� meill� t��ll� on yht� paljon tyytyv�isyyden aihetta n�hdess�mme t�nne saapuvan laivoja, jotka tuovat mukanaan mit� runsaimpia ja harvinaisimpia Intian ja Europan tuotteita. Mink� toisen paikan maailmassa saattaisinkaan l�yt��, jossa kaikki el�m�n mukavuudet ja mahdolliset harvinaisuudet niin helposti olisivat saatavissa kuin t��ll�! Miss� toisessa maassa saattaisikaan nukkua turvallisemmin kuin t��ll�, miss� on sotavoimia alati valmiina varta vasten meit� suojelemaan, miss� vangitsemiset, petokset ja parjaukset ovat harvinaiset ja miss� enimmin on s�ilynyt esi-isiemme viattomuutta!" N�iss� mieluisissa oloissa Descartes kokosi ja j�rjesti ne mietteet ja tutkimukset, jotka ovat h�nen filosofiansa perustuksena. Loppupuolella vuotta 1633 h�n viimeisteli teostaan "Trait� du monde ou de la lumi�re" (Tutkimus maailmasta tai valosta), jossa h�n kannatti sit� mielipidett�, ett� maa liikkuu. H�n aikoi l�hett�� t�m�n teoksen Pariisiin yst�v�lleen Mersenne'lle, saadakseen sen h�nen toimestaan painatetuksi, kun sai kuulla, ett� Galilei saman v�itteen takia oli tuomittu. Osottaen arkuutta, jota huolimatta sen ajan papiston ylenm��r�isest� vainoomishalusta, on vaikea puolustaa, luopui Descartes heti teoksensa julkaisemisesta, jopa h�n oli v�h�ll� polttaa sen k�sikirjoituksen. Onneksi h�n ei kuitenkaan pannut viimeksimainittua aietta t�yt�nt��n; vasta kaksikymment� seitsem�n vuotta Descartes'n kuoleman j�lkeen t�m� teos julkaistiin Pariisissa. Vuonna 1637 julkaisi Descartes Leyden'iss� teoksensa "Discours de la M�thode" (Metodin Esitys) samassa nidoksessa kuin tutkimukset "La Dioptrique" (Dioptriikki), "Les M�t�ores" (Meteorit) ja "La G�om�trie" (Geometria). Vaikka Descartes varovaisuudellaan oli v�ltt�nyt katolilaisen kirkon vainon, her�ttiv�t h�nen julkaisemansa mainitut teokset kateutta ja hy�kk�yksi� toiselta taholta. N�iden alkuunpanija oli ministeri, sittemmin Utrechtin yliopiston rehtori, Voetius, joka v. 1639 kirjoitti ateismia koskevia v�itteit�. Niiss� ei oltu mainittu Descartes'n nime�, mutta kaikkia Descartes'n esitt�mi� aatteita esitettiin siin� ateistisina. Seuraavana kolmena vuotena mainittu Voetius jatkoi hy�kk�yksi�ns�, joita ei ainoastaan suunnattu Descartes'iin vaan my�skin Descartes'n oppilaaseen, Regius'een. Vuonna 1643 Voetius otti avustajakseen er��n Schookius nimisen miehen. T�m� julkaisi erityisen teoksen, jossa h�n koetti osottaa, ett� Descartes'n filosofia suorastaan johti skeptisismiin ja ateismiin. Nyt vasta Descartes ryhtyi tehokkaammin julkisuudessa puolustautumaan. H�nen puolustautumisensa ei kuitenkaan saavuttanut toivottua tulosta; yleis�n mieli oli liiaksi kiihottunut, ja Descartes'n vastustajat saivat h�nen puolustuskirjoituksensa johdosta vain uutta yllykett� vainoomiselleen. He syyttiv�t Descartes'ia parjauksesta. P��tettiin panna toimeen salainen oikeusjuttu Descartesia vastaan, tuomita h�net syyllisen� ateismiin ja parjauksiin sek� poltattaa h�nen teoksensa. Sattumalta Descartes sai tiedon n�ist� hankkeista ja k��ntyi Ranskan l�hettil��n puoleen, jonka onnistui ehk�ist� juonittelevien vainoojien tuumat. T�ll�v�lin, v. 1641, oli Descartes Pariisissa julkaissut teoksensa "Meditationes de prima philosophiae, ubi de Dei existentia et animae immortalitate" (Mietiskelyj� filosofian peruskysymyksist�, sek� Jumalan olemassaolosta ja sielun kuolemattomuudesta). Vuonna 1644 julkaisi h�n Amsterdamissa luonnonfilosofisen teoksensa "Principia Philosophiae" (Filosofian perukset). Alankomaissa-olo k�vi Descartes'lle mainittujen selkkauksien t�hden ep�mieluiseksi. Vuosina 1644, 1647 ja 1648 h�n poikkesi lyhyille tervehdyksille synnyinmaahansa. Silloin h�nt� kehotettiin asettumaan Ranskaan, mutta La Fronde-kapinan levottomuudet n�ytt�v�t etup��ss� vaikuttaneen, ett'ei rauhaa rakastava filosofi noudattanut t�t� kehotusta. Er��ll� n�ist� k�ynneist��n Ranskassa tutustui Descartes de Chanut-nimiseen mieheen, josta sittemmin tuli Ranskan l�hettil�s Ruotsissa. T�m� Chanut k��nsi Kristiina kuningattaren huomion Descartes'n teoksiin. Tieteit� suosiva ja harjottava kuningatar ihastui niihin siihen m��r��n, ett� h�n p��tti kutsua Descartes'n hoviinsa. Ennenkuin seuraamme filosofia t�lle matkalle, koskettelemme h�nen suhdettansa toiseen tieteit� harrastavaan ruhtinattareen, nimitt�in prinsessa Elisabetiin. H�n oli onnettoman, maansa menett�neen B�hmin kuninkaan, Fredrik V:n tyt�r. Puolan kuningas, Ladislaus IV, oli kosinut Elisabetia; mutta prinsessa hylk�si valtaistuimen, valiten vaatimattoman aseman, syrj�ss� suuren ja loistavan maailman hy�rin�st�, voidakseen kokonaan antautua henkens� viljelemiseen. �idilt��n oli t�m� ruhtinatar oppinut kuusi eri kielt�; sit�paitsi h�n oli perehtynyt kirjallisuuteen ja tutki filosofiaa ja matematiikkia. Saatuaan k�siins� Descartes'n teokset ja luettuaan niit�, arveli h�n, ett'ei h�n sit� ennen ollut mit��n oppinut. Ja nyt her�si h�ness� harras toivo tutustua Descartes'iin ja saada h�nelt� opetusta. Prinsessa Elisabet pyysi siis Descartes'ia tulemaan luokseen. Filosofi noudatti kutsuja ja rupesi, prinsessan asuinpaikalle saavuttuaan, ammentamaan ruhtinaalliselle oppilaalleen tietovarastonsa aarteita. Descartes huomasi oppilaassaan yht� paljon tiedonhalua kuin kyky� ja oli pian saattanut h�net omistamaan tieteens� johtavat aatteet. Prinsessa Elisabetille Descartes omisti teoksensa "Principia Philosophiae", ja h�nen kanssaan filosofi yll�piti kirjeenvaihtoa kuolemaansa saakka. T�t� ruhtinatarta varten kirjoitti Descartes v. 1646 teoksensa "Trait� des Passions" (Mielenliikutuksien Tutkistelu) ja antoi h�nen ensiksi lukea sen k�sikirjoituksena. Vuonna 1650 t�m� teos painettiin Amsterdamissa. Meill� on j�lell� silm�yksen luominen Descartes'n Ruotsin matkaan ja h�nen el�m�ns� loppuaikaan.--Luettuaan v. 1647 Descartes'n teokset, kirjoitti Kristiina kuningatar Descartes'lle kirjeen, jossa h�n kysyi, mik� on korkein hyv�. Descartes vastasi, ett� korkein inhimillinen hyv� on luja tahto tehd� hyv��, sek� hyv�n omantunnon tuottama mielenrauha. Kristiina oli niin tyytyv�inen t�h�n vastaukseen, ett� h�n omak�tisesti kirjoitti filosofille kiitoksensa siit�. Vuonna 1649 Kristiina l�hetti Descartes'lle hyvin yst�v�lliset kutsut tulemaan Tukholmaan, Descartes oli kauan kahden vaiheilla, mit� tekisi. Mutta lopulta se toivo, ett� Ruotsin kuningatar valmistaisi h�nelle tilaisuuden tieteellisten kokeiden ja tutkimuksien jatkamiseen, lienee taivuttanut h�nt� kutsuja noudattamaan. Lokakuun alussa, vuonna 1649 h�n saapui Tukholmaan. Kuningatar otti h�net vastaan suurilla kunnianosotuksilla ja my�nsi h�nelle useita vapautuksia j�ykist� ja v�sytt�vist� hovimenoista. Tiedonhaluinen kuningatar rupesi heti filosofin oppilaaksi. Varsin aikainen hetki valittiin oppituntia varten. Jo kello viisi aamuisin meni Descartes linnaan ylh�isen oppilaansa opintoja ohjaamaan. Kristiina oli niin huvitettu t�st� opetuksesta, ett� h�n p��tti kokonaan kiinnitt�� Descartes'n Ruotsin maahan. H�nen aikomuksensa oli lahjoittaa filosofille avaroita maa-aloja Etel�-Ruotsissa. Mutta n�m�t tuumat raukesivat tyhjiin. Descartes, jonka heikolle terveydelle pohjoismainen kylm� ilmanala oli hyvin vahingollinen, sairastui oltuaan vain lyhyen ajan Tukholmassa, vuoden 1650 alussa ja kuoli Helmikuun 11 p�iv�n� samana vuonna. Viimeisin� elinp�ivin��n oli h�n lausunut tuntiessaan loppunsa l�henev�n: "Sieluni, olet kauan ollut vankina; nyt on tullut se hetki, jolloin p��set vapaaksi vankeudesta ja ruumiin vastuksesta; t�m� ero on kestett�v� iloiten ja rohkeasti." Vuonna 1666 Descartes'n tomu siirrettiin Ranskaan ja k�tkettiin Pariisin Saint-�tienne-du-Mont kirkkoon. Kes�kuun 24 p�iv�n� v. 1667 pantiin mainitussa kirkossa toimeen juhlallinen jumalanpalvelus h�nen muistokseen. Senj�lkeen piti yliopiston kanslerin, nimelt� Lallemand, lausua muistopuhe Descartes'n kunniaksi, mutta hovista tuli kirkkoon nimenomainen kielto. Er�s pappi, nimelt� Le Tellier, joka piti Descartes'n mielipiteit� liian vapaina, oli erityisell� pyynn�ll��n hovissa aiheuttanut t�m�n kiellon. Luonteeltaan oli Descartes lempe� ja hiljainen. Pukunsa oli yksinkertainen, mustasta kankaasta tehty; ruoan suhteen h�n oli hyvin kohtuullinen. Sek� luontaisesta taipumuksesta, ett� tutkimuksiensa h�iritsem�tt�m�n harjottamisen vuoksi vet�ytyi h�n kernaasti yksin�isyyteen. H�n oli omistanut mielilauseekseen Ovidius'en sanat: "Bene vixit qui bene latuit" (Se on hyvin el�nyt, ken on el�nyt hyvin salassa). Toinen h�nen omistamansa el�m�nohje oli seuraava Senecan lause: "Illi mors gravis incubat, qui notus nimis omnibus, ignotus moritur sibi" (Sit� kohtaa kova kuolo, joka eroaa el�m�st� ylen tunnettuna muille, mutta tuntematta itse itse�ns�). Kuten kaikilla ihmisill�, etevimmill�kin, oli my�s Descartes'lla heikkoutensa, joita, luodessamme piirteit� h�nen el�m�st��n, emme totuudellisuuden vuoksi saata j�tt�� mainitsematta. H�nen varovaisuutensa vakaumuksiensa ilmaisemisessa osotti miltei pelkurimaisuutta. Mutta sen ajan siet�m�tt�myys kaikkien dogmeista eroavien aatteiden ja vakaumuksien suhteen, selitt��, jollei puolusta, h�nen liiallista varovaisuuttaan. On my�s syyt� olettaa, ett� Descartes yht� paljon pelk�si rauhallisen, tieteelle omistamansa el�m�n h�iritsemist�, kuin suoranaista vainoa, ja ett� h�n senvuoksi kierrellen mainitsi, tai vallan j�tti mainitsematta sellaiset vakaumukset, joiden h�n luuli her�tt�v�n kiistely� tai vastustusta. Toinen heikko luonnepiirre oli ylenm��r�inen itsetietoisuus ja ylpeys omasta etevyydest�, joita havaitsemme paikoittain h�nen teoksissaan ja kirjeiss��n. H�nen harvinaisen runsaat henkiset lahjansa ja uudistuksia t�ht��v�t pyrint�ns� viekottelivat h�nt� v�liin tarpeettomasti tuomaan esille kykyns� ja aikaansaannoksiensa etevyytt�. Mutta n�m�t ep�edulliset puolet katosivat miltei kokonaan monien arvokkaiden luonteenominaisuuksien rinnalla. Descartes oli syv�sti ihmisyst�v�llinen. Vihamiehi�ns�kin h�n kohteli maltillisesti. H�nell� oli tapana sanoa: "Jos joku minua loukkaa, koetan kohottaa mieleni niin korkealle, ett'ei loukkaus siihen asti ylety". Palvelijoitaan h�n kohteli kuin olisivat olleet h�nen k�yhi� yst�vi��n, joita tuli lohduttaa ja auttaa. H�n opetti heille hyvi� tapoja, jopa tieteit�kin. Er�s h�nen palvelijoistaan hy�tyi niin oppineen is�nt�ns� neuvoista ja seurustelusta, ett� h�nest� my�hemmin tuli matematiikin opettaja. Yst�villeen tekemist��n hyvist� teoista ei h�n edes tahtonut mit��n kiitosta. "Olen velkap�� tuntemaan kiitollisuutta niit� kohtaan,-- sanoi h�n--jotka antavat minulle tilaisuuden palvella heit�." II. Tarkastaessamme Descartes'n filosofian yleist� luonnetta huomaamme siin� johtavana evidenssin eli ilmeisen selvyyden aatteen. On luultavaa, ett� h�n sen nouti matematisista tutkimuksistaan. Todellisuus on Descartes'n mukaan olemukseltaan ymm�rrett�viss� ja on kokoonpantu muutamista yksinkertaisista ja absoluuttisista alkeista. Kaikki oliot johtuvat n�iden alkeiden eri yhtymisist� ja yhteensovittumisesta. N�m�t alkeet ovat senlaatuiset, ett� j�rki ne l�yt�� itsest��n intuitsionin eli v�litt�m�n tajunnan avulla. J�rjen tulee vain kiinty� k�sitteisiin ja aatteisiin, jotka todella ovat ilmeisen selv�t, sek� pyrki� niist� muodostamaan ��rim�isi� johtop��t�ksi�, saavuttaakseen tiedon olioiden yleisluonteesta. Kolme aatetta on ennen muita evidenttist� eli ilmeisen selv��, nimitt�in aatteet: _ajatus_, _ulottuvaisuus_ ja _t�ydellisyys_. Ajatus on Descartesin mukaan samaa kuin sielu; ulottuvaisuus taaskin yht� kuin aine ja t�ydellisyys samaa kuin Jumala. Kaiken muun saattaa selitt�� n�iden kolmen aatteen ja niiden suhteiden avulla. Descartes'n filosofia n�ytt�� siis olevan jonkunmoista yleist� matematiikki�. Mutta l�hemmin tarkastettaessa huomataan, ett� se vain muodoltaan on matematinen, eik� sis�llykselt��n. Ensiksik��n ei sill� intuitsionilla, johon h�n perustaa filosofiansa, ole esineen��n yksinomaan abstraktisia suureita, kuten matematiikill�, vaan tosiolioita, kuten esim. ajatus ja t�ydellisyys. Toiseksi olettaa Descartes n�iden olioiden k�tkev�n vapauden, josta matematinen v�ltt�m�tt�myys on seurauksena. Ja siin� kohdin h�nen filosofiansa eroaa Pytagoralaisten puhtaasti matematisesta idealismista ja Spinozan sallimususkoisesta panteismista. Ennenkuin siirrymme tarkastamaan Descartes'n filosofian p��piirteit�, luomme silm�yksen h�nen metodiinsa. Toisessa osassa teostaan "Discours de la M�thode" (Metodin Esitys) selvitt�� h�n metodinsa periaatteet nelj�n p��s��nn�n muodossa. Ensim�inen n�ist� s��nn�ist� osottaa, ett'ei Descartes yksist��n ole vapautunut vanhojen filosofien auktoriteettiuskosta, vaan ett� h�n samalla tavoittelee positivista totuuden kriteriumia, jona h�n pit�� evidenssi� eli ilmeist� selvyytt�, s. o. jonkun k�sitteen tai aatteen t�ydellist� yksinkertaisuutta, tarkkuutta ja ymm�rrett�v�isyytt�, joka v�ltt�m�tt�m�sti saattaa k�sitteen vastaamaan todellisuutta. Descartes'n metodin alkuperus on siis v�lit�n tajunta, jonka avulla j�rki saattaa omistaa periaatteita. Toinen ja kolmas mainituista s��nn�ist� osottavat, mill� keinoin j�rki saattaa l�yt�� periaatteita ja sitten k�ytt�� niit� kaikkien muiden tietojen saavuttamiseksi. N�m�t keinot ovat analysi, joka menee himme�st� selv��n, s. o. kokoopannusta yksinkertaiseen, ja syntesi, joka p�invastoin menee selv�sti himme��n eli yksinkertaisesta kokoonpantuun. Mutta sek� analysi ett� syntesi ovat vastakkaisia toisiansa t�ydent�vi� ajatustoimituksia, jotka yhteens� muodostavat sen metodillisen menetystavan, jota kutsutaan deduktsioniksi. T�m� deduktsioni ei ole sekoitettava Aristoteles'n ja skolastikkojen mekaniseen syllogismiin, vaan on se j�rjen toimiva pyrkimys siirtym��n toisesta intuitsionista toiseen. Nelj�s s��nt� t�ydent�� edellisi� m��r��m�ll� analysin ja syntesin yhteisen ehdon, joka on keskeym�t�n yksijaksoisuus. T�m� toteutuu t�ydellisen kysymykseen kuuluvien aineksien ja n�k�kohtien luettelemisen sek� yleiskatsauksien kautta. T�t� menetystapaa kutsuu Descartes my�skin paikoittain induktsioniksi. Intuitsioni, deduktsioni ja induktsioni ovat siis Descartes'n metodin p��menetystavat. Mutta koska induktsioni vain on kahden edellisen t�ydent�j�n�, saatamme pit�� intuitsionia ja deduktsionia h�nen metodinsa varsinaisina peruksina. Descartes'n vakaumukset metodin suhteen johtavat h�net suorastaan metafysiikkins� perustuksiin. H�nell� on ollut metodinsa ensim�inen s��nt� apuna metafysiikkins� kulmakiven laskemisessa. Ilmeisen selvyyden aate on p��ssyt kehittym��n ja kantamaan hedelmi�. Se saattaa h�net havaitsemaan, ett� kaikki h�nen siihenastiset vakaumuksensa ovat perustuneet auktoriteettiin tai tottumukseen, vaan eiv�t evidenssiin. H�n p��tti siis pit�� niit� ep�ilyksenalaisina, jopa vastaiseksi v��rin�. Syit� t�h�n ep�ilykseen esitt�� h�n useita; niit� on aistimien pett�v�isyys, v��r� perustelu, unien harhakuvat ja se olettama, ett� joku pahansuopa henki huviksensa meit� pett��. Mutta viitattuaan kaikkiin n�ihin seikkoihin, jotka oikeuttavat h�nt� ep�ilem��n k�sitteidens� ja vakaumuksiensa todenper�isyytt�, huomauttaa Descartes, ett� h�nen kaikkea ep�illess��n kuitenkin v�ltt�m�tt�m�sti on pit�minen totena yht� seikkaa, nimitt�in sit�, ett� h�n ep�ilee. Itse ep�ileminen, ja senkautta tajunnalle v�ltt�m�tt�m�sti ilmenev� tosiseikka: ajatteleminen, on h�nen mielest��n jotakin ep�ilem�t�nt�, varmaa. _Cogito, ergo sum_--ajattelen, siis olen olemassa--on ensim�inen Descartes'n saavuttama j�rk�ht�m�t�n totuus, on se pelastava luoto, joka pist�� esiin ep�varmuuden valtamerest�. Descartes'n ep�ileminen eroaa suuresti skeptikkojen ep�ilemisest�; sill� n�m�t ep�ilev�t vain ep�ill�ksens�. Descartes taas ep�ilee, jotta h�n lopulta saavuttaisi varmuuden ja totuuden. Skeptikkojen ep�ilys on lopullinen, se on heid�n p��m��r�ns�. Descartes'n ep�ilys on vain v�liaikainen, on vain keino. Lause _cogito, ergo sum_ sis�lt�� Descartes'n mielest� yksinkertaisimman ja selvimm�n totuuden, joka on kaikkien muiden edellytyksen�, ja sille h�n perustaa filosofiansa. Siit� h�n tekee kaksi johtop��t�st�. Ensim�inen on sielun ja ruumiin erotus eli sielun henkisyys. Descartes'n perustelu t�ss� kohdin on seuraava: Ajattelen, siis olen olemassa; mutta mit� olen? olen ajatteleva olento, enk� muuta; sill� jos oletan, ett'ei sit�, jota kutsun ruumiikseni, olekaan todellisuudessa olemassa, mutta ett� ajatustoimintani jatkuu, niin olen kuitenkin olemassa. Mutta jos sit�vastoin lakkaisin ajattelemasta, lakkaisi my�s olemassaoloni vaikka ruumiini ja kaikki muut seikat olisivat olemassa. Koko olemukseni on siis ajattelemista, ja min�, s. o. sielu, joka tekee ihmisen siksi kuin h�n on, on kokonaan erilainen kuin ruumis, jopa helpompikin ymm�rt�� kuin se. Toinen johtop��t�s, johon Descartes tulee kuuluisan lauseensa johdosta, on evidenssin kriteriumin oikeutus. V�itteess� _cogito, ergo sum_,-- niin selitt�� Descartes, se, joka saattaa minut varmaksi sen totuudesta on vain se selv� tosiseikka, ett� olemassaolo edellytt�� ajattelemista. T�m�n johdosta ottaa Descartes yleiseksi s��nn�ksi, ett� kaikki ne seikat, jotka k�sit�mme hyvin selv�sti ja hyvin tarkasti, ovat vallan todet. Tehty��n n�m�t johtop��t�kset Descartes siirtyy ulommaksi min��. Ajatus n�et oikeuttaa olettamaan, ett� ulkopuolella min�� on olemassaoloa, sill� ajatus eli sielu sis�lt�� t�ydellisyyden aatteen. T�m� tajunnassa piilev� t�ydellisyyden aate todistaa Descartes'n mielest� t�ydellisen olennon olemassaolon; sill�, sanoo h�n, t�m� aate ei ole voinut tulla minuun itsest�ni, eik� mist��n ep�t�ydellisest� seikasta, ja kuitenkin sill� t�ytyy olla syyns� ja alkuunpanijansa. Lis�ksi min�, jossa on t�ydellisyyden aate, ja joka kuitenkin olen ep�t�ydellinen, en ole itse voinut antaa itselleni olemassaoloa; sill� jos olisin voinut itse antaa itselleni olemassaolon, olisin samalla antanut itselleni t�ydellisyyden. Siis olen toiselta olennolta saanut sek� ep�t�ydellisen olemassaoloni, ett� t�ydellisyyden aatteen, ja t�m� olento on Jumala. Sen, ett� Jumala, ollen t�ydellinen olento, todella on olemassa, todistaa Descartes huomauttamalla, ett� t�ydellisyyteen v�ltt�m�tt�m�sti kuuluu olemassaolo, samoin kuin kolmio-k�sitteeseen kuuluu, ett� sen kolme kulmaa yhteens� vastaa kahta suoraa kulmaa. T�m� n. k. ontologinen Jumalan olemassaolon todistus ei l�hemmin tarkastettuna ja arvosteltuna pid� paikkaansa. Sill� olkoon k�site mik� tahansa, niin ei olemassaolo loogilliselta kannalta ollenkaan enenn� sen selvyytt� tai t�ydellisyytt�. Ei my�sk��n saata varmasti ja selv�sti m��ritell� t�ydellisen k�sitett�, sill� emme ainoastaan itse ole ep�t�ydellisi�, vaan meit� ymp�r�iv� maailma on my�s suuressa m��rin ep�t�ydellinen. Itse t�ydellisen k�site on siis meiss� voinut synty� abstraktsionin kautta ep�t�ydellisest�. Se k�site, jonka meid�n oma ja maailman puutteellisuus ymm�rrett�v�n� meiss� synnytt��, on ainoastaan paremmuuden k�site. Kuitenkin Descartes katsoo t�ydellisen k�sitett� ep�ilem�tt�m�ksi aksiomiksi. Mutta vaikka mainittu k�site olisikin ilmeisen selv� ja varma, ei se oikeuta p��tt�m��n, ett� sill� on vastineensa todellisuudessa. Sill� samalla tavalla voisimme selv�sti kuvitella mit� tahansa ja v�itt��, ett� kuvittelemamme seikka on olemassa. Esitetty��n Jumalan olemassaolon todistukset, Descartes m��r�� Jumalan ominaisuudet. Niiden tajuamiseksi arvelee h�n riitt�v�n, ett� tarkastamme kaikkia itsess�mme havaittuja ominaisuuksia ja kysymme onko niiden omistaminen t�ydellisyytt� vai ei. Itsess�mme havaitsemme t�ten ep�t�ydellisi� ominaisuuksia, mutta kaikki ne ominaisuudet, joiden saatamme kuvitella Jumalassa olevan, ovat t�ydellisi�. Jumalalla ei voi olla kokoonpantua luontoa, eik� siis aineellisuutta. Jumala on vain puhdasta ajattelemista. Kolmea Jumalan ominaisuutta Descartes pit�� ennen muita t�rkein�, nimitt�in kaikkivaltaa eli ehdotonta vapautta, muuttumattomuutta ja totuudellisuutta.--Jumala on kaikkivaltias s. o. ehdottomasti vapaa. Ei mik��n vallitse eik� rajoita h�nen tahtoansa, ei edes h�nen oma j�rkens�. Tosi ja v��r�, hyv� ja paha ovat sellaiset, koska h�n ne sellaisiksi m��r��. Samoin matematiikki, siveys, kaikki tieteet ja yleens� kaikki seikat olisivat saattaneet olla toisin, jos Jumala vain olisi tahtonut. Jokaisen olennon ja seikan olemassaolo riippuu t�ydellisesti Jumalan vapaasta tahdosta; maailma pysyy yll� ainoastaan sent�hden, ett� Jumala sit� yll�pit��, ja t�m� yll�pit�minen on jatkuvaa luomista. Paitsi ehdottomasti vapaata tahtoa eli kaikkivaltaa, on Jumalan t�ydellisyyden tunnusmerkkej� viel� h�nen aikeidensa ja p��t�ksiens� muuttumattomuus. Samoin kuin Jumala, on my�s totuus muuttumaton. T�m� muuttumattomuus ilmenee maailmassa sit� hallitsevien luonnonlakien pysyv�isyyten�. Niinp� yleiset liikelait ovat aina samat.--T�ydellinen olento ei voi meit� pett��. Totuus tosin olisi voinut olla toisenlainen, jos Jumala olisi niin tahtonut, mutta se totuus, jonka Jumala kerran on s��t�nyt, on todella sellainen, kuin me sen k�sit�mme. Jumalan totuudellisuus perustaa ja selitt�� evidenssin totuuden. Mit� Descartes'n yleiseen fysiikkiin tulee, k�sitt�� h�n ulkomaailman kokonaan ulottuvaisuuden muodostamaksi. Kaikki sen muut ominaisuudet, kuten v�rit, ��net, hajut, y. m. eiv�t todella ole olemassa muualla kuin meid�n sielussamme, toisin sanoen, ovat pelkki� aistimuksiamme. T�st� seuraa, ett� maailman selitt�minen vain on geometrinen ja mekaninen teht�v�. Descartes'n fysiikiss��n noudattama metodi on apriorista laatua, joka menee syist� seurauksiin. H�n ei tarkasta nykyist� todellista maailmaa sellaisena kuin se on, vaan luo sen uudelleen ajatuksellaan, ja kokemus ainoastaan vahvistaa h�nen yksityiskohtia tarkoittavia hypotesej��n. Descartes'n k�sityksen mukaan Jumala on s��t�nyt liikkeen ja ulottuvaisuuden; ja t�m�n rajattomasti hajaantuvan liikkeen py�rteist� ja v�r�hdyksist� t�hdet syntyv�t, liikkuvat ja pysyv�t tasapainossa; eri aineet muodostuvat kappaleiksi ja taaskin hajaantuvat; kasvit ja el�imet siki�v�t, el�v�t ja yll�pit�v�t lajiaan. Ei edes tarvitse olettaa loppusyit�. Ensim�inen alkuunpano, ynn� luontoa hallitsevat ja yll�pit�v�t lait riitt�v�t koko luonnon selitt�miseksi. Maailmankaikkeus on Descartes'n mielest� kone, jossa vain tarvitsee tarkastaa sen osien muotoa ja liikkeit�. El�m� itse on mekaninen ilmi�. El�imet ovat vain automateja eli itsekseen liikkuvia koneita. Viimeksimainitulla omituisella ja ep�ilem�tt� v��r�ll� luulolla on juurensa Descartes'n moralisissa vakaumuksissa. H�n n�et arveli, ett� ihmiset menett�isiv�t siveellisen edesvastuuntunteen, jos olettaisivat el�imiss� olevan sielun tai edes pienenkin m��r�n henkisi� kykyj�. Lopuksi on meid�n luominen silm�ys Descartes'n psykologiaan ja moraliin. --Sielu, niin opettaa Descartes, eroaa kokonaan ulottuvaisuudesta eli aineesta. Mutta vaikka sielu onkin henkinen ja kokonaan erilainen kuin ruumis, yhtyv�t sielun toiminnat sangen usein ruumiin toimituksiin. Sielun olemus on ajattelemista, joka siihen m��r��n yhtyy kaikkiin sen ilmauksiin, ett� jos sielu lakkaisi ajattelemasta, se samalla lakkaisi olemasta. T�st� Descartes tekee sen johtop��t�ksen, ett� sielu alati ajattelee. Descartes jakaa sieluntilat kahteen p��ryhm��n, nimitt�in sielun toimivaan tilaan (actiones) ja k�rsiv��n eli vastaanottavaan tilaan (passiones). Edelliseen kuuluvat korkeammat sielunkyvyt, kuten ylempi mielt�minen ja tahdontoiminnat. Sielun vastaanottavaan tilaan kuuluu paitsi alempia mielt�mistiloja, kuten aistimukset ja muisti, my�skin vietit, halut ja mielenliikutukset. Viimeksimainittuja k�sittelee Descartes teoksessaan "Trait� des Passions" (Mielenliikutuksien Tutkistelu). Niiden esiintymisen ihmisess� Descartes selitt�� sen nojalla, ett� ihminen on henki-ruumiillinen olento. Sielun ja ruumiin vuorovaikutuksen v�litt�j�ksi Descartes kuvittelee niin kutsuttuja elonhengekkeit�, jotka, kuten h�n itse kuvailee, ovat ohuen ilmavirtauksen tai soihdusta nousevan liekin kaltaista nopeaan liikkuvaa ainetta. Sielun kuvittelee Descartes sijaitsevan pieness� aivoissa olevassa n. k. m�ntyrauhasessa. Sinne viev�t kevyet elonhengekkeet viestins� ruumiista; sielt� ne taaskin virtaavat eri ruumiinosiin johtaen niihin eri sieluntiloja vastaavia vaikutuksia. Vaikka siis mielenliikutuksilla Descartes'n k�sityksen mukaan on mekaninen perustuksensa, ja vaikka ne siis suureksi osaksi ovat ruumiista riippuvaiset, saattaa kuitenkin vapaa tahto niit� melkoisesti lievent�� ja hillit�.--Descartes'n psykologiassa on paljon ep�selv�� ja ep�varmaa. Lukuunottamatta muutamia todellisuuden havaitsemiseen perustuvia huomautuksia, t�ytyy my�nt��, ett� Descartes'n psykologiset tutkimukset ovat h�nen j�rjestelm�ns� heikoin osa. Erityist� moralifilosofista teosta Descartes ei ole kirjoittanut; h�nen siveysoppia koskevia mielipiteit�ns� tulee siis poimia esiin h�nen eri teoksistaan ja kirjeist��n. Teoksessaan "Discours de la M�thode" (Metodin Esitys) Descartes kertoo muodostaneensa itselleen v�liaikaisen siveysopin, jonka tarkoituksena oli se, ett� filosofi sit� noudattamalla saavuttaisi kaipaamansa mielenrauhan, voidakseen levollisesti jatkaa tutkimuksiansa. Kirjeiss��n oppilailleen, prinsessa Elisabetille ja Kristiina kuningattarelle, selvittelee h�n l�hemmin vakaumuksiansa t�ss� suhteessa. Siit� k�y selville, ett� Descartes'n morali on suuressa m��rin stoalaisen siveysopin kaltaista. Tosihyv�� on vain se, jonka toteuttaminen riippuu meist�, omasta tahdostamme. Korkein hyv� on siin�, ett� lujasti tahdomme tehd� hyv��, sek� hyv�n omantunnon tuottamassa sielunrauhassa. Saavuttaaksemme autuaallisen sielunrauhan ja mielentyydytyksen, tulee meid�n hankkia tieto siit�, mit� hyv� on, sek� sitten p��tt�� ryhty� sit� toteuttamaan. Siveellisess� toiminnassa on siis intellektin toiminnalla melkoinen osansa. Jos hyvin ymm�rr�mme mik� on hyv��, ja jos arvostelukykymme on kehittynyt--niin v�itt�� Descartes--saatamme my�skin hyvin toimia. REN� DESCARTES. METODIN ESITYS OHJAUKSEKSI OIKEAAN AJATTELEMISEEN JA TOTUUDEN ETSIMISEEN TIETEEST�. Jos t�m� esitys tuntuu olevan liian pitk� luettavaksi yhdess� jaksossa, saattaa sen jakaa kuuteen osaan. Ensim�inen sis�lt�� useita tiedett� koskevia mietteit�; toinen tekij�n etsim�n metodin p��s��nn�t; kolmas muutamia tekij�n mainitusta metodista johtamia moralis��nt�j�; nelj�s ne perusteet, joiden nojalla tekij� todistaa Jumalan ja ihmissielun olemassaolon ja jotka ovat h�nen metafysiikkins� perustuksena; viides joukon tekij�n tutkimia luonnontieteellisi� kysymyksi�, erityisesti selityksen syd�men tykytyksest� ja muutamista muista vaikeista l��ketieteellisist� seikoista, sek� lis�ksi selonteon ihmis- ja el�insielun erotuksesta; ja kuudes eli viimeinen sellaista, mit� tekij�n mielest� sen tulee tiet��, joka tahtoo tunkea syvemm�lle luonnon tuntemiseen, sek� ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet tekij�n kirjallisen toiminnan. ENSIM�INEN OSA. Paraiten jaettuna maailmassa on terve j�rki, sill� jokainen luulee saaneensa siit� niin riitt�v�n osan ett'eiv�t tavallisesti nek��n henkil�t, joita kaikissa muissa seikoissa on vaikea tyydytt��, halua ett� heill� olisi sit� enemm�n kuin heill� on. Ei sovi olettaa kaikkien t�ss� suhteessa erehtyv�n; p�invastoin t�m� seikka osottaa, ett� oikea arvostelukyky ja toden ja v��r�n erottamistaito, jota nimenomaan kutsutaan terveeksi j�rjeksi, luonnoltaan on samanlainen kaikissa ihmisiss�, sek� my�s, ett'ei mielipiteiden erilaisuus johdu siit�, ett� toisella on enemm�n j�rke� kuin toisella, vaan siit�, ett� ajatuksemme kulkevat eri teit� ja ett'emme tarkasta samoja seikkoja. Sill� terve j�rki ei yksin��n riit�, p��asia on, ett� sit� osataan oikein k�ytt��. Suurimmat henget saattavat yht� hyvin harjottaa suurimpia paheita kuin suurimpia hyveit�; ja vitkalleen astuvat saattavat edisty� paljoa enemm�n jos he yh� seuraavat suoraa tiet�, kuin ne, jotka juoksevat ja poikkeavat tielt�. Min� puolestani en koskaan ole pit�nyt j�rke�ni miss��n suhteessa t�ydellisemp�n� muiden ihmisten j�rke�; p�invastoin olen usein halunnut yht� nopeaa k�sityskyky�, yht� selv�� ja varmaa kuvitusvoimaa tai yht� laajaa ja pett�m�t�nt� muistia kuin olen tavannut muutamissa muissa henkil�iss�. Ainoastaan n�iden ominaisuuksien perustuksella henki mielest�ni saattaa kehitty� t�ydellisemm�ksi; sill� koska j�rki on ainoa seikka, joka on ihmiselle olennoinen, ja joka erottaa h�net el�imest�, luulen sen olevan t�ydellisen� kussakin ihmisess� ja yhdyn t�ss� suhteessa niihin filosofeihin, jotka v�itt�v�t, ett� saman lajin yksil�t eroavat toisistaan ainoastaan satunnaisten ominaisuuksien enemmyyden tai v�hemmyyden, eiv�tk� olemuksensa puolesta. Mutta en pelk�� mainita ett� onneksi ne olot, joissa nuoruudesta alkaen olen el�nyt, minussa ovat her�tt�neet mietteit� ja periaatteita, joiden johdolla olen muodostanut metodin. Sen avulla toivon voivani v�hitellen lis�t� tietojani ja kehitt�� ne niin korkealle, kuin henkeni keskinkertaisuus ja el�m�ni lyhyys sallivat. Sill� minulla on siit� jo ollut niin paljon hy�ty�, ett� tarkatessani filosofin silm�ll� ihmisten eri tekoja ja yrityksi�, huomaan niiden melkein kaikkien olevan turhamielisi� ja tarpeettomia. Ja kuitenkin olen itse�ni arvostellessani taipuvampi ep�ilem��n kyky�ni kuin siit� kerskaamaan. Enk� senvuoksi saata olla tuntematta vilpit�nt� tyydytyst� siit� edistyksest�, jonka jo luulen saavuttaneeni totuuden etsimisess�, ja toivon tulevaisuuden osottavan todeksi sen seikan, ett� minun kaikista puhtaasti inhimillisist� toimista valitsemani teht�v�, kuten rohkenen luulla, todella on hyv� ja arvokas. Kuitenkin saatan erehty�, ja kenties pid�n pelkk�� kuparia kultana ja lasipalasia jalokivin�. Tied�nh�n kuinka herk�t olemme erehtym��n itsemme suhteen, sek� kuinka ep�ilt�vin� yst�viemmekin arvostelut ovat pidett�v�t, silloin kun ne ovat meille suotuisat. Mutta mielihyv�ll� olen t�ss� esityksess� mainitseva noudattamani menetystavan sek� kuvaava el�m��ni ik��nkuin maalauksessa, jotta jokainen itse siit� saattaisi muodostaa mielipiteens�. Jos sittemmin kuulen n�it� mielipiteit�, olen niist� saava uuden oppimiskeinon entisten lis�ksi. Tarkoitukseni ei siis ole t�ss� opettaa sit� metodia, jota kunkin tulee noudattaa ohjaukseksi oikeaan ajattelemiseen, vaan ainoastaan osottaa, mill� tavoin min� olen koettanut ohjata omaa j�rke�ni. Sen, joka rupeaa muita neuvomaan, tulee pit�� itse�ns� opastettavaansa taitavampana, sill� pieninkin erehdys neuvojan puolelta tuottaa h�nelle moitetta. Tarjoan siis t�m�n kirjoituksen ainoastaan kertomuksena tai tarinana, jossa sellaisten esimerkkien ohella, joita sopii seurata ehk� on useita toisia, joita syyst� ei sovi seurata. Toivon ett� siit� on hy�ty� monelle, eik� vahinkoa kellek��n, ja ett� kaikki tunnustavat avomielisyyteni. Minulle on lapsuudesta alkaen opetettu kirjallisuutta ja tieteit�, ja koska minulle vakuutettiin, ett� niiden avulla saattaa saavuttaa selv�n ja varman tiedon kaikesta siit�, mik� on hy�dyllist� el�m�lle, her�si minussa tavaton halu niit� oppia. Mutta niin pian kuin olin saavuttanut sen oppim��r�n, jonka omistaminen tavallisesti oikeuttaa oppineiden lukuun p��semisen, muuttui mielipiteeni kokonaan. Sill� minua rupesi vaivaamaan niin moni ep�ilys ja erehdys, ett'en opinnoistani arvellut saaneeni muuta etua kuin sen, ett� yh� enemm�n huomasin tiedottomuuttani. Ja kuitenkin k�vin koulua, joka oli Europan kuuluisimpia ja jossa oli opettajina niin oppineita miehi� kuin yleens� saattaa olla. Olin siell� oppinut kaiken sen, mink� muutkin. Ja koska en tyytynyt niihin tieteisiin, joita siell� opetettiin, olin lis�ksi lukenut kaikki mit� harvinaisimpia ja huomattavimpia seikkoja sis�lt�v�t kirjat, jotka vain olivat joutuneet k�siini. T�m�n ohella sain tiet�� miten muut minua arvostelivat ja huomasin, ett'ei minua suinkaan pidetty tovereitani huonompana, vaikka heid�n joukossaan oli muutamia, jotka oli m��r�tty t�ytt�m��n opettajiemme paikkoja, niiden avoimiksi jouduttua. P��lle p��tteeksi meid�n vuosisadallamme oli mielest�ni yht� suuria ja lukuisia neroja kuin kuluneillakin. T�m�n johdosta pidin itse�ni oikeutettuna arvostelemaan muita ihmisi� itseni mukaan sek� arvelemaan, ettei maailmassa ollut olemassa yht��n sellaista oppia, jommoista minua aikaisemmin oli saatettu toivomaan. En kuitenkaan halveksinut niit� opinharjotuksia, jotka koulussa ovat k�yt�nn�ss�. K�sitin, ett� ne kielet, joita siell� opetetaan, ovat v�ltt�m�tt�m�t vanhojen kirjojen ymm�rt�miseksi, ett� miellytt�v�t tarut vilkastuttavat kuvitusvoimaa, ett� historian huomattavat tapaukset kohottavat mielt� ja ett� niiden punnitseva tarkastaminen kehitt�� arvostelukyky�. Sill� kaikkien hyvien kirjojen lukeminen on kuin keskustelua niiden tekij�in, s. o. kuluneiden vuosisatojen parasten miesten kanssa, jopa lis�ksi tarkoin punnittua keskustelua, jossa he ilmaisevat meille vain paraat ajatuksensa. Niinp� on kaunopuheliaisuudella verraton pontensa ja vieh�tyksens�; runoudella on hienoutensa ja valtaava suloutensa; matematiikilla on hyvin tarkat tuloksensa, jotka yht� suuressa m��r�ss� miellytt�v�t tiedonhaluisia kuin ne helpottavat kaikkia taiteita ja v�hent�v�t inhimillist� ty�t�. Samoin siveellisyytt� k�sittelev�t kirjoitukset sis�lt�v�t paljon opettavaista sek� useita hy�dyllisi� kehotuksia hyveeseen; teologia opastaa taivasta ansaitsemaan; filosofia opettaa puhumaan todenn�k�isesti kaikista seikoista ja tuottaa sen harjottajalle kunnioitusta v�hemm�n oppineiden puolelta; lakitiede, l��ketiede ja muut tieteet tuottavat kunniaa ja rikkautta niiden harjottajille. Sanalla sanoen, on hyv� tutkia niit� kaikkia jopa mit� taikauskoisimpia ja ep�luotettavampia, jotta saattaisi tuntea niiden oikean arvon ja karttaa niiden aikaansaamaa erehdyst�. Mutta arvelin jo k�ytt�neeni tarpeeksi aikaa kielien oppimiseen sek� my�s vanhojen kansojen, kirjojen, historian ja tarujen lukemiseen. Sill� keskustelu kuluneiden vuosisatojen ihmisten kanssa on verrattava matkustamiseen. Meid�n on hyv� oppia tuntemaan eri kansojen tapoja, ett� voisimme j�rkev�sti arvostella oman maan tapoja ja ett'emme luulisi kaikkea sit�, mik� poikkeaa oman maan tavoista, naurettavaksi ja j�rjett�m�ksi, kuten niiden on tapa tehd�, jotka eiv�t ole mit��n n�hneet. Mutta se, joka panee liian paljon aikaa matkustamiseen, k�y viimein vieraaksi omalle maalleen, ja silt�, joka on liian halukas tuntemaan kuluneiden vuosisatojen tapahtumia, oman vuosisadan tapaukset suuressa m��rin j��v�t tuntematta. Sit�paitsi tarut saattavat kuvittelemaan useita mahdottomia seikkoja mahdollisiksi; ja tarkimmatkin historioitsijat, joll'eiv�t juuri muuta tai suurenna esitt�miens� seikkojen arvoa tehd�kseen ne huvittavammiksi, kumminkin melkein aina j�tt�v�t syrj��n v�h�p�t�isemm�t ja v�hemm�n huomattavat asianhaarat. T�ten heid�n esitt�m�ns� seikat eiv�t ole todellisuuden mukaiset; ja ne, jotka j�rjest�v�t el�m�ns� niist� noutamiensa esimerkkien mukaan, saattavat helposti menetell� yht� omituisesti kuin kuljeksivat romaanisankarimme, sek� ryhty� yrityksiin, jotka k�yv�t yli heid�n voimiensa. Pidin suuressa kunniassa kaunopuheliaisuutta ja runoutta, mutta arvelin molempia enemm�n luonnonlahjoiksi kuin ahkeruuden hedelmiksi. Se, jolla on eritt�in etev� arvostelukyky ja joka sangen hyvin j�rjest�� ajatuksensa tehd�kseen ne selviksi ja ymm�rrett�viksi, voi aina mit� helpoimmin vakuuttaa muille v�it�ksi��n, vaikka se tapahtuukin huonolla murteella, ja vaikk'ei h�n koskaan ole tutkinut kaunopuheliaisuutta. Samoin ovat ne, joilla on mit� miellytt�vimm�t mielijohteet, joita sangen sirosti ja vienosti osaavat esitt��, paraat runoilijat, vaikkapa runousoppi onkin heille tuntematon. Pidin etup��ss� matematiikist� sen todistuksien varmuuden ja selvyyden t�hden, mutta en viel� huomannut sen tuottamaa todellista hy�ty�. Sill� ajattelin, ett� se vain oli mekanisen taidon palveluksessa ja ihmettelin, ett'ei sen vankalle ja varmalle perustalle oltu rakennettu mit��n korkeampaa. P�invastaisesti vertasin vanhojen pakanallisten kirjailijain siveysopillisia kirjoituksia hyvin muhkeisiin ja komeisiin palatseihin, jotka on rakennettu pelk�lle hiedalle ja loalle. He n�et suuresti ylist�v�t hyveit� ja esitt�v�t niit� mit� kunnioitettavimmassa valossa, mutta eiv�t tarpeeksi opasta niiden tuntemiseen. Usein se, mille he antavat niin kauniin nimen, ei ole muuta kuin tunteettomuutta, ylpeytt�, ep�toivoa tai is�nmurhaa. Kunnioitin meid�n teologiaamme ja toivoin yht� hyv�ll� syyll� kuin muutkin p��sev�ni taivaaseen. Mutta havaittuani varmaksi sen seikan, ett� tie sinne on avoinna yht� hyvin kaikkein oppimattomimmalle kuin oppineimmalle ja ett� sinne johdattavat ilmoitetut totuudet k�yv�t yli ymm�rryksemme, en uskaltanut alistaa niit� heikon j�rkeni punnittavaksi, vaan arvelin, ett� sen, joka tahtoisi ryhty� niit� tutkimaan ja siin� toivoisi onnistuvansa, t�ytyisi saada erityist� apua taivaasta ja olla ihmist� etev�mpi olento. Filosofiasta sanon ainoastaan, ett'ei siin�, vaikka etevimm�t nerot vuosisatoja sitten ovat sit� viljelleet, viel� ole ainoatakaan seikkaa, josta ei v�itelt�isi ja joka ei olisi ep�ilt�v�. En siis ollut niin itserakas, ett� olisin toivonut onnistuvani siin� paremmin kuin muut. Ajatellessani mitenk� paljon samaa seikkaa koskevia oppineiden puolustamia erilaisia mielipiteit� saattaa olla, vaikka ei koskaan voi olla muuta kuin yksi ainoa, joka vastaa todellisuutta, pidin melkein v��r�n� kaikkea, mik� ainoastaan oli todenn�k�ist�. Mit� tulee muihin tieteisiin, mik�li ne lainaavat periaatteensa filosofiasta, en arvellut niin l�yh�lle perustukselle voitavan rakentaa mit��n pysyv�ist�; eik� niiden tuottama kunnia ja raha-ansio voineet houkutella minua niit� oppimaan. Sill� varallisuussuhteeni eiv�t, Jumalan kiitos, pakottaneet minua tekem��n tieteest� ammattia elatuksekseni. En tosin kyynikon tavoin halveksinut kunniaa; mutta panin hyvin v�h�n arvoa sellaiseen kunniaan, jota en luullut t�ydell� syyll� ansaitsevani. Lis�ksi tunsin tarpeeksi v��rien oppien arvon, niin ett'eiv�t alkemistien lupaukset, astrologien ennustukset, noitien petokset, eiv�tk� muiden sellaisten henkil�iden vehkeet ja kerskaukset, jotka ovat tiet�vin��n enemm�n kuin mit� tiet�v�t, voineet vied� minua harhaan. Sent�hden hylk�sin kokonaan tieteiden tutkimisen, niin pian kuin ik�ni vapautti minut opettajieni holhouksesta. P��tin yksinomaan etsi� sit� tiedett�, jonka saattaisin l�yt�� itsest�ni tai maailman suuresta kirjasta ja k�ytin lopun nuoruuttani matkustelemiseen. N�in hallitsijain hoveja ja sotajoukkoja, seurustelin eri-s��tyisten ja -luonteisten henkil�iden kanssa, kokosin eri kokemuksia, koettelin itse�ni onnen eri vaiheissa ja punnitsin jokaista kohtaamaani seikkaa niin, ett� siit� saisin jotakin hy�ty�. Sill� arvelin voitavan l�yt�� paljon enemm�n totuutta niist� mietteist�, joihin jokaisen itsens� kokemat tapahtumat antavat aihetta, ja joita pian rangaistuksena seuraa huono tulos, jos on tehty v��r� johtop��t�s, kuin oppineen tehottomasta mietiskelyst� ty�huoneessaan. T�m�n mietiskelyn tuloksista n�et on vain se seuraus, ett� oppinut niist� ehk� on sit� ylpe�mpi, kuta enemm�n ne poikkeavat tavallisista mielipiteist�, sill� h�nen on t�ytynyt osottaa kahta suurempaa nerokkaisuutta ja keinotekoisuutta tehd�kseen ne todenn�k�isiksi. Min� puolestani aina palavasti halusin oppia erottamaan toden v��r�st�, voidakseni selv�sti punnita tekojani ja varmasti kulkea eteenp�in el�m�ss�. En tarkastaessani muiden ihmisten tapoja niist� l�yt�nyt mit��n luotettavaa toiminnan ohjetta, sill� huomasin niiss� melkein yht� paljon erilaisuutta kuin sit� ennen olin havainnut filosofien mielipiteiss�. T�st� sain ainoastaan sen hy�dyllisen kokemuksen, ett� toiset suuret kansat yleisesti omistavat ja hyv�ksyv�t useita seikkoja, jotka meist� n�ytt�v�t hyvin omituisilta ja naurettavilta, ja ett'en en�� uskonut varmasti mit��n sellaista, jonka perustuksena ei ollut muu kuin esimerkki ja tapa. N�in v�hitellen vapauduin monesta erehdyksest�, joka saattaa himment�� luonnollisen k�sityskykymme selkeytt� ja tehd� meid�t v�hemm�n kykeneviksi kuuntelemaan j�rjen ��nt�. Ja kulutettuani muutamia vuosia n�in tutkien maailman kirjaa ja tavoittaen kokemusta, p��tin er��n� p�iv�n� my�s ruveta tutkimaan omaa itse�ni ja k�ytt�m��n kaikki henkeni voimat oikean menetystavan l�yt�miseen. T�m� minulle onnistuikin paljoa paremmin kuin jos en olisi poistunut omasta maasta ja kirjojeni luota. TOINEN OSA. Oleskelin siihen aikaan Saksassa, jonne sota,[1] joka ei viel� ole p��ttynyt, oli minut saattanut. Kun palasin keisarin kruunauksesta[2] armeijaan, asetuin talven alussa kaupunginosaan, jossa minulla ei ollut mit��n seuraa ja jossa kaikeksi onneksi eiv�t huolet eiv�tk� mielenliikutukset minua vaivanneet. Pysyin koko p�iv�n yksin sulkeutuneena l�mpim��n huoneeseen, jossa minulla oli hyv� aika syventy� ajatuksiini. [1] Kolmikymmenvuotinen sota. Suom. huom. [2] Keisari Ferdinand II:n kruunauksesta, joka tapahtui Frankfurtissa v. 1619. Suom. huom. Ensim�isi� ajatuksiani oli se, ett'eiv�t useinkaan sellaiset teokset, jotka on kokoonpantu monesta osasta ja jotka ovat eri mestarien valmistamat, ole yht� t�ydelliset kuin yhden ainoan henkil�n aikaansaamat. Sellaiset rakennukset esimerkiksi, joita yksi ainoa arkkitehti on alkanut rakennuttaa ja jotka h�n on valmiiksi rakennuttanut, tavallisesti ovat kauniimmat ja mukavammat kuin ne, joita useammat ovat koettaneet parannella k�ytt�m�ll� hyv�kseen vanhoja muureja, jotka alkuper�isesti oli rakennettu toista tarkoitusta varten. Siten vanhat kaupungit, jotka alussa vain olivat pieni� kauppaloita, mutta joista aikojen kuluessa on paisunut suuria kaupunkeja, ovat tavallisesti sangen huonosti laaditut verrattuina niihin, jotka insin��ri mielens� mukaan piirustuksiensa johdolla sovittaa tasangolle. Jos n�et tarkastamme edellisten talojen rakennuksia erikseen, huomaamme niiss� usein yht� paljon jopa enemm�nkin taidetta kuin j�lkim�isten kaupunkien taloissa, mutta jos otamme huomioon miten edelliset on j�rjestetty, kuinka on sekaisin pieni� taloja suurten vieress� sek� kuinka kadut ovat v��r�t ja ep�tasaiset, niin pikemmin pid�mme niit� sattuman kuin j�rkevien ihmisten laatimina. Ja kuitenkin on ammoisista ajoista ollut muutamia virkamiehi�, joiden on t�ytynyt pit�� huolta siit� ett� yksityisten talot kohottaisivat kaupungin yleist� kaunista ulkomuotoa. T�st� huomaamme miten vaikeaa on aikaansaada mit��n t�ydellist� ainoastaan jatkamalla toisen ty�t�. T�m�n johdosta tulin ajatelleeksi ett'eiv�t ne muinoin puoleksi villit kansat, jotka vasta v�hitellen ovat sivistyneet, ja jotka sik�li ovat laatineet lakinsa, mik�li rikokset ja riidat ovat heid�t siihen pakottaneet, voi olla yht� korkealla kehityskannalla kuin ne kansat, jotka muodostettuaan yhteiskuntansa heti ovat ottaneet huomioon jonkun viisaan lainlaatijan asetukset. Varmaa my�s on, ett� oikean uskonnon kanta, jonka Jumala yksin on s��t�nyt, on verrattomasti etev�mpi kuin kaikkien muiden. Mit� inhimillisiin seikkoihin tulee, en luule Spartan muinaisen korkean kukoistuksen johtuneen siit�, ett� jokainen sen yksityisist� laeista olisi ollut hyv�, sill� usea niist� oli kovin omituinen ja ristiriidassa siveellisyyden kanssa, vaan siit�, ett� yksi ainoa mies oli ne keksinyt ja ett� niill� kaikilla siis oli sama tarkoitus. Samanlaiseen johtop��t�kseen tulin kirjoissa esitettyjen tieteiden suhteen, ainakin niiden, joiden perusteet vain ovat luultavia, mutta jotka itse teossa eiv�t todista mit��n ja jotka ovat v�hitellen syntyneet ja kasvaneet useiden eri henkil�iden mielipiteist�. Ne eiv�t likimainkaan l�hene totuutta siin� m��rin kuin selv�j�rkisen miehen yksinkertaiset luonnolliset mietteet h�nen omassa kokemuspiiriss��n esiintyneist� seikoista. Viel� tulin ajatelleeksi, ett� me t�ysi-ik�iset kaikki olemme olleet lapsia ennenkun tulimme aikaihmisiksi ja ett� kauan olemme olleet mielihalumme ja opettajamme ohjattavina, jotka usein ovat olleet ristiriitaiset kesken��n, ja joita ehk� ei kumpikaan aina neuvonut meille parasta. On siis mahdotonta, ett� arvostelukykymme olisi yht� selv� ja luotettava kuin jos syntym�st�mme alkaen olisimme t�ydellisesti k�ytt�neet j�rke�mme ja olleet yksist��n sen ohjaamat. Tosin ei pureta kaupungin kaikkia taloja ainoastaan siin� tarkoituksessa, ett� ne uudelleen paremmin rakennettaisiin ja ett� kadut tulisivat kauniimmiksi; vaan n�emme monenkin purkavan talonsa rakentaakseen sen uudestaan, jopa talonomistajien joskus pakosta niin tekev�n, kun heid�n talonsa ovat v�h�ll� luhistua kokoon ja kun niiden perustukset eiv�t ole tarpeeksi vahvat. T�m�n esimerkin johdosta arvelin, ett'ei luultavasti kukaan yksityinen ihminen rupea parantamaan valtiota muuttamalla siin� kaikki perustuksia my�ten ja kumoamalla kaikki uudistusta varten, ja ett'ei t�ten liioin voi parantaa tieteit� kokonaisuudessaan eik� niiden juurtunutta opettamistapaa kouluissa. Mutta mit� siihen asti saavuttamiin vakaumuksiin tuli, pidin sopivimpana syrj�ytt�� ne kerrassaan ja sitten asettaa sijaan parempia tai ehk� samatkin, mutta j�rjellisesti punnittuina. Olin varma siit�, ett� n�in menettelem�ll� onnistuisin paljon paremmin j�rjest�m��n el�m�ni, kuin jos ainoastaan olisin rakentanut vanhoille perustuksille ja nojautunut yksist��n niihin vakaumuksiin, joita minulle nuoruudessani oli tyrkytetty, ilman ett� itse koskaan olin tutkinut niiden todenper�isyytt�. Tosin huomasin t�m�n menetystavan tarjoavan paljon vaikeuksia, mutta ne eiv�t kuitenkaan olleet voittamattomia, eiv�tk� verrattavat niihin vaikeuksiin, jotka liittyv�t v�himpienkin yhteiskunnallisten olojen korjaamiseen. N�it� suuria rakennuksia on hyvin vaikea uudelleen pystytt�� jos ne kerta on revitty alas, jopa niit� on vaikea pystytt��, pystyss�kin, jos ne kerran ovat ruvenneet horjumaan; ja niiden kaatuminen aikaansaa suuria tuhoja. Niiden puutteellisuuksia, jos niit� on olemassa--ja niiss� havaittava erilaisuus tarpeeksi todistaa ett� useissa on puutteellisuuksia--on tottumus ep�ilem�tt� suuressa m��rin lievent�nyt, viel�p� v�ltt�nyt tai v�hitellen poistanut sellaisia, joita ei harkinnan avulla niin helposti voitaisi korjata. Sanalla sanoen, olevat olot ovat melkein aina siedett�v�mm�t kuin niiden vaihdos, samoin kuin vuoren rinteit� kiertelev�t valtatiet liikkeest� v�hitellen niin tasoittuvat ja tulevat niin mukaviksi, ett� on paljon parempi kulkea niit� pitkin, kuin oikaista kiipe�m�ll� kallioiden yli ja laskeutua jyrk�nteiden pohjaan. En siis saata mitenk��n hyv�ksy� niiden h�t�isten ja levottomien henkil�iden menettely�, jotka, huolimatta siit�, ett'ei heid�n syntym�ns� eiv�tk� olonsa ole kutsuneet heit� yhteiskunnallisia asioita ohjaamaan, eiv�t saata olla yh�ti keksim�tt� jotakin uutta parannusta. Jos t�m� kirjoitus v�himm�ss�kin m��r�ss� saattaisi lukijoitani ep�ilem��n minussa moista turhamielisyytt� olevan, niin minua sen julkaiseminen suuresti pahoittaisi. Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut muu kuin se, ett� olen koettanut saattaa paremmalle tolalle oman ajattelemiseni ja rakentaa perustalle, joka on kokonaan minun omani. Vaikka t�ss� esit�n ty�ni kaavan, koska se minua on tyydytt�nyt, en kuitenkaan tahdo kehottaa ket��n sit� j�ljittelem��n. Niill�, joille Jumala on antanut suuremmat lahjat, on ehk� korkeammat tuumat; mutta pelk��n jo ett� minun t�ss� esitt�m�ni tuuma monesta tuntuu liian rohkealta. Yksist��n p��t�s hylj�t� kaikki ne mielipiteet, joita ennen on pidetty tosina, on yritys, jota ei jokainen saata tehd�. Maailmassa n�et on olemassa melkein vain kahdenlaisia henkil�it�, joita ei kumpiakaan mainittu yritys miellyt�. Toiset n�ist� pit�v�t itse��n viisaampina kuin ovat, eiv�tk� saata olla tekem�tt� h�t�isi� arvosteluja, eiv�tk� malta ajatella s��nn�llisesti. Jos t�llaiset ihmiset kerran rupeaisivat ep�ilem��n saavuttamiaan vakaumuksia ja poikkeamaan yhteiselt� tielt�, eiv�t he koskaan voisi seurata sit� polkua, joka johdattaa heit� suoraan, vaan harhailisivat koko elinaikansa. Toiset taas ovat tarpeeksi j�rkev�t ja vaatimattomat ymm�rt��kseen, ett� he huonommin kuin jotkut toiset erottavat toden v��r�st�; he ottavat senvuoksi oppia n�ilt� ja noudattavat ennemmin heid�n mielipiteit��n, luopuen tavoittelemasta itse parempia. Min� puolestani olisin ep�ilem�tt� kuulunut j�lkim�isten lukuun, jos minulla vain olisi ollut yksi ainoa opettaja tai jos en olisi huomannut erotusta, joka ammoisista ajoista on ollut olemassa kaikkein oppineimpien mielipiteiden v�lill�. Olin jo koulussa huomannut, ett'emme saata kuvitella mit��n niin outoa ja uskomatonta seikkaa, jota ei joku filosofi jo olisi lausunut. Huomasin sittemmin matkoillani lis�ksi, ett'eiv�t nek��n, joiden mielipiteet suuresti poikkeavat meid�n mielipiteist�mme, silt� ole raakalaisia tai villej�, vaan ett� he usein k�ytt�v�t j�rke�ns� yht� hyvin ja paremmin kuin me. Viel� ajattelin ett� sama ihminen, samoine hengenlahjoineen kehittyy toisenlaiseksi el�ess��n Ranskalaisten tai Saksalaisten parissa, kuin jos h�n alati el�isi Kiinalaisten tai ihmissy�jien keskuudessa, ja ett� mit� vain vaatteidemme kuosiin tulee, sellainen kuosi, joka meit� miellytti kymmenen vuotta sitten, ja joka ehk� taas miellytt�� meit� ennenkuin seuraavat kymmenen vuotta ovat kuluneet, nyt tuntuu meist� huomiotaher�tt�v�lt� ja naurettavalta. Meit� siis johtaa paljoa enemm�n tapa ja esimerkki kuin varma tieto; ��nien enemmist� taas ei ole mik��n todistus vaikeal�yt�isen totuuden p�tevyydest�, koska on todenmukaisempaa, ett� yksi ainoa henkil� sen on keksinyt kuin koko kansa. Mutta koska en tavannut ainoatakaan henkil��, jonka mielipiteet olisivat olleet muita etev�mm�t, oli minun melkein pakko omin voimin pyrki� eteenp�in ajatuksen tiell�. Mutta miehen tavoin, joka kulkee yksin ja pime�ss�, p��tin astua niin hitaasti ja olla joka suhteessa niin varovainen, ett� ainakin v�ltt�isin kompastumista, vaikka matkani siten edistyisikin hyvin hitaasti. Jopa p��tin, ett'en koskaan hylk�isi ainoatakaan niist� mielipiteist�, jotka ennen ilman j�rjen johtoa olivat juurtuneet mieleeni, ennenkuin olisin tarpeeksi punninnut aiottua yrityst�ni ja l�yt�nyt oikean metodin, jonka avulla oppisin tuntemaan kaiken sen, jota henkeni kykenisi tajuamaan. Olin nuorempana filosofian alalla tutkinut v�h�n logiikkia ja matematiikin alalla geometrista analyysi�, ja algebraa, ja n�ist� kolmesta tieteest� n�ytti voivan olla tuumalleni hy�ty�. Mutta tutkiessani niit� tarkasti huomasin ett� logiikin p��telm�t ja useimmat sen s��nn�ist� enimm�sti selitt�v�t toiselle niit� seikkoja, jotka jo tunnetaan, tai, Lulluksen tieteen tavoin, puhuvat arvostelematta seikoista, joita ei tunneta, sen sijaan ett� niit� opettaisivat. Logiikki tosin sis�lt��, paljon tosia ja hyvi� s��nt�j�, mutta siihen on my�s sekoitettu paljon vahingollisia ja tarpeettomia, joita meid�n on melkein yht� vaikea erottaa edellisist�, kuin Dianan tai Minervan kuvapatsasta marmorilohkareesta, jota ei viel� ole veistelty. Mit� vanhojen kansojen geometriseen analyysiin ja molempien kansojen algebraan tulee, k�sittelev�t ne yksinomaan hyvin abstraktisia ja hy�dytt�mi� tiedonesineit�. Edellinen on aina niin liittynyt kuvioiden tarkastamiseen, ett'ei se voi kehitt�� ajatuskyky� suuresti v�sytt�m�tt� kuvitusvoimaa. J�lkim�isess� on niin takerruttu muutamiin s��nt�ihin ja merkkeihin, ett� siit� on syntynyt sekava ja himme� taito, joka rasittaa henke�, eik� sit� kehit� oikean tieteen tavoin. T�m� seikka antoi minulle aihetta etsim��n toista metodia, joka tarjoaisi n�iden kolmen tieteen edut, mutta olisi vapaa niiden virheist�. Ja kuten lakien paljous usein on paheiden verukkeena, ja se valtio on sangen hyvin j�rjestetty, jossa vain on v�h�n, mutta ehdottomasti noudatettuja lakeja, samoin luulin noiden lukuisien logiikin s��nt�jen asemesta nelj�n seuraavan s��nn�n riitt�v�n, kunhan vain varmasti ja j�rk�ht�m�tt� p��tt�isin aina niit� noudattaa. Ensim�inen s��nt� oli se, ett'en koskaan pit�isi totena mit��n seikkaa, ennenkuin ilmeisen selv�sti olisin huomannut sen todeksi; s. o. ett� huolellisesti v�ltt�isin h�t�ilemist� ja ennakkoluuloja ja ett� olisin tekem�tt� johtop��t�ksi� mist��n muusta kuin sellaisesta seikasta, joka esiintyisi hengelleni niin selv�n� ja tarkkana, ett'ei minulla olisi mit��n syyt� sit� ep�ill�. Toinen s��nt� oli se, ett� jakaisin jokaisen tutkittavaksi valitsemani seikan niin moneen yksinkertaiseen osaan kuin suinkin olisi mahdollista ja kuin olisi tarpeellista asian ratkaisun helpottamiseksi. Kolmas, ett� ajattelemisessani noudattaisin sellaista j�rjestyst�, ett� alkaisin yksinkertaisimmista ja helpoimmin ymm�rrett�vist� seikoista ja vasta v�hitellen ik��nkuin asteittain kohoaisin tutkimaan kaikkein vaikeimpia ja ett� olettaisin sellaisissakin seikoissa olevan keskin�ist� j�rjestyst�, jotka eiv�t luonnosta seuraa toinen toistansa. Nelj�s vihdoin, ett� kaikkialla suorittaisin niin t�ydellisen luettelemisen ja panisin toimeen niin yleisi� katsauksia, ett� varmaan tiet�isin, ett'ei minulta j�isi mit��n lukuunottamatta. Ne pitk�t, vallan yksinkertaiset ja helpot perustesarjat, joita geometrikot k�ytt�v�t laatiessaan vaikeimmat todistuksensa, antoivat aihetta siihen olettamukseeni, ett� kaikki seikat, jotka voivat langeta ihmisen tietopiiriin, samalla tavoin johtuvat toisistaan. Ja jos siis vain kartamme pit�m�st� mit��n sellaista totena, joka on v��r��, ja jos noudatamme sit� j�rjestyst�, joka on tarpeellinen toisen seikan johtamiseksi toisesta, ei saata olla niin et�ist� tiedonesinett�, ett'emme sit� saavuttaisi, eik� niin salaista, ett'emme sit� l�yt�isi. En ollut neuvoton sen suhteen, mist� minun tuli alkaa. Sill� tiesin jo, ett� oli alkaminen siit�, mik� on yksinkertaisinta ja helpointa k�sitt��. Otin my�s huomioon, ett� kaikista niist�, jotka t�t� ennen tieteist� ovat etsineet totuutta, ainoastaan matematikot ovat l�yt�neet muutamia todisteita, s. o. muutamia varmoja ja ilmeisen selvi� perusteita, joiden avulla ep�ilem�tt� ovat suorittaneet tutkimuksensa. Tosin en niist� odottanut mit��n muuta hy�ty�, kuin ett� totuttaisin henke�ni hakemaan ravintoa totuudesta ja hylk��m��n v��r�t perusteet. T�t� varten en kuitenkaan aikonut oppia kaikkia niit� yksityisi� tieteit�, joita yhteisesti kutsutaan matematiikiksi; sill� huomasin niiden kaikkien, huolimatta siit�, ett� niill� on eri esineens�, kuitenkin siin� pit�v�n yht�, ett� ne tarkastavat ainoastaan suureidensa eri suhteita. Pidin siis sopivana tutkia ainoastaan n�it� suhteita yleens� sek� etsi� niit� ainoastaan sellaisista suureista, joista ne helpoimmin minulle selvi�isiv�t, mutta kuitenkaan supistamatta niit� yksinomaan mainittujen suureiden alaan kuuluviksi, jotta j�lest�p�in helpommin voisin sovittaa n�m�t suhteet kaikkiin muihin suureisiin, joihin ne vain soveltuisivat?[1] Sitten huomasin, ett� minun, oppiakseni hyvin tuntemaan ne, oli tarpeellista tarkastaa niit� kutakin erikseen, jopa v�list� muistaa ne ulkoa ja yhdist�� useita yhteen. Luulin siis sopivimmaksi keinoksi tarkastaa niit� kutakin erityisesti niiden kuvaamisen viivoilla, koska t�m� mielest�ni oli mit� yksinkertaisinta ja kuvitusvoimalle ja aistimille kaikkein havainnollisinta. Mutta pysytt��kseni ne muistissani, tai yhdist��kseni useampia yhteen, tuli minun selitt�� ne muutamilla mahdollisimman lyhyill� luvuilla. T�ten luulin lainaavani geometrisesta analyysist� ja algebrasta sen mik� niiss� on parasta ja korjaavani toisen puutteellisuuden toisen eduilla.[2] [1] T�m� yleisten suhteiden tarkastaminen abstraheeraamalla erityisist� suureista, on Descartes'n keksim�n n. k. yleisen matematiikin (la math�matique universelle) esineen�. Suom. huom. [2] Descartes viittaa t�ss� keksim��ns� analyytiseen geometriaan. Suom. huom. Rohkenen sanoa, ett� n�iden muutamien valitsemieni s��nt�jen tarkka noudattaminen saattoi minulle helpoksi ratkaista kaikki ne kysymykset, jotka kuuluvat kahden mainitun tieteen alaan. Koska olin alkanut yksinkertaisimmasta ja yleisimm�st� ja koska jokainen l�yt�m�ni totuus oli s��nt�, jonka johdolla my�hemmin l�ysin toisia totuuksia, onnistui minun kaksi- tai kolmikuukautisen tutkimisen j�lkeen ratkaista sellaisia teht�vi�, joita ennen olin pit�nyt hyvin vaikeina, ja luulin lopulta ratkaisemattomienkin kysymysten suhteen voivani m��r�t� niiden ratkaisun keinot ja mahdollisuuden. Toivottavasti minua ei t�m�n takia pidet� turhamielisen�; otettakoon n�et huomioon, ett� joka seikan suhteen on olemassa vain yksi totuus, ja ett� jokainen, joka sen on l�yt�nyt, siit� tiet�� sen, mik� on tiedett�viss�. Niin esimerkiksi lapsi, jolle on opetettu laskuoppia, saattaa, suoritettuaan yhteenlaskun s��nt�jen mukaisesti, olla varma siit�, ett� h�n hakemansa summan suhteen tiet�� kaikki, mit� ihmishenki siit� voi tiet��. Sill� se metodi, joka opettaa noudattamaan oikeaa j�rjestyst� ja tarkasti ottamaan huomioon teht�v�n kaikki eri puolet, sis�lt�� edellytyksen� kaiken sen, mik� muodostaa laskuopin s��nt�jen varmuuden. Enimmin t�m� metodi miellytti minua sent�hden, ett� sit� k�ytt�ess�ni varmaan tiesin kaikessa noudattavani j�rke�ni, joll'en t�ydellisesti, niin ainakin voimieni mukaisesti. Sen lis�ksi huomasin, ett� k�sityskykyni v�hitellen tottui tarkemmin ja selvemmin erottamaan esineit�ns�; ja vaikka en viel� ollut k�ytt�nyt t�t� metodia mit��n erityist� tieteellist� ainetta varten, toivoin siit� samaa hy�ty� koettaessani voittaa muiden tieteiden vaikeuksia kuin minulla siit� oli ollut algebrassa. En silt� rohjennut t�m�n metodin avulla tutkia kaikkia vaikeita seikkoja, jotka kohtasin, sill� se olisi ollut vastaista metodini s��nn�ille. Saatuani sen vakaumuksen, ett� muiden tieteiden perustukset ovat lainattavat filosofiasta, jonka peruksia en viel� pit�nyt ollenkaan varmoina, katsoin ennen kaikkea tarpeelliseksi n�iden varmistamisen. Mutta koska juuri t�m� on mit� t�rkeint� ja h�t�ileminen ja ennakkoluulot sit� suuresti vahingottaisivat, en luullut voivani toteuttaa t�t� yrityst� ennenkuin olisin saavuttanut paljoa varttuneemman i�n. Olin n�et silloin ainoastaan kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha; ja minun t�ytyi ensin k�ytt�� paljon aikaa siihen valmistautuakseni, osaksi juurta jaksain poistamalla hengest�ni kaikki aikaisemmin saavuttamani v��r�t mielipiteet, osaksi kokoamalla useita kokemuksia, joita my�hemmin voisin k�ytt�� tutkimuksieni aineksina. Lis�ksi tuli minun uutterasti harjottaa itse�ni keksim�ni metodin k�ytt�misess�, saadakseni siin� yh� suurempaa varmuutta. KOLMAS OSA. Jos joku aikoo uudestaan rakennuttaa talonsa, ei ole riitt�v��, ett� se puretaan, ett� hankitaan rakennusaineita ja arkkitehti, tai ett� itse perehtyy rakennustaiteeseen ja ett� sit�paitsi huolellisesti laaditaan uuden rakennuksen piirustukset; tulee my�s hankkia toinen asunto, jossa mukavasti saattaa asua rakennust�iden kest�ess�. Samalla tavoin min�kin, voidakseni toimia varmasti ja el�� niin onnellisena kuin mahdollista, sill� aikaa kun j�rkeni pakotti minua olemaan ep�ilev�ll� kannalla arvostelujeni suhteen, muodostin itselleni v�liaikaisen siveysopin, jossa vain oli kolme tai nelj� periaatetta, jotka t�ss� tahdon esitt��. Ensim�inen periaate m��r�si noudattamaan is�nmaani lakeja ja tapoja sek� pysyv�sti pit�m��n kiinni siit� uskonnosta, jota minulle Jumalan armosta lapsuudesta oli opetettu, sek� muuten noudattamaan maltillisia ja kaikesta liioittelusta vapaita mielipiteit�, jotka ohjasivat j�rkevimpi� seurustelutovereitani heid�n toiminnassaan. Sill� t�st� hetkest� alkaen en pit�nyt omia mielipiteit�ni mink��n arvoisina, koska tahdoin arvostellen punnita niit� kaikkia, ja sent�hden luulin tekev�ni viisaimmin siin�, ett� noudatin kaikista j�rkevimpien henkil�iden mielipiteit�. Persialaisten ja Kiinalaisten joukossa saattaa olla yht� j�rkevi� ihmisi� kuin meill�; mutta siit� huolimatta pidin hy�dyllisimp�n� noudattaa niiden henkil�iden esimerkki�, joiden joukossa minun tuli el��. Oppiakseni tuntemaan n�iden varsinaiset mielipiteet, luulin tarpeelliseksi tarkastaa enemm�n heid�n tekojaan kuin heid�n puheitaan. Sill� meid�n aikojemme tapainturmeluksen vallitessa ihmiset eiv�t kernaasti sano kaikkea, mit� oikeana pit�v�t; moni ei sit� edes tied�k��n. Se sieluntoiminta n�et, jota kutsutaan oikeanapit�miseksi on erilainen kuin itsetietoisuus siit�, ja useinkaan ne eiv�t ole yhdistynein�. Useista samassa m��rin tunnustetuista mielipiteist� valitsin maltillisimmat, osaksi sent�hden, ett� ne aina ovat kaikista k�yt�nn�llisimm�t ja todenmukaisesti paraat ja ett� jokainen liioittelu tavallisesti on paha; osaksi sent�hden, ett� mahdollisimman v�h�n poikkeaisin oikealta tielt� jos olisin erehtynyt, koska n�et siin� tapauksessa, ett� v��rin olisin valinnut jonkun ��rim�isyyden, oikea seikka olisi ollut vallan p�invastainen. T�llaisena ��rim�isyyten� pidin erityisesti jokaista lupausta, jonka kautta rajoitetaan omaa vapautta. N�in tehden en tahtonut moittia niit� lakeja, jotka tukeaksensa ep�r�ivien henkil�iden heikkoa tahtoa, sallivat hyv�� tarkoitusta varten tai ainoastaan kanssak�ynnin turvaamiseksi, joka on v�hemm�narvoinen tarkoitusper�, tehd� lupauksia ja sopimuksia, jotka ovat velvoittavaa laatua.[1] Mutta koska en huomannut maailmassa mit��n pysyv�� ja koska puolestani toivoin yh� enemm�n kehitt�v�ni arvostelukyky�ni, enk� suinkaan tahtonut sit� huonontaa, luulin, ett� olisin menetellyt vastoin tervett� j�rke�, jos olisin velvoittautunut my�hemminkin pit�m��n hyv�n� sellaista seikkaa, jonka silloin hyv�ksyin, mutta joka my�hemmin olisi voinut lakata olemasta hyv�, tai jonka oivallisuudesta en en�� olisi ollut varma. [1] Descartes arvatenkin t�ss� muistelee niit� hankaluuksia, joihin h�n joutui sen kautta, ett� h�n oli luvannut muutamille yst�villeen oikeuden julkaista jonkun teoksistaan. Suom. huom. Siveysoppini toinen periaate s��si, ett� pysyisin niin lujana ja p��tt�v�isen� toimissani kuin mahdollista ja ett� pit�isin yht� vakaasti kiinni mit� ep�ilytt�vimmist�kin mielipiteist�, joita kerran olisin ottanut seuratakseni, kuin jos ne olisivat olleet vallan varmat. Noudatin t�ss� suhteessa niiden matkustajien esimerkki�, jotka eksynein� mets��n menettelev�t viisaasti siin�, ett'eiv�t samoele sinne t�nne, eiv�tk� pysy samassa paikassa, vaan ett� kulkevat yh� suoraan yhteen suuntaan, v�istym�tt� ilman syyt� toisaalle, vaikka aluksi olisivatkin vain sattumalta valinneet t�m�n suunnan. Sill� joll'eiv�t he t�ten saavukaan minne aikoivat, tulevat he kuitenkin johonkin paikkaan jossa heid�n todenmukaisesti on parempi olla kuin mets�n keskell�. Toimimisemme t��ll� el�m�ss� n�et useinkaan ei sied� mit��n lykk�yst�, ja sent�hden on varma totuus siin� ohjeessa, ett� meid�n tulee noudattaa todenn�k�isimpi� mielipiteit� silloin kun emme voi erottaa mitk� ovat oikeat; viel�p� siin�, ett�, kun emme useammista mielipiteist� huomaa enemp�� todenn�k�isyytt� toisessa kuin toisessakaan mielipiteess�, meid�n tulee hyv�ksy� vain yksi niist� ja sitten luopua pit�m�st� sit� ep�ilt�v�n� toimintamme suhteen ja p�invastoin pit�� sit� vallan oikeana ja varmana, koska se j�rjellinen peruste, joka on saattanut meit� toimeenpanemaan tuon valinnan, on oikea ja varma. N�in vapauduin kaikesta siit� katumuksesta ja tunnonvaivasta, joka tavallisesti rasittaa niit� heikkoja ja ep�r�ivi� henki�, jotka ryhtyv�t hankkeisiin, joita ensin pit�v�t hyvin�, mutta j�lest�p�in huonoina. Kolmas periaatteeni s��si, ett� aina ennemmin voittaisin itseni kuin valittaisin kohtaloani sek� ennemmin muuttaisin omat haluni kuin maailman j�rjestyksen, ja ett� yleens� totuttaisin itse�ni siihen vakaumukseen, ett� ainoa seikka, joka kokonaan on vallassamme, on omat ajatuksemme. Jos siis olemme koettaneet parastamme tahdostamme riippumattomien seikkojen suhteen, niin kaikki, mik� ei meilt� onnistu, on sellaista, jota meid�n on vallan mahdoton toteuttaa. T�m� n�ytti minusta riitt�v�lt� est�m��n minua tulevaisuudessa toivomasta saavuttamattomia sek� saattamaan minut tyytyv�iseksi. Sill� tahtomme tavoittelee vain sellaisia seikkoja, joita ymm�rryksemme pit�� jossakin suhteessa mahdollisina saavuttaa; jos siis pid�mme kaikkia hyvi� seikkoja, joita emme omista, yht� et�isin� saavutuskyvyllemme, emme sure enemp�� sellaistenkaan seikkojen puutetta, jotka n�ytt�v�t kuuluvan meille syntymme nojalla, silloin kun ilman omaa syyt�mme olemme niit� vailla, kuin sit�, ett'emme ole Kiinan tai Meksikon keisari. Ja jos teemme h�d�st� hyveen, kuten sanotaan, niin yht� v�h�n toivomme terveytt� ollessamme sairaat tai vapautta ollessamme vankilassa, kuin nyt haluamme ruumista, joka olisi tehty yht� kulumattomasta aineesta kuin timantti, tai siipi� lent��ksemme lintujen tavoin. Mutta tunnustan, ett� tarvitsemme pitk�� harjaantumista ja usein toistettua harkintaa, ennenkuin totumme tarkastamaan kaikkia asioita t�lt� n�k�kannalta. Ja luulen etup��ss� t�ss� piilleen niiden vanhojen filosofien salaisuuden, jotka osasivat vapautua kohtalon vallasta ja huolistaan ja k�yhyydest��n huolimatta kilpailla jumaliensa kanssa onnessa. Sill� kun he alati tarkastivat luonnon heid�n toiminnalleen asettamia rajoja, saivat he sen vahvan vakaumuksen, ett'ei mik��n muu ollut heid�n vallassaan kuin heid�n omat ajatuksensa, ja t�m� yksin riitti kokonaan k��nt�m��n heid�n halunsa pois muista seikoista. Ja he hallitsivat niit� niin t�ydellisesti, ett� syyst� saattoivat pit�� itse��n rikkaampina ja voimakkaampina kuin muut, jotka, vaikka omistaisivatkin rikkaat luonnonlahjat ja onnen suosion, kuitenkin ollen vailla t�t� filosofiaa, kaipaavat t�ydellist� tahtonsa hallitsemiskyky�. Lopuksi p��tin t�ydent��kseni t�m�n siveysopin s��nn�t, tarkastaa ihmisten eri toimia t�ss� el�m�ss�, valitakseni niist� paraan. Ja tahtomatta moittia muiden toimia, luulin tekev�ni paraiten jatkamalla minun valitsemaani tointa, ett� nimitt�in k�ytt�isin koko elinaikani j�rkeni kehitt�miseen ja koettaisin edisty� niin paljon kuin mahdollista totuuden etsimisess� keksim�ni metodin mukaan. Olin tuntenut niin suurta tyydytyst� aina siit� asti kun rupesin k�ytt�m��n t�t� metodia, ett'en luullut t�m�n el�m�n voivan tarjota sen suloisempaa tyydytyst�. Ja l�ydetty�ni joka p�iv� sen avulla muutamia totuuksia, jotka minusta n�yttiv�t sangen t�rkeilt�, ja jotka olivat yleisesti muille ihmisille tuntemattomat, t�ytti t�m�n seikan tuottama ilo niin mieleni, ett'ei mik��n maailmassa huomiotani kiinnitt�nyt. Sit�paitsi oli kolmen edell�mainitun periaatteen tarkoitus tietojeni laajentaminen. Sill� koska Jumala meille jokaiselle on antanut kyky� erottamaan toden v��r�st�, en olisi luullut hetke�k��n voivani tyyty� toisten mielipiteisiin, ell'en olisi p��tt�nyt tutkia niit� oman j�rkeni kannalta sopivan ajan tarjoutuessa. Enk� olisi voinut vapautua omantunnon syyt�ksist� niit� noudattaessani, ell'en olisi aikonut k�ytt�� hyv�kseni joka tilaisuutta l�yt��kseni parempia vakaumuksia, jos niit� olisi olemassa. Lis�ksi en olisi voinut rajoittaa toivomuksiani, enk� olla tyytyv�inen, ell'en olisi noudattanut menetystapaa, jonka kautta tiesin saavuttavani kaikki ne tiedot, jotka minun oli mahdollista saavuttaa ja siis kaiken mahdollisen tosihyv�n. Sill� koska tahtomme ei tavoittele eik� hylk�� yht��n seikkaa, ilman ett� j�rkemme pit�� sit� hyv�n� tai pahana, on riitt�v��, ett� hyvin arvostelemme asioita, voidaksemme hyvin toimia. Ja jos arvostelukykymme on niin hyv� kuin suinkin mahdollista, kykenemme my�s toimimaan sangen hyvin, eli saavuttamaan kaikki hyveet ja samalla kaikki saavutettavissa olevat hyv�t seikat. Kenell� on t�m� vakaumus, se varmaankin on tyytyv�inen. Havaittuani n�m�t periaatteet hyviksi ja liitetty�ni ne niihin uskon totuuksiin, joita aina olen pit�nyt t�rkeimpin�, luulin arvelematta voivani hylj�t� kaikki muut vakaumukset. Ja koska arvelin paremmin saavuttavani tarkoitukseni seurustelemalla ihmisten kanssa kuin viipym�ll� siin� huoneessa, jossa kaikkea t�t� olin ajatellut, l�hdin jo ennen talven loppua taaskin matkoille. Yhdeks�n� seuraavana vuotena en tehnyt muuta kuin matkustelin alituisesti eri maissa, ja koetin olla etup��ss� katselijana, enk� n�yttelij�n� kaikissa niiss� komedioissa, joita siell� n�ytell��n. Tutkimalla erityisesti jokaisen seikan ep�ilytt�v�� puolta sek� sit�, mik� siin� saattaa meit� erehdytt��, karkotin mielest�ni kaikki ne erehdykset, jotka siihen ennen olivat pujahtaneet. En kuitenkaan menetellyt skeptikkojen tavoin, jotka ep�ilev�t vain ep�ill�ksens� ja aina ovat olevinaan ep�r�iv�ll� kannalla. P�invastoin pyrin kaikin tavoin saavuttamaan varmuutta sek� hylk��m��n notkuvan maaper�n ja l�ys�n hiedan l�yt��kseni vankan kallioisen perustan. Ja t�m� onnistuikin minulle, luulen ma, sangen hyvin, sill� en suinkaan hakenut tutkittavaksi ottamissani teht�viss� piilev�� ep�todellisuutta tai ep�varmuutta heikkojen olettamuksien nojalla, vaan selvien ja varmojen perusteiden avulla. En siis kohdanne yht��n niin suuressa m��rin ep�ilyst� her�tt�v�� teht�v��, ett'en aina voisi siit� tehd� jotakin varmaa johtop��t�st�, vaikkapa ainoastaan sen, ett'ei kysymyksess� oleva seikka sis�ll� mit��n varmaa. Samaten kuin vanhaa rakennusta purettaessa pannaan talteen puretut rakennusaineet siin� tarkoituksessa, ett� niit� k�ytett�isiin uuden talon rakentamiseen, niin min�kin hylj�tess�ni kaikki ne vakaumukseni, joita pidin l�yh�sti perustettuina, tein useita huomioita ja saavutin monta kokemusta, joista minulla my�hemmin on ollut hy�ty� muodostaessani varmempia mielipiteit�. Koetin yh� edelleen harjaantua siin� metodissa, jota olin ottanut noudattaakseni. Pidin huolta etenkin siit�, ett� ajatukseni yleens� noudattivat s��nt�j�, ja k�ytin sen ohella erityisesti muutamia vapaita tunteja vaikeiden matematisten kysymysten k�sittelemiseen, jopa sellaistenkin kysymysten, jotka saatoin matematisten kaltaisiksi, erottamalla niist� kaikkien muiden tieteiden ep�varmat perukset, kuten saattaa huomata useista t�ss� nidoksessa k�sittelemist�ni kysymyksist�.[1] N�in elin n�enn�isesti niiden tavoin, joilla ei ole muu tarkoituksena kuin viett�� hauskaa ja viatonta el�m�� ja senvuoksi koettavat erottaa huvitukset paheista, ja jotka kuluttaakseen joutoaikansa ilman ik�v��, k�ytt�v�t kaikkia s��dyllisi� huvituskeinoja. En kuitenkaan lakannut tavoittelemasta p��m��r��ni ja edistyin totuuden tuntemisessa ehk� enemm�n kuin jos vain olisin lukenut kirjoja tai seurustellut oppineiden kanssa. [1] Descartes julkaisi ensin teokset �La Diotprique� (Dioptriikki), �Les M�t�ores� (Meteorit) ja �La G�ometrie� (Geometria) samassa nidoksessa kuin kysymyksess� olevan teoksen �Discours de la M�thode� (Metodin Esitys). Suom. huom. Tosin n�m�t yhdeks�n vuotta kuluivat ilman ett� olin tullut mihink��n ratkaisevaan p��t�kseen niiden vaikeiden kysymysten suhteen, joista oppineet tavallisesti v�ittelev�t, sek� ilman ett� olin alkanut etsi� tavallista varmemman filosofian perusteita. Niiden monien etevien miesten esimerkki, jotka ennen minua olivat t�t� yritt�neet, eiv�tk� siin� mielest�ni olleet onnistuneet, saattoi minua arvelemaan yrityst� niin vaikeaksi, ett'en kenties olisi niink��n pian rohjennut siihen ryhty�, ell'en olisi saanut tiet�� muutamien levittelev�n sellaisia huhuja, ett� jo olin saavuttanut p��m��r�ni. En tied� mihin he perustivat t�m�n luulonsa. Jos minun omat puheeni ovat jossakin m��rin antaneet siihen aihetta, niin se on saattanut tapahtua vain sen johdosta, ett� avomielisemmin olen tunnustanut tiet�m�tt�myytt�ni kuin niiden on tapana tehd�, jotka ovat v�h�n tutkineet, ja ehk� my�s sen johdosta, ett� olen esitt�nyt ne syyt, jotka aiheuttivat minua ep�ilem��n monta sellaista seikkaa, joita muut pit�v�t varmoina; mutta en koskaan ole kehunut keksineeni mit��n oppisuuntaa. Omatuntoni ei sallinut, ett� minua pidettiin etev�mp�n� kuin olin; sent�hden pidin v�ltt�m�tt�m�n� kaikin keinoin tehd� itseni mainettani ansaitsevaksi. T�m�n vuoksi p��tin t�sm�lleen kahdeksan vuotta sitten vet�yty� pois niilt� seuduilta, joissa minulla oli tuttavia, sek� siirty� t�h�n maahan,[1] jossa pitk�llinen sota on aikaansaanut sellaisen j�rjestyksen, ett� maan yll�pit�m�t sotajoukot turvaavat vain rauhan tuottamien hedelmien nauttimista, ja jossa eritt�in toimelias kansa enemm�n harrastaa omia asioitaan kuin utelee muiden asioita. Siten saatoin, kaipaamatta ainoatakaan suurkaupungin mukavuutta, el�� yht� yksin�ni ja syrj�ss� kuin mit� syrj�isimm�ss� er�maassa. [1] Hollantiin. Suom. huom. NELJ�S OSA. En tied� tuleeko minun mainita lukijalle ensim�iset mietteeni niist� seikoista, joita t�ss� aion kosketella, sill� ne ovat niin metafysilliset ja niin tavattomat, ett'eiv�t ne kenties miellyt� kaikkia. Ja kuitenkin pid�n itse�ni jossakin m��rin velvoitettuna puhumaan niist�, jotta saatettaisiin p��tt��, ovatko perusteeni tarpeeksi varmat. Olin aikoja sitten huomannut, ett� siveytt� koskevissa seikoissa joskus t�ytyy seurata ep�varmoja vakaumuksia aivan kuin ne olisivat ep�ilem�tt�m�t, kuten yll� olen sanonut. Mutta koska nyt tahdoin yksinomaan antautua totuuden etsimiseen, pidin p�invastaista menettely� v�ltt�m�tt�m�n�, nimitt�in ett� hylk�isin v��r�n� kaiken sen, joka minulle antaisi aihetta v�himp��nkin ep�ilykseen. T�m�n tein huomatakseni, olisiko sen j�lkeen tietoisuudessani j�lell� mit��n, jota olisi vallan mahdoton ep�ill�. Koska aistimemme meit� v�list� pett�v�t, oletin, ett'ei mik��n seikka ole sellainen, jommoisena ne sen meille n�ytt�v�t. Ja koska on ihmisi�, jotka erehtyv�t geometrian yksinkertaisimpienkin kysymyksien suhteen ja tekev�t niist� v��ri� johtop��t�ksi�, pidin itse�ni t�ss� suhteessa yht� mahdollisena erehtym��n kuin muita ja hylk�sin sent�hden kaikki perusteet, joita ennen olin pit�nyt todistuksina. Lopuksi otin huomioon, ett� meill� unissa voi olla kaikki samat ajatukset kuin hereill� ollessamme, ilman ett� niist� yhdenk��n t�ss� tapauksessa tarvitsee olla tosi, ja p��tin olettaa ett� kaikki seikat, joita olin valveilla ollessani ajatellut, olivat yht� v�h�isess� m��r�ss� todet kuin unieni harhakuvat. Mutta heti j�lest�p�in havaitsin, ett� olettaessani kaikkea v��r�ksi min� itse, joka sit� ajattelin, v�ltt�m�tt�m�sti olin jotakin. Ja huomattuani t�m�n totuuden: _Ajattelen, siis olen olemassa_ niin varmaksi ja j�rk�ht�m�tt�m�ksi, ett'eiv�t skeptikkojen liioitelluimmatkaan olettamukset voineet sit� j�rkytt��, luulin arvelematta voivani ottaa sen hakemani filosofian alkuperukseksi. Sitten tutkin tarkasti omaa olemustani ja huomasin voivani kuvitella, ett'ei minulla ollenkaan ollut ruumista ja ett'ei ollut mit��n maailmaa eik� mit��n paikkaa, jossa olin, mutta en voinut kuvitella omaa olemattomuuttani. P�invastoin juuri se, ett� ep�ilin muiden seikkojen olemassaoloa, todisti selv�sti ja vallan varmasti oman olemassaoloni. Jos sit� vastoin vain olisin lakannut ajattelemasta ja jos kaikki muu, jota olin kuvitellut olevaksi, olisi ollut todellista, ei minulla olisi ollut mit��n syyt� olettaa, ett� min� olin olemassa. T�st� p��tin, ett� olen substanssi, jonka koko olemus ja luonto on pelkk�� ajattelemista, ja joka ei olemassaoloansa varten tarvitse mit��n paikallisuutta eik� mit��n aineellista esinett�. Siis t�m� min�, s. o. sielu, joka juuri tekee minut siksi, mik� olen, on kokonaan erilainen kuin ruumis ja lis�ksi paljon helpommin k�sitett�viss� kuin se; vaikkapa ruumista ei olisikaan, ei sielu lakkaisi olemasta se, mik� se on. T�m�n j�lkeen tutkin millaisen v�itteen t�ytyy olla, jotta se olisi oikea ja varma. Sill� koska juuri olin keksinyt sellaisen, pidin velvollisuutenani ottaa selville, miss� t�m� varmuus piilee. Huomattuani, ett'ei lauseessa: Ajattelen, siis olen olemassa, ole muuta joka takaisi sen totuuttaa kuin se, ett� selv�sti k�sit�n ajatuksen v�ltt�m�tt�m�sti edellytt�v�n olemassaoloa, luulin voivani ottaa yleiseksi s��nn�ksi sen, ett� kaikki ne seikat, jotka k�sit�mme hyvin selv�sti ja hyvin tarkasti, ovat todet, ja ett� vain on vaikeus havaita, mitk� seikat selv�sti k�sit�mme. Sitten tulin ep�ilemiseni johdosta ajatelleeksi, ett'ei olemukseni ollut t�ydellinen. Sill� huomasin selv�sti, ett� tieto on jotakin t�ydellisemp�� kuin ep�ilys. Aloin siis tutkia, mink� t�hden olin ruvennut ajattelemaan jotakin t�ydellisemp�� kuin min� itse ja huomasin selv�sti, ett� t�m�n ajatuksen oli t�ytynyt johtua jostakin todella t�ydellisemm�st� olennosta. Mit� tulee siihen k�sitykseen, joka minulla oli useasta minua itse� ulkopuolella olevasta seikasta, kuten taivaasta, maasta, valosta, l�mm�st� ja lukuisista muista seikoista, ei niiden synnyn selvillesaaminen minussa her�tt�nyt sanottavaa levottomuutta. Sill� en huomannut niiss� mit��n, joka olisi tehnyt ne minua etev�mmiksi, ja saatoin siis olettaa ett� ne, jos olivat todellisia, olivat luonnostani riippuvia ominaisuuksia, mik�li luonnossani oli t�ydellisyytt�, ja ett�, ell'eiv�t olleet todellisia, olin saanut ne tyhj�st�, s. o. ett� ne olivat mielikuvituksessani, koska min� olin puuteellinen. Mutta niin ei voinut olla sen k�sitteen laita, joka minulla oli minua t�ydellisemm�st� olennosta; sill� on vallan ilmeisesti mahdotonta, ett� olisin saanut mainitun k�sitteen tyhj�st�. Ja koska on yht� ristiriitaista olettaa t�ydellisemm�n johtuvan v�hemm�n t�ydellisest� tai olevan siit� riippuvaisen, en ollut voinut itsest�ni saada tuota t�ydellisemm�n k�sitett�. En siis mitenk��n muuten ollut voinut saada viimeksimainittua k�sitett� kuin siten, ett� sen minulle oli antanut joku olento, joka todella oli minua t�ydellisempi ja joka omisti kaikki ne t�ydellisyydet, joita voin kuvitella, ja t�m� olento oli sanalla sanoen Jumala. Tein lis�ksi sen johtop��t�ksen, ett'en min�, koska tunsin muutamia t�ydellisi� ominaisuuksia, joita minulla itsell� ei ollut, voinut olla ainoa olemassaoleva olento (k�yt�n t�ss� lukijan suosiollisella luvalla filosofisia oppisanoja), vaan ett� v�ltt�m�tt�m�sti oli joku t�ydellisempi olento, josta olin riippuvainen ja jolta olin saanut kaikki, mit� minulla oli. Sill� jos yksin olisin ollut olemassa ja riippumaton kaikesta muusta, joten itselt�ni olisin saanut omistamani v�h�isen m��r�n t�ydellisen olennon ominaisuuksia, niin yht� hyvin olisin voinut itselt�ni saada kaikki ne ominaisuudet, joiden tiesin itselt�ni puuttuvan, ja olisin omasta voimastani voinut olla ��ret�n, ijankaikkinen, muuttumaton, kaikkitiet�v�, kaikkivaltias, minulla olisi sanalla sanoen voinut olla kaikki ne t�ydelliset ominaisuudet, joita saatoin ajatella Jumalan omistavan. Noudattaen juuri esitt�mi�ni perusteita tarvitsi minun, oppiakseni tuntemaan Jumalan luontoa niin suuressa m��rin kuin kykyni sallisi, ainoastaan tarkata kaikkia niit� seikkoja, joista minulla oli k�sityst�, ja kysy�, oliko niiden omistaminen jotakin t�ydellist� vai ei. Ja sain sen vakaumuksen, ett'ei Jumalalla ole yht��n sellaista ominaisuutta, jossa voi huomata jotakin ep�t�ydellist�, vaan ett� h�nell� on kaikki muut ominaisuudet. Niinp� huomasin, ett'ei Jumalalla voi olla ep�ilyst�, ep�vakaisuutta, surua, eik� senkaltaisia, koska itse iloiten olisin vapautunut niist�. Minulla oli sit�paitsi useiden aisteilla havaittavien ja aineellisten esineiden mielteit�. Sill� vaikka oletin, ett� n�in unta ja ett� siis kaikki, mink� n�in ja mit� kuvittelin, oli ep�todellista, en voinut kuitenkaan kielt��, ett� minulla oli nuo mielteet. Koska omassa itsess�ni selv�sti olin havainnut, ett� ajatteleva luonto on erilainen kuin aineellinen, koska arvelin sen seikan, ett� joku esine on kokoonpantu, osottavan t�m�n esineen riippuvaisuutta ja koska riippuvaisuus p�iv�nselv�sti on puutteellisuus, tein sen johtop��t�ksen, ett'ei se olisi mik��n t�ydellisyyden merkki, jos Jumala olisi kokoonpantu n�ist� kahdesta luonnosta, ja ett'ei Jumala siis ole sellainen. P�invastoin sain sen vakaumuksen, ett� jos maailmassa on sellaisia esineit�, henki� tai muunluontoisia olioita, jotka eiv�t ole vallan t�ydellisi�, niiden olemuksen t�ytyy siihen m��r��n riippua Jumalan vallasta, ett'eiv�t ne hetke�k��n voisi pysy� ilman h�nen apuansa. T�m�n j�lkeen tahdoin etsi� muita totuuksia; rupesin punnitsemaan geometrisen tutkimuksen esinett� ja k�sitin sit� yksijaksoiseksi kappaleeksi tai pituudeltaan, leveydelt��n ja korkeudeltaan ��rett�m�ksi avaruudeksi, joka saattaa jakautua eri muotoisiin osiin sek� liikkua ja siirty� joka tavalla, kuten geometrian tutkijat olettavat. Tarkastin sitten muutamia heid�n yksinkertaisimpia todistuksiaan ja huomasin sen suuren varmuuden, jonka kaikki tunnustavat niiss� olevan, vain perustuvan siihen, ett� ne k�sitet��n ilmeisen selv�sti, mainitsemani s��nn�n mukaisesti; mutta huomasin my�s, ett'ei niiss� ollut mit��n, joka minulle olisi saattanut varmaksi noiden suureiden olemassaolon. Sill� ajatellessani esimerkiksi kolmiota, olin kyll� varma siit�, ett� sen kolme kulmaa yhteens� ovat yht� suuret kuin kaksi suoraa kulmaa, mutta silt� ei mik��n tuottanut minulle varmuutta siit�, ett� kolmio todella oli olemassa. Kun taaskin rupesin tarkastamaan sit� k�sityst�, joka minulla oli t�ydellisest� olennosta, huomasin, ett� olemassaolo kuuluu sen k�sitteeseen samoin kuin kolmio-k�sitteeseen kuuluu se totuus, ett� sen kolme kulmaa yhteens� vastaa kahta suoraa kulmaa, tai kuin ympyr�-k�sitteeseen kuuluu, ett� jokainen piste sen keh�ll� on yht� pitk�n matkan p��ss� sen keskipisteest�, jopa tuo t�ydellisen olennon olemassaolo oli selvempikin. Siis on ainakin yht� varmaa, kuin mik��n geometrinen todistus, ett� Jumala, joka on tuo t�ydellinen olento, on olemassa. Se, ett� useiden mielest� on vaikeata tuntea Jumalan olemassaoloa sek� oman sielun olemusta, johtuu siit�, ett'eiv�t he koskaan kohota henke�ns� ylemm�ksi aistimaailmaa ja ett� ovat tottuneet kuvittelemaan kaikkea havainnollisena, joka on erityinen ajattelemistapa aineellisten esineiden suhteen. T�m�n t�hden eiv�t he voi k�sitt�� mit��n, joka ei ole kuviteltavissa. T�m� katsantotapa ilmenee vallan selv�sti itse filosofienkin kouluissa opettamasta periaatteesta, ett'ei k�sityskyky sis�ll� mit��n, joka ei alkuper�isesti olisi ollut aistimus. Mutta ainakin on varmaa ett'eiv�t Jumala- ja sielu-k�sitteet ole olleet aistimuksia; ja minusta tuntuu silt� kuin ne, jotka tahtovat tajuta mainittuja k�sitteit� kuvitusvoimallaan, menettelisiv�t niiden tavoin, jotka silmill��n tahtovat kuulla s�veleit� tai tuntea tuoksuja. Ja t�ss� on viel� otettava huomioon se erotus, ett� n�k�aisti antaa meille yht� oikeita esineiden mielteit� kuin haju- ja kuuloaisti, jota vastoin kuvitusvoimamme ja aistimme eiv�t koskaan voisi hankkia meille varmuutta, ell'ei ymm�rryksemme tulisi avuksi. Jos viel� on ihmisi�, jotka eiv�t esitt�mieni perusteiden nojalla ole kyllin varmat Jumalan ja sielunsa olemassaolosta, niin soisin heid�n ajattelevan, ett� kaikki muut seikat, joita he pit�v�t varmempina kuten esimerkiksi se, ett� heill� on ruumis, ett� on t�hdet, maa ja senkaltaisia, ovat viel� ep�varmemmat. Sill� jos jollakulla onkin moralinen varmuus[1] noista asioista, niin ett'ei voi ep�ill� niit� ilman ett� on vailla j�rkevyytt�, ei j�rkev�sti ajatteleva henkil� my�sk��n voi kielt��, metafysillisen varmuuden ollessa kysymyksess�, ett� mainittujen esineiden varmuutta itse teossa sopii yht� paljon ep�ill� kuin sit� unissa esiintyv�� kuvitteluamme, ett� meill� on toinen ruumis ja ett� n�emme toisia t�hti� ja toisen maan, vaikka t�m� on vallan per�t�nt�. Sill� miten tied�mme, etteiv�t ajatuksemme unta n�hdess�mme ole yht� todelliset kuin hereill� olessamme, koska edelliset useinkin ovat vallan yht� vilkkaat ja selv�t? Punnitkootpa vaikka kaikista nerokkaimmat henkil�t t�t� seikkaa niin kauan kuin haluavat; min� puolestani en luule heid�n voivan esitt�� kyllin p�tev�� perustetta t�m�n ep�ilyksen poistamiseksi, elleiv�t edellyt� Jumalan olemassaoloa. Sill� ensiksikin �sken laatimani s��nt�, ett� kaikki ne seikat, jotka selv�sti ja tarkasti k�sit�mme, ovat todet, on varma ainoastaan sent�hden, ett� Jumala on olemassa, ett� h�n on t�ydellinen olento ja ett� kaikki, mit� meiss� on, on h�nen antamaansa. T�st� seuraa, ett� kaikki mielteemme ja k�sitteemme ollen todellisia ja Jumalasta l�hteneit�, mik�li ovat selv�t ja tarkat, my�s ovat todet. Jos meill� siis sangen usein onkin v��ri� mielteit� ja k�sitteit�, voivat ne olla vain sellaisia, joissa on jotakin sekavaa ja ep�selv��; t�ss� suhteessa niiss� on tyhj�n luonnetta, s. o. ne ovat vain sent�hden meiss� sekavat, ett'emme ole t�ydellisi�. My�skin on ilmeisen selv�sti yht� ristiriitaista olettaa, ett� todettomuus ja puutteellisuus johtuvat Jumalasta, kuin ett� totuus ja t�ydellisyys syntyv�t tyhj�st�. Mutta joll'emme tiet�isi, ett� kaikki, mik� meiss� on todellista ja totta, johtuu t�ydellisest� ja ��rett�m�st� olennosta, ei meill�, huolimatta k�sitteiden selvyydest� ja tarkkuudesta, olisi mit��n takeita siit�, ett� ne ovat todet ja siis t�ydelliset. [1] Descartes erottaa moralisen varmuuden metafysillisest� varmuudesta. H�n m��rittelee itse ne seuraavasti: �Edellinen riitt�� meille tapojemme j�rjest�miseen... Niinp� ne jotka eiv�t koskaan ole olleet Roomassa, eiv�t ollenkaan ep�ile, ett� se on Italian kaupunki, vaikkapa voisi olla mahdollista, ett� kaikki ne, joilta he sen ovat kuulleet, ovat heille valehdelleet... Toisenlainen varmuus on se, kun ajattelemme, ett'ei asia voi mitenk��n olla toisin, kuin miksi sit� k�sit�mme.� (Descartes, Principia Philosophiae, IV.) Suom. huom. Kun siis Jumalasta ja sielusta saavuttamamme tieto n�in on saattanut t�m�n ohjeen varmaksi, on helppo huomata, ett'eiv�t unissamme esiintyv�t mielikuvitukset mitenk��n voi meiss� her�tt�� ep�ilyst� niiden ajatuksien totuudesta, jotka meill� on hereill� ollessamme. Sill� jos olisi sattunut niin, ett� jollakulla unissa olisi ollut tarkka k�sitys esimerkiksi jostakin geometrikon keksim�st� uudesta todistuksesta, niin ei unenn�k� est�isi h�nen k�sityst��n olemasta oikea. Sill� mit� tulee uniemme tavallisimpaan erehdykseen, joka on siin�, ett� ne osottavat meill� useita esineit� samalla tavoin kuin ulkonaiset aistimme, ei haittaa, jos ne saattavat meit� ep�ilem��n sellaisten mielteiden ja k�sitteiden todenper�isyytt�, sill� n�m�t voivat varsin usein valveillakin ollessamme pett�� meit�. Niinp� keltatautiset n�kev�t kaikki keltaisessa valossa; ja t�hdet tai muut hyvin et�iset esineet n�ytt�v�t meist� paljon pienemmilt� kuin ne todellisuudessa ovat. Sanalla sanoen, meid�n t�ytyy joko sitten olemme hereill� tai nukumme, perustaa totenapit�misemme yksinomaan j�rkemme havaitsemaan ilmeiseen selvyyteen. On huomattava, ett� sanon j�rkemme, enk� mielikuvituksemme ja aistimuksiemme. Sill� vaikka n�emmekin auringon hyvin selv�sti, emme siit� saa p��tt��, ett� se on sen suuruinen, jolta se n�ytt��; ja vaikka voimmekin varsin hyvin kuvitella el�int�, jolla on jalopeuran p�� ja vuohen ruumis ei siit� viel� seuraa, ett� todella on olemassa t�llaisia el�imi�, niin kutsuttuja kimeroita. Sill� j�rki ei meille sano, ett� n�kem�mme ja kuvittelemamme seikka todella on sellainen, vaan se sanoo, ett� kaikilla mielteill�mme ja k�sitteill�mme t�ytyy olla joku totuuden perusta. On n�et mahdotonta, ett� Jumala, joka on vallan t�ydellinen ja totuudellinen, muuten olisi istuttanut ne meihin. Koska siis arvostelumme eiv�t koskaan ole niin selv�t ja t�ydelliset unissa kuin valveilla ollessamme, vaikkapa mielikuvituksemme nukkuessamme v�list� onkin yht� vilkas ja selv�, jopa vilkkaampi ja selvempikin kuin valvoessamme, niin j�rki vakuuttaa meille toiselta puolen, ett'eiv�t ajatuksemme voi olla vallan todet, koska emme ole t�ydellisi�, ja ett� ajatuksiemme sis�lt�m� totuuden m��r� ep�ilem�tt� on tavattavissa valveilla ollessamme, eik� unta n�hdess�mme. VIIDES OSA. Kernaasti jatkaisin t�ss� esityst�ni ja osottaisin koko niiden totuuksien sarjan, jotka olen johtanut n�ist� ensim�isist�. Mutta sit� varten minun t�ss� t�ytyisi kosketella useita kysymyksi�,[1] joista oppineet ovat eri mielt�, ja siis riitaantua heid�n kanssaan, jota en tahdo. Sent�hden luulen olevan parasta olla niit� koskettelematta, ja vain yleisesti mainita mitk� ne ovat, jotta viisaimmat henkil�t saattaisivat p��tt��, onko hy�dyllist�, ett� yleis� saa tutustua niiden yksityiskohtiin. Olen aina lujasti pysynyt kiinni siin� p��t�ksess�ni, ett'en hyv�ksyisi mit��n muuta periaatetta kuin sen, jota juuri olen k�ytt�nyt todistaakseni Jumalan ja sielun olemassaolon, ja ett'en pit�isi mit��n seikkaa totena, joka ei n�ytt�isi minusta selvemm�lt� ja varmemmalta kuin geometriset todistukset minusta ennen olivat n�ytt�neet. Ja kuitenkin olen lyhyess� ajassa saavuttanut tyydytt�vi� tuloksia kaikista t�rkeimmist� ja vaikeimmista kysymyksist�, joita filosofiassa tavallisesti k�sitell��n; ja olen sen lis�ksi havainnut muutamia lakeja, jotka Jumala on niin sijoittanut luontoon ja joista h�n on painanut henkeemme sellaisen k�sityksen, ett'emme, tarpeeksi tutkittuamme niit�, voi ep�ill�, ett� ne vallitsevat kaikkea pysyv�ist� ja kaikkea mik� tapahtuu maailmassa. Tarkastamalla n�iden lakien sarjaa luulen keksineeni useita hy�dyllisempi� ja t�rke�mpi� totuuksia kuin kaikki se, mit� sit� ennen olin oppinut tai edes toivonut oppivani. [1] Descartes viittaa t�ss� Galilein tuomioon, joka langetettiin sen johdosta, ett� h�n oli v�itt�nyt maan liikkuvan. Suom. huom. Koska olen koettanut esitt�� t�rkeimm�t niist� tutkimuksessa,[1] jota muutamat asianhaarat est�v�t minua julkaisemasta, en saata ilmaista niit� t�ss� muulla tavalla kuin mainitsemalla tuon tutkimuksen p��sis�llyksen. Minulla oli ensin aikomus k�sitell� siin� kaikkea, mit� tiesin aineellisista seikoista. Maalarit, jotka eiv�t tasapinnalle laatimassaan kuvassa voi esitt�� esineen kaikkia puolia, valitsevat huomattavimman puolen, jolle yksin antavat valaistuksen langeta, kuvaten muut puolet tummemmiksi ja sallien niiden esiinty� vain sen verran, kuin niit� havaitaan tuota t�rkeint� puolta katseltaessa. Samoin min�kin, pelj�ten, ett'en tutkimukseeni saattaisi ottaa kaikkea, mit� minulla oli mieless�, ryhdyin siin� laajemmin esitt�m��n ainoastaan sit� mit� tiesin valosta. T�h�n lis�sin tilaisuuden tarjoutuessa muutamia huomautuksia auringosta ja kiintot�hdist�, koska valo melkein yksinomaan l�htee niist�; sit�paitsi kiertot�hdist�, pyrst�t�hdist� ja maasta, koska valo niist� heijastuu takaisin; erityisesti kaikista kappaleista maan p��ll�, koska ne ovat joko v�rilliset, l�pikuultavat tai valoisat; ja lopuksi ihmisest�, koska h�n kaikkea t�t� katselee. [1] Descartes tarkoittaa t�ss� teostansa �Trait� du monde ou de la lumi�re� (Tutkimus maailmasta tai valosta). T�m� teos julkaistiin vasta D:n kuoltua. Suom. huom. Verhotakseni kevyesti kaikki n�m�t seikat ja voidakseni vapaammin lausua mielipiteeni niist�, tarvitsematta hyv�ksy� tai hylj�t� oppineiden vakautuneita mielipiteit�, p��tin j�tt�� t�m�n todellisen maailman kokonaan heid�n v�ittelyjens� alaiseksi ja puhua ainoastaan siit�, mik� tapahtuisi vallan uudessa maailmassa, jos Jumala jossakin paikassa avaruutta loisi tarpeeksi ainetta muodostaakseen sellaisen, jos h�n eri tavalla ja ilman j�rjestyst� panisi t�m�n aineen eri osat liikkeelle, niin ett� siit� syntyisi niin sekava kaaos, kuin runoilijat suinkin voivat kuvitella, ja jos h�n viel� lis�ksi t�lle luonnolle soisi ainoastaan tavallisen apunsa ja antaisi sen toimia m��r�ttyjen lakiensa mukaisesti. Ensiksi selitin t�m�n aineen laatua ja osotin sen olevan selvint� maailmassa, lukuunottamatta sit�, mit� yll� sanoin Jumalasta ja sielusta. Oletin ennen kaikkea, ett'ei aineella ole mit��n sellaisia muotoja eik� sellaisia ominaisuuksia, joista filosofiset oppisuunnat v�ittelev�t, eik� yleens� mit��n sellaista, joka ei olisi niin luonnollista ja meille tajuttavaa, ett'ei kukaan voisi edes teeskennell� olevansa sit� ymm�rt�m�tt�. Lis�ksi osotin luonnonlait, ja perustamatta todistuksiani muuhun kuin Jumalan ��rett�m��n t�ydellisyyteen, koetin todistaa todeksi kaiken sen, mit� vain jotenkin saattoi ep�ill�, sek� osottaa ett'ei, jos Jumala olisi luonnut useampia maailmoja, voisi olla ainoatakaan, jossa n�m�t lait eiv�t olisi voimassa. Sitten selitin, miten suurimman osan t�m�n kaaoksen ainetta n�iden lakien voimasta t�ytyisi asettua sek� j�rjesty� siten, ett� se muodostuisi meid�n taivaanavaruuden kaltaiseksi, kuinka osan t�t� ainetta t�ytyisi muodostaa maapallo, osan kierto- ja pyrst�t�htej� ja osan auringon kaltainen taivaankappale sek� kiintot�htej�. Ja saavuttuani t�ten varsinaiseen aineeseeni, valoon, selitin perinpohjin sen valon laadun, joka olisi tuossa auringossa ja noissa t�hdiss�, miten se niist� l�htien silm�nr�p�yksess� kulkisi halki ��rett�mien avaruuksien ja kuinka se heijastuisi kierto- ja pyrst�t�hdist� maahan. Lis�sin t�h�n useita huomautuksia n�iden avaruuksien ja n�iden t�htien laadusta, asemasta, liikkeist� ja eri ominaisuuksista, joten luulin tarpeeksi osottaneeni, ett� kaikki t�ss� nykyisess� maailmassa v�ltt�m�tt�m�sti on tai ainakin voi olla samanlaista kuin kuvittelemassani maailmassa, jota selitin. T�st� johduin puhumaan etenkin maasta ja osotin, kuinka sen muodostaneen aineen eri osat v�ltt�m�tt�m�sti pyrkisiv�t suoraan keskipistett� kohti, vaikkapa olisin olettanut, ett'ei Jumala olisi pannut niihin mit��n painoa. Lis�ksi n�ytin, ett� taivaan ja t�htien, etenkin kuun, aseman t�ytyisi vaikuttaa maan pinnalla olevaan veteen ja ilmaan aikaansaaden luodetta ja vuosta, jotka kaikin puolin olisivat samojen ilmi�iden kaltaiset, jotka havaitaan meid�n meriss�. Sit�paitsi osotin, ett� taivaan ja t�htien t�ytyisi aikaansaada id�st� l�nteen kulkeva ilma- ja merivirta, joka havaitaan k��nt�piirien sis�ll�; kuinka vuoret, meret, l�hteet ja virrat luonnollisesti syntyisiv�t; kuinka metallit ilmestyisiv�t maan sisustaan; kuinka kasvit versoisivat kentill� ja kuinka yleens� kaikki seka-aineiset eli kokoonpannut kappaleet syntyisiv�t maan pinnalla. Koska paitsi t�t� en tuntenut muuta valon aikaansaajaa kuin tulen, koetin hyvin tarkasti saada selville kaikki, mik� on sen luonnolle omituista, miten se syntyy, miten se pysyy yll�, miten sill� v�list� on vain l�mp�� ilman valoa, ja v�list� ainoastaan valoa ilman l�mp��; kuinka se saattaa synnytt�� esineiss� eri v�rej� ja eri ominaisuuksia, kuinka se sulattaa toiset, koventaa toiset esineet, kuinka se voi kuluttaa melkein kaikki aineet tai muuttaa ne tuhaksi ja savuksi, ja kuinka vihdoin yksist��n sen oman voiman ankaruus tuhasta muodostaa lasia. T�m� tuhan muuttaminen lasiksi oli mielest�ni ihmeellisimpi� luonnonilmi�it�, ja minua huvitti erityisesti sen selitt�minen. Kuitenkaan en kaikista n�ist� seikoista tahtonut tehd� sit� johtop��t�st�, ett� t�m� maailma on luotu sill� tavoin kuin olen esitt�nyt; sill� on paljon todenmukaisempaa, ett� Jumala alusta pit�en on tehnyt sen sellaiseksi, kuin sen piti olla. On n�et varmaa, ja on teologien yleens� hyv�ksym� mielipide, ett� se toiminta, jonka avulla Jumala nyt yll�pit�� maailmaa, on vallan sama kuin se, jonka kautta h�n sen loi. Joll'ei h�n alussa olisi antanut sille muuta muotoa kuin kaaoksen, mutta kuitenkin asetettuaan luonnonlait olisi my�nt�nyt sille apunsa, jotta se olisi saattanut kehitty� tavalliseen suuntaansa, voimme kuitenkin v�hent�m�tt� luomisen ihmett� uskoa, ett� kaikki puhtaasti aineelliset seikat yksist��n sen kautta olisivat voineet aikojen kuluessa muuttua sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Ja niiden luontoa on paljon helpompi ymm�rt��, jos oletamme niiden v�hitellen n�in syntyneen, kuin jos ajattelemme niiden olevan heti valmiina luodut. Elottomien esineiden ja kasvien selitt�misest� siirryin tarkastamaan el�imi� ja eritt�inkin ihmisi�. Mutta koska en t�ss� kohdin viel� omistanut tarpeeksi tietoja voidakseni siit� puhua yht� varmasti kuin muista seikoista, s. o. koska en voinut osottaa ensin syit� ja sitten seurauksia, enk� sanoa mist� iduista ja mill� tavoin luonnon t�ytyy ne synnytt��, tyydyin siihen olettamukseen, ett� Jumala olisi muodostanut ihmisen ruumiin kokonaan nykyisten ihmisten ruumiin kaltaiseksi, sek� mit� raajojen ulkonaiseen muotoon, ett� elinten sis�iseen muodostukseen tulee. Oletin viel�, ett� Jumala olisi tehnyt ihmisruumiin juuri siit� aineesta, jota olen kuvaillut, ja ett'ei h�n alussa siihen olisi pannut mit��n j�rkev�� sielua, eik� muuten mit��n el�v�n ja tuntevan sielun ominaisuuksia, vaan ett� h�n olisi viritt�nyt ihmisen syd�meen tuollaisen valottoman tulen, josta �sken puhuin. T�t� tulta kuvittelin samanlaiseksi kuin sit�, joka kuumentaa m�rkin� latoon pantuja heini� tai sen voiman kaltaiseksi, joka panee k�ym��n nuoret viinit, kun ne ryp�lekuorineen pannaan astioihin. Sill� tutkiessani niit� toimituksia, jotka edell�mainitun johdosta saattaisivat olla t�llaisessa ruumiissa, huomasin juuri samanlaisia kuin meid�nkin ruumiissamme on, ilman ett� niit� havaitsemme ja ilman ett� siis sielumme, s. o. tuo ruumiista tarkasti eroava osa, jonka luonto on pelkk�� ajattelemista, kuten aikaisemmin on ollut mainittu, ollenkaan niihin ottaa osaa. N�m�t ruumiin toimitukset ovat vallan samanlaiset kuin el�imill�, ja saatamme sanoa ett� j�rjett�m�t el�imet t�ss� suhteessa ovat meid�n kaltaisemme; silt� en ruumiissa huomannut mit��n sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat olennoiset ajatukselle ja jotka ovat yksinomaan meid�n tunnusmerkkej�mme ihmisin�. Kun sit�vastoin oletin Jumalan luoneen j�rjellisen sielun ja yhdist�neen sen t�llaiseen ruumiiseen erityisell� tavalla, jonka selitin, havaitsin siin� my�skin kaikki n�m� ominaisuudet. Jotta saatettaisiin huomata mill� lailla olen k�sitellyt t�t� ainetta, tahdon t�ss� selitt�� syd�men ja valtimojen liikkeen. Koska t�m� liike on ensim�inen ja yleisimpi�, jotka huomataan el�imiss�, saattaa siit� helposti johtua k�sitt�m��n kaikkia muita. Jotta helpommin ymm�rrett�isiin sit� mik� seuraa, kehotan niit�, jotka eiv�t ole perehtyneet anatomiaan, ensin leikkauttamaan jonkun suuren keuhkoilla varustetun el�imen syd�men, sill� se on kaikin puolin jotenkin ihmissyd�men kaltainen, ja n�yt�tt�m��n itselleen sen molemmat kammiot eli ontelot. Tarkastakoot ensin oikeanpuolista kammiota, joka ovat kahden sangen paksun putken yhteydess�, nimitt�in alemman onttolaskimon, joka on veren p��s�ili� ja ik��nkuin puunrunko jonka oksia kaikki muut laskimot ovat, ja keuhkovaltimon yhteydess�, joka alkaa syd�mest� ja sitten jakautuu useampiin ymp�ri keuhkoja levi�viin haaroihin. Tutkikoot sitten vasemmanpuolista kammiota, joka niinik��n on kahden putken yhteydess�, jotka ovat yht� paksut, jopa paksummatkin kuin edelliset. Toinen n�ist� on keuhkolaskimo, joka l�htee keuhkoista, joissa se on jakautuneena useampiin haaroihin, ja keuhkovaltimon haarojen sek� niiden putkien yhteydess�, joiden kautta sis��nhengitetty ilma kulkee. Toinen on iso valtimo eli aorta, joka l�htien syd�mest� levitt�� haaransa ymp�ri koko ruumista. Toivon my�s, ett� huolellisesti tarkastetaan niit� yht�toista pient� ihol�ms��, jotka yht�monen pienen oven tavoin avaavat ja sulkevat molemmissa syd�nkammioissa olevat nelj� aukkoa. Kolme niist� on alemman onttolaskimon suulla siten sijoittuneina, ett'eiv�t ne mitenk��n est� onttolaskimossa olevaa verta juoksemasta syd�men oikeaan kammioon, vaan ett� est�v�t sit� virtaamasta sielt� takaisin; kolme muuta on keuhkovaltimon syd�menpuolisella suulla ja p�invastoin sijoittuneina kuin edelliset, nimitt�in siten, ett� ne sallivat veren syd�mest� virrata keuhkoihin, mutta eiv�t salli keuhkoissa olevan veren samaa tiet� palata syd�meen. Lis�ksi on keuhkolaskimon p��ss� kaksi l�ms��, jotka p��st�v�t veren keuhkoista virtaamaan syd�meen, mutta est�v�t sit� palaamasta keuhkoihin. Vihdoin on aortan suulla kolme l�ms��, jotka p��st�v�t veren kulkemaan pois syd�mest�, mutta est�v�t sit� sinne palaamasta. Syy siihen, ett� n�iden ihol�msien luku on yksitoista, on yksist��n se, ett� keuhkolaskimon p�� on soikea ja sent�hden tarpeeksi sulkeutuu kahdella l�ms�ll�, kun sit�vastoin muut valtimojen ja laskimojen suut, jotka ovat py�re�t, t�t� varten tarvitsevat kolmea l�ms��. Otettakoon lis�ksi huomioon, ett� aorta ja keuhkovaltimo ovat paljon kovempaa ja tiiviimp�� ainetta kuin keuhkolaskimo ja alempi onttolaskimo ja ett� viimeksi mainitut laajenevat ennen yhtymist��n syd�meen, muodostaen ik��nkuin kaksi laukkua, n. k. syd�nkorvat, joiden liha on syd�nlihan kaltaista.[1] Huomattakoon lis�ksi, ett� syd�men l�mp� aina on suurempi kuin mink��n muun ruumiinpaikan, ja ett� t�ll� l�mm�ll� on voima nopeasti pullistaa ja laajentaa jokainen syd�meen tuleva veripisara; samoin n�et k�y kaikkien nesteiden, jotka pisaroittain kaadetaan hyvin kuumaan astiaan. [1] Nyky��n kutsutaan n�it� Descartes'n mainitsemia �syd�nkorvia� �syd�neteisiksi�, jotka ovat itse syd�men osia. Suom. huom. T�m�n j�lkeen on minun tarpeellista syd�men liikkeen selitt�miseksi ainoastaan sanoa, ett� kun syd�men kammiot eiv�t ole t�ynn� verta, v�ltt�m�tt�m�sti virtaa verta alemmasta onttolaskimosta oikeaan syd�nkammioon ja keuhkolaskimosta vasempaan, sill� mainitut suonet ovat aina t�ynn� verta, eiv�tk� niiden syd�menpuoliset p��t voi est�� verta valumasta niist� pois. Mutta niinpian kuin kumpaankin syd�nkammioon on tullut pisara verta, n�m�t pisarat, jotka tietysti ovat sangen suuret, koska ne aukot, joista ne tulevat, ovat laajat, ja ne suonet, joista ne tipahtavat, ovat t�ynn� verta, harvenevat ja paisuvat syd�mess� olevan l�mm�n vaikutuksesta. T�ten ne paisuttavat koko syd�nt� ja saattavat viisi niiden suonien suulla olevaa l�ms�reik��, josta ovat tulleet syd�meen, sulkeutumaan, siten est�en enemp�� verta virtaamasta sinne. Harveten harvenemistaan n�m�t pisarat lykk��v�t kuutta muuta valtimojen p�iss� olevaa l�ms��, aukaisevat ne ja paisuttavat siten kaikkia keuhkovaltimon ja aortan haaroja melkein samana hetken� kuin syd�nt�. T�m� supistuu heti sen j�lkeen, kuten my�s valtimot tekev�t, koska n�ihin tullut veri taas j��htyy; niiden kuusi ihol�ms�� sulkeutuu, ja alemman onttolaskimon ja keuhkolaskimon viisi l�ms�� aukeaa uudelleen p��st�en sis��n kaksi uutta veripisaraa, jotka taaskin paisuttavat syd�nt� ja valtimoja vallan kuin edelliset. Koska syd�meen t�ten tuleva veri kulkee niiden kahden laukun kautta, joita kutsutaan syd�nkorviksi, on siit� seurauksena, ett� n�iden korvien liike on p�invastainen kuin syd�men; kun ne paisuvat, syd�n supistuu. Jott'eiv�t ne, jotka eiv�t tunne matematisten todistusten varmuutta, eiv�tk� ole tottuneet erottamaan todellisia syit� todenmukaisista, h�t�isesti ja tutkimatta kielt�isi t�t�, tahdon huomauttaa, ett� juuri selitt�m�ni liike johtuu yksist��n niiden elinten asennosta, jotka paljaalla silm�ll� saatamme n�hd� syd�mess�, joita sormilla saatamme tunnustella siin� oleviksi, sek� veren laadusta, jota kokemuksesta voimme tuntea. Ja kaikki t�m� tapahtuu yht� varmasti kuin kellon liike sen painojen ja rattaiden voiman, asennon ja muodon johdosta. Mutta jos kysyt��n miksi laskimoveri ei lopu n�in taukoamatta virratessaan syd�meen, ja miksi valtimot eiv�t liiaksi t�yty, koska syd�men kautta kulkeva veri joutuu niihin, ei minun tarvitse vastata siihen muuta, kuin mit� er�s englantilainen l��k�ri[1] siit� jo on kirjoittanut. H�nt� saamme kiitt�� siit�, ett� h�n t�ss� kohdin on raivannut tien. T�m� mies n�et ensiksi opetti, ett� valtimojen p�iss� on useampia hienoja suonia, joita my�ten niiden syd�mest� saama veri virtaa laskimojen ohuisiin haaroihin, joista se taaskin kulkee syd�meen. Veren liike on siis alituista kiertokulkua. Tuo englantilainen l��k�ri todistaa t�m�n hyvin viittaamalla haaval��k�rien tavalliseen menettelyyn, jotka panemalla h�ll�n siteen k�sivarteen sen paikan yl�puolelle, jossa aukaisevat laskimon, saattavat veren vuotamaan haavasta runsaammin kuin jos eiv�t olisi panneet t�t� sidett�. K�visi vallan p�invastoin, jos he panisivat siteens� haavan alapuolelle k�den ja haavan v�lille, tai jos kiinnitt�isiv�t sen hyvin lujasti haavan yl�puolelle. Sill� on selv��, ett� h�ll�sti k�ytetty side voi est�� k�sivarressa olevaa verta palaamasta syd�meen laskimoja my�ten, mutta ett'ei se voi est�� siihen yh� tulemasta uutta verta valtimoja pitkin, koska n�m�t ovat laskimojen alla ja koska niiden sein�m�t ovat sitke�mp�� ainetta ja niit� siis on vaikeampi puristaa kokoon. Syd�mest� tuleva veri pyrkii my�s valtimoja my�ten voimakkaammin tunkeutumaan k�tt� kohti kuin se palaa laskimoja pitkin syd�meen. Ja koska t�m� veri vuotaa pois k�sivarresta laskimoon leikatusta aukosta, niin t�ytyy sen v�ltt�m�tt�m�sti p��st� liikkumaan siteen alapuolitse, s. o. l�helt� k�sivarren ��rim�ist� osaa, jossa se saattaa l�hte� valtimosta. Sama englantilainen l��k�ri todistaa my�s sangen hyvin verenkiertokulun osottamalla pieni� l�msi�, jotka ovat niin sijoittuneina eri paikkoihin laskimojen seiniin, ett'eiv�t ne ollenkaan salli veren juosta keskiruumiista raajoihin, vaan sallivat sen ainoastaan palata raajoista. Lis�ksi h�n sen viel� todistaa sen kokemuksesta havaitun tosiseikan avulla, joka osottaa, ett� kaikki ruumiissa oleva veri varsin lyhyess� ajassa voi vuotaa kuiviin yhdest� ainoasta valtimosta, kun se on aukaistu, vaikkapa siihen olisikin pantu hyvin kire� side vallan l�helle syd�nt� ja vaikka aukko olisi tehty syd�men ja siteen v�lille, joten ei ollenkaan voisi olettaa siit� vuotavan veren tulevan muualta. [1] Harvey, joka huomasi veren kiertokulun. H�n julkaisi siit� teoksen: �De motu cordis et sanguinis in animalibus� v. 1629. Suom. huom. Mutta on viel� monta muuta syyt�, jotka todistavat, ett� verenkiertokulun varsinainen syy on se, jonka olen maininnut. Ensiksi se erotus, joka huomataan laskimo- ja valtimoveren v�lill�, ei saata johtua muusta kuin siit�, ett� veri, tultuaan harvemmaksi ja ik��nkuin suodatetuksi kulkiessaan syd�men l�pi, on ohuempaa, nopeammin liikkuvaa ja l�mpim�mp�� juuri tultuaan syd�mest�, kuin se on v�h�� ennen tuloansa syd�meen, s. o. valuessaan laskimossa. L�hemmin tarkastettaessa huomataan t�m� erotus etup��ss� syd�men l�heisyydess�, eik� juuri sellaisissa ruumiinosissa, jotka ovat siit� kauimpana. T�m�n lis�ksi keuhkovaltimon ja aortan sein�kalvojen kovuus osottaa selv�sti, ett� veri pulppuilee niit� vastaan voimakkaammin kuin laskimojen sein�mi� vastaan. Ja vasen syd�nkammio ja aorta ovat laajemmat ja leve�mm�t kuin oikea syd�nkammio ja keuhkovaltimo ainoastaan sent�hden, ett� keuhkolaskimon veri, joka l�hdetty��n syd�mest� vain on ollut keuhkoissa, on ohuempaa ja harvenee suuremmassa m��rin ja helpommin kuin alemmasta onttolaskimosta v�litt�m�sti tuleva veri. Mit� hy�ty� l��k�reill� olisi valtasuonen koskettelemisesta, ell'eiv�t siit� huomaisi, ett� veren l�mp� ja nopeus eri asianhaarojen mukaan syd�men kuumuuden vaikutuksesta voi enet� tai v�het�? Jos tutkimme miten t�m� l�mp� siirtyy toisiin ruumiinosiin, t�ytyy meid�n my�nt�� sen tapahtuvan veren avulla, joka kulkiessaan syd�men kautta l�mpenee ja sitten levi�� ymp�ri ruumista. Miten selit�mme sen, ett�, poistamalla veren jostakin ruumiinosasta, samalla poistamme siit� l�mm�n? Vaikka syd�n olisi yht� kuuma kuin sulatettu rauta, se ei saattaisi tarpeeksi l�mmitt�� jalkoja ja k�si�, ell'ei siit� lakkaamatta vuotaisi verta niihin. T�st� huomaamme my�s, ett� hengityksen varsinainen teht�v� on hankkia tarpeellinen m��r� raitista ilmaa keuhkoihin, jotta siell� se veri, joka tulee oikeasta syd�nkammiosta, miss� se on tullut ohueksi ja muuttunut h�yrynkaltaiseksi, taaskin muuttuisi sakeammaksi ennenkuin se virtaa vasempaan syd�nkammioon. Sill� muuten se ei kelpaisi ravinnoksi siin� olevalle l�mm�lle. T�m�n havaitsemme todeksi tarkastamalla sellaisia el�imi�, joilla ei ole keuhkoja; niill� n�et on vain yksi syd�nkammio. Samoin �idinkohdussa olevassa siki�ss�, joka ei voi k�ytt�� keuhkojaan, on aukko, jonka kautta verta virtaa alemmasta onttolaskimosta vasempaan syd�nkammioon, sek� suoni, jota my�ten veri juoksee keuhkovaltimosta aortaan, kulkematta keuhkojen l�pi. Mitenk� ruoansulatus tapahtuisi, ell'ei syd�n l�hett�isi valtimoja pitkin vatsaan l�mp�� ja samalla muutamia keveimmin liikkuvia verenosasia, jotka sulattavat nautittuja ruoka-aineita? Saatammehan helposti k�sitt�� sen toimituksen, joka muuttaa n�iden ruoka-aineiden mehun vereksi, jos otamme huomioon, ett� se toistamiseen puhdistuu kiert�ess��n p�iv�ss� sata jopa parisataa kertaa tai useamminkin syd�men kautta. Emme kaipaa muuta selitt��ksemme ruumiin eri nesteiden synty� ja yll�pitoa kuin ett� otamme huomioon sen voiman, jonka vaikutuksesta veri, tullessaan ohuemmaksi, kulkee syd�mest� valtimojen p�ihin, jolloin muutamat verisolut pys�htyv�t eri ruumiinosiin, karkottaen toisia silt� paikalta, johon ne itse sijoittuvat, ja sen seikan, ett� toiset verisolut sijoittuvat yhteen m��r�ttyyn paikkaan eiv�tk� muualle, riippuen niiden kohtaamien huokosien asemasta, muodosta ja ko'osta. T�m� muistuttaa seuloja, joiden pohjarei�t ovat erikokoisia ja jotka, kuten jokainen on saattanut n�hd�, erottavat erilaisia jyvi� toisistaan. Omituisinta t�ss� kaikessa on vihdoin elonhengekkeiden synty, jotka ovat hyvin ohuen ilmavirtauksen tai pikemmin hyvin puhtaan ja nopeaan leimuavan liekin kaltaisia ja joita lakkaamatta hyvin runsaasti kohoaa syd�mest� aivoihin sielt� kulkien hermoja my�ten lihaksiin ja synnytt�en kaikkien j�senten liikkeen. Ei tarvitse hakea t�h�n muuta syyt� kuin sen, ett� keveimm�t ja helpoimmin liikkuvat verisolut ovat sopivimmat synnytt�m��n n�it� elonhengekkeit� ja ett� ne ennemmin kulkevat aivoihin kuin muualle. Sill� ne valtimot, jotka johtavat elonhengekkeit� aivoihin, kulkevat sinne suorinta tiet� syd�mest�. Ja on olemassa mekaniikin- ja samalla luonnonlaki, jonka voimasta useista samaan suuntaan kulkevista aineosasista, joilla ei ole tarpeeksi tilaa, vahvemmat syrj�ytt�v�t ne osaset, jotka liikkuvat hitaammin. Samoin on laita niiden verisolujen, jotka kulkevat vasemmasta syd�nkammiosta aivoihin, jonne vahvemmat solut, syrj�ytetty��n heikommat ja hitaammin kulkevat, siis yksin saapuvat. Olin erityisen tarkasti esitt�nyt t�m�n kaiken siin� tutkimuksessa, jonka t�t� ennen olin aikonut julkaista. Sitten olin osottanut millaisen ihmisruumiin hermojen ja lihasten rakenteen t�ytyy olla, jotta niiss� olevat elonhengekkeet saattaisivat liikuttaa j�seni�. N�hd��n esimerkiksi ruumiista katkaistujen p�iden viel� hetken sen j�lkeen, kuin ne on leikattu poikki, liikkuvan ja purevan maata, vaikka niiss� ei en�� ole henke�. Lis�ksi olin tehnyt selkoa niist� aivoissa tapahtuvista muutoksista, jotka aikaansaavat valvomistilan, nukkumisen ja unet; olin viel� esitt�nyt miten valo, ��net, hajut, maut, l�mp� ja kaikki muut ulkoesineiden ominaisuudet saattavat aistimien v�lityksell� her�tt�� aivoissa eri mielteit�; miten n�lk�, jano ja muut sis�iset aistimukset my�s vaikuttavat aivoihin. Viel� olin osottanut mit� tulee pit�� sin� yhteisen� aistina, joka vastaanottaa n�m�t mielteet; mit� niit� s�ilytt�v� muisti on, mit� mielikuvitus, joka saattaa muutella niit� eri tavalla ja muodostaa niist� uusia ja joka levitt�en elonhengekkeit� lihaksiin, panee ruumiin j�senet liikkumaan usealla eri tavalla, niin ett� ne ulkonaisten aistimuksien ja sis�isten mielenliikutuksien johdosta saattavat liikkua, ilman ett� tahto niit� johtaa. T�t� eiv�t suinkaan ne pit�ne omituisena, jotka tiet�v�t, kuinka monenlaisia automateja eli itsekseen liikkuvia koneita inhimillinen taitavuus osaa laatia k�ytt�m�ll� ainoastaan hyvin harvoja kappaleita. Vertaamalla niit� niihin lukuisiin luihin, lihaksiin, hermoihin, valtimoihin, laskimoihin ja kaikkiin muihin elimiin, jotka havaitaan jokaisessa el�inruumiissa, pit�v�t he t�t� ruumista koneena, joka ollen Jumalan k�tten tekoa, on verrattomasti paremmin laadittu ja liikkeilt��n ihmeellisempi kuin mik��n ihmisten keksim� kone. Olin t�ss� kohdin erityisesti osottanut, ett� jos olisi sellaisia koneita, joissa olisi apinan, tai jonkun muun j�rke� kaipaavan el�imen ulkoraajat ja muoto, ei meill� olisi mit��n mahdollisuutta huomata, ett'eiv�t n�m�t koneet joka suhteessa olisi samanlaiset kuin mainitut el�imet. Jos sit�vastoin olisi sellaisia koneita jotka olisivat meid�n ruumiimme kaltaiset ja matkisivat toimintaamme niin paljon kuin siveelliselt� kannalta olisi mahdollista, olisi meill� kaksi varmaa keinoa saadaksemme selville, ett'eiv�t ne kuitenkaan olisi todellisia ihmisi�. Ensiksi n�et huomaisimme, ett'eiv�t n�m�t koneet koskaan voisi k�ytt�� sanoja eiv�tk� muita merkkej� kuten me teemme ilmaistaksemme muille ajatuksiamme. Tosin saatamme kuvitella senkaltaista konetta, joka voi lausua sanoja jopa lausua muutamia sanoja sellaisten ruumiinliikkeiden johdosta, jotka aikaansaavat jonkun muutoksen sen elimiss�; esimerkiksi kysy�, mit� haluatte, jos koskettelemme siin� jotakin paikkaa, ja jos koskettelemme jotakin toista paikkaa, huutaa, ett� siihen koskee, ja senkaltaisia. Mutta se ei koskaan voi asettaa sanojansa niin, ett� se j�rkev�sti vastaisi kaikkeen siihen mit� sille sanotaan, jonka kaikkein tyls�mielisimm�tkin ihmiset saattavat tehd�. Toiseksi n�m�t koneet, vaikka toimittaisivatkin monta seikkaa yht� hyvin tai paremmin kuin kukaan meist�, v�ltt�m�tt�m�sti olisivat kykenem�tt�m�t toisiin toimiin, josta saattaisi p��tt��, ett'eiv�t ne toimi itsetietoisesti, vaan ainoastaan koneellisesti elintens� rakenteen mukaisesti. Sill� j�rki on yleinen v�likappale, jota voidaan k�ytt�� kaikenlaisissa eri sattumissa, jotavastoin mainitut elimet tarvitsevat erityist� edell�k�yp�� sovittelua kutakin erityist� tekoa varten. Siis on henkiselt� kannalta mahdotonta, ett� t�llaista sovittelua olisi niin paljon yhdess� koneessa, ett� se saattaisi sen toimimaan kaikissa el�m�n tiloissa samoin kuin me j�rke�mme k�ytt�m�ll� toimimme. N�iden kahden seikan nojalla voimme my�s huomata ihmisen ja el�imen erotuksen. Sill� on sangen huomattava asia, ett'ei ole niin tyls�mielisi� ja tyhmi� ihmisi�, ei edes mielipuolia, ett'eiv�t kykenisi sovittamaan yhteen eri sanoja ja niist� muodostamaan puhetta ilmaistakseen ajatuksiansa, kun sit�vastoin ei mik��n el�in, kuinka t�ydellinen ja onnellisesti siinnyt liek��n, voi tehd� samoin. T�m� ei ole seuraus elimien puutteesta, sill� saattavathan harakat ja papukaijat lausua sanoja kuten mekin, mutta eiv�t silt� osaa puhua kuten me, s. o. osottaen ajattelevansa sit� mit� puhuvat. Sit� vastoin kuuromykkin� syntyneet ihmiset, jotka kaipaavat yht� paljon tai enemm�n puhe-elimi� kuin el�imet, tavallisesti itse keksiv�t muutamia merkkej�, joiden avulla ilmaisevat ajatuksensa niille, joilla on aikaa oppia t�t� heid�n kielt�ns�. T�m� ei yksist��n osota, ett� el�imill� on v�hemm�n j�rke� kuin ihmisell�, vaan ett� se kokonaan niilt� puuttuu. Sill� puhumiseen tarvitaan varsin v�h�n j�rke�. Koska saman lajin el�imiss� huomataan erilaisuuksia samoin kuin ihmisiss�, ja koska toisia el�imi� saattaa helpommin opettaa kuin toisia, niin sellainen apina tai papukaija, joka olisi t�ydellisin lajiansa, varmaankin saattaisi t�ss� suhteessa kohota yht� j�rkev�lle kannalle kuin tyhmin lapsi tai ainakin heikkomielinen lapsi, ell'ei niiden sielu olisi kokonaan erilainen kuin meid�n. Ei n�et pid� sekoittaa sanoja luonollisiin liikkeihin, jotka ilmaisevat mielenliikutuksia ja joita niin hyvin koneet kuin el�imet saattavat matkia, eik� my�sk��n pid� luulla, kuten muutamat ihmiset vanhoina aikoina, ett� el�imet osaavat puhua, vaikk'emme me ymm�rr� niiden kielt�. Sill� jos niin olisi asianlaita, voisivat ne yht� hyvin ilmaista ajatuksensa meille kuin vertaisilleen, koska niill� on useita samankaltaisia elimi� kuin meill�. On my�skin sangen huomattava seikka, ett�, vaikka on useita el�imi�, jotka muutamissa teoissa osottavat suurempaa taitavuutta kuin me, samat el�imet ovat vallan taitamattomat useissa toisissa. Mutta siit�, ett� ne toimittavat jonkun seikan paremmin kuin me, ei seuraa, ett� niill� on �ly�, sill� siin� tapauksessa niill� olisi enemm�n �ly� kuin kenell�k��n meist� ja menettelisiv�t kaikissa muissa seikoissa paremmin kuin me. P�invastoin ilmenee t�st�, ett'ei niill� ole ollenkaan �ly� ja ett� luonto niiss� toimii niiden elinten j�rjestyksen mukaisesti. Samoinhan kello, joka on kokoonpantu ainoastaan rattaista ja pontimista, saattaa laskea tunnit ja mitata aikaa paljon t�sm�llisemmin kuin ikin� me kaikessa �lykk�isyydess�mme. T�m�n j�lkeen olin kuvaillut j�rjellist� sielua ja osottanut, ett'ei se mitenk��n ole voinut synty� aineen voimasta, kuten ne muut seikat, joista olin puhunut, vaan ett� sen t�ytyy olla erityisesti luotu. Ja koska ei riit�, ett� se vain asustaa ihmisruumiissa kuten per�mies laivassaan, yksist��n liikuttaen sen j�seni�, on v�ltt�m�t�nt�, ett� se on l�hemmin liittynyt siihen, jotta sill� voisi olla sellaisia tunteita ja haluja kuin meill� on ja ett� se niin muodostaisi todellisen ihmisen. Muuten olen laveammin puhunut sielusta, koska t�m� kysymys on t�rkeimpi�. Sill� l�hinn� niiden erehdyst�, jotka kielt�v�t Jumalan olemassaolon, jonka erehdyksen luulen edell� kumonneeni, ei ole toista, joka siin� m��rin eksytt�isi heikkoja henki� pois hyveen suoralta tielt� kuin se luulo, ett� el�inten sielu on samanluontoinen kuin meid�n, ja ett� meill� siis t�m�n el�m�n j�lkeen on yht� v�h�n pel�tt�v�� ja toivottavaa kuin k�rp�sill� ja muurahaisilla. Mutta jos tied�mme, kuinka erilaiset ne ovat, k�sit�mme paljon paremmin ne perusteet, jotka todistavat ett� meid�n sielumme olemukseltaan on ruumiista kokonaan riippumatonta laatua, ja ett'ei sen siis ole pakko kuolla ruumiin kanssa. Koska emme my�sk��n huomaa muita seikkoja, jotka voisivat h�vitt�� sielua, saatamme pikemmin p��tt��, ett� se on kuolematon. KUUDES OSA. Nyt on kolme vuotta kulunut siit� kun olin lopettanut sen tutkimuksen, joka sis�lt�� kaikki �sken mainitsemani seikat ja kun aloin tarkastaa sit� antaakseni sen painettavaksi. Silloin kuulin, ett� muutamat henkil�t, joita kunnioitan, ja joiden oikeaksi tunnustetut mielipiteet vaikuttavat yht� paljon toimintaani kuin oma j�rkeni ajatuksiini, olivat paheksuneet er�st� luonnontieteellist� mielipidett�, jonka toinen v�h�� ennen oli tuonut esiin.[1] En tahdo sanoa ett� puolestani olisin omaksunut sen, mutta en kuitenkaan ennen muiden oppineiden miesten langettamaa arvostelua ollut siin� mielipiteess� huomannut mit��n uskonnolle tai valtiolle vahingollista, enk� siis mit��n sellaista, joka olisi est�nyt minua siit� kirjoittamasta, jos j�rkeni olisi osottanut minulle sen todeksi. Kuitenkin pelk�sin, ett� esitt�mieni mielipiteiden joukossa olisi joku kohta, jossa olisin saattanut erehty�, vaikka tosin aina olen pit�nyt tarkasti vaaria siit�, ett'en hyv�ksyisi mit��n sellaisia uusia vakaumuksia, joita en saattaisi varmasti todistaa ja ett'en kirjoittaisi mit��n sellaista, joka voisi vahingottaa jotakuta. T�m� syy riitt�v�sti taivutti minut hylk��m��n p��t�kseni julkaista tutkimukseni. Sill� vaikka varsin p�tev�t vaikuttimet sit� ennen kehottivat minua ryhtym��n sen julkaisuun, niin vastenmielisyys, joka minulla aina on ollut kirjaintekij�n ammattia vastaan, saattoi minut heti puolustuksekseni l�yt�m��n tarpeeksi toisia syit�. [1] Descartes viittaa t�ss� siihen Galilein esitt�m��n v�it�kseen, ett� maa liikkuu. Descartes itse oli samaa mielt� kuin mainittu italialainen luonnontutkija. Kirjeess� yst�v�lleen, oppineelle Mersenne'lle, Descartes kirjoittaa muun muassa: �Jos ei ole totta, ett� maa liikkuu, niin kaikki filosofiani perustukset my�s ovat v��r�t, sill� ne juuri ilmeisesti todistavat maan liikunnon; ja t�m� on siihen m��r��n yhteydess� koko tutkimukseni kanssa, ett'en voi sit� siit� erottaa saattamatta kaikkea muuta puutteelliseksi.� Suom. huom. N�m�t syyt ja vastasyyt ovat senlaatuiset, ett'en niit� ilmaisemalla tyydyt� ainoastaan omaa, vaan my�skin lukijoiden harrastusta. En ole koskaan pannut suurta arvoa oman henkeni tuotteisiin. Ell'en olisi noudattamastani metodista niitt�nyt muita hedelmi� kuin ett� se on saattanut minut tyydytt�viin tuloksiin muutamien spekulatiivisiin tieteisiin kuuluvien kysymysten suhteen sek� ett� olen koettanut sen johdosta j�rjest�� toimintaani, en olisi pit�nyt itse�ni velvoitettuna kirjoittamaan siit� mit��n. Sill� mit� siveelliseen toimintaan tulee, on jokaisella siin� suhteessa runsaasti vakaumuksia, ja saattaisi olla yht� monta reformatoria kuin on p��t�, jos muiden olisi sallittu ryhty� mit��n parannuksia toimeenpanemaan kuin niiden, jotka Jumala on m��r�nnyt kansojensa johtajiksi tai niiden, joille h�n on suonut tarpeeksi armoaan sek� intoa, jotta saattaisivat olla profeettoja. Vaikka siis filosofiset mietteeni minua suuresti tyydyttiv�t, arvelin, ett� muillakin oli mietteens�, joihin olivat ehk� viel� tyytyv�isemm�t. Mutta niinpian kuin olin saavuttanut muutamia fysiikki� koskevia yleisk�sitteit�, ja kun, noudatettuani niit� erityisi� vaikeita kysymyksi� k�sitelless�ni, olin huomannut kuinka pitk�lle ne saattavat vied� ja kuinka suuressa m��rin ne eroavat t�h�n asti vallalla olleista periaatteista, en luullut voivani j�tt�� niit� julkaisematta suuresti rikkomatta sit� lakia vastaan, joka velvoittaa meit� voimiemme mukaan edist�m��n kaikkien ihmisten yhteishyv��. Sill� n�m�t yleisk�sitteet osottivat minulle, ett� on mahdollista saavuttaa el�m�lle hyvin hy�dyllisi� tietoja ja ett� kouluissa opetetun spekulatiivisen filosofian asemesta saatamme l�yt�� k�yt�nn�llisen filosofian, jonka avulla, opittuamme tuntemaan tulen, veden, ilman, t�htien, taivaan ja kaikkien muiden meit� ymp�r�ivien esineiden voiman ja vaikutukset yht� tarkasti kuin tunnemme k�sity�l�isten eri ammatit, saatamme yht� hyvin k�ytt�� mainittua voimaa ja mainittuja vaikutuksia kaikkiin sopiviin tarkoituksiin ja siten tulla luonnon herroiksi ja valtijaiksi. T�t� ei tule toivoa yksist��n sent�hden, ett� saatettaisiin keksi� lukemattomia taidokkaita keinoja, jotka sallisivat meid�n vaivatta nauttia maan hedelmist� ja kaikista sen tarjoamista mukavuuksista, vaan etup��ss� terveyden s�ilytt�misen t�hden, joka ep�ilem�tt� on paras omaisuus ja kaiken muun hyv�n perustus t�ss� el�m�ss�. Sill� henki on niin suuressa m��rin riippuvainen ruumiin elinten laadusta ja tilasta, ett� luulen meid�n etup��ss� t�ytyv�n turvautua l��ketieteeseen, jos yleens� on mahdollista keksi� keino, jonka avulla saatettaisiin ihmiset viisaammiksi ja taitavammiksi kuin he ovat olleet t�h�n asti. On totta ett� nyky��n k�yt�nn�ss� oleva l��ketiede sis�lt�� v�h�n sellaista, joka tuottaisi niin huomattavaa hy�ty�, ja luulen varmasti, ollenkaan tahtomatta sit� halveksia, ett'ei ole ket��n, ei edes ammattil��k�rien joukossa, joka ei tunnustaisi, ett� kaikki, mit� siit� tiedet��n on melkein mit�t�nt� siihen verrattuna, mit� ei viel� tiedet�. Saattaisimme v�ltt�� lukemattomia tauteja, sek� ruumiillisia ett� henkisi�, jopa kenties vanhuuden heikkouden, jos tarpeeksi tuntisimme niiden syyt ja kaikki ne parannuskeinot, jotka luonto on tarjonnut k�ytett�v�ksemme. P��tin siis k�ytt�� koko el�m�ni etsi�kseni sellaista tiedett� ja l�ysin tien, jota seuraamalla luulin v�ltt�m�tt�m�sti sen l�yt�v�ni, ell'ei el�m�n lyhyys tai riitt�vien kokeiden puute minua siit� est�isi. En luullut olevan parempaa keinoa n�iden kahden esteen syrj�ytt�miseksi, kuin ett� tarkoin ilmaisisin yleis�lle sen v�h�n, mink� olisin l�yt�nyt ja ett� kehottaisin etevi� henki� pyrkim��n etemm�ksi, niin ett� jokainen taipumuksensa ja voimiensa mukaan lis�isi tarpeellisia kokeita ja yleis�lle ilmaisisi kaikki saavuttamansa tulokset, jotta j�lkeentulevat saattaisivat alkaa siit�, mihin edell�k�vij�t p��ttiv�t. T�ten yhdist�m�ll� useiden el�m�nty�n p��st�isiin paljon pitemm�lle kuin kukin yksin��n saattaa p��st�. Huomasin lis�ksi, ett� n�m�t kokeet ovat sit� t�rke�mm�t kuta kauemmaksi on edistytty tiedoissa. Aluksi on parempi tyyty� niihin havaintoihin, jotka itsest��n tarjoutuvat aisteillemme, ja joita emme saata olla tuntematta, jos niit� v�h�nkin tarkkaamme, kuin etsi� harvinaisempia ja sellaisia, jotka tutkimisen kautta ovat selville saatavissa. Sill� harvinaiset havainnon esineet pett�v�t usein silloin, kun emme viel� tunne tavallisimpien syit�, ja ne seikat, joista edelliset riippuvat, ovat melkein aina niin erityiset ja pienet, ett� on hyvin vaikea niit� huomata. Se j�rjestys, jota t�ss� kohdin noudatin, oli seuraava: ensiksi koetin l�yt�� kaiken sen yleiset perukset eli alkusyyt, mik� on tai voi olla maailmassa. Oletin niit� aikaisemmaksi vain Jumalan, joka on luonut maailman, ja johdin ne muuten ainoastaan muutamista totuuden iduista, jotka luonto on istuttanut henkiimme. T�m�n j�lkeen tutkin, mitk� olivat ensim�iset ja tavallisimmat seuraukset, jotka n�ist� syist� saattoivat johtua. T�ten luulen l�yt�neeni taivaan, t�hdet, maan, ja lis�ksi maan p��ll� vett�, ilmaa, tulta, kivenn�isi� ja muutamia muita kaikista tavallisimpia ja yksinkertaisimpia ja siis helpoimmiten l�ydett�viss� olevia seikkoja. Kun sitten tahdoin siirty� yksityisseikkoihin, kohtasi minua niit� sellainen vaihteleva paljous, ett'en luullut mahdolliseksi ihmishengelle erottaa maan p��ll� olevien kappaleiden muotoja ja lajeja niist�, jotka siell� saattaisivat olla, jos Jumala olisi tahtonut asettaa ne sinne. En siis pit�nyt mahdollisena ett� voisimme k�ytt�� niit� hyv�ksemme muuten kuin menem�ll� seurauksista syihin ja tekem�ll� useita eri kokeita. Kun t�m�n johdosta muistelin kaikkia seikkoja, joita suinkin olin aistimillani havainnut, rohkenen sanoa, ett'en huomannut ainoatakaan, jota en sangen helposti olisi voinut selitt�� l�yt�mieni peruksien nojalla. Mutta minun tulee my�s tunnustaa, ett� luonnon voima on niin avara ja laaja, ja ett� n�m�t perukset ovat niin yksinkertaiset ja yleiset, ett'en huomannut yht��n ainoata erityist� seurausta, jota ei monella eri tavalla saattaisi johtaa niist�, ja ett� suurin vaikeuteni tavallisesti on l�yt�� se tapa mill� se on niist� riippuvainen. En tied� muuta keinoa t�m�n pulman v�ltt�miseksi kuin ett� yh� uudestaan tehd��n sellaisia kokeita, joiden tulos on erilainen eri selitt�mistapoja k�ytett�ess�. Olen muuten jo p��ssyt niin pitk�lle, ett� luulen useimmissa kohdin sangen hyvin k�sitt�v�ni mille kannalle on asettuminen, kun mielii tehd� t�t� varten tarpeelliset kokeet, mutta samassa huomaan n�iden olevan senlaatuiset ja niin lukuisat, ett'eiv�t k�teni eiv�tk� varani, vaikka minulla niit� olisi tuhatta kertaa enemm�n, riitt�isi niit� kaikkia suorittamaan. Saatan siis siin� m��rin edisty� luonnon tuntemisessa, kuin minulla tulevaisuudessa on sopivaa tilaisuutta tehd� kokeita. T�m�n aioin tehd� tunnetuksi mainitsemani tutkimuksen kautta ja siin� tuoda esille yhteishyv�ksi koituvan hy�dyn niin selv�sti, ett� velvoittaisin kaikkia niit�, jotka yleens� harrastavat ihmisten parasta, s. o. kaikkia niit�, jotka todella ovat hyveiset, eiv�tk� teeskentele hyvett� k�yt�ksess��n tai mielipiteiss��n, ilmaisemaan minulle tekemiens� kokeiden tulokset sek� auttamaan minua viel� teht�vien kokeiden suorittamisessa. Mutta my�hemmin toiset perusteet ovat saattaneet minut muuttamaan mielipiteeni ja jatkamaan kaikkien niiden seikkojen paperille panemista, joita olen pit�nyt t�rkein�, sen mukaan kuin olen havainnut ne tosiksi, sek� tekem��n t�m�n yht� huolellisesti, kuin olisin aikonut painattaa ne. N�in menettelin, jotta minulla olisi ollut parempi tilaisuus hyvin tutkia ne, sill� ep�ilem�tt� tarkastamme aina huolellisemmin sellaista, jonka luulemme joutuvan useampien muiden katsottavaksi, kuin sit�, jonka teemme vain itse�mme varten. Usein n�et olen, ryhtyess�ni asioita punnitsemaan, pit�nyt niit� tosina, mutta huomannutkin ne v��riksi, ruvetessani panemaan niit� paperille. En my�sk��n tahtonut menett�� ainoatakaan tilaisuutta hy�dytt��kseni yleis��, sill� ajattelin, ett� jos yleens� siihen kykenen ja jos kirjoitukseni ovat jonkunarvoiset, ne, joiden huostaan ne joutuvat kuoltuani, voisivat k�ytt�� niit� kuten soveliaimmaksi katsoisivat. En n�et mitenk��n suostunut siihen, ett� ne julkaistaisiin minun el�ess�ni, sill� pelk�sin, ett� niiden mahdollisesti her�tt�m� vastustus ja aiheuttamat riidat sek� niiden minulle mahdollisesti tuottama maine saattaisivat minut menett�m��n sen ajan, jota olin aikonut k�ytt�� omiin opintoihini. Sill� vaikka onkin totta, ett� jokaisen tulee voimiensa mukaan lis�t� toisten menestyst�, ja ett'ei se ihminen todellakaan ole mink��n arvoinen, joka ei hy�dyt� ket��n, on kuitenkin yht� totta, ett� huolenpitomme tulee ulottua nykyaikaa kauemmaksi, ja ett� on sopivaa j�tt�� tekem�tt� sellaisia seikkoja, jotka ehk� tuottaisivat jotakin hy�ty� aikalaisille, jos on mieless� muiden teht�vien toteuttaminen, jotka j�lkeentuleville tuottavat viel� suurempaa hy�ty�. Tiedett�k��n n�et, ett'ei se, jonka t�h�n asti olen oppinut, ole juuri mit��n siihen verraten, jota en viel� tied� ja jonka oppimisen suhteen en ole ep�toivoisana. Sill� niiden henkil�iden laita, jotka v�hitellen l�yt�v�t totuuden tieteist�, on melkein sama kuin niiden, joiden varallisuuden karttuessa on paljon helpompi saavuttaa suurempaa rahallista voittoa kuin heid�n oli k�yhin� ollessaan saavuttaa pient�. Tai heit� saattaa my�s verrata sotap��llikk�ihin, joiden sotavoimat kasvavat voittojen ohella ja joiden, k�rsitty��n tappion, on vaikeampi pysy� pystyss� kuin heid�n, saavutettuaan voiton, on valloittaa kaupunkeja ja maakuntia. Se n�et on ryhtynyt todelliseen taisteluun, joka pyrkii voittamaan kaikki ne vaikeudet ja erehdykset, jotka est�v�t meit� tuntemasta totuutta, ja se on todella k�rsinyt tappion, joka saa v��r�n k�sityksen jostakin yleisemm�st� ja t�rke�mm�st� asiasta. Sellainen tarvitsee paljon suurempaa taitavuutta palatakseen entiselleen kuin se, joka jo omistaen varmat periaatteet, tahtoo suuressa m��rin edisty�. Jos min� puolestani t�h�n asti olen tieteest� l�yt�nyt muutamia totuuksia (ja toivon ett� t�ss� nidoksessa olevat seikat[1] osottavat minun l�yt�neeni muutamia sellaisia), saatan sanoa ett� ne ovat vain viiden tai kuuden syrj�ytt�m�ni p��vaikeuden seurauksia ja johtop��t�ksi�, joita pid�n yht� monena saavuttamanani voittona. Saatan my�s pelk��m�tt� tunnustaa, ett'en luule tarvitsevani voittaa kuin kaksi tai kolme muuta samanlaista totuutta, saavuttaakseni tarkoitukseni kokonaan. Minulle ei viel� ole niin paljon ik�� karttunut, ett'en tavallisen luonnon kulun mukaan ehtisi t�t� toteuttaa. Mutta luulen, ett� minun on v�ltt�m�t�nt� kahta enemm�n s��st�� j�lell�olevaa aikaani, koska toivon sit� hyvin k�ytt�v�ni; ja menett�isin ep�ilem�tt� paljon aikaa, jos julkaisisin fysiikkini perusteet. Tosin ne melkein kaikki ovat niin ilmeisen selv�t, ett� tarvitaan ne vain kuulla, jotta ne ymm�rrett�isiin; ja vaikk'ei ole ainoatakaan, jota en luulisi voivani todistaa, aavistan, ett� niiden her�tt�m� vastustus minua usein h�iritsisi, koska on mahdotonta, ett� perusteeni olisivat sopusoinnussa muiden ihmisten kaikkien eri mielipiteiden kanssa. [1] Sama nidos, jossa Descartes julkaisi t�m�n �Metodin Esityksen�, sis�lsi my�s teokset �Dioptriikki� (La Dioptrique) ja �Meteorit� (Les M�t�ores). Suom. huom. Saatetaan huomauttaa, ett� t�m� vastustus olisi hy�dyllinen osaksi sent�hden, ett� se saattaisi minut tuntemaan vikani, osaksi sent�hden, ett� se hyv�, jonka mahdollisesti olen saavuttanut, laajentaisi toisten k�sityspiiri�. Lis�ksi saattaisivat toiset, koska useat tekev�t enemm�n havaintoja kuin yksi ainoa ihminen, k�ytt�en hyv�kseen tutkimuksieni tuloksia, auttaa minua keksinn�ill��n. Tunnustan viel� voivani suuresti erehty� ja ett'en melkein koskaan luota ensiksi mieleeni johtuviin ajatuksiin; mutta kuitenkin se kokemus, jonka olen saanut minua vastaan suunnatusta vastustuksesta, est�� minua toivomasta siit� vastedesk��n mit��n hy�ty�. Sill� olen jo tarpeeksi usein kuullut arvosteluja sek� niiden puolelta, joita olen pit�nyt yst�vin�ni, ett� my�s muutamien sellaisten puolelta, joita olen luullut minun suhteeni puolueettomiksi, jopa sellaistenkin, joiden olen tiet�nyt ilkeydest� ja kateudesta koettavan kajota seikkoihin, jotka yst�vilt�ni heid�n kiintymyksens� takia j�isiv�t huomaamatta. Mutta harvoin olen n�ist� arvosteluista l�yt�nyt sellaista, jota en ollenkaan olisi aavistanut, ja jos olenkin l�yt�nyt, on se ollut aineelleni vallan vierasta. Siis olen ani harvoin kohdannut henkil�n, joka olisi arvostellut mielipiteit�ni ankarammin tai tasapuolisemmin kuin min� itse. En liioin koskaan ole huomannut, ett� kouluissa toimeenpantujen v�ittelyjen avulla olisi l�ydetty mit��n ennen tuntematonta totuutta; sill� jokaisen ajatellessa sit�, ett� p��sisi v�ittelyss� voitolle, koetetaan ennemmin saada esille sit�, mik� on todenn�k�ist�, kuin punnita syit� ja vastasyit�. Ne n�et, jotka kerran ovat olleet hyvi� asianajajia, eiv�t silt� j�lest�p�in ole paraita tuomareita. Ei edes se hy�ty, joka muilla olisi noiden ajatuksieni ilmaisemisesta, saattaisi olla varsin suuri, koska en viel� ole kehitt�nyt niit� niin pitk�lle, ett'ei niihin tulisi lis�t� paljoa, ennenkuin niit� ruvetaan k�ytt�m��n. Ja luulen voivani sanoa ilman itserakkautta, ett� min� ennen muita olen t�h�n kykenev�. Saattaahan maailmassa olla useita verrattomasti etev�mpi� henkil�it� kuin min�, mutta on otettava huomioon, ett'emme voi yht� hyvin k�sitt�� ja omistaa sellaista seikkaa, jonka opimme toiselta, kuin sellaista, jonka olemme itse keksineet. T�m� on minun aineeni suhteen ep�ilem�t�n tosiseikka; olen n�et usein selvitt�nyt muutamia mielipiteit�ni hyvin arvostelukykyisille henkil�ille, jotka puhuessani n�yttiv�t ymm�rt�v�n ne vallan selv�sti; mutta toistaessaan niit� olivat he melkein aina muuttaneet ne siihen m��r��n, ett'en en�� saattanut tunnustaa niit� omikseni. T�m�n vuoksi soisin kernaasti, ett'eiv�t j�lkeeniel�v�t koskaan uskoisi mink��n mielipiteen johtuvan minusta, ell'en itse ole sit� julkaissut. En ollenkaan ihmettele niiden mielipiteiden omituisuuksia, joita v�itet��n kaikkien noiden vanhanajan filosofien omiksi, joiden kirjoitukset eiv�t ole meille s�ilyneet, enk� siis luule heid�n ajatuksiansa j�rjett�miksi, koska he olivat aikansa etevimpi� neroja ja heid�n mielipiteens� vain on meille huonosti kerrottu. Heid�n oppilaansa n�et eiv�t melkein koskaan ole olleet heit� etev�mm�t. Minulla on se vakaumus, ett� innokkaimmat Aristoteles'n suunnan nykyisist� kannattajista pit�isiv�t itse��n onnellisina, jos heill� olisi yht� paljon tietoja luonnosta kuin h�nell� oli, vaikkapa eiv�t siit� koskaan saavuttaisikaan enempi� tietoja. He ovat vallan kuin murattik�ynn�s, joka ei pyri kasvamaan sit� puuta korkeammaksi, joka sit� kannattaa ja joka usein rupeaa laskeutumaan alasp�in p��sty��n puun latvaan; samoin filosofin oppilaat vajoavat huonommuuteen, s. o. tulevat v�hemm�n oppineiksi kuin jos eiv�t ollenkaan jatkaisi opintojaan. Sill� he eiv�t ainoastaan tyydy tiet�m��n sit�, mink� heid�n oppi-is�ns� on ymm�rrett�v�sti selitt�nyt, vaan tahtovat sit�paitsi h�nen kirjoituksistaan l�yt�� useiden sellaistenkin vaikeiden kysymysten ratkaisun, joista h�n ei ole mit��n sanonut, ja joita h�n ei kenties koskaan ole ajatellut. Kyll�h�n t�llainen filosofeeraamistapa on hyvin mukava niille, joilla vain on keskinkertainen kyky. Heid�n tekemiens� erotusten ja heid�n periaatteidensa himmeys n�et sallii heid�n puhua kaikista seikoista yht� rohkeasti, kuin todella tuntisivat ne, sek� itse puolustaa kantaansa v�itelless��n kehittyneimpien ja taitavimpien henkil�iden kanssa, ilman ett� n�m�t voivat saattaa heit� muuttamaan vakaumustaan. He ovat t�ss� suhteessa sokean kaltaiset, joka aikoo voitokkaasti tapella n�kev�n kanssa ja siin� tarkoituksessa on houkutellut h�net jonkun pime�n luolan pohjukkaan. T�m�n kaltaisilla varmaankin on hy�ty� siit�, ett'en julkaise filosofiani periaatteita. N�m�t n�et ovat hyvin yksinkertaiset ja ilmeisen selv�t, ja julkaisemalla ne ik��nkuin aukaisisin muutaman ikkunan ja p��st�isin valoa siihen luolaan, jonne he ovat menneet tappelemaan. Mutta ei edes etevimmill� henkil�ill� ole syyt� haluta tutustuvansa niihin. Sill� jos he tahtovat oppia puhumaan kaikesta ja k�yd� oppineista, saavuttavat he t�m�n p��m��r�n paljon helpommin tyytym�ll� todenn�k�isyyteen, joka vaivatta on l�ydett�viss� kaikenlaisista aineista, kuin etsim�ll� totuutta, joka vain v�hitellen l�ydet��n muutamista kysymyksist�, ja joka puhuttaessa muista seikoista, velvoittaa avomielisesti tunnustamaan oman tiet�m�tt�myyden niiden suhteen. Jos he sit�vastoin pit�v�t parempana tiet�� muutama totuus kuin turhamielisesti kerskailla tiet�v�ns� kaikki, ja onhan edellinen tieto todella suurempiarvoinen, ja jos tahtovat noudattaa minun menetystapaani, ei minun t�t� varten heille tarvitse sanoa mit��n muuta, kuin mit� t�ss� esityksess� jo olen maininnut. Jos he n�et kykenev�t edistym��n pitemm�lle kuin min�, on heill� sit� paremmat edellytykset itsest��n havaita kaikki se, mink� min� luulen l�yt�neeni. Enh�n koskaan ole suorittanut tutkimuksiani muuten kuin j�rjestyksess�, ja siis on varmaa, ett� se, joka minulta viel� on j��nyt l�yt�m�tt�, on vaikeampaa ja enemm�n salattua kuin se, mink� t�h�n asti olen saavuttanut, ja heit� huvittaisi paljoa v�hemmin oppia se minulta kuin omien tutkimuksien kautta. Sit�paitsi se totuus, jonka he saavuttavat tutkiessaan aluksi helppoja seikkoja ja v�hitellen ja asteittain siirtyess��n toisiin vaikeampiin, on hy�dytt�v� heit� enemm�n kuin kaikki minun neuvoni. Jos minulle nuoruudestani olisi opetettu kaikki ne totuudet, joiden todistuksia my�hemmin olen etsinyt, ja jos minun olisi ollut vallan helppo niit� oppia, en kenties koskaan olisi voinut l�yt�� uusia totuuksia; ainakaan en ikin� olisi saavuttanut sit� tottumusta ja helppoutta, jotka minulla mielest�ni nyt on ja joiden avulla luulen l�yt�v�ni yh� uusia totuuksia, sen mukaan kuin niit� ahkerasti etsin. Sanalla sanoen, jos maailmassa on teos, jota ei kukaan osaa p��tt�� niin hyvin kuin sen alottaja, niin on se minulla tekeill� oleva. On totta, ett'ei yhden ihmisen voimat riit� kaikkiin t�t� edist�viin kokeisiin. Mutta tutkija ei my�sk��n hyv�ll� menestyksell� saata k�ytt�� sit� varten muita kuin omia k�si��n, tai my�skin saattaa h�n k�ytt�� taitureiden ja sellaisten k�si�, joille h�n voisi maksaa ja jotka toivoen raha-ansiota, joka on hyvin tehokas vaikutin, tarkasti toimittaisivat kaiken sen, mik� heille m��r�tt�isiin. Ne n�et, jotka uteliaisuudesta tai tiedonhalusta ehk� tarjoaisivat apuansa, lupaavat tavallisesti enemm�n kuin mit� voivat t�ytt��, ja monet panevat hyv�lle alulle yrityksen, josta ei sitten koskaan tule enemp��. Sen lis�ksi he ehdottomasti vaativat palkinnokseen, ett� heille selitet��n muutamia vaikeita seikkoja, tai ainakin haluavat turhaa ylistely� ja hy�dytt�mi� keskusteluja, jotka saattavat tutkijan hukkaamaan ainakin osan aikaansa. Joskin joku tahtoisi tutkijalle ilmaista tekemiens� kokeiden tulokset, jota monikaan ei kernaasti tee, koska pit�� niit� muka salaisuuksina, on niihin useimmiten yhdistettyn� niin paljon liikoja sivuseikkoja ja lisi�, ett� tutkijan olisi hyvin vaikea niist� l�yt�� totuutta. Sit�paitsi melkein kaikki tuollaiset kokeet selitet��n niin huonosti, jopa ne ovat niin v��r�t, koska niiden tekij�t ovat koettaneet laatia ne omien periaatteidensa mukaisiksi, ett�, jos muutamat niist� ovatkin kelvolliset, ne eiv�t kuitenkaan korvaa sit� ajanhukkaa, joka syntyy niiden valitsemisesta. Jos siis maailmassa olisi joku, joka varmasti tiedett�isiin kykenev�ksi keksim��n mit� t�rkeimpi� ja ihmisille hy�dyllisimpi� seikkoja, ja jos muut kaikin tavoin tahtoisivat h�nt� auttaa h�nen pyrinn�iss��n p��m��r�ns� saavuttamiseksi, en luule ett� he voisivat tehd� muuta h�nen hy�dykseen, kuin ett� maksaisivat h�nen tarpeellisten kokeidensa kulungit ja muuten est�isiv�t tungettelevia ihmisi� h�nt� h�iritsem�st�. En puolestani suinkaan pid� itse�ni niin etev�n�, ett� lupaisin jotakin erinomaista, enk� ole niin turhamielinen, ett� pit�isin yleis�� velvollisena suuresti harrastamaan tuumiani. Minulla ei my�sk��n ole niin alhainen mieli, ett� kenelt�k��n vastaanottaisin kannatusta, jota ansaitsevana minua kenties ei pidett�isi. Kaikki n�m�t seikat yhteens� vaikuttivat kolme vuotta sitten sen, ett'en tahtonut julkaista tekeill� olevaa tutkimustani ja ett� lis�ksi p��tin olla julkaisematta mit��n toista yht� yleist� tutkimusta, josta saattaisi havaita fysiikkini perustukset. Sen j�lkeen on kuitenkin ilmestynyt kaksi muuta syyt�, jotka ovat velvoittaneet minua t�ss� ilmaisemaan muutamia yksityisi� koelmia ja tekem��n yleis�lle jotakin selkoa toimistani ja tuumistani. Ensiksikin huomautan, ett� jos j�tt�isin t�m�n tekem�tt�, niin useat, jotka tiet�v�t entisen aikomukseni julkaista muutamia kirjoituksia, saattaisivat kuvitella minua t�st� julkaisusta est�vien syiden olevan minulle arveluttavampaa laatua kuin ne todella ovat. Sill� vaikk'en ylen m��rin rakasta kunniaa, vaikka p�invastoin, jos n�in saatan sanoa, vihaan sit� katsoen sit� vahingolliseksi rauhalleni, jota pid�n ylen suuressa arvossa, en kuitenkaan koskaan ole koettanut peitt�� tekojani rikoksien tavoin, enk� liioin ole k�ytt�nyt suurta varovaisuutta pysy�kseni tuntemattomana, sill� siten olisin luullut menettelev�ni v��rin itse�ni kohtaan ja niin tuottavani itselleni jonkunmoista levottomuutta, joka taaskin olisi h�irinnyt sit� t�ydellist� sielunrauhaa, jota tavoittelen. Vaikka aina olen ollut yht� v�linpit�m�t�n maineen tavoittelemisen kuin sen karttamisen suhteen, olen kuitenkin saavuttanut jonkunmoista kuuluisuutta, ja olen katsonut itseni velvolliseksi ainakin est�m��n mainettani himmentym�st�. Toinen syy, joka velvoitti minua laatimaan t�m�n kirjoituksen, oli se seikka, ett� p�iv� p�iv�lt� yh� enemm�n huomasin, kuinka hitaasti tutkimukseni edistyiv�t senvuoksi, ett� tarvitsen ��rett�m�n monta koetta, joita minun on mahdoton tehd� ilman muiden apua. Vaikka en toivokaan yleis�n puolelta suurta osanottoa tuumiini, en kuitenkaan tahdo menetell� v��rin itse�ni enk� j�lkeentulevia kohtaan antaen heille aihetta tulevaisuudessa moittien mainitsemaan minusta, ett� olisin voinut heille j�tt�� monta seikkaa paljon paremmin tutkittuina, jos en olisi kokonaan ollut osottamatta heille, miten olisivat voineet edist�� tarkoituksiani. Mielest�ni oli helppo valita muutamia periaatteitani koskevia kysymyksi�, jotka v�hemmin antaisivat aihetta v�ittelyihin, ja jotka eiv�t velvoittaisi minua ilmaisemaan enemp�� vakaumuksistani kuin mit� haluan, mutta jotka kuitenkin selv�sti osottaisivat, mihin tieteiss� kykenen, mihin olen kykenem�t�n. En tied�, onko t�m� minulle onnistunut, enk� tahdo enn�tt�� toisten arvostelujen edelle puhumalla itse kirjoituksistani. Mutta olisin hyvin iloinen, jos niit� tutkittaisiin; ja jotta t�h�n olisi parempi tilaisuus, pyyd�n ett� kaikki ne, joilla on muistutuksia teht�v�n�, suvaitsisivat l�hett�� ne kustantajalleni, joka niist� on antava minulle tiedon. Koetan sitten heti liitt�� niihin vastaukseni, ja t�ten lukijat, n�hdess��n molemmat, helpommin havaitsevat totuuden. Lupaan aina liitt�� lyhyet vastaukset sek� suoraan tunnustaa erehdykseni, jos niit� n�en; tai ell'en saata niit� tunnustaa, tahdon yksinkertaisesti mainita sen, mik� on tarpeellista esitt�mieni seikkojen puolustukseksi, hyvin karttaen uusien kysymyksien selitt�mist�, jotta en loppumattomasti johtuisi toisesta seikasta toiseen. Jos muutamat lauseet alkupuolella teoksia �Dioptriikki� ja �Meteorit� ensin her�tt�v�t arveluja, koska kutsun niit� olettamuksiksi, enk� n�ht�v�sti niit� todista, maltettakoon vain tarkkaavaisesti lukea n�m�t teokset loppuun asti, niin luulen, ett� ne tyydytt�v�t. Sill� niiden todistusperusteet ovat sellaisessa keskin�isess� yhteydess�, ett� alussa esiintyv�t ovat my�hemmin esiintyvien todisteina, ollen n�iden alkusyit�; ja my�hemmin esiintyv�t perusteet puolestaan todistavat oikeiksi ensim�iset, ollen niiden seurauksia. �lk��n luultako minun t�ss� tekev�ni itse�ni syyp��ksi siihen, mit� logiikin tutkijat kutsuvat keh�p��telm�ksi. Kokemus n�et osottaa, ett� useammat n�ist� seurauksista ovat sangen varmat, ja ne syyt joista ne johdan, eiv�t niin suuresti todista kuin ne selitt�v�t niit�; p�invastoin seuraukset todistavat syiden totuuden. Kutsun niit� olettamuksiksi vain sent�hden, ett� luulen voivani johtaa ne yll�esitt�mist�ni ensim�isist� totuuksista. Ja t�m�n olen tehnyt vain senvuoksi, ett� on sellaisia henkil�it�, jotka kuvittelevat yhdess� p�iv�ss� k�sitt�v�ns� kaiken sen, mit� toinen on tuuminut kaksikymment� vuotta, kun heille vain on sanottu pari kolme sanaa, ja jotka helpommin saattavat erehty� ja vaikeammin k�sitt�� totuutta, kuta ter�v�mpi ja vilkkaampi j�rki heill� on. Tahtoisin n�et est�� sellaisia henkil�it� perustamasta sille, mit� luulevat minun periaatteikseni, nurinkurista filosofiaa, josta syy lankeaisi minulle. Sill� mit� niihin mielipiteisiin tulee, jotka ovat vallan minun omani, en pid� itse�ni velvollisena puolustelemaan niit� sen johdosta, ett� ne ovat uudet. Jos n�et l�hemmin tarkastetaan niiden perusteita, luulen varmaan niit� pidett�v�n niin yksinkertaisina ja terveen j�rjen mukaisina, ett� ne ep�ilem�tt� saattavat k�yd� luonnollisemmista ja v�hemm�n omituisista kuin mitk��n muut samasta aiheesta muodostetut mielipiteet. En my�sk��n kerskaten v�it� olevani yhdenk��n ainoan ensim�inen keksij�, vaikka tosin en ole kuullut muiden niit� ilmaisevan; j�rki yksin on ne vakaumukseeni saattanut. Ell'eiv�t mekanikot heti osaa k�ytt�� sit� keksint��, jonka olen selitt�nyt teoksessani nimelt� �Dioptriikki�, ei saatettane silt� sanoa sit� huonoksi. Sen tulee n�et olla hyvin taitava, joka osaa tehd� ja hoitaa minun selitt�mi�ni koneita. Ja vaikk'en ole unhottanut selityksest�ni mit��n seikkaa, olisin yht� suuresti ihmeiss�ni, jos tuo koneen laatiminen onnistuisi heti ensi yrityksell�, kuin jos joku yhdess� p�iv�ss� oppisi mainion hyvin soittamaan kitaraa, kun h�nen eteens� vain olisi pantu oikeat nuotit. Kirjoitan ranskaksi[1], joka on �idinkieleni, enk� latinaksi, joka on opettajieni kieli, koska toivon ett� ne, jotka turvautuvat yksist��n luonnolliseen selv��n j�rkeens�, paremmin osaavat arvostella mielipiteit�ni kuin ne, jotka vain luottavat vanhoihin kirjoihin. Ne, joilla hyv� arvostelukyky yhtyy tieteelliseen sivistykseen, eiv�t niin piintyneesti liene kiintyneet latinaan, ett� kielt�ytyv�t kuulemasta perusteitani senvuoksi, ett� olen esitt�nyt ne kansan kielell�. [1] Oli uutta ja rohkeata Descartes'n aikana kirjoittaa tieteellinen teos ranskan kielell�. Suom. huom. Lopuksi en tahdo t�ss� erityisesti puhua siit� edistyksest�, jonka tulevaisuudessa toivon saavuttavani tieteiden alalla, enk� antaa yleis�lle mit��n lupausta, jota en tied� varmaan voivani t�ytt��. Mutta mainitsen vain p��tt�neeni k�ytt�� loppuik�ni ainoastaan sellaiseen luonnontutkimiseen, josta voidaan johtaa varmempia l��keopillisia ohjeita kuin t�h�n astiset. Taipumukseni n�et vieroittaa minut siihen m��r��n kaikista muista pyrinn�ist� ja etenkin sellaisista, jotka toisessa suhteessa ovat hy�dylliset, mutta samalla vahingolliset toisessa, ett'en luule saavuttavani mit��n hyv�� tulosta, vaikkapa joku sopiva tilaisuus minua velvoittaisikin sellaisiin ryhtym��n. Teen t�ss� t�m�n tunnustuksen, joka ei ole tuottava minulle mainetta maailmassa; mutta sit� en liioin tavoittele. Olen aina oleva kiitollisempi niille, joiden suosion kautta h�iritsem�tt� saan k�ytt�� joutohetkeni tutkimisiini, kuin niille, jotka tarjoaisivat minulle maailman kaikkein kunniakkaimmat virat. REN� DESCARTES. MIELENLIIKUTUKSIEN TUTKISTELU. ENSIM�INEN OSA. Mielenliikutuksista yleens� ja sen johdosta koko ihmisluonnosta. 1. _Sielun k�rsiv� tila[1] jossakin subjektissa on aina toiselta n�k�kannalta katsottuna toimintaa._ Ei mist��n niin k�y selville vanhoilta kansoilta meille s�ilyneiden tieteiden heikkous kuin siit�, mit� he ovat kirjoittaneet mielenliikutuksista. T�m� aine on tosin aina ollut suuresti arvossa pidetty, eik� se n�yt� olevan vaikeimpia, koska jokainen kokee tunteita itsess��n, eik� siis ole pakotettu lainaamaan muualta havaintoja keksi�kseen niiden ominaisuuksia. Mutta kuitenkin ovat vanhojen kansojen tutkimusten tulokset t�ll� alalla niin mit�tt�mi� ja enimm�sti niin v�h�n luotettavia, ett� vain poikkeamalla heid�n kannastaan saatan toivoa l�henev�ni totuutta. Sent�hden minun tulee k�sitell� ainetta, niinkuin ei kukaan ennen minua olisi sit� kosketellut, ja alan huomauttamalla, ett� filosofit kutsuvat jokaista tapahtumaa siihen subjektiin n�hden, jolle se sattuu (sielun) k�rsiv�ksi tilaksi, ja siihen subjektiin n�hden, joka sen aikaansaa, toimivaksi. Vaikka siis toimiva ja k�rsiv� subjekti usein ovat hyvin erilaiset, ovat toiminta ja k�rsiv� tila oikeastaan sama asia, jolle vain eri subjekteihin n�hden, joita se koskee, annetaan eri nimet. [1] Alkuteoksen sana �passion� merkitsee sielutieteess� �mielenliikutusta�, mutta yleisemm�ss� merkityksess� ja alkuansa k�rsiv�� eli vastaanottavaa tilaa. Sit� on tavallisesti suomennettu edellisell� tavalla, mutta v�ltt�m�t�nt� on ollut joskus k�ytt�� j�lkim�ist�kin suomennosta. Alla esitettyjen sielutieteellisten ja varsinkin fysiologisten oppien suhteen huomautetaan, mit� on jo yleisess� johdannossa lausuttu Descartes'n oppien puutteellisuuksista ja vanhentuneesta kannasta. Suom. huom. 2. _K�rsiv�n sieluntilan ymm�rt�mist� varten on tarpeellista erottaa sielun toimitukset ruumiin toimituksista._ Emme huomaa mink��n niin v�litt�m�sti vaikuttavan sieluumme kuin ruumiin, joka siihen on yhdistetty. Siis se, mik� sielussa on k�rsiv�� tilaa, on ruumiissa enimm�sti toimintaa, ja paraiten opimme siis k�sitt�m��n edellist� tutkimalla sielun ja ruumiin v�list� erotusta. Siten opimme tuntemaan kumpi niist� aikaansaa ihmisess� olevat toimitukset. 3. _Mit� menetystapaa t�ss� suhteessa on noudatettava._ Se on helposti l�ydett�viss�, jos otamme huomioon, ett� kaikki ne ilmi�t, jotka havaitsemme itsess�mme ja joiden huomaamme voivan esiinty� vallan elottomissakin esineiss�, ovat ruumiimme vaikuttamat; ja ett� p�invastoin kaikki meiss� havaittavissa olevat ilmi�t, joita ei mitenk��n voi ajatella ruumiin aikaansaamiksi, katsotaan sielun synnytt�miksi. 4. _L�mp� ja j�senten liikunto syntyv�t ruumiista, ajatukset sielusta._ Koska emme ole havainneet, ett� ruumis voipi ajatella, on meill� oikeus olettaa kaikkien ajatustemme johtuvan sielusta; ja koska varmaan tied�mme, ett� on elottomia esineit�, jotka voivat liikkua yht� vaihtelevasti, jopa vaihtelevamminkin kuin meid�n ruumiimme, ja joissa on yht� paljon ja enemm�nkin l�mp�� kuin ruumiissamme (kuten kokemus osottaa liekist�, jossa on paljon enemm�n l�mp�� ja liikett� kuin yhdess�k��n j�seness�mme), niin on meid�n olettaminen, ett� kaikki meiss� oleva l�mp� ja liikkeet, koska ne eiv�t johdu sielusta, yksinomaan ovat ruumiin aikaansaamat. 5. _Erehdyt��n, kun luullaan sielun antavan ruumiille liikunnon ja l�mm�n._ T�m�n huomion avulla v�lt�mme melkoisen erehdyksen, johon useat ovat joutuneet ja joka mielest�ni on p��asiallinen syy siihen, ettei t�h�n asti ole voitu selitt�� mielenliikutuksia eik� muita sielun ominaisuuksia. Koska n�et huomattiin kaikkien kuolleiden ruumisten olevan vailla l�mp�� ja siis my�s liikett�, kuviteltiin sielun poistumisen lakkauttaneen l�mm�n ja liikkeen. Ja niin on syytt� luultu luonnollisen l�mp�mme ja ruumiimme liikkeiden johtuvan sielusta, vaikka p�invastoin tulisi k�sitt�� sielun ihmisen kuollessa poistuvan ainoastaan sent�hden, ett� ruumiin l�mp� loppuu ja ett� liike-elimet ovat kuluneet ja tulleet kelpaamattomiksi liikett� synnytt�m��n. 6. _El�v�n ja kuolleen ruumiin erotuksesta._ Edell�mainitun erehdyksen v�ltt�miseksi on meid�n ottaminen lukuun se seikka, ett'ei sielu koskaan ole syyn� kuolemaan, vaan ett� sen syyn� on jonkun ruumiin p��elimen turmeltuminen. El�v�n ihmisen ruumis eroaa yht� paljon kuolleen ruumiista kuin kello tai muu itsekseen liikkuva koneisto, joka on kunnossa ja jossa siis on niit� liikkeit� vaikuttava voima, joita varten se on m��r�tty, sek� kaikki, mik� on tarpeellista sen toimintaa varten, eroaa kellosta tai koneesta, joka on mennyt rikki, ja jossa sen liikeperus on lakannut vaikuttamasta. 7. _Lyhyt selitys ruumiinosista ja muutamista ruumiintoimituksista._ Tehd�kseni kysymyksen helpommaksi ymm�rt�� mainitsen t�ss� muutamalla sanalla, mill� tavoin ruumiimme koneisto on kokoonpantu. Jokainen tiet��, ett� meill� on syd�n, aivot, vatsa, lihakset, hermot, valtimot, laskimot ja muita senkaltaisia. Tiedet��n my�s, ett� ne ravintoaineet, jotka sy�mme, joutuvat vatsaan ja suoliin, joista niiden mehu valuu maksaan ja laskimoihin ja sekaantuu niiss� olevaan vereen, n�in lis�ten sit�. Ne, jotka v�h�nkin ovat kuulleet puhuttavan l��ketieteest�, tiet�v�t my�s mink�laatuinen syd�n on ja kuinka laskimoveri helposti alemmasta onttolaskimosta juoksee oikeaan syd�nkammioon ja sielt� keuhkovaltimon kautta keuhkoihin sek� keuhkoista keuhkolaskimon kautta vasempaan syd�nkammioon ja sielt� aortaan, jonka haarat levi�v�t ymp�ri koko ruumiin. Jokainen, jota vanhojen kansojen mielipiteet eiv�t ole saattaneet kokonaan harhaan, ja joka on tutustunut Harveyn tutkimuksiin verenkiertokulusta, ei ep�ilek��n, ett� kaikki valtimot ja laskimot ovat ik��nkuin puroja, joita pitkin veri lakkaamatta nopeasti juoksee. Se alkaa juoksunsa oikeasta syd�nkammiosta keuhkovaltimoa pitkin, jonka haarat hajaantuvat ymp�ri keuhkoja ja sitten yhtyv�t keuhkolaskimon haaroihin, jotka johtavat veren keuhkoista vasempaan syd�nkammioon; siit� veri virtaa aortaan eli isoon valtimoon, jonka ymp�ri ruumista hajaantuneet haarat ovat yhteydess� laskimohaarojen kanssa, jotka taas palauttavat veren oikeaan syd�nkammioon. Siis n�m�t kaksi kammiota ovat kahden sulun kaltaiset, joiden kautta veri kullakin kiertovuorollaan kulkee ruumiin ymp�ri. On my�skin tunnettua, ett� kaikki j�senliikkeet syntyv�t lihaksien avulla, ja ett� n�m�t lihakset ovat niin laaditut, ett� kahdesta vastakkaisesta lihaksesta toinen supistuessaan vet�� puoleensa sen osan ruumista, johon se on kiinnitetty, jolloin sen vastakkainen lihas venyy pitemm�ksi; toiste taas tapahtuu, ett� j�lkim�inen lihas supistuu vet�en luokseen itseens� kiinnitetyn ruumiinosan, jolloin taaskin edellinen lihas laajenee. Lopuksi tiedet��n kaikkien lihasliikkeiden sek� aistimuksien riippuvan hermoista, jotka ovat hienojen rihmojen tai hyvin ohuiden putkien kaltaisia, jotka kaikki l�htev�t aivoista ja sis�lt�v�t, kuten aivotkin, hyvin ohuen ilman tai tuulen kaltaista ainetta, jota kutsutaan elonhengekkeiksi (esprits animaux). 8. _Kaikkien n�iden ruumiintoimitusten perus._ Yleens� ei tiedet�, mill� lailla elonhengekkeet ja hermot synnytt�v�t liikkeen ja aistimukset, eik� tunneta sit� ruumiillista perusta, joka saattaa ne toimimaan. Senp�t�hden tahdon t�ss� uudelleen lyhyesti mainita sen, mit� jo muissa kirjoituksissani olen ohimennen kosketellut, nimitt�in ett� syd�mess�mme on, niinkauan kuin el�mme, jonkunlainen tuli, jota laskimoveri yll�pit��, ja ett� t�m� on kaikkien j�sentemme liikkeiden ruumiillinen alkuperus. 9. _Miten syd�men liike tapahtuu._ Ensiksi se laajentaa syd�men kammioissa olevaa verta; sen johdosta t�m� veri, joka tarvitsee suurempaa tilaa, sy�ksyy oikeasta kammiosta keuhkovaltimoon ja vasemmasta kammiosta aortaan. Niinpian kuin t�m� laajeneminen lakkaa, juoksee heti uutta verta alemmasta onttolaskimosta oikeaan syd�nkammioon ja keuhkolaskimosta vasempaan, sill� jokaisen n�iden nelj�n ontelon aukkojen laitaan on kiinnitettyin� ihol�ms�t, jotka sallivat veren virrata sis�lle syd�meen ainoastaan kahdesta aukosta ja virrata ulos ainoastaan toisesta kahdesta. Syd�meen virrannut uusi veri harvenee heti, kuten edellinenkin, ja niin syntyy syd�men ja suonien tykytys, joka toistuu yht� usein kuin uutta verta virtaa syd�meen. Se aikaansaa my�s verenliikkeen ja panee veren lakkaamatta ja nopeasti kiert�m��n kaikkia valtimoja ja laskimoja. T�ten veri siirt�� syd�mest� saamansa l�mm�n kaikkiin muihin ruumiinosiin ja ravitsee niit�. 10. _Miten elonhengekkeet syntyv�t aivoissa._ Edell�mainittua t�rke�mp��, on, ett� syd�nl�mm�n harventaman veren nopeimmin liikkuvat ja hienoimmat osaset lakkaamatta suurilukuisina rient�v�t aivo-onteloihin. Ne k��ntyv�t juuri sinne, eiv�tk� muuanne, koska kaikki syd�mest� p��valtimoa pitkin l�htev� veri suoraa p��t� kulkee aivoja kohti; ja koska ei kaikki veri, v�ylien ahtauden takia, p��se sinne, niin ne veren osat, jotka ovat keveimmin liikkuvat ja hienoimmat, yksin p��sev�t aivoihin perille, muun veren hajaantuessa ruumiin eri osiin. N�m�t veren hienoimmat osaset ovat juuri elonhengekkeet, eik� niiden tarvitse ollenkaan muuttua aivoissa muuten, kuin eroamalla veren karkeammista osista. Sill� vaikka kutsun veren hienoimpia osasia hengekkeiksi, eiv�t ne kuitenkaan ole muuta kuin pieni� kappaleita, joilla vain on se ominaisuus, ett� ne ovat hyvin pieni� sek� liikkuvat hyvin nopeasti, kuten soihdusta l�htev�t liekin osaset. Ne eiv�t siis viivy miss��n paikassa, ja mik�li niit� joutuu aivo-onteloihin, sik�li niit� poistuu aivohuokosista, joista ne joutuvat hermoihin ja sielt� lihaksiin. T�ten ne synnytt�v�t kaikki mahdolliset ruumiinliikkeet. 11. _Miten lihaksien liikkeet tapahtuvat._ Kuten on mainittu, syntyy j�senten liike siten, ett� toiset lihakset supistuvat ja niiden vastalihakset laajenevat. Ja ainoa syy siihen, ett� toinen lihas supistuu, eik� toinen, on se, ett� siihen aivoista tulee vaikkapa hiukankin enemm�n elonhengekkeit� kuin toiseen. Tosin eiv�t aivoista v�litt�m�sti tulleet hengekkeet yksin jaksa panna lihaksia liikkeelle, vaan ne vaikuttavat molemmissa lihaksissa ennest��n oleviin hengekkeisiin sen, ett� toisen lihaksen hengekkeet kaikki �kki� siirtyv�t toiseen. Siten se lihas, josta hengekkeet ovat l�hteneet, laajenee ja muuttuu hervottomaksi, ja se, joka on t�yttynyt hengekkeill�, pullistuu nopeasti ja vet�� luokseen sen j�senen, jossa se on kiinni. T�m�n saatamme helposti k�sitt��, kun otamme huomioon, ett� aivoista lakkaamatta l�htee ainoastaan varsin pieni joukko elonhengekkeit� kuhunkin lihakseen, mutta ett� jokaisessa lihaksessa itsess��n alati on paljous muita hengekkeit�, jotka liikkuvat hyvin nopeasti, v�list� vain py�rien paikallaan samassa lihaksessa, kun eiv�t kohtaa aukkoja, joista p��sisiv�t pois. Toiste ne taas siirtyv�t vastalihakseen, kun siihen johtavat pienet rei�t aukeavat, joista hengekkeet p��sev�t kulkemaan. N�m�t aukot ovat niin laaditut, ett�, jos aivoista l�hteneist� hengekkeist� toiseen lihakseen siirtyv�t hengekkeet ovat voimakkaammat kuin toiseen siirtyv�t, vaikkapa v�h�ss�kin m��r�ss�, n�m�t hengekkeet avaavat kaikki ne aukot, joista j�lkim�isen lihaksen hengekkeet p��sev�t edelliseen, sek� sulkevat kaikki ne aukot, joista edellisen lihaksen hengekkeet p��sev�t j�lkim�iseen. T�ten kaikki molemmissa lihaksissa olevat elonhengekkeet joutuvat hyvin nopeasti toiseen lihakseen, jonka ne pullistavat ja lyhent�v�t, sill�v�lin kuin vastalihas venyy ja herpoaa. 12. _Kuinka ulkoesineet vaikuttavat aistimiin._ T�ss� on viel� otettava selville, miksi elonhengekkeet eiv�t aina samalla tavalla virtaa aivoista lihaksiin ja miksi niit� v�list� tulee toiseen lihakseen enemm�n kuin toiseen. Yksi syy on sielun toiminta, kuten my�hemmin olen osottava. Sit�paitsi on kaksi muuta syyt�, jotka yksist��n johtuvat ruumiista, ja jotka tulee ottaa huomioon. Ensim�inen niist� piilee niiden liikkeiden erilaisuudessa, jotka ulkoesineet her�tt�v�t aistimissa, josta seikasta olen laajasti puhunut _Dioptriikiss�_. Mutta jotta niiden, jotka lukevat t�t� teosta, ei tarvitsisi t�h�n kohtaan perehty�kseen lukea muita teoksia, tahdon t�ss� toistaa, ett� hermoissa saattaa huomata kolme eri osaa, nimitt�in ensiksi ytimen eli sis�isen aineen, joka hienojen s�ikeiden muodossa l�htee aivoista, joista se saa alkunsa, ulottuen j�senten p�ihin saakka, joihin n�m�t s�ikeet ovat kiinnittynein�. Toiseksi niiss� huomataan kesi, joka ymp�r�i ydint�, ja joka on yhteydess� aivokeden kanssa sek� muodostaa ohuita putkia, joiden sis�ll� hermos�ikeet ovat; kolmanneksi vihdoin elonhengekkeet, jotka, kulkien n�it� putkia my�ten aivoista lihaksiin, vaikuttavat sen, ett� mainitut s�ikeet ovat vallan vapaina ja j�nnitettyin�. Kun, n�in ollen, pieninkin seikka panee sen ruumiinosan liikkeelle, johon hermo p��ttyy, niin liikkuu my�skin se aivojen kohta, josta mainittu hermo l�htee, samoin kuin nuoran toinen p�� liikkuu, toisesta vedett�ess�. 13. _Ulkoesineiden vaikutus saattaa eri tavalla johtaa elonhengekkeit� lihaksiin._ _Dioptriikiss�_ olen my�skin osottanut, kuinka ainoastaan senkautta voimme n�hd� esineit�, ett� ne l�pikuultavien kappaleiden avulla, jotka ovat niiden ja meid�n v�lill�, panevat v�r�j�m��n hienot silmiemme pohjalla olevat n�k�hermot ja samalla ne aivojen kohdat, joista n�m�t hermot l�htev�t. N�m�t v�r�htelev�t eri tavoin ja sen mukaan n�emme erilaisuutta esineiss�. Silmiss� syntyv�t hermos�ikeet eiv�t v�litt�m�sti kuvaile sielulle esineit�, vaan sen tekev�t aivosolujen liikkeet. T�m�n esimerkin avulla k�sit�mme helposti, mitenk� ��net, hajut, maut, l�mp�, kipu, n�lk�, jano ja yleens� kaikki aistimuksiemme esineet kuin my�s sis�iset halumme aikaansaavat hermojen liikett�, joka niit� my�ten siirtyy aivoihin. Paitsi ett� n�m�t aivosolujen eri liikkeet her�tt�v�t sielussamme eri tunteita, saattavat ne ilman sielun vaikutustakin aikaansaada sen, ett� elonhengekkeet pikemmin kulkevat toiseen lihakseen kuin toiseen, ja t�ten liikuttaa j�seni�mme, kuten t�ss� aion esimerkill� osottaa. Jos joku nopeasti ty�nt�� k�tt�ns� silmi�mme kohti, ik��nkuin aikoen ly�d�, on meid�n vaikea olla sulkematta silmi�, vaikka tied�mme, ett� h�n on yst�v�mme ja tekee tuon vain pilalla, eik� suinkaan aio meit� vahingottaa. T�m� osottaa, ett'eiv�t silm�mme sulkeudu sielumme vaikutuksesta, koska tuo silmien ummistaminen tapahtuu vasten tahtoamme, jonka ilmaukset ovat sielun ainoa tai ainakin p��asiallinen toiminta, vaan ett� ne sulkeutuvat sent�hden, ett� ruumiimme koneisto on siten laadittu, ett� k�den liike silmi�mme kohti her�tt�� toisen kiihotuksen aivoissamme, jotka l�hett�v�t elonhengekkeit� silm�luomiamme sulkeviin lihaksiin. 14. _Elonhengekkeiden erilaisuus saattaa my�s muuttaa niiden kulun._ Toinen seikka, joka vaikuttaa, ett� elonhengekkeet kulkevat eri tavalla lihaksiin, on n�iden hengekkeiden ep�tasainen liike ja niiden osasien erimuotoisuus. Kun muutamat n�ist� osasista ovat suuremmat ja liikkuvat nopeammin kuin toiset, kulkevat ne lyhint� tiet� aivojen onteloissa ja huokosissa ja siirtyv�t sent�hden muihin lihaksiin kuin ne siirtyisiv�t, jos ne olisivat heikommat. 15. _Syyt elonhengekkeiden erilaisuuteen._ T�m� erilaisuus saattaa johtua niiden aineiden erilaatuisuudesta, joista ne ovat muodostuneet, kuten huomataan niiss� henkil�iss�, jotka ovat juoneet paljon viini�. T�m�n viinin h�yryt siirtyv�t nopeasti vereen ja nousevat syd�mest� aivoihin, joissa ne muuttuvat hengekkeiksi. N�m�t ovat tavallisia hengekkeit� voimakkaammat ja lukuisammat ja kykenev�t siis liikuttamaan ruumista monella omituisella tavalla. Elonhengekkeiden erilaisuus voi my�s johtua syd�men, maksan, vatsan, pernan ja kaikkien elonhengekkeit� muodostavien ruumiinelinten tilasta. Etenkin on otettava huomioon muutamat hienot, syd�men pohjalla olevat hermot, jotka aikaansaavat syd�naukkojen laajenemisen ja supistumisen, joidenka johdosta syd�mess� oleva veri laajenee suuremmassa tai pienemm�ss� m��rin ja n�in synnytt�� erilaisia hengekkeit�. Vaikka syd�meen saapuva veri tulee kaikista ruumiinosista, tapahtuu v�list�, ett� se tulee kovemmalla vauhdilla toisesta kuin toisesta ruumiinosasta senvuoksi, ett� noissa osissa olevat hermot ja lihakset panevat veren kovempaan liikkeesen. T�m�n vuoksi n�ist� osista tuleva veri laajenee syd�mess� eri tavoin ja synnytt�� erilaatuisia hengekkeit�. Niin esimerkiksi se veri, joka tulee maksan alaosasta, jossa sappi sijaitsee, laajenee syd�mess� toisin kuin pernasta tuleva veri, ja t�m� taaskin toisin kuin laskimoista, k�sivarsista ja s��rist� tuleva, ja t�m� vihdoin vallan toisin kuin ruoka-aineiden mehu, joka juuri l�hdetty��n mahasta ja suolista, nopeasti maksan kautta kulkee syd�meen. 16. _Miten aistimuksemme ja elonhengekkeet sielun avutta voivat liikuttaa kaikkia ruumiin j�seni�._ Ruumiimme koneisto on niin laadittu, ett� kaikki elonhengekkeiden liikkuessa tapahtuvat muutokset saattavat avata muutamia aivosoluja enemm�n kuin toisia. Kun taas joku n�ist� soluista tavallista v�h�nkin enemm�n avautuu tai sulkeutuu aistihermojen vaikutuksesta, muuttuu hengekkeiden liike jossakin m��rin, ja ne siirtyv�t ruumiin liikelihaksiin, jotka aikaansaavat ruumiissa sellaisen liikkeen, kuin t�llaisten olosuhteiden vallitessa tavallisesti havaitaan. Sent�hden kaikki ne ruumiinliikkeet, jotka tapahtuvat ilman tahdon v�lityst�, kuten usein hengitt�ess�mme, astuessamme, sy�dess�mme ja sanalla sanoen kaikissa niiss� toimituksissamme, jotka meill� ovat yht�l�iset kuin el�imill�, johtuvat yksist��n j�sentemme muodostuksesta ja elonhengekkeiden kulusta, jotka viimeksimainitut syd�nl�mm�n liikuttamina yht� luonnollisesti ilmestyv�t aivoihin, hermoihin ja lihaksiin, kuin kellon liike syntyy yksist��n sen pontimen voiman ja sen rattaiden muodon vaikutuksesta. 17. _Sielun toimitukset._ Tarkastettuamme kaikkia niit� toimituksia, jotka ovat yksist��n ruumiiseen kuuluvat, huomaamme helposti, ett'ei meiss� ole mit��n muuta toimitusta, jota saattaisimme pit�� sieluun kuuluvana, kuin ajatuksemme, jotka ovat kahta laatua, nimitt�in ne, jotka muodostavat sielun toimivan tilan, ja ne, jotka muodostavat sielun vastaanottavan eli k�rsiv�n tilan. Edellisell� tarkoitan kaikkea tahtomista, koska kokemuksesta tied�mme kaikkien tahdonilmaustemme suorastaan johtuvan sielustamme ja yksinomaan riippuvan siit�. P�invastoin saatamme yleens� kutsua sielun k�rsiv�ksi tilaksi kaikkia meiss� olevia mietteit� ja tajunnantiloja, koska sielu ei niit� useinkaan synnyt� sellaisina kuin ne ovat, vaan vastaanottaa ne aina mielikuvituksen kautta muista esineist�. 18. _Tahdosta._ Tahtomisemme on kahdenlainen. Toinen rajoittuu sieluun ja ilmenee esim. silloin kun haluamme rakastaa Jumalaa tai yleens� kiinnitt�� ajatuksemme johonkin aineettomaan seikkaan. Toinen p��ttyy ruumiiseemme; jos n�et esim. p��t�mme l�hte� k�velem��n, seuraa siit�, ett� jalkamme liikkuvat ja me astumme. 19. _Mielteist�._ Mielteemme ovat my�skin kahta eri laatua; toiset ovat sielun, toiset ruumiin synnytt�m�t. Edelliset ovat tahtomisemme ja kaikkien siit� riippuvien mielikuvien tai ajatuksien tietoisuutta. Sill� emme voi tahtoa mit��n seikkaa tiet�m�tt� ett� sit� tahdomme. Ja vaikka tahtominen, sieluumme n�hden, on toimintaa, voimme sanoa, ett� t�m�n tahtomisen tietoisuus on k�rsiv� sieluntila. Mutta koska tahtominen ja sen tietoisuus itse teossa on sama seikka, muodostetaan, kuten aina, nimitys arvokkaamman ominaisuuden mukaan, ja senvuoksi tahtomista tavallisesti ei kutsuta k�rsiv�ksi, vaan toimivaksi sieluntilaksi. 20. _Mielikuvituksista ja muista sielun synnytt�mist� ajatuksista._ Kun sielumme koettaa kuvitella jotakin olematonta seikkaa, kuten esim. taikalinnaa tai kimeraa,[1] tai kun se kiinnitt�� huomionsa sellaiseen seikkaan, jota ei voi aistimilla havaita eik� havainnollisesti kuvata, kun esim. ruvetaan tarkastamaan omaa olemusta, niin t�ll�in syntyv�t mielteet johtuvat etup��ss� tahdosta, joka ne saattaa tajuntaan. T�m�n vuoksi niit� tavallisesti pidet��n toimivina eik� k�rsivin� sieluntiloina. [1] Kimera: Kreikkalaisessa tarustossa esiintyv� hirvi�, jolla kuviteltiin olevan jalopeuran p��, vuohen ruumis ja lohik��rmeen pyrst�. Suom. huom. 21. _Ruumiin aiheuttamista mielikuvista._ Useimmat ruumiin aiheuttamista mielteist� ovat hermoista riippuvaiset; mutta on my�skin sellaisia, jotka eiv�t niist� riipu, ja n�it� kutsutaan mielikuviksi, vallan kuin edell�mainittuja, joista ne eroavat ainoastaan siin�, ett'ei tahto ole osallisena niiden synnytt�misess�. Niit� ei siis saata lukea sielun toimintoihin kuuluviksi; ne n�et syntyv�t vain siit�, ett� elonhengekkeet liikkuvat eri lailla ja, kohdattuaan aivoissa aikaisempien mielteiden j�lki�, satunnaisesti kulkevat erityisten huokosten kautta. Senlaatuiset ovat unenn�k�mme ja usein haavekuvamme hereill� ollessamme, kun ajatuksemme vapaasti harhailevat, kiintym�tt� mihink��n itselleen olennoiseen seikkaan. Muutamat n�ist� mielikuvista kuuluvat sielun k�rsiv��n tilaan, jos k�sit�mme t�m�n nimityksen sen varsinaisessa ja t�ydellisess� merkityksess�, ja niit� saattaa kaikkia pit�� sin�, jos tuo nimitys k�sitet��n yleisemm�ss� merkityksess�. Mutta niiden vaikuttava syy ei ole yht� selv� ja tarkka kuin niiden mielteiden, jotka sielu vastaanottaa hermojen v�lityksell�; ne ovat vain kuin n�iden j�lkim�isten varjoja tai kuvia, ja ennenkuin voimme niit� k�sitt��, t�ytyy meid�n tuntea noiden hermojen v�litt�mien mielteiden ominaisuudet. 22. _Muiden mielteiden ominaisuuksista._ Kaikki muut mielteet, joita en viel� ole selitt�nyt, tulevat sieluun hermojen v�lityksell�; toisille on omituista se, ett� ne kohdistuvat ulkoesineisiin, jotka panevat aistimemme toimimaan, toisille taas se, ett� ne kohdistuvat sieluumme. 23. _Ulkoesineiden synnytt�mist� mielteist�._ Ulkoesineiden, s. o. aistimuksiemme esineiden aiheuttamat mielteet syntyv�t, ainakin silloin kun k�sityksemme ovat oikeat, n�iden esineiden vaikutuksesta, jotka aikaansaamalla kiihotusta ulkonaisissa aistielimiss�, siirt�v�t t�m�n kiihotuksen hermojen avulla my�skin aivoihin ja saattavat sen aivoille havaituksi. Kun siis n�emme liekin valon tai kuulemme kellon ��nen, ovat t�m� valo ja t�m� ��ni kaksi eri toimintaa, jotka, her�tt�m�ll� kaksi eri kiihotusta joissakin hermoissamme, my�skin aikaansaavat kiihotusta aivoissa ja aiheuttavat sielussa kahden eri mielteen syntymisen, jotka siihen m��r��n kohdistamme niihin esineisiin, joiden oletamme olevan n�iden mielteiden syin�, ett� luulemme n�kev�mme itse liekin ja kuulevamme itse kellon, emmek� ajattele kokevamme vain n�iden seikkojen aiheuttamaa aivokiihotusta. 24. _Ruumiimme aiheuttamista mielteist�._ Ruumiimme tai jonkun sen osan synnytt�m�t mielteet ovat n�lk�, jano ja luonnolliset halut, joihin voimme liitt�� kivun, l�mm�n sek� ruumiilliset vietit, joiden tunnemme sijaitsevan ik��nkuin j�seniss�mme, emmek� ulkoesineiss�. Saatamme n�et samaan aikaan ja samojen hermojen v�lityksell� tuntea, ett� k�temme on kylm� ja ett� liekki, jota se l�hestyy, on kuuma, tai p�invastoin, ett� k�si on l�mmin ja sit� ymp�r�iv� ilma kylm�. T�ss� ei ole mit��n erotusta sen mielteen v�lill�, joka saattaa meid�t tuntemaan k�dess�mme olevaa l�mp�� tai kylmyytt�, ja sen, joka saattaa meid�t tuntemaan ulkopuolelta tulevaa l�mmint� ja kylm��. Ainoastaan siksi, ett� toinen n�ist� mielteist� seuraa toista, luulemme, ett� edellinen jo on meiss�, ja ett� se, joka seuraa, ei viel� ole meiss�, vaan on siin� esineess�, joka sen on aiheuttanut. 25. _Sieluumme kuuluvista mielteist�._ Ne mielteet, jotka k�sit�mme yksist��n sieluun kuuluviksi, ovat senlaatuiset, ett� havaitsemme niiden vaikutukset sielussa itsess�, ja ettemme yleens� tunne mit��n l�heisi� syyt�, joista saattaisimme ne johtaa. Sellaisia ovat ilon ja vihan tunteet, ja muut senkaltaiset, jotka syntyv�t meiss� v�list� hermoja kiihottavien esineiden, v�list� my�s muiden syiden vaikutuksesta. Jos kohta kaikki mielteemme ulkoesineist� sek� my�s ruumiimme eri toimituksista sieluumme n�hden, ovat varsinaisesti k�rsivi� sieluntiloja, kun asia katsotaan yleisemm�lt� kannalta, niin tarkoitetaan niill� tavallisesti kuitenkin sellaisia mielteit�, jotka rajoittuvat yksinomaan sieluun, ja n�it� viimeksimainittuja, eli mielenliikutuksia, olen t�ss� aikonut selitt��. 26. _Ne mielikuvat, jotka vain ovat riippuvaiset elonhengekkeiden satunnaisesta liikunnosta, voivat yht� hyvin olla todellisia mielenliikutuksia kuin hermoista riippuvat mielteet._ Tulee huomata, ett� sielu voi tajuta kaikki ne seikat, jotka se havaitsee hermojen v�lityksell�, my�skin elonhengekkeiden satunnaisen liikkeen avulla. Ero on vain siin�, ett� hermojen aivoihin johtamat mielikuvat tavallisesti ovat vilkkaammat ja selvemm�t kuin elonhengekkeiden johtamat. T�m�n t�hden olen pyk�l�ss� 21 kutsunut j�lkim�isi� edellisten varjoiksi tai kuviksi. V�list� n�m�t kuvat ovat niin esitt�miens� esineiden kaltaiset, ett� voimme erehtyen luulla niit� n�iksi esineiksi, joko ulkoesineiksi tai joksikin ruumiimme osaksi. Mit� mielenliikutuksiin tulee, ei niiden laita ole sama, koska ne ovat niin l�heisesti ja sis�isesti sielun yhteydess�, ett� sielun on mahdoton tuntea niit� muunlaisina kuin ne todella ovat. Niinp� usein nukkuessamme, jopa v�list� hereill� ollessamme, kuvittelemme jotakin seikkaa niin el�v�sti, ett� luulemme n�kev�mme sen edess�mme tai tuntevamme sen ruumiissamme, vaikka se ei ollenkaan ole siin�. Mutta emme edes nukkuessamme ja unta n�hdess�mme saata tuntea itse�mme surullisiksi tai muun mielenliikutuksen valtaamiksi, ellei sielussa todella ole t�llaista mielenliikutusta. 27. _Mielenliikutuksien m��ritys._ Tarkastettuamme miss� suhteessa mielenliikutukset eroavat kaikista muista sielun mielteist�, saatamme yleens� m��ritell� niit� mielteiksi, tunteiksi tai sielun kiihotustiloiksi, jotka rajoittuvat yksist��n sieluun, ja joita elonhengekkeiden erityiset liikkeet synnytt�v�t, yll�pit�v�t ja vahvistavat. 28. _T�m�n m��rityksen alkuosan selitys._ Mielenliikutuksia voimme sanoa mielteiksi, koska t�ll� sanalla yleens� tarkoitetaan sellaista sieluntilaa, joka ei ole toimintaa eik� tahtomista, eik� selv�� tiet�mist�. Sill� kokemus opettaa, etteiv�t ne, jotka ovat enimmin mielenliikutuksiensa valloissa, tunne niit� paraiten. Mielenliikutukset ovat n�et sellaisia mielteit�, jotka sielun ja ruumiin l�heinen yhteys saattaa sekaviksi ja himmeiksi. Niit� saatamme my�skin kutsua tunteiksi, koska sielu vastaanottaa tajunnan niist� samalla tavoin kuin tajunnan ulkoesineist�. Mutta paremmin viel� saatamme kutsua niit� sielun kiihotuksiksi, ei ainoastaan senvuoksi, ett� voimme antaa t�m�n nimityksen kaikille sielunel�m�ss� tapahtuville muutoksille s. o. kaikille siin� syntyville ajatuksille, vaan p��asiallisesti senvuoksi, ett� mielenliikutukset kaikista ajatuksista enimmin kiihottavat ja j�rkytt�v�t sielua. 29. _Yll�olevan m��rityksen j�lkim�isen osan selitys._ Toistan viel�, ett� mielenliikutukset rajoittuvat yksinomaan sieluun, erottaakseni ne muista mielteist�, jotka ovat osaksi ulkoesineiden aiheuttamat, kuten hajut, ��net, v�rit, osaksi ruumiimme aikaansaamat, kuten n�lk�, jano ja kipu. Toistan edelleen, ett� mielenliikutukset ovat elonhengekkeiden erityisten liikkeiden synnytt�m�t, yll�pit�m�t ja vahvistamat, erottaakseni ne tahdon toimituksista, jotka tosin my�s ovat sielumme kiihotustiloja, mutta jotka ovat sielumme itsens� synnytt�m�t. Viel� tahdon osottaa niiden viimeisen ja l�himm�n syyn, joka erottaa ne muista tunteista. 30. _Sielu on yhteydess� kaikkien ruumiinosien kanssa._ K�sitt��ksemme paremmin kaikki n�m�t seikat, tulee meid�n tiet��, ett� sielu todella on yhteydess� koko ruumiin kanssa, sek� ottaa huomioon, ett'ei se sijaitse erityisesti miss��n ruumiinosassa, sill� ruumis on yksijaksoinen ja jossakin suhteessa jakamaton, koska sen elimet ovat sellaisessa keskin�isess� yhteydess�, ett� koko ruumis tulee puutteelliseksi, jos joku sen osista poistetaan. Sielu taas on senluontoinen, ett'ei sill� ollenkaan ole ulottuvaisuutta eik� muita aineen ominaisuuksia, josta ruumis on kokoonpantu; se on vain yhteydess� kaikkien ruumiin elinten kanssa. Emme n�et voi kuvitella olevaksi puolta tai kolmannesta sielua, emmek� sellaista rajoitettua avaruutta, johon se sis�ltyisi; se ei liioin pienene, jos joku ruumiinosa poistetaan, mutta se eroaa kokonaan ruumiista, jos ruumiin elinten kokonaisuuden yhteys hajoitetaan. 31. _Aivoissa on pieni rauhanen, jossa sielu toimii tehokkaammin kuin muissa ruumiinosissa._ Vaikka sielu on yhteydess� koko ruumiin kanssa, on ruumiissa kuitenkin kohta, jossa sielu toimii tehokkaammin kuin muissa ruumiinosissa. Sin� pidet��n tavallisesti aivoja tai syd�nt�; aivoja, koska aistielimet p��ttyv�t niihin, syd�nt�, koska siin� luulemme tuntevamme mielenliikutuksiemme sijaitsevan. Mutta asiaa huolellisesti tutkittuani luulen selv�sti huomanneeni, ett'ei se paikka miss� sielun v�lit�n toiminta tapahtuu, suinkaan ole syd�n, eik� my�sk��n aivot kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan aivojen sisin osa, jossa on hyvin pieni rauhanen keskell� aivoainesta. T�m� rauhanen riippuu sen suonen yl�puolella, jonka kautta etumaisten aivolokerojen elonhengekkeet ovat yhteydess� taaempien lokeroiden hengekkeiden kanssa, sill� tavoin, ett� t�m�n rauhasen pienimm�tkit liikkeet melkoisesti muuttavat elonhengekkeiden kulun ja ett� pienimm�tkin muutokset n�iden hengekkeiden kulussa puolestaan voivat suuressa m��rin muuttaa t�m�n rauhasen liikkeit�. 32. _Mitenk� huomaamme t�m�n rauhasen olevan sielun p��olopaikan._ Perusteeni, jonka nojalla sain sen vakaumuksen, ett'ei sielulla ruumiissamme voi olla mit��n muuta paikkaa, jossa se harjottaa v�lit�nt� toimintaansa, kuin t�m� rauhanen, on se, ett� kaikki muut aivojen osat ovat kaksinkertaiset, kuten my�skin silm�mme, k�temme, korvamme ja kaikki ulkoaistimemme. Ja koska meill� samasta seikasta samalla hetkell� saattaa olla vain yksi ja yksinkertainen ajatus, on v�ltt�m�t�nt�, ett� ruumiissa on paikka, jossa silmist� tulevat kaksoiskuvat ja muiden kaksinkertaisten aistimien yhdest� ainoasta esineest� vastaanottamat kaksoismielteet voivat sulautua yhdeksi ennenkuin ne saapuvat sieluun, jotta ei sielu havaitsisi kahta esinett� yhden asemesta. Helposti havaitsemme, ett� yll�mainittu rauhanen on sopiva paikka, jossa mielteet yhdistyv�t aivolokeroita t�ytt�vien elonhengekkeiden v�lityksell�. Ei n�et ole yht��n toista paikkaa koko ruumiissa, miss� t�m� yhdistyminen n�in saattaisi tapahtua. 33. _Mielenliikutuksien paikka ei ole syd�n._ Se mielipide, ett� mielenliikutukset sijaitsevat syd�mess�, ei ole mink��n arvoinen, sill� se perustuu vain siihen kokemukseen, ett� mielenliikutukset syd�mess� synnytt�v�t jonkunmoista kiihotusta. On my�skin helppo havaita, ett� tunnemme t�m�n kiihotuksen syd�mess� ainoastaan ohuen hermon v�lityksell�, joka kulkee aivoista syd�meen, samoin kuin tunnemme kivun jalassa jalkahermojen v�lityksell� ja havaitsemme t�hti� taivaalla niiden valon ja n�k�hermojemme avulla. On siis yht� v�h�n tarpeellista, ett� sielu v�litt�m�sti vaikuttaa syd�mess� havaitakseen siin� mielenliikutuksia, kuin ett� sen tulee olla taivaalla n�hd�kseen t�hti�. 34. _Sielun ja ruumiin vuorovaikutuksesta._ Sielun p��olopaikka on siis aivojen keskiosassa sijaitseva pieni rauhanen, josta sielu s�teilee koko ruumiiseen elonhengekkeiden, hermojen, jopa verenkin avulla, joka vastaanottaa hengekkeiden vaikutuksia ja voi vied� ne pitkin valtimoja kaikkiin j�seniin. Muistakaamme lis�ksi siit�, mit� edell� on sanottu ruumiin koneistosta, ett� hienot hermos�ikeet ovat niin jakautuneina koko ruumiissa, ett� ne aistimuksien vaikuttamien erilaisten liikkeiden johdosta eri lailla aukaisevat aivohuokosia. Siit� on seurauksena, ett� aivoissa olevat elonhengekkeet kulkevat eri tavoin lihaksiin ja liikuttavat n�in lihaksia kaikilla mahdollisilla tavoilla. My�skin muut syyt, joiden seurauksena elonhengekkeiden eri liikkeet ovat, saattavat johtaa n�it� eri lihaksiin, ja lis�ksi tuo pieni rauhanen, sielun p��olopaikka, riippuu hengekkeit� sis�lt�vien lokeroiden v�lill� siten, ett� se hengekkeiden vaikutuksesta voi liikkua yht� monella eri tavalla, kuin esineiss� on havaittavissa erilaisuuksia. Mutta sielu voi my�skin liikuttaa t�t� rauhasta monella eri tavalla, sill� sielu on senlaatuinen, ett� se vastaanottaa yht� monta eri miellett� kuin t�ss� rauhasessa on erilaisia liikkeit�. Ruumiin koneistokin on siten laadittu, ett� sielun tai muun syyn vaikuttamat aivorauhasen liikkeet sy�ksev�t sen l�hell� olevat elonhengekkeet aivohuokosiin, josta hermot johtavat ne lihaksiin n�in synnytt�en j�senten liikkeet. 35. _Esimerkki siit�, kuinka esineiden vaikuttamat mielteet yhdistyv�t aivojen keskell� olevaan rauhaseen._ Jos esim. n�emme el�imen tulevan meit� kohti, niin sen ruumiista heijastuva valo luo siit� kaksi kuvaa, yhden kumpaankin silm��mme, ja n�ist� kahdesta kuvasta syntyy n�k�hermojen avulla toista kaksi kuvaa silm�kuoppien kohdalla olevan aivokuoren sis�puolelle. Siit� n�m�t kuvat elonhengekkeiden avulla, jotka t�ytt�v�t n�m�t lokerot, s�teilev�t hengekkeiden ymp�r�im�� rauhasta kohti siten, ett� jokaista toisen kuvan pistett� muodostava liike kulkee samaan rauhasen pisteeseen, johon vastaava toisen kuvan pistett� muodostava liike kulkee. T�m�n rauhasen piste vaikuttaa v�litt�m�sti sieluun, ja n�in havaitsee sielu el�imen kuvan. 36. _Tavasta, jolla mielenliikutukset syntyv�t sielussa._ Jos �skenmainitun el�imen muoto on hyvin omituinen ja kauhistuttava, s. o. jos se paljon muistuttaa niit� seikkoja, jotka ennen ovat vahingottaneet ruumistamme, niin sielussa syntyy pelon mielenliikutus ja sitten joko rohkeuden tai tuskan ja kauhistuksen mielenliikutukset, riippuen ruumiin laadusta ja sielun voimakkaisuudesta sek� siit�, olemmeko ennen puolustuksen tai paon kautta pelastuneet siit� uhkaavasta vaarasta, jota mainittu el�imen ilmestyminen muistuttaa. T�m�n johdosta n�et tapahtuu muutamien ihmisten aivoissa sellainen kiihotus, ett� rauhasessa muodostuneen kuvan liikuttamat elonhengekkeet osaksi kulkevat niihin hermoihin, jotka k��nt�v�t sel�n ja panevat jalat liikkeelle pakoa varten. Osa n�it� hengekkeit� taas kulkee niihin hermoihin, jotka laajentavat ja supistavat syd�men aukkoja, tai niihin, jotka siten liikuttavat niit� ruumiinosia, joista veri virtaa syd�meen, ett� t�m� veri syd�mess� harvenee toisin kuin tavallisesti ja sent�hden l�hett�� aivoihin sellaisia elonhengekkeit�, jotka yll�pit�v�t ja vahvistavat pelon tunnetta, s. o. sellaisia hengekkeit�, jotka pysytt�v�t auki tai aukaisevat ne aivohuokoset, jotka johtavat mainittuihin hermoihin. Sill� yksist��n senkautta, ett� n�m�t hengekkeet siirtyv�t mainittuihin huokosiin, synnytt�v�t ne t�ss� rauhasessa erityisen liikkeen, jonka luonto on niin laatinut, ett� se ilmaisee sielulle t�m�nlaisen mielenliikutuksen. Koska n�m�t aivohuokoset ovat etup��ss� yhteydess� niiden ohuiden hermojen kanssa, jotka laajentavat tai supistavat syd�naukkoja, tuntee sielu mielenliikutuksen etenkin syd�mess�. 37. _Kaikki mielenliikutukset n�ytt�v�t olevan jonkun elonhengekkeiden liikkeen synnytt�m�t._ Kaikki muutkin mielenliikutukset syntyv�t samoin etup��ss� niiden elonhengekkeiden vaikutuksesta, jotka sijaitsevat aivoissa, mik�li ne sielt� kulkevat niihin hermoihin, jotka laajentavat ja supistavat syd�naukkoja, tai jotka eri tavoin sy�ksev�t sinne verta muista ruumiinosista tai mill� muulla tavalla tahansa yll�pit�v�t samaa mielenliikutusta. N�in selvi��, miksi �skeisess� m��rityksess�ni mainitsin mielenliikutuksien syntyv�n jonkun erityisen hengekkeiden liikkeen kautta. 38. _Esimerkki sellaisista ruumiinliikkeist�, jotka ovat mielenliikutuksien seurauksena ja jotka eiv�t ole riippuvaisia sielusta._ Elonhengekkeiden syd�nhermoihin kulkeva virta on riitt�v� antamaan rauhaselle sen liikkeen, joka her�tt�� sielussa pelon tunteen; samoin aikaansaavat elonhengekkeet my�s yksist��n senkautta, ett� ne samanaikaisesti virtaavat niihin hermoihin, jotka panevat jalat pakenevaan liikkeeseen, toisen liikkeen rauhasessa. T�m�n liikkeen johdosta sielu havaitsee paon, ja n�in siis pako voi synty� ruumiissa yksist��n sen elinten vaikutuksesta, ilman sielun osanottoa. 39. _Kuinka sama syy eri ihmisiss� saattaa synnytt�� eri mielenliikutuksia._ Sama mielle, jonka hirvitt�v�n seikan l�heisyys synnytt�� rauhasessa ja joka toisissa henkil�iss� her�tt�� pelkoa, saattaa toisissa synnytt�� rohkeutta ja uskaliaisuutta. Kaikkien aivot n�et eiv�t ole samoin laaditut; sama rauhasen liike, joka toisissa v�litt�� pelon tunteen syntymist�, vaikuttaa toisissa sen, ett� elonhengekkeet siirtyv�t aivohuokosiin, joista ne kulkevat osaksi niihin hermoihin, jotka panevat k�det puolustavaan liikkeeseen, osaksi niihin, jotka sy�ksev�t veren syd�nt� kohti, synnytt�en sellaisia elonhengekkeit�, jotka ovat omiaan jatkamaan puolustusta ja kiinnitt�m��n siihen tahtoa. 40. _Mielenliikutuksien p��vaikutus._ Huomattakoon, ett� kaikkien inhimillisten mielenliikutuksien p��vaikutus on se, ett� ne kiihottavat sielua tahtomaan niit� seikkoja, joita vastaanottamaan ne valmistavat ruumiin. Siten pelon tunne her�tt�� pakenemisen tahdon, rohkeus taistelemisen tahdon, j. n. e. 41. _Sielun vaikutusvoimasta ruumiiseen n�hden._ Tahto on luonnostaan niin vapaa, ett'ei sit� koskaan voida pakottaa. Olen ennen sielussa erottanut kaksi tilaa, nimitt�in toimivan tilan, eli tahdonilmaukset, ja k�rsiv�n tilan, t�m�n nimityksen laajimmassa merkityksess�, joka k�sitt�� kaikenlaisia mielteit�. Edelliset n�ist� ovat ehdottomasti sielun vallassa ja ruumis saattaa ainoastaan v�lillisesti muuttaa niit�. J�lkim�iset p�invastoin riippuvat kokonaan niit� m��r��vist� toiminnoista, ja sielu voi ainoastaan v�lillisesti muuttaa ne, lukuunottamatta sit� tapausta, kun se itse on niiden syyn�. Ja koko sielun toiminta on siin�, ett� se tahtoessaan jotakin, panee rauhasen, johon se on l�heisesti yhdistynyt, liikkumaan tavalla, joka aikaansaa sielun tahtoman vaikutuksen. 42. _Mitenk� palautamme muistiimme mielteen jostakin seikasta._ Kun sielu tahtoo palauttaa muistiin jonkun seikan, panee tahto rauhasen heilumaan eri tahoille ja se sy�ksee elonhengekkeit� aivojen eri osiin, kunnes ne tapaavat ne j�ljet, jotka muistiin palautettava seikka on j�tt�nyt aivoihin. N�m�t j�ljet n�et ovat aivohuokosia, joiden kautta elonhengekkeet aikaisemmin ovat kulkeneet kysymyksess� olevan seikan mielikuvaa kohti, ja n�m�t huokoset avautuvat senvuoksi helpommin toistamiseen niille elonhengekkeille, jotka siirtyv�t niit� kohti. Saapuessaan n�iden huokosten luo, mainitut elonhengekkeet siis siirtyv�t helpommin niihin kuin muihin ja aikaansaavat siten rauhasessa liikkeen, joka her�tt�� sielussa mielteen samasta esineest�, jonka se tahtoi palauttaa muistiin. 43. _Miten sielun kuvitteleminen tapahtuu, miten se voi olla tarkkaavainen ja liikuttaa ruumista._ Kun tahdomme kuvitella jotakin, jota emme koskaan ole n�hneet, panee tahto rauhasen heilumaan niin, ett� elonhengekkeet siirtyv�t niihin aivosoluihin, joiden aukoista kysymyksess� oleva mielle ilmestyy. Kun tahdomme pys�ytt�� tarkkaavaisuutemme kohdistaaksemme sen joksikin aikaa johonkin esineeseen, pid�tt�� tahto rauhasta sen ajan samassa paikassa; ja jos tahdomme astua tai muuten liikuttaa ruumistamme, panee tahto rauhasen siirt�m��n elonhengekkeit� t�t� aikaansaaviin lihaksiin. 44. _Jokainen tahdonilmaus on yhdistynyt johonkin rauhasen liikkeeseen, mutta taitavuuden ja tottumuksen avulla saattavat tahdonilmaukset liitty� muihinkin liikkeisiin._ Tahto ei aina ole liikkeidemme alkuvaikutin eik� yleens� sellaisen seikan vaikuttaja, josta liike seuraa. T�ss� n�et on vaihtelevaisuutta sen mukaan kuin luonto tai tottumus eri tavalla on yhdist�nyt jokaisen rauhasen liikkeen jokaiseen ajatukseen. Jos esim. tahdomme asettaa silm�mme tarkastamaan kaukaista esinett�, niin tahto laajentaa silm�ter��, ja jos rupeamme katselemaan l�heist� esinett�, niin tahto supistaa silm�ter��. Mutta jos vain tahdomme laajentaa silm�ter��, emme voi sit� tehd�, vaikka kuinka tahtoisimme, koska luonto ei ole yhdist�nyt sit� rauhasen liikett�, joka siirt�� elonhengekkeit� n�k�hermoihin silm�ter�n laajentamista tai supistamista varten, sellaiseen tahdontoimintaan, joka yksist��n aikaansaisi n�m�t muutokset silm�ter�n ko'ossa, vaan siihen tahdontoimintaan, jonka seurauksena on kaukaisen tai l�heisen esineen tarkastaminen. Ja jos me puhuessamme ajattelemme ainoastaan sit�, mit� aiomme sanoa, liikkuvat kielemme ja huulemme paljoa nopeammin ja paremmin, kuin jos tuumisimme, miten liikuttaisimme niit� kaikilla niill� eri tavoilla, jotka ovat v�ltt�m�tt�m�t sanojen synnytt�miseksi. Sill� oppiessamme puhumaan on se sielun toiminta, joka rauhasen v�lityksell� voi liikuttaa kielt� ja huulia, tottumuksen kautta yhdistynyt niiden sanojen merkitykseen, jotka ovat n�iden liikkeiden seurauksena, eik� itse liikkeisiin. 45. _Sielun vaikutusvoimasta eri mielenliikutuksien suhteen._ Tahtomme voima ei voi v�litt�m�sti her�tt�� eik� lakkauttaa mielenliikutuksiamme; mutta tahto voi tehd� sen v�lillisesti kiintyen mielteisiin niist� esineist�, jotka tavallisesti liittyv�t tavoittelemiimme mielenliikutuksiin ja jotka ovat vastakkaiset niille mielenliikutuksille, jotka haluamme poistaa. Ei siis uskaliaisuuden her�tt�miseksi ja pelon poistamiseksi pelkk� tahtominen riit�, vaan meid�n tulee kiinnitt�� tarkkaavaisuutemme niihin perusteihin, seikkoihin tai esimerkkeihin, jotka osottavat, ett'ei vaara ole suuri; tai siihen, ett� puolustus on parempi kuin pako, tai my�skin siihen seikkaan, ett� voitosta seuraa mainetta ja iloa, kun sit�vastoin pako tuottaa pelkk�� harmia ja h�pe��, tai muuhun senkaltaiseen. 46. _Miksi sielu ei t�ydellisesti hallitse mielenliikutuksia._ Erityinen syy est�� sielua nopeasti muuttamasta tai ehk�isem�st� mielenliikutuksia, jonka t�hden yll�olevassa m��rityksess� sanoin, ett� erityiset elonhengekkeiden liikkeet synnytt�v�t, yll�pit�v�t ja vahvistavat mielenliikutuksia. T�m� syy on se, ett� melkein kaikkia mielenliikutuksia seuraa syd�mess� ja siis my�skin koko veress� ja elonhengekkeiss� tapahtuva kiihotus. Sent�hden mielenliikutukset, t�m�n kiihotuksen kest�ess�, pysyv�t tajunnassamme, samoin kuin aistimien esineet, niin kauan kuin ne vaikuttavat aistimiimme. Sielu tosin, kiinnitt�ess��n huomionsa hyvin tarkkaavaisesti toiseen seikkaan, voi olla kuulematta pient� melua tai tuntematta pient� kipua. Mutta se ei samalla tavoin voi olla kuulematta ukkosen jyrin�� tai tuntematta tulen polttoa k�dess�. Samoin sielu saattaa voittaa heikot mielenliikutukset, vaan ei kiivaimpia ja voimakkaimpia. T�m� voi tapahtua vasta veren ja elonhengekkeiden kiihotuksen tyynnytty�. Ainoa seikka, jonka tahto voi aikaansaada t�m�n kiihotustilan vallitessa, on sen vaikutuksien vastustaminen ja useiden sen her�tt�mien ruumiinliikkeiden ehk�iseminen. Jos esim. vihastus panee kohottamaan k�tt� ly�nti� varten, saattaa tahto tavallisesti sit� pid�tt��, ja jos pelko panee jonkun pakenemaan, saattaa tahto h�net pys�ytt��, j. n. e. 47. _Niist� taisteluista, joiden tavallisesti kuvitellaan tapahtuvan sielun alhaisemman ja korkeamman puolen v�lill�._ Ainoastaan niiden liikkeiden vastakkaisuudesta, joita ruumis elonhengekkeiden ja sielu tahtonsa avulla samaan aikaan koettavat rauhasessa aikaansaada, syntyv�t kaikki ne taistelut, joiden tavallisesti ajatellaan vallitsevan sielun alhaisemman eli aistillisen ja korkeamman eli j�rjellisen puolen v�lill�, tai toisin sanoen luonnollisten halujen ja tahdon v�lill�. Sill� meiss� on ainoastaan yksi sielu, eik� siin� ole eri osia; aistillinen ja j�rjellinen puoli ovat olemassa samassa sielussa, ja halut ovat my�s tahdonilmauksia. Se v��r� kanta, joka vertaa n�it� kahta sielunpuolta kahteen eri henkil��n, jotka tavallisesti vastustavat toisiaan, johtuu siit�, ettei ole tarpeeksi erotettu sielun toimituksia ruumiin toimituksista, joihin j�lkim�isiin kaikki, mit� meiss� on j�rjelle vastaista, kuuluu. Taistelua on siis vain siin�, ett� sielu voi ty�nt�� aivojen keskell� olevaa pient� rauhasta toiseen suuntaan ja elonhengekkeet, jotka ovat aineellista laatua, kuten yll� olen sanonut, taaskin toiseen suuntaan. N�in ollen sattuu usein, ett� n�m�t liikkeet ovat p�invastaiset, ja ett� voimakkaampi liike est�� heikompaa vaikuttamasta. Rauhasella on n�et kahdenlaisia elonhengekkeiden vaikuttamia liikkeit�. Toiset n�ist� johtavat sieluun niit� vaikutuksia, jotka ulkoesineet ovat synnytt�neet aistimissa tai ne aivoissa olevat mielikuvat, jotka eiv�t pane tahtoa mihink��n toimintaan. Toiset taas, nimitt�in ne hengekkeiden liikkeet, jotka her�tt�v�t mielenliikutuksia ja niiden aiheuttamia ruumiinliikkeit�, kiihottavat jossakin m��rin tahdontoimintaa. Edelliset liikkeet tosin usein ehk�isev�t sielun toimintaa, tai ehk�ist��n puolestaan sielun toiminnan vaikutuksesta; mutta koska n�m�t kaksi toimintaa eiv�t ole toisilleen suorastaan vastakkaisia, ei siit� synny taistelua. Ainoastaan j�lkim�isten liikkeiden ja niille vastakkaisen tahdon v�lill� on olemassa taistelua; esim. sen ponnistuksen v�lill� jolla elonhengekkeet vaikuttavat rauhaseen her�tt��kseen sielussa jonkun halun, ja sen voiman, jolla sielu saattaa vastustaa t�t� halua ja hylj�t� sen. T�m� taistelu syntyy etup��ss� siit�, ett'ei tahto suorastaan voi her�tt�� mielenliikutuksia, ja ett� sen, kuten olen sanonut, t�ytyy turvautua taitavuuteensa ja tarkastaa useita seikkoja per�tysten. Saattaa sattua niin, ett� joku n�ist� seikoista hetkeksi voi muuttaa elonhengekkeiden kulun, mutta ett'ei seuraava voikaan sit� tehd�, josta on seurauksena, ett� elonhengekkeet kulkevat taas entiseen suuntaansa, koska hermojen, syd�men ja veren tila t�m�n kautta ei ole edellisest��n muuttunut. T�m�n johdosta sielu melkein samaan aikaan tuntee haluavansa ja pakenevansa samaa seikkaa, ja siit� on syntynyt se luulo, ett� sielussa on kaksi kesken��n ristiriitaista voimaa. Sellaista taistelua huomaamme my�s jossakin m��rin silloin, kun sama seikka her�tt�� sielussa jonkun mielenliikutuksen ja ruumiissa vastaavia liikkeit�, joita sielu ei aiheuta, vaan jotka se pys�ytt�� tai joita se koettaa pys�ytt�� heti huomattuaan ne. T�m�n havaitsemme silloin, kun pelon tunne siirt�� elonhengekkeit� niihin lihaksiin, jotka panevat jalat liikkumaan pakoa varten ja kun rohkeutta tavoitteleva tahto pys�ytt�� ne. 48. _Mist� sielujen voima ja heikkous tunnetaan ja mihin kaikista heikkoluonteisinten onnettomuus perustuu._ N�iden taistelujen menestyksest� saattaa jokainen tuntea sielunsa voiman ja heikkouden. Ep�ilem�tt� niill� ihmisill�, joiden tahto sangen helposti voittaa mielenliikutukset ja ehk�isee niiden synnytt�m�t ruumiinliikkeet, on voimakkaimmat sielut. On toisia, jotka eiv�t voi kokea t�t� voimaa, koska eiv�t koskaan anna tahdon taistella omilla aseillaan, vaan ainoastaan niill� aseilla, jotka se saa muutamista mielenliikutuksista, joiden avulla saattaa vastustaa toisia mielenliikutuksia. Tarkoitan tahdon omilla aseilla niit� lujia ja varmoja vakaumuksia hyv�st� ja pahasta, joiden mukaan tahtova yksil� on p��tt�nyt j�rjest�� el�m�ns�. Kaikista sieluista heikoimmat ovat ne, joiden tahto ei taivu noudattamaan m��r�ttyj� vakaumuksia, vaan jotka lakkaamatta antautuvat hetken mielenliikutuksien valtoihin. Koska n�m�t usein ovat toisilleen ristiriitaiset, valtaavat ne heikon henkil�n, pakottaen tahdon alistumaan milloin toiseen, milloin taas toiseen mielenliikutukseen, ja her�tt�en sielussa sis�llist� taistelua saattavat sen mit� surkuteltavimpaan tilaan. Jos siis esim. pelonalainen sielu kuvittelee kuolemaa ��rett�m�n suureksi onnettomuudeksi, jota vain paon kautta voi v�ltt��, niin kunniantunto toiselta puolen pit�� sellaisen paon tuottamaa h�pe�� viel� suurempana onnettomuutena. N�m�t molemmat mielenliikutukset saattavat tahdon harhailemaan eri suuntiin, ja seuraten milloin toista, milloin toista, on tahto alituisen ristiriitaisen kamppauksen alaisena ja tekee siten sielun orjalliseksi ja onnettomaksi. 49. _Sielun voima ei ole riitt�v� ilman totuuden tietoa._ Tosin on sangen v�h�n niin heikkoja ja ep�r�ivi� ihmisi�, ett� he yksinomaan noudattaisivat mielenliikutuksiensa m��r�yksi�. Useimmilla on vakautuneet mielipiteet, joiden mukaisesti j�rjest�v�t osan toimintaansa. N�m�t mielipiteet tosin usein ovat v��r�t ja perustuvat sellaisiin mielenliikutuksiin, jotka aikaisemmin ovat lumonneet ja vallanneet tahdon. Mutta koska tahto noudattaa n�it� mielipiteit� silloinkin, kun se mielenliikutus, joka ne on synnytt�nyt, ei vaikuta sielussa, voidaan niit� pit�� sielun omina aseina, ja katsoa sieluja voimakkaammiksi ja heikommiksi, mik�li ne kykenev�t noudattamaan n�it� mielipiteit� ja vastustamaan samanaikuisesti esiintyvi�, n�ille vastakkaisia mielenliikutuksia. On kuitenkin suuri erotus niiden p��t�sten v�lill�, jotka johtuvat v��rist� mielipiteist� ja niiden, jotka perustuvat yksinomaan totuuden tuntemiseen. Jos toimimme j�lkim�isten mukaisesti, olemme turvatut mielipahalta ja katumukselta, kun sit�vastoin joudumme alttiiksi mainituille, tunteille, jos noudatamme edellisi� ja kun olemme huomanneet erehdyksemme. 50. _Ei yksik��n sielu ole niin heikko, ett'ei se, oikein ohjattuna, voisi kehitty� ehdottomasti hallitsemaan mielenliikutuksiaan._ On t�rke�t� t�ss� palauttaa mieleen mit� edell� on sanottu rauhasen liikkeist�. Vaikka n�et luonto el�m�mme alusta n�ytt�� yhdist�neen jokaisen rauhasen liikkeen m��r�ttyihin mielteisiin, voimme kuitenkin tottumuksen kautta yhdist�� niit� toisiin. Luontomme j�rjestyksen mukaisesti sanat synnytt�v�t sellaisia rauhasen liikkeit�, jotka johtavat sieluun n�iden sanojen ��net, kun ne kuullaan lausuttavan, tai niit� muodostavien kirjainten muodon, kun ne n�hd��n kirjoitettuina. Kuitenkin kokemus osottaa, ett� mainitut sanat ilmaisevat sielulle esitt�m�ns� ajatuksen, eiv�tk� sanoja muodostavien kirjainten muotoa tai niiden eri tavuiden kaikua, koska olemme tottuneet n�it� ��ni� kuullessamme ja n�it� kirjaimia n�hdess�mme ajattelemaan ainoastaan niiden merkityst�. Samoin saattavat ne rauhasen ja elonhengekkeiden liikkeet, jotka johtavat sieluun mielteit�, luonnostaan olla yhdistynein� sellaisiin mielteisiin, jotka her�tt�v�t erityisi� mielenliikutuksia. Mutta tottumus saattaa erottaa ne toisistaan ja yhdist�� ne vallan toisenlaisiin, ja t�m� tottumus saattaa johtua yhdest� ainoasta teosta vaatimatta pitk�� harjaantumista. Jos esim. joku sy�dess��n hyvin halukkaasti jotakin liharuokaa, odottamatta saa suuhunsa hyvin suolaisen palan, t�m� seikka voi niin muuttaa aivojen tilan, ett� h�n siit� alkaen vain inhoten katselee t�t� ruokalajia, jota h�n ennen s�i halukkaasti. El�imiss�kin havaitaan sama ilmi�. Vaikka niill� ei ole j�rke�, eik� kenties mit��n ajatuskyky�, on niiss� kuitenkin kaikki ne elonhengekkeiden ja rauhasen liikkeet, jotka meiss� her�tt�v�t mielenliikutuksia. Mutta el�imiss� ne eiv�t synnyt� mielenliikutuksia, vaan yll�pit�v�t ja vahvistavat niit� hermo- ja lihasliikkeit�, jotka tavallisesti ovat mielenliikutuksien seurauksena. Kun siis koira n�kee pyyn, tahtoo se luontonsa mukaisesti juosta sen j�lkeen, ja kun se kuulee pyssyn laukauksen, t�m� pamaus luonnollisesti saattaa sen pakenemaan. Mutta mets�koirat opetetaan niin, ett� ne huomatessaan pyyn pys�htyv�t ja kuultuaan laukauksen juoksevat ampujan luo. Jokaisen on t�rke�t� tiet�� n�m�t seikat, jotta voisi tutkia mielenliikutuksiaan. Sill� koska v�h�ll� taitavuudella voidaan muuttaa aivoissa tapahtuvat liikkeet j�rjett�miss� el�imiss�, on selv��, ett� t�m� voi tapahtua paljon paremmin ihmisess�. Siis mit� heikoimmatkin sielut voivat lopulta ehdottomasti hallita kaikkia mielenliikutuksiansa, jos niiden oikeaan kohtelemiseen ja ohjaamiseen k�ytet��n tarpeeksi huolta. TOINEN OSA. Mielenliikutuksien luku ja j�rjestys ja kuuden ensim�isen mielenliikutuksen selitys. 51. _Mielenliikutuksien alkusyyt._ Edellisest� tiedet��n mielenliikutuksien viimeisen ja l�himm�n syyn piilev�n ainoastaan siin�, ett� elonhengekkeet kiihottavat aivojen keskell� olevaa rauhasta liikkeeseen. Mutta t�st� emme viel� opi erottamaan mielenliikutuksia toisistaan; on tarpeellista hakea niiden l�hteet, ja tutkia niiden alkusyyt. Mielenliikutukset saattavat v�list� synty� siit� sielun toiminnasta, joka koettaa tajuta jotakin ajatuksen esinett�, tai my�skin yksist��n ruumiin tilasta tai niist� mielteist�, jotka satunnaisesti kohtaavat toisensa aivoissa, kuten k�y silloin, kun tunnemme olevamme surulliset tai iloiset, tiet�m�tt� mink� t�hden. Mutta siit�, mit� edell� on mainittu, seuraa kuitenkin my�s, ett� aistimiimme vaikuttavat ulkoesineetkin voivat synnytt�� mielenliikutuksia, ja ett� n�m�t ulkoesineet ovat niiden tavallisimmat ja p��asialliset syyt. Jos siis tahdomme tuntea ne kaikki, tulee meid�n vain tarkastaa kaikkia n�iden esineiden vaikutuksia. 52. _Mit� hy�ty� mielenliikutuksista on sek� miss� j�rjestyksess� niit� saattaa luetella._ Aistimia kiihottavat ulkoesineet eiv�t her�t� erilaisia mielenliikutuksia senvuoksi, ett� ne itse ovat erilaiset, vaan ainoastaan senvuoksi, ett� ne eri tavoin voivat meit� hy�dytt�� tai vahingottaa tai yleens� olla t�rke�t. Kaikkien mielenliikutuksien tuottama hy�ty on ainoastaan siin�, ett� ne saattavat sielun tavoittelemaan niit� seikkoja, jotka luonto osottaa meille hy�dyllisiksi, sek� herke�m�tt� niit� tahtomaan. Niinp� sama elonhengekkeiden liike, joka tavallisesti her�tt�� mielenliikutuksia, my�skin synnytt�� ne ruumiinliikkeet, joiden avulla nuo halutut seikat toteutetaan. Jos siis tahdomme l�yt�� eri mielenliikutukset, tulee meid�n j�rjestyksess� tutkia kuinka monella meille t�rke�ll� tavalla aistimuksiemme esineet voivat kiihottaa aistimiamme. Luettelen t�ss� t�rkeimm�t mielenliikutukset siin� j�rjestyksess� kuin ne t�ten ovat l�ydett�viss�. Mielenliikutukset j�rjestyksess� lueteltuina. 53. _Ihmetteleminen._ Kun ensi kerran �kki� kohtaamme jonkun seikan ja pid�mme sit� uutena tai hyvin eroavana kaikista sit� ennen tuntemistamme seikoista, tai jos pid�mme sit� toisenlaisena, kuin miksi olimme sit� kuvitelleet, ihmettelemme sit� ja h�mm�stymme siit�. Koska t�m� saattaa tapahtua ennenkuin ollenkaan tied�mme onko t�m� seikka meille sovelias vai ei, n�ytt�� ihmetteleminen olevan ensim�inen kaikista mielenliikutuksista. Sill� ei ole vastakohtaa; jos n�et tuossa esiintyneess� seikassa ei ole mit��n h�mm�stytt�v��, ei se her�t� ihmettely�mme, ja me tarkastamme sit� mielenliikutuksetta. 54. _Kunnioitus tai ylenkatse, jalomielisyys tai kopeus, n�yryys tai halpamielisyys._ Ihmettelyyn liittyy kunnioitus tai ylenkatse, riippuen siit�, ihmettelemmek� jonkun seikan ylevyytt� tai kehnoutta. Samoin saatamme my�s itse�mme kunnioittaa tai ylenkatsoa; t�st� syntyv�t ne mielenliikutukset ja tottumukset, joita kutsutaan jalomielisyydeksi tai kopeudeksi, sek� n�yryydeksi tai halpamielisyydeksi. 55. _Ihailu ja halveksiminen._ Kun kunnioitamme tai ylenkatsomme toisia seikkoja, joita pid�mme vapaina hyv�n tai pahan aiheuttajina, muuttuu kunnioitus ihailuksi ja yksinkertainen ylenkatse halveksimiseksi. 56. _Rakkaus ja viha._ Kaikki edell�mainitut mielenliikutukset saattavat synty� meiss� ilman ett� ollenkaan huomaamme onko se seikka, joka ne aikaansaa, hyv� vai huono. Mutta kun huomaamme jonkun seikan olevan meille hyv�n, s. o. meille soveliaan, rupeamme sit� rakastamaan; ja kun havaitsemme jonkun seikan huonoksi tai vahingolliseksi, her�tt�� t�m� meiss� vihaa. 57. _Halu._ Samasta hyv�n tai pahan havaitsemisesta syntyv�t kaikki muutkin mielenliikutukset. Mutta mainitakseni ne j�rjestyksess�, erotan ne toisistaan ajan mukaan; ja koska ne saattavat meit� enemm�n tarkkaamaan vastaisuutta kuin nykyisyytt� ja menneisyytt�, mainitsen aluksi halun. Sill� on ilmeisen selv��, ett� tavoittelemme jotakin vastaisuudessa tapahtuvaa, ei ainoastaan silloin, kun haluamme jotakin hyv��, jota emme viel� omista, tai kun tahdomme v�ltt�� jotakin pahaa, jonka luulemme voivan tapahtua, vaan my�skin silloin, kun vain toivomme s�ilytt�v�mme jotakin hyv�� ja v�ltt�v�mme jotakin pahaa. 58. _Toivo, pelko, kateus, levollisuus ja ep�toivo._ Meid�n tarvitsee vain ajatella jonkun hyv�n saavuttamista ja pahan v�ltt�mist� mahdolliseksi, ruvetaksemme sit� haluamaan. Mutta jos sit�paitsi punnitsemme, onko paljon vai v�h�n todenn�k�isyytt� sen saavuttamiseksi, synnytt�� suuremman todenn�k�isyyden havaitseminen meiss� toivoa ja v�hemm�n todenn�k�isyyden havaitseminen pelkoa, jonka laatuinen tunne kateus on. Jos toivo on tavattoman suuri, muuttuu se laadultaan, ja sit� kutsutaan silloin levollisuudeksi eli varmuudeksi; tavaton pelko taaskin muuttuu ep�toivoksi. 59. _Ep�r�iminen, rohkeus, uskaliaisuus, kilpaileminen, pelkurimaisuus ja kauhu._ Saatamme toivoa ja pelj�t�, vaikka odotetun seikan toteutuminen ei ollenkaan ole riippuvainen meist�; mutta jos se on meist� riippuvainen, saattaa keinojen valitseminen tai yrityksen toimeenpaneminen tarjota vaikeuksia. Tuo valitseminen synnytt�� ep�r�imisen, joka panee meit� punnitsemaan asiaa sek� kysym��n neuvoa. Toimeenpanon vaikeuksia vastustamaan her�� meiss� rohkeus tai uskaliaisuus, jonka laji kilpaileminen on. Rohkeuden vastakohta on pelkurimaisuus, ja uskaliaisuuden vastakohta taas pelko ja kauhu. 60. _Omantunnon vaiva._ Jos ennen ep�r�imisen poistamista olemme valinneet jonkun toimimistavan, her�� meiss� omantunnon vaiva, joka ei kohdistu vastaiseen seikkaan, kuten edell�mainitut mielenliikutukset, vaan nykyiseen tai menneiseen. 61. _Ilo ja suru._ Nykyisen hyv�n havaitseminen synnytt�� meiss� iloa, pahan havaitseminen surua, jos k�sit�mme t�m�n hyv�n tai pahan meille kuuluvaksi. 62. _Iva, kateus, s��li._ Jos havaitsemme hyv�� tai pahaa, jota k�sit�mme muille kuuluvaksi, voimme pit�� heit� joko sit� ansaitsevina tai ansaitsemattomina; edellisess� tapauksessa her�� meiss� ainoastaan ilon tunne, koska meist� on hyv�, ett� k�y niinkuin pit��. Ero on vain siin�, ett� hyv�n aiheuttama ilo on vakava, kun sit�vastoin pahan synnytt�m�� iloa seuraa nauru ja iva. Mutta jos huomaamme toisten ansaitsemattansa saavan osakseen hyv�� tai pahaa, her�tt�� hyv�n havaitseminen kateutta, ja pahan havaitseminen s��li�, jotka molemmat ovat surun lajeja. Tulee huomata, ett� samat mielenliikutukset, jotka ovat nykyisen hyv�n tai pahan synnytt�m�t, usein saattavat kohdistua my�skin vastaisuudessa tapahtuvaan hyv��n tai pahaan, mik�li se luulo, ett� ne todella tapahtuvat, saattaa meit� kuvittelemaan niit� nykyisiksi. 63. _Tyytyv�isyys itseemme ja katumus._ Voimme my�skin tarkastaa hyv�n tai pahan syyt� sek� nykyisen� ett� menneen�. Ja itsemme aikaansaama hyv� tuottaa meille sis�isen tyytyv�isyyden, joka on suloisin kaikista mielenliikutuksista, jotavastoin tekem�mme paha her�tt�� katumusta, joka on katkerin kaikista mielenliikutuksista. 64. _Suopeus ja kiitollisuus._ Jos muut ovat tehneet hyv��, olemme heille suopeat, vaikka he eiv�t olisikaan tehneet hyv�� meille; ja jos he sen ovat tehneet meille, liittyy suopeuteemme kiitollisuus. 65. _N�rk�stys ja vihastuminen._ Muiden tekem� paha taas, kun se ei koske meit�, her�tt�� meiss� ainoastaan n�rk�styst� heit� kohtaan. Jos se taas kohtaa meit�, saattaa se meid�t my�skin vihastumaan. 66. _Kunnia ja h�pe�._ Muistellessamme nyky��n tai ennen tekem��mme hyv�� muiden ihmisten arvostelemana, her�� meiss� kunnian tietoisuus; tekem��mme pahaa taas t�ten ajatellessamme, tunnemme h�pe��. 67. _Inho, kaiho ja hilpeys._ V�list� hyv�n jatkuminen aikaansaa ik�v�� tai inhoa, jotavastoin pahan jatkuminen v�hent�� surua. Hyv�n menestyst� taaskin seuraa kaiho, joka on surun laji, ja pahan herke�minen tuottaa hilpeytt�, joka on ilon laji. 68. _Mink�t�hden t�m� mielenliikutuksien luetteleminen eroaa tavallisesta._ T�ten luulen paraassa j�rjestyksess� luetelleeni mielenliikutukset. Tied�n t�ss� suhteessa poikkeavani kaikkien niiden mielipiteist�, jotka ennen minua ovat t�t� ainetta k�sitelleet, mutta en tee sit� ilman painavaa syyt�. Sill� nuo kirjailijat perustavat luettelemisensa siihen, ett� erottavat sielun tunne-el�m�ss� kaksi eri osaa, joista he kutsuvat toista _himotsevaksi_ ja toista _vihoittuvaksi_ osaksi. Mutta koska, kuten yll� olen sanonut, en huomaa sielussa eri osia, ei tuo erotus mielest�ni osota muuta kuin ett� sielussa on kaksi taipumusta, joista toinen on himotseminen, toinen vihastuminen. Ja koska sielussa my�skin on ihmettelyn, rakkauden, toivon ja pelon tunteita sek� taipumus vastaanottaa kaikkia muita mielenliikutuksia ynn� mahdollisuus kaiken sen toimeenpanemiseen, johon ne sielua taivuttavat, en saata k�sitt�� miksi ne kaikki johdetaan himotsemisesta ja vihastumisesta. Sit�paitsi ei mainittujen kirjailijoiden tekem� luettelo sis�ll� kaikkia t�rkeimpi� mielenliikutuksia, jotka minun laatimani luettelon luulen sis�lt�v�n. Mainitsen vain t�rkeimm�t, koska voidaan erottaa viel� useita erityisi� mielenliikutuksia, joiden luku on ��ret�n. 69. _On ainoastaan kuusi alkuper�ist� mielenliikutusta._ Yksinkertaisten ja alkuper�isten mielenliikutuksien luku ei ole suuri. Jos luomme yleiskatsauksen niihin, jotka olen maininnut, huomaamme helposti, ett� niit� vain on kuusi, nimitt�in ihmetteleminen, rakkaus, viha, halu, ilo ja suru, ja ett� kaikki muut ovat yhdistyneet muutamista n�ist� kuudesta tai ovat niiden lajeja. Jotta en niiden monilukuisuudella v�sytt�isi lukijaa, k�sittelen t�ss� erikseen n�it� kuutta alkuper�ist�. Senj�lkeen osotan, miten kaikki muut niist� syntyv�t. 70. _Ihmetteleminen; sen m��ritys ja syy._ Ihmetteleminen on �killinen sielussa syntyv� h�mm�stys, joka saattaa sielun kiinnitt�m��n tarkkaavaisuutensa niihin seikkoihin, jotka tuntuvat harvinaisilta ja erinomaisilta. Se syntyy ensin aivojen vastaanottamasta mielteest�, joka osottaa sielulle, ett� tuo seikka on harvinainen ja suuresti huomiota ansaitseva. Lis�ksi se syntyy elonhengekkeiden liikkeest�, jotka t�m�n mielteen vaikutuksesta hyvin voimakkaasti tunkeutuvat siihen aivojen kohtaan, miss� tuo mielle sijaitsee, vahvistaen ja yll�pit�en sit�. T�m�n mielteen vaikutuksesta elonhengekkeet kulkevat mainitusta aivojen kohdasta niihin lihaksiin, jotka pid�tt�v�t aistimia siin� tilassa, joka jatkuvasti yll�pit�� mielenliikutusta, jos se nimitt�in on aistimien v�litt�m�. 71. _T�m� mielenliikutus ei ollenkaan muuta syd�men eik� veren tilaa._ Omituista t�lle mielenliikutukselle on, ett'emme huomaa sen aikaansaavan mit��n muutosta syd�men eik� veren tilassa, kuten muut mielenliikutukset tekev�t. Syy on siin�, ett'ei sen esineen� ole hyv� eik� paha; se vain vaatii sen seikan ymm�rt�mist�, jota ihmetell��n. Sent�hden se ei ollenkaan vaikuta syd�meen, eik� vereen, josta ruumiin hyvinvointi kokonaan on riippuvainen, vaan aivoihin, miss� ne aistielimet sijaitsevat, joita t�m� ymm�rt�minen v�likappaleinaan tarvitsee. 72. _Ihmettelemisen voimasta._ Kuitenkin t�m� mielenliikutus on hyvin voimakas sen odottamattoman seikan s. o. sen mielteen �killisen ja aavistamattoman ilmestymisen t�hden, joka muuttaa elonhengekkeiden liikkeen. T�m� odottamaton ilmestyminen on omituinen kysymyksess� olevalle mielenliikutukselle; jos se esiintyy muissakin mielenliikutuksissa,--ja se esiintyykin tavallisesti melkein kaikissa, niit� kiihdytt�en--yhtyy niihin ihmetteleminen. Sen voima on riippuvainen kahdesta seikasta, nimitt�in ilmi�n uutuudesta ja siit�, ett� sen aikaansaamalla kiihotuksella alusta pit�en on koko voimansa. On n�et varmaa, ett� sellainen kiihotus vaikuttaa enemm�n kuin se, joka alussa on heikko ja v�hitellen kasvaa ja siis helposti voidaan ehk�ist�. Varmaa on my�skin, ett� uudet aistimuksien esineet vaikuttavat sellaisiin aivojen kohtiin, jotka eiv�t ole t�h�n ollenkaan tottuneet. N�m�t kohdat ovat herkemm�t ja pehme�mm�t kuin ne, jotka usein tapahtuvasta kiihotuksesta ovat koventuneet, ja t�m� seikka enent�� niiss� syntyneen aivokiihotuksen vaikutusta. T�t� ei pidett�ne uskomattomana, jos otetaan huomioon, ett� samanlainen syy vaikuttaa sen, ett'eiv�t jalkapohjamme, jotka ovat tottuneet kantamansa ruumiin raskaaseen painoon, tunne sanottavasti t�t� painoa astuessamme. Sit�vastoin toinen paljoa pienempi ja hiljaisempi kosketus kutkutettaessa on meist� miltei k�rsim�t�n, koska se ei tapahdu meille usein. 73. _Mit� h�mm�stys on._ Mainitulla odottamattomalla havainnolla on sellainen voima, ett� se panee aivoissa olevat elonhengekkeet liikkumaan siihen kohtaan, miss� ihmettelyn esineen mielle syntyy, ja ett� se v�list� sy�ksee ne sinne kaikki ja saattaa ne siihen m��r��n yll�pit�m��n tuota miellett�, ett'ei niit� ollenkaan kulje lihaksiin ja ett'eiv�t ne ollenkaan poistu seuraamistaan j�ljist� aivoista. Sent�hden koko ruumis j�� liikkumattomaksi kuin kuvapatsas, emmek� voi havaita esineest� muuta kuin ensiksi n�kem�mme puolen, emmek� siis saada siit� tarkempaa k�sityst�. T�t� tilaa kutsutaan tavallisesti h�mm�stymiseksi; se on liiallista ihmettelemist�, joka aina on paha. 74. _Mielenliikutuksien tuottamasta hy�dyst� ja vahingosta._ Edell�mainitsemastani huomataan helposti, ett� mielenliikutuksien tuottama hy�ty vain on siin�, ett� ne vahvistavat ja saattavat sielussa pysyv�isiksi sellaisia ajatuksia, joiden s�ilytt�minen on hy�dyllinen ja jotka muuten helposti voisivat haihtua. Koko niiden tuottama vahinko taas on siin�, ett� ne vahvistavat ja s�ilytt�v�t n�it� ajatuksia enemm�n, kuin on tarpeellista tai ett� ne vahvistavat ja s�ilytt�v�t huonoja ajatuksia. 75. _Mit� erityist� hy�ty� ihmetteleminen tuottaa._ Ihmettelemisest� voi yleens� sanoa, ett� se on hy�dyllinen, koska se saattaa meit� oppimaan ja muistissa pit�m��n sellaisia seikkoja, joita emme ennen ole tunteneet. Sill� ihmettelemme vain sit�, joka meist� n�ytt�� harvinaiselta ja erinomaiselta, eik� mik��n muu voi n�ytt�� silt� kuin se, mik� meille t�h�n asti on ollut tuntematonta tai mik� eroaa tavallisesta. T�m�n eroamisen vuoksi sit� n�et kutsutaan erinomaiseksi. Kun joku meille ennen tuntematon seikka uudestaan ilmestyy k�sityspiiriimme tai aistimuksiimme, j�� se ainoastaan sent�hden muistiimme, ett� sen her�tt�m� k�site on aivoissamme vahvistunut jonkun mielenliikutuksen vaikutuksesta tai k�sityskyvyn huomaavaisuudesta, jota kyky� tahdomme taivuttaa erityiseen tarkkaavaisuuteen ja punnitsemiseen. Muut mielenliikutukset voivat vaikuttaa sen, ett� huomaamme seikkoja, jotka n�ytt�v�t hyvilt� tai pahoilta. Mutta ihmettely syntyy ainoastaan tavattomien seikkojen johdosta. Kokemus osottaa, ett� kaikki, joilla ei ole mit��n luontaista taipumusta t�h�n mielenliikutukseen, tavallisesti ovat hyvin v�h�tietoiset. 76. _Miten ihmetteleminen saattaa vahingottaa, ja miten voidaan poistaa sen puutteellisuudet ja v�ltt�� sen liiallisuutta._ Useammin ihmetell��n liian paljon v�hemm�nkin huomattavia seikkoja ja h�mm�styt��n niist�; paljoa harvemmin ihmetell��n niit� liian v�h�n. T�m� saattaa kokonaan ehk�ist� tai vied� harhaan j�rjellisen arvostelukyvyn. On siis hyv�, ett� meill� luonnosta on jossakin m��rin taipumusta t�h�n mielenliikutukseen, koska se helpottaa tietojen saavuttamista. Mutta my�hemmin tulee meid�n, mik�li mahdollista, koettaa vapautua siit�. Voimme n�et helposti korvata sit� harkinnalla ja erityisell� tarkkaavaisuudella, johon tahto aina saattaa taivuttaa ymm�rryksemme, kun pid�mme eteemme sattuvaa seikkaa sit� ansaitsevana. Liiallista ihmettely� vastaan ei ole muuta keinoa kuin se, ett� hankimme itsellemme tietoja useista seikoista ja ett� totutamme itse�mme mit� tavattomimpien ja omituisimpien seikkojen tarkastamiseen. 77. _Sangen tyhm�t ja sangen taitavat ihmiset eiv�t ole enimmin taipuvaisia ihmettelyyn._ Vaikka ainoastaan tyls�mieliset ja typer�t luonnostaan ovat kykenem�tt�m�t tuntemaan ihmettely�, eiv�t silt� nerokkaimmat ihmiset aina ole siihen valmiit. Taipumusta ihmettelyyn on etup��ss� niill�, joilla on jotenkin hyv� luonnollinen ymm�rrys, mutta jotka eiv�t kuitenkaan suuresti luota omaan kykyyns�. 78. _Ihmettelyn liiallisuus saattaa tulla tavaksi, ellei sit� ehk�ist�._ T�m� mielenliikutus n�ytt�� tosin v�henev�n aikaa my�ten; sill� kuta enemm�n ihmettely� her�tt�vi� seikkoja kohdataan, sit� enemm�n lakataan niit� ihmettelem�st� ja totutaan olettamaan, ett� ne seikat, jotka my�hemmin kohtaamme, ovat tavallisia. Mutta kun ihmettely on liiallinen ja kiintyy esineist� ensiksi saatuun vaikutukseen, ilman ett� ihmettelev� henkil� niihin l�hemmin tutustuu, tottuu sielu samalla tavalla tarkastamaan kaikkia esiintyvi� seikkoja, vaikka ne tarjoavatkin hyvin v�h�n uutta. Sent�hden on sokeasti uteliaiden ihmisten sairaalloinen mielentila heihin niin piintynyt, ett� he hakevat tavattomia seikkoja ainoastaan ihmetell�kseen niit�, eiv�tk� oppiakseen niit� tuntemaan. He muuttuvat v�hitellen niin ihmettelynhaluisiksi, ett� arvottomat seikat yht� paljon saattavat kiinnitt�� heid�n huomiotansa kuin ne, joiden tutkiminen on hy�dyllisempi. 79. _Rakkauden ja vihan m��ritykset._ Rakkaus on sellainen elonhengekkeiden synnytt�m� sielun kiihotustila, joka taivuttaa sielua suuntaamaan tahtoansa niihin seikkoihin, jotka n�ytt�v�t olevan sille soveliaat. Viha on sellainen elonhengekkeiden aikaansaama sieluntila, joka saattaa sielua pakenemaan sellaisia seikkoja, joita se pit�� vahingollisina. Mainitsin ett� n�m�t mielenliikutukset ovat elonhengekkeiden synnytt�m�t, tahtoen t�ten osottaa, ett� rakkaus ja viha, jotka ovat ruumiista riippuvaisia mielenliikutuksia, ovat erotettavat sek� niist� vakaumuksista, jotka saattavat sielun tahdontoiminnan kohdistumaan sellaisiin seikkoihin, joita se pit�� hyvin� ja hylk��m��n ne, joita se pit�� huonoina, ett� my�s niist� kiihotuksista, jotka ainoastaan n�m�t vakaumukset her�tt�v�t sielussa. 80. _Mit� tahdon kohdistuva ja hylk��v� toiminta merkitsee._ Sanalla tahto en t�ss� tarkoita halua, joka on erityinen mielenliikutus ja tavoittelee jotakin tulevaa seikkaa; vaan tarkoitan sis�ist� vakaumusta, joka on siin�, ett� nykyhetkest� alkaen pid�mme itse�mme liittynein� siihen, jota rakastamme, kuvitellen kokonaisuutta, jonka toinen osa itse olemme, ja jonka toinen osa on rakkautemme esine. Vihan valtaamina taas pid�mme itse�mme kokonaisuutena, joka on kokonaan erotettuna vastenmielisyytt� her�tt�v�st� seikasta. 81. _Erotuksesta, joka tavallisesti tehd��n himotsevan ja hyv�nsuovan rakkauden v�lill�._ Tavallisesti erotetaan kahdenlaista rakkautta, joista toista kutsutaan hyv�nsuovaksi s. o. sellaiseksi rakkaudeksi, joka saattaa meit� toivomaan hyv�� rakkautemme esineelle. Toista kutsutaan himotsevaksi rakkaudeksi, koska se saattaa haluamaan rakkauden esinett�. Mutta minusta t�m� erotus n�ytt�� koskevan ainoastaan rakkauden vaikutuksia, eik� sen olemusta. Sill� niinpian kuin olemme kohdistaneet tahtomme johonkin esineeseen, olkoon se mink�luontoinen tahansa, olemme sille hyv�nsuovat s. o. toivomme sille my�s sellaisia seikkoja, joiden luulemme olevan sille mieluiset. T�m� on rakkauden p��vaikutuksia. Jos pid�mme rakkauden esineen omistamista hyv�n� seikkana tai jos haluamme muunlaista yhteytt� sen kanssa kuin mainitun tahdon kohdistamisen kautta tapahtuvaa, niin himotsemme sit�. Se on rakkauden tavallisimpia vaikutuksia. 82. _Miten sangen erilaiset mielenliikutukset siin� ovat yhdenlaiset, ett� ne yhtyv�t rakkauteen._ Ei ole tarpeellista erottaa yht� monta rakkauden lajia, kuin on erilaisia rakkauden esineit�. Sill� vaikka esim. ne mielenliikutukset, joita kunnianhimoinen henkil� tuntee tavoitellessaan kunniaa, saituri himotessaan rahaa, juoppo himotessaan viini�, rivo mies tahtoessaan h�v�ist� naista, kunnon mies yst�v��ns� tai lemmitty�ns� kohtaan, ja hyv� is� lapsiaan kohtaan, suuresti eroavat toisistaan, ovat ne toistensa kaltaiset siin�, ett� ne sis�lt�v�t rakkautta. Nelj�ss� ensim�isess� on rakkautta vain siin� suhteessa, ett� rakastetaan mielenliikutuksien esineen saavuttamista, eik� itse esinett�, jota kohtaan tunnetaan ainoastaan himoa, johon on sekaantunut muita erityisi� mielenliikutuksia. Sit�vastoin hyv�n is�n tuntema rakkaus lapsiinsa on niin puhdas, ett'ei h�n halua heilt� mit��n eik� tahdo omistaa heit� toisin kuin h�n heid�t omistaa, eik� olla liittynyt heihin l�heisemmin kuin h�n on. H�n pit�� heit� toisena �min�n��n� ja tavoittelee heid�n menestyst��n yht� hartaasti kuin omaansa, jopa hartaamminkin; sill� h�n kuvittelee yhdess� heid�n kanssaan muodostavansa kokonaisuuden, jonka paras osa h�n itse ei ole, ja senvuoksi h�n usein uhraa omat etunsa heid�n eduilleen, eik� edes pelk�� perikatoa, jos heid�n pelastuksensa on kysymyksess�. Kunnon miesten kiintymys yst�viins� on t�m�n kaltainen, vaikka se harvoin on niin t�ydellinen; heid�n kiintymyksens� lemmittyyn on my�s suuresti senkaltainen, vaikka se my�s on v�h�n sukua toiselle mainitsemalleni rakkauden lajille. 83. _Yksinkertaisen kiintymyksen, yst�vyyden ja hartaudellisen kiintymyksen erotus._ Suuremmalla syyll� saattaa mielest�ni erottaa rakkauden eri lajit sen mukaan, miss� m��rin pid�mme rakkautemme esineest� itseemme verrattuna. Jos pid�mme rakkautemme esineest� v�hemm�n kuin itsest�mme, tunnemme sit� kohtaan yksinkertaista kiintymyst�; jos pid�mme siit� yht� paljon kuin itsest�mme, syntyy yst�vyys; jos pid�mme siit� enemm�n, saattaa t�ten syntynytt� mielenliikutusta kutsua hartaudelliseksi kiintymykseksi. Voimme siis olla kiintyneet johonkin kukkaan, lintuun tai hevoseen; mutta ainoastaan se, jolla on hyvin omituinen mieli, saattaa tuntea yst�vyytt� muita kuin ihmisi� kohtaan. Ihminen n�et on siihen m��r��n t�m�n mielenliikutuksen esine, ett'ei ole niin ep�t�ydellist� ihmist�, joka ei voisi saavuttaa t�ydellist� yst�vyytt� sellaisen henkil�n puolelta, josta h�n pit��, ja jolla todella on ylev� ja jalo luonne, kuten my�hemmin pyk�liss� 144 ja 146 osotetaan. Mit� hartaudelliseen kiintymykseen tulee, niin sen p��esine ep�ilem�tt� on ylin jumaluus, jota kohtaan meill� v�ltt�m�tt�m�sti on hartaat tunteet, jos tunnemme sit� niinkuin meid�n tulee. Mutta saatamme my�s olla hartaudellisesti kiintyneet ruhtinaaseemme, maahamme, kotikaupunkiimme, jopa yksityiseen henkil��n, jos kunnioitamme h�nt� paljon enemm�n kuin itse�mme. N�iden kolmen rakkauden lajin erotus selvi�� etup��ss� niiden vaikutuksista. Kokiessamme itsess�mme kutakin n�ist� rakkauden lajeista, pid�mme itse�mme liittyneen� rakkautemme esineeseen, mutta olemme aina valmiit uhraamaan tuon kokonaisuuden v�hemm�narvoisen osan pelastaaksemme toisen. Tuntiessamme siis yksinkertaista kiintymyst�, pid�mme aina itse�mme etev�mp�n� kiintymyksemme esinett�; hartaudellisen kiintymyksen valtaamina p�invastoin pid�mme t�m�n kiintymyksen esinett� siihen m��r��n itse�mme ylev�mp�n�, ett'emme pelk�� edes kuolemaa jos voimme sen pelastaa. T�st� on usein n�hty esimerkkej� niiss�, jotka ovat antautuneet alttiiksi varmalle kuolemalle puolustaakseen ruhtinastaan tai kotikaupunkiaan, jopa v�list� yksityisi� henkil�it�, joihin ovat olleet hartaasti kiintyneet. 84. _Vihan lajeja ei ole niin monta kuin rakkauden lajeja._ Vaikka viha on rakkauden vastakohta, ei siin� voida havaita yht� monta lajia, koska emme huomaa niin suurta erilaisuutta siin� pahassa, jota vapaaehtoisesti pakenemme, kuin siin� hyv�ss�, jota tavoittelemme. 85. _Mieltymyksest� ja kammosta._ En voi havaita muuta kuin yhden huomattavan seikan, joka erottaa n�m�t kaksi mielenliikutusta toisistaan. Se on l�ydett�viss� siit�, ett� rakkauden ja vihan esineet saattavat johtua tajuntaan joko ulkonaisten tai sis�isten aistien ja j�rjen toiminnan kautta. Sill� kutsumme yleens� hyv�ksi tai pahaksi sit�, mit� sis�inen aistimme tai j�rkemme arvostelee soveliaaksi tai vahingolliseksi luonnollemme. Kauniiksi tai rumaksi kutsumme sit�, mink� ulkonaiset aistimemme sellaisiksi meille kuvaavat; t�rkein aisti t�ss� suhteessa on n�k�aisti. T�ten syntyy kaksi eri rakkauden lajia, nimitt�in rakkaus hyviin ja rakkaus kauniisiin seikkoihin, jota j�lkimm�ist� saatamme kutsua mieltymykseksi, jott'ei sit� sekoitettaisi toiseen, eik� himoon, jota usein kutsutaan rakkaudeksi. N�in syntyy my�skin kaksi vihan lajia, joista toinen kohdistuu kehnoihin seikkoihin, toinen rumiin; j�lkim�ist� saatamme erotukseksi kutsua kammoksi tai vastenmielisyydeksi. Omituisinta t�ss� on se, ett� n�m�t kaksi mielenliikutusta, mieltymys ja kammo, tavallisesti ovat voimakkaammat kuin muut rakkauden tai vihan lajit, koska se, mink� aistimukset johtavat sieluun, kiihottaa sit� voimakkaammin kuin se, mink� j�rki siin� her�tt��. Mieltymys ja kammo ovat kuitenkin tavallisesti aiheeltaan per�tt�m�t, ja kaikista mielenliikutuksista ne pett�v�t enimmin, jonka vuoksi niiden suhteen tulee olla hyvin varoillaan. 86. _Halun m��ritys._ Halu on elonhengekkeiden her�tt�m� sielun kiihotus, joka saattaa sielun tavoittamaan sellaisia seikkoja, joita se katsoo itselleen mieluisiksi. Emmek� halua ainoastaan kaipaamamme hyv�n toteutumista, vaan my�s saavuttamamme hyv�n s�ilytt�mist� ja lis�ksi pahan poistamista, sek� nykyisen pahan, ett� sellaisen, jonka luulemme vastaisuudessa saattavan tapahtua. 87. _T�ll� mielenliikutuksella ei ole mit��n vastakohtaa._ Tied�n kyll�, ett� se mielenliikutus, joka tavoittelee jotakin hyv��, ja jota yksin kutsutaan haluksi, kouluissa yleens� asetetaan vastakohdaksi sille mielenliikutukselle, joka pyrkii pakenemaan pahaa, ja jota kutsutaan vastenmielisyydeksi. Mutta ei ole yht��n hyv�� seikkaa, jonka puute ei olisi paha, eik� mit��n pahaa, ollen varma tosiseikka, jonka karkottaminen ei olisi hyv�. Jos siis esim. tavoittelemme rikkautta, pakenemme v�ltt�m�tt�m�sti k�yhyytt�; koettaessamme vapautua taudista, pyrimme terveyteen, j. n. e. Sent�hden sama vaikutin minusta n�ytt�� saattavan tavoittelemaan hyv�� ja samalla pakenemaan sille vastakkaista pahaa. Huomaan t�ss� kohdin vain sen erotuksen, ett� halua, pyrkiess�mme hyv�� saavuttamaan, seuraa rakkaus ja sitten toivo ja ilo; halua sit�vastoin, koettaessamme paeta p�invastaista pahaa, seuraa viha, pelko ja murheellisuus. Sent�hden luullaan, ett� on olemassa kaksi toisilleen vastakkaista halua. Mutta jos tarkastamme halua silloin, kun se samaan aikaan tavoittelee jotakin hyv�� ja pakenee jotakin p�invastaista pahaa, huomaamme selv�sti ett� sama mielenliikutus aikaansaa molemmat pyrkimykset. 88. _Halun eri lajit._ Voitaisiin syyst� erottaa halussa yht� monta lajia, kuin on erilaisia halun esineit�. Sill� esim. uteliaisuus, joka vain on tiet�misen halu, eroaa paljon kunnianhimosta, t�m� taaskin kostonhimosta, j. n. e. Olkoon t�ss� vain sanottu, ett� on yht� monta halun lajia, kuin on rakkauden ja vihan lajia, ja ett� huomattavimmat ja voimakkaimmat halun lajit syntyv�t mieltymyksest� ja kammosta. 89. _Kammon her�tt�m�st� halusta._ Vaikka sama halu tavoittelee hyv�� ja pakenee t�lle p�invastaista pahaa, kuten on mainittu, niin mieltymyksen synnytt�m� halu kuitenkin suuresti eroaa kammon synnytt�m�st� halusta. Sill� mieltymys ja kammo ovat todellisia vastakohtia, eiv�tk� ne ole se hyv� ja paha, jota halu tavoittelee, vaan ainoastaan kaksi erilaista sielun kiihotustilaa, jotka antavat aihetta eri seikkojen tavoittelemiseen. Kammo n�et on luonnoltaan sellainen, ett� se saattaa sielun kuvittelemaan �killist� ja aavistamatonta kuolemaa. Vaikka siis v�list� ainoastaan madon kosketteleminen, v�risev�n lehden kahina tai sen varjo her�tt�� kammoa, tunnemme aluksi yht� suurta mielenkiihotusta, kuin jos havaitsisimme selv�n kuolemanvaaran edess�mme. T�m� synnytt�� sellaisen kiihkosan sieluntilan, joka taivuttaa sielun ponnistamaan kaikki voimansa v�ltt��kseen niin l�heisen vaaran. T�m�nlaista halua kutsutaan tavallisesti paoksi ja vastenmielisyydeksi. 90. _Mieltymyksen synnytt�m�st� halusta._ Mieltymyksen on luonto erityisesti laatinut kuvailemaan miellytt�v�n seikan tuottamaa nautintoa suurimmaksi inhimilliseksi hyv�ksi, ja senvuoksi haluamme palavasti t�t� nautintoa. On tosin eri mieltymyksen lajeja, eiv�tk� n�iden her�tt�m�t halut kaikki ole yht� voimakkaita. Kukkien kauneus esim. her�tt�� meiss� ainoastaan halun katsella niit�, hedelmien kauneus taas halun sy�d� ne. Huomattavin halu syntyy siit�, ett� kuvittelemme sellaisen henkil�n omistavan t�ydellisi� ominaisuuksia, jonka luulemme voivan muuttua toiseksi �min�ksemme�. Sill� pannessaan ihmisiin, kuten my�s j�rjett�miin el�imiin, sukupuolten erotuksen, on luonto my�s laatinut aivoihin erityisi� mielteit�, jotka vaikuttavat, ett� ihminen m��r�tyss� ij�ss� ja erityisen� aikana pit�� itse�ns� puutteellisena ja ainoastaan sen kokonaisuuden puoliskona, jonka toisena osana toiseen sukupuoleen kuuluvan henkil�n tulisi olla. T�m�n toisen puolen saavuttamista luonto himme�sti kuvailee suurimmaksi hyv�ksi, mit� saattaa kuvitella. Ja vaikka samalla kertaa n�emme useampia t�h�n toiseen sukupuoleen kuuluvia henkil�it�, emme himotse useampia yht'aikaa, koska luonto ei saata meit� kuvittelemaan tarvitsevamme enemp�� kuin yhden olentoamme t�ydent�v�n puolen. Mutta jos yhdess� huomaamme jotakin, joka miellytt�� enemm�n kuin se, mink� samaan aikaan n�emme muissa, niin t�m� vaikuttaa, ett� sielussa tuota yht� kohtaan her�� koko se kiintymys, jonka luonto sielulle my�nt�� siin� tarkoituksessa, ett� se koettaisi saavuttaa sen hyv�n, jota luonto kuvailee sille arvokkaimpana omaisuutena. T�t� kiintymyst� eli halua, joka n�in syntyy mieltymyksest�, kutsutaan rakkaudeksi tavallisemmin kuin yll�mainittua samannimist� mielenliikutusta. Sill� on mit� omituisimmat vaikutuksensa, ja se on romaaninkirjoittajain ja runoilijoiden p��aiheena. 91. _Ilon m��ritys._ Ilo on miellytt�v� tajunta sen hyv�n nauttimisesta, jonka aivojen vastaanottamat mielteet osottavat sielulle sen omistamaksi. Sanon, ett� t�ss� sieluntilassa piilee hyv�n nauttiminen; sill� sielu ei todellakaan nauti muita hedelmi� kaikesta omistamastaan hyv�st�; ellei se tunne siit� mit��n iloa, voimme sanoa, ett'ei se nauti siit� enemp��, kuin ei sit� olisikaan. Lis��n t�h�n, ett� aivojen s�ilytt�m�t mielteet esitt�v�t t�m�n hyv�n sielun omistamaksi, joten ei tule sekoittaa t�t� iloa, joka on mielenliikutus, puhtaasti henkiseen iloon, joka syntyy sielussa yksist��n sielun omasta toiminnasta, ja jota saatamme pit�� mieluisena, sielussa itsess� syntyneen� tunteena, joka olemukseltaan on sellaisen hyv�n tuottamaa nautintoa, jonka k�sityskyky osottaa sielun omaksi. Tosin t�t� henkist� iloa, niinkauan kuin sielu on yhdistyneen� ruumiiseen, aina seuraa sellainen ilo, joka on mielenliikutus. Sill� heti kun k�sityskykymme havaitsee, ett� omistamme jonkun hyv�n, vaikka t�m� hyv� onkin niin eri�v�inen kaikista ruumista koskevista hyvist� seikoista, ett'emme saata sit� kuvitella, niin mielikuvitus viipym�tt� painaa t�st� aivoihin leiman; t�m� synnytt�� sen elonhengekkeiden liikkeen, joka her�tt�� ilon mielenliikutuksen. 92. _Surun m��ritys._ Suru on ep�miellytt�v� raukeamistila, jonka vaikuttaa sen pahan tai puutteellisuuden tuottama ep�mukavuus, jonka aivojen vastaanottamat mielteet ilmaisevat sieluun kuuluvaksi. On olemassa my�skin henkist� surua, joka ei ole mielenliikutus, vaan jota mielenliikutus aina seuraa. 93. _N�iden kahden mielenliikutuksen syyt._ Kun henkinen ilo tai suru n�in her�tt�v�t samannimiset mielenliikutukset, on n�iden syyt ilmeisen selv�t, ja niiden m��rityksest� n�hd��n, ett� ilo johtuu siit� luulosta, ett� omistamme jonkun hyv�n, ja suru siit� luulosta, ett� meit� vaivaa joku paha tai puutteellisuus. Mutta usein tapahtuu ett� olemme surumieliset tai iloiset voimatta niin selv�sti huomata sit� hyv�� tai pahaa, joka on niiden syyn�, nimitt�in silloin, kun t�m� hyv� tai paha j�tt�� vaikutuksensa aivoihin ilman sielun v�lityst�, koska se joko vain on ruumiillista laatua tai koska sielu, vaikka se onkin sille kuuluvaa, ei pid� sit� hyv�n� eik� pahana, vaan jonakin toisenlaisena seikkana, jonka aivoihin j�tt�m� vaikutus on yhdistynyt hyv�n ja pahan vaikutuksiin. 94. _Miten ilo ja suru syntyv�t puhtaasti ruumiillisesta hyv�st� tai pahasta ja mink�laatuiset mieluinen aistimien kiihotus sek� kipu ovat._ Jos olemme vallan terveet ja jos ilma on tavattoman kirkas, tunnemme siit� hilpeytt�, joka ei johdu mist��n k�sityskykymme toimituksesta, vaan yksist��n elonhengekkeiden liikkeiden aivoihin tekem�st� vaikutuksesta. Samoin olemme surulliset, kun ruumis on pahoinvoipa, vaikka emme viel� huomaa, ett� niin on laita. Aistimien kiihotusta seuraa niin v�litt�m�sti ilo ja kipua taaskin suru sent�hden, ett'eiv�t useimmat ihmiset niit� erota. Kuitenkin on niiden ero niin suuri, ett� usein saatamme kokea iloa tuntiessamme kipua ja tuntea sellaista aistimien kutkutusta, joka on vastenmielist�. Syy siihen n�et, ett� ilo tavallisesti seuraa mieluista aistimien kiihotusta on siin�, ett� se, mit� kutsumme mieluiseksi aistimien kiihotukseksi, eli jokainen mieluinen aistimus, syntyy siit�, ett� aistimiin vaikuttavat esineet her�tt�v�t hermoissa sellaista liikett�, joka niit� vahingottaisi, ell'ei niill� olisi tarpeeksi vastustusvoimaa ja ell'ei ruumiin terveydentila olisi hyv�. Sent�hden vastaanottavat aivot vaikutuksen, jonka luonto on m��r�nnyt antamaan tajuntaan tiedon t�st� terveydentilasta ja voimasta ja joka osottaa sit� sieluun kuuluvaksi hyv�ksi, sen nojalla, ett� t�m� vaikutus on yhdistynyt ruumiiseen ja siis her�tt�� sielussa iloa. T�m�nkaltaisesta syyst� huvittaa meit� kaikenmoisten mielenliikutuksien, jopa surun ja vihan, meiss� her�tt�m� kiihkosa sieluntila, jos vain mainitut mielenliikutukset syntyv�t niiden omituisten tapahtumien johdosta, joita n�emme esitett�v�n teatterissa, sek� niiden samankaltaisten vaikuttimien johdosta, jotka eiv�t voi mitenk��n vahingottaa meit�, vaan jotka ik��nkuin hyv�ilev�t sieluamme sit� liikuttamalla. Syy, joka vaikuttaa, ett� kipu tavallisesti tuottaa surua, on siin�, ett� se aistimus, jota sanomme kivuksi, aina syntyy jostakin niin raivokkaasta kosketuksesta, ett� se loukkaa hermoja. N�m�t on luonto m��r�nnyt ilmoittamaan sielulle sen vahingon, jonka ruumis t�m�n kautta on k�rsinyt sek� samalla ilmaisemaan, ett'ei ruumiilla ole ollut tarpeeksi vastustusvoimaa. Kivun tunne kuvailee sielulle sek� ruumiin vammaa ett� sen heikkoutta alati vahingollisina ja vastenmielisin�, paitsi silloin, kun ne tuottavat jotakin hyv��, jota sielu pit�� suurempiarvoisena. 95. _Miten ilo ja suru saattavat synty� my�skin siit� hyv�st� ja pahasta, jota sielu ei havaitse, vaikka se on sieluun kuuluvaa, kuten huomaamme siit�, ett� huimanrohkeat yritykset ja menneiden k�rsimyksien muisteleminen muutamia henkil�it� huvittavat._ Nuoret henkil�t ryhtyv�t usein huvikseen vaikeisiin yrityksiin ja antautuvat suurten vaarojen alaisiksi, vaikka eiv�t toivo niist� mit��n hy�ty� tai kunniaa. T�m� on selitett�viss� siten, ett� heid�n tietoisuutensa yrityksen vaikeudesta her�tt�� aivoissa samanlaisia mielteit� kuin ne, jotka syntyv�t silloin kun he kuvittelevat ett� tuollaisiin yrityksiin vaadittavan rohkeuden, menestyksen, taidon ja voiman omistaminen on hyv� seikka, ja senvuoksi itse yritykset heit� huvittavat. Vanhukset tuntevat tyydytyst� muistellessaan menneit� k�rsimyksi��n, koska pit�v�t onnena sen, ett� ovat voineet voittaa ne. 96. _Mink�laiset ne veren ja elonhengekkeiden liikkeet ovat, jotka aiheuttavat viisi edell�mainittua mielenliikutusta?_ Ne viisi[1] mielenliikutusta, joita t�h�n asti olen selitt�nyt, ovat joko sellaisessa yhteydess� kesken��n tai toisilleen niin vastakkaiset, ett� niit� on helpompi k�sitell� yhdess�, kuin tarkastaa kutakin erikseen, kuten ihmettely� k�sitelless�ni olen menetellyt. Sill� noiden viiden mielenliikutuksen syyt eiv�t ole kuten ihmettelyn, yksist��n aivoissa, vaan my�skin syd�mess�, pernassa, maksassa ja kaikissa niiss� rumiin elimiss�, jotka ottavat osaa veren ja sitten my�s elonhengekkeiden synnytt�miseen. Vaikka kaikki laskimot johtavat verta syd�meen, virtaa toisissa laskimoissa juokseva veri kuitenkin v�list� voimakkaammin syd�nt� kohti kuin toisissa. Sattuu my�skin niin, ett� ne aukot, joista veri tunkee syd�meen, toiste laajenevat enemm�n, toiste v�hemm�n. [1] Descartes mainitsee t�ss� vain viisi mielenliikutusta koska kuudes, eli ihmettely, ei h�nen tutkimuksiensa mukaan ole yhdistynyt mihink��n veren kiihotukseen. Suom. huom. 97. _T�rkeimm�t huomiot, joiden nojalla n�m�t liikkeet tunnetaan mielen ollessa rakkauden valtaamana._ Tarkastaessani niit� eri muutoksia, joiden kokemus osottaa tapahtuvan ruumiissamme sielun ollessa mielenliikutuksien kiihottamana, huomaan ett� rakkaus yksin��n, s. o. kun ei sit� seuraa mik��n voimakas ilo, halu tai suru, vaikuttaa sen, ett� valtasuoni tykytt�� tasaisesti, mutta paljon kovemmin ja voimakkaammin kuin tavallisesti. Samalla tuntuu rinnassa miellytt�v� l�mp�, ja ruoansulatus tapahtuu hyvin nopeasti, joten siis t�m� mielenliikutus on terveellinen. 98. _Vihan vaikutukset._ Viha taaskin synnytt�� ep�tasaisen ja heikon, usein nopeamman valtasuonen tykytyksen. Rinnassa tuntuu vuoroin kylmyytt� ja omituista rajua ja pistelev�� polttoa. Vatsa lakkaa t�ytt�m�st� teht�v��ns� ja on herkk� oksentamaan ulos nautittuja ruokia tai pilaa ne ja muuttaa ne pahoiksi h�yryiksi. 99. _Ilon vaikutukset._ Ilo panee valtasuonen tykkim��n tasaisesti ja tavallista nopeammin, mutta ei niin kovasti ja voimakkaasti kuin rakkaus. Tunnemme sit�paitsi miellytt�v�� l�mp�� ei ainoastaan rinnassa, vaan my�s kaikissa ruumiin ulko-osissa, jonne sen siirt�� veri; t�m�n huomaamme runsaana virtaavan niihin. V�list� t�ll�in ruokahalu katoaa, koska ruoansulatus on tavallista hitaampi. 100. _Surun vaikutukset._ Suru synnytt�� heikon ja hitaan valtasuonen tykytyksen, ja syd�men ymp�rill� tuntuu olevan ik��nkuin siteit�, jotka sit� puristavat, tai j��palasia, jotka sit� j��t�v�t, siirt�en kylm�� muuhun ruumiiseen. Siit� huolimatta on ruokahalu joskus hyv�; vatsa t�ytt�� velvollisuutensa, ell'ei suruun liity viha. 101. _Halun vaikutukset._ Halulle omituista on, ett� se kiihottaa syd�men toimintaa rajummin kuin mik��n muu mielenliikutus, t�ten siirt�en aivoihin enemm�n elonhengekkeit�, jotka, kulkien sielt� lihaksiin, saattavat kaikki aistimet vilkkaampaan toimintaan sek� kaikki ruumiinosat notkeammiksi. 102. _Veren ja elonhengekkeiden liike mielen ollessa rakkauden valtaamana._ N�m�t ja muut huomiot, joiden mainitseminen veisi liian pitk�lle, ovat antaneet minulle aihetta olettamaan, ett�, k�sityskyvyn kuvitellessa jotakin rakkauden esinett�, t�m�n ajatuksen aivoihin j�tt�m� vaikutus panee liikkeelle elonhengekkeet, jotka kuudennen hermoparin hermoja my�ten kulkevat vatsaa ja sis�lmyksi� ymp�r�iviin lihaksiin. T�st� on se seuraus, ett� se ruoka-aineiden mehu, joka muuttuu vereksi, kulkee nopeasti syd�meen pys�htym�tt� maksaan. Se tunkee syd�meen voimakkaammin kuin muista ruumiinosista tuleva veri, ja saapuu sinne runsaampana sek� synnytt�� siell� suuremman kuumuuden, koska se on sakeampaa kuin se veri, joka monta kertaa on kulkenut syd�men kautta ja siten tullut ohueksi. Sent�hden l�htee syd�mest� aivoihin elonhengekkeit�, joiden osaset ovat tavallista suuremmat ja vilkkaammat. Ja n�m�t elonhengekkeet vahvistavat sit� miellett�, jonka ensim�inen ajatus rakkauden esineest� on aivoissa synnytt�nyt ja pakottavat sielun tarkkaamaan t�t� ajatusta, ja n�in aiheutuu se mielenliikutus, jota sanotaan rakkaudeksi. 103. _Veren ja elonhengekkeiden liike mielen ollessa vihan valtaamana._ Mielen ollessa vihan valtaamana p�invastoin kammotun esineen her�tt�m� ensim�inen ajatus johtaa aivoissa olevat elonhengekkeet vatsan ja sis�lmyksien lihaksiin siten, ett� ne est�v�t ruoasta eronnutta mehua yhtym�st� vereen, sulkemalla kaikki ne aukot, joiden kautta t�m� mehu tavallisesti kulkee. Sama ajatus johtaa elonhengekkeet my�s niihin hienoihin hermoihin, jotka ovat pernassa ja maksan alaosassa, miss� sappirakko sijaitsee. T��ll� vaikuttavat elonhengekkeet sen, ett� n�ihin elimiin tavallisesti virtaavat verisolut sy�ksyv�t niist� takaisin yhtyen siihen vereen, joka alemman onttolaskimon haaroja pitkin juoksee syd�meen. T�st� syntyy syd�nl�mm�n suuri ep�tasaisuus. Pernasta tuleva veri n�et l�mpenee ja harvenee hitaasti, jotavastoin se veri, joka tulee maksan alaosasta, miss� aina on sappea, l�mpenee ja harvenee nopeasti. T�m�n t�hden aivoihin menevien elonhengekkeiden osaset ovat sangen erikokoiset ja liikkuvat vallan tavattomasti; siit� on seurauksena, ett� ne vahvistavat aivoissa ennest��n olevia vihan-k�sitteit� sek� saattavat sielun tuntemaan kiihke�n suuttumuksen ja katkeruuden tunteita. 104. _Mielen ollessa ilon valtaamana._ Ilon vallatessa eiv�t pernan, maksan, vatsan, eiv�tk� sis�lmyksien hermot ole kiihotuksessa, vaan muissa ruumiinosissa olevat ja etenkin syd�naukkojen ymp�rill� oleva hermo, joka, aukaisten ja laajentaen syd�naukkoja, p��st�� muiden hermojen laskimoista ajaman veren sis�lle syd�meen ja siit� ulos tavallista suuremmassa m��r�ss�. Ja koska t�m� veri jo on kiert�nyt useamman kerran syd�men kautta ja virrannut valtimoista laskimoihin, laajenee se helposti. Lis�ksi se synnytt�� sellaisia elonhengekkeit�, joiden osaset ovat vallan samankokoiset ja ohuet ja senvuoksi ovat omiaan muodostamaan ja vahvistamaan sellaisia aivoissa olevia mielteit�, jotka sielussa her�tt�v�t iloisia ja levollisia ajatuksia. 105. _Surun vallatessa mielen._ Surun vallatessa mielen taaskin syd�naukot ovat suuresti niit� ymp�r�iv�n pienen hermon supistamat, ja laskimoveri ei ollenkaan liiku kiihke�sti, jonka vuoksi sit� virtaa hyvin v�h�n syd�meen. Kuitenkin ovat ne aukot avoinna, joista ruoka-aineiden mehu vatsasta ja sis�lmyksist� valuu maksaan. Sent�hden ruokahalu v�henee, ell'ei viha, joka usein yhtyy suruun, sulje noita aukkoja. 106. _Halun vallatessa mielen._ Omituista halun mielenliikutukselle on se, ett� jonkun hyv�n tavoitteleminen tai pahan pakeneminen her�tt�� sellaisen aivokiihotuksen, joka l�hett�� aivoissa olevia elonhengekkeit� kaikkiin niihin ruumiinosiin, jotka saattavat edist�� mainittua tavoittelemista tai pakenemista. Aivot l�hett�v�t niit� etup��ss� syd�meen ja niihin elimiin, joista verta tulee kaikkein runsaimmin, jotta veren tavallista suurempi paljous sys�isi aivoihin enemm�n elonhengekkeit�. N�iden teht�v� on yll�pit�� ja vahvistaa yll�mainitun pyrkimyksen synnytt�m�� k�sitett� sek� kulkea aivoista kaikkiin niihin aistielimiin ja lihaksiin, jotka edist�v�t halutun esineen saavuttamista. 107. _Rakkauteen yhtyneiden liikkeiden syyt._ Kaikesta siit� mit� edell� olen maininnut johdun olettamaan sielumme ja ruumiimme v�lill� vallitsevan sellaisen vuorovaikutuksen, ett� jos joku ruumiin toimitus kerran on ollut yhteydess� jonkun ajatuksen kanssa, toisen toistuminen palauttaa my�skin toisen. T�m�n huomaamme niist�, jotka sairaana ollessaan ovat ruvenneet inhoamaan jotakin juomaa; j�lest�p�in he eiv�t voi sy�d� eiv�tk� juoda mit��n sellaista, jonka maku muistuttaa tuota juomaa, ilman ett� sama inho heiss� her��. Samoin he eiv�t voi ajatella l��kkeiden synnytt�m�� vastenmielisyytt� ilman ett� tuon maun mielle selv�n� palaa heid�n mielikuvitukseensa. Sill� luulen, ett� ensim�iset mielenliikutukset, jotka sielulla on ollut jouduttuaan ruumiin yhteyteen, syntyiv�t siit�, ett� syd�meen virtaava veri tai muu mehu v�list� tavallista tehokkaammin yll�piti syd�nl�mp��, joka on elon perustus. Senvuoksi sielu vapaaehtoisesti kohdisti tahdon t�h�n ravintoaineeseen, s. o. mieltyi siihen, ja samaan aikaan elonhengekkeet valuivat aivoista niihin lihaksiin, jotka panivat nopeaan toimintaan ne ruumiinosat, joista tuo ravintoaine oli tullut syd�meen, jotta sit� niist� tulisi runsaammin. N�m�t osat olivat vatsa ja sis�lmykset, joiden toiminta lis�� ruokahalua, tai my�skin maksa ja keuhkot, joita pallean lihakset saattavat kiihottaa toimimaan. Sent�hden on t�m� elonhengekkeiden liike aina seurannut rakkauden synnytt�m�� mielenliikutusta. 108. _Vihaan yhtyneiden liikkeiden syyt._ V�list� taaskin syd�meen tuli joku outo neste, joka ei ollut omansa yll�pit�m��n syd�nl�mp��, vaan joka saattoi tukahuttaakin sen. T�m�n vuoksi syd�mest� aivoihin nousevat elonhengekkeet her�ttiv�t sielussa vihan mielenliikutuksen ja samalla n�m�t elonhengekkeet kulkivat aivoista niihin hermoihin, jotka saattavat panna veren kulkemaan pernasta ja hienoista maksalaskimoista syd�meen, est�en t�m�n vahingollisen nesteen p��syn sinne. Viel� suurempi m��r� elonhengekkeit� kulki niihin hermoihin, jotka saattoivat sys�t� mainitun nesteen takaisin sis�lmyksiin ja vatsaan ja v�list� pakottaa vatsaa oksentamaan sen ulos. T�st� syyst� n�m�t liikkeet v�list� seuraavat vihan mielenliikutusta. Saatamme paljaalla silm�ll� erottaa maksassa joukon laskimoja tai putkia, jotka ovat tarpeeksi laajat p��st��kseen veren virtaamaan porttilaskimoon ja sielt� alempaan onttolaskimoon sek� syd�meen, ilman ett� se ollenkaan pys�htyy maksaan. Mutta maksassa on my�s paljous pienempi� suonia, joihin veri pys�htyy ja joissa aina on varastona verta, kuten my�s on pernan laita. Koska t�m� veri on sameampaa kuin muissa ruumiinosissa oleva, on se sopiva ruumiinl�mm�n ravinto silloin, kun vatsa ja sis�lmykset eiv�t tuota sille ravintoa. 109. _Iloon yhtyneiden liikkeiden syyt._ El�m�mme alussa on my�skin joskus tapahtunut niin, ett� laskimoveri oli vallan omansa ravitsemaan ja yll�pit�m��n syd�nl�mp�� ja ett� laskimot sis�lsiv�t t�t� verta niin runsaasti, ett'ei syd�n tarvinnut mit��n ravintoa muualta. T�m� her�tti ilon mielenliikutuksen ja pani samalla syd�naukot tavallista enemm�n laajenemaan. Aivoista lukuisina tulevat elonhengekkeet vaikuttivat, ei ainoastaan syd�naukkoja aukaisevissa hermoissa, vaan my�skin kaikissa muissa hermoissa, jotka lykk��v�t laskimoverta syd�nt� kohti, sen, ett'ei syd�meen p��ssyt uutta verta maksasta, pernasta, sis�lmyksist�, eik� vatsasta. Sent�hden n�m�t liikkeet seuraavat ilon tunnetta. 110. _Suruun yhtyneiden liikkeiden syyt._ V�list� p�invastoin on sattunut niin, ett'ei ruumiilla ole ollut riitt�v�� ravintoa. T�m�n johdosta sielu varmaankin tunsi ensi kerran surua, joka ainakaan ei ollut vihaan yhdistyneen�. Siit� on ollut seurauksena, ett� syd�naukot ovat supistuneet, koska niihin virtasi vain v�h�n verta; t�m�n vuoksi melkoinen veren paljous on tullut pernasta, joka on ik��nkuin viimeinen s�ili�, joka p��st�� verta syd�meen, kun siihen ei muualta tule tarpeeksi. Sent�hden ne elonhengekkeiden ja hermojen liikkeet, jotka n�in supistavat syd�naukkoja ja noutavat verta pernasta, seuraavat aina surun tunnetta. 111. _Haluun yhtyneiden liikkeiden syyt._ Lopuksi t�ytyi kaikkien sielun halujen, sen hiljattain yhdytty� ruumiiseen, tavoitella mieluisia seikkoja ja karttaa vahingollisia. Ja siit� alkaen elonhengekkeet ovat ruvenneet t�t� tarkoitusta varten liikuttamaan kaikkia lihaksia ja aistimia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Kun sielu siis nyt haluaa jotakin, tulee koko ruumis tavallista notkeammaksi ja sopivammaksi liikkumaan. Jos ruumis muuten sattumalta joutuu t�llaiseen tilaan, tulee sielun halu voimakkaammaksi ja kiihke�mm�ksi. 112. _N�iden mielenliikutuksien ulkonaiset tunnusmerkit._ Se, mink� edell� olen maininnut, selitt�� tarpeeksi valtasuonen tykytyksen erilaisuuden ja kaikki muut n�iden selitt�mieni mielenliikutuksien ominaisuudet; minun ei siis tarvitse sen laveammin tehd� niist� selkoa. Mutta t�h�n asti olen vain osottanut kunkin mielenliikutuksen ilmi�it�, kun se erill� muista valtaa sielun, sek� ne veren ja elonhengekkeiden liikkeet, jotka synnytt�v�t mielenliikutuksia. Minun tulee siis viel� kosketella useita ulkonaisia tunnusmerkkej�, jotka ovat mielenliikutuksien seurauksia ja jotka havaitaan paljon helpommin, kun mielenliikutukset eiv�t esiinny yksin��n, vaan sekaantuneina useisiin toisiin, kuten on tavallista. T�rkeimm�t n�ist� tunnusmerkeist� ovat silmien ja kasvojen ilmeet, kasvojen v�rin vaihdos, vapiseminen, raukeus, py�rtyminen, nauru, kyyneleet, voihkiminen ja huokaukset. 113. _Silmien ja kasvojen ilmeist�._ Jokainen mielenliikutus huomataan jostakin silmien ilmeest�. Muutamat mielenliikutukset kuvastuvat niin selv�sti silmiin, ett� tyhmimm�tkin palvelijat voivat is�nt�ns� silmist� n�hd�, onko h�n heille suuttunut vai ei. Mutta vaikka saatamme helposti huomata n�m�t eri ilmeet silmiss�, ja vaikka tied�mme niiden merkityksen, ei silt� ole helppo niit� kuvailla, koska jokainen on kokoonpantu useista silmien liikkeess� ja muodossa tapahtuvista muutoksista, ja n�m�t ovat niin omituiset ja hienot, ett'ei voi huomata jokaista niist� erikseen, vaikka niiden kokonaisvaikutus on pett�m�t�n. Saatamme sanoa melkein samaa niist� kasvojen ilmeist�, jotka liittyv�t mielenliikutuksiin. Vaikka ne ovatkin selvemmin havaittavissa kuin silmien ilmeet, on niit� kuitenkin vaikea erottaa, ja ne eroavat niin v�h�n toisistaan, ett� toisilla on melkein sama ilme kasvoissa itkiess��n kuin toisilla nauraessaan. Tosin muutamat ovat suuresti silm��npist�v�t, kuten esim. rypyt otsassa vihastuneilla henkil�ill�, sek� muutamat nen�n ja huulien liikkeet niill� henkil�ill�, joiden mieless� liikkuu paheksuminen ja iva. Mutta mainitut liikkeet tuntuvat enemm�n tahallisilta kuin vaistomaisilta. Yleens� sielu saattaa muuttaa kaikki sek� kasvojen ett� silmien ilmeet, kun se peitt��kseen mielenliikutustaan vilkkaasti kuvittelee sille p�invastaista. Saatamme siis k�ytt�� n�it� ilmeit� ja liikkeit� yht� hyvin ilmaistaksemme kuin peitt��ksemme mielenliikutuksiamme. 114. _Kasvojen v�rin muutoksesta._ Punastumista ja kalpenemista emme helposti voi est��, kun joku mielenliikutus ne aiheuttaa, koska n�m�t vaihdokset eiv�t ole riippuvaisia hermoista ja lihaksista, kuten edell�mainitut. Ne syntyv�t molemmat v�ltt�m�tt�m�sti syd�men toiminnasta, jota saatamme sanoa mielenliikutuksien l�hteeksi, koska se valmistaa sen veren ja ne elonhengekkeet, jotka niit� synnytt�v�t. On varmaa, ett'ei kasvojen v�ri johdu muusta kuin verest�, joka virraten lakkaamatta syd�mest� valtimoja pitkin laskimoihin ja kaikista laskimoista takaisin syd�meen, saattaa kasvot siin� m��rin punottaviksi, kuin se t�ytt�� l�hell� kasvojen pintaa olevia ohuita laskimoja. 115. _Miten ilo aikaansaa punastumisen._ Ilo saattaa kasvot punottavammiksi, koska se avaa syd�naukot ja veri niist� nopeammin juoksee kaikkiin laskimoihin. Siit� veri tulee kuumemmaksi ja ohuemmaksi, pullistaen hiukan kaikkia kasvojen osia, joka seikka tekee ne nauravan ja iloisen n�k�isiksi. 116. _Miten suru panee kalpenemaan._ Suru sit�vastoin supistaa syd�naukkoja, jonka vuoksi veri laskimoissa juoksee hitaammin. Se kylmenee ja muuttuu sameammaksi ja tarvitsee siis v�hemm�n tilaa. Vet�ytyen paksumpiin syd�men tienoissa oleviin laskimoihin, veri pakenee niist� laskimoista, jotka ovat kauimpana syd�mest�, ja niist� ovat kasvoissa sijaitsevat laskimot selvimmin n�kyv�t. T�m�n johdosta kasvot kalpenevat ja luhistuvat kokoon, etenkin, jos suru on suuri ja tulee odottamatta; niin esim. kauhistus �killisyydell��n vaikuttaa tavallista suuremman syd�naukkojen supistumisen. 117. _Miten surullisina ollessamme usein punastumme._ Usein emme kalpenekaan surullisina ollessamme, vaan punastumme. Ja t�m� on selitett�viss� siten, ett� suruun yhtyy toisia mielenliikutuksia, nimitt�in joko halu, tai joskus my�s viha. N�m�t mielenliikutukset l�mmitt�v�t tai kiihottavat maksasta, sis�lmyksist� ja muista ruumiinosista tulevaa verta, sys��v�t sit� syd�meen ja sielt� aortaa my�ten kasvojen laskimoihin. Suru, joka v�list� sulkee syd�naukot, ei n�et voi sit� est��, ell'ei se ole hyvin voimakas. Jo v�hempikin suru est�� helposti t�ten kasvojen laskimoihin tullutta verta palaamasta syd�meen niinkauan kuin rakkaus, halu tai viha noutavat lis�� verta sis�lmyksist�. Sent�hden t�m� kasvoihin pys�htynyt veri tekee ne punottaviksi jopa aikaansaa suuremman punastumisen kuin ilo; veren puna n�et n�kyy sit� paremmin, kuta hitaammin veri virtaa, koska sit� silloin kokoontuu kasvojen laskimoihin runsaammin kuin syd�naukkojen enemm�n paisuessa. T�m� huomataan etenkin h�vyn tunteesta, joka on sekoitus itserakkautta ja sit� harrasta halua, joka tavoittelee uhkaavan h�pe�n v�ltt�mist�. Sent�hden veri juoksee ruumiin sis�osista syd�meen ja sielt� valtimoja my�ten kasvoihin; ja t�h�n yhtynyt v�h�inenkin suru est�� verta palaamasta syd�meen. Sama tapahtuu tavallisesti itkiess�mme, sill� useimmiten suruun yhtynyt rakkaus synnytt�� runsaimmin kyyneleit�, kuten my�hemmin olen osottava. Sama on asianlaita, kun vihastus valtaa mielen, jolloin usein pikainen kostonhimo sekaantuu rakkauteen, vihaan ja suruun. 118. _Vapisemisesta._ Kaksi eri syyt� aiheuttaa vapisemisen; toinen on se, ett� aivoista tulee liian v�h�n elonhengekkeit� hermoihin ja toinen se, ett� niit� sielt� v�list� tulee liian paljon, joten ne eiv�t voi tarkasti sulkea niit� pieni� lihaksien aukkoja, joiden, kuten pyk�l�ss� 11 on sanottu, t�ytyy sulkeutua, jotta ne voisivat synnytt�� j�senten liikkeet. Edellinen syy ilmenee surun ja pelon vallitessa sek� my�s silloin, kun vilu panee meid�t v�risem��n. Sill� mainitut mielenliikutukset saattavat, yht� hyvin kuin ilman kylmyys, tehd� veren niin sameaksi, ett'ei se tuota tarpeeksi elonhengekkeit� aivoihin, jotka siis eiv�t voi l�hett�� riitt�v�� m��r�� niit� hermoihin. J�lkim�inen syy n�ytt�ytyy usein niiss�, jotka palavasti haluavat jotakin ja my�skin niiss�, jotka ovat suuren vihan valloissa, sek� juopuneissa, koska n�m�t molemmat mielenliikutukset ja viini v�list� johtavat aivoihin niin paljon elonhengekkeit�, ett'eiv�t ne voi s��nn�llisesti kulkea sielt� lihaksiin. 119. _Raukeudesta._ Raukeus on hervottomuuden ja liikkumattomuuden tila, joka tuntuu kaikissa j�seniss�. Se syntyy, kuten vapiseminenkin, siit�, ett'ei elonhengekkeit� riitt�v�sti kulje hermoihin ja ett� niiden kulku tapahtuu ep�tasaisesti. Vapiseminen syntyy siit�, ett'ei aivoissa ole tarpeeksi elonhengekkeit�, jonka vuoksi ne eiv�t tottele rauhasen m��r�yksi�, kun se sys�� niit� johonkin lihakseen. Raukeus taaskin johtuu siit�, ett'ei rauhanen sys�� elonhengekkeit� mihink��n m��r�ttyyn lihakseen. 120 _Miten rakkaus ja halu aiheuttavat raukeuden._ Useimmiten rakkaus liittyneen� sellaisen seikan haluamiseen, jonka saavuttamista ei pidet� nykyisyydess� mahdollisena, aikaansaa raukeutta. Sill� rakkauden tunne saattaa sielun niin hartaasti tarkastamaan rakkauden esinett�, ett� kaikki aivoissa olevat elonhengekkeet ovat tarpeelliset t�m�n k�sitteen el�v�ksi saattamiseksi ja pys�ytt�v�t sent�hden kaikki ne rauhasen liikkeet, joilla ei ole tuon esineen saavuttaminen p��m��r�n�. Mainitsin halulla olevan sen omituisuuden, ett� se saattaa ruumiin notkeammin liikkuvaksi; mutta tulee huomata, ett� t�m� ominaisuus vaikuttaa ainoastaan silloin, kun huomaamme voivamme tehd� jotakin saavuttaaksemme halumme esineen. Jos p�invastoin pid�mme silloin kaikki pyrkimykset siihen suuntaan mahdottomina, pys�htyy koko halun synnytt�m� kiihotus aivoihin, eik� ollenkaan siirry hermoihin. Koska sen koko vaikutus supistuu siihen, ett� se aivoissa vahvistaa halutun esineen k�sitett�, j�tt�� se muun ruumiin raukeaksi. 121. _Raukeus saattaa my�s synty� muista mielenliikutuksista._ My�skin vihasta, surusta, jopa ilosta, kun ne ovat hyvin voimakkaat, saattaa jonkunmoinen raukeus olla seurauksena, koska ne panevat sielun kokonaan tarkastamaan niiden esinett�. T�m� tapahtuu etenkin silloin, kun niihin liittyy sellaisen seikan haluaminen, jonka saavuttamiseksi nykyhetken� ei saateta tehd� mit��n. Mutta koska kiinnymme paljon enemm�n tarkastamaan sellaisia esineit�, joita haluamme, kuin sellaisia, joita emme halua ja kuin mit��n muita, ja koska raukeus ei ole riippuvainen �killisest� h�mm�styksest�, vaan voi seurata vasta jonkun ajan kuluttua, yhtyy se paljon useammin rakkauteen kuin mihink��n muuhun mielenliikutukseen. 122. _Py�rtymisest�._ Py�rtyminen ei ole kaukana kuolemasta, sill� kuolema tulee, kun syd�ntuli kokonaan sammuu, ja py�rtyminen syntyy silloin, kun syd�ntuli on niin tukahtunut, ett� vain j�� v�h�n l�mp�� j�lelle, joka my�hemmin saattaa sytytt�� syd�ntulen uudelleen. Moni ruumiin sairaudentila saattaa aiheuttaa py�rtymisen. Mutta mielenliikutuksista on ainoastaan ylenm��r�isell� ilolla t�llainen voima; ja luulen ilon vaikuttavan py�rtymisen siten, ett� se laajentaa tavattomasti syd�naukkoja, ja ett� laskimoveri sy�ksyy syd�meen niin �kki� ja niin runsaana, ett'ei l�mp� sit� harvenna tarpeeksi nopeasti, jotta se voisi nostaa ne pienet ihol�ms�t, jotka sulkevat laskimojen suut. N�in ollen sammuu syd�ntuli, jota veri yll�pit�� kun se virtaa syd�meen s��nn�llisesti. 123. _Miksi suru ei aiheuta py�rtymist�._ Saattaisi luulla, ett� suuri, �kki� kohdannut suru, v�ltt�m�tt�m�sti sulkee syd�naukot niin, ett� syd�ntuli siit� voisi sammua. Mutta kuitenkaan ei niin tapahdu, ja jos tapahtuukin, on se sangen harvoin, koska syd�mess� luullakseni ei koskaan ole niin v�h�n verta, ett'ei se riitt�isi l�mm�n yll�pit�miseen, vaikkapa syd�naukot olisivatkin melkein sulkeutuneet. 124. _Naurusta._ Nauru syntyy siten, ett� oikeasta syd�nkammiosta keuhkovaltimoa pitkin tuleva veri pullistaa �kki� ja toistuvasti keuhkot, ja t�m� pakottaa keuhkoissa olevan ilman rajusti poistumaan keuhkoista pitkin ilmaputkea. T�st� syntyy omituinen ja kajahteleva ��ni. Keuhkojen t�ten paisuessa ja ilman poistuessa niist�, panevat ne kaikki pallea-, rinta- ja kurkkulihakset toimimaan, siten saattaen liikkumaan n�iden yhteydess� olevat kasvolihakset Yksist��n t�t� kasvolihasten liikett� yhdess� mainitun ��nen kanssa sanomme nauruksi. 125. _Miksi nauru ei seuraa kaikkein suurinta iloa._ Vaikka nauru n�ytt�� olevan ilon p��tunnusmerkkej�, saattaa ainoastaan v�h�isempi ilon m��r�, johon hiukan ihmettely� ja vihaa on sekaantunut, aiheuttaa sen. Kokemus n�et osottaa, ett'ei suuri ilon tunne koskaan pane purskahtamaan nauruun, ja ett'ei muu syy saata sit� niin helposti aiheuttaa kuin surullisuus. Mielen ollessa suuren ilon valtaamana n�et keuhkot aina ovat niin t�ynn� verta, ett'eiv�t ne voi toistamiseen paisua. 126. _Naurun p��syyt._ Huomaan ainoastaan kaksi vaikuttavaa syyt�, jotka n�in �kki� saattavat keuhkot pullistumaan. Toinen on �killinen ihmettely, joka yhdistyneen� iloon, saattaa niin nopeasti avata syd�naukot, ett� se suuri veren paljous, joka alemmasta onttolaskimosta �kki� tunkee oikeaan syd�nkammioon, siell� harvenee sek� kulkee keuhkolaskimoa my�ten keuhkoihin, jotka se pullistaa. Toinen vaikuttava syy taas on jonkunmoinen nesteiden sekoitus, joka tavallista enemm�n harventaa verta. T�m�ntapainen on mielest�ni vain pernasta tulevan veren nopeimmin virtaava osa, jonka pienikin h�mm�styksen sekainen vihan tunne sys�� syd�meen. T��ll� se sekaantuu muista ruumiinosista tulevaan vereen, jota ilo runsaasti sinne kokoaa, ja sent�hden veri siell� paisuu tavattomasti. N�emmeh�n samoin useiden muiden tulen kuumentamien nesteiden �kki� kuohahtavan, jos kaadamme v�h�n �tikk�� siihen astiaan, jossa niit� kuumennetaan. Pernasta tuleva nopeimmin virtaava veri n�et on samanlaatuista kuin �tikk�. Kokemus osottaa my�s, ett� kaikissa niiss� seikoissa, jotka aiheuttavat keuhkoista l�htev�n remahtavan naurun, on joku m��r� vihaa, tai ainakin ihmettely� ollut yhten� vaikuttimena. Ja sent�hden pernatautiset ovat surullisemmat, ja taas aika ajoin iloisemmat ja herkemm�t nauramaan kuin muut. Perna n�et l�hett�� kahdenlaista verta syd�meen, toinen on hyvin sameata ja synnytt�� surua. Toinen on nopeasti virtaavaa ja ohutta ja aiheuttaa iloa. Usein olemme paljon naurettuamme surulliset, koska pernan ohuempi veri on loppuun virrannut ja sameampi veri senj�lkeen alkaa valua syd�meen. 127. _Paheksumiseen yhtyneen naurun syy._ Se nauru, joka v�list� yhtyy paheksumiseen, on tavallisesti keinotekoinen ja teeskennelty; jos se taaskin on luonnollinen, johtuu se siit� ilosta, jota tunnemme huomatessamme, ett'ei paheksumistamme her�tt�nyt seikka voi meit� loukata tai my�skin mainitun seikan uutuudesta tai odottamattomasta ilmestymisest�. Ilo, viha ja ihmettely siis ovat t�m�nlaisia naurun vaikuttimia. Kuitenkin luulen sen my�skin voivan synty� ilman mit��n ilon tunnetta yksinomaan vastenmielisyyden johdosta, joka sys�� verta pernasta syd�meen, josta se harvenneena virtaa keuhkoihin; n�m�t se helposti paisuttaa, koska ne ovat melkein tyhj�t. Yleens� kaikki, mik� t�ten �kki� paisuttaa keuhkoja, synnytt�� ulkonaiset naurun liikkeet, ell'ei suru muuta niit� voihkinaan ja kirkunaan yhtyneiksi liikkeiksi, jotka seuraavat itkua. T�st� seikasta kirjoittaa Viv�s[1], kertoen, ett� ensim�iset ruokapalat, jotka h�n, kauan oltuaan sy�m�tt�, pisti suuhunsa, panivat h�net nauramaan. T�m� saattoi johtua siit�, ett� h�nen keuhkonsa ravinnon puutteen t�hden olivat vailla verta ja siis helposti paisuivat ensim�isen ruokamehun vaikutuksesta, joka mehu kulki vatsasta syd�meen. Jo pelkk� sy�misen kuvitteleminen saattoi sen aiheuttaa, ennenkuin h�nen sy�miens� ruokien mehu ehti sinne. [1] Viv�s oli Aristoteles'n ja skolastikkojen vastustajia. H�n syntyi Valenciassa v. 1492 ja kuoli Br�ggen kaupungissa v. 1540. Suom. huom. 128. _Kyyneleiden synty._ Samoin kuin valtaava ilo ei koskaan synnyt� naurua, ei liioin ylenm��r�inen suru tuota kyyneleit�. Sen tekee ainoastaan lieve� suru, jota seuraa rakkauden tai ilon tunne. Ymm�rt��ksemme kyyneleiden synnyn, tulee meid�n tiet��, ett�, vaikka kaikkien ruumiinosien huokosista tunkee esiin h�yryj�, silm�t niit� erottavat kaikista enimmmin, koska n�k�hermot ovat hyvin suuret ja koska niit� silmiin johtaa lukuisat hienot valtimot. Kuten hiki syntyy muiden ruumiinosien huokosista tulevista h�yryist�, jotka ihon pinnalle saavuttuaan muuttuvat vedeksi, samoin kyyneleet syntyv�t silmist� esille tunkevista h�yryist�[1]. [1] Descartes ei n�y tunteneen kyynelrauhasia. Suom. huom. 129. _Mitenk� mainitut h�yryt muuttuvat vedeksi._ Tutkimuksessani meteoreista olen selitt�nyt miten ilmah�yryt muuttuvat sadevedeksi; se n�et tapahtuu sent�hden, ett� ne ovat levollisemmassa tilassa tai runsaammin kokoontuneina kuin tavallisesti. Samoin luulen ruumiista eroavien h�yryjen muuttuvan vedeksi silloin, kun ne ovat tavallista hiljaisemmassa liikkeess�, vaikka niiden paljous ei olisikaan suuri. N�in esim. syntyy kylm� hiki sairauden heikkoudesta. Mutta jos ruumis erottaa h�yryj� tavallista paljoa runsaammin, vaikka se tapahtuukin hitaasti, muuttuvat ne my�skin vedeksi ja t�m� tapahtuu kun hikoilemme jonkun ruumiinliikkeen j�lkeen. Silm�t eiv�t silloin hikoile, koska sellaista ponnistusta teht�ess� suurin osa elonhengekkeit� kulkee ponnistusta aikaansaavaan lihakseen, joten n�k�hermoa pitkin kulkee v�h�n hengekkeit� silmiin. Aina n�et sama aine muodostaa veren, joka tapahtuu, kun t�m� aine on laskimoissa ja valtimoissa; elonhengekkeet, kun se on aivoissa, hermoissa tai lihaksissa; ruumiin h�yryt, kun se ilmanmuotoisena tunkee ulos ruumiista; ja vihdoin hien tai kyyneleet, kun se tiivistyy vedeksi ihon ja silmien ulkopinnalla. 130. _Miten silmiin koskeva kipu niist� puristaa esiin kyyneleit�._ Tunnen ainoastaan kaksi seikkaa, jotka vaikuttavat, ett� silmist� tulevat h�yryt muuttuvat vedeksi. Toinen on se, ett� niiden huokosten muoto, joista ne tunkevat esille, jostakin syyst� on muuttunut. Sill� t�m� hidastuttaa h�yryjen s��nn�llist� liikett� ja saattaa vaikuttaa niiden vedeksi-muuttumisen. Jos vain rikkakin joutuu silm��n, se puristaa esiin kyyneleit�, sill� koska se synnytt�� kipua, muuttaa se huokosten muodon; toiset huokoset supistuvat ja h�yryjen osaset kulkevat niiden l�pi hitaammin. Sit� ennen ne poistuessaan silm�st� olivat yht� pitkien v�lien p��ss� toisistaan, jonka vuoksi ne eiv�t yhtyneet. Mutta ne kohtaavat toisensa sent�hden, ett� rikka huokosissa on synnytt�nyt h�iri�it�, jonka t�hden mainitut osaset yhdistyv�t ja muuttuvat kyyneleiksi. 131. _Miksi suru panee itkem��n._ Toinen seikka on suru, kun sit� seuraa rakkaus, ilo, tai yleens� sellainen sieluntila, joka panee syd�men sys��m��n paljon verta valtimoihin. Suru aikaansaa kyyneleit� sent�hden, ett� se kylment�� koko veren ja siis supistaa silm�huokosia. Mutta siin� m��r�ss� kuin t�m� tapahtuu, v�henee silm�huokosista esille tunkevien h�yryjen paljous, ja senvuoksi ei synny kyyneleit�, ell'ei toinen seikka samalla lis�� h�yryjen paljoutta. Ei mik��n muu sit� lis�� niin suuressa m��r�ss� kuin se veri, jonka rakkauden mielenliikutus panee virtaamaan syd�meen. Sent�hden eiv�t surulliset henkil�t lakkaamatta itke, vaan ainoastaan v�h�n p��st�, ajatellessaan kiintymyksens� esinett�. 132. _Kyyneleiden yhteydess� olevasta voihkinasta._ Itkett�ess� my�skin keuhkot v�list� t�yttyv�t runsaalla verell�; t�m� tullessaan keuhkoihin karkottaa niist� ilman, joka poistuessaan ilmaputkea pitkin synnytt�� sen voihkinan ja ne huudahdukset, jotka tavallisesti ovat kyyneleiden yhteydess�. N�m�t huudahdukset ovat yleens� ter�v�mpi� kuin ne, jotka yhtyv�t nauruun, vaikka molemmat kummassakin tapauksessa syntyv�t melkein samalla lailla. T�m� johtuu siit�, ett� ne hermot, jotka paisuttavat tai supistavat ��nielimi�, saattaen ��nen r�me�mm�ksi tai kimakammaksi, ovat niiden hermojen yhteydess�, jotka ilon vaikutuksesta laajentavat syd�naukkoja ja surun vaikutuksesta niit� supistavat, ja senvuoksi mainitut ��nielimet paisuvat ja supistuvat samaan aikaan. 133. _Miksi lapset ja vanhukset helposti itkev�t._ Lapset ja vanhukset ovat herkemm�t itkem��n kuin keski-ik�iset henkil�t; syyt siihen ovat erilaiset. Vanhukset itkev�t usein kiintymyksest� ja ilosta. Sill� n�m�t kaksi mielenliikutusta l�hett�v�t paljon verta syd�meen ja sielt� paljon h�yryj� silmiin. Heid�n ruumiinsa kylmyys hidastuttaa siihen m��r��n n�iden h�yryjen liikkeit�, ett� ne helposti muuttuvat kyyneleiksi, vaikka suru ei valtaakaan heid�n mielt�ns�. Muutamat vanhat henkil�t itkev�t my�skin suuttumuksesta, mutta sit� ei vaikuta niin paljon heid�n ruumiinsa laatu, kuin heid�n sielunsa taipumus; mutta n�in on ainoastaan niiden henkil�iden laita, jotka ovat niin heikot, ett� v�h�inenkin kipu, pelko tai s��li heid�t kokonaan valtaa. Samoin on lasten laita, jotka eiv�t ollenkaan itke ilosta, vaan surusta, vaikka se ei olekaan rakkauden yhteydess�. Heill� n�et on aina riitt�v� m��r� verta, joka synnytt�� runsaita h�yryj�. Kun suru hidastuttaa niiden liikkumista, muuttuvat ne kyyneleiksi. 134. _Miksi muutamat lapset eiv�t itke, vaan kalpenevat._ Suuttumus saattaa muutamat lapset kalpenemaan, eik� itkem��n. T�m� osottaa usein erinomaista arvostelukyky� ja rohkeutta, jos se nimitt�in tulee siit�, ett� he k�sitt�v�t heit� kohdanneen ik�v�n seikan suuruuden sek� valmistautuvat pontevaan vastustukseen. Useammin se kuitenkin on huonon luonteen merkki, jos lapsi on taipuvainen vihaan tai pelkoon; sill� n�m�t mielenliikutukset v�hent�v�t kyynelten ainetta. P�invastaisesti huomaamme ett� ne, jotka ovat hyvin herk�t itkem��n, ovat rakkauden ja s��lin tunteille avoimet. 135. _Huokauksista._ Huokauksien syy eroaa suuresti kyynelten syyst�, vaikka molempien edellytyksen� on suru. Keuhkojen t�yttyminen verell� vaikuttaa itkua, mutta huokaukset sit�vastoin syntyv�t, kun keuhkot ovat melkein tyhj�t ja kun joku toivon tai ilon mielle aukaisee keuhkolaskimon aukon, jota suru on supistanut. Siten saattaa v�h�inen keuhkoissa oleva veri �kki� sy�ksy� vasempaan syd�nkammioon keuhkolaskimoa my�ten. Sen siirrytty� sinne mieluisen seikan her�tt�m�n halun johdosta, joka samalla panee toimimaan kaikki pallea- ja rintalihakset, virtaa suusta ilmaa keuhkoihin t�ytt�m��n siell� veren tyhj�ksi j�tt�m�n paikan, ja t�t� kutsumme huokailemiseksi. 136. _Mist� muutamille ihmisille omituiset mielenliikutuksien vaikutukset johtuvat._ T�ydent��kseni t�ss� muutamalla sanalla sen, mit� viel� saattaisi mainita mielenliikutuksien eri vaikutuksista ja syist�, rajoitun vain sen peruksen toistamiseen, johon kaikki edell� kirjoittamani nojautuu. Sielun ja ruumiin v�lill� on sellainen vuorovaikutus, ett�, jos joku ruumiin toimitus kerran on yhtynyt johonkin ajatukseen, ei toinen niist� my�hemmin esiinny ilman toista. Sama ruumiin toimitus ei aina yhdy samoihin ajatuksiin. T�m� selitt�� riitt�v�sti kaikki ne t�t� kysymyst� koskevat erityiset seikat, jotka jokainen saattaa huomata itsess��n ja muissa ja joita ei viel� ole selitetty. On mahdollista, ett� esim. muutamien ihmisten omituinen vastenmielisyys ruusun tuoksua tai kissoja ja muita senkaltaisia vastaan johtuu siit�, ett� sentapainen seikka heid�n el�m�ns� alussa on suuressa m��r�ss� her�tt�nyt heid�n inhoansa, tai ett� he �idin kohdussa ovat saaneet vaikutusta joistakin �idiss� her�nneist� vastenmielisyyden tunteista. Sill� ep�ilem�tt� on olemassa vuorovaikutusta �idin ja h�nen kohdussaan olevan siki�n v�lill�, niin ett� se, mik� vahingottaa toista, my�s vahingottaa toista. My�skin on ruusujen tuoksu saattanut tuottaa kehtolapselle kovaa p��ns�rky�, tai on kissa saattanut sit� suuresti pelj�stytt��, ilman ett� kukaan t�t� huomasi ja ilman ett� lapsi sit� muistaa, vaikka sellainen inhon tunne ruusua ja kissaa vastaan on painunut h�nen aivoihinsa ja pysyy siell� h�nen el�m�ns� loppuun asti. 137. _Selitettyjen viiden mielenliikutuksen hy�ty ruumiiseen n�hden._ M��ritelty�ni rakkauden, vihan, halun, ilon, surun, ja kosketeltuani kaikkia ruumiinliikkeit�, jotka tapahtuvat joko niiden edell� tai j�lkeen, ei ole tarpeellista t�ss� tarkastaa muuta kuin niiden hy�ty�. T�ss� suhteessa tulee huomata, ett� ne kaikki luonnon j�rjestyksen mukaisesti saavat alkunsa ruumiista ja her��v�t sielussa ainoastaan sen t�hden, ett� se on yhdistynyt ruumiiseen. Niiden luonnollinen tarkoitus on siis taivuttaa sielua ryhtym��n tekoihin, jotka ovat omiaan yll�pit�m��n tai jossakin m��rin tekem��n ruumista t�ydellisemm�ksi. T�rkeimm�t t�ss� suhteessa ovat ilo ja suru. Sielu n�et saa v�litt�m�sti tiedon ruumista vahingottavista seikoista ainoastaan kivun tunnon kautta. T�m� synnytt�� sielussa ensiksi surun mielenliikutuksen, sitten vihaa kipua synnytt�v�� esinett� kohtaan ja kolmanneksi halun vapautua siit�. Samoin sielu saa tiedon ruumiille hy�dyllisist� seikoista jonkunmoisen kiihotuksen kautta, joka sielussa her�tt�� iloa, sitten rakkautta sit� esinett� kohtaan, jota kuvitellaan t�m�n ilon syyksi, ja lopuksi sen toivon, ett� t�m� ilo jatkuisi tai ett� sen nautinto olisi pysyv�inen. T�st� siis huomaamme, ett� kaikki n�m�t viisi mielenliikutusta ovat hyvin hy�dylliset ruumiille, ja ett� suru jossakin m��rin on alkuper�isempi ja hy�dyllisempi kuin ilo, viha kuin rakkaus, koska on t�rke�mp�� poistaa sellaista, joka vahingottaa ja saattaa turmioon, kuin saavuttaa sellaista, joka tuottaa jonkun t�ydellisemm�n ominaisuuden, jota vailla saatamme tulla toimeen. 138. _Mielenliikutuksien puutteellisuudet ja niiden poistamiskeinot._ Vaikka n�iden mielenliikutuksien tuottama hy�ty on mit� luonnollisin, ja vaikka kaikkien j�rjett�mien el�intenkin el�m� yksinomaan ilmenee samanlaisissa ruumiinliikkeiss� kuin ne, jotka ihmisiss� ovat mielenliikutuksien yhteydess�, ja joita aikaansaamaan ne taivuttavat sielua, ei mielenliikutuksien vaikutus kuitenkaan aina ole hyv�. Sill� monet ruumiille vahingolliset seikat eiv�t alussa her�t� mit��n surua, vaan tuottavat p�invastoin iloa; toiset taas ovat hy�dylliset, vaikka ne alussa ovat ep�miellytt�v�t. Sit�paitsi ne melkein aina saattavat kuvittelemaan esiintyneit� hyvi� ja pahoja seikkoja paljon suurempina ja painavampina, kuin ne todella ovat. Sent�hden ne kiihottavat meit� tavoittelemaan edellisi� ja karttamaan j�lkim�isi� innokkaammin kuin on sopivaa. Samoin n�emme usein houkutuksien pett�v�n el�imi� ja niiden pakenevan pient� vaaraa sy�ksym�ll� suurempiin. Meid�n tulee siis turvautua kokemukseemme ja j�rkeemme, erottaaksemme hyv�n pahasta ja tunteaksemme niiden oikean arvon, niin ett'emme sekoita niit� toisiinsa, emmek� miss��n suhteessa liioittele. 139. _N�iden mielenliikutuksien, ensiksikin rakkauden, sielulle tuottamasta hy�dyst�._ Edell�mainittu riitt�isi, jos meiss� vain olisi ruumis tai jos se olisi olentomme parempi puoli; mutta koska se onkin halvempi puoli, tulee meid�n ennen kaikkea tarkastaa mielenliikutuksia sieluun kuuluvina. Sieluun kuuluvina syntyv�t rakkaus ja viha tiedosta ja ovat aikaisemmat kuin ilo ja suru, paitsi silloin, kun viimeksimainitut ovat tiedon veroiset, joiden lajeja ne ovat. Kun t�m� tieto on tosi, s. o. kun ne seikat, joita se saattaa meit� rakastamaan, todella ovat hyv�t, ja ne joita se saattaa meit� vihaamaan, todella ovat pahat, on rakkaus verrattomasti parempi kuin viha. Se ei koskaan voi olla liian suuri, ja se her�tt�� aina iloa. Sanoin t�t� rakkautta erinomaisen hyv�ksi, koska se tuottaa meille todellista hy�ty� ja siis tekee meid�t t�ydellisemmiksi. Sanoin my�s, ett'ei se voi olla liian suuri, sill� sen suurinkin m��r� yhdist�� meid�t niin t�ydellisesti tuohon hyv��n, ett'ei rakkaus itseemme en�� erota meit� siit�, enk� luule, ett� t�m� koskaan voi olla pahaa. Ilo seuraa t�t� rakkauden tunnetta, koska se kuvailee meille rakkautemme esinett� meille kuuluvana hyv�n�. 140. _Vihasta._ Viha taas ei saata olla niin v�h�inen, ett'ei se vahingottaisi; se synnytt�� aina surua. Sanoin, ett� sen pieninkin m��r� vahingottaa, koska jonkun pahan seikan her�tt�m� viha aina saattaa meit� huonommin toimimaan kuin vastakkaisen hyv�n her�tt�m� rakkaus, ainakin silloin, kun t�m� hyv� ja paha tarpeeksi tunnetaan. Tunnustan, ett� sen pahan her�tt�m� viha, jota ainoastaan kipu ilmaisee, on v�ltt�m�t�n ruumiin menestymiselle. Mutta puhun t�ss� ainoastaan siit� vihasta, jonka selvempi tieto synnytt��, ja joka johtuu yksinomaan sielusta. Mainitsin my�s, ett� se aina her�tt�� surua, sill� paha on vain puutteellisuutta, eik� sit� voida kuvitella olevaksi muualla kuin tosioloisessa esineess�; eik� ole olemassa mit��n tosioloista, jossa ei olisi mit��n hyv��, joten se viha, joka saattaa meid�t pakenemaan jotakin pahaa, samalla saattaa meid�t hylk��m��n siihen yhdistyneen hyv�n. T�m�n hyv�n puute her�tt�� sielussa surua, koska sielu kuvittelee sit� omaksi puutteellisuudekseen. Niin esim. se vihan tunne, joka saattaa meid�t v�ltt�m��n jotakin pahantapaista henkil��, samalla riist�� meilt� h�nen seurustelunsa, josta, huolimatta h�nen vioistaan, saattaisimme l�yt�� jotakin hyv��, ja t�m� pahoittaa meit�. Samoin saatamme kaikissa muunlaatuisissa vihan tunteissa huomata jotakin surun aihetta. 141. _Halusta, ilosta ja surusta._ Mit� haluun tulee, ei se voi olla paha johtuessaan oikeasta tiedosta, joll'ei se ole liiallinen, vaan on t�m�n tiedon ohjaamana. On my�s selv��, ett� ilo v�ltt�m�tt�m�sti on hyv� ja suru paha, sill� j�lkim�inen aiheutuu kaikesta siit� vastenmielisyydest�, jota sielu kokee pahasta, edellinen johtuu kaikesta sielun omistamasta hyv�st�. Ell'ei meill� olisi ruumista, rohkenisin sanoa, ett'emme liiaksi saattaisi antautua rakkauteen ja iloon, emmek� liiaksi v�ltt�� vihaa ja surua. Mutta niiden aiheuttamat ruumiinliikkeet saattavat kaikki olla vahingolliset terveydelle, jos ne ovat liian kiihke�t ja p�invastoin hy�dylliset, jos ne ovat maltilliset. 142. _Ilosta ja rakkaudesta verrattuina suruun ja vihaan._ Koska sielun tulee hylj�t� viha ja suru silloinkin, kun ne johtuvat oikeasta tiedosta, tulee sen sit� suuremmalla syyll� tehd� se silloin, kun ne johtuvat jostakin v��r�st� mielipiteest�. Sit�vastoin sopii ep�ill�, ovatko rakkaus ja ilo hyv�t silloin, kun niill� on n�in ep�varma perusta. Jos tarkastamme niit� semmoisinaan sek� niiden suhteessa sieluun, vaikka sellainen ilo on heikompi ja sellainen rakkaus v�hemmin hy�dyllinen kuin tosiaiheinen iloja rakkaus, ovat edelliset kuitenkin pidett�v�t parempina kuin v��r��n tietoon perustuva suru ja viha. Sent�hden menettelemme viisaammin niiss� el�m�n sattumissa, joissa olemme alttiina erehtymisen mahdollisuudelle, jos ennemmin kallistumme niiden mielenliikutuksien puoleen, jotka perustuvat hyv��n, kuin niiden, jotka perustuvat pahaan, vaikkapa vain v�ltt��ksemme t�t� pahaa. Usein aiheetonkin ilo on parempi kuin suru, jonka syy on tosi. En rohkene sanoa samaa rakkauden suhteesta vihaan. Sill� kun viha on aiheellinen, se vain saattaa meid�t pakenemaan pahaa esinett�, josta on hyv� pysy� erill�. Sit�vastoin aiheeton rakkaus yhdist�� meihin seikkoja, jotka saattavat meit� vahingottaa, tai jotka ainakaan eiv�t ansaitse niin suurta huomiota puoleltamme, koska ne meit� huonontavat ja alentavat. 143. _Samojen mielenliikutuksien suhteesta haluun._ Mit� juuri mainitsin n�ist� nelj�st� mielenliikutuksesta pit�� paikkansa ainoastaan tarkastettaessa niit� semmoisinaan, kun ne eiv�t synnyt� mit��n toimintaa. Sill� siin� m��r�ss� kuin ne her�tt�v�t meiss� jonkun halun, jonka v�lityksell� ne m��r��v�t toimintamme, on varmaa, ett� kaikki ne, joiden syy on v��r�, saattavat vahingottaa, ja ett� p�invastoin kaikki ne, joiden syy on oikea, saattavat hy�dytt��. Jos niiden syyt ovat yht� aiheettomat, on ilo tavallisesti vahingollisempi kuin suru, koska j�lkim�inen, saattaen meid�t esteleviksi ja pelokkaiksi, tekee meid�t jossakin m��rin varovaisiksi, jotavastoin edellinen saattaa ajattelemattomiksi ja huiman rohkeiksi ne, jotka siihen antautuvat. 144. _Haluista, joiden tyydytys on yksinomaan riippuvainen meist�._ Koska mainitut mielenliikutukset eiv�t kiihota meit� toimintaan muuten kuin synnytt�m�ns� halun v�lityksell�, tulee meid�n erityisen huolellisesti ohjata t�t� halua. Siin�, ett� siveysoppi opastaa t�h�n, on sen p��ansio. Sanoin �sken, ett� halu on hyv�, perustuessaan todelliseen tietoon ja v�ltt�m�tt�m�sti paha, perustuessaan erehdykseen. Tavallisin erehdys haluihin n�hden on se, ett'emme tarpeeksi erota meist� itsest�mme kokonaan riippuvaisia seikkoja niist�, jotka eiv�t ole meist� riippuvaisia. Mit� niihin tulee, jotka ovat yksinomaan meist�, s. o. vapaasta tahdostamme, riippuvaiset, tarvitsee meid�n ainoastaan tiet��, ett� ne ovat hyv�t, jotta niit� mit� innokkaimmin tavoittelisimme. On n�et hyveellist� toteuttaa vallassamme olevia hyvi� seikkoja, eik� hyvett� koskaan voi haluta liian innokkaasti. Koska se, mit� n�in haluamme, ei voi olla meilt� onnistumatta, kun n�et sen toteuttaminen riippuu yksist��n meist�, saavutamme siit� koko sen tyydytyksen, jota olemme odottaneet. Tavallinen vika t�ss� suhteessa on se, ett'ei koskaan haluta liiaksi, vaan liian v�h�n. Tehokkain parannuskeino on, ett� poistamme hengest�mme kaikki muut v�hemm�n t�rke�t halut, ja ett� koetamme hyvin selv�sti tajuta ja tarkkaavaisesti tutkia haluamamme seikan hyvyytt�. 145. _Niist� haluista, joiden tyydytt�minen riippuu kokonaan muista seikoista, sek� onnen laadusta._ Niit� seikkoja, joiden saavuttaminen ei ollenkaan ole riippuvainen tahdostamme, ei meid�n koskaan tule intohimoisesti haluta, kuinka hyv�t tahansa ne ovatkin. Sill� on mahdollista, ett'emme niit� saavuta, ja t�m� seikka pahoittaa meit� sit� enemm�n, kuta kiihke�mmin olemme niit� halunneet, etenkin koska ne, vallatessaan ajatuksemme, k��nt�v�t pois harrastuksemme sellaisista seikoista, joiden toteuttaminen on riippuvainen tahdostamme. T�t� vastaan on olemassa kaksi p��keinoa; toinen on jalomielisyys, josta my�hemmin aion puhua, ja toinen on se, ett� meid�n alati tulee ajatella jumalallista kaitselmusta sek� ottaa huomioon, ett'ei mit��n tapahdu toisin kuin t�m� kaitselmus ikuisuudesta sen on m��r�nnyt. Meid�n tulee siis v�ltt�m�tt�m�n� ja muuttamattomana kohtalona asettaa se toivomamme onnen vastakohdaksi sek� karkottaa t�m�n onnen halu mielest�mme harhaluulona, jonka erehtyv�inen j�rkemme on luonut. Sill� emme voi haluta muuta kuin sellaista, jota pid�mme jossakin suhteessa mahdollisena saavuttaa, emmek� voi pit�� tahdostamme riippumattomia seikkoja mahdollisina muuten, kuin riippuvaisina onnesta, s. o. olettamalla, ett� ne saattavat tapahtua ja ett� ennen on tapahtunut samanlaista. T�m� mielipide perustuu vain siihen, ett'emme tunne kaikkia seikkoja, jotka aikaansaavat kunkin seikan. Kun n�et joku seikka, jota olemme luulleet onnesta riippuvaiseksi, ei tapahdu, osottaa t�m�, ett� joku sit� aikaansaavista vaikuttavista syist� on puuttunut ja ett� haluamamme seikan saavuttaminen siis oli kokonaan mahdoton ja ett'ei sellaista koskaan ole tapahtunut, s. o. sellaista, jonka toteutumisesta samanlainen vaikuttava syy on puuttunut. Jos siis edelt� olisimme tiet�neet t�m�n, emme koskaan olisi pit�neet sit� mahdollisena, emmek� siis olisi sit� halunneet. 146. _Haluista, joiden tyydytt�minen riippuu meist� ja muista._ Tulee siis kokonaan hylj�t� se yleinen luulo, ett� muka ulkona meist� on joku onni, joka toteuttaa tai j�tt�� toteuttamatta mielens� mukaan seikkoja. Meid�n tulee tiet�� ett� kaikkea ohjaa jumalallinen kaitselmus, jonka ij�inen p��t�s on niin v�ltt�m�t�n ja muuttamaton, ett'ei, lukuunottamatta niit� seikkoja, jotka sama p��t�s on asettanut riippuvaisiksi vapaasta tahdostamme, meille tapahdu mit��n, joka ei olisi v�ltt�m�t�nt� ja edelt�k�sin m��r�tty�, emmek� siis erehtym�tt� voi toivoa, ett� meille toisin tapahtuisi. Mutta koska useimmat halumme tavoittelevat sellaisia seikkoja, joiden saavuttaminen ei ole kokonaan meist�, eik� kokonaan muista riippuvainen, tulee meid�n tarkasti erottaa ne, jotka yksinomaan ovat meid�n tahdostamme riippuvaiset, jotta niit� yksist��n haluaisimme. Ja lis�ksi, vaikka meid�n tulee pit�� meist� riippumattomien seikkojen toteutumista kokonaan edelt�k�sin m��r�ttyn� ja muuttamattomana, jotta halumme ei niihin kohdistuisi, ei meid�n silt� pid� j�tt�� punnitsematta niit� perusteita, joiden nojalla niit� saattaa enemm�n tai v�hemm�n toivoa, jotta niist� saisimme ohjeita toiminnallemme. Jos meill� esim. olisi jotakin toimitettavaa paikassa, jonne saattaisimme menn� kahta eri tiet� pitkin, joista toinen tavallisesti olisi paljon turvallisempi kuin toinen, ja jos kaitselmus olisi m��r�nnyt, ett� meilt� tuota turvallista tiet� kulkiessamme varastettaisiin rahamme, ja jos p�invastoin toista tiet� astuessamme vaaratta saapuisimme perille, niin ei meid�n silt� pid� olla v�linpit�m�tt�m�t tiemme valinnasta, eik� turvautua kaitselmuksen p��t�ksen muuttamattomuuteen ja v�ltt�m�tt�myyteen. Sill� j�rki vaatii, ett� valitsemme sen tien, joka tavallisesti on turvallisempi; ja meid�n tulee olla tyytyv�iset siihen, ett� valitsimme t�m�n tien, vaikka meille onkin tapahtunut vahinko sit� astuessamme. Sill� t�m� vahinko on ollut meille v�ltt�m�t�n, eik� meill� siis ole ollenkaan syyt� toivoa, ett� olisimme sen v�ltt�neet, vaan tulee meid�n toimia paraan tietomme mukaisesti; kuten luulen silloin tehneemmekin. Jos n�in totutamme itse�mme erottamaan v�ltt�m�tt�myyden onnesta, on varmaa, ett� helposti totumme ohjaamaan halujamme siten, ett� ne aina saattavat tuottaa meille t�yden tyydytyksen siin� m��r�ss�, kuin niiden toteuttaminen on yksinomaan meist� riippuvainen. 47. _Sielun sis�isist� kiihotuksista._ Mainitsen t�ss� viel� lis�ksi n�k�kohdan, joka minusta n�ytt�� suuressa m��rin est�v�n kaikkien mielenliikutuksien vahingollista vaikutusta. Onnemme ja onnettomuutemme on p��asiallisesti riippuvainen sis�isest� kiihotustilasta, jonka sielu itsess��n her�tt��, ja joka eroaa mielenliikutuksista siin�, ett� j�lkim�iset aina ovat riippuvavaiset jostakin elonhengekkeiden liikkeest�. Vaikka t�m� sielun kiihotustila usein on yhtynyt sellaisiin mielenliikutuksiin, jotka ovat sille sukua, saattavat ne my�s usein olla toisenlaistenkin mielenliikutuksien yhteydess�; jopa synty� vallan p�invastaisista. Jos esim. mies itkee vaimovainajataan, jonka (kuten v�list� tapahtuu) h�n ei kuitenkaan soisi her��v�n kuolleista, saattaa h�n kuitenkin tuntea surua n�hdess��n hautajaismenot ja ajatellessaan ett� henkil�, jonka seuraan h�n oli tottunut, on muuttanut manan majoille. T�ll�in saattaa tapahtua niin, ett� rakkauden ja s��lin j��nn�s, jotka palaavat h�nen mielikuvitukseensa, nostaa todellisia kyyneleit� h�nen silmiins�, vaikka h�n sielunsa sis�ll� tuntee salaista iloa, joka on niin voimakas, ett'eiv�t samanaikaiset kyyneleet ja suru voi sit� ollenkaan v�hent��. Samoin omituisten vaiheiden lukeminen tai niiden esitt�minen teatterissa v�list� her�tt�� meiss� surun tunteita, toiste taas iloa, rakkautta tai vihaa, ja yleens� kaikkia mielenliikutuksia, riippuen niist� erilaisista tapahtumista, jotka tarjoutuvat kuvitusvoimallemme. Mutta samalla tunnemme n�ist� mielenliikutuksista tyydytyst�; ja t�m� mielihyv� on henkist� iloa, joka saattaa synty� yht� hyvin surusta kuin kaikista muista mielenliikutuksista. 148. _Hyveen harjottaminen on paras l��ke mielenliikutuksia vastaan._ Kuta l�heisemmin mainittu sis�inen mielenkiihotus meit� koskee, sit� suurempi vaikutusvalta sill� on meihin kuin siit� eroavilla tai sen sukuisilla mielenliikutuksilla, ja sit� suuremmassa m��r�ss� on varmaa, ett'eiv�t mitk��n ulkoa tulevat h�iri�t voi sielua vahingottaa, jos sill� vain on tarpeeksi sis�llist� tyytyv�isyytt�. P�invastoin n�m�t h�iri�t kohottavat sielun iloa, koska se huomaa, ett'eiv�t ne voi olla sille vahingolliset ja koska se t�ten oppii tuntemaan etevyytens�. Saavuttaakseen t�llaisen sis�llisen tyytyv�isyyden, tulee sielun tarkasti noudattaa hyvett�. Sill� jos joku on niin el�nyt ett'ei h�nen omatuntonsa soimaa h�nt� siit�, ett� h�n olisi j�tt�nyt t�ytt�m�tt� niit� tekoja, joita h�n on paraina pit�nyt (t�llainen hyv� omatunto on juuri tulos hyveen noudattamisesta), tuntee h�n siit� tyydytyst�, joka on kyllin voimakas saattamaan h�net niin onnelliseksi, ett'eiv�t mielenliikutuksien rajuimmatkaan puuskaukset koskaan voi h�irit� h�nen sielunsa rauhaa. KOLMAS OSA. Erityisist� mielenliikutuksista. 149. _Kunnioituksesta ja halveksimisesta._ Selitetty�ni kuusi alkuper�ist� mielenliikutusta, jotka ovat ik��nkuin sukuja, joiden lajeja kaikki muut ovat, k�sittelen t�ss� lyhyesti muiden omituisuuksia ja noudatan samaa j�rjestyst�, jossa olen edelliset maininnut. Ensim�iset ovat kunnioitus ja halveksiminen. Tosin niill� tavallisesti tarkoitetaan ainoastaan mielenliikutuksesta vapaita mielipiteit� jonkun asian arvon suhteen. Mutta n�ist� mielipiteist� syntyy usein mielenliikutuksia, joille ei ole annettu erityist� nime�, ja sent�hden katson yll�mainittujen nimityksien niille sopivan. Kunnioitus, ollessaan mielenliikutus, on sielun taipumus kuvitella jonkun seikan arvoa, jonka taipumuksen erityinen elonhengekkeiden liike synnytt��. Ne n�et silloin johtuvat aivoihin siten, ett� ne vahvistavat t�t� varten v�ltt�m�tt�mi� mielteit�. Se mielenliikutus, jota kutsun halveksimiseksi, on taaskin sielun taipumus tarkastaa huomionsa esineen halpamaisuutta tai v�h�p�t�isyytt�, ja sen taipumuksen synnytt�v�t sellaiset elonhengekkeiden liikkeet, jotka vahvistavat t�m�n v�h�p�t�isyyden her�tt�m�� miellett�. 150. _N�m�t kaksi mielenliikutusta ovat vain ihmettelyn lajeja._ T�m�n vuoksi n�m�t kaksi mielenliikutusta ovat vain ihmettelyn lajeja. Ell'emme ihmettele jonkun esineen suuruutta emmek� sen pienuutta, emme v�lit� siit� enemp��, kuin mit� j�rkemme neuvoo meit� tekem��n, ja kunnioitamme tai halveksimme sit� silloin mielenliikutuksetta. Vaikka rakkaus usein meiss� synnytt�� kunnioitusta ja viha halveksimista, ei t�m� kuitenkaan ole yleist�, ja se johtuu yksinomaan siit�, ett� ollaan enemm�n tai v�hemm�n taipuvaisia tarkkaamaan jonkun seikan suuruutta tai pienuutta, riippuen siit�, miss� m��r�ss� siihen ollaan kiintyneit�. 151. _Kunnioitus ja halveksiminen ovat tuntuvammat, kun ne kohdistuvat itseemme._ N�iden kahden mielenliikutuksen esineet saattavat yleens� olla sangen monenlaiset, mutta tuntuvimmat ne ovat kohdistuessaan meihin itseemme, s. o. kun kunnioitamme tai halveksimme omia tekojamme. Ja niit� synnytt�vien elonhengekkeiden liikkeet ovat silloin niin ilmeiset, ett� ne muuttavat kasvojen ilmeet, ruumiinliikkeet, k�ynnin ja yleens� koko toimintatavan niiss� henkil�iss�, joilla on itsest��n tavallista parempi tai huonompi ajatus. 152. _Mink� nojalla saatamme kunnioittaa itse�mme._ Koska viisauden p��tunnusmerkkej� on tieto siit�, mink� asian nojalla kunkin tulee kunnioittaa tai halveksia itse��n, tahdon t�ss� mainita minun mielipiteeni. En huomaa muuta kuin yhden seikan, joka oikeuttaa meit� kunnioittamaan itse�mme, ja se on vapaan tahtomme oikea k�ytt�minen ja halujemme hillitsemisvalta. Sill� ainoastaan niiden tekojen nojalla, jotka ovat riippuvaiset vapaasta tahdostamme, meit� voidaan kiitt�� tai moittia. T�m� vapaa tahto tekee ihmisen jossakin m��rin Jumalan kaltaiseksi, saattaen ihmisen omaksi valtijakseen, ell'ei h�n pelkurimaisesti menet� saamiansa oikeuksia. 153. _Mink�laatuinen jalomielisyys on._ Luulen oikean jalomielisyyden, joka saattaa ihmist� kunnioittamaan itse��n niin suuresti kuin on luvallista, olevan ensiksi siin� tiedossa, ett'ei ihminen todellisesti omista mit��n muuta kuin t�m�n vapaan tahdon, ja ett'ei h�nt� saata kiitt�� muusta kuin sen hyv�st�, eik� moittia muusta kuin sen pahasta k�ytt�misest�; toiseksi siin�, ett� ihminen on p��tt�nyt lujasti ja pysyv�isesti hyvin k�ytt�� tahtoansa. T�ll� tarkoitan, ett� h�n on lujasti p��tt�nyt olla koskaan laiminly�m�tt� niiden tekojen t�ytt�mist�, joita h�n pit�� paraina; t�m� on toisin sanoin hyveen t�ydellist� noudattamista. 154. _Jalomielisyys est�� muita halveksimasta._ Ne, joilla on t�m� tieto ja t�m� tunne itsest��n, tajuavat helposti, ett� se saattaa olla my�s jokaisella toisella, koska jalomielisyys on tunne, joka on kokonaan riippumaton muista. Sent�hden jalomieliset ihmiset eiv�t halveksi ket��n. Ja vaikka he usein n�kev�tkin toisten toimivan pahoin ja siten paljastavan heikkoutensa, ovat he taipuvaisemmat puolustamaan kuin moittimaan heit� sek� luulemaan, ett� nuo toiset ennemmin tiedon kuin hyv�n tahdon puutteessa ovat pahoin toimineet. Jalomieliset henkil�t eiv�t liioin pid� itse�ns� halvempina niit�, joilla on enemm�n omaisuutta tai kunniaa, ei edes niit�, jotka ovat nerokkaammat, oppineemmat, kauniimmat tai jotka ovat miss� muussa suhteessa tahansa heit� etev�mm�t. Mutta he eiv�t my�sk��n aseta itse�ns� korkeammalle niit� henkil�it�, joita etev�mm�t he ovat, koska kaikki muut etevyydet heid�n mielest��n ovat sangen v�h�narvoiset verrattuina hyv��n tahtoon, jonka nojalla yksist��n he itse��n kunnioittavat ja jota edellytt�v�t olevaksi tai ainakin mahdolliseksi jokaisessa ihmisess�. 155. _Mink�laatuinen hyveinen n�yryys on._ Kaikkein jalomielisimm�t henkil�t tavallisesti ovat kaikkein n�yrimm�t. Hyveinen n�yryys on vain siin�, ett� ajattelemme luonteemme heikkoutta ja ett'eiv�t ennen tekem�mme pahat teot tai ne, jotka viel� tulevaisuudessa saatamme tehd�, ole v�h�isemm�t kuin muiden pahat teot. T�m� ajatus on syyn� siihen, ett'emme pid� itse�mme muita parempina, ja ett� oletamme muiden, koska he omistavat vapaan tahdon kuten mekin, k�ytt�v�n sit� yht� hyvin. 156. _Jalomielisyyden ominaisuudet ja sen tarjoama parannuskeino kaikkia mielen liikutuksien tuottamia h�iri�it� vastaan._ Ne henkil�t, joilla on n�in jalo mieli, ovat luonnostaan halukkaat toteuttamaan suuria tekoja; kuitenkaan eiv�t he ryhdy mihink��n, johon eiv�t tied� kykenev�ns�. Koska he pit�v�t jalompana hyv�n tekemist� muille ja ennemmin syrj�ytt�v�t oman etunsa, ovat he aina kohteliaat, yst�v�lliset sek� valmiit tekem��n palvelusta jokaiselle. T�m�n ohella he hillitsev�t t�ydellisesti mielenliikutuksiaan, etenkin halujaan ja kateutta, koska eiv�t pid� mit��n sellaista seikkaa, jonka saavuttaminen ei ole heid�n tahdostaan riippuvainen, tarpeeksi arvokkaana sit� halutakseen. He eiv�t liioin vihaa ket��n, koska kunnioittavat kaikkia. He ovat vapaat pelosta, koska heid�n tietoisuutensa omasta hyveest��n tekee heid�t levollisiksi. Lopuksi he eiv�t vihastu, koska eiv�t pid� suuriarvoisina niit� tekoja, jotka ovat riippuvaiset toisen tahdosta, eiv�tk� koskaan anna vihollisilleen sit� etua, ett� tunnustaisivat itsens� heid�n loukkaamikseen. 157. _Ylpeydest�._ Kaikki ne, jotka mist� muusta syyst� tahansa saavat korkean ajatuksen itsest��n, eiv�t ole todellisesti jalomieliset, vaan ylpe�t. Ylpeys on aina pahe, ja sit� suurempi, kuta v�hemm�n p�tev� se syy on, jonka nojalla ylpeill��n. Pahin ylpeyden laji on se, joka ei perustu mihink��n syyhyn. Arveluttavaa t�ss� n�et on, ett� tiedet��n saavutetun kiitoksen olevan ansaitsematonta ja ett'ei ansioon yleens� panna mit��n arvoa; ja koska kunnian arvellaan olevan yksinomaan anastamisen kautta saavutettavissa, luullaan niill� olevan enimmin kunniaa, jotka sit� suurimmassa m��r�ss� itselleen anastavat. T�m� pahe on niin j�rjet�n ja nurinkurinen, ett� vaivoin luulisin kenenk��n tekev�n itsens� siihen syyp��ksi, ell'ei ket��n syytt� ylistett�isi. Mutta imartelu on niin yleinen, ett� mit� puutteellisinkin henkil� usein niitt�� kiitosta seikoista, jotka eiv�t ansaitse mit��n kiitosta, vaan pikemmin moitetta. Sent�hden hyvin tiet�m�tt�m�t ja typer�t henkil�t joutuvat t�m�ntapaisen ylpeyden valtoihin. 158. _Ylpeyden vaikutukset ovat p�invastaiset jalomielisyyden vaikutuksille._ Jos se syy, johon itsekunnioitus perustuu, on mik� muu tahansa kuin tietoisuus vapaan tahdon hyv�st� k�ytt�misest�, josta jalomielisyys syntyy, her�tt�� t�m� syy aina hyvin moitittavan ylpeyden, joka niin suuresti eroaa t�ydellisest� jalomielisyydest�, ett� sill� on vallan p�invastaiset vaikutukset. Sill� kaikkia muita hyvi� seikkoja, kuten nerokkaisuutta, kauneutta, rikkauksia, kunniaa j. n. e. tavallisesti pidet��n sit� suuremmassa arvossa, kuta harvempi henkil� ne omistaa, ja useimpia niist� ei voida lahjoittaa muille. Sent�hden ylpe�t henkil�t koettavat alentaa kaikkia muita ihmisi�; ja koska he ovat halujensa orjia, on heid�n mielens� alati vihan, kateuden ja suuttumuksen kiihottamana. 159. _V��r�st� n�yryydest�._ Matelevaisuus eli v��r� n�yryys johtuu p��asiallisesti siit�, ett� joku henkil� tuntee itsess��n heikkoutta ja ep�r�imist�; t�m� saattaa h�net, tahdon t�ydellist� vapaata k�ytt�mist� kaipaavan tavoin, toimittamaan tekoja, joita h�n varmaan tiet�� j�lest�p�in katuvansa. Lis�ksi se syntyy siit�, ettei luulla voitavan tulla omin voimin toimeen eik� voitavan olla vailla useita muista riippuvaisia seikkoja. T�ten se on suorastaan p�invastainen jalomielisyydelle. Usein ovatkin sangen matelevat henkil�t mit� r�yhkeimm�t ja kopeimmat, kun sit�vastoin jalomielisimm�t ovat mit� vaatimattomimmat ja n�yrimm�t. Ne, joilla on voimakas ja jalomielinen luonne, eiv�t muutu mielialaltaan, kohdatkoon heit� onni tai onnettomuus; heikot ja alhaiset luonteet taaskin ovat kokonaan olojen ohjattavina; onnessa he p�yhkeilev�t ja vastoink�ymisess� lannistuvat. Lis�ksi he h�pe�llisesti n�yrtyv�t niiden henkil�iden edess�, joilta odottavat jotakin hyv��, ja samaan aikaan he julkeasti parjaavat niit�, joiden puolelta eiv�t toivo eiv�tk� pelk�� mit��n. 160. _N�it� mielenliikutuksia synnytt�vist� elonhengekkeiden liikkeist�._ Huomaamme helposti, ett'eiv�t ylpeys ja matelevaisuus ainoastaan ole paheita vaan my�skin mielenliikutuksia; sill� niiden aikaansaama sielun kiihotustila n�kyy selv�sti ulkonaisesti niiss�, jotka joku �killinen tapahtuma joko saattaa p�yhkeiksi tai masentuneiksi. Sit�vastoin saattaa ep�ill�, voivatko jalomielisyys ja n�yryys, jotka ovat hyveit�, my�skin olla mielenliikutuksia, koska niiden aikaansaamat liikkeet v�hemmin n�kyv�t ja koska hyve n�ht�v�sti ei ole samassa m��r�ss� mielenliikutuksen sukua kuin pahe. Kuitenkin luulen, ett� sama elonhengekkeiden liike, joka vahvistaa sellaista ajatusta, jolla on paha perustus, yht� hyvin saattaa vahvistaa sellaista ajatusta, jonka perustus on hyv�. Ja koska ylpeys ja jalomielisyys vain ovat siin�, ett� jollakin henkil�ll� on hyv� ajatus itsest��n, eroten vain siin�, ett� edellinen on aiheetonta itsens� etev�n�pit�mist�, j�lkim�inen aiheutettua, luulen niiden olevan saman mielenliikutuksen luontoisia, nimitt�in sen, joka syntyy ihmettelyn-, ilon- ja rakkaudensekaisista tunteista sek� sellaisista mainituista tunteista, joita tunnemme itse�mme, ett� sellaisista, joita tunnemme kunnioituksemme esinett� kohtaan. P�invastoin n�yryytt� her�tt�v� mielenkiihotus, joko hyveellinen tai paheellinen, on syntynyt ihmettelyn-, surun- ja itsens�rakastamisen-sekaisista tunteista, joihin liittyy omien vikojen her�tt�m� viha, joiden vuoksi itse�mme ylenkatsomme. N�iden koko erotus johtuu siit�, ett� ihmettelyll� on kaksi ominaisuutta. Ensim�inen on se, ett� h�mm�stys saattaa tunteen voimakkaaksi heti alusta pit�en, ja toinen on se, ett� tunne on jatkuvasti tasainen, s. o. ett� elonhenget jatkuvasti liikkuvat samaan tapaan aivoissa. N�ist� ominaisuuksista ilmenee edellinen paljon useammin ylpeydess� ja matelevaisuudessa kuin jalomielisyydess� ja n�yryydess�, joissa kahdessa viimeksimainitussa taaskin j�lkim�inen ominaisuus taajemmin ilmenee. Syy t�h�n on se, ett� pahe tavallisesti syntyy tiet�m�tt�myydest�, ja ett� ne, jotka v�himmin tuntevat itse�ns�, ovat enimmin taipuvaiset ylpeilem��n ja matelemaan. Sill� jokainen heid�n kohtaamansa uusi seikka h�mm�stytt�� heit�; he ihailevat itse��n, jos omistavat itselleen ihmettelyns� aiheen ja kunnioittavat itse��n, jos tuo seikka on heid�n arvolleen edullinen; he ylenkatsovat itse��n, jos se on heid�n arvoansa alentava. Mutta koska ylpeytt� her�tt�nytt� seikkaa usein seuraa n�yryytt�v� seikka, on heid�n mielenliikutuksiensa kulku vaihteleva. Jalomielisyys p�invastoin ei ole miss��n suhteessa ristiriitainen hyveellisen n�yryyden kanssa, eik� se muuten ole muuttuvainen, jonka vuoksi sen liikkeet ovat varmat, pysyv�iset ja aina samanlaiset. Mutta ne eiv�t juuri synny h�mm�styksest�, koska ne, jotka siten itse�ns� kunnioittavat, varsin hyvin tuntevat t�m�n itsekunnioituksen syyt. Kuitenkin n�m�t syyt (nimitt�in toimivan henkil�n vapaan tahdon k�ytt�misvalta, joka her�tt�� itsekunnioitusta, ja saman henkil�n heikkoudet, jotka est�v�t h�nt� kunnioittamasta itse��n liiaksi) ovat niin ihmeelliset, ett� ne joka kerta, kun niit� uudelleen kuvitellaan mieless�, her�tt�v�t uutta ihmettely�. 161. _Miten jalomielisyys on saavutettavissa._ On huomattava, ett� ne ominaisuudet, joita tavallisesti kutsutaan hyveiksi, ovat sielun tottumuksia, jotka her�tt�v�t siin� erityisi� ajatuksia. N�m�t tosin ovat erilaiset kuin nuo tottumukset, mutta saattavat kuitenkin synnytt�� noita tottumuksia tai puolestaan olla niiden synnytt�m�t. Sielu yksin��n saattaa my�s synnytt�� n�it� ajatuksia, mutta useimmiten joku elonhengekkeiden liike niit� vahvistaa, ja silloin ne ovat hyveisi� tekoja ja samalla mielenliikutuksia. Jos kohta ei hyv�luontoinen taipumus vahvista mit��n hyvett� niin suuresti kuin yksist��n omaan arvoon perustuvaa itsekunnioitusta, ja vaikka onkin hyvin luultavaa, ett'eiv�t kaikki ne sielut, jotka Jumala yhdist�� inhimillisiin ruumiisiin, ole yht� jalot ja voimakkaat (jonka vuoksi olen kutsunut t�t� hyvett� jalomielisyydeksi tavallisen kielenk�yt�nn�n mukaisesti, enk� ylev�mielisyydeksi, joksi sit� tavallisesti sanotaan j�rjestelmiss�, joissa se on v�h�n tunnettu) on kuitenkin varmaa, ett� hyv� opetus suuressa m��rin parantaa syntym�st� polveutuvia vikoja. Ja jos usein tarkastamme vapaan tahdon luontoa sek� otamme huomioon, kuinka paljon etua saavutamme sit� oikein k�ytt�m�ll� ja kuinka toiselta puolen ne huolet, jotka vaivaavat kunnianhimoisia, ovat turhamaiset ja hy�dytt�m�t, sopii meid�n ruveta kiihke�sti halajamaan jalomielisyytt� ja sitten omistaa se hyveen�. Sill� se on ik��nkuin kaikkien muiden hyveiden avain sek� yleinen parannuskeino kaikkia mielenliikutuksien aikaansaamia h�iri�it� vastaan. T�m�n t�hden n�m�t mietteet ansaitsevat erityist� huomiota. 162. _Jumaloitseminen._ Jumaloitseminen eli ylev� kunnioitus on siin�, ett'ei sielu ainoastaan ole taipuvainen kunnioittamaan jotakin esinett�, vaan my�s antautumaan sen vallan alaiseksi jonkunmoisella pelon tunteella, saattaakseen sen itselleen suopeaksi. Jumaloimme siis vain vapaita olentoja, joiden luulemme kykenev�n tekem��n meille hyv�� tai pahaa, tiet�m�tt� kumpaa ne tekev�t. Sill� tunnemme rakkautta tai hartaudellista kunnioitusta niit� kohtaan, joilta toivomme vain hyv��, ja vihaa niit� vastaan, joilta odotamme yksinomaan pahaa. Ell'emme pid� sit� syyt�, joka aikaansaa t�m�n hyv�n tai pahan, vapaana, emme alistu siihen, saattaaksemme sen suopeaksi. Niinp� pakanat, jumaloidessaan metsi�, l�hteit� tai vuoria, eiv�t itse teossa palvelleet n�it� elottomia esineit�, vaan niit� jumaluuksia, joiden luulivat hallitsevan niit�. Ne elonhengekkeiden liikkeet, jotka aikaansaavat jumaloitsemisen tunteen ovat syntyneet ihmettely� ja pelkoa synnytt�vien liikkeiden yhtym�st�. Viimeksimainitusta mielenliikutuksesta puhun my�hemmin. 163. _Ylenkatseesta._ Se, mit� kutsun ylenkatseeksi, on sielun taipumus halveksimaan jotakin vapaata syyt�, jota se tosin pit�� luonnostaan kykenev�n� tekem��n meille joko hyv�� tai pahaa, mutta joka kuitenkin on meit� niin paljon alhaisempi, ett'ei se meille voi tehd� kumpaakaan. Sit� synnytt�v� elonhengekkeiden liike on tulos ihmettely� ja turvallisuutta tai uskaliaisuutta aikaansaavien liikkeiden yhtym�st�. 164. _N�iden kahden mielenliikutuksen tuottama hy�ty ja vahinko._ Jalomielisyys m��r�� n�iden kahden mielenliikutuksen aiheuttaman hy�dyn, heikot hengenlahjat ja halpamielisyys niiden tuottaman vahingon. Kuta ylev�mpi ja jalompi sielu jollakin henkil�ll� on, sit� taipuvaisempi h�n on my�nt�m��n jokaiselle sen, mik� h�nelle on tuleva. T�llainen henkil� ei ainoastaan tunne syv�� n�yryytt� Jumalan edess�, vaan my�nt�� my�s ilman vastahakoisuutta ihmisille kaiken sen kunnian ja kunnioituksen, joka heille on tuleva, kullekin arvonsa ja ansionsa mukaan, eik� h�n halveksi muuta kuin pahetta. Mutta ne p�invastoin, joilla on alhainen ja v�h�lahjainen henki, ovat valmiit liioittelemaan, v�list� kunnioittaen ja pel�ten seikkoja, jotka ansaitsevat vain halveksimista, toiste taas r�yhke�sti ylenkatsoen sellaisia seikkoja, jotka ansaitsevat mit� suurinta kunnioitusta. He siirtyv�t usein ylen nopeasti ��rim�isest� jumalattomuudesta taikauskoon ja sitten taikauskosta jumalattomuuteen, eik� ole yht��n pahetta eik� sielun h�iri�tilaa, jonka alaisiksi he eiv�t joutuisi. 165. _Toivosta ja pelosta._ Toivo on siin�, ett� sielu olettaa saavuttavansa haluamansa esineen, ja sen aikaansaa erityinen elonhengekkeiden liike, nimitt�in iloa ja halua synnytt�vien liikkeiden tulos. Pelko taas on toisenlainen sieluntila, jonka alaisena ollessaan sielu olettaa, ett'ei halun esine ole saavutettavissa. Vaikka n�m�t kaksi mielenliikutusta ovat toisilleen p�invastaiset, saatamme kuitenkin tuntea niit� samalla kertaa, koska n�et yhdenaikuisesti kuvittelemme eri perusteita, joista toiset saattavat arvelemaan toivotun esineen saavuttamista helpoksi, toiset vaikeaksi. 166. _Levollisuudesta ja ep�toivosta._ Ei kumpikaan edellisess� pyk�l�ss� mainituista mielenliikutuksista seuraa halua, j�tt�m�tt� sijaa toiselle. Jos n�et toivo on niin vahva, ett� se kokonaan karkottaa pelon, muuttuu se luonnoltaan, ja silloin sit� kutsutaan levollisuudeksi tai varmuudeksi. Ja vaikka olemme varmat siit�, ett� saavutamme halumme esineen, mutta kuitenkin jatkuvasti haluamme sen toteutumista, ei meit� en�� kiihota halun mielenliikutus, joka saattoi sit� ennen levottomasti tavoittelemaan sen esinett�. Samoin pelko, ollessaan niin suuri, ett� se riist�� kaiken toivon mahdollisuuden, muuttuu ep�toivoksi. Ja t�m� ep�toivo, joka saattaa kuvittelemaan toivon esinett� mahdottomaksi, tukahuttaa kokonaan halun, joka tavoittelee yksinomaan sellaista joka on mahdollista. 167. _Mustasukkaisuudesta._ Mustasukkaisuus on pelon laji, joka johtuu siit�, ett� halutaan jonkun hyv�n seikan pysyv�� omistamista. Se ei niin paljon perustu niiden n�k�kohtien voimaan, jotka panevat luulemaan, ett� tuon hyv�n saattaa menett��, kuin t�m�n hyv�n suureen arvossapit�miseen. Sent�hden tutkitaan pienimm�tkin ep�ilyksen aiheet, joita pidet��n t�rkein� perusteina. 168. _Miss� suhteessa t�m� mielenliikutus saattaa olla hyv�._ Koska meid�n tulee huolellisemmin s�ilytt�� arvokkaita kuin v�hemm�n arvoisia seikkoja, saattaa t�m� mielenliikutus muutamissa tiloissa olla oikea ja hyv�. Siis esim. joku johtava henkil�, jolla on t�rke� asema, on oikeutettu olemaan mustasukkainen[1] sen suhteen, s. o. olemaan ep�luuloinen kaikkea kohtaan, joka saattaisi sit� uhata. Kunniallista naista ei liioin moitita siit�, ett� h�n on mustasukkainen kunniansa suhteen; silloin h�n n�et ei yksist��n itse karta v��rin menettelemist� vaan v�ltt�� v�himm�tkin syyt, jotka aiheuttavat panettelua. [1] T�ss� Descartes, poiketen tavallisesta kielenk�yt�nn�st�, ulotuttaa k�sitteen mustasukkainen moralin alalle oikeutetun omistusvallan puolustamisen muodossa. Suom. huom. 169. _Miss� suhteessa mustasukkaisuus on moitittava._ P�ivastoin pilkataan saituria, joka on mustasukkainen aarteestaan, s. o. joka sit� itarasti katselee, eik� koskaan tahdo poistua sen luota pel�ten, ett� se h�nelt� riistett�isiin. Sill� raha ei ansaitse n�in huolellista vartioimista. My�skin ylenkatsomme miest�, joka on mustasukkainen vaimolleen, koska t�m� osottaa, ett'ei h�n rakasta vaimoaan oikealla tavalla, ja ett� h�nell� on huono ajatus itsest��n tai vaimostaan. Sanoin, ett'ei h�n rakasta vaimoaan oikealla tavalla, sill� jos h�n h�nt� todella rakastaisi, ei h�n olisi taipuvainen h�nt� ep�ilem��n. Mutta h�n ei varsinaisesti rakastakaan vaimoaan, vaan ainoastaan h�nen ehdotonta omistamistaan, jota h�n pit�� hyv�n� seikkana; eik� tuollainen mies pelk�isi menett�v�ns� t�t� hyv�� seikkaa, ellei h�n pit�isi itse�ns� sit� ansaitsemattomana tai vaimoansa uskottomana. Muuten t�m� mielenliikutus perustuu vain ep�ilykseen ja ep�luuloon; sill� jonkun pahan v�ltt�minen, kun on syyt� sit� pel�t�, ei ole mustasukkaisuutta. 170. _Ep�r�imisest�._ Ep�r�iminen on my�skin pelon laji, joka pid�tt�� sielua ik��nkuin horjuvassa tilassa useiden tekojen v�lill�, joihin se saattaisi ryhty�, eik� siis pane sit� ryhtym��n yhteenk��n niist�. Sielulla on siis valitsemisen aikaa ennenkuin se tekee p��t�ksen, ja t�ss� suhteessa ep�r�iminen on hyv�. Mutta jos sit� kest�� liian kauan ja kun se kuluttaa punnitsemiseen sen ajan, joka tarvittaisiin toimimiseen, on se kovin vahingollinen. Sanoin sit� pelon lajiksi, vaikka saattaa tapahtua niinkin, ett� sellaisten seikkojen valinnan tarjoutuessa, jotka n�ytt�v�t vallan yht� hyvilt�, pysyt��n ep�varmana ja ep�r�iv�n� oltaessa vapaana kaikesta pelosta. T�llainen ep�r�iminen n�et on ainoastaan esiintyneen ulkoseikan aiheuttama, eik� mink��n elonhengekkeiden liikkeen synnytt�m�. Sent�hden se ei ole mik��n mielenliikutus, ell'ei v��r�n valinnan pelko lis�� ep�varmuutta. Mutta t�m� pelko on niin tavallinen ja niin suuri muutamissa henkil�iss�, ett� se silloinkin, kun ei ole mit��n valittavana ja kun vain on yksi seikka teht�v�n� tai tekem�tt� j�tett�v�n�, pid�tt�� ep�r�imiseen taipuvaista henkil�� toimimasta ja saattaa h�net turhaan hakemaan toisia toiminnan mahdollisuuksia. T�m� on liiallista ep�r�imist�, joka johtuu ylenm��r�isest� halusta toimia hyvin sek� heikosta ymm�rryksest�, joka ei kykene omistamaan selvi� ja tarkkoja k�sitteit�, vaan paljon sekavia. Parannuskeino t�t� liiallisuutta vastaan on se, ett� totutaan muodostamaan varmoja ja m��r�tyit� arvosteluja kaikista esiintyneist� seikoista sek� uskomaan, ett� se aina t�ytt�� velvollisuutensa, joka toimii paraan tietonsa mukaan, vaikkapa t�m� tieto olisikin hyvin puutteellinen. 171. _Rohkeudesta ja uskaliaisuudesta._ Rohkeus, kun se on mielenliikutus, eik� luontainen tottumus tai taipumus, on jonkunmoinen hehku tai kiihotus, joka saattaa sielun pontevasti toimimaan toteuttaakseen tahtomisensa esineit�, olkoot ne sitten mink�laatuiset tahansa. Uskaliaisuus on sellainen rohkeuden laji, joka taivuttaa sielun toteuttamaan mit� vaikeimpia yrityksi�. 172. _Kilpailusta._ Kilpailu on my�skin rohkeuden laji, vaikka toisessa merkityksess�. Rohkeutta n�et saattaa pit�� sukuna, joka jakautuu yht� moneen lajiin, kuin sill� on eri esineit� ja samoin yht� moneen toisenlaiseen lajiin, kuin sill� on syit�. Rohkeus varsinaisesti kuuluu edelliseen luokkaan, kilpailu j�lkim�iseen. Viimeksimainittu on vain hehku, joka saattaa sielun ryhtym��n yrityksiin, joiden se toivoo onnistuvan, koska se on huomannut senlaisten onnistuvan muille; se on siis senlainen rohkeuden laji, jonka ulkonainen syy on esimerkki. Sanoin ulkonainen syy, koska sit�paitsi t�ytyy olla sis�llinenkin, joka on siin� ruumiin laadussa, joka vaikuttaa, ett� halu ja toivo voimakkaammin ajavat veren paljoutta syd�meen, kuin mit� pelko tai ep�toivo est�v�t sit� sinne virtaamasta. 173. _Miten uskaliaisuus on riippuvainen toivosta._ Vaikka uskaliaisuuden esineen� on vaikeus, joka tavallisesti aiheuttaa pelkoa jopa ep�toivoakin, niin ett� vaikeimmissa ja ep�toivoisimmissa yrityksiss� suurin rohkeus ja uskaliaisuus tulee ilmi, on kuitenkin t�rke�t�, ett� sellaisiin yrityksiin antautuva toivoo tai on varma, ett� h�n on saavuttava pyrkimyksens� tarkoituksen, jotta h�n saattaisi pontevasti vastustaa kohtaamiansa vaikeuksia. Mutta t�m� tarkoitus on erilainen kuin uskaliaisuuden esine; emme n�et yht� haavaa saata olla varmat ja ep�toivoiset jonkin seikan suhteen. Kun esim. Decius'et sy�ksyiv�t keskelle vihollisia siten suistuen varman surman suuhun, oli heid�n uskaliaisuutensa esineen� henkens� suojelemisen vaikeus t�ss� yrityksess�. Sen onnistumisen suhteen he olivat kokonaan ep�toivoiset, sill� he tiesiv�t, ett� varma kuolema heit� odotti. Mutta heid�n uskaliaan tekonsa tarkoitus oli se, ett� he tahtoivat t�m�n esimerkin kautta rohkaista soturien mielt� ja siten tuottaa heille sen voiton, jota he toivoivat. Heid�n tarkoituksensa saattoi my�s olla kuuluisuuden saavuttaminen j�lkimaailman silmiss�, ja siit� he olivat varmat. 174. _Raukkamaisuudesta ja pelosta._ Raukkamaisuus on rohkeuden suora vastakohta; se johtuu heikkoudesta tai kylmyydest�, joka est�� sielua toteuttamasta sellaista, jonka se vapaana t�st� mielenliikutuksesta toteuttaisi. Pelko tai kauhistus, joka on uskaliaisuuden vastakohta, ei synny yksist��n kylmyydest�, vaan my�skin sielun h�iri�tilasta ja h�mm�styksest�, joka riist�� silt� voiman vastustaa vaarallisia seikkoja, joiden se luulee l�helt� uhkaavan. 175. _Raukkamaisuuden hy�dyllinen puoli._ En saata luulla luonnon antaneen ihmisille mielenliikutuksia, jotka aina olisivat pahat, eiv�tk� koskaan hyv�t ja tunnustettavat; mutta mit� viimeksimainitsemiini tulee, on minun hyvin vaikea l�yt�� niiden tuottamaa hy�ty�. Minusta n�ytt�� vain silt�, kuin pelkurimaisuus olisi jossakin m��rin hy�dyllinen silloin, kun se vapauttaa jonkun henkil�n huolista, joita jotkut todenn�k�iset perusteet olisivat saattaneet her�tt��, ell'eiv�t toiset varmemmat perusteet, jotka ovat osottaneet yrityksen hy�dytt�myytt�, olisi tuossa henkil�ss� synnytt�neet pelkuruutta. Paitsi sit�, ett� se s��st�� sielulta n�m�t huolet, on se samalla hy�dyllinen ruumiille, koska se hidastuttaa elonhengekkeiden liikett� ja siis est�� voimien tuhlaamista. Mutta tavallisesti se on hyvin vahingollinen, koska se vierottaa pois tahdon hy�dyllisist� teoista. Koska se johtuu riitt�v�n toivon tai halun puutteesta, tulee sen, joka tahtoo parantua t�st� pahasta, vain vahvistaa itsess��n mainittua kahta mielenliikutusta. 176. _Pelon merkityksest�._ Pelko ja kauhistus eiv�t mielest�ni koskaan saata olla hy�dylliset ja tunnustettavat. Ne eiv�t olekaan erityisi� mielenliikutuksia, vaan ainoastaan raukkamaisuuden, h�mm�styksen ja arkuuden ylen suuri m��r�, joka aina on paha, kuten toiselta puolen uskaliaisuus, ollen rohkeuden ylenpaltisuutta, aina on hyv�, jos vain sen tarkoitus on hyv�. Pelon p��syy on �killinen h�mm�stys, ja paras keino sit� vastaan on punnitseminen ja valmistautuminen kaikkiin niihin tapahtumiin, jotka saattavat sit� aiheuttaa. 177. _Tunnonvaivasta._ Tunnonvaiva on surun laji, joka johtuu siit�, ett� ep�ilemme tekev�mme tai tehneemme jotakin, joka ei ole hyv��; se siis edellytt�� v�ltt�m�tt�m�sti ep�ilyst�. Sill� jos olisimme vallan varmat siit�, ett� se, johon aiomme ryhty�, on pahaa, pid�tt�ytyisimme sit� tekem�st�, koska tahto kohdistuu ainoastaan sellaiseen, jossa n�ytt�� olevan jotakin hyv��. Ja jos olemme varmat siit�, ett� tekem�mme teko on huono, tunnemme siit� katumusta, emmek� pelkk�� tunnonvaivaa. T�m�n mielenliikutuksen merkitys on siin�, ett� se saattaa meit� tutkimaan, onko tekomme hyv� vai paha, sek� est�� meit� sit� toiste tekem�st�, ell'emme ole saavuttaneet sit� vakaumusta, ett� se on hyv�. Mutta koska se edellytt�� pahaa, olisi parasta, ett'ei meid�n koskaan tarvitsisi sit� kokea. Siit� saatamme vapautua samalla tavoin kuin ep�r�imisest�. 178. _Ivasta._ Ilkkuminen tai iva on vihansekainen ilon laji, joka syntyy siit�, ett� huomataan jossakin henkil�ss� pieni vika, jonka ansainneena h�nt� pidet��n. Vihan aiheuttaa t�m� vika itse, ilon taas se seikka, ett� se huomataan henkil�ss�, jolle se on ansaittua. Jos t�m� vika esiintyy odottamatta, synnytt�� �killinen ihmettely rehakan naurun, sen mukaisesti, mit� edell� olen naurun luonnosta maininnut. Mutta on v�ltt�m�t�nt�, ett� t�m� vika on v�h�inen; sill� jos se on suuri, ei pidet� toista sit� ansaitsevana, ell'ei ilkkujalla ole hyvin paha luonne tai ell'ei h�n suuresti vihaa toista. 179. _Miksi puutteellisimmat henkil�t tavallisesti ovat enimmin taipuvaiset ivaamaan._ Ne, joilla on joku n�kyv� vamma, esim. ontuvat, silm�puolet, kyttyr�selk�iset tai ne, joita on kohdannut joku julkinen h�pe�, ovat ivaamiseen erityisesti taipuvaiset. He n�et tahtoisivat saattaa kaikki muut yht� ik�v��n tilaan, ja ovat senvuoksi hyvin mieliss��n muille tapahtuvista onnettomuuksista, pit�en heit� niit� ansaitsevina. 180. _Pilan hy�dyllisyys._ S�vyis� pila on hy�dyllinen, koska se saattaa paheet naurunalaisiksi, ilman ett� pilanlaskija itse niille nauraa tai osottaa mit��n vihaa itse pilan kohtaamia henkil�it� vastaan. Se ei ole mik��n mielenliikutus, vaan sellainen kelpo miehen ominaisuus, joka todistaa hilpe�t� luonnetta ja mielen tyyneytt�. N�m�t ovat hyveen merkkej�, ja usein ne my�s todistavat henkist� taitavuutta, joka pilansa esineisiin osaa luoda hupaisan valon. 181. _Naurun merkitys pilaa laskettaessa._ Ei ole moitittavaa, ett� nauramme kuullessamme muiden laskevan pilaa; jopa saattaisi olla vahinko, ell'emme sen johdosta nauraisi. Mutta itse laskiessamme pilaa, on sopivampaa pysy� nauramatta, jotta ei n�ytt�isi silt�, kuin olisimme omaan puheeseemme mieltyneet tai ihailisimme omaa kekseli�isyytt�mme. Silloin n�et pila miellytt�� kuulijoita viel� enemm�n. 182. _Kateudesta._ Se, mit� tavallisesti kutsumme kateudeksi, on pahe eli senlaatuinen luonnon nurjuus muutamissa ihmisiss�, joka saattaa heit� suuttumuksella katselemaan muille ihmisille tapahtuvaa hyv��. T�ss� tarkoitan kuitenkin kateudella mielenliikutusta, joka ei aina ole paha. Ollen t�llainen mielenliikutus, on se vihansekaista surua, joka johtuu siit�, ett� n�emme hyv�� tapahtuvan niille, joita pid�mme sit� ansaitsevina. T�ss� saattaa vain onnen tuottama hyv� tulla kysymykseen. Sill� mit� henkisiin jopa ruumiillisiinkin etevyyksiin tulee, jotka ihmiset ovat syntym�st� saaneet, ovat ne kyllin ansaitut, koska Jumala ne on antanut, ennenkuin ihminen on kyennyt pahaa tekem��n. 183. _Miss� suhteessa kateus on oikeutettu, miss� v��r�._ Jos onni tuottaa jollekin hyv��, jota h�n ei todellakaan ansaitse, ja jos kateus meiss� her�� vain sent�hden, ett� oikeutta rakastaen paheksumme sit�, ett'ei sit� ole noudatettu tuon hyv�n jakamisessa, saattaa t�llaista mielenintoa puolustaa, etenkin silloin kun kadehdittu hyv� on senlaatuista, ett� se sit� ansaitsemattoman k�dess� voi muuttua pahaksi. Olettakaamme esim. ett� se on joku paikka, jota h�n saattaa huonosti hoitaa, tai teht�v�, jonka h�n saattaa pahoin suorittaa silloinkin, kun haluamme itsellemme mainittua etua, mutta kun muut, jotka sen omistavat ja sit� v�hemmin ansaitsevat, est�v�t meit� sit� saavuttamasta, jolloin kateus kiihtyy, on se puolustettavissa, jos vain kateuteen yhtyv� viha kohdistuu yksinomaan siihen, ett� etu on ansaitsemattomalle annettu, eik� itse henkil�ihin, jotka sen omistavat tai sen antavat. Mutta harvat henkil�t ovat niin oikeutta harrastavat ja jalomieliset, ett'eiv�t vihaisi niit�, jotka ennen heit� ovat saavuttaneet edun, jota ei voi jaella useammille, ja jota he olivat itselleen toivoneet, vaikkapa ne, joiden osaksi se on tullut, olisivat yht� ansiokkaat tai ansiokkaammat kuin he itse. Enimmin tavallisesti kadehditaan mainetta; sill� vaikka toisten maine ei est� ket��n itselleen sit� hankkimasta, saattaa se kuitenkin maineen saavuttamisen vaikeammaksi. 184. _Mist� kadehtivien lyijynkarvainen ihov�ri johtuu._ Ei mik��n muu pahe ole niin vahingollinen ihmisonnelle kuin kateus. Sill� sen valtaamat henkil�t eiv�t ainoastaan itse tunne mielipahaa, vaan h�iritsev�t my�s kaikin voimin toisten iloa. Heill� on tavallisesti lyijynkarvainen ihov�ri, joka on sekoitus keltaisesta, mustasta ja hyytyneen veren v�rist�. Senvuoksi on kateus latinaksi _livor_. T�m� on vallan yht�pit�v�� sen kanssa, mit� yll� on mainittu surun ja vihan aiheuttamasta verenliikkeest�. Vihan tunne n�et panee maksan alaosasta tulevan keltaisen sapen kiert�m��n syd�mest� valtimoja my�ten kaikkiin laskimoihin. Laskimoveri kylmenee t�m�n kautta sek� virtaa tavallista hitaammin; t�ss� on riitt�v� syy siihen, ett� ihov�ri muuttuu lyijynkarvaiseksi. Mutta koska sek� keltainen ett� musta sappi monesta muusta syyst� saattaa tunkea laskimoihin, ja koska kateus ei pane sit� virtaamaan tarpeeksi suuressa m��r�ss�, jotta ihon v�ri muuttuisi, ell'ei se ole hyvin kiihke� ja pitk�llinen, ei pit� luulla, ett� kaikki, joilla on t�m� ihov�ri, ovat kateelliset. 185. _S��list�._ S��li on surun laji, johon on sekaantunut rakkautta ja my�t�tuntoisuutta niit� kohtaan, joiden huomataan olevan jonkun ansaitsemattoman k�rsimyksen alaisina. Se on kateuden vastakohta esineeseens� n�hden, ja ivan vastakohta erilaiseen k�sitt�mistapaansa n�hden. 186. _Ken tuntee enimmin s��li�._ Se, joka tuntee olevansa hyvin heikko ja alttiina kohtalon kolhauksille, n�ytt�� olevan herkempi t�h�n mielenliikutukseen kuin muut, koska h�n kuvittelee muiden onnettomuutta mahdollisesti itselleen tapahtuvaksi. Ja sellainen henkil� tuntee s��li� pikemmin rakkaudesta itseens� kuin muihin. 187. _Mitenk� s��li valtaa kaikkein jalomielisimpi� henkil�it�._ Eiv�t edes kaikkein jalomielisimm�t ja kyvykk�imm�t ihmiset voi olla tuntematta s��li� n�hdess��n toisten avuttomuuden ja kuullessaan heid�n valituksensa, vaikka eiv�t itse pelk�� niink��n pahan heit� kohtaavan ja vaikka asettuvat yli onnen vallan. Sill� jalomielisyydelle oleellista on my�t�tuntoisuus jokaista kohtaan. Mutta s��lin her�tt�m� suru ei ole katkera; se on, kuten teatterissa esitettyjen surullisten tapahtumien tuottama suru, enemm�n ulkonainen ja aisteissa, kuin sielun sis�ll�, joka kuitenkin tuntee tyydytyst�, tiet�ess��n t�ytt�v�ns� velvollisuutensa n�in s��liess��n murheellisia. S��lin laadussa on se erotus, ett� rahvas s��lii niit�, jotka valittavat, koska se pit�� heid�n k�rsimyst��n hyvin raskaana, jotavastoin suurten miesten p��asiallinen s��lin esine on valittavien heikkous, koska eiv�t pid� mit��n onnettomuutta niin suurena kuin pelkurimaisuutta, joka est�� nurkumatta kantamasta k�rsimyst�. He tosin vihaavat paheita, mutta eiv�t niit� henkil�it�, jotka niit� harjottavat, sill� heit� kohtaan tuntevat he ainoastaan s��li�. 188. _Niist�, jotka eiv�t ollenkaan tunne s��li�._ Ainoastaan pahansuovat ja kateelliset henkil�t luonnostaan vihaavat kaikkia ihmisi�, ja ainoastaan ne ovat vailla s��lintunteita, joilla on niin raaka luonne, tai jotka onni on siihen m��r��n sokaissut, tai onnettomuus saattanut ep�toivoon, ett'eiv�t luule en�� mink��n onnettomuuden voivan heit� kohdata. 189. _Miksi t�m� mielenliikutus panee itkem��n._ Huomatkaamme lopuksi, ett� t�m� mielenliikutus hyvin helposti her�tt�� kyyneleit�, koska rakkauden tunne sys�� paljon verta syd�meen, josta on seurauksena, ett� silm�t p��st�v�t runsaasti h�yryj�. Surun aiheuttama kylmyys hidastuttaa n�iden h�yryjen liikett�, joten ne muuttuvat kyyneleiksi, kuten edell� on selitetty. 190. _Tunnonrauhasta._ Se tyydytyksen tunne, jota ne kokevat, jotka pysyv�sti noudattavat hyvett�, on sielussa vakautunut tila, jota kutsumme omantunnon rauhaksi. Mutta se tunne, joka uudelleen her�� juuri tehty�mme jonkun teon, jota pid�mme hyv�n�, on mielenliikutus, nimitt�in ilon laji, jota pid�n kaikista suloisimpana tunteena, koska sen syy on yksinomaan meist� itsest�mme riippuvainen. Mutta jos t�m�n ilon syy ei ole oikeutettu, s. o. jos ne teot, jotka tuottavat suurta mielen tyydytyst�, eiv�t ole suuriarvoiset tai jos ne lis�ksi ovat hylj�tt�v�t, on t�m� tunne naurettava ja synnytt�� vain ylpeytt� ja h�vyt�nt� julkeutta. T�m� huomataan etenkin niiss�, jotka luullen olevansa hurskaita, itse teossa ovatkin vain tekopyhi� ja taikauskoisia, s. o. jotka sen t�hden, ett� k�yv�t usein kirkossa, lukevat joukon rukouksia, leikkuuttavat tukkansa lyhyeksi, paastoavat ja antavat almuja, luulevat olevansa t�ydelliset ja kuvittelevat olevansa niin suuria Jumalan yst�vi�, ett'eiv�t muka voi tehd� mit��n, joka ei h�nt� miellytt�isi. Lis�ksi he luulevat, ett� kaikki, mihin heid�n intohimonsa heit� kehottaa, on oikeata innostusta, vaikka se usein saattaa heit� tekem��n suurimpia rikoksia, joita ihminen yleens� voi tehd�, kuten esim. kavaltamaan vihollisille kaupunkeja, tappamaan ruhtinaita, kukistamaan kokonaisia kansoja, vain senvuoksi, ett'eiv�t he seuraa vakaumustaan. 191. _Katumuksesta._ Katumus on tunnonrauhan vastakohta ja se on surua sen johdosta, ett� tied�mme tehneemme huonon teon. Se on hyvin katkera, koska yksinomaan itse olemme siihen syyp��t. Siit� huolimatta se on sangen hy�dyllinen, jos katumamme teko todella on huono, ja jos olemme t�st� kokonaan tietoiset, koska se kehottaa meit� toimimaan paremmin vastedes. Usein heikot henget katuvat tekojaan, joiden huonoudesta eiv�t ole varmat. Ei muu kuin pelko tuota heille t�t� luuloa, ja jos he olisivat toimineet p�invastaisella tavalla, katuisivat he samoin t�t� tekoansa. T�m� on s��litt�v� heikkous, ja parannuskeino t�ss� suhteessa on sama kuin ep�r�imisess�. 192. _Suosiosta._ Suosio on varsinaisesti sellainen toivomus, ett� k�visi hyvin sille henkil�lle, jonka menestys on meille rakas. Tarkoitan, ett� h�n on meille rakas ja on saavuttanut suosiomme sent�hden, ett� h�n on tehnyt jonkun hyv�n teon. Olemme n�et luonnostamme taipuvaiset pit�m��n niist� henkil�ist�, jotka tekev�t mielest�mme hyvi� tekoja, vaikka ne eiv�t tuotakaan meille mit��n hy�ty�. Suosio t�ss� merkityksess� on rakkauden, eik� halun laji, vaikka sen yhteydess� aina on se toivomus, ett� suosimallemme henkil�lle hyvin k�visi. Se on tavallisesti yhdistynyt s��liin, koska jotakin henkil�� kohdannut onnettomuus saattaa meid�t l�hemmin ajattelemaan h�nen ansioitansa. 193. _Kiitollisuudesta._ Kiitollisuus on my�skin rakkauden laji, jonka meiss� on her�tt�nyt kiitollisuutemme esineen� oleva henkil� sellaisella teolla, jonka arvelemme tuottaneen meille jotakin hyv��, tai jolla luulemme h�nen ainakin sit� tarkoittaneen. Sill� on siis sama sis�llys kuin suosiolla ja viel� suuremmassa m��r�ss�, koska sen on aiheuttanut meit� koskeva seikka, jota tahdomme palkita. Sent�hden se onkin voimakkaampi etenkin niiss� hengiss�, joissa on v�h�nkin ylevyytt� ja jalomielisyytt�. 194. _Kiitt�m�tt�myydest�._ Kiitt�m�tt�myys ei ole mielenliikutus, sill� luonto ei ole laatinut ihmisruumiiseen mit��n sellaista elonhengekkeiden liikett�, joka sit� synnytt�isi. Se on vain pahe, joka on kiitollisuuden suora vastakohta, koska kiitollisuus aina on hyveellinen ja yhteiskunnan t�rkeimpi� yhdyssiteit�. Sent�hden t�m� pahe esiintyy ainoastaan raakaluonteisissa ja hyvin r�yhkeiss� ihmisiss�, jotka pit�v�t kaikkea sit� hyv��, mik� heille tehd��n, velvollisuuden vaatimana. Sit� tavataan my�skin typeriss�, jotka eiv�t ollenkaan punnitse sit� hyv��, jota muut heille tekev�t, tai heikoissa ja kelvottomissa, jotka tuntien kykenem�tt�myytens� ja tarpeensa, halpamaisesti pyyt�v�t toisilta apua ja, sen heilt� saavutettuaan, vihaavat heit�, koska eiv�t tahdo tehd� heille samanlaista palvelusta tai koska tiet�v�t olevansa siihen kykenem�tt�m�t. He kuvittelevat kaikkien muiden olevan yht� helposti lahjottavissa kuin he itse ovat ja luulevat pett�neens� hyv�ntekij�it��n, koska eiv�t arvele kenenk��n tekev�n hyv�� toivomatta siit� palkkaa. 195. _Paheksumisesta._ Paheksuminen on vihan tai inhon laji, jota luonnostamme tunnemme niit� vastaan, jotka tekev�t jotakin pahaa, olkoon se mink�laatuista tahansa. Siihen on usein sekaantunut kateutta tai s��li�. Mutta sill� on kuitenkin vallan erilainen esine. Sill� paheksumme vain sellaisia henkil�it�, jotka tekev�t hyv�� tai pahaa niille, jotka eiv�t ole sit� ansainneet; mutta kadehdimme niit�, joiden osaksi t�m� hyv� tulee, ja s��limme niit�, joita t�m� paha kohtaa. Se tekee jossakin m��rin pahan teon, joka omistaa jonkun hyv�n, jota h�n ei ole ansainnut. T�m�n vuoksi lienev�t Aristoteles ja h�nen oppilaansa, jotka pitiv�t kateutta aina paheena, kutsuneet t�t� sen erityist� lajia, joka ei ole paheellinen, paheksumiseksi. 196. _Miksi paheksuminen v�list� on liittynyt s��liin ja v�list� ivaan._ Pahan tekeminen muille on my�skin jossakin m��rin pahan k�rsimist�, jonka vuoksi muutamien paheksumiseen yhtyy s��li ja v�list� my�s iva, riippuen siit�, ovatko he suopeat vai �k�iset niille, joiden n�kev�t pahaa tekev�n. Siis saattoi Demokritos'n nauru ja Heraklitos'n itku johtua samasta syyst�. 197 _Paheksuminen aiheuttaa usein ihmettely�, eik� ole ristiriidassa ilon kanssa._ Paheksuminen aiheuttaa my�s usein ihmettely�. Sill� olemme tottuneet olettamaan, ett� kaikki seikat ovat tapahtuvat tavalla, jota pid�mme oikeana. Kun siis joku seikka tapahtuu toisin, h�mm�stytt�� se meit� ja her�tt�� meiss� ihmettely�. Paheksuminen ei my�sk��n ole ristiriidassa ilon kanssa, jos kohta se tavallisemmin yhtyy suruun. Sill� kun paheksumisemme esine ei voi meit� vahingottaa, ja kun ajattelemme, ett'emme me saattaisi sellaista tehd�, her�tt�� se meiss� jonkinmoista mielihyv��. T�m�n vuoksi kenties joskus nauramme ollessamme t�m�n mielenliikutuksen valtaamat. 198. _Paheksumisen hy�dyllisyydest�._ Muuten huomataan paheksumista paljon enemm�n niiss�, jotka tahtovat k�yd� hyveisist�, kuin niiss�, jotka todella hyvett� noudattavat. Sill� vaikka hyvett� rakastavat eiv�t voi jonkunmoista inhoa tuntematta n�hd� toisten paheita, osottavat he intohimoista paheksumista ainoastaan suurimpia ja harvinaisimpia paheita vastaan. Sen tila on tukala ja tuskallinen, joka suuresti paheksuu mit�tt�mi� seikkoja. Se menettelee v��rin, joka paheksuu viattomia, ja se on julkea ja mielet�n, joka ei rajoita t�m�n mielenliikutuksen esineit� ihmisten tekoihin, vaan ulotuttaa ne Jumalan ja luonnon tekoihin, kuten se menettelee, joka ei ole koskaan tyytyv�inen asemaansa eik� kohtaloonsa, vaan uskaltaa moittia maailman menoa ja Kaitselmuksen salaisuuksia. 199. _Vihastumisesta._ Vihastuminen on my�skin vihan tai inhon laji, jota tunnemme niit� vastaan, jotka tekev�t jotakin pahaa, ja jotka ovat koettaneet tehd� vahinkoa, ei kelle tahansa, vaan erityisesti meille. Se sis�lt�� siis samaa kuin paheksuminen ja lis�ksi sen, ett� se perustuu tekoon, joka koskee meit� ja jota tahdomme kostaa. Se n�et melkein aina her�tt�� kostonhalua, ja se on kiitollisuuden suora vastakohta, kuten paheksuminen on suosion vastakohta. Mutta se on verrattomasti kiivaampi n�it� kolmea mielenliikutusta, koska vahingollisten seikkojen karkottamishalu ja kostonhimo ovat voimakkaimpia tunteita. Halu liittyneen� rakkauteen itse�mme kohtaan synnytt�� vihastuessamme vallan samanlaisen verenkiihotuksen, kuin mink� rohkeus ja uskaliaisuus voivat aikaansaada. Viha vaikuttaa sen, ett� pernasta ja maksan pienist� laskimoista tuleva sapensekainen veri n�in joutuu kiihotustilaan ja sy�ksyy syd�meen. Siell� se, koska sit� on tavallista runsaampi m��r�, ja koska se on sapensekaista, synnytt�� kovempaa kuumuutta, kuin mit� rakkaus ja ilo siell� saattavat synnytt��. 200. _Miksi vihastumisesta kalpenevat ovat pel�tt�v�mm�t kuin ne, jotka siit� punastuvat._ T�m�n mielenliikutuksen ulkonaiset merkit ovat erilaiset, riippuen henkil�iden eri luonteista ja vihastumiseen liittyvien muiden mielenliikutuksien erilaisuudesta. Niinp� n�emme toisten vihastuvien kalpenevan tai vapisevan, toisten taas punastuvan jopa itkev�nkin. Tavallisesti pidet��n kalpenevien vihastumista pel�tt�v�mp�n� kuin punastuvien sent�hden, ett� se, joka ei voi kostaa muulla tavalla kuin kasvojen ilmeill� ja sanoilla, heti mielenliikutuksen ilmestytty� purkaa itsest��n kaiken kiihkonsa ja voimansa, jonka vuoksi h�n punastuu. Usein my�s oman tilan her�tt�m� harmi ja s��li panee itkem��n, koska ei ole muuta koston mahdollisuutta. Ne p�invastoin, jotka hillitsev�t mielens�, p��tt�en panna toimeen suuremman koston, tuntevat surua ajatellessaan, ett� vihastumista her�tt�nyt teko heid�t siihen pakottaa. V�list� he my�s pelk��v�t tekem�ns� p��t�ksen pahoja seurauksia, ja sent�hden he ensin muuttuvat kalpeiksi, kylmiksi ja vapiseviksi. Mutta jos he my�hemmin ryhtyv�t kostoansa t�ytt�m��n, tulistuvat he kahta kiivaammin, kuta kylm�kiskoisemmat alussa olivat. Samoin sellainen kuume, joka alkaa vilunv�ristyksist�, tavallisesti on kiivainta laatua. 201. _On kahdenlaista vihastumista, ja hyv�luontoiset ovat sen alaiset, joka t�ss� ensin mainitaan._ On siis kahdenlaista vihastumista; toinen on hyvin pikainen ja n�kyy selv�sti ruumiin ulkopinnalla, mutta ei ole vaikutuksiltaan vahingollinen, ja se on helposti asetettavissa; toinen ei alussa ole niin tuntuva, mutta kalvaa enemm�n syd�nt� ja on vaikutuksiltaan vaarallinen. Hyv�luontoiset ja rakastavaiset ihmiset ovat taipuvaiset edelliseen; sill� heid�n vihastumisensa ei johdu syv�st� vihasta, vaan �killisest� vihantunteesta. He n�et luontonsa mukaisesti kuvittelevat, ett� kaikki seikat ovat tapahtuvat tavalla, jota pit�v�t paraana kaikista, ja kun k�y toisin, h�mm�styv�t ja loukkaantuvat he siit� usein silloinkin, kun tuo seikka ei koske heit� erityisesti. Sill� koska heiss� on paljon hell�� lempeytt�, harrastavat he yht� paljon niiden menestyst�, joista pit�v�t, kuin omaansa. Niinp� se, mik� muissa her�tt�isi pelkk�� paheksumista, heiss� aiheuttaa vihastumista. Ja koska heid�n syd�mess��n, heid�n rakastavan mielens� vaikutuksesta, on paljon l�mp�� ja verta, t�ytyy �killisen vastenmielisyyden liikkeelle paneman v�h�isenkin sapen m��r�n syd�nveress� synnytt�� suurta kiihotusta. Mutta t�m� kiihotus ei ole pitk�llinen, koska �killist� vastenmielisyytt� kest�� vain v�h�n aikaa; ja huomattuaan, ett'ei olisi ollut syyt� niin suuresti suuttua, katuvat t�llaiset henkil�t vihastumistaan. 102. _Heikot ja ep�jalot sielut ovat enimmin alttiina toisenlaatuiselle vihastumiselle._ Toinen vihastumisen laji, jossa viha ja suru ovat vallalla, ei alussa ole helposti ulkoap�in havaittavissa muusta, kuin sen aikaansaamasta kalpenemisesta. Mutta sen voima kiihtyy v�hitellen siit� kiihotuksesta, jonka ankara kostonhalu veress� aikaansaa. T�m� sy�ksyy sapensekaisena maksan alaosasta ja pernasta syd�meen, synnytt�en siin� kovaa ja pistelev�� l�mp��. Samoin kuin jalomielisimm�t henkil�t osottavat mit� suurinta kiitollisuutta, niin ylpeimm�t, ep�jaloimmat ja heikoimmat ovat kaikista enimmin t�m�ntapaiselle vihastumiselle alttiit. Sill� loukkaus n�ytt�� ylpeist� sit� suuremmalta, kuta suuremmassa arvossa he itse�ns� pit�v�t sek� kuta enemm�n arvoa he panevat siihen hyv��n, joka heilt� riistet��n. T�h�n hyv��n etenkin heikko ja halpa sielu on lujasti kiintynyt, koska se on toisista riippuvaista. 203. _Jalomielisyys on parannuskeino vihastumisen liiallisuutta vastaan._ Vaikka mainittu mielenliikutus on siin� hy�dyllinen, ett� se antaa ihmiselle pontevuutta torjumaan itsest��n loukkauksia, ei kuitenkaan ole ainoatakaan mielenliikutusta, jonka liiallisuutta tulisi huolellisemmin v�ltt��. Sill� se vie arvostelukyvyn harhaan ja saattaa ihmisen usein toimimaan tavalla, jota h�n j�lest�p�in katuu ja est�� v�list� torjumasta loukkauksia yht� hyvin, kuin jos h�n olisi tyynempi. Koska ylpeys enimmin kiihottaa vihastumista, luulen jalomielisyytt� parhaaksi parannuskeinoksi sen liiallisuutta vastaan. Sill� jalomielisyys saattaa meid�t pit�m��n v�h�arvoisina kaikkia niit� hyvi� seikkoja, jotka meilt� voidaan riist��, jotavastoin se saattaa meid�t pit�m��n suurempiarvoisina vapautta ja t�ydellist� itsehillitsemist�, jonka menet�mme, niinpian kuin joku voi meit� loukata. Siin� henkil�ss�, joka on saavuttanut viimeksimainitut ominaisuudet, ei her�� muuta kuin ylenkatsetta tai korkeintain paheksumista sellaisten seikkojen johdosta, joista muut loukkautuvat. 204. _Kunniasta._ Kunnialla tarkoitan ilon lajia, joka perustuu rakkauteen itse�mme kohtaan, ja joka johtuu siit�, ett� luulemme tai toivomme saavuttavamme kiitosta toisilta. Se eroaa siis sis�isest� tyydytyksest�, joka johtuu oman hyv�n teon tietoisuudesta. Sill� v�list� meit� kiitet��n seikoista, joita emme ollenkaan pid� hyvin�, ja moititaan sellaisista seikoista, joita pid�mme parempina. Molemmat n�m�t mielenliikutukset ovat itsekunnioituksen ja samalla ilon lajeja. Sill� muiden meit� kohtaan osottama kunnioitus antaa meille aihetta kunnioittamaan itse�mme. 205. _H�pe�st�._ H�pe� p�invastoin on surun laji, joka perustuu niinik��n rakkauteen itse�mme kohtaan, ja joka johtuu siit� luulosta tai pelosta, ett� meit� moititaan. Siihen yhtyy sit�paitsi n�yryytt� ja ep�luottamusta itse�mme kohtaan. Sill� se, joka kunnioittaa itse�ns� niin suuresti, ett'ei h�n saata kuvitella kenenk��n h�nt� moittivan, ei helposti voi tuntea h�pe��. 206. _N�iden kahden mielenliikutuksen hy�dyllisyys._ Kunnian ja h�pe�n tunteet ovat molemmat hy�dylliset siin�, ett� ne kohottavat meit� hyvett� harjottamaan, edellinen toivon, j�lkim�inen pelon avulla. On vain tarpeellista kehitt�� arvostelukyky� erottamaan sit�, mik� todella ansaitsee moitetta tai kiitosta, jott'ei h�vett�isi hyvi� tekoja, eik� kerskattaisi pahoista, kuten moni tekee. Ei kuitenkaan ole hyv� kokonaan itsess��n tukehuttaa mielenliikutuksia, kuten kyynikot muinoin tekiv�t. Sill� vaikka rahvaan arvostelut ovatkin sangen huonot, t�ytyy meid�n el�� sen keskuudessa, ja sen kunnioitus on meille t�rke��, jonka vuoksi meid�n usein tulee enemm�n seurata sen mielipiteit� kuin omia mielipiteit�mme, mit� ulkonaiseen toimintaamme tulee. 207. _H�vytt�myydest�._ H�vytt�myys eli r�yhkeys, joka on h�pe�n ja usein kunnian halveksimista, ei ole mielenliikutus, koska meiss� ei ole mit��n sit� synnytt�v�� elonhengekkeiden liikett�; vaan se on h�pe�n ja kunniantunteen vastakohtainen pahe, kun mainitut mielenliikutukset ovat hyv�t, kuten kiitt�m�tt�myys on kiitollisuuden, julmuus s��lin vastakohta. R�yhkeys syntyy etup��ss� sellaisessa henkil�ss�, jota usein on suuresti loukattu. Sill� jokainen pit�� nuorena kiitosta hyv�n� seikkana ja parjausta pahana, sek� molempien merkityst� el�m�ss� paljon suurempana, kuin sellaisen henkil�n kokemus my�hemmin osottaa todeksi, joka, k�rsitty��n ilmeisi� loukkauksia, huomaa olevansa vailla kaikkea kunniaa sek� itsens� kaikkien halveksimaksi. Sellainen ihminen muuttuu r�yhke�ksi, koska h�n sitten arvostelee hyv�� ja pahaa ainoastaan ruumiin mukavuuden kannalta, ja huomaa nauttivansa siit� yht� hyvin solvauksien j�lkeen kuin ennen niit�, jopa paljoa paremminkin. H�n n�et on vapautunut useasta pakollisesta teosta, johon kunnia h�nt� velvoitti; ja jos h�n alennustilansa johdosta on menett�nyt omaisuutensa, on hyv�ntekevi� ihmisi�, jotka h�nt� auttavat. 208. _Vastenmielisyydest�._ Vastenmielisyys on surun laji, joka on saman syyn vaikuttama, joka muiden asianhaarojen vallitessa her�tt�� iloa. Luontomme n�et on senlaatuinen, ett� useat meille mielihyv�� tuottavat seikat meist� ovat vain jonkun aikaa hyv�t ja muuttuvat my�hemmin meille rasitukseksi. T�m�n huomaamme etenkin juomisesta ja sy�misest�, jotka ovat hy�dylliset ainoastaan janoa ja n�lk�� tuntevalle, ja jotka ovat vahingolliset, senj�lkeen kuin on tyydytetty mainitut tarpeet. Koska juoma ja ruoka silloin lakkaavat olemasta mieluiset maulle (ranskaksi _le go�t_), on t�t� mielenliikutusta kutsuttu vastenmielisyydeksi (_le d�go�t_). 209. _Kaihosta._ Kaiho on my�skin surun laji, johon on yhtynyt erityist� katkeruutta, koska siihen aina liittyy ep�toivoa sek� menetetyn mielihyv�n muisto. Emme n�et koskaan kaihoa muuta kuin sellaista seikkaa, joka on tuottanut meille mielihyv��, ja jonka siihen m��r��n olemme menett�neet, ett'ei meill� ole mit��n toivoa sen takaisinsaamisesta sill� ajalla ja tavalla, jota haluamme. 210. _Hilpeydest�._ Hilpeydell� lopuksi tarkoitan ilon lajia, jolla on se omituisuus, ett� sen vienous enenee entisten k�rsimyksien muistosta, joista vapautuminen tuntuu vallan samalta kuin hartijoilta laskettaisiin kauan kannettu taakka. En kolmessa viimeksimainitussa mielenliikutuksessa n�e mit��n erityisesti huomattavaa. Olenkin maininnut ne t�ss� ainoastaan noudattaakseni yll� m��r��m��ni j�rjestyst� mielenliikutuksien luettelemisen suhteen. Sill� t�m� j�rjestys on ollut hy�dyllinen siin� suhteessa, ett'ei yksik��n erityist� tarkastusta ansaitseva mielenliikutus ole sit� noudattaessani j��nyt huomaamatta. 211. _Yleinen parannuskeino mielenliikutuksia vastaan._ Nyt, kun tunnemme kaikki mielenliikutukset, on meill� paljon v�hemm�n syyt� pel�t� niit� kuin ennen. Huomaamme n�et niiden kaikkien luonnostaan olevan hyvi�, ja ett� meid�n vain tulee karttaa niiden huonoa k�ytt�mist� ja liiallisuutta. Osottamani parannuskeinot t�ss� suhteessa olisivat riitt�v�t, jos jokainen panisi tarpeeksi huolta niiden k�ytt�miseen. N�iden parannuskeinojen joukossa olen kuitenkin my�skin maininnut edell�k�yv�n punniskelun sek� tarkkaavaisuuden, joiden avulla saatamme korjata luontomme viat siten, ett� harjotamme itse�mme erottamaan veremme ja elonhengekkeidemme liikkeet niist� ajatuksista, joihin ne tavallisesti ovat liittynein�, ja tunnustan, ett� harvat ihmiset t�ll� tavoin valmistautuvat jokaista sattumaa varten. Lis�ksi ne liikkeet, jotka mielenliikutuksien esineet aiheuttavat veress�, tapahtuvat yksist��n aivojen mielikuvien ja elinten tilan vaikutuksesta ja lis�ksi niin nopeasti, ett'ei mik��n inhimillinen viisaus kykene ilman riitt�v�� valmistautumista niit� vastustamaan. Niinp� monikaan ei voi pid�tt�yty� nauramasta, kun h�nt� kutkutetaan, vaikk'ei t�m� ole h�nelle ollenkaan mieluista; sill� se ilon ja h�mm�styksen mielikuva, joka ennen on saattanut h�nt� nauramaan samanlaisen tapauksen johdosta, her�� uudestaan h�nen mielikuvituksessaan ja t�ytt�� vasten h�nen tahtoansa h�nen keuhkonsa syd�mest� sy�ksyv�ll� verell�. Samoin ne, jotka luonnostaan ovat herk�t ilon ja s��lin, pelon tai vihastumisen tunteille, eiv�t saata pid�tt�yty� py�rtym�st�, itkem�st�, vapisemasta tai veren kuumeisesta kiihotuksesta silloin, kun joku mainituista mielenliikutuksista on voimakkaasti vallannut heid�n mielikuvituksensa. Mutta t�llaisessa tilaisuudessa saatamme aina turvautua keinoon, jota t�ss� luulen voivani suosittaa yleisimp�n� ja k�yt�nn�llisesti helpoimpana kaikkea mielenliikutuksien liiallisuutta vastaan, nimitt�in siihen, ett� tuntiessamme veremme n�in kiihtyv�n, otamme huomioon ja muistamme, ett� t�ll�in kaikki mielikuvamme pyrkiv�t pett�m��n sielua sek� osottamaan niit� perusteita, jotka yllytt�v�t meit� mielenliikutuksen esinett� tavoittelemaan, paljoa p�tev�mmiksi kuin ne ovat, sek� niit� perusteita, jotka kehottavat mainittua esinett� hylk��m��n, paljoa heikommiksi. Jos mielenliikutus saattaa meit� tavoittelemaan seikkoja, joiden saavuttaminen siet�� lykk�yst�, tulee meid�n pid�tt�yty� sin� hetken� tekem�st� ratkaisevaa p��t�st� sen suhteen, sek� hakea toisia ajatuksia, kunnes aika ja lepo ovat kokonaan tyynnytt�neet veren kiihotuksen. Mutta jos on kysymyksess� teko, jonka suhteen ratkaiseva p��t�s heti on teht�v�, tulee tahdon etup��ss� tavoitella ja noudattaa niit� perusteita, jotka ovat p�invastaiset niille, joita mielenliikutus osottaa, vaikka edelliset n�ytt�isiv�tkin heikommilta. Jos esim. vihollinen �kki� hy�kk�� jonkun kimppuun, ei t�m� tilaisuus sied� mit��n tuumiskelua. Mutta se, joka on tottunut punnitsemaan tekojaan, saattaa mielens� t�yttyess� pelolla, k��nt�� ajatuksensa pois vaarasta kuvittelemalla vastustamiseen kehottavia perusteita paljoa varmemmiksi ja kunniakkaammiksi kuin pakoon kehottavia. Ja p�invastoin, tuntiessaan kostonhalun ja vihastumisen yllytt�v�n sokeasti sy�ksym��n ahdistavien kimppuun, tulee h�nen muistaa, ett� on turhaa sy�ksy� turmioon, kun saattaa h�pe�tt� pelastua, ja ett� vastustajien ollessa paljoa lukuisammat, on parempi rehellisesti per�yty� tai antautua, kuin raa'alla tavalla panna itsens� alttiiksi varmalle kuolemalle. 212. _Mielenliikutuksista riippuu kokonaan t�m�n el�m�n onni ja onnettomuus._ Sielulla saattaa tosin olla omat mielihyv�ns�; mutta ne, jotka sill� on yhteiset ruumiin kanssa, riippuvat kokonaan mielenliikutuksista. Sent�hden ne ihmiset, joita mielenliikutukset suurimmassa m��r�ss� saattavat vallata, kykenev�t nauttimaan suloisinta mielihyv�� t�ss� el�m�ss�. On totta ett� he my�s saattavat tuntea suurinta katkeruutta, jos eiv�t osaa mielenliikutuksiaan oikein ohjata, ja jos onni on heille nurja. Siis on viisaus t�ss� kohdin eritt�in tarpeen, koska se opettaa niin hallitsemaan mielenliikutuksia sek� ohjaamaan niit� niin taitavasti, ett� niiden aiheuttama mielipahakin on helposti k�rsitt�viss�, ja ett� ne kaikki saattavat tuottaa iloa. REN� DESCARTES. METAFYYSILLISI� MIETELMI�. KORKEASTI OPPINEILLE HERROILLE PARIISIN YLIOPISTON PYH�N TEOLOOGISEN TIEDEKUNNAN DEKAANUKSELLE JA OPETTAJILLE LAUSUU TERVEHDYKSENS� RENATUS DESCARTES. Niin oikeutettu on minulla syy pyyt�� t�lle kirjalle Teid�n puolustustanne ja niin oikeutetun syyn luulen Teill�kin olevan, tutustuttuanne yritykseni tarkoitukseen, t�h�n pyynt��ni suostua, etten mill��n tavoin luule voivani saada kirjalleni sopivampaa suositusta kuin ett� t�ss� lyhyesti teen selkoa siit� tarkoitusper�st�, johon olen teoksessani pyrkinyt. Aina on mielest�ni niist� kysymyksist�, joiden ratkaiseminen on pikemmin filosofian kuin teologian alalla suoritettava, kaksi ollut etup��ss� t�rke�t�, nimitt�in kysymykset Jumalasta ja ihmissielusta. Sill� meille, jotka uskomme, riitt�� kyll� uskon vakaumus todistukseksi sielun kuolemattomuudesta ja Jumalan olemisesta. Mutta varmaa on ettemme ep�uskoisissa voi her�tt�� mink��nlaista uskonnollista vakaumusta, ja tuskinpa edes mit��n siveellist� kuntoakaan, ellei noita kahta asiaa heille ensin luonnollisella tavalla todisteta. Kun n�et t�ss� el�m�ss� paheilla useinkin on tarjona parempi palkka kuin hyveill�, niin harva sit� oman hy�tyns� rinnalla v�litt�isi siit� mik� on oikeata, jos ei tarvitseisi pelj�t� Jumalaa eik� my�sk��n olisi toista el�m�� odotettavissa. Tietenkinh�n on kyll� totta ett� Jumalan olemassaolo on uskottava, koska Pyh� Raamattu niin opettaa, ja ett� toiselta puolen Pyh�� Raamattua on uskottava, koska se on alkuisin Jumalasta. Onhan usko Jumalan lahja, ja H�n joka antaa meille armonsa muiden asiain uskomiseen, voipi kyll� antaa armonsa siihenkin ett� voimme uskoa h�nen itsens� olevan olemassa. T�t� todistusta emme kuitenkaan voi panna ep�uskoisten eteen, sill� heid�n mielest�ns� siin� olisi vika, jota ajatustieteess� sanotaan keh�ksi. Mutta tied�nh�n sek� Teid�n ett� muidenkin jumaluusoppineiden my�nt�v�n ett� Jumalan oleminen kyll� voidaan _luonnollisella j�rjell�_ todistaa, ja opettaahan itse Pyh� Raamattukin ett� tieto Luojasta on helpompi saavuttaa kuin monesta luodusta asiasta, viel�p� aina niin helppo, ett� t�m�n tiedon puutetta on pidett�v� vikana. T�m� k�y ilmi esim. seuraavista Viis. kirjan 13 luvun sanoista: �Kuitenkaan he (ep�jumalain palvelijat) eiv�t sent�hden ole ilman syyt�: sill� jos he ovat niin paljon ymm�rt�neet ett� he taisivat luontokappaleen niin korkiassa arvossa pit��, mikseiv�t he sitten pikemmin h�nt� l�yt�neet, joka niiden Herra on.� Roomalaiskirjeen I luvussa my�s sanotaan (pakanoista) �etteiv�t he taida itse�ns� syytt�miksi sanoa�, ja edelleen sanotaan samassa paikassa: �Sen t�hden se kuin taidetaan Jumalasta tuta on heille tiett�v�, josta my�s n�kyy ett� kaikki se tieto, mik� meill� saattaa Jumalasta olla, voidaan johtaa yksinomaan sellaisista perusteista, joiden alku ja l�hde on omassa j�rjess�mme. N�ist� syist� olen pit�nyt ik��nkuin omaan tutkimusalaani kuuluvana ett� koettaisin saada selville mitenk� tuo todistaminen k�y p�ins� ja mill� tavalla tieto Jumalasta itse teossa on helpommin ja varmemmin saatavissa kuin tieto ajallisista asioista. Mit� taas sieluun tulee, niin ovat kyll� monet arvelleet sit� perin vaikeaksi tutkia, ovatpa moniaat menneet niinkin pitk�lle ett� ovat rohjenneet v�itt�� sielun, mik�li inhimillisesti voidaan k�sitt��, kuolevan yhdess� ruumiin kanssa, ja ettei p�invastaisella ajatustavalla muka olisi muuta perustetta kuin pelkk� uskon vakaumus. T�m�n mielipiteen on kuitenkin paavi Leo X:nen johdolla pidetty lateraaninen kirkolliskokous VIII istunnossaan tuominnut v��r�ksi ja nimenomaan kehottanut kristillismielisi� ajattelijoita kumoomaan vastustajain perustelmia sek� voimainsa mukaan ryhtym��n totuutta esitt�m��n. Ja t�m� kirkolliskokouksen lausunto se lopullisesti onkin auttanut minua voittamaan kaikki ep�ilykseni nyt esill� olevan yrityksen suhteen. Lis�ksi tulee ett� monikin jumalaton, kuten tunnettu, ainoastaan sill� verukkeella kielt�ytyy uskomasta Jumalan olemista ja ihmissielun eri�v�isyytt� ruumiista, ettei muka n�it� asioita kukaan t�h�n asti ole voinut todistaa. T�t� v�itett� en tosin suinkaan pid� oikeana. Olen p�invastoin sit� mielt� ett� kaikki ne syyt ja perusteet, joita tieteen suurmiehet ovat n�ist� kysymyksist� esitt�neet, kyll�kin ovat todistusvoimaisia, kun niit� vaan oikein ymm�rret��n, ja ett� tuskin on en��n l�ydett�viss�k��n yht��n todistusta, jota eiv�t muut jo ennen olisi keksineet. Mutta kuitenkin olisi mielest�ni hy�dyllisin toimenpide mihin filosofiassa ylip��ns� voidaan ryhty�, jos parhaat noista todistuksista saataisiin kerran kaikkiaan perin juurin tutkituiksi sek� niin tarkalleen ja selv�sti esitetyiksi, ett� niiden vakuuttavaisuus kaikiksi tuleviksi ajoiksi olisi kaikille tunnettu. Vihdoin on olemassa henkil�it�, jotka tiet�v�t minun sommitelleen er��nlaisen menetelm�n tieteiss� esiintyv�in vaikeuksien voittamiseksi. Menetelm�ni ei tosin ole uusi, sill� onhan totuus itse vanhin kaikesta; mutta on kuitenkin tullut huomatuksi ett� olen sit� k�ytt�ess�ni muissa tutkimuksissa usein jossakin m��rin onnistunut. N�iden tuttavieni innokkaat pyynn�t ovat sent�hden my�s osaltaan vaikuttaneet siihen, ett� olen pit�nyt velvollisuutenani jotakin t�ss� asiassa yritt��. Mit� olen saanut aikaan, se on t�ss� kirjoitelmassa esitettyn�. Tarkoitukseni ei ole ollut laatia mit��n t�ydellist� kokoelmaa kaikista niist� eri perusteista, joita voidaan esitt�� kysymyksess� olevain asiain todistamiseksi, eik�h�n semmoinen yleens� maksa vaivaakaan paitsi jos ennen esitetyist� perusteista ei yksik��n olisi kyllin p�tev�. Olen ottanut k�sitell�kseni ainoastaan alkuper�isimm�t ja t�rkeimm�t perussyyt, ja tuloksena rohkenen v�itt�� olevan todistukset, jotka ovat ehdottomasti varmoja ja sitovia. Voinpa lis�t� etten luule ihmisnerolle olevan mahdollista koskaan vast'edesk��n sen parempia keksi�. Asian suuri t�rkeys ja Jumalan kunnia, joka koko t�ss� yrityksess� on ollut silm�m��r�n�ni, vaativat n�et minua t�ll� kertaa puhumaan omista toimistani jonkun verran vapaammin kuin mit� tapani muutoin my�nt�isi. Mutta vaikkapa todistukseni itsess��n mielest�ni ovatkin varmoja ja sitovia, niin en kuitenkaan saata luottaa siihen ett� olisin saanut niiden esityst� muodonkin puolesta sovitetuksi joka miehen k�sityskyky� my�ten. Suuretieteess�kin tavataan monta Arkhimedeen, Apolloniuksen, Pappuksen y. m. kirjoittamaa todistelmaa, joita kyll� kaikki pit�v�t sitovina sek� varmoina, ne kun eiv�t sis�ll� mit��n, joka erin�ns� katsottuna ei olisi varsin helppoa k�sitt��, eik� liioin mit��n, jossa edellinen ei olisi tarkassa yhteydess� seuraavan kanssa. Mutta ainoastaan aniharvat niit� todella ymm�rt�v�t, syyst� ett� todistelmat ovat pitk�npuoleisia ja vaativat lukijalta eritt�in suurta tarkkaavaisuutta. Samoin pelk��n ett� n�m�kin t�ss� esitt�m�ni todistukset, vaikka ne selvyyden ja varmuuden puolesta luullakseni ovatkin suuretieteellisten vertaisia, ehk�p� etev�mpi�kin, kuitenkin monelta j��v�t k�sitt�m�tt� osittain siit� syyst� ett� n�m�kin ovat kohtalaisen pitki� ja toinen toisestaan riippuvaisia, osittain ja ennen kaikkia sen vuoksi ett� ne vaativat ennakkoluuloista t�ysin vapaata ja aistimien vaikutuksesta helposti irtautuvaa ajatuskyky�. Huomattava on my�skin etteiv�t metafyysilliset taipumukset maailmassa suinkaan ole voittopuolella suuretieteellisiin verraten. Viel�kin on eri�v�isyytt� olemassa siin� kohden ett�, kun kaikki vahvasti uskovat ettei suuretieteess� kirjoiteta mit��n, jota ei samalla p�tev�sti todisteta, tiet�m�tt�m�t t�m�n aineen suhteen useammin erehtyv�t hyv�ksyess��n v��ri� oppilauselmia, kun n�et tahtovat olla niit� ymm�rt�vin�ns�, kuin siin� ett� kiist�isiv�t ja vastustaisivat oikeita. Filosofian laita on p�invastainen. T�ss� tieteess� ei yleens� luulla olevan mit��n, jota ei voisi sek� puolustaa ett� vastustaa. Senp� t�hden harvat siin� viitsiv�tk��n etsi� totuutta; paljoa useammat sit�vastoin havittelevat neron kunniata siit�, ett� mukamas uskaltavat vastustaa ylevimpi�kin totuuksia. Kun siis t�ss� esitt�m�ni todistukset, mink� arvoisia ne muuten olisivatkin, kuuluvat filosofian alalle, niin en voi toivoa saavuttavani niill� suurtakaan tyydytyst� vaivastani ellei Teid�n is�llinen suojeluksenne tule minulle avuksi. Sill� niin korkea ajatus on kaikilla ihmisill� Teid�n Tiedekunnastanne, niin suuri kunnioitus liittyy Sorbonnen nimeen, ett� saavuttamanne luottamus ei ainoastaan uskon asioissa ole suurin mik� pyhien kirkolliskokousten j�lkeen koskaan on tullut mink��n seuran osaksi, vaan ettei my�sk��n inhimillisen filosofian alalla miss��n katsota olevan tavattavissa suurempaa �lyn ter�vyytt� ja perinpohjaisuutta eik� arvosteluissa suurempaa puolueettomuutta ja viisautta. N�in ollen olisi kirjaseni menestys taattu, jos Te vain suvaitsette ottaa sen suosiollisen huolenpitonne esineeksi, nimitt�in ensiksikin korjataksenne siin� olevat virheet. Sill� hyvin muistaen ei ainoastaan inhimillisen heikkouteni vaan my�skin tietojeni riitt�m�tt�myyden en tahdo v�itt��k��n ett� teokseni olisi kokonaan vapaa erehdyksist�. Edelleen olisivat sellaiset kohdat, jotka joko ovat j��neet esityksest�ni kokonaan pois taikka eiv�t ole saaneet siin� lopullista valmistelua ja silityst� tai kaipaavat laveampaa selitt�mist�, lis�tt�v�t, viimeistelt�v�t, selvennett�v�t, joko Teid�n itsenne taikka edes minun toimestani, sittenkuin olen saanut niist� Teilt� tarpeelliset huomautukset. Lopuksi toivoisin ett�, sittenkuin ne kirjassani esitetyt perussyyt, joihin todistukset Jumalasta ja sielun ominaisesta olemuksesta ruumiiseen verraten nojautuvat, ovat saatetut siihen muodolliseen selvyyteen, johon luulen niit� voitavan saattaa, nimitt�in sellaiseen ett� niit� t�ytyy pit�� t�ysin tarkkoina todistuksina n�ist� asioista, Te tahtoisitte ne semmoisiksi julistaa ja sen julkisella todistuksellanne vahvistaa. Jos t�m� tapahtuu, niin en rahtuakaan ep�ile ett� kaikki ne harhaluulot, joita n�ist� kysymyksist� koskaan on ollut olemassa, pian katoavat ihmisten mielist�. Sill� totuuden oma voima on helposti vaikuttava, ett� muut �lykk��t ja oppineet miehet yhtyv�t Teid�n mielipiteesenne, ja Teid�n arvollisuutenne taas varmaan tekee sen, ett� jumalankielt�j�t, jotka tavallisesti ovat enemm�n pintapuolisia rikkiviisaita kuin nerokkaita ja oppineita, lakkaavat hangottelemasta vastaan, viel�p� ehk� itsekin yhtyv�t puolustamaan n�it� perusteluja, joita tiet�v�t kaikkein j�rkev�in ihmisten pit�v�n tieteellisin� todistuksina, jotta n�et ei n�ytt�isi silt� etteiv�t he pysty niit� k�sitt�m��n. N�in monenkertaiset todistukset synnytt�v�t vihdoin t�ydellisen luottamuksen eik� koko maailmassa tule en��n olemaan ihmist�, joka rohkenisi ep�ill� Jumalan olemista tai sielun oleellista eri�v�isyytt� ruumiista. Kuinka suuri hy�ty t�st� koituisi, sen voi Teid�n erinomainen viisautenne parhaiten arvostella, eik� laveampi suosittelu t�ss� Jumalan ja uskontomme asiassa olekaan paikallaan minun puoleltani Teille, joissa katolisella kirkollamme aina on ollut vankimmat pylv��ns�. ESIPUHE LUKIJALLE. Kysymyksi� Jumalasta ja ihmisen sielusta olen jo t�t� ennen lyhyesti k�sitellyt ranskankielisess� kirjassani �Discours de la m�thode� vuodelta 1637. Tarkoituksenani ei silloin kuitenkaan ollut n�iden asiain perinpohjainen tutkiminen. P�invastoin oli kysymysten k�sittely mainitussa teoksessa niin sanoakseni ainoastaan �maisteleva.� Tahdoin n�et lukijain arvosteluista saada osviittoja n�iden asiain vastaiseen syv�llisemp��n k�sittelemiseen. Ja varmaanpa ovatkin n�m� kysymykset itsess��n siksi t�rkeit� ett� niit� kyll� kannattaa ottaa puheiksi useamman kuin yhden kerran. Toisekseen on se menettelytapakin, jota olen n�iss� tutkimuksissani k�ytt�nyt, siksi uusi ja yleisest� tavasta poikkeava, ettei se mielest�ni hyv�sti sovellu laveammin esitett�v�ksi ranskankielisess�, suuren yleis�n k�siin aiotussa kirjassa, josta heikompi�lyisetkin helposti voisivat ottaa aihetta yritell�kseen k�ytt�m��n samaa menettel��. �skenmainitussa teoksessani kehotin kaikkia, jotka huomaisivat kirjoituksissani jotakin vastustettavaa tai moitittavaa, hyv�ntahtoisesti siit� minulle huomauttamaan. Nyt puheena oleviin kysymyksiin n�hden on kuitenkin esitetty ainoastaan kaksi vastav�itett�, jotka ansaitsevat huomiota. Niihin on minun siis t�ss� ensin lyhyesti vastattava, ennenkuin ryhdyn itse kysymyksi� tarkemmin selvittelem��n. Ensiksikin on v�itetty ettei siit�, ett� sielu, k��ntyess��n omaa itse�ns� katselemaan, ei _havaitse_ olevansa mit��n muuta kuin pelkk� ajatteleva olio, suinkaan seuraa ett� sielun olemus todellisuudessa _olisi_ ainoastaan siin� ett� se on ajatteleva olio, siin� merkityksess� nimitt�in, ett� sana _ainoastaan_ sulkisi pois kaikki muut m��reet, joita ehk� voitaisiin pit�� sielun olemukseen kuuluvina. T�h�n v�itteeseen vastaan etten min�k��n ole tahtonut puheena olevassa kirjassani sulkea noita toisia m��reit� sielun olemuksesta pois itse asian olennaiseen luontoon n�hden (josta silloin ei ollut kysymyst�k��n), vaan ainoastaan mit� omaan havaitsemiseeni tulee. Tarkoitukseni oli siis vain v�itt�� etten min� puolestani _huomaa_ itsess�ni mit��n muuta sellaista, jonka tiet�isin kuuluvan omaan olemukseeni, kuin juuri ja yksin sen, ett� olen ajatteleva olio, toisin sanoen olio, jossa on ajattelemisen kyky. Seuraavassa sit� vastoin tulen osottamaan mitenk� siit� etten tied� mit��n muuta olemukseeni kuuluvan, seuraa se, ettei siihen todella muuta kuulukaan. Toinen vastav�ite tarkoittaa sanoa ettei muka siit�, ett� tietoisuuteeni sis�ltyy er��n minua t�ydellisemm�n olennon mielle, viel� seuraa ett� tuo mielle todella olisi minua t�ydellisempi, ja paljoa v�hemmin sit�, ett� mielteen edustama olento my�skin olisi olemassa. T�h�n vastaan ensiksikin huomauttamalla ett� sanaa mielle, idea, k�ytet��n kahdessa merkityksess�, nimitt�in toiselta puolen osottamaan mielt�mistoimintoa ja toiselta puolen tarkoittamaan itse sit� oliota, jota mielle edustaa. Ensinmainitussa merkityksess� tietysti ei k�y sanominen ett� mielle olisi minua, tekij��ns� t�ydellisempi. J�lkimm�isess� sit�vastoin voipi mielle-sanalla merkitty olio, vaikka sit� ei oletetakaan olevaksi muualla kuin ajattelevassa ymm�rryksess�, kuitenkin oman olemuksensa luonnon puolesta olla minua t�ydellisempi. Mitenk� taas yksist��n siit� ett� minussa on minua itse�ni t�ydellisemm�n olion aate, seuraa tuon olion todellinen olemassaolo, tulee seuraavassa seikkaper�isesti esitett�v�ksi. Paitsi n�it� kahta vastav�itett� olen tosin saanut n�hd� pari melkoisen pitk�� kyh�elm��, joiden sis�llys kuitenkaan ei ole t�hd�tty minun n�ist� asioista esitt�mi�ni perusteluja vastaan, vaan koetetaan niiss� jumalankielt�j�in yleislauselmista lainatuilla todisteilla ahdistaa niit� johtop��t�ksi� joihin olen tullut. Mutta moisilla todisteillahan ei voi olla mit��n arvoa niiden silmiss�, jotka pystyv�t ymm�rt�m��n minun perustelujani, ja n. s. suuren enemmist�n arvostelut taas ovat siksi nurinkuriset ja h�ilyv�iset ett� yleens� uskotaan sit� mit� ensiksi kuullaan, olkoonpa se kuinka v��r�� ja mielet�nt� tahansa, jota vastoin my�hemmin esitetty oikea ja varma ajatuskanta, jossa edellinen osotetaan v��r�ksi, tavallisesti hylj�t��n. N�ist� syist� en rupea t�ss� antamaan noihin kyh�elmiin mit��n seikkaper�ist� vastausta, jotta en tarvitseisi ruveta niit� itse��nkin t�ss� toistelemaan. Sen verran olkoon ylip�iten sanottu ett� perustuksena kaikkeen siihen mit� ateistiselta taholta tavallisesti hoetaan Jumalan olevaisuutta vastaan, on se v�ite, ett� Jumalalla muka kuvitellaan olevan inhimillisi� intohimoja taikka ett� ihmisj�rjelle aiheettomasti omistetaan sellainen voima ja viisaus ett� pyrimme m��rittelem��n ja k�sitt�m��n mit� Jumala voi ja mit� h�nen tulee tehd�. Mutta kun vain pid�mme mieless�mme sen erotuksen ett� meid�n j�rkemme on ��rellinen, Jumala sit�vastoin k�sitt�m�t�n ja ��ret�n, niin eiv�t n�m� seikat tee mit��n vaikeuksia. Tavallansa olen siis saanut tiet�� mit� ihmisill� on ajatuskannastani sanottavana ja ryhdyn nyt t�ss� uudelleen k�sittelem��n noita samoja kysymyksi� Jumalan ja sielun olemuksesta, samalla kosketellen koko metafysiikan alkuperustuksia. Mit��n yleis�n kiitosta en t�st� odota enk� liioin suurta lukijakuntaakaan. Enp� edes suosittele teostani luettavaksikaan muille kuin niille, jotka ottavat vaivaksensa seurata mukanani vakavan miettimisen vaikealla polulla, henkil�ille sellaisille, jotka sek� voivat ett� tahtovat vapauttaa j�rkens� aistien maailmasta sek� samalla kaikista ennakkoluuloista, mutta joita, kuten hyvin tied�n, on varsin v�h�n olemassa. Mit� taas tulee niihin, jotka eiv�t viitsi pyrki� k�sitt�m��n todistelujeni koko juoksua ja keskin�ist� yhteytt�, vaan t�ht��v�t viisastelunsa, kuten monellakin on tapana, yksityisiin lauseisiin, niin en luule heid�n t�m�n kirjan lukemisesta suuriakaan kostuvan. Mahdollista kyll� ett� he monessakin kohden l�yt�v�t tilaisuutta laskeaksensa jonkun nokkelan kompisanan, mutta tuskinpa lienee heill� esiintuotavana mit��n, joka olisi omiansa saattamaan minua ahdinkoon taikka edes ansaitsisi vastaamista. Mutta voipihan olla muitakin, joita kirjani ei voi ensi silm�yksell� tyydytt��, ja samoin olisi liian vaateliasta jos luulisin saattavani edelt�p�in arvata mik� kohta minkin mielest� tuntuu vaikealta. Sen vuoksi tulen n�iss� mietelmiss� ensiksi esitt�m��n juuri ne ajatukset, joiden avulla itse mielest�ni olen p��ssyt varmaan ja selv��n totuuden k�sitt�miseen, n�hd�kseni voisinko ehk� vakuuttaa muita samoilla perusteilla, joiden avulla itse olen saavuttanut vakaumukseni. Sen j�lkeen otan vastatakseni er�iden oppineiden neromiesten muistutuksiin, joiden tutkittavana n�m� mietelm�t ovat olleet ennenkuin ne painosta julkaistiin. He ovat nimitt�in tehneet mietelmi�ni vastaan siksi paljon ja erilaisia huomautuksia, ettei toivoakseni muille voine johtua mieleen mit��n v�h�nk��n arvokkaampaa vastav�itett�, jota edelliset eiv�t jo olisi kosketelleet. Pyyd�n siis lukijoitani mit� hartaimmin j�tt�m��n loppuarvostelunsa muodostamisen siksi kuin hyv�ntahtoisesti ovat lukeneet l�pi my�skin ylemp�n� mainitsemani muistutukset ja kaikki niihin antamani vastaselitykset. YLEISSILM�YS SEURAAVAAN KUUTEEN MIETELM��N. Ensimm�isess� esitet��n ne syyt, joiden nojalla voimme ep�ill� kaikkea mit� tied�mme, varsinkin mit� aineellisiin esineihin tulee, niinkauan kuin meill� ei ole sen parempia perustuksia tieteillemme, kuin mit� t�h�n asti on ollut. T�m�n perinpohjaisen ep�ilemisen hy�ty, joka tosin t�ydess� selvyydess��n ilmenee vasta tuonnempana, on etenkin siin�, ett� se vapauttaa meid�t kaikista ennakkoluuloista, valmistaa henke�mme irtautumaan aistien vaikutuksista ja vihdoin tekee vastaisen ep�ilemisen mahdottomaksi kaiken sen suhteen, mink� kerran t�st� ep�ilyksest� p��sty�mme olemme havainneet todeksi. Toisessa mietelm�ss� henki, k�ytt�en sille ominaista vapautta, otaksuu olemattomaksi kaikki semmoisetkin, joiden olemassa olosta voi olla v�hint�k��n ep�ilyst�, mutta k�sitt�� samalla kerrassaan mahdottomaksi ettei ainakin henki itse olisi olemassa. T�m� huomio on eritt�in suuriarvoinen, sill� t�ten on samalla l�ydetty peruste, jonka mukaan henki voi p��tt�� mit� siihen itseens�, toisin sanoen ihmisen �lylliseen puoleen, ja mit� ruumiiseen kuuluu. Mutta koska monikin ehk� jo t�ss� kohden voipi odottaa todistuksia sielun kuolemattomuudesta, t�ytyy minun t�ss� huomauttaa, ett� olen kokenut tyystin noudattaa sit� periaatetta, etten kirjoita mit��n, jota en samalla tarkalleen todista, ja etten siis ole voinut aineen j�rjest�misess� noudattaa muuta s��nt�� kuin mit� suuretieteilij�t yleens� k�ytt�v�t, nimitt�in ett� ensin esit�n kaikki ne lausekkeet, joista tutkimuksen alainen v�itelm� riippuu, ja vasta sitten k�yn tekem��n johtop��t�ksi� itse v�itelm�st�. Tulee huomata ett� tietoon sielun kuolemattomuudesta tarvitaan ennen kaikkea mahdollisimman selv� ja ruumiiseen kohdistuvista mietteist� vapaa k�sitys sielun olemuksesta, ja t�m� onkin nyt puheena olevassa mietelm�ss� saavutettu. Mutta sit�paitsi tarvitsee meid�n samaa tarkoitusta varten tiet��, ett� kaikki mit� me selv�sti ja t�sm�lleen tajuamme, todella on juuri sit� ja sellaista miksi me sen siten tajuamme. T�t� viimemainittua seikkaa taas ei ole k�ynyt todistaminen ennenkuin nelj�nness� mietelm�ss�. Edelleen on aineen olemus tarkalleen selvitett�v�, mik� tapahtuu osittain toisessa, osittain viidenness� ja kuudennessa mietelm�ss�. N�ist� seikoista vuorostaan johtuu, ett� kaikki ne oliot, jotka �sken mainitulla tavalla tajutaan erin�isiksi substanseiksi, niinkuin sielu ja ruumis, todella ovatkin oleellisesti toisistaan eri�vi� substanseja, mik� johtop��t�s on tehtyn� kuudennessa mietelm�ss�. Mutta viimeksimainittu lauseke tulee viel� samassa kuudennessa mietelm�ss� vahvistetuksi sill�, ettemme voi k�sitt�� mit��n aineellista kappaletta muuksi kuin jakautuvaksi emmek� p�invastoin henke� muuksi kuin jakautumattomaksi, sill� emmeh�n saata ajatella esim. keskikohtaa jossakin henkioliossa, mik� kyll� k�y p�ins� aineelliseen kappaleesen n�hden, olkoonpa se kuinka pieni hyv�ns�. N�kyy siis ett� henki ja aineellinen kappale eiv�t ole ainoastaan oleellisesti toisistaan eri�v�isi�, vaan viel� tavallansa toisilleen vastakkaisiakin. Pitemm�lle ei asian esitys t�ss� kirjassa ulotu, sill� yhdelt� puolen riitt�� se, mihin ylemp�n� on viitattu, osottamaan ettei ruumiin kuolemasta suinkaan seuraa sielun kuolema, ja siis valmistamaan ihmisille toisen el�m�n toivoa, ja toiselta puolen ovat ne edellytykset, joista sielun kuolemattomuus voidaan johtaa, yhteydess� koko fysiikin esityksen kanssa. T�ytyy n�et ensiksikin tiet��, ett� kaikki substansit ylip��ns�, eli siis ne oliot, joiden olemassa olo edellytt�� v�lit�nt� luomistointa Jumalan puolelta, ovat luonnostaan h�vi�m�tt�m�t eiv�tk� koskaan lakkaa olemasta, ellei sama Jumala kiell� niilt� my�t�vaikutustaan ja tee niit� j�lleen tyhj�ksi. Edelleen on huomattava ett� n�in ollen my�skin aine kaikkein aineellisten kappalten yleinen em�s ja alusta, on substansi, eik� siis koskaan h�vi�, mutta ett� ihmisen ruumis, siin� m��rin kuin se eri�� muista kappaleista, on kokoonpantu ainoastaan vissill� tapaa muodostuneista ja asentonsa puolesta toisiinsa suhteutuvista j�senist� ynn� muista satunnaism��reist� eli aksidenseist�. Ihmishenki sit�vastoin ei ole tuolla tavalla kokoon pantu mist��n satunnaism��reist�, vaan on se olemukseltaan puhdas substansi. Sill� jos hengen satunnaism��reit�, niinkuin k�sitt�mist�, tahtomista, havaitsemista, muutetaan, niin ei siit� seuraa ett� itse henki olemukseltaan muuttuisi joksikin toiseksi. Mutta ihmisruumis muuttuu oleellisesti toiseksi, jos vaan muutamienkin j�senten muotoa muutetaan. T�st� taas seuraa ett� ruumis kuoleman kautta vallan helposti h�vi�� ja lakkaa olemasta, mutta ett� sielu oman luontonsa mukaan on kuolematon. Kolmannessa mietelm�ss� olen esitt�nyt omintakeisen todistuksen Jumalan olemisesta ja selvitt�nyt sen mielest�ni riitt�v�n laveasti. Mutta kun tarkoitukseni oli saada lukijan ajatusta niin paljon kuin mahdollista pysytetyksi vapaana aistien vaikutuksista enk� sen vuoksi ole t�ss� kohden k�ytt�nyt mit��n aistillisesta maailmasta lainattuja vertauskuvia esityksen valaisemiseksi, niin voi kyll� olla, ett� monikin paikka on j��nyt liian himme�ksi ja vaikeaksi k�sitt��. Kuitenkin toivon ett� nuo vaikeudet tuonnempana saadaan poistetuksi, nimitt�in vastauksissani edell� mainittuihin vastav�itteisiin. T�m� koskee m. m. etenkin todistelmaani siit� ett� meiss� oleva ehdottomasti t�ydellisen olennon mielle sis�lt�� niin paljon ajateltua todellisuutta (realitas objectiva),[1] ett� sen alkusyyn my�s t�ytyy olla ehdottomasti t�ydellisen. T�t� seikkaa valaistaan mainituissa vastauksissa vertauksella taitehikkaasti tehtyyn koneeseen, jonka mielle on jonkun taitoniekan ajatuksissa. Sill� niinkuin t�ss� mielteess� ilmenev�ll� ajatellulla koneella t�ytyy olla joku alkusyyns�, nimitt�in taitoniekan tieto, joko se sitten on alkuperin h�nen omansa taikka jonkun toisen h�nelle antama, samoin t�ytyy meiss� olevan jumalanmielteen alkusyyn� olla itse Jumala. [1] Skolastisesta filosofiasta periytynyt k�site "realitas obiectiva" tarkoittaa todellisuutta (esim. jotakin oliota) semmoisena kuin se on ajattelevan henkiolennon tajunnassa. Sen vastakohta on "realitas formalis sive actualis" = todellisuus semmoisena kuin se on. Edellinen on t�ss� kirjassa k��nnetty sanoilla "ajateltu todellisuus", j�lkimm�inen sanoilla "tosiasiallinen todellisuus." Sopisi ehk� my�s sanoa yleislaatuinen (obiectiva) ja ominaislaatuinen (formalis) todellisuus, katsoen siihen ett� olio k�sitteess� on ainoastaan er�iden enemm�n tai v�hemm�n yleisten tuntomerkkiens� edustamana; empiirisess� todellisuudessa se sit� vastoin esiintyy kaikkine ominaisine tuntomerkkeineen. *Suomentaja*. Nelj�nness�, mietelm�ss� todistetaan ett� kaikki, mink� selv��n ja t�sm�lleen tajuamme, on totta, ja samalla osotetaan ajatustemme ep�totuuden syy. N�m� seikat ovatkin tarpeelliset tiet�� yht� hyvin edell� saavutettujen tulosten varmistamiseksi kuin seuraavan esityksen ymm�rt�miseen. T�ss� on kuitenkin huomattava ettei nyt puheena olevassa mietelm�ss� lainkaan ole kysymyst� synnist� eli erhetyksest� hyv�n ja pahan noudattamisessa, vaan ainoastaan erhetyksest� johon joudumme toden ja ep�toden erottamisessa toisistaan arvostelmain avulla. Eik� t�ss� liioin tarkoiteta uskon eik� siveellisen el�m�n asioita, vaan ainoastaan puhtaasti spekulatiivisia, pelk�n luonnollisen j�rjen avulla tutkittavia totuuksia. Viidenness� mietelm�ss�, jossa m. m. annetaan yleispiirteinen selitys aineellisesta luonnosta, esitet��n sit�paitsi uusi todistus Jumalan olemisesta. T�m�nkin suhteen saattaa ilmesty� joitakuita vaikeuksia, jotka saavat ratkaisunsa vastauksissa vastav�itteisiin. Edelleen osotetaan todeksi ett� itse mittausopillisten todistelmainkin varmuus riippuu siit�, ett� meill� on tietoa Jumalasta. Kuudennessa mietelm�ss� esitet��n j�rjen eli ajatuskyvyn (intellectio) eri�v�isyys mielikuvituksesta; selitell��n t�t� eri�v�isyytt� osottavat tuntomerkit; todistetaan hengen oleellinen eri�v�isyys ruumiista; mutta osotetaan samalla ett� n�m� kaksi kuitenkin ovat niin kiinte�ss� yhteydess� kesken��n, ett� ne tavallaan muodostavat yhden kokonaisuuden. Edelleen tarkastellaan niit� erhetyksi�, joita aistien vaikutuksesta tavallisesti syntyy, ja esitet��n keinoja niiden v�ltt�miseksi. Lopuksi tehd��n selkoa kaikista niist� perusteista yleens� joista voidaan p��tt�� ett� aineellisia kappaleita on olemassa. Todistuksina itse siihen asiaan, jonka todenper�isyydest� on kysymys, nimitt�in ett� ulkoinen maailma todellakin on olemassa, ett� ihmisell� on ruumis j. n. e., ei n�ill� perusteluilla tosin ole suurta merkityst�, n�it� asioita kun ei kukaan j�rjellinen ihminen ole koskaan todenteolla ep�illyt. Mutta l�hempi tarkastus osottaa, ett� n�m� todistelmat varmuudessa ja selvyydess� eiv�t ved� vertoja niille, joiden avulla vastaavat tiedot omasta hengest�mme ja Jumalasta ovat saavutetut, niin ett� juuri viimeksimainitut todistukset ovat varmimmat ja selkeimm�t kaikista, mit� ihmisnero ylip��ns� kykenee k�sitt�m��n. Ja t�m�n seikan todistaminen se on ollutkin n�iden mietelmieni varsinaisena silm�m��r�n�. Ne muut kysymykset, joita esityksess� tilap�isesti kosketellaan, eiv�t siis t�ss� kaipaa erityist� selontekoa. METAFYYSILLISI� MIETELMI�, JOISSA TODISTETAAN JUMALAN OLEMASSA-OLO JA SIELUN ERI�V�ISYYS RUUMIISTA. ENSIMM�INEN MIETELM�. _Mit� kaikkea voimme ep�ill�?_ Jo moniaita vuosia sitten tulin huomanneeksi, miten monta v��r�� tietoa olin nuoruudessani uskonut todeksi ja omistanut itselleni ja miten ep�ilt�v�� oli kaikki mit� niiden nojalla olin my�hemmin rakentanut. T�ytyisi siis viel� kerran el�m�ss�ni mullistaa koko tietoisuuteni sis�llys yl�s alaisin ja, pohjia my�ten, ensimm�isist� alkeista saakka alkaa kaikki uudelleen, jos mieli saada mit��n varmaa ja pysyv�ist� tieteiss� aikoihin. Ty� n�ytti mahdottoman suurelta. P��tin sent�hden odottaa kypsyneemp�� ik��, ik�� joka olisi tieteelliseen ty�h�n soveliain mit� konsaan voin saavuttaa. Aikaa on siit� kulunut. Olen jo viivytellyt niin kauan, ett� toiminnan kalliit hetket ovat tuhlautumaisillaan tyhj��n tuumailuun. Onneksi siis olen t�n��n p��ssyt ty�h�n k�siksi. Mieleni on huolista irti. Ei mik��n h�iritse rauhaani. Vet�ydyn yksin�isyyteen ja olen nyt vihdoinkin yht� valmis kuin vapaa heitt�m��n nurin kaikki entiset mielipiteeni. Tarpeetonta on kuitenkin ryhty� todistuksilla n�ytt�m��n niit� kaikkia v��riksi, ja tuskinpa sellainen p��m��r� koskaan olisi saavutettavissakaan. Vaan kun jo terve k�yt�nn�llinen j�rki opettaa, ett� on yht� paljon syyt� olla uskomatta sellaista, mik� ei ole t�ysin varmaa ja ep�ilem�t�nt�, kuin sit�kin, joka on ilmeisesti v��r��, niin voin huoleti hylj�t� kaikki vanhat tietoni, jos vaan tulen huomanneeksi ett� niiss� jokaisessa on jotain ep�ilemisen aihetta. Mutta tarpeetonta on t�t� varten ryhty� siihen suunnattomaan ty�h�n, jota niiden tarkastaminen yksitellen vaatisi. Kun perustukset on kaivettu pois, hajoaa rakennus itsest��n. K�yn siis suoraa p��t� niiden alkuk�sitteiden kimppuun, joihin kaikki ennen todeksi uskomani tiedot nojautuivat. Kaikki ne tiedot, joita t�h�n asti olen pit�nyt varmimpina totuuksina, olen saanut tajuntaani joko aisteista itsest��n tahi aistien v�lityksill� muualta. Aistien olen huomannut joskus pett�v�n, ja vaatiihan aivan jokap�iv�inen varovaisuus, ettei pid� koskaan t�ydellisesti uskoa ket��n, joka vaan kerrankin on minua pett�nyt. Mutta ehk�p� on kuitenkin asia niin, ett� jos kohta aistit moniaiden pikkuisten ja et��ll� olevain esineiden suhteen pett�v�t, ne kuitenkin muissa tapauksissa antavat aivan ep��m�tt�mi� tietoja, esim. ett� min� nyt olen t�ss�, istun lieden ��ress� talvinen takki yll�ni, paperipalanen k�dess�ni j. n. e. Ent� n�m� k�teni ja koko ruumiini, mitenk� k�visi kielt�minen ett� n�m� kaikki ovat minun, ellen kuvittele itse�ni er��nlaiseksi mielisairaaksi, joiden aivot heikkomielisyys on pimitt�nyt siihen m��r��n, ett� my�t��ns� hokevat olevansa esim. kuninkaita, vaikka ovat rutik�yhi�, k�velev�ns� purppuravaatteissa, vaikka itse teossa ovat ilkosen alasti, ett� heill� on p�� savesta, ett� koko mies on kurpitsi, lasista tehty t. m. s. Mutta heh�n ovat mielett�mi�, enk� tosiaan n�ytt�isi mielev�mm�lt� min�k��n, jos itse�ni heihin vertaisin. T�m�h�n kuuluisi joltakin--ellen vain olisi hyvinkin tottunut siihen, ett� nukkuessani �isin n�en unia ja olen silloin samojen ja joskus viel�kin hullunkurisempien luulotusten alaisena, kuin nuo mielett�m�t valveilla ollessaan, saati sitten ett� koska tahansa voi tapahtua ett� y�ll� maatessani olen olevinani varma n�in tavallisista asioista kuin ett� olen t�ss�, istun takki yll�ni lieden ��ress�, vaikka itse teossa makaan riisuuntuneena vuoteella, peittojen ja patjojen v�liss�. No mutta kaiken varmasti min� nyt ainakin t�ll� kertaa katselen t�t� paperia aivan valvovin silmin; p��ss�ni, jota liikutan, ei ole unta niin hituakaan; tieten, taiten ja tuntien ojennan viel� k�tt�nikin. N�in selvill� eiv�t olisi asiat, jos nukkuisin. Niinp� niin. Tarvitsee vain muistaa, ett� usein muulloinkin olen unissani ajatellut aivan samoin--ja pettynyt. Tarkemmin t�t� ajatellessani k�y mahdottomuus saada valvomistilaa selvill� tunnusmerkeill� erotetuksi nukkumisesta niin ilmeiseksi, ett� oikein �llistytt��, ja v�h�lt� puuttuu ettei juuri t�m� �llistymiseni saa minua uskomaan ett� nykyinen tilani sittenkin on unenn�k��. Mutta olkoonpa niinkin ett� t�m� kaikki on unta ja ettei siis n�kemykseni erikoiskohdissaan, nim. ett� nyt avaan silmi�ni, liikutan p��t�ni, ojentelen k�si�ni, ehk�p� ei sek��n ett� minulla ylip��ns� on t�llaiset k�det ja t�llainen koko ruumis, ole tosia, niin on kai kuitenkin my�nnett�v� ett� ne esineet, joita min� t�ss� unissani olen n�kevin�ni, ovat ik��nkuin jonkunlaisia maalattuja kuvia, jotka eiv�t ole voineet synty� muutoin kuin todellisia esineit� j�ljittelem�ll�, ja etteiv�t siis ainakaan n�m� silm�ni, p��ni, k�teni ja koko ruumiini olioina yleens� ole ainoastaan kuviteltuja, vaan my�skin todellisia. Eiv�th�n maalaritkaan edes kuvatessaan niin oudonmuotoisia olentoja kuin sireenej� ja satyyrej�, voi kyh�t� niiden haamuja aivan uppi uusista ja olemattomista aineksista, vaan he sommittelevat niit� ajattelemalla eri el�inten j�seni� yhteen. Ja jospa jonkun onnistuisikin keksi� jotakin siihen m��r��n uutta, ettei kerrassaan mit��n sentapaista olisi ennen n�hty ja joka niinmuodoin olisi kauttaaltaan mielikuvituksen luoma valhekuva, niin ainakin siihen k�ytettyjen v�rien t�ytyisi olla todellisia v�rej�. Sama t�ytyy olla asianlaita silmieni, p��ni, k�sieni j. n. e. suhteen, mit� niiden yleisolemukseen tulee. Olkoonpa siis viel� ett� ne my�skin olioina yleens� olisivat vain kuviteltuja, niin t�ytyy ainakin todellisuudessa olla olemassa toisia viel�kin yksinkertaisempia ja yleisempi� olioita, jotka muodostavat ne todelliset v�rit, mist� ajatuksissamme olevat esineiden kuvat ovat tehdyt, olkootpa sitten kuvat itsess��n todellisia tahi ei. T�t� lajia n�ytt�� olevan aine yleens� ja sen ulottuvaisuus; samoin ulottuvaisten esineiden muoto, kvantiteetti eli koko ja luku, samoin paikallisuus ja aika y. m. T�st� syyst� siis ehk� saatamme pit�� ep�ilt�vin� sellaiset tieteet kuin fysiikin, t�htitieteen, l��ketieteen, samoin kuin muutkin tieteenhaarat, jotka ovat riippuvaisia yhdistettyjen esineiden havaitsemisesta, mutta sit�vastoin luvunlasku, mittausoppi ja muut sellaiset, joiden esinein� ovat kaikkein yksinkertaisimmat, ja yleisimm�t k�sitteet ja joille on jokseenkin yhdentekev�� ovatko niiden k�sittelem�t esineet olemassa taikka ei, ne kait ainakin sis�lt�v�t varmoja ja ep�ilem�tt�mi� tietoja. Onhan kaksi ynn� kolme aina viisi, samoin kuin neli�ss� nelj� sivua, nukuinpa taikka valvoin. Mahdottomalta siis n�ytt�� ett� n�in ilmiselvi� totuuksia voisi koskaan ep�ill�. Mutta syd�mmeni syvyyteen on k�tkettyn� er�s vanha juurtunut luulotus, ett� on muka olemassa er�s kaikkivoipa Jumala, joka on luonut minutkin sellaiseksi kuin olen. Mist� tied�n ettei h�n ole laittanut esim. niin, ett� maa sek� taivas ulottuvaisuuksineen, muotoineen, kokoineen ja paikallisuuksineen itse asiassa ovat olemattomia, vaan ett� ne kaikki ainoastaan n�ytt�v�t olevan olemassa sellaisina kuin min� ne nyt k�sit�n? Mist� tied�n ettei laskiessani yhteen kaksi ja kolme, lukiessani neli�n sivuja tahi muussa ehk� viel� helpommassa asiassa minun laitani ole sama kuin usein monen muunkin, nimitt�in ett� erehdyn juuri siin�, mink� luulen kaikkein parhaiten tiet�v�ni? Niin suuresti toki ei Jumala liene aikonut minua pett��, sill� sanotaanhan h�nen olevan ikihyv�n. Mutta jos hyvyytens� ei olisi sallinut h�nen luoda minua sellaiseksi, ett� aina ja kaikessa petyn, niin olisi kai saman syyn pit�nyt est�� minua konsaan pettym�st�; mutta niinh�n nyt ei ole asian laita. Ehk�p� on niit�kin, jotka mieluummin tahtovat kokonaan kielt�� moisen kaikkivoivan Jumalan olemassa-olon, kuin my�nt�� kaikki muut asiat ep�varmoiksi. Heid�n mielipiteit��n en k�y t�ss� vastustelemaan ja olkoon siis tuo juttu Jumalasta kokonaan per�t�n, mielikuvituksen luoma sekin. Selitt�k��t siis kielt�j�t huoleti joko jonkunlaisen sallimuksen, sattuman taikka olioiden ikuisen kehityksen ty�ksi sen, ett� olen sukeutunut siksi mik� olen, ainakin on heid�n my�nnett�v� ett� pettyminen ja erehtyminen on heikkouden ja ep�t�ydellisyyden merkki. Kuta v�h�p�t�isemm�ksi he niinmuodoin olemukseni alkuunpanijan merkitsev�t, sit� varmemmaksi k�y ep�t�ydellisyyteni ja sen mukaan ainainen erehtyv�isyytenikin. N�it� perusteita vastaan ei minulla tosiaankaan ole mit��n muistutettavaa. Olen lopullisesti pakotettu tunnustamaan ettei ennen uskomissani totuuksissa ole ainoatakaan, jonka p�tevyys olisi ep�ilem�t�n, ja t�m� ep�ileminen ei tapahdu ajattelemattomuudesta eik� kevytmielisyydest�, vaan painavista ja hyvin mietityist� syist�. Varmuutta saavuttaakseni t�ytyy siis lakata niit� uskomasta yht� tyystin kuin jos olisivat aivan ilmeisesti v��ri�. Mutta eip� riit� viel� sek��n ett� olen t�m�n kaiken kerran huomannut, on my�s muistettava pit�� sit� mieless�ni. Sill� my�t��ns� palajavat tajuntaani nuo vanhat rakkaat luulelmat. Juurtuneen tavan ja jokap�iv�isen tottumuksen voimalla ne valtaavat herkk�uskoisen mieleni, melkeinp� vastoin tahtoanikin. En koskaan voi vierautua niihin my�ntym�st� ja luottamasta, jos vaan oletan ne sellaisiksi kuin ne todella ovat, nimitt�in tosin jonkun verran ep�ilt�viksi, kuten jo on osotettu, mutta kuitenkin sangen todenn�k�isiksi, ja ett� niit� muka on paljoa j�rkev�mp�� uskoa tosiksi kuin kiist�� kokonaan per�tt�miksi. Parasta siis ett� taiten tahtoen itse pet�n itse�ni p�invastaiseen suuntaan ja uhmallakin jonkun aikaa otaksun kaikki varmimmatkin tietoni v��riksi kuvitelmiksi, kunnes sitten etuluulot kumpaiseltakin puolelta p��sev�t tasapainoon eik� mik��n huono tottumus en�� voi horjuttaa arvostelukyky�ni saamasta oikeata tietoa todellisuudesta semmoisena kuin se on. Tied�nh�n ettei t�st� ole pelj�tt�viss� mit��n vaaraa eik� erhetyst� tai ett� antaisin liian suuren vallan ep�uskoisuudelleni, sill� eih�n harrastukseni esineen� nyt ole k�yt�nn�llisen el�m�ni suuntaaminen, vaan ainoastaan teoreettisen tiedon saavuttaminen. Oletan siis ett� ei Jumala, joka on hyv� ja itse totuuden l�hde, vaan joku voimallinen ja viekas hornan henki on oikein tarmonsa takaa ylt�ytynyt minua pett�m��n. Taivaan avaruus, ilma, maa, v�rit, muodot, ��net, sanalla sanoen: koko ulkoinen maailma ei ole mit��n muuta kuin sikerm� pett�vi� unia, joilla h�n on osannut kietoa herkk�uskoisuuteni pauloihinsa. Katselen itse�ni. Minulla ei ole k�si�, ei silmi�, ei lihaa eik� verta, ei aisteja: harhaluulo vain, joka uskottelee minulla sellaisia olevan. Piinnyn itsepintaisesti t�h�n uuteen k�sitykseeni ja pysyn siin�. Jospa sitten en kykenisik��n p��sem��n oikean totuuden perille, niin pid�nh�n ainakin visusti varalta sit�, mink� todella varoa voinkin, nimitt�in etten usko v��ri� luulelmia ja etten p��st� tuota petturihenke� en��n valamaan viekotuksiansa mieleeni, olkoonpa h�n sitten kuinka voimallinen ja ovela tahansa. Mutta ty�l�st� on t�m�kin. Jonkunlainen kaihon tunne painostaa mielt�ni ja vet�� sit� v�kisinkin entisen elon tottumuksiin. Olen kuin vanki, joka uneksuu olevansa vapaa, ja aavistaessaan, ett� tuo kaikki onkin vain pett�v�� unta, her��misen pelosta j�lleen vienosti vaivahtaa unettaren viehteleviin verkkoihin. Samoin min�kin miltei tahallani uinahdan uudelleen entisiin mielipiteihini ja pelk��n her��mist� �skeiseen k�sitykseeni, jottei suloista lepoani seuraisi ty�l�s valvomisen aika, joka, toivotun valon sijasta, olisi vietett�v� jo kerran poistettujen vaikeuksien selkenem�tt�miss� pimennoissa. TOINEN MIETELM�. _Ihmissielun olemus; tietomme siit� on selvempi kuin ruumiista._ Eilisess� mietiskelyss�ni kietouduin niin valtaviin ep�ilyksiin etten en�� voi niit� unohtaa enk� kuitenkaan ymm�rr� mill� tavalla ne olisivat ratkaistavat. Olen ik��nkuin olisin yht�kki� uponnut meren syvyyteen ja niin h�mm�stynyt etten osaa tukea jalkaani pohjaan enk� liioin uida pinnalle. Ponnistan kuitenkin kaikki voimani vaeltaakseni uudelleen samaa tiet�, jota eilen alotin. Poistan siis tajunnastani kaikki, mik� on v�h�isenkin ep�ilyksen alaista, aivan kuin jos olisin havainnut sen kokonaan v��r�ksi, ja jatkan sitten etsint��ni siksi, kunnes p��sen varmaan tiet�miseen taikka paremman puutteessa ainakin varmuuteen siit�, ettei mit��n varmuutta ole olemassa. Arkhimedes haki yht� ainoata kiinte�� ja liikkumatonta pistett� siirt��ksens� koko maanpallon sijoiltaan. Ja suuria tuloksia voisin min�kin toivoa, jos vaan aluksi onnistuisin l�yt�m��n rahtusenkaan tietoa, joka olisi j�rk�ht�m�tt�m�n varmaa. Oletan siis ett� kaikki mit� n�en on pelkki� valekuvia. En usko ett� koskaan on ollut olemassa mit��n semmoista kuin petollinen muistini esittelee. Minulla ei ole mit��n aisteja; ruumis, muoto, ulottuvaisuus, liikunto ja paikallisuus ovat pelkki� olemattomuuksia. Mik� siis on totta? Kentiesi ainoastaan se, ettei mit��n varmuutta ole. Mutta mist� tied�n ettei kaiken sen lis�ksi, mit� t�h�n asti olen tarkastanut, ole olemassa jotakin, jota ei ollenkaan voisi ep�ill�? Onko ehk� olemassa joku Jumala tahi miksi h�nt� nimitt�isin, joka synnytt�� minussa n�m� ajatuksenikin? Mutta miksik�s min� taas semmoista luulisin, sill� voinhan ehk� yht� hyvin itse olla niiden synnytt�j�. Ent� sitten min� itse, olenkohan min� jotakin? Olen jo sanonut ettei minulla ole aisteja eik� ruumista. Kuitenkin ep�r�in; sill� mit� seuraa t�st�? Olenko niin kiinnitetty ruumiiseen ja aisteihin, etten voi olla olemassa ilman niit�? Mutta olenhan jo vakuuttanut itselleni ettei ole olemassa mit��n, ei taivasta eik� maata, ei henki� eik� ruumiita. Enk�h�n siis ole jo tullut vakuutetuksi siit�kin, etten min�k��n ole olemassa? P�invastoin: kaiketi ainakin min� olin olemassa jos kerran tulin jostakin vakuutetuksi. Ja jos taas on olemassa joku voimallinen ja viisas petturihenki, joka tahallansa minua aina pett��, niin olen kai varmaan olemassa min�kin, niinkauan kuin olen h�nen pett�misens� esineen�. Pett�k��n siis vain mink� taitaa: koskaan h�n ei kuitenkaan saa sit� aikaan ett� olisin �ei mit��n� niinkauan kuin kerran ajattelen olevani jotakin. Harkittuani siis asiaa riitt�v�sti kaikilta puolilta t�ytyy lopuksi p��tt�� ett� lause: �Min� olen olemassa� v�ltt�m�tt�m�sti on totta, niin usein kuin sen lausun tahi hengess�ni k�sit�n. Varmaa on siis ett� min� olen olemassa. Mutta mik� ja millainen olen? L�hinn� on nyt siis varottava, etten ajattelemattomasti taas otaksu olevani jotain muuta kuin mit� todella olen ja siten sekoita erhetyst� juuri siihen tietoon, jota v�it�n kaikkein varmimmaksi ja selkeimm�ksi. Mietiskelen siis nyt uudelleen mit� arvelin olevani ennen kuin jouduin n�ihin ajatuksiin. Kun sitten olen silloisista arveluistani poistanut kaiken sen mit� jostain syyst� saattoi pit�� v�h�nkin ep�ilt�v�n�, j�� vihdoin j�lelle juuri se mik� on j�rk�ht�m�tt�m�n varmaa. Mik� siis olin mielest�ni t�t� ennen? Ihminen tietysti. Mutta mit� on ihminen? Sanonko j�rjellinen el�v� olento? En, sill� sitten olisi kysytt�v� mit� on el�v� olento ja mit� j�rjellinen, ja niin saisin yhden kysymyksen sijasta useampia ja vaikeampia; eik� minulla t�ll� kertaa ole aikaakaan moisten saivartelujen selvitt�miseen. Otan siis vastaukseksi kysymykseen sen mit� t�t� ennen itse luonnostaan kuvastui mieleeni, kun tutkistelin mit� olin. Siis ensiksikin ett� minulla oli kasvot, k�det, k�sivarret ja koko tuo j�senkoneisto, joka huomataan kuolleessa raadossakin ja jota nimitin ruumiiksi. Toiseksi taas johtui mieleeni ett� elin ravinnosta, k�velin, aistein ja ajattelin, mitk� toiminnot mielest�ni kuuluivat sielulle. Mutta mit� sielu oli, siihen joko en kiinnitt�nyt mit��n huomiota taikka kuvittelin sit� joksikin v�h�iseksi tuulahduksen, tulen tai ilman tapaiseksi olioksi, joka oli puhallettuna eli vuodatettuna tukevampain osieni huokosiin. Ruumiista, aineellisena kappaleena, minulla ei ollut olevinaan ep�tietoisuutta lainkaan. Luulin tuntevani sen olemuksen aivan tarkalleen, ja jos olisin tahtonut kuvata sen sellaisena miksi sen mieless�ni k�sitin, niin olisin selitt�nyt n�in: kappaleella ylip��ns� ymm�rr�n kaikkea, jota rajoittaa joku muoto tahi paikka, joka t�ytt�� vissin tilan sill� tavalla ett� se siit� sulkee pois kaikki muut kappaleet, jota k�ypi havaitseminen kosketus-, n�k�-, kuulo-, maku- tahi hajuaistimella ja joka saattaa liikkuakin monella tavalla, tosin ei itsest��n, vaan jonkun toisen sit� koskettavan esineen sys�yksest�. Sill� liikunto-, tuntemis- ja ajatuskyky ei mielest�ni mitenk��n voinut kuulua kappaleen olemukseen; p�in vastoin her�tti se ihmetyst�ni ett� er�iss� kappaleissa oli sellaisia kykyj�. Ent�p� jos nyt otaksun ett� joku tuollainen voimallinen ja, luvalla sanoen, ilke�mielinen pett�j� on jokaisessa asiassa peijannut minua mink� on voinut: voinko silloin v�itt�� ett� minulla toden teolla on v�hint�k��n kaikesta siit�, mink� ylemp�n� sanoin kuuluvan ruumiin olemukseen? Tarkastan, ajattelen, tuumailen. Ei mik��n n�y soveltuvan. V�sytt�v�� olisi luetella niit� t�ss� turhan p�iten uudelleen. Ent� niist�, jotka sanoin kuuluvan sieluun, esim. ravinto tai liikuntoni? Kun ei minulla en��n ole ruumista, eiv�t tietysti n�m�k��n ole muuta kuin kuvitelmia. Ent� aistiminen? Sek��n tietysti ei k�y p�ins� ilman ruumista, ja unissani minulla taas on ollut olevinaan paljonkin aistimuksia, jotka sitten olen huomannut per�tt�miksi. Ajatteleminen? Kas t�ss� sen l�yd�n! Ajatteleminen se on ainoa, jota minusta ei voi erottaa. Ja sen ohessa pysyy varmana tuo edellinen: Min� olen. Mutta kuinka kauan? N�ht�v�sti niinkauan kuin ajattelen; sill� voisihan tapahtua, ett�, jos kokonaan lakkaisin ajattelemasta, samalla kokonaan lakkaisin olemastakin. Nyt en my�nn� mit��n, joka ei v�ltt�m�tt�m�sti ole totta. Olen siis tarkalleen sanottuna ainoastaan ajatteleva olio, toisin sanoen sielu, henki, �ly eli j�rki,--sanoja joiden merkitys minulle t�h�n asti on ollut tuntematon! Olenpa siis kuin olenkin todellinen, oleva olio. Mutta mink�lainen olio? Sanoin ajatteleva. Ent� muuta? Koetan kuvitella mieless�ni olenko ehk� viel� jotain muutakin. Moinen j�sen-liitelm�, jota sanotaan ihmisruumiiksi, min� en ole; en my�sk��n ole noihin j�seniin puhallettu ilma, tuulahdus, tuli, h�yry tai heng�hdys, enk� mit��n muutakaan, jota voin kuvitella. Oletinhan ettei n�it� kaikkia ole olemassakaan, vaan siit� huolimatta min� kuitenkin olen jotain. Mutta voisihan ehk� olla niinkin, ett� nuo samat ainekset, jotka oletan olemattomiksi, kun en niit� tunne, kuitenkin todellisuudessa kuuluvat siihen min��ni jonka tunnen? Sit� en tied�, enk� siis tahdo semmoista v�itell�. Voin arvostella ainoastaan sellaista, jonka tunnen ja tied�n. Tied�n vaan sen ett� olen, ja kysyn: mit� on se min�, jonka olemisen tied�n? Varmaahan on ettei t�m�n min�ni semmoisenaan tunteminen voi riippua mist��n sellaisesta jonka olemassa-oloakaan en viel� tied� ja jota minun siis t�ytyisi mielikuvituksellani kuvitella. Mutta juuri nuo sanat mielikuvitus ja kuvitteleminen ne muistuttavatkin minua erhetyksest�ni, sill� pelkk�� kuvitteluahan se itse asiassa olisi, jos mielikuvituksen avulla kokisin saada selville mit� olen. Mielikuvitushan ei ole muuta kuin aineellisen olion haamun eli kuvan sis�llist� katselua. Mutta t�h�nastinen tietoni sanoo ainoastaan ett� min� olen olemassa, vaan ett� sit�vastoin kuvat sek� ylip��ns� kaikki, mik� kuuluu aineellisten kappalten olemukseen, mahdollisesti ovat pelkki� unelmia. Ja kun taas t�m�n huomaan, niin on tietysti yht� mielet�nt� kysy� juuri mielikuvitukseltani mit� olen, kuin jos sanoisin: olen juuri p��ssyt hereille ja k�sit�n jo osan totuudesta; mutta koska en viel� k�sit� kyllin selv�sti, niin nukahdan tahallani uudelleen, jotta unissani saisin tosiper�isemm�n ja selvemm�n tiedon siit�, mit� nyt vasta osaksi k�sit�n. Tied�n siis ettei mik��n niist� ominaisuuksista, joita voin mielikuvituksen avulla k�sitt��, voi kuulua siihen tietoon itsest�ni mik� minulla nyt on, ja ett� on tarpeellista mit� tyystimmin vierottaa henkeni noista ominaisuuksista, jotta se p��sisi mahdollisimman selv��n k�sitykseen omasta itsest��n. Mutta mit� siis olen? --Olen ajatteleva olio. Mit� on ajatteleva olio? --Se on samaa kuin ep�ilev�, k�sitt�v�, v�itt�v�, kielt�v�, tahtova, hylkiv�, kuvitteleva ja aistiva olio. T�m� ei tosiaankaan ole v�h�n, jos vaan nuo ominaisuudet kaikki todellakin minuun kuuluvat. Mutta miksi ne eiv�t kuuluisi? Enk� min� itse ole juuri se, joka ep�ilen melkein kaikkea, joka jonkun verran kuitenkin jotakin k�sit�n, joka v�it�n t�m�n ainoan k�sitt�m�ni seikan todeksi, kiell�n kaiken muun, haluan tiet�� enemm�n, varon pettymist�, joka vasten tahtoanikin kuvittelen mieless�ni yht� ja toista ja huomaan saavani koko joukon vaikutelmia aisteista?--Olkoonpa siis ett� aina olen nukuksissa, olkoonpa niinkin ett� se, joka minut on luonut, pett�� minua mink� enn�tt��, niin ovat nyt luettelemani ominaisuudet kuitenkin kaikki yht� tosia kuin sekin ett� olen olemassa. Vai onko n�iss� mit��n joka on vierasta minulle ajattelevana oliona ja siis vierasta todelliselle olemukselleni? Sill� onhan minun olemiseni ep�ilev�n�, k�sitt�v�n�, tahtovana oliona niin ilmi selv��, ettei sit� mill��n selitt�misell� voikaan selvemm�ksi saada. Mutta min�p� se my�skin olen sama olio joka harjoitan mielikuvitusta; sill� vaikkei tosin mik��n mieless�ni kuviteltu esine todella olisikaan olemassa, niin on ainakin itse kuvituskyky olemassa ja muodostaa osan ajattelemisestani. Ja sama olio min� vihdoin my�s olen joka aistin, toisin sanoen huomaan aineellisia olioita aistien v�lityksell�. N�en siis valoa, kuulen h�lin�� ja tunnen l�mp��. N�m� aistimukseni kyll� semmoisinaan ovat ep�tosia, sill� olenhan nukuksissa. Mutta ainakin min� _olen n�kevin�ni_, kuulevinani ja tuntevinani l�mp��. T�m� ei voi olla ep�totta, ja t�m� ilmi� se minussa juuri on, jota aistimiseksi sanotaan. Ja tarkalleen siten k�siteltyn� t�m� kaikki ei ole muuta kuin ajattelemista. N�ist� seikoista opin jo melkoista paremmin tuntemaan mik� olen. Mutta yh� viel�kin n�ytt�� silt�, enk� voi olla sit� luulematta, ett� tieto aineellisista olioista, joista ajatus muovailee mielikuvat ja joita aistimetkin t�hystelev�t, tarjoutuu minulle paljoa selvemp�n� kuin tuosta omituisesta min�st�ni, johon mielikuvitus ei p��se k�siksi, niin kummallista kuin onkin ett� k�sit�n selvemmin esineet, jotka huomaan olevan ep�ilt�vi�, tuntemattomia, minulle vieraita, kuin sen mik� on totta ja tunnettua ja joka on juuri oma itseni. Mutta huomaanpa mist� t�m� tulee. Henke�ni huvittavat pienet harharetket. Se ei viel� ota oikein pysy�kseen totuuden ahtaissa kehyksiss�. No hyv�! Saakoon se viel� kerran mahdollisimman h�ll�t ohjat. Kun ne sitten j�lleen sopivalla hetkell� kiinnitet��n, oppii se kyll� vastedes paremmin pysym��n aisoissaan. Tarkastakaammepa nyt noita samaisia esineit�, joista meill� yleisen luulon mukaan on kaikkein selvimm�t tiedot, nim. kappaleita, joita koskettelemme ja n�emme. En tarkoita kappaleita yleens�, sill� nuo yleisk�sitteeth�n tavallisesti ovat jonkun verran h�m�r�mpi�, vaan yksityist� kappaletta semmoisenaan. Otamme siis esimerkiksi t�m�n vahapalasen. Se on vasta �sken-ik��n mesikakusta eritetty; siin� on viel� hiukan hunajan makeutta, hiukan kukkien tuoksua. Sen v�ri, muoto, koko ovat aivan ilmeisen selv�t. Se on kova, kylm�, lahea koskettaa. Jos napautan sit� kovalla esineell�, antaa se ��nen. Siin� on sanalla sanoen kaikki ne ominaisuudet, jotka n�ytt�v�t tarpeellisilta aineellisen kappaleen mahdollisimman tarkkaan tuntemiseen. Mutta kas! Puhuessani t�ss� olenkin siirt�nyt vahapalasen liian l�helle tulta. �skeiset makeuden j�tteet ovat h�vinneet, tuoksu haihtuu pois, v�ri muuttuu, muoto katoo, koko paisuu. Vahapalaseni juoksee kuin vesi, se on l�mp�inen. En voi koskettaa sit�, ja napauttaessa se ei ��nn�hd�. Onko sama vahapala viel� j�lell�? T�ytyy my�nt�� ett� niin on. Kukaan ei sit� kiell�, kukaan ei luule toisin olevan. Mik� se siis oli vahassa, joka niin tarkkaan ja t�sm�lleen k�sitettiin? Varmaankaan ei mik��n niist� ominaisuuksista, joita aisteillani havaitsin, sill� kaikki mik� oli makua, hajua, n�k��, koskentaa tai kuuloa, on nyt muuttunut, mutta vaha on kuitenkin j�lell�. Kentiesi oli se sit� mit� nyt ajattelen, nimitt�in ettei itse vaha ollutkaan samaa kuin hunajan makeus, kukkien lemu, valkoinen v�ri, muoto tai ��ni, vaan kappale, joka �sken ainoastaan ilmaisihe minulle noiden ominaisuuksien kautta, nyt sit�vastoin kokonaan toisenlaisten. Mutta mit� on sitten itsess��n se, joksi vahakappaletta siten kuvittelen? Tarkatkaamme ja katsokaamme mit� j�� j�lelle, kun poistetaan kaikki ne ominaisuudet, jotka eiv�t vahaan kuulu. J�lelle ei j�� mit��n muuta kuin jotakin ulottuvaista, taipuvaista, muuttuvaista. Mutta mit� merkitsee taipuvainen ja muuttuvainen? Sit�k� ett� kuvittelen ett� t�t� vahapalasta k�y muuttaminen ympyri�isest� muodosta neli�m�iseen tahi siit� kolmiomaiseen? Ei suinkaan, sill� min� k�sit�n ett� siin� on mahdollisuus lukemattomiin sellaisiin muunnoksiin. Mutta mielikuvituksessani en kuitenkaan voi l�pik�yd� lukemattomia muunnoksia, josta taas n�kyy ett� k�sitykseni muuntuvaisuudesta ei voi olla mielikuvitus-kyvyn synnytt�m�. Mit� on ulottuvainen? Eik�h�n vain itse ulottuvaisuuskin ole jotain tuntematonta. Sill� vahan sulaessa ulottuvaisuus suurenee, kiehuessa se k�y viel� sit�kin suuremmaksi ja suurenee vaan yh� jos kuumuutta lis�t��n. Oikeastaan t�ytyy sanoa vahan luontoon kuuluvan ett� se ulottuvaisuudelleenkin on useampien muunnoksien alainen kuin mit� koskaan olen mielikuvituksellani tajunnut. Lopullisesti on siis my�nnett�v� etten min� itse asiassa tajuakaan t�m�n vahapalan olemusta mielikuvituksella, vaan j�rjell�ni. Tarkoitan n�et juuri t�t� erityist� vahapalasta, sill� vahasta ylip��ns� se on helpompi ymm�rt��. Mutta mik� on sitten t�m� vahapalanen, jota n�in ollen k�sitet��n ainoastaan j�rjell�? Juuri se sama, jonka n�en, jota kosketan, jota kuvittelen mieless�ni, sanalla sanoen aivan sama miksi sit� alussakin arvelin. Mutta huomioon on otettava ettei sen tajuaminen ole eik� koskaan ole ollut samaa kuin n�keminen, koskettaminen tai kuvitteleminen, vaan se on puhtaan j�rjen havainto, joka tosin saattaa olla joko vaillinainen ja sekava, niinkuin se t�t� ennen oli, taikka taas selv� ja t�sm�llinen, kuten nyt, aina sit� my�ten mink� verran kiinnit�n huomiota juuri niihin ominaisuuksiin, joissa t�m�n esineen todellinen olemus ilmenee. Usein ihmettelen itsekseni miten taipuvainen j�rkeni on erhetyksiin. Sill� vaikka min� n�it� mietteit�ni mietin aivan ��neti, niin riipun samalla kuitenkin kiinni sanoissa, ja tavallinen puhetapa pyrkii minua pett�m��n. Sanommehan nimitt�in n�kev�mme itse vahan, jos se vaan on tarpeeksi l�hell�, eik� ett� me v�rist� tai muodosta p��t�mme sen olevan l�hell�. Suora johtop��t�s t�st� olisi ett� vaha tunnetaan itse n�kemisell� eik� pelk�n j�rjen sis�llisell� tajunnalla,--ik��nkuin en olisi ikkunasta n�hnyt ihmisi� k�velev�n kadulla, jotka min� yht� tavallisesti sanon �n�kev�ni� kuin vahankin, vaikka itse teossa en n�e muuta kuin hattuja ja vaatteita, joiden sis�ss� voisi olla liikkuvia nukkeja, vaikka min� arvosteluni kautta p��t�n ett� niiss� on ihmisi�. T�st� selvi�� siis ett� sen, mink� luulen ja jokap�iv�isen puhetavan mukaan sanon n�kev�ni silmill�ni, min� itse teossa tajuankin arvostelukyvyll�ni. Mutta joka haluaa tiet�� enemm�n kuin rahvas, h�nen ei sovi perustaa ajatustansa rahvaan keksim�in puheentapojen virheellisyyksiin. Jatkakaamme siis tarkastustamme siit�, k�sitink� min� mit� vaha on t�ydellisemmin ja selvemmin silloin, kun sit� ensiksi katselin ja luulin tuntevani sen ulkonaisella aistilla tai ainakin n. s. yleishavainnolla eli mielikuvituksella, vaiko nyt kun olen tyystemmin tutkinut niin hyvin vahan olemusta kuin my�skin sen tuntomerkkej�. Varmaan olisi ep�ilys t�st� kysymyksest� ihan mielet�nt�, sill� mit� t�sm�llisyytt� oli ensimm�isess� k�sityksess�ni? Mit� oli tuossa k�sityksess�ni senlaatuista ettei samanlaista k�sityst� olisi voinut olla mill� el�imell� tahansa? Kun sit�vastoin poistin vahasta nuo ulkonaiset ominaisuudet ja tarkastelen sit� sitten ik��nkuin alastomaksi riisuttuna, niin on ainakin varmaa ettei t�llainen k�sitt�minen, vaikkapa arvostelussani viel� saattaisi piill�kin jonkun verran erehdyst�, ole mahdollinen ilman ihmishenke�. Mutta mit� on sanottava itse t�st� hengest�ni, toisin sanoen minusta itsest�ni, sill� enh�n viel� my�nn� itsess�ni olevan mit��n muuta kuin hengen? Enk� min�, joka mielest�ni nyt niin t�sm�lleen tunnen t�m�n vahan, tuntisi omaa itse�ni ei ainoastaan paljoa todenper�isemmin ja varmemmin, vaan my�skin paljoa t�sm�llisemmin ja selvemmin? Sill� jos p��t�n ett� vaha on olemassa, koska min� sen n�en, niin varmaan seuraa juuri siit�, ett� min� n�en vahan, viel� paljoa varmemmin ja selvemmin minun oma olemassaoloni. Voihan kyll� olla ettei se, mink� n�en, todellisuudessa olekaan vahaa, voipa olla niinkin, ettei minulla ole silmi�k��n mill� mit��n voisi n�hd�. Mutta kerrassaan mahdotonta on etten min�, kun kerran n�en tahi, mik� on samaa, ajattelen n�kev�ni, ajattelemiseni toteuttajana olisi jotakin. Jos taas p��t�n vahan olemisen siit� ett� kosketan sit�, seuraa siit�kin minun oma olemiseni, ja aivan sama johtop��t�s on teht�v� my�skin jos mielikuvituksen nojalla tahi mist� muusta syyst� tahansa p��t�n vahan olevan olemassa. Mutta se mit� t�ten huomaan vahasta, voidaan soveltaa kaikkiin ulkona itsest�ni oleviin esineihin. Ja kun taas k�sitykseni vahasta k�vi t�sm�llisemm�ksi sen j�lkeen kuin se ei en��n perustunut pelkk��n n�kemiseen tai kosketukseen, vaan huomattiin johtuvan useammista muistakin syist�, niin on selv�� ett� min� nyt tunnen etenkin juuri omaa itse�ni entist� t�sm�llisemmin, koska eiv�t mitk��n tunnusmerkit voi auttaa minua tuntemaan vahaa tahi mit� hyv�ns� muuta esinett�, tuomatta samalla itse kukin lis�-selvyytt� ja varmuutta oman itseni tuntemiseen Mutta sielussa itsess��n on viel� t�m�n lis�ksi niin paljon muitakin ominaisuuksia, jotka tekev�t sielun olemuksen tuntemisen t�sm�llisemm�ksi kuin aineellisten kappalten, ett� tuskin kannattaa edes luetella niit� vaikutteita, jotka siihen tulevat ruumiista. Niinp� olen nyt vihdoin tullut siihen mihin aioin. Sill� kun nyt tied�n, ettei aineellisten kappaltenkaan k�sitt�minen oikeastaan tapahdu aistien eik� mielikuvituskyvyn, vaan yksinomaan �lyn kautta, ettei niit� siis tajuta koskettamalla eik� n�kemisell�, vaan ainoastaan ajatuksellisella �ly�misell�, niin on selv�� ettei ole olemassa mit��n, jonka tajuaminen olisi helpompi ja josta tietoni voisi olla selke�mpi, kuin omasta hengest�ni. Mutta tottumus vanhaan ajatustapaan ei voi niin v�h�ll� haihtua. Pys�hdyn siis t�h�n, saadakseni tilaisuutta pitemm�n mietiskelyn kautta kiinnitt�� t�m�n uuden tiedon syvemm�lle muistiini. KOLMAS MIETELM�. _Jumalan olemisesta._ Suljen nyt silm�ni, tukin korvani, panen niin sanoakseni viralta kaikki aistimet. H�vit�n my�skin ajatuksistani kaikki aineellisten kappalten kuvat taikka, mik�li en sit� voi, kiell�n niilt� kaiken p�tevyyden, kun ne kerran ovat tyhj�nper�isi� ja v��ri�. Vaivun itseeni yksin�isyydess�, t�hyst�n yh� syvemm�lle olemukseeni ja koetan siten v�hitellen muodostaa itselleni tarkempaa ja tuttavallisempaa k�sityst� omasta min�st�ni. Olen ajatteleva olio, siis samaa kuin ep�ilev�, v�itt�v�, kielt�v�, yht� ja toista �ly�v�, moninaisissa tiet�m�t�n, tahtova, hylkiv�, mielt�v� ja aistiva olento. Niinkuin jo edell� olen huomauttanut, voivat aistimani ja mielt�m�ni esineet mahdollisesti olla olemattomiakin. Mutta varmaa on kuitenkin ett� ne ajattelemisen muodot, joita nimit�n aistimiseksi ja mielt�miseksi, semmoisinaan ovat minussa olemassa. Viimeksi lausuttuunpa sis�ltyykin kaikki se mit� todella tied�n tahi mit� ainakin t�h�n asti olen huomannut tiet�v�ni. Nyt otan tyystemmin tarkastaakseni olisiko minussa viel� mit��n, jota t�h�n asti en ole huomannut. Olen varma siit� ett� itse olen ajatteleva olio. Tied�nk�h�n siis my�skin mit� siihen vaaditaan ett� ylip��ns� voin olla varma jostakin? Vastik��n mainitsemassani ensimm�isess� varmassa tiedossa ei ole mit��n muuta, joka vakuuttaisi minua sen totuudesta, kuin v�litt�m�sti selv� ja t�sm�llinen tajunta siit� mit� v�it�n. Mutta t�m� tajunta ei tietysti ollenkaan riitt�isi antamaan minulle varmuutta mink��n asian totuudesta, jos vaan kerrankin voisi tapahtua, ett� se mink� tajuan yht� selv��n ja t�sm�llisesti kuin sen ett� olen ajatteleva olio, ei olisikaan totta. Luulen siis voivani asettaa yleiseksi s��nn�ksi ett� _totta on kaikki se, mink� oikein selv��n ja t�sm�lleen k�sit�n_. Mutta pidinh�n ennen aivan varmana ja ilmeisen� montakin asiaa, jotka kuitenkin sittemmin olen huomannut ep�ilyksen alaisiksi. Millaisia ovat siis n�m� asiat itse teossa olleet? Tuollaisia varmoja ja selvi� k�sitteit� olivat maa, taivas, t�hdet ja ylip��ns� kaikki mit� aisteillani havaitsin. Mutta mit� min� niist� oikeastaan _selv�sti_ tajusin? Sen, ett� noiden esineiden mielteet v�ikkyiv�t mieless�ni, ei muuta. Nytk��n en tosin kiell� sit�, ett� tuollaisia mielteit� on mieless�ni. Vaan sen lis�ksi v�itin niist� ennen viel� jotain muutakin, jota totutun luulon mukaan my�s pidin selv�sti tajuttuna, mutta joka todellisuudessa ei sit� ollutkaan, nimitt�in ett� ulkopuolella itse�ni oli olemassa esineit�, joista nuo mielteet olivat l�ht�isin ja joiden kaltaisia ne muka kaikin puolin olivat. T�ss�p� juuri olikin erehdykseni. Taikka jos taas arveluni oli oikea, niin ei sen oikeellisuus kuitenkaan johtunut minun tajuamiseni oikeellisuudesta. Ent�p� yksinkertaisimmat ja helpoimmat tietoni luvunlaskusta ja mittausopista, esim. ett� kolme ynn� kaksi on viisi j. m. s., k�sitink�h�n edes niit�k��n tarpeeksi selv�sti, voidakseni v�itt�� nuo tiedot oikeiksi? Itse asiassa en ole nyt my�hemmink��n ep�illyt n�it� tietojani muusta syyst�, kuin ett� johtui mieleeni ett� Jumala olisi voinut laatia minut jo luonnostani sellaiseksi, ett� petyn siin�kin mik� minusta n�ytt�� aivan ilmeiselt�. Sill� niin usein kuin tuo ennalta juurtunut k�sitys Jumalan kaikkivallasta johtuu mieleeni, en voi olla tunnustamatta ett� h�n, jos vaan tahtoo, helposti voi saada minut erehtym��n siin�kin, mit� luulen aivan ilmiselv�sti katselevani henkeni silmill�. Mutta kun taas kiinnit�n huomioni noihin samoihin asioihin, jotka luulen tajuavani t�ysin selv�sti, vaikuttavat ne minuun niin vakuuttavasti, ett� melkeinp� huomaamattani puhkeen lausumaan: pett�k��n minua kuka tahansa, niin ei h�n koskaan ole kuitenkaan saava aikaan sit�, etten mit��n olisi, niinkauan kuin kerran ajattelen jotakin olevani. Ei my�sk��n ole milloinkaan oleva totta ettei minua olisi koskaan ollut olemassa, koska kerran nyt on totta ett� olen olemassa. Eik� tuo pett�j�ni ole liioin saava aikaan sit�k��n, ett� esim. kolme ynn� kaksi olisi enemm�n tai v�hemm�n kuin viisi, tahi muuta sellaista, joissa tajuamiseni vastakkaisuuden mahdottomuus on aivan ilmeinen. Kun viel� huomataan, ettei minulla ole syyt� ajatella Jumalaa pett�j�ksi sek� etten min� toistaiseksi ole selvill� edes siit�k��n, onko mit��n Jumalaa olemassa tahi ei, niin onhan nyt puheena olevaan mielijohteesen (Jumalan olemassa-oloon) perustuva ep�ilyksenikin hyvin heikko ja niin sanoakseni �metafyysillist� laatua. Mutta jotta t�m� heikkokin ep�ilys poistuisi, on minun nyt ensi k�dess� otettava tutkiakseni: _onko mit��n Jumalaa olemassa_, ja jos on _voiko h�n olla pett�j�_? Sill� niin kauan kuin t�m� kysymys on minulle ep�selv�, on t�yden varmuuden saaminen muistakin asioista mahdoton. J�rjestys vaatii kuitenkin ett� ensin ja'an kaikki mielteeni eri luokkiin ja tutkin mitk� niist� varsinaisesti ovat, osaksi tai kokonaan, tosia tai ep�tosia. Osa mielteist�ni on ik��nkuin esineiden kuvia, ja ainoastaan n�it� oikeastaan sopii nimitt�� _mielteiksi_ eli ideoiksi, esim. ihmisen, khimairan, taivaan, enkelin tai Jumalan mielteet. Toisiin taas tulee joku muu muoto lis�ksi. Esim. kun tahdon, pelk��n, v�it�n, kiist�n, niin samalla ik��nkuin tempaan luokseni jonkun esineen, johon mielt�miseni kohdistuu, mutta samalla my�skin mielt�miseni sis�lt�� jotain muutakin kuin pelk�n tuon esineen kuvan. N�m� mielteet ovat osaksi tahtomuksia eli affekteja, osaksi arvostelmia. Mit� ensiksikin varsinaisiin mielteihin tulee, eiv�t ne semmoisinaan voi olla oleellisesti ep�tosia, ellei niit� sovelleta johonkin muuhun. Sill� joko mielteeni esitt�� todellista vuohta taikka khimairaa, niin onhan yht�l�isesti totta ett� min� silloin jompaakumpaa niist� miell�n. Ei my�sk��n tahdossa eli affekteissa ole mit��n ep�totuutta pelj�tt�v�n�; sill� olkoonpa ett� voinkin haluta jotain huonoa tai semmoista, jota ei ole olemassakaan, niin ei silti kumminkaan ole ep�totta ett� min� sellaista haluan. Niin muodoin on j�lell� ainoastaan arvostelmat, joissa t�ytyy varoa erehtymist�. Varsinainen ja tavallisin erhetys arvostelmissa on taas siin�, ett� p��t�n itsess�ni esiintyv�t mielteet joidenkin itseni ulkopuolella olevain esineiden kaltaisiksi. Sill� jos pit�isin mielteit�ni ainoastaan jonkunlaisina mielt�miseni muodokkeina enk� sovelluttaisi niit� mihink��n muuhun, niin ne tuskin voisivat antaa aihetta mink��nlaiseen erhetykseen. Alkuper�lt��n muutamat mielteet n�ytt�v�t olevan minulle my�t�syntyisi�, toiset ulkoa saatuja ja toiset vihdoin omia tekemi�ni. Sill� k�sitys siit� mit� esim. olio, totuus tai ajatus eli mielle on, ei n�k�j��n ole tullut minuun mist��n muualta kuin omasta luontoper�isest� olemuksestani. Sellaiset mielteet taas, jotka syntyv�t ��nen kuulemisesta, auringon n�kemisest� tai kuumuuden tuntemisesta, ovat ainakin t�h�nastisen arveluni mukaan tulleet minuun joistakin itseni ulkopuolella olevista esineist�. Sireenien ja siipihevosien mielteet vihdoin ovat omia tekemi�ni. My�skin voisivat kaikki mielteeni olla ulkoa saatuja taikka kaikki my�t�syntyisi� tai kaikki omatekoisia, sill� niiden oikeasta alkuper�st� en tosiaankaan ole viel� t�ysin selvill�. Niiden mielteiden suhteen, jotka sis�lliselle silm�lleni esiintyv�t ulkopuolella itse�ni olevista esineist� l�htenein�, on nyt etup��ss� tutkittava: mit� syyt� minulla on pit�� n�it� mielteit�ni noiden esineiden kaltaisina? Luullakseni olen oppinut t�m�n tavan itsest�ni eli kuten sanotaan �luonnosta�, ja sen lis�ksi opettaa kokemus ett� nuo mielteet eiv�t riipu minun tahdostani eik� siis ylip��ns� minusta itsest�ni. Ne johtuvat usein tahtomattanikin mieleeni. Niinp� esim. tunnen l�mp�� joko tahdon tahi en, ja siit� syyst� arvelen ett� tuo aistimus eli toisin sanoen l�mm�n mielle tulee minuun jostakin toisesta esineest�, nimitt�in l�hell� olevan tulen l�mm�st�, eik�h�n tietysti mik��n ole luonnollisempaa kuin ett� arvelen tuon esineen, tulen, l�hett�v�n minuun pikemmin jotakin itsens� kaltaista kuin mit� muuta hyv�ns�. Tuonnempana tulemme n�kem��n miss� m��rin t�m� arvelu on oikeutettu. Kun sanoin ett� olen oppinut itse luonnosta pit�m��n mielteit� ulkopuolellani olevia esineit� vastaavina, niin tarkoitan sill� ainoastaan ett� joku luontainen viettymys vet�� minua t�h�n arveluun enk� suinkaan ett� luonnollinen j�rki osottaisi arveluni todeksi, mik� tietysti olisi kokonaan toinen asia. Sill� se mit� luonnollinen j�rki minulle osottaa (esim. ett� ep�ilemisest�ni seuraa olemiseni) ei voi ollenkaan olla ep�ilyksen alaista, koska ei ole olemassa mit��n kyky�, johon voisin luottaa yht� paljon kuin j�rkeeni ja joka siis voisi osottaa t�m�n ilmaisemat totuudet ep�tosiksi. Noiden luonnollisten viettymysten laita taas on semmoinen, ett� jo usein olen havainnut niiden saattavan itseni harhaan, kun on ollut kysymys valinnasta hyv�n ja pahan v�lill�, enk� tied� mink�t�hden miss��n muussakaan asiassa osottaisin niille suurempaa luottamusta. Mutta olkoonpa niinkin ett� puheena olevat mielteet eiv�t ole minun tahdostani riippuvia, niin ei siit� viel� k�y selville ett� niiden v�ltt�m�tt�m�sti pit�isi l�hte� joistakin ulkopuolella minua olevista esineist�. Sill� niinkuin �skenmainitut viettymykset, vaikkapa sijaitsevatkin minussa itsess�ni, kuitenkin n�ytt�v�t olevan tahdostani riippumattomia, samoin voipi minussa ehk� olla viel� joku tuntematon kyky, joka synnytt�� ulkoesineiden mielteet, kuten jo t�h�n asti olen huomannut ett� niit� esim. voi unessa synty� ilman mink��nlaista avustusta esineiden puolelta. Ja vihdoin olkoon viel� niinkin, ett� nuo mielteet tulevat minuun todellisista esineist�, niin ei siit� ollenkaan seuraa ett� niiden tarvitseisi olla esineiden kaltaisia. P�invastoin olen usein huomannut monessakin niist� olevan suuria ristiriitaisuuksia. Niinp� on minulla esim. kaksi aivan erilaista auringon miellett�. Toinen on kotoisin aisteista ja on juuri etup��ss� luettava niihin, joita arvelen ulkoa saaduiksi. T�m�n mielteen mukaan on aurinko aivan pieni kappale. Toinen auringon mielle on johdettu t�htitieteellisist� laskuista, toisin sanoen er��nlaisista my�t�syntyisist� tiedon alkeista, tahi olen min� jollakin muulla tavalla sen itse sepitt�nyt, ja t�m�n mielteen mukaan aurinko on useampia kertoja maata suurempi. Molemmat mielteet tietysti eiv�t voi olla saman ulkopuolella itse�ni olevan auringon kaltaisia, ja j�rkeni mielest� on juuri se mielle v�himm�n alkul�hteens� kaltainen, jonka pit�isi olla siit� aivan v�litt�m�sti l�htenyt. Edell� sanotusta selvi�� ettei t�h�nastinen uskoni siihen, ett� ulkopuolellani on olemassa esineit�, jotka aistielimien kautta tahi jollakin muulla tavalla l�hettelev�t minulle mielteit� itsest��n eli kuviansa, perustu mihink��n varmaan loogilliseen p��telm��n, vaan yksinomaan johonkin sokeaan luonnon viettymykseen. Mutta viel� on olemassa er�s toinen keino, jonka avulla voin tutkia onko todella minun ulkopuolellani olemassa mit��n niist� esineist�, joiden mielteet tapaan itsess�ni. Mik�li nuo mielteet k�sitet��n ainoastaan mielt�misen muodokkeiksi, ei niiden kesken ole mit��n erilaisuutta huomattavissa, ja kaikki n�ytt�v�t ne saavan samalla tavalla alkunsa minusta. Mutta mik�li mielteist� toinen edustaa toista, toinen toista esinett�, ovat ne ilmeisesti vallan erilaisia kesken��n. Sill� kielt�m�tt� ovat ne mielteet, jotka esitt�v�t substanseja, jotakin suurempaa ja sis�lt�v�t niin sanoakseni suuremman m��r�n ajateltua todellisuutta [katso siv. 247] kuin ne mielteet, jotka edustavat ainoastaan substansien muodokkeita eli modeja taikka niiden satunnaism��reit� eli aksidensseja. Ja toiselta puolen t�ytyy sen mielteen, jonka kautta ajattelen suurta, ijankaikkista, ��ret�nt�, kaikkitiet�v��, kaikkivaltiasta Jumalaa, kaiken sen luojaa mik� paitsi h�nt� on olemassa, sis�lt�� enemm�n ajateltua todellisuutta kuin niiden, jotka ilmaisevat ��rellisi� substanseja. Luonnolliselle j�rjelle on selv��, ett� syyst�, joka kokonaan saa aikaan vissin seurauksen, t�ytyy l�yty� ainakin kaikki se mit� on seurauksessa. Sill� mist� muualta voisi seuraus ammentaa sis�llyst� kuin syyst�ns�, ja mitenk� voisi taas syy antaa jotakin sis�llyst� seuraukseen, ellei sit� olisi syyss� itsess��n? N�kyy siis ettei mit��n voi synty� tyhj�st�, ja ettei mik��n, joka on t�ydellisemp��, toisin sanoen sis�lt�� enemm�n todellisuutta, voi synty� siit�, jossa on v�hemm�n todellisuutta. T�m� johtop��t�s on aivan ilmeisesti p�tev�, eik� ainoastaan niihin seurauksiin n�hden, joiden todellisuus on varsinaisesti tosiasiallinen eli aktuaalinen, vaan my�skin mit� tulee mielteisiin, joissa on n�ht�v�n� ainoastaan ajateltua todellisuutta. Siis ei esim. ole mahdotonta ainoastaan se, ett� joku kivi, jota ennen ei ollut olemassa, jonakin hetken� alkaisi olla olemassa, ellei sit� valmisteta ja saateta esille jostakin aineesta, jossa kaikki se mit� tulee ilmenem��n kivess�, jo ennaltaan on olemassa, joko samanlaisena kuin sittemmin kivess�, taikka my�skin muihin aineksiin sekoitettuna ja sis�ytyv�n�. Ei ole mahdotonta ainoastaan ett� kylm��n esineeseen ilmestyisi l�mp��, ellei sit� siihen johda toinen olio, joka itsess��n on ainakin yht� t�ydellist� olioluokkaa kuin l�mp� j. n. e. Vaan mahdotonta on sen lis�ksi my�skin ett� minusta l�ytyisi l�mm�n tahi kiven mielle, ellei sit� ole minuun saattanut joku syy, jossa on v�hint��nkin niin paljon todellisuutta kuin huomaan olevan l�mm�ss� tahi kivess�. Sill� vaikkei tuo syy itse teossa siirr� mielteeseeni mit��n osaa aktuaalisesta eli tosiasiallisesta todellisuudestaan, niin ei silti sovi luulla ett� mielteeni olisi sen vuoksi v�hemm�n todellinen. Mielteen oma luonto vain on sellainen ettei siin� ole muuta tosiasiallista todellisuutta kuin mink� se lainaa sielussani ilmenev�lt� yleiselt� mielt�mistoiminnolta, jonka muodoke jokainen yksityinen mielle luontojaan on. Mit� taas itsekunkin mielteen ajateltu todellisuus itsess��n sis�lt��, se riippuu asianomaisen mielteen syyst�, jossa t�ytyy olla v�hint��nkin yht� paljon tosiasiallista kuin mielteess� on ajateltua todellisuutta. Sill� jos otaksumme ett� mielteess� l�ytyisi jotakin lis�ksi siihen mit� on olemassa mielteen syyss�, niin t�ytyisi tietysti lis�n olla alkuisin tyhj�st�. Edell�sanotusta selvi��, ett� vaikka se laji olemassa-oloa, joka esineell� on ollessaan mielteen edustamana ja siten ainoastaan ajateltuna tajunnassa, onkin luontojaan vaillinainen, niin ei se kuitenkaan ole samaa kuin ei mit��n, eik� se siis my�sk��n voi olla alkuisin aivan tyhj�st�. Ei k�y my�sk��n luuleminen ettei todellisuuden, joka mielteiss� on ainoastaan ajateltua, tarvitseisi mielteiden syiss�k��n olla tosiasiallista eli aktuaalista, vaan ett� pelkk� ajateltu todellisuus viimemainituissa riitt�isi aiheuttamaan samanlaista todellisuutta itse mielteiss�. Sill�: samoin kuin ajateltu olemismuodoke soveltuu mielteille, niiden oman luonnon vuoksi, samoin soveltuu tosiasiallinen eli aktuaalinen olemismuodoke mielteiden syille, ja etenkin niiden alkuper�isille ja varsinaisille syille, niiden oman luonnon vuoksi. Mit� taas siihen tulee, ett� mielteen l�himp�n� syyn� voipi olla pelkk� toinen mielle, jonka todellisuus tietysti on ainoastaan ajateltu, niin on huomattava ettei t�m� kuitenkaan voi jatkua ��rett�miin, vaan t�ytyy viimein tulla eteen joku ensim�inen ja alkuper�inen mielle, jonka syy on koko miellejakson alku ja l�hde ja josta kaikkien toisistaan johtuneiden mielteiden ajateltu todellisuus kokonaisuudessaan l�ytyy tosiasiallisena eli aktuaalisena. Luonnollisen j�rkeni avulla olen siis saanut selville ett� mielteeni ovat ik��nkuin jonkunlaisia kuvia, jotka kyll�, verrattuina niihin esineihin, joita esitt�v�t, voivat olla vaillinaisia, mutta sit�vastoin eiv�t voi sis�lt�� mit��n suurempaa eik� t�ydellisemp�� kuin itse esineet. Nyt esitt�m�ni tuloksen totuus k�y yh� selvemm�ksi ja t�sm�llisemm�ksi kuta kauvemmin ja tarkemmin n�it� asioita tutkin. Mutta mik� johtop��t�s t�st� on teht�v�? --Tietysti seuraava: Jos jonkun mielteeni ajateltu todellisuus on niin suuri, ett� saatan olla varma siit� ettei tuo todellisuus semmoisenaan eik� my�sk��n johonkin muuhun olevaiseen sis�ytyneen� voi olla olemassa minussa itsess�ni ja etten siis my�sk��n min� kokonaisuudessani voi olla sen mielteen syy eli aiheuttaja, niin seuraa siit� ehdottomasti, etten min� olekaan yksin�ni maailmassa, vaan t�ytyy olla olemassa viel� joku toinen olio, josta se mielle on saanut alkunsa. Mutta jos ei mit��n sellaista miellett� minussa olisi, niin eip� tosiaankaan olisi l�ydett�viss� mit��n todistusperustetta, jonka nojalla voisin p��tt�� mit��n muuta olevan olemassa kuin min� itse. Sellaista todistusperustetta olen n�et kyll� kaikkialta mit� tyystimmin hakenut, l�yt�m�tt� kuitenkaan mit��n muuta kuin t�m�n. Mit� sitten tulee mielteitteni sis�llykseen, lukuun ottamatta sit�, joka edustaa omaa itse�ni ja joka t�ss� ei teek��n mit��n vaikeuksia, esitt�� niist� er�s Jumalaa, toiset elottomia kappaleita, toiset enkeleit�, toiset el�imi�, toiset taas muita ihmisi�. Mielteet, jotka ilmaisevat muita ihmisi�, el�imi� tai enkeleit�, voisivat puolestaan helposti olla kokoonpantuja oman itseni, aineellisten kappalten ja Jumalan mielteist�, vaikk'ei muita ihmisi�, el�imi� eik� enkeleit� maailmassa olisikaan. Aineellisten kappalten mielteiss� ei liioin ole mit��n niin suurellista ettei ne voisi olla minusta l�ht�isin. Sill� jos katson tarkemmin ja tutkin noita mielteit� itsekutakin, samalla tapaa kuin eilen tutkin vahan miellett�, niin huomaan ett� niiss� on vain harvoja ominaisuuksia, jotka min� oikeastaan selv��n ja t�sm�llisesti tajuan, nimitt�in: koko eli ulottuvaisuus pituudelle, leveydelle ja korkeudelle, muoto, joka syntyy ulottuvaisuuden rajoittamisesta, asento, jossa eri muodosteet ovat toisiinsa, ja liikunto eli asennon muutanta. N�ihin voidaan viel� lis�t� substansi, kest�nt� (duratio) ja luku. Muut mielteiden sis�lteet sit�vastoin, kuten valo ja v�rit, ��net, hajut, maut, l�mp� ja kylmyys sek� muut kosketuskvaliteetit, esiintyv�t tajunnassani ainoastaan hyvin sekavina ja h�m�rin�, jott'en edes tied� ovatko ne tosia vai ep�tosia, toisin sanoen ovatko niist� saamani mielteet todella joidenkin esineiden mielteit� taikka ei. Sill� vaikka varsinainen ep�totuus, kuten vastik��n olemme n�hneet, ilmenee ainoastaan arvostelmissa, niin on kuitenkin mielteiss�kin olemassa er�s laji aineellista ep�totuutta siin� kohden, ett� ne joskus esitt�v�t ei-oliota oliona. Niinp� ovat esim. mielteeni l�mm�st� ja kylmyydest� niin ep�selv�t ja sekavat, etten voi p��st� selville, onko kylmyys ainoastaan l�mm�n puutetta vaiko l�mp� kylmyyden puutetta, ovatko ne kumpikin todellisia kvaliteetteja vaiko ei kumpikaan. Ja koska ei voi olla olemassa miellett�, joka ei ainakin olisi olevinansa oikea kuva jostakin esineest�, niin on t�ysi syy sanoa sellaista miellett� v��r�ksi, joka esitt�� esim. kylmyytt� jonakin todellisena ja positiivisena oliona, jos kerran on totta ettei kylmyys itse teossa olekaan muuta kuin l�mm�n puutetta. Sama on muiden t�llaisten mielteiden laita. Niille tietysti ei ole tarvis etsi� tekij�� ulkopuolelta itse�ni, sill� jos ne ovat ep�tosia, toisin sanoen eiv�t edusta mit��n todellisia olioita, k�sitt�� luonnollinen j�rkeni aivan selv�sti etteiv�t ne esiinny tajunnassani mist��n muusta syyst� kuin ett� luontaisesta olemuksestani puuttuu jotakin ja ettei se siis ole aivan t�ydellinen. Jos ne taas ovat tosia, niin en k�sit� mink�t�hden ne eiv�t voisi olla alkuisin minusta itsest�ni, koska ne kuitenkin ilmaisevat minulle niin v�h�n olevaisuutta, etten voi sit� edes olemattomuudesta erottaa. Mutta palatkaamme niihin sis�lteihin aineellisten kappalten mielteiss�, jotka tajunnalleni ovat selvi� ja t�sm�llisi�. N�ist� saattavat n�k�j��n moniaat olla lainattuja oman itseni mielteest�, esim. semmoiset kuin substansi, kest�nt�, luku j. m. s. Niinp� esim. ajattelen kive� substansiksi s. o. olioksi, jolla on itseper�inen olemassa-olo, samaten kuin ajattelen itse�nikin substansiksi. Tosinhan n�iden k�sitteiden kesken on sangen suuri erotus, koska itse olen ajatteleva enk� ulottuvainen, kivi taas on ulottuvainen eik� ajatteleva olio. Mutta substansiaalisuuden �skenmainittu perustuntomerkki on niille yhteinen. Samoin syntyv�t kest�nn�n ja luvun k�sitteet siit�, ett� tajuan itseni nyt olevan ja muistan sen jo jonkun aikaa ennenkin olleen olemassa, sek� ett� huomaan tajunnassani erin�isi� mielteit�, joiden lukua k�sit�n. T�ten syntyneit� kest�nn�n ja luvun mielteit� voin sitte sovelluttaa mihin muihin esineihin hyv�ns�.--Ne muut tunnukset, joita aineellisten kappalten mielteiss� tavataan, nimitt�in ulottuvaisuus, muoto, asento ja liikunta, eiv�t tietysti semmoisinaan voi olla l�ht�isin minusta, joka en muuta ole kuin pelkk� ajatteleva olio. Mutta koska puheenaolevat mielteet edustavat ainoastaan er�it� substansin muodokkeita, min� sit�vastoin olen itse substansi, niin voivat niiden alkuaiheet kyll� sis�ytyv�isesti olla minussa. Siis j��pi j�lelle ainoastaan Jumalan mielle, johon n�hden viel� on tutkittava, olisiko siin� mit��n, joka ei voisi olla minusta alkuisin. Nimityksell� Jumala ymm�rr�n ��ret�nt�, mist��n riippumatonta, kaikkiviisasta, kaikkivaltiasta substansia, joka on luonut sek� minut ett� kaiken muun mik� on olemassa, jos nimitt�in mit��n muuta on olemassa. N�m� ominaisuudet ovat todella sellaisia ett� kuta tyystemmin niit� tutkin, sit� selvemm�ksi k�y ymm�rrykselleni ett� ne eiv�t voi olla l�ht�isin minusta yksin�ni. Sent�hden t�ytyy, sen nojalla mit� edell� on esitetty, p��tt�� Jumalan ehdottomasti olevan olemassa. Sill� olkoonpa ett� substansin mielle olisikin syntynyt tajuntaani siit�, ett� itse olen substansi, niin ei minulla kuitenkaan voisi olla ��rett�m�n substansin miellett�, koska itse olen ��rellinen, ellei semmoinen olisi saanut alkuansa jostakin todellisesti ��rett�m�st� substansista. Ei my�sk��n k�y sanominen etten muka tajuakaan ��ret�nt� todellisella mielteell�, vaan ett� k�sitykseni siit� on ainoastaan ��rellisyyden kielteinen vastakohta, kuten liikunnon ja valon kielteet muodostavat k�sitykseni levosta ja pimeydest�. P�invastoin kuuluu k�sitykseeni ��rett�m�st� substansista aivan ilmeisesti se, ett� sellainen substansi sis�lt�� enemm�n todellisuutta kuin ��rellinen ja ett� siis ��rett�m�n tajuaminenkin on minussa tavallaan ennen ��rellisen tajuamista, toisin sanoen, jo k�sitys omasta itsest�ni edellytt�� k�sityst� Jumalasta. Sill� mitenk� ymm�rt�isin esim. ep�ilev�ni, haluavani jotakin, t. s. puuttuvani jotakin ja etten siis ole kaikin puolin t�ydellinen olento, ellei minussa olisi olemassa t�ydellisemm�n olennon miellett�, johon vertaamalla opin omia puutteitani tuntemaan. Yht� v��rin olisi v�itt�� Jumalan miellett� aineellisesti ep�todeksi ja ett� se siis olisi alkuisin tyhj�st�, kuten �sken huomasimme l�mm�n ja kylmyyden y. m. s. mielteiden olevan. Sill� kun t�m� mielle on t�ysin selv� ja t�sm�llinen ja sis�lt�� enemm�n ajateltua todellisuutta kuin mik��n muu mielle, niin on selv�� ettei mik��n muu mielle itsess��n ole yht� t�ydellisesti tosi eik� niin vapaa kaikesta ep�totuuden varjostakin kuin t�m�. Sanalla sanoen: ehdottomasti t�ydellisen, ��rett�m�n olennon mielle, joka on tajunnassani, on ehdottomasti tosi; sill� joskin voisi kuvitella, ettei t�t� olentoa ole olemassa, niin ei kuitenkaan ole edes kuviteltavissa ettei sellaisen olennon mielle ilmaiseisi minulle jotakin tosiolevaista, kuten edell� olen sanonut kylmyyden mielteest�. T�m� mielle on edelleen ehdottomasti selv� ja t�sm�llinen. Sill� kaikki mit� min� ylip��ns� selv��n ja t�sm�lleen k�sit�n, mik� samalla on jotakin tosiolevaista ja sis�lt�� ainoankaan piirteen t�ydellisyytt�: kaikki se sis�ltyy t�h�n mielteeseen. Etten min� pysty itse ��retyytt� t�ydellisesti ja tyhjent�v�sti k�sitt�m��n, toisin sanoen ett� Jumalassa on viel� lukemattomia ominaisuuksia, joita en voi k�sitt��, tuskinpa edes ylip��ns� ajatuksellani saavuttaa, se ei t�h�n kysymykseen vaikuta mit��n. ��rett�m�n olennon luonto tekee sen etten min� ��rellisen� voi h�nt� k�sitt��. Kun vain t�m�n oikein ymm�rr�n sek� samalla pysyn selvill� siit� ett� Jumalassa ovat olemassa kaikki selv��n ja t�sm�lleen tajuamani t�ydellisyydet, joko semmoisinaan tahi muihin olemismuotoihin sis�ytyvin� ja ett� h�ness� todenn�k�isesti on viel� ep�lukuinen joukko muitakin, minulle tuntemattomia t�ydellisyyksi�, niin on mielteeni Jumalasta itse teossa tosiper�isin, selvin ja t�sm�llisin kaikista mielteist�ni. Mutta voisihan sent��n olla ett� min� itse olisinkin jotakin suurempaa ja ehompaa, kuin mit� ymm�rr�n olevani, ja ett� kaikki ne t�ydellisyydet, jotka nyt tunnustan Jumalalle, ehk� olisivatkin aiheellisesti minussa itsess�ni, vaikkei ne viel� ole kehittyneet aktuaalisiksi. Huomaanhan miten tietoni yh�kseen v�hitellen karttuu. Miksei se voisi siten karttua ja lis��nty� enemm�n ja enemm�n aina ��rett�miin asti? Ja miksik�s en siten lis��ntyneen tietoni avulla voisi saavuttaa viel� kaikki muutkin Jumalan t�ydellisyydet? Ehk�p� voisi olla mahdollista sekin, ett� jo noiden t�ydellisyyksien pelkk� aihe, jos vain semmoinenkaan minussa l�ytyisi, riitt�isi synnytt�m��n niiden mielteen tajunnassani?--Valitettavasti ei mik��n n�ist� olettamuksista voi olla tosi. Sill� vaikka onkin totta ett� tietoni v�hitellen kehittyy yh� suurempaan t�ydellisyyteen ja ett� olemuksessani l�ytyy joukko aktuaalisiksi kehittym�tt�mi� aiheita, niin ei kuitenkaan mik��n niist� kuulu eik� sovellu Jumalan mielteeseen, sill� siin�p� ei mit��n aiheellista olekaan, vaan kaikki on h�ness� aktuaalisena ja todellisena. Onhan juuri tuo seikka, ett� tietoni v�hitt�in kasvaa ja aste asteelta lis��ntyy, mit� varmin tuntomerkki tietoni vajavaisuudesta. Paitsi sit� ymm�rr�n kyll�kin ett� vaikka tietoni kuinka kasvamistaan kasvaisi, ei se silti milloinkaan tulisi todellisesti ��rett�m�ksi; sill� enp�h�n kuitenkaan koskaan p��sisi niin t�ydelliseen tietoon, ettei sen lis��ntyminen en��n olisi mahdollinen. Jumalan sit�vastoin k�sit�n todellisesti olevan siin� m��rin ��rett�m�n, ettei h�nen t�ydellisyyteens� voida mit��n lis�t�. Ja vihdoin on tajunnalleni selv�� ettei mielteiss� ilmenev� ajateltu olevaisuus voi olla alkuisin pelk�st� aiheellisesta olevaisuudesta, joka oikeastaan ei ole mit��n, vaan ainoastaan aktuaalisesta eli tosiasiallisesta olevaisuudesta. Siin�, mit� edell� on sanottu, ei tosiaankaan ole mit��n, jota ei ken hyv�ns� voisi, tarkkaavasti ajatellen, luonnollisen j�rkens� avulla k�sitt��. Mutta v�hemmin tarkkaavasti ajatellessani ja aistillisten esineiden kuvien h�m�tess� mielt�ni unohtuu minulta helposti perustus: miksi t�ytyy minua t�ydellisemm�n olennon mielteen v�ltt�m�tt�m�sti olla alkuisin olennosta, joka todellakin on minua t�ydellisempi? Ottakaamme siis edelleen tutkittavaksi kysymys: voisinko min� itse moisen mielteen kera olla olemassa, ellei mit��n tuollaista olentoa olisi? Mist� olisin min� siin� tapauksessa alkuisin? Tietysti omasta itsest�ni tai vanhemmista tahi joistakin muista v�hemm�n t�ydellisist� olennoista kuin Jumala on; sill� mit��n h�nt� t�ydellisemp�� tahi edes yht� t�ydellist� ei voi ajatukseni k�sitt�� eik� edes mielikuvitukseni kaavastella. Olkoonpa siis ett� alkuni olisi itsess�ni: poissa olisi minusta silloin kaikki ep�ilys, kaikki halajaminen, poissa kaikki vajavaisuus ja puute. Sill� olisinhan tietysti silloin antanut itselleni kaikki mielteiss�ni esiintyv�t t�ydellisyydet, ja olisin siis itse Jumala. Ei ole otaksuttavaa sek��n ett� ne ominaisuudet, jotka minulta nyt puuttuvat, olisivat helpommat saavuttaa kuin ne mitk� omistan. P�invastoinhan on selv�� ett� minun, ajattelevan substansin, ilmestyminen tyhj�st� on t�ytynyt olla jotakin paljoa suurempaa ja vaikeampaa kuin esim. tietojen hankkiminen niist� monista asioista, joita en viel� tunne koska nuo tiedot kaikissa tapauksissa ovat ainoastaan saman substansin satunnaism��reit�. Jos siis tuo suurempi etu, oma olemiseni, olisi saanut alkunsa minusta itsest�ni, niin enp� tietenk��n olisi kielt�nyt itselt�ni niit� muita etuja, joiden saaminen on paljoa helpompi, enk� ylip��ns� mit��n niist� etevyyksist�, jotka huomaan olevan Jumalan mielteess� edustettuina; sill� ei mik��n niist� ainakaan minusta n�yt� olevan vaikeampi saada aikaan kuin itse ajattelevan substansin saattaminen olemattomasta olevaiseksi. Jos taas jotkin Jumalan etevyyksist� todella olisivat vaikeampia saada aikaan, niin t�ytyisi niiden minustakin n�ytt�� vaikeammilta; sill� oletettua ett� kaikki ne etevyydet, joita minulla nyt todella on, ovat omia tekemi�ni, t�ytyisi minun tuntea kykyni rajoitetuksi n�iden j�lkimm�isten aikaansaamiseen. Samoihin tuloksiin johdumme, jos otaksun ikuisesti olleeni sama mik� nytkin ja ettei siis olemisellani olisi mit��n aiheuttajaa ollutkaan. Sill� elinaikani kokonaisuudessaan voidaan jakaa toisistaan riippumattomiin osiin, josta n�kyy ettei siit�, ett� vastik��n olin olemassa, suinkaan seuraa ett� minun nytkin t�ytyisi olla olemassa, ellei l�ytyisi joku syy, joka ik��nkuin uudestaan luopi minut hetkest� hetkeen, toisin sanoen s�ilytt�� ja yll�pit�� minut. Sill� tarkastaessamme kest�nn�n luonnetta, huomaamme selv�sti ett� jokaisen olion s�ilynt��n toisesta aikamomentista toiseen tarvitaan aivan sama voima ja vaikutus kuin mik� tarvittaisiin sen luomiseen, jos se ei viel� olisi olemassa. Luonnollinen j�rkemme k�sitt�� ilmi selv�sti ett� kest�nt� eroaa luomisesta ainoastaan meid�n ajatuksessamme eik� todellisuudessa. T�ss� on siis tutkittava ainoastaan: onko minussa itsess�ni sellaista kyky�, jonka avulla voisin, jo olevana, vaikuttaa s�ilymiseni hetkest� toiseen. Olen pelkk� ajatteleva olio, ainakin on nyt kysymys ainoastaan siit� osasta olemustani. Jos siis minussa l�ytyisi joku tuollainen kyky, niin en mitenk��n voisi itse olla sen olemassaolosta tiet�m�t�n. Mutta mit��n semmoista kyky� en huomaa itsess�ni olevan. Seuraa siis ett� min� nyt puheena olevassa katsannossa olen riippuvainen jostakin toisesta olennosta. V�itteeseen ettei tuo olento sittenk��n olisi Jumala, vaan ett� olisin vanhempieni taikka jonkun muun v�hemm�n t�ydellisen syyn ilmoille saattama, vastaan taas kuten ennenkin ett� syyss� t�ytyy l�yty� v�hint��nkin yht� paljon t�ydellisyytt� kuin sen vaikutuksessa. Kun siis olen ajatteleva olio ja tajunnassani on Jumalan aate, t�ytyy sen syyn, joka kelpaa olemiseni perustukseksi, kaikissa tapauksissa olla ajatteleva olio ja sill� t�ytyy my�s olla mielle kaikista niist� t�ydellisyyksist�, jotka tajuntani omistaa Jumalalle. Voidaan j�lleen kysy� onko t�m� olio alkuisin itsest��n vaiko jostakin muusta. Jos se on itsest��n, t�ytyy sen edellisen mukaan olla itse Jumala, koska sill�, itseens� perustuvan olemisen ohella, kielt�m�tt� t�ytyy my�s olla kyky omistaa aktuaalisina kaikki ne etevyydet, joiden mielteet sill� on tajunnassansa, toisin sanoen kaikki ne t�ydellisyydet, jotka k�sit�n olevan Jumalassa. Jos taas kysymyksess� oleva olio olisi alkuisin jostakin muusta kuin itsest��n, olisi j�lleen tutkittava onko viimemainittu alkuisin itsest��n vai jostakin toisesta, kunnes vihdoin tultaisiin ��rimm�iseen alkuperustukseen, Jumalaan. Sill� onhan selv��, ettei perustusten sarja voi jatkua ��rett�miin, semminkin kun ei ole kysymys ainoastaan siit� perustuksesta, joka minut kerran on tuottanut ilmoille, vaan etup��ss� siit�, jonka yll�pidosta olemiseni jatkuminen nykyhetkell� riippuu. Otaksuma, ett� olemukseni olisi tulos useampien syiden yhteisvaikutuksesta ja ett� siis my�skin Jumala-k�sitteeseeni sis�ltyv�t erityisten etevyyksien mielteet olisivat saaneet alkunsa samoista syist�, toinen toisesta, toinen toisesta, osottautuu my�s mahdottomaksi. T�m�n otaksuman mukaan nuo etevyydet kyll� olisivat jossakin sopukassa maailman kaikkeutta olemassa, mutta eiv�t kaikki yhdess� olennossa, Jumalassa. Mutta on huomattava ett� juuri olemuksen ykseys, yksinkertaisuus eli kaikkien m��reiden eri�m�tt�myys toisistaan on yksi niist� t�hdellisimmist� t�ydellisyyksist�, jotka Jumalan mielteeseen kuuluvat. T�t� kaikkein t�ydellisyyksien olennollisen yhteyden miellett� min� tietysti en ole voinut saada mist��n muualta kuin samasta l�hteest�, josta toistenkin t�ydellisyyksien mielteet ovat alkuisin. Sill� mitenk� voisi joku syy, mik� hyv�ns�, vaikuttaa sen, ett� tajuan kaikki nuo etevyydet yhteen kuuluvina ja toisistaan eri�m�tt�min�, samalla my�skin vaikuttamatta minussa tietoa siit�, mitk� nuo etevyydet ovat? Mit� vihdoin eritt�in vanhempiini tulee, niin voipihan kyll� olla totta kaikki mit� heist� koskaan, olen ajatellut; mutta varmaa on ainakin etteiv�t he minua yll�pid� eiv�tk� he my�sk��n ole minun tekij�ni, mik�li olen ajatteleva olio. Heist� on alkuisin ainoastaan jonkunlainen aihe siihen aineeseen, jossa minuuteni s. o. ajatteleva henkeni majailee. N�in ollen ei kysymys vanhemmistani t�ss� aiheuta mit��n vaikeuksia, vaan seuraa siit� ett� olen olemassa ja ett� tajuntaani on k�tkettyn� er�s t�ydellisimm�n olennon, Jumalan, mielle, aivan selv�sti itse Jumalan olemassa-olo. Tutkimusaineestamme on j�lell� ainoastaan kysymys siit�, mill� tavalla min� t�m�n mielteen olen Jumalalta saanut. En ole noutanut sit� ulkomaailmasta aistimillani eik� se ole tullut minuun odottamattani ja itse tiet�kseen, kuten aistillisten kappalten mielteet usein tekev�t, osuessaan tahi ainakin n�ytt�ess��n osuvan aistien ulkonaisiin elimiin. Ei se my�sk��n ole minun oma tekem�ni, sill� enh�n kykene siit� mit��n v�hent�m��n enk� mit��n siihen lis��m��n. Niinmuodoin sen t�ytyy olla my�t�syntyinen, samoin kuin on oman itseni mielle. Luonnollistahan onkin ett� Jumala jo luodessaan painoi minuun tuon mielteen, kuten taitoniekka panee leimansa teokseensa. Mutta silti ei ole viel� tarpeellista ett� leima olisi jotakin itse teoksesta eri�v�ist�, vaan on juuri siihen n�hden, ett� Jumala on minut luonut, varsin luultavaa, ett� olen luotu jollakin tapaa h�nen kuvakseen ja kaltaisekseen, ja ett� tuo Jumalan kaltaisuus, johon my�skin sis�ltyy mielle h�nen olemuksestaan, ilmenee minulle saman kyvyn kautta, jonka avulla tajuan omaa itse�ni. Kun siis k��nn�n henkeni silm�t omaan itseeni, niin ymm�rr�n ensiksikin itse olevani vajavainen, toisesta riippuvainen olento, jonka elon uumeniin kuitenkin on k�tkettyn� sammumaton pyrkimys johonkin suurempaan ja parempaan. Mutta samalla ymm�rr�n my�s ett� h�n, josta olen riippuvainen, omistaa kaiken sen suuruuden ja korkeuden, johon pyrkimykseni t�ht��, ei ainoastaan aiheina ja ep�m��r�isin� mahdollisuuksina, vaan valmiina todellisuutena ��rett�m�ss� t�ydellisyydess�, ja ett� h�n siis on Jumala. Esitetyn todistuksen koko merkitys on siin� tiedossa etten min� mill��n muotoa voisi olla olemassa sellaisena kuin olen, nimitt�in ajattelevana olentona, jolla on Jumalan mielle tajunnassaan, ellei my�skin Jumala todenteolla olisi olemassa, nimitt�in sama Jumala, jonka kuva t�m� mielle on, joka omistaa kaikki siihen kuuluvat, minulle tosin k�sitt�m�tt�m�t, mutta ei kuitenkaan ajatukselleni kokonaan saavuttamattomat t�ydellisyydet ja jonka olemus on korotettu kaiken vajavuuden ja virheellisyyden yl�puolelle. T�st� k�y my�skin aivan riitt�v�sti selville ettei moinen olento voi olla petollinen. Sill� luonnollinen j�rkeni k�sitt�� ett� kaikkinainen vilppi ja petos osottaa vajavuutta ja on siit� l�ht�isin. Mutta ennenkuin ryhdyn viimeksi mainittua seikkaa tarkemmin tutkimaan ja syv�ydyn sisemm�lle muihin siit� johtuviin totuuksiin, haluan viiv�ht�� hetkisen itse Jumalan tuntemisessa. Tahdon kehitell� mieless�ni H�nen ominaisuuksiaan sek�, mik�li pimeydess� harhailevan j�rkeni silm� siet��, ihmetellen ja ylist�en kohottaa katseeni t�m�n mittaamattoman valon ihanuutta t�hy�m��n. Sill� niinkuin me uskolla k�sit�mme tulevaisen el�m�n suurimman autuuden olevan Jumalallisen majesteetin kirkkauden katselemista, samoin on t�m� katselu meill� jo nytkin, maallisesta vajavuudestaan huolimatta, suurimman auvon antajana. NELJ�S MIETELM�. _Totuus ja ep�totuus._ Viime p�ivieni ty� on ollut yht�mittaista totuttautumista vieroittamaan henke�ni aisteista. Yh� selvemm�ksi on k�ynyt huomioni siit�, miten v�h�p�t�isi� aineellisista olioista saadut tiedot ovat, verrattuina sielun ja viel� enemm�n Jumalan olemuksesta saatuihin. Saavutettu tottumus on my�s vaikuttanut sen, ettei ajatukseni ohjaaminen mielikuvituksella tajuttavista asioista pelkkiin aatteellisiin ja aineellisuudesta kokonaan vapaihin kysymyksiin en�� tee mit��n vaikeuksia. Todellapa onkin minulla paljoa t�sm�llisempi mielle sielusta ajattelevana oliona, s. o. sellaisena, jolla ei ole ulottuvaisuutta pituudelle, leveydelle ja korkeudelle, eik� ylip��ns� mit��n aineellisia m��reit�, kuin mist��n aineellisesta kappaleesta. Kun t�m�n ohessa huomaan olevani kiedottu ep�ilemiseen joka taas osottaa vajavaisuuttani ja riippuvaisuuttani, sukeutuu minulle selv� ja t�sm�llinen mielle olennosta, joka on riippumaton ja t�ydellinen, toisin sanoen Jumalasta. Siit� taas, ett� t�llainen mielle minussa on eli ett� min� moisen mielteen kera olen olemassa, syntyy niin ilmiselv� johtop��t�s Jumalan olemassa-olosta, samoinkuin siit�kin ett� oma olemassaoloni joka hetki riippuu h�nest�, etten ylip��ns� voi luulla ett� selke�mpi ja varmempi tieto mist��n asiasta olisi ihmisj�rjelle mahdollinen. T�m�n ohessa h��m�itt�� jo edess�ni polku, jota my�ten totisen Jumalan, kaiken tiedon ja viisauden l�hteen katselemisesta voidaan p��st� olevaisuuden muiden osain k�sitt�miseen. Sill� ensiksikin huomaan kokonaan mahdottomaksi ett� Jumala koskaan voisi minua pett��. Osottaahan n�et kaikkinainen vilppi ja pett�minen aina jotakin vajavuutta ja puutetta. Tosin n�ytt�� pett�misen kyky todistavan jonkunlaista nerokkuutta ja voimaa, mutta yht� ep�ilem�tt�m�sti taas pett�misen halu osottaa joko kehnoutta tahi heikkoutta, jommoinen ei Jumalalle sovellu. Edelleen on minussa er�s kyky, jota sanon ahtaammassa merkityksess� ajatuskyvyksi ja jonka tietysti olen saanut Jumalalta kuten kaiken muunkin mit� minussa on. Koska h�n kerran ei voi olla tahtonut minua pett��, ei h�n tietysti my�sk��n ole antanut minulle sellaista ajatuskyky�, joka oikein k�ytettyn� koskaan saattaisi minut erehtym��n. T�m� kaikki olisi aivan selv��, ellei ep�ilyst� synnytt�isi se johtop��t�s, joka t�st� n�kyy olevan tulossa, nimitt�in etten min� n�in ollen voisi koskaan erehty�. Sill� jos kaikki mit� minussa on, on Jumalasta alkuisin ja h�n taas puolestaan ei ole antanut minulle mit��n ominaisuutta, joka veisi erhetykseen, niin en tietysti voi koskaan erehty�. Niin kauvan kuin ajattelen Jumalaa ja kokonaan olen h�neen kiintyneen�, en todella l�yd�k��n mit��n syyt� erhetykseen tai pettymiseen. Mutta kun j�lleen k��nnyn omaan itseeni, huomaan olevani kietoutunut lukemattomiin erhetyksiin. Tutkiessani n�iden erhetysten syit� huomaan ensinn�kin ett� tajunnassani v�ikkyy kaksi perin vastakkaista miellett�: toinen on Jumalan, kaikkein t�ydellisimm�n olennon todellinen ja oloper�inen mielle, toinen taas on mielle, jonka sis�llyksen� on kaiken t�ydellisyyden ��rimm�inen vastakohta, olemattomuus, �ei mit��n�, ja joka siis luontojaan on kieltoper�inen. Itse olen asetettuna n�iden kahden, Jumalan ja �ei mink��n�, korkeimman olennon ja tyyni tyhj�n olemattomuuden keskiv�lille sill� tavalla, ettei minussa, mik�li olen tuon korkeimman olennon luoma, ole mit��n joka veisi pettymiseen tai erhetykseen, mutta mik�li sit�vastoin �ei mit��n�, siis olemattomuus, on osana minussa, mik�li en itse ole tuo korkein ja t�ydellisin olento, vaan p�invastoin monien vajavuuksien alainen, sik�li on erehtyv�isyyteni aivan luonnollinen. Erehtyminen semmoisenaan ei siis ole mit��n tosiolevaista, jonka olemisperusteena olisi Jumala. Se on p�invastoin pelkk�� vajavuutta, niinmuodoin tyhjyytt�. Sen t�hden en min� my�sk��n erehtymiseeni tarvitse mit��n erityist�, Jumalan sit� varten antamaa kyky�, vaan tapahtuu t�m� vaurio minulle suorastaan siit� syyst�, ett� se ajatuskyky, jonka Jumala on minulle antanut totuuden perille p��st�kseni, ei ole minussa t�ydellinen. Mutta t�m� tulos ei viel� ole kaikin puolin tyydytt�v�. Erehdys ei n�et ole puhdas kielle eli tyhjyys. Se on p�invastoin jotakin enemp��, nimitt�in sellaisen tiedon puute, joka minulla pit�isi olla. Mutta katsellessani Jumalan olemusta n�ytt�� mahdottomalta ett� h�n olisi antanut minulle jonkun kyvyn, joka ei olisi laatuansa t�ydellinen, vaan josta p�invastoin olisi riistetty pois joku etevyys, joka sill� oikeastaan pit�isi olla. Sill� jos kerran tavallisen taideniekan teokset ovat sit� t�ydellisempi� kuta taitavampi on niiden tekij�, niin mitenk� on sitten kaiken olevaisen kaikkivoipa luoja voinut tehd� jotakin, mik� ei olisi kaikin puolin ehdottomasti t�ydellist�? Ep�ilem�tt�h�n Jumala olisi voinut luoda minut kokonaan vapaaksi erehtyv�isyydest�, ja varmaan h�n my�skin aina tahtoo sit� mik� on parasta. Olisiko siis parempi ett� min� olen erehtyv�inen kuin erehtym�t�n? Tarkemmin ajatellen huomaan jo aluksi ettei minun sovi ihmetell� sit� ett� Jumala on tehnyt jotakin, jonka syit� en ymm�rr�, ja ettei minun silti ole syyt� ep�ill� h�nen olemassa-oloaan, vaikka huomaan olevan olemassa viel� muitakin asioita, joista en k�sit� mink�t�hden tai mill� tavalla h�n on ne tehnyt. Sill� kun jo kyllin selv�sti tied�n ett� min� luonnostani olen aivan heikko, ahtaisiin rajoihin kahlehittu olento, vaan ett� Jumalan olemus sit�vastoin on mittaamaton, k�sitt�m�t�n, ��ret�n, niin selvi�� jo t�st� ett� h�n on voimallinen tekem��n lukemattomia tekoja, joiden syyt minulle j��v�t tiet�m�tt�miksi. Jo yksin t�st� syyst� onkin fysiikin alalla aivan turhaa etsi� n. s. tarkoitussyit� esiintyviin ilmi�ihin, sill� Jumalan tarkoituksia ei mielest�ni voida tutkistella tekem�tt� itse�mme syyp�iksi kevytmieliseen isottelemiseen. Mutta paitsi sit� on huomattava ett� tutkiessamme Jumalan k�sialain t�ydellisyytt� ei ole katsottava jotakuta yksityist� esinett� erin�ns�, vaan olevaisuuden kaikkeutta kokonaisuudessaan. Sill� moni esine, jota yksin��n katsottuna ehk� syyst�kin voisi pit�� hyvin vaillinaisena, on kuitenkin maailman kaikkeuden osana aivan t�ydellinen. Vaikken siis siit� l�htien, kuin rupesin kaikkea ep�ilem��n, viel� t�h�n p�iv��n asti ole p��ssyt varmaan tietoon mink��n muun olion paitsi itseni ja Jumalan olemassa-olosta, niin eri kuitenkaan, niin pian kuin olen oppinut tuntemaan Jumalan ��ret�nt� kaikkivaltaa, ole oikeutettu kielt�m��n ettei h�n olisi luonut tahi ainakin voinut luoda paljon muitakin olioita ja ett� siis minulla olevaisuuden kaikkeudessa on ainoastaan osan eik� suinkaan kokonaisuuden rooli ja merkitys. L�hemmin tutkiessani itse�ni ja erhetysteni laatua (ainoat jotka todistavat minussa olevan jotakin vajavaisuutta), huomaan niiden johtuvan kahdesta yhteen-vaikuttavasta syyst�, nimitt�in tietokyvyst�ni ja valitsemiskyvyst�ni eli tahdon vapaudesta, siis ymm�rryksest�ni ja tahdostani. Pelk�n ymm�rrykseni avulla en n�et my�nn� enk� kiell� mit��n, vaan tajuan sill� ainoastaan olioiden mielteit�, joista sitten tahtoni mukaan muodostan joko my�nt�vi� tahi kielt�vi� arvostelmia. Ymm�rryksess� semmoisenaan ei siis ole lainkaan erehdyst� t�m�n sanan varsinaisessa merkityksess�. Eik� viel� senk��n vuoksi ett� on olemassa ep�lukuinen joukko olioita, joista minulla ei ole mit��n mielteit�, k�y sanominen ett� ymm�rrykseni olisi noita mielteit� vailla ja ett� silt� siis niihin n�hden puuttuisi jotakin mik� kuuluu tietokykyni olemukseen, vaan on asianlaita yksinkertaisesti se, ettei tajunnassani niit� ole. Sill� eih�n ole mit��n perustetta sille v�itteelle ett� Jumalan asiana olisi ollut antaa minulle laajempi tietokyky kuin mit� h�n on antanut. Ja vaikka h�nen tekij�taitonsa onkin t�ydellinen, niin ei siit� suinkaan seuraa ett� h�n olisi ollut velvollinen varustamaan jokaisen k�sialansa kaikilla niill� t�ydellisyyksill�, joita h�n ylip��ns� saattoi johonkuhun teokseensa panna. En liioin voi valittaa sit�k��n, etten muka olisi saanut Jumalalta tarpeeksi laajaa ja t�ydellist� tahtoa eli valitsemisvapautta, sill� onhan t�m� kykyni todellisuudessa aivan rajaton. Edelleen on t�rke�t� huomata etteiv�t muutkaan kykyni ja ominaisuuteni ole niin tuiki t�ydelliset tahi niin pitk�lle kantavat, etteiv�t ne voisi olla paremmatkin. Katsellessani esim. �ly-kyky�ni, huomaan ett� se on perin v�h�inen ja rajoitettu, ja samalla muodostankin itselleni mielteen er��st� paljoa suuremmasta, viel�p� kaikkein suurimmasta ja ��rett�m�st� �lyst�, jonka juuri sen vuoksi, ett� kykenen muodostamaan tuollaisen mielteen, tajuan kuuluvaksi Jumalan olemukseen. Jos viel� samalla tapaa tarkastelen esim. muistokyky�ni, mielikuvitustani tai mit� muuta hyv�ns�, niin en tapaa niiden joukossa ainoatakaan, joka ei Jumalan mittaamattoman t�ydellisyyden rinnalla olisi aivan v�h�p�t�inen ja ahtaisiin rajoihin kytketty. Tahtoni, vaalivapauteni, on ainoa, joka on niin suuri, etten voi muodostaa miellett�k��n mist��n suuremmasta. T�m�n kyvyn nojalla juuri etup��ss� ymm�rr�nkin itseni Jumalan kuvaksi ja h�nen kaltaisuuteensa luoduksi. Sill� vaikka jumalallinen tahdon vapaus minun vapauteni rinnalla onkin ylitse kaiken vertailun suurempi, niin hyvin siihen liittyv�n viisauden ja vallan vuoksi, jotka tekev�t sen j�rk�ht�m�tt�m�n vahvaksi ja tehoisaksi, kuin my�skin h�nen tahtonsa paljoa laajemman ulottuvaisuuden t�hden, niin ei se kumminkaan semmoisenaan, pelkk�n� valitsemisvapautena, ole minun vapauttani suurempi. Itse asiassahan vaalivapaus ei ole mit��n muuta, kuin ett� voin tehd� jotakin tahi j�tt�� tekem�tt� (my�nt�� tai kielt��, tavoittaa tai v�ltt��) eli tarkemmin sanoen: ett� olen sellaisessa suhteessa tajuntani sis�llykseen ettei mik��n ulkonainen voima pakota minua my�nt�m��n eik� kielt�m��n, tavoittamaan eik� v�ltt�m��n mit��n, joka esiintyy n�iden vaihtopuolien eteen tajunnassani. Toiselta puolen on huomattava ettei todellisen vapauden edellytyksen� suinkaan ole ainainen mahdollisuus kallistua kummalle vaihtopuolelle hyv�ns�. P�invastoin on vaalini todellisuudessa sit� vapaampi, kuta ratkaisevammin kallistun toiseen vaihtopuoleen, joko siit� syyst� ett� ilmeisesti n�en toden ja hyv�n olevan sill� puolella, taikka sen t�hden ett� Jumala sill� tavoin suunnitsee ajatusteni sisimm�n kulun. Ei my�sk��n Jumalan armo eik� luonnollinen tieto koskaan v�henn� vapauttamme, vaan p�invastoin ne sit� lis��v�t ja vahvistavat. Itse asiassa tuo yht�kaikkisuuden kanta, jolla olen silloin kun ei mik��n syy kehota minua enemm�n toiseen kuin toiseenkaan vaihtopuoleen, on vasta vapauden alhaisin aste. T�m� kanta ei n�et suinkaan osota mit��n t�ydellisyytt� vapaudessani, vaan ainoastaan aktiiviseen tahtomiseen tarvittavan tiedollisen pohjan puutetta. Sill� jos aina selv�sti n�kisin mill� puolella tosi ja hyv� on, niin en milloinkaan tarvitseisi tuumailla tehd�kseni valintani tarjona olevain tiedollisten arvostelmain tahi k�yt�nn�llisten tahtomismahdollisuuksien v�lill�. Silloin olisin kyll� t�ydellisesti vapaa, mutta en milloinkaan yht�kaikkinen ja piittaamaton. Edell� sanotusta selvi�� ettei Jumalan minulle lahjoittama tahtomiskyky semmoisenaan ole syyn� erhetyksiin, sill� se tarjoo minulle aivan riitt�v�sti tilaisuutta vapaasti valitsemaan toden ja ep�toden, hyv�n ja pahan v�lill�, ja on muutoin laatuansa aivan t�ydellinen. Ei niihin my�sk��n ole syyn� �lyni eli ymm�rrykseni, sill� Jumalasta l�hteneen� tajuaa t�m� kyky aivan varmaan kaikki tajuttavansa ihan oikein, jotenka t�ss�k��n ei ole sijaa millek��n pettymiselle. Mutta mist� sitten ovat erhetykseni syntyisin? Siit� ainoasta syyst� ett� tahtoni ulottuu kauvemmas kuin �lyni. Kun en tule pit�neeksi tahtomistani niiss� rajoissa, joihin tiet�miseni on suljettu, vaan sallin sen ulottua asioihin, joita en tied�k��n, niin tapahtuu helposti ett� tahtoni, yht�kaikkisuuden kannalta vailahtaa totuuden ja hyv�n vastakkaiselle puolelle. Siten syntyv�t sek� tietopuoliset erhetykseni ett� siveelliset hairahdukseni. Tahdon valaista n�it� seikkoja moniailla esimerkeill�. Kun t�ss� n�in� p�ivin�, tutkiessani olisiko maailmassa mit��n tosiolevaista, huomasin oman olemassa-oloni seuraavan juuri siit�, ett� min� t�t� kysymyst� tutkistelin, niin ei se arvostelma, jolla olin pakotettu my�nt�m��n t�m�n selv�n tiet�miseni sis�llyksen todeksi, suinkaan johtunut siit�, ett� joku ulkonainen voima olisi ajanut minua sit� my�nt�m��n, vaan se valtava selvyys ja valo, joka ilmeni tiedossani, synnytti yht� valtavan viettymyksen tahtooni, ja niin tapahtui puheena olevan arvostelman omaksuminen todeksi minun puoleltani sit� omavaraisemmin ja vapaammin, kuta v�hemm�n v�linpit�m�t�n (indifferentti) olin sit� tekem��n. Nyt tied�n siis ett� min� itse ajattelevana oliona olen olemassa. Mutta samalla huomaan my�skin ett� tajunnassani v�ikkyy jonkunlaisen aineellisen maailman mielle. Nyt syntyy kysymys: onko se ajatteleva olio, joka on minussa eli oikeammin joka min� itse olen, jotakin tuosta aineellisesta maailmasta eri�v�ist�, vai ovatko n�m�t kaksi yht� ja samaa oliota. Kun ei ymm�rryksess�ni viel� toistaiseksi esiinny mit��n syyt�, joka kehottaisi pit�m��n toista mahdollisuutta uskottavampana kuin toistakaan, niin olen aivan yht�kaikkinen my�nt�m��n tahi kielt�m��n toista enemm�n kuin toistakaan, samoin kuin siihenkin ett� j�t�n arvostelman muodostamisen kokonaan sillens�. T�m� yht�kaikkisuus ei ulotu ainoastaan niihin asioihin, joista ymm�rrykseni ei ole saanut mit��n tietoa, vaan yleens� kaikkeen mit� se tuumailun tapahtuessa ei kyllin tarkasti tunne. Nyt voi k�yd� niin ett� on olemassa joitakin hyv�ksytt�vi� arveluita, jotka kehottavat kallistumaan toiseen vaihtopuoleen, vaan tieto siit�, ett� puolustimet ovat pelkki� arveluita, eik� varmoja, ep�ilem�tt�mi� tietoja, riitt�� ajamaan hyv�ksymiseni aivan p�invastaiselle taholle. T�m�n olen my�skin n�in� p�ivin� saanut riitt�v�sti kokea, kun otaksuin kaikki entiset t�ydellisin� varmuuksina pidetyt tietoni kokonaan v��riksi, ainoastaan siit� syyst� ett� olin huomannut niit� er��ss� katsannossa voitavan ep�ill�. Oikea ja pett�m�t�n menettely silloin, kun en riitt�v�n selv�sti ja t�sm�lleen voi erottaa totuutta valheesta, on se ett� kokonaan j�t�n arvostelman sellaisesta asiasta tekem�tt�. Sill� joko arvostelmani olisi kielt�v� tai my�nt�v�, sis�lt�isi se kumpaisessakin tapauksessa vaalivapauden v��rink�ytt�misen. Jos n�et k��nnyn sille puolelle, joka on v��r�, on pettymiseni ilmiselv�. Jos taas omaksun toisen, niin osun kyll� sattumalta oikeaan, mutta arvostelmani on silti virheellinen, sill� luonnollinen j�rki k�sitt�� selv�sti ett� �lyllisen tajuamisen tulee k�yd� tahdon suuntaamisen edell�. T�ss�p� juuri, vaalivapauden v��rink�ytt�misess�, onkin se puuttuvaisuus, joka muodostaa erhettymisen. Puuttuvaisuus on itse k�ytt�mistoiminnossa, siin� miten min� sen suoritan, eik� suinkaan Jumalalta saamassani kyvyss� eik� my�sk��n sen k�ytt�misess� mik�li t�m� h�nest� riippuu. Eih�n n�et ole mit��n syyt� valittaa siit� ettei Jumala ole antanut minulle suurempaa �ly� eli ter�v�mp�� luonnollista j�rke� kuin mink� h�n on antanut, koska jo ��rellisen �lyn luonto on sellainen, ett� paljonkin asioita j�� silt� k�sitt�m�tt�, samoin kuin taas luodulle j�rjelle on luonnonomaista ett� se on ��rellinen. On p�invastoin syyt� kiitt�� h�nt�, joka ei koskaan ole ollut minulle mit��n velkaa, siit� mit� h�n on minulle lahjoittanut, eik� suinkaan nureksia ett� h�n olisi minulta riist�nyt tai vienyt pois mit� h�n ei ole antanut. Eip� viel� siin�k��n ole valittamisen varaa, ett� olen h�nelt� saanut laajemmalle ulottuvan tahdon kuin �lyn. Sill� kun tahtoni on yksi ja jakautumaton, niin ei sen luonto n�yt� sallivan ett� siit� voitaisiin mit��n v�hent��; ja kuta ulottuvampi se todella on, sit� suuremmassa kiitollisuuden velassa olen min� sen antajalle. Ei liioin sovi sanoa ett� Jumala avustaisi minua niiden tahdonilmausten esiinsaamisessa tahi niiden arvostelmain muodostamisessa, joissa erhetykseni tapahtuu. Sill� n�it� toimintoja vastaan, mik�li ne Jumalasta riippuvat, ei ole mit��n muistutettavaa enemm�n totuuden kuin hyvyydenk��n kannalta katsoen. Onpa viel� luettava minulle suuremmaksi t�ydellisyydeksi ett� kykenen saamaan nuo toiminnot aikaan, kuin jos en kykenisi. Itse tuo puuttuvaisuus taasen, joka on varsinainen ja yksinomainen syy kaikkiin erhetyksiin ja hairahduksiin, ei kaipaa olemassa-oloonsa mit��n avustamista Jumalan puolelta, se kun ei itsess��n ole mik��n olio; ja jos sen aiheuttavaksi syyksi oletetaan Jumala, niin ei sit� silloin ole nimitett�v�k��n puuttuvaisuudeksi, vaan ainoastaan kielteeksi. Sill� Jumalassa ei suinkaan ole mit��n puuttuvaisuutta sen vuoksi, ett� h�n on varannut minulle vapauden hyv�ksy� tai olla hyv�ksym�tt� ajatuksia, joista ymm�rrykseni ei ole saanut h�nelt� selv�� k�sityst�, vaan kielt�m�tt� on puuttuvaisuus minussa, kun k�yt�n t�t� vapautta v��rin muodostaessani arvostelmia asioista, joita en k�sit�. Ep�ilem�tt� olisi Jumalan ollut helppo menetell� niinkin ett� nykyisell�kin tahdon vapaudella ja t�ll� rajoitetulla tietokyvyll� varustettuna, mik� minulla nyt on, yht�kaikki olisin vapaa erehtymisest�. Sen h�n olisi voinut tehd� joko siten, ett� olisi antanut �lylleni selv�n ja t�sm�llisen k�sityksen kaikista niist� asioista, jotka koskaan tulisivat tuumailuni esineeksi, taikka siten, ett� olisi unohtumattomasti painanut muistooni sen, ettei mist��n asiasta pid� muodostaa arvostelmaa ellen ole sit� selv��n ja t�sm�lleen k�sitt�nyt. Helposti ymm�rr�n my�skin ett�, jos ajattelen itse�ni joksikin kokonaiseksi, minusta olisi ollut sukeutuva jotakin melkoisesti t�ydellisemp�� kuin mit� nyt olen, jos nimitt�in Jumala olisi minut semmoiseksi aikonut. Mutta silti en voi kielt�� etteik� maailman kaikkeus kokonaisuudessaan esiintyisi t�ydellisemp�n� sen kautta, ett� jotkut sen osat ovat erhettymisen alaisia, toiset eiv�t, kuin jos kaikki olisivat aivan samanlaisia. Ja omasta puolestani minulla taas ei suinkaan ole syyt� valitella siit�, ett� Jumala on antanut minun n�ytelt�v�kseni maailmassa sellaisen osan, joka ei ole kaikkein etevin ja t�ydellisin. Sill� minulla on nykyisess� asussani kyll�kin mahdollisuutta v�ltt�� erehtymist�. Tosin en siihen kykene ensiksi mainitulla �sken puheena olleista tavoista, siihen kun vaadittaisiin kaikkein tuumailun alaisten asiain selv�� k�sitt�mist�. Vaan j�lkimm�isell� tavalla se kyll� k�y p�ins�; sill� t�m�h�n perustuu ainoastaan siihen, ett� muistan olla muodostamatta arvostelmaa silloin kun totuus asiassa ei ole minulla selvill�. Tietysti en voi yht�mittaa s�ilytt�� t�t� yht� ja samaa ajatusta tajunnassani, mutta sen sijaan voin kyll� tarkkaavaisen ja usein uudistetun mietiskelyn kautta p��st� siihen, ett� muistan tuon t�rke�n p��t�kseni joka kerta kun tarve vaatii ja siten saavutan kuin saavutankin vapauden erhettyv�isyydest�ni. Ja t�m�p� juuri onkin ihmisen suurin ja t�hdellisin t�ydellisyys. Hy�ty t�m�np�iv�isest� mietiskelyst�ni ei siis suinkaan ole v�h�inen. Olenhan saanut selville erhettymisen ja ep�totuuden syyn! Ja mik��n muu kuin mit� t�ss� olen selitt�nyt se ei voi olla. Sill� kun vaan niin ohjaan tahtoani, ettei se koskaan p��se ulottumaan muihin asioihin kuin mitk� ymm�rryksess�ni esiintyv�t selv��n ja t�sm�lleen tunnettuina, niin on erhettyminen kokonaan mahdoton. Onhan jokainen selv� ja t�sm�llinen tajuama kielt�m�tt� jotakin. Mik��n sellainen ei siis voi olla alkuisin tyhj�st�, vaan t�ytyy sen ��rimm�isen� alkuna ja perustuksena olla Jumala, t�ydellisyyksien t�ydellisyys, jossa ei petosta ole. Ja n�in ollen on my�skin jokainen selv� ja t�sm�llinen tajuama tosi. Eik� t�m�np�iv�inen oppi rajoitu viel� siihen ett� olen saanut selville mit� minun on v�ltett�v� pysy�kseni vapaana erehtymisest�. Olen n�et samalla saanut tiet�� senkin mit� minun on teht�v� saavuttaakseni totuutta. Varmasti saavutan sen siten, ett� riitt�v�ll� tarkkaavaisuudella kiinnit�n huomioni kaikkeen, mink� t�ydellisesti k�sit�n, ja ett� tarkoin erotan n�m� asiat niist�, joista k�sitykseni on verrattain sekava ja h�m�r�. T�m�n ohjeen noudattamista olenkin t�st�l�hin kaikella uutteruudella harrastava. VIIDES MIETELM�. _Aineellisten kappalten olemus. Lisi� todistuksiin Jumalan olemassa-olosta._ Jumalan ominaisuuksissa olisi viel� paljon selvittelemist�, ja useat seikat oman itseni, toisin sanoen henkeni olemuksessa vaatisivat my�s tarkempaa tutkimista. Mutta ehk�p� saan tilaisuuden toisten palata n�ihin asioihin. T�ll� kertaa, kun olen p��ssyt selville siit�, mit� minun on teht�v� ja j�tett�v� tekem�tt� saavuttaakseni totuutta, on ensimm�inen ja kiireellisin teht�v�ni koettaa ponnistautua yl�s siit� ep�ilysten hetteest�, johon edellisin� p�ivin� vajosin. On siis ensiksikin saatava selville onko aineellisista kappaleista ylip��ns� mik��n varma tieto mahdollinen. Mutta ennenkuin otan pohtiakseni kysymyksen, onko mit��n sellaisia kappaleita minun ulkopuolellani edes olemassa, on minun hiukan l�hemmin tarkastettava n�iden kappalten mielteit�, mik�li niit� tajunnassani on tavattavissa, n�hd�kseni mitk� niist� ovat selvi� ja t�sm�llisi�, mitk� sekavia. Selvin� esiintyv�t tajunnassani ko'ollisuus eli kvantiteetti, jota nimityst� filosofiassa usein selvennet��n lis�nn�ll� �jatkuva�, toisin sanoen ko'on, taikka viel� paremmin ko'ollisen olion ulottuminen pituudelle, leveydelle ja korkeudelle; edelleen ulottuvaisen olion eri osain luku, suuruus, muoto, asento ja liikunto paikallisuudessa, ja vihdoin eri liikkeiden kest�nt�. N�m� kaikki eiv�t ole minulle ainoastaan yleisesti tutut ja selv�t, vaan minulla on viel� sen lis�ksi ep�lukuinen joukko selvi� erikoismielteit� erityisist� muodoista, luvuista, liikkeist� j. n. e., joiden todellisuus on siksi ilmeinen ja luontooni menev� etten niit� ensi kerran hoksatessani oikeastaan huomaakaan oppivani mit��n uutta, vaan pikemmin luulen muistuvan mieleeni jotakin ennen opittua taikka ett� silloin vasta havaitsen mielteit�, jotka jo kauvan ovat olleet minussa, vaikken ole ennen tullut k��nt�neeksi niihin huomiotani. T�rkeint� on kuitenkin ett� huomaan tajunnassani olevan ep�lukuisan joukon mielteit� olioista, jotka eiv�t voi olla jotakin kokonaan olematonta, vaikkei niit� mahdollisesti semmoisinaan ole miss��n ulkopuolella itse�ni. Vaikka n�et ajatukseni n�ist� olioista muodostuukin tavallaan vapaasti, niin eiv�t itse oliot kuitenkaan synny minun mielikuvituksessani, vaan on niill� kullakin oma todellinen ja muuttumaton olemuksensa. Kun esim. kuvittelen kolmiota, niin on sen ominainen olemus eli muoto aivan varmasti olemassa, muuttumattomana ja ikuisena, vaikkei sellaista yksityiskuviota ikin� olisi tavattavissa miss��n maailmassa ulkopuolella minua. T�m� kolmion m��r�tty, muuttumaton olemus ei ole minun tekem�ni eik� se riipu minun tajuavasta sielustani, mik� n�kyy siit�kin ett� kolmiolla voidaan todistaa olevan useita eri ominaisuuksia, esim. ett� sen kolme kulmaa ovat yhteens� yht�suuret kuin kaksi suoraa, ett� suurimman kulman vastassa on pisin sivu y. m. N�m� ominaisuudet ovat nyt kaikissa tapauksissa selvin� tietoisuudessani joko tahdon tahi en, vaikkapa en aikaisemmin kolmiota kuvitellessani olisi koskaan niit� ajatellut ja siis viel� v�hemmin niit� mielikuvituksellani luonut. Ei olisi my�sk��n asianmukaista sanoa ett� tuo kolmion mielle on tullut tajuntaani aistien v�lityksell� niist� kolmion muotoisista ulkoesineist�, joita silloin t�ll�in olen sattunut n�kem��n. Sill� voinhan ajatella lukemattomia muita muotoja, joiden mielteit� ei mitenk��n voi ep�ill� aistien kautta tulleiksi, mutta joilla kuitenkin voin todistaa olevan useita ominaisuuksia kuten kolmiollakin. Noiden kuviomuotojen tosiper�isyys ei siis mitenk��n ole kiellett�viss�. Selv�n tiet�mistoiminnon aiheuttajina minussa niiden itsess��nkin t�ytyy olla jotakin muuta kuin puhdas ei-mit��n. Sill� onhan kaikki, mik� on tosiper�ist�, itsess��n jotakin, ja edell� olen taas jo riitt�v�n laveasti todistanut ett� kaikki, mit� selv�sti tajuan, on totta. Ja vaikkapa en olisi t�t� todistusta esitt�nytk��n, niin on henkeni olemus kielt�m�tt� sellainen, etten voi olla my�nt�m�tt� selv�sti tajuamiani asioita tosiksi, ainakin niin kauvan kuin t�llainen tajunta kest��. Toiselta puolen muistan ett� min� ennen t�t� aikaa, kun hengenel�m�ni viel� alkuper�isell� v�litt�myydell��n riippui kiinni aistien esineiss�, pidin kaikista varmimpana juuri niit� totuuksia, joita olin saanut tietooni kuvioista, luvuista tahi muista laskuopin, mittaustieteen elikk� ylip��ns� puhtaan ja abstraktisen matematiikin alalle kuuluvista seikoista, ja joista k�sitykseni my�skin oli ehdottomasti selv�. Mutta jos kerran yksist��n siit�, ett� minulla tajunnassani on jonkun olion mielle, seuraa ett� tuohon olioon todellisuudessa kuuluu kaikki mit� min� siit� selv��n ja t�sm�llisesti k�sit�n, niin eik�h�n t�t� suhdetta vuorostaan voisi k�ytt�� todistuksena Jumalan olemisesta? Varmaahan on ett� h�nen, ehdottomasti t�ydellisen olennon mielle on tajunnassani olemassa, yht� hyvin kuin ett� siell� on jonkun kuvion tahi luvun mielle; ja aivan yht� selv� ja t�sm�llinen on my�s k�sitykseni siit� ett� h�nen luontaiseen olemukseensa kuuluu ikuinen olemassa-olo, kuin konsaan siit� mit� voin matemaattisesti todistaa kuuluvaksi jonkun kuvion tahi luvun olemukseen. Vaikkapa siis kaikki se, mit� t�ss� edellisin� p�ivin� olen mietiskellyt, ei olisikaan totta, niin pit�isi minulla nyt kuitenkin olla Jumalan olemassa-olosta v�hint��n yht� suuri varmuus kuin t�h�n asti matemaattisista totuuksista. Mutta ensi n�kem�lt� t�m� ei kuitenkaan n�yt� aivan selv�lt�, vaan tuntuu silt� kuin siin� piilisi jonkunlainen sofismi. Kaikkia muita olioita ajatellessani olen n�et tottunut erottamaan olemassa-olon olemisesta, ja t�st� johtuu taipumukseni luulemaan ett� samanlainen erotus olisi mahdollinen Jumalaankin n�hden. Mutta tarkemmin ajatellen huomaan aivan selv�sti ett� Jumalan oleminen ilman olemassa-oloa on aivan yht� mahdoton kuin kolmio, jonka kulmat yhteens� eiv�t olisi yht�suuret kuin kaksi suoraa tahi kuin on vuori ilman laaksoa. Yht� mielet�nt� kuin olisi ajatella Jumalaa, ehdottomasti t�ydellist� olentoa, jolta kuitenkin puuttuisi olemassa-olo, yht� mielet�nt� olisi my�skin ajatella vuorta, jonka vieress� ei olisi laaksoa. Vaan olkoonpa niinkin etten voi ajatella Jumalaa muutoin kuin olemassa-olevana, yht� v�h�n kuin vuorta ilman laaksoa, niin on huomattava ettei siit�, ett� min� ajattelen vuorta ainoastaan laakson yhteydess�, viel� seuraa mit��n semmoista kuin ett� joku vuori todellakin olisi maailmassa olemassa, ja samoin ei siit�k��n, ett� minun ajatukseeni Jumalasta sis�ltyy olemassa-olo, suinkaan seuraa ett� h�n todellakin olisi olemassa. Eih�n minun tajuntani eli ajattelemiseni voi pakkokeinoilla k��nt�� olevaisuutta mihink��n. Mutta samoin kuin voidaan kuvitella siivellist� hevosta, vaikkei mill��n hevosella ole siipi�, samoin voin kukaties min�kin kuvitella Jumalalle olemassaolon, vaikkei mit��n Jumalaa olekaan. P�in vastoin. T�ss� juuri sofismi onkin. Ettei ole mahdollista ajatella vuorta ilman laaksoa ei suinkaan sis�ll� sit� ett� joku vuori laaksoineen silti olisi jossakin paikassa olemassa, mutta kyll� sen ett� vuori ja laakso sek� olevina ett� olemattomina ovat toisistaan erottamattomat. Samoin se tosiasia, ettei Jumalaa voida ajatella muutoin kuin olemassa-olevana, sis�lt�� sen, ett� olemassa-olo on Jumalan olemuksesta erottamaton, ja ett� siis Jumala todella on olemassa;--ei sen vuoksi ett� minun ajattelemiseni sen vaikuttaisi tahi pakolla hallitseisi olevaisuutta, vaan p�in vastoin siit� syyst� ett� itse tosiasian, Jumalan olemassa-olon v�ltt�m�tt�myys pakottaa minut niin ajattelemaan. Sill� minulla ei todellakaan ole vapautta ajatella Jumalaa ilman h�nen olemassa-oloansa, toisin sanoen: en voi ajatella ehdottomasti t�ydellist� olentoa, joka olisi siin� m��rin ep�t�ydellinen ett� silt� puuttuisi t�rkein kaikista t�ydellisyyksist�, vaikka minulla kyll� on vapaus kuvitella mieless�ni hevosta joko siivelliseksi tahi siivett�m�ksi. T�ss� on kuitenkin viel� er�s erheellinen vastav�ite torjuttava, se nimitt�in ett� edell� esitetty Jumalan olemassa-olon v�ltt�m�tt�myys olisi syntynyt ajatukseeni vasta sen kautta ett� ensin oletin h�nen omistavan kaikki mahdolliset t�ydellisyydet, joista olemassa-olo tiett�v�sti on yksi, mutta ettei muka ollut v�ltt�m�t�nt� tehd� tuota alku-olettamusta, yht� v�h�n kuin on tarpeellista olettaa ett� kaikki nelisivuiset kuviot sis�ytyv�t ympyr��n, josta tietysti seuraisi ett� my�skin vinoneli� sis�ytyy ympyr��n, mik� kuitenkin on ilmeisesti v��rin. On n�et huomattava ett� vaikkei itsess��n ole ollenkaan v�ltt�m�t�nt� ett� ajatukseni ylip��ns� koskaan kohdistuisi Jumalaan, niin on kumminkin aivan v�ltt�m�t�nt� ett� joka kerta kuin se tapahtuu, joka kerta kuin mielin ajatella olevaisuuden ensimm�ist� ja korkeinta olentoa ja henkeni aartehistoista ik��nkuin vet�� esille h�nen mielteens�, t�ytyy minun my�skin lukea h�nen olemukseensa kuuluviksi kaikki mahdolliset t�ydellisyydet, vaikken niit� silloin ehk� kaikkia luettele enk� edes yksitellen tarkastelekaan. T�m� v�ltt�m�tt�myys se sittemmin, huomattuani ett� olemassa-olo my�s on yksi jopa varsin t�rke� t�ydellisyys, oikeuttaa sen johtop��t�kseni ett� tuollainen olevaisuuden ensimm�inen ja korkein olento on olemassa. Eih�n kolmionkaan mielt�minen ole minulle mit��n v�ltt�m�t�nt�. Mutta joka kerta kuin tahdon ajatuksissani katsella kolmikulmaista kuviota, t�ytyy minun ajatella sit� sellaiseksi, jonka kaikki kulmat yhteens� ovat yht�suuret kuin kaksi suoraa, vaikken t�t� seikkaa juuri silloin erityisesti tarkkaisikaan. Kun sit�vastoin tutkin mitk� kuviot sis�ytyv�t ympyr��n, niin ei mik��n pakota minua luulemaan, ett� kaikki nelisivuiset kuuluvat niihin, enk� sit� edes voi kuvitellakaan, niin kauvan kuin en tahdo my�nt�� mit��n, jota en selv��n ja t�sm�llisesti ymm�rr�. On siis olemassa suuri erotus t�llaisten v��rien olettamisten ja todellisten, my�t�syntyisten mielteiden v�lill�, joista ensimm�inen ja t�rkein on Jumalan mielle. Monet ovat todella ne syyt, jotka osottavat ettei t�m� mielle ole mik��n kuvitelma eik� minun ajatuksestani riippuvainen, vaan todellisen ja muuttumattoman olemuksen kuva. Ensiksikin se, etten voi keksi� mit��n toista oliota, jonka luontaiseen olemukseen kuuluisi olemassa-olo, paitsi Jumalan; toiseksi se etten voi ajatella kahta tahi useampaa sellaista olentoa, edelleen se ett� samalla kuin my�nn�n h�nen nyt olevan olemassa, huomaan my�skin ett� h�nen ehdottomasti t�ytyy olla ollut ijankaikkisuudesta sek� pysy� ijankaikkisesti; ja vihdoin viel� se ett� huomaan Jumalalla olevan lukuisan joukon muitakin ominaisuuksia, joista min� en voi mit��n v�hent�� enk� muuttaa. Mutta mit� todistamistapaa ikin� k�yt�nkin, on loppup��n� aina se, ett� vakuutusta saan ainoastaan niist� todisteista, jotka selv��n ja t�sm�lleen tajuan. T�ten tajuamistani todisteista taasen moniaat ovat kenen hyv�ns� huomattavissa, toisia sit�vastoin voidaan keksi� ainoastaan tyystin tarkkaamalla ja uutteralla tutkimisella. Mutta kerran keksittyin� pidet��n j�lkimm�isi� aivan yht� varmoina kuin edellisi�kin. Niinp� esim. on selvitys siit�, ett� hypotenuusan neli� suorakulmaisessa kolmiossa on yht� suuri kuin kateettien neli�t yhteens�, melkoista vaikeampi kuin ett� hypotenuusan vastassa on sellaisen kolmion suurin kulma. Mutta sittenkuin ensinmainittu tieto kerran on keksitty, uskotaan sit� aivan yht� varmasti kuin j�lkimm�ist�kin. Mit� taas Jumalaan tulee, olisi tietoni h�nest� ensimm�inen ja kaikista helpoin, ellen olisi niin kokonaan etuluulojen vallassa ja ajatuskykyni aistillisten esinekuvain saartamana. Sill� mik�p� onkaan itsess��n selvemp�� kuin ett� korkein olento, ainoa, jonka luontaiseen olemukseen kuuluu olemassa-olo, todella on olemassa? T�t� k�sitt��kseni olen tosin tarvinnut tarkkaa ja j�nnitetty� mietiskely�; mutta nytp� olenkin siit� aivan yht� varma kuin mist� hyv�ns� joka minusta n�ytt�� kaikkein varmimmalta. Viel�p� huomaan ett� muiden asiain varmuus siihen m��r��n riippuu juuri t�st� tiedosta, ettei mik��n t�ydellinen tiet�minen voi ilman sit� koskaan olla mahdollinen. Sill� vaikka min� luonnostani olen sellainen etten voi olla pit�m�tt� jokaista selv��n ja t�sm�llisesti tajuttua asiaa totena, niin kauvan kuin itse tajunta kest��, niin, kun tuo sama luontoni est�� minua ainaisesti kiinnitt�m�st� huomiotani saman asian selv��n tajuamiseen, ja toiselta puolen taas ennen muodostamani ajatukset usein palajavat mieleeni, voisi helposti tapahtua ett� unohtaisinkin ne syyt, joiden nojalla joku tuollainen ajatus oli muodostettu, ja sitten ilmeneisi uusia syit�, mitk� j�rkytt�isiv�t k�sitykseni asiasta, jonka jo kuitenkin olin riitt�v�n selv��n ja t�sm�llisesti tajunnut. N�kyy siis ettei minulla ilman Jumalan tuntemista voisi koskaan olla mist��n asiasta todellista, varmaa tietoa, vaan ainoastaan joitakin h�ilyvi�, helposti muuttuvia luulelmia. Esimerkiksi tarkatessani kolmion olemusta on minulla, mittausopillisten alkeistietojeni avulla, ihan selvill� ett� sen kulmat yhteens� tekev�t kaksi suoraa, enk� min� voi lakata sit� uskomasta niin kauvan kuin huomioni on kiinnitettyn� t�m�n lauselman todistukseen. Mutta niin pian kuin olen k��nt�nyt huomioni siit� pois, voisin, ilman tietoa Jumalasta, helposti joutua ep�ilem��n itse lauselmaa, vaikka kyll� muistankin ett� minulla on ennen ollut siit� mahdollisimman selv� k�sitys. Voisin n�et helposti joutua siihen mieleen ett� oma luontainen olemukseni saattaa minut joskus erehtym��n sellaisissakin tiedoissani, joita pid�n kaikkein selkeimmin tajuttuina, semminkin kun muistan useinkin ja monessa asiassa tapahtuneen ett� olen pit�nyt totena ja varmana sellaista, jonka my�hemmin ilmestyneiden uusien syiden nojalla olen p��tt�nyt v��r�ksi. Tietoni Jumalan olemisesta poistaa nyt t�m�n mahdollisuuden kokonaan. Sill� p��sty�ni kerran t�st� selville olen samalla huomannut miten kaikki muu, mit� on jo tapahtunut, riippuu h�nest� sek� my�skin ettei h�n ole petollinen. T�m�n nojalla olen p��ssyt siihen vakaumukseen, ett� kaikki mit� selv��n ja t�sm�llisesti k�sit�n on totta. Jospa siis ne syyt, joiden nojalla aikoinaan p��tin ylemp�n� mainitun lauselman todeksi, eiv�t en��n olisikaan minulle tajuisina tiedossani, niin eiv�t mitk��n vastasyyt silti voi saattaa minua sit� ep�ilem��n, kun vaan muistan ett� kerran ennen olen sen selv��n ja t�sm�llisesti tajunnut. Minulla on asiasta yh�ti tosi ja varma tieto--eik� ainoastaan t�st� asiasta, vaan samoin kaikista muistakin, mitk� vaan tied�n joskus maailmassa todistaneeni, niinkuin mittausopillisista v�itelmist� y. m. Olisikohan viel� joku vastav�ite mahdollinen? Ett�k� olen tehty sellaiseksi ett� usein petyn? Tied�np� ett� en voi petty� asioissa, jotka l�peens� selv�sti k�sit�n. Mutta olenpahan ennenkin pit�nyt monta k�sityst�ni totena ja varmana, vaikka se sitten my�hemmin on n�ytt�ytynyt v��r�ksi? Syyn� oli se ettei mik��n niist� ollut selv��n ja t�sm�llisesti tajuttu. T�st� s��nn�st� tiet�m�tt�m�n� olin sattunut muista syist� uskomaan todeksi semmoista, jonka sittemmin huomasin ep�varmaksi. Mit� siis? Ett�k� ehk� (kuten edell� otaksuin) n�en unta ja ettei niinmuodoin kaikessa siin�, mit� parhaallaan ajattelen, ole sen enemm�n per�� kuin nukkuvan unelmissa? T�m�k��n ei asiata muuta. Sill� jospa n�kisinkin unta, niin olisi kuitenkin kaikki totta mik� ymm�rrykselleni on selv�� ja v�ltt�m�t�nt�. N�en siis selv�sti ett� kaiken tiedon varmuus ja totuus riippuu yksinomaan totisen Jumalan tuntemisesta aina siihen m��r��n, ettei minulla ole voinut olla t�ydellist� tietoa mist��n asiasta ennenkuin opin h�net tuntemaan. Mutta t�tenp� on samalla ovi avattu suunnattomiin tiedon rikkauksiin yhdelt� puolen Jumalasta ja muista henkisist� asioista, toiselta puolen aineen olemuksesta, joka on puhtaan matematiikin tutkimusesineen�. KUUDES MIETELM�. _Aineellisten kappalten olemassa-olo. Sielun oleellinen eri�v�isyys ruumiista._ Viel� on tutkimatta onko aineellisia kappaleita olemassa. Aluksi tied�n niist� ainakin sen verran ett� ne voivat olla olemassa siin� m��rin kuin ne kuuluvat puhtaan matematiikan tutkittaviin, sill� t�lt� kannalta katsoen on k�sitykseni niist� selv� ja t�sm�llinen. Eih�n n�et ole ep�ilemist�k��n etteik� Jumala olisi kykenev� aikaansaamaan kaikkea sit�, mink� min� kykenen siten k�sitt�m��n. Ja enp�h�n taas toiselta puolen ole koskaan pit�nytk��n h�nelle mit��n mahdottomana muusta syyst� kuin ett� jokin h�nelle oletettu teko sotisi selv�� k�sityst�ni vastaan. Paitsi sit� n�ytt�� mielikuvituskykyni, jota huomaan k�ytt�v�ni aina, milloin olen tekemisiss� aineellisten kappalten kanssa, todistavan niiden olemassa-oloa. Sill� tarkemmin miettiess�ni mit� mielikuvitus on, selvi�� minulle ettei se ole mit��n muuta kuin tietokyvyn sovelluttamista sit� itse��n sis�llisesti l�sn� olevaan ja niinmuodoin olemassa-olevaan kappaleeseen. Edell� sanotun selvent�miseksi on mielikuvituksen ja puhtaan ajatuskyvyn v�linen erotus ensin saatava selville. Kun esim. kuvittelen mieless�ni kolmiota, niin en silloin ainoastaan k�sit� ett� kuviteltu esine on er�s kolmisivuinen kolmio, vaan samalla n�en nuo kolme sivua ik��nkuin henkeni silm�in edess� l�sn� olevina, ja t�t� toimintoa min� sitte nimit�n mielikuvitukseksi. Mutta jos mielin ajatella tuhatkulmiota, niin k�sit�n ajattelemalla yht� helposti kuin edellisess� tapauksessa ett� on kysymyksess� kuvio, jossa on tuhat sivua, mutta noita tuhatta sivua en voi samalla tavalla kuvitella mieless�ni, toisin sanoen en voi n�hd� niit� henkeni silm�in edess� l�sn� olevina. Ja vaikkapa mahdollisesti sen vuoksi ett� olen tottunut kappaleita mielt�ess�ni aina muodostamaan niist� jonkun mielikuvan, joku h�m�r� kuvion tapainen ilmestyisikin tajuntaani, niin ei se kuitenkaan ole mik��n oikea tuhatkulmio, koska se ei miss��n suhteessa eroa siit�, joka tarjoutuu tajuntaani, jos miell�n kymmentuhatkulmiota tahi mit� muuta kuviota tahansa, jossa on hyvin monta sivua, eik� siit� my�sk��n ole mit��n apua niiden ominaisuuksien tuntemiseen, jotka erottavat tuhatkulmion muista monikulmioista. Mutta jos sen sijaan on kysymys viisikulmiosta, niin voin kyll� k�sitt�� sen kuvion ilman mielikuvitusta, samoin kuin tuhatkulmionkin, mutta edellisen voin sit�paitsi tajuta mielikuvituksella, kohdistamalla henkisen katseeni kuvion viiteen sivuun ja samalla niiden ymp�r�im��n pinta-alaan. T�m� osottaa p�iv�n selv�sti ett� sielu tarvitsee mielikuvitukseen er�st� aivan erityist� toimintoa eli tajun suuntaamista, jota se ei k�yt� ajatukselliseen k�sitt�miseen. Juuri tuo erityinen toiminto osottaa aivan selv�sti mielikuvituksen ja puhtaan ajattelemisen v�list� erotusta. Muutoin arvelen ettei mielikuvituskyky, mik�li se eroaa ajatuskyvyst�ni, varsinaisesti kuulu henkeni olemukseen, sill� ep�ilem�tt� olisin ilman sit�kin sama mik� nyt olen. T�st� taas n�ytt�� seuraavan ett� mielikuvituskyvyn olemassa-olo riippuu jostakin toisesta oliosta eik� minusta. On my�skin helposti ymm�rrett�viss� ett� jos todella olisi olemassa joku aineellinen kappale, johon sieluni olisi yhdistettyn� sill� tavalla, ett� se voisi vapaasti milloin hyv�ns� ik��nkuin k��nty� eli asettautua tuota kappaletta katselemaan, aineellisten kappalten kuvittelu ylip��ns� tapahtuisi juuri tuon kappaleen v�lityksell�. Siten eroaisi mielikuvitus puhtaasta ajatuskyvyst� oikeastaan vain siin�, ett� sielu ajatellessaan ik��nkuin kohdistautuu omaan itseens�, katselemaan jotakuta niist� mielteist�, joita sen s�ilyiss� on; mielikuvituksessa sen sijaan kohdistautuminen tapahtuisi ruumiiseen ja katselun esineen� olisi er��nlainen joko ajatuksella tahi aistilla tajuttuun mielteeseen vivahtava kuva. Mielikuvituksen synty on, kuten sanottu, t�m�n esityksen avulla helposti ymm�rrett�viss�, jos vaan sieluun yhdistetty �kappale�, ruumis, on olemassa. Ja koska ei muuta yht� otollista selitysperustetta ole tarjona, niin on ruumiin olemassa-olo pidett�v� todenn�k�isen�. Mutta my�skin ainoastaan todenn�k�isen�. Sill� tarkoista ja monipuolisista tutkimuksista huolimatta ei minun ole onnistunut siit� t�sm�llisest� mielteest�, joka tajunnassani edustaa kappaleen olemusta, saada esille mit��n todistetta, joka ehdottomasti osottaisi mink��n aineellisen kappaleen olevan olemassa. Mutta lukuun ottamatta itse kappalten olemusta, joka kuuluu puhtaan matematiikin tutkimusalalle, kuvastuu mielikuvituksessani paljon muitakin aineellisen olevaisuuden m��reit�, niinkuin v�rej�, ��ni�, makuja, kipu y. m., vaikka n�m� tosin eiv�t esiinny siin� yht� selvin� kuin ensinmainittu. N�it� tajuan kumminkin oikeastaan aistien avulla, joista ne n�ytt�v�t muistin v�lityksell� siirtyv�n mielikuvitukseen, ja k�ypi niiden k�sittely t�ss�kin mukavammin siten, ett� samalla otan my�skin aistimisen tutkimukseni alaiseksi, n�hd�kseni k�visik� siit�, mit� viimeksimainitun mielt�mismuodokkeen avulla tajutaan, johtaminen mit��n varmaa todistetta aineellisten olioiden olemassa-olosta. Toistan siis t�ss� itsekseni ensinn�kin ne aistimisella tajutut asiat, joita t�h�n asti pidin tosina, sek� mist� syist� sen tein. Sen j�lkeen esit�n ne syyt joiden vuoksi sitten rupesin aistimuksiani ep�ilem��n, ja otan vihdoin tutkiakseni mit� minun nyt on niist� uskominen. L�hinn� ilmoittivat aistini minulle ett� minulla oli p��, k�det, jalat ja muut j�senet, mitk� yhteens� muodostavat ruumiin, ja t�m� ruumis taasen oli olevinaan osa minua itse�ni, milteip� itse min�. Aisteilla tajusin my�skin miten ruumiini oli kappale monien muiden kappalten joukossa, jotka voivat sit� monella tavalla joko hy�dytt�� tahi vahingoittaa. Hy�dyn ja vahingon suuruutta taasen ilmoittivat vastaavat mielihyv�n ja vastenmielisyyden tunnot. Paitsi mielihyv�� ja vastenmielisyytt� (nautintoa ja kipua) tunsin viel� itsess�ni n�lk��, janoa ja muita haluja, ynn� er��nlaisia ruumiillisia taipumuksia iloisuuteen, suruun, vihaan ja muihin mielenliikutuksiin. Ulkopuolella itse�ni taas tunsin kappaleissa, paitsi ulottuvaisuutta, muotoa ja liikuntoa, my�skin erityisi� aistillisia ominaisuuksia, niinkuin kovuutta, l�mp�� ja muita kosketuskvaliteetteja sek� niiden lis�ksi valoa, v�rej�, hajuja, makuja ja ��ni�, joiden keskin�isen eri�v�isyyden johdolla erottelin taivaan, maan, meret ja muut kappaleet toisistaan. Kaikista n�ist� kvaliteeteist� saamieni mielteiden nojalla, jotka esiintyiv�t tajunnassani ja olivatkin ainoat mit� min� oikeastaan ja v�litt�m�sti aistimalla tajusin, saatoin mielest�ni hyv�ll� syyll� p��tt��, ett� aistimiseni esinein� oli olemassa minun tajunnastani kokonaan riippumattomia olioita, toisin sanoen kappaleita, joista nuo mielteet l�htiv�t. Sill�, kuten kokemus osotti, tulivat nuo mielteet minuun niin sanoakseni ilman mink��nlaista suostumusta minun puoleltani. Tahtomallani en voinut aistia mit��n esinett�, ellei se ollut aistielint� tarpeeksi l�hell�, mutta en my�sk��n voinut olla aistimatta, jos esine oli l�hell�. Kun t�h�n viel� tuli lis�ksi ett� aistimilla saadut mielteet olivat paljoa el�v�mpi� ja enemm�n ilmehikk�it� sek� tavallansa my�skin paljoa t�sm�llisempi� kuin mitk��n niist�, joita muodostin itsetietoisella miettimisell� tahi joita tapasin entuudestaan muistooni painuneina, niin n�yttip� todellakin vaikealta olettaa ett� niiden alku olisi minussa itsess�ni. Ja kun ei minulla noista olioista muualta saatuja tietoja ollut, niin ei voinut johtua mieleenik��n muuta kuin ett� kysymyksenalaisten mielteiden t�ytyi olla esitt�miens� olioiden kaltaisia. Kun t�m�n lis�ksi muistini tiesi kertoa ett� aistini olivat olleet k�yt�nn�ss� jo ennen, kuin j�rkeni, ja jokap�iv�inen kokemus taas osotti etteiv�t omat muodostamani mielteet olleet l�hesk��n niin ilmehikk�it� kuin aistimalla saamani sek� ett� edelliset enimm�kseen olivat j�lkimm�isten osista kokoon sommiteltuja, niin oli se k�sitys sangen luonnollinen, ettei minulla ajatuksissani ollut ainoatakaan miellett�, joka ei jo sit� ennen olisi ollut aisteissani. Eik�p� ollut aiheeton sek��n k�sitykseni ett� se aineellinen kappale, jota nimitin ruumiikseni, oli minulle melkoista likeisempi kuin mitk��n muut kappaleet. Enh�n voinut koskaan erit� ruumiistani kuten muista kappaleista. Kaikki halut ja mielenliikutukset tunsin yksinomaan ruumiissa ja sen takia. Kivut ja nautinnon hivelteet ilmestyiv�t milloin miss�kin osassa ruumista, vaan ei koskaan sen ulkopuolella. Mutta miksi kivun tunto synnytt�� alakuloisuutta sielussa, nautinto taas ilon tunnetta, mink� t�hden se omituinen nipistely vatsassani, jota sanon n�l�ksi, kehottaa minua nauttimaan ruokaa, kurkun kuivuus juomaa j. n. e.: siihen ei minulla ollut muuta selityst� kuin ett� luonnostani olin siihen tottunut. Sill� mik�li ainakin min� voin ymm�rt��, ei mainitun nipistelyn ja ruoan nauttimishalun v�lill� eik� my�sk��n sen aistimuksen yhdelt� puolen, mink� kipua tuottava esine synnytt��, ja aistimuksesta johtuvan alakuloisuuden eli surun tunteen v�lill� toiselta puolen ole mit��n yhteytt�. My�skin ne muut arvelut, joita minulla aistimusteni esineist� oli, olivat mielest�ni luonnosta opittuja; sill� vakaumukseni niist� oli syntynyt ennen kuin olin ollenkaan ajatellut mit��n syit�, joilla sit� voisi todistaa. My�hemmin kuitenkin useammankertaiset kokeet kokonaan j�rkyttiv�t luottamukseni aisteja kohtaan. V�listi huomasin esim. ett� torni, joka kaukaa katsoen oli py�re�, likelt� n�ytti neliskulmaiselta, samalla kuin suuri kuvapatsas sen huipulla n�ytti maasta katsoen varsin v�h�iselt�. Miltei lukemattomissa muissakin t�llaisissa asioissa huomasin ulkonaisten aistien nojalla tehdyt arvelut pett�viksi, eik� ainoastaan ulkonaisten, vaan viel�p� sis�llistenkin. Sill� mik� voipi esim. olla sis�llisemp�� kuin kipu? Ja kuitenkin olin joskus kuullut henkil�iden, joilta oli sahattu s��ri tai k�sivarsi pois, sanovan aika ajoittain tuntevansa kipua siten poistetussa ruumiin j�seness�. Ei siis n�ytt�nyt olevan niin aivan varmaa ett� minussakaan se kipu, jota olin tuntevinani jossakin j�seness�, olisi todellista. N�ihin tuli viel� lis�ksi kaksi eritt�in laajalle t�ht��v�� ep�ilemisen syyt�. Ensiksikin se, ettei valvomistilassa saamissani aistimuksissa n�ytt�nyt olevan yht��n sellaista etten olisi yht� hyvin voinut pit�� sit� unissa saatuna. Mutta kun en pit�nyt unissa saatuja aistimuksia ulko-olioista l�htenein�, niin ei n�ytt�nyt olevan riitt�v�t� syyt� my�nt�� sellaista alkuper�� niillek��n, joita olin valveilla ollessa tajunnut. Toinen ep�ilemisen syy johtui siit� ett� oman olemukseni alkuper�inen aiheuttaja oli minulle tuntematon tahi ainakin oletin sen tuntemattomaksi, mink� vuoksi ei n�ytt�nyt ollenkaan mahdottomalta ett� voisin olla jo luonnostani luotu sellaiseksi, ett� erehdyn siin�kin mit� pid�n kaikkein varmimpana totuutena. Toiselta puolen ne perusteet, joiden nojalla ennen olin uskonut aistillisten havaintojeni todenper�isyyteen, n�yttiv�t olevan helpot kumota. Sill� kun oli silminn�ht�v�� ett� luonto monessa suhteessa veti minua menettelyyn, jota j�rkeni vastusti, niin ei n. s. luonnon opetuksiin n�ytt�nyt olevan paljon luottamista. Vaikkapa siis esim. aistilliset havaintoni eiv�t riippuisikaan minun tahdostani, niin ei silti viel� olisi syyt� pit�� niit� ulkopuolella omaa itse�ni olevista olioista l�htenein�, koska voisi olla mahdollista ett� minussa olisi joku itselleni viel� tuntematon luontainen kyky, joka ne synnytt��. Nyt sit�vastoin kun olen oppinut paremmin tuntemaan itse�ni ja alkuper��ni, on kantani sen verran muuttunut etten katso olevan syyt� umpim�hk��n uskoa todeksi kaikkia vaikutelmia mit� aisteista saan, mutta ettei toiselta puolen my�sk��n ole syyt� niit� kaikkia ylisummaan ep�ill�. Siis ensiksikin: koska tied�n ett� kaiken sen, mit� selv��n ja t�sm�llisesti ymm�rr�n, on Jumala tehnyt sellaiseksi kuin min� sen ymm�rr�n, niin on selv�� ett� jokainen olio, jonka voin selv��n ja t�sm�llisesti ymm�rt�� yksin�ns� ilman toista oliota, my�skin todellisuudessa on toisesta erillinen, itsen�inen olio, kun n�et ei ole syyt� luulla ettei Jumala olisi voinut sit� asettaa eri olioksi, eik� my�sk��n vaikuta asiaan mik� voima tuon erillisen� pit�misen minun puoleltani vaikuttaa. Siis on siit� tosiasiasta, ett� tied�n olevani olemassa ja etten huomaa olemukseeni kuuluvan kerrassaan mit��n muuta kuin sen ett� olen ajatteleva olio, teht�v� se johtop��t�s ettei olemukseeni todellisuudessa mit��n muuta sis�lly kuin ett� olen ajatteleva olio. Olkoonpa siis niinkin (kuten tuonnempana tulemme n�kem��n) ett� minulla on ruumis, joka on mit� kiinteimmill� siteill� olemukseeni yhdistetty: kun minulla kumminkin t�m�n rinnalla on selv� ja t�sm�llinen mielle itsest�ni ajattelevana eik� ulottuvaisena oliona ja toiselta puolen yht� selv� mielle ruumiista ainoastaan ulottuvaisena, mutta ei ajattelevana oliona, niin on ep��m�t�nt� ett� min� ruumiiseeni verraten olen eri olio ja ett� minulla on mahdollisuus olla ja pysy� olemassa ilman sit�kin. Mutta minulla on tajunnassani my�skin er�ill� erityisill� mielt�mismuodokkeilla varustettuja kykyj�, nimitt�in mielikuvitus- ja tuntokyky. Voin varsin helposti ajatella ett� olisin olemassa ilman n�it� kykyj�, mutta sit�vastoin en voi ajatella niit� ilman minua, toisin sanoen ilman ajattelevaa substansia, johon ne kuuluvat. Niiden k�sitteeseen kuuluu n�et jonkun verran ymm�rt�mist� ja sen vuoksi min� k�sit�n niiden olevan samassa suhteessa minuun kuin muodokkeet ovat substansiinsa. Viel�kin tapaan itsess�ni muita kykyj�, niinkuin ett� voin muuttaa paikkaa, ett� olennollani on vissi muoto y. m., joita yht� v�h�n kuin ensinmainittujakaan voidaan ymm�rt�� ilman substansia, johon ne kuuluvat ja jota paitsi ne eiv�t my�sk��n voi olla olemassa. Mutta selv�� on taas ett� jos n�m� kyvyt kerran todella ovat olemassa, niiden t�ytyy kuulua aineelliseen eli ulottuvaiseen substansiin eik� ajattelevaan, sill� niiden selke��n ja t�sm�lliseen k�sitteeseen kuuluu kyll� ulottuvaisuutta, mutta ei suinkaan mit��n ymm�rt�misen eik� ajattelemisen tapaista. Mutta sit�paitsi on minussa er�s passiivinen aistimiskyky, toisin sanoen kyky vastaanottaa ja tunnistaa aistillisten olioiden mielteit�, jota tietysti en ollenkaan voisi k�ytt�� ellei joko minussa tahi jossakin toisessa olennossa l�ytyisi vastaava aktiivinen kyky sellaisten mielteiden synnytt�miseen eli tuottamiseen. T�m� viimemainittu kyky ei tietenk��n voi olla minussa, koska se ei laisinkaan edellyt� mit��n ajattelemista ja kun ei my�sk��n mielteiden syntyminen vaadi mit��n my�t�vaikutusta minun puoleltani, vaan tapahtuu usein aivan vastoin tahtoanikin. Sen t�ytyy siis olla jossakin toisessa substansissa. Ja koska t�ss� substansissa t�ytyy olla l�ydett�viss�, joko valmiina ja tosiasiallisena tahi toisiin m��reisiin sis�ytyneen�, koko se todellisuus, joka puheena olevan kyvyn luomissa mielteiss� esiintyy ajateltuna, niin t�ytyy substansin itsens� olla joko aine yleens� (joka silloin tiett�v�sti sis�lt�isi tosiasiallisena kaiken sen mik� mielteiss� esiintyy ajateltuna) taikka on se Jumala taikka joku ainetta ylev�mpi luomus, jonka olemuksen rikkaudessa mielteiden todellisuusvastike on sis�ytyneen�. Mutta kun otetaan huomioon ett� Jumala on totinen, niin on selv�� etteiv�t mielteeni voi olla h�nen v�litt�m�sti minulle antamia eik� h�n my�sk��n voi olla saattanut niit� minuun sellaisen luomuksen v�lityksell�, jossa niiden ajatellulla todellisuudella ei olisi kohtip�ist�, tosiasiallista vastiketta, vaan ainoastaan joku muihin m��reihin sis�ytynyt selitysperuste. Sill� kun h�n ei ole antanut minulle mit��n mahdollisuutta ymm�rt�m��n miten mielteeni olisivat voineet nyt oletettua tiet� synty�, vaan p�invastoin valtavan taipumuksen uskomaan ett� ne todella l�htev�t aineellisista kappaleista, niin en voi ymm�rt�� mitenk� h�n itse voisi olla totinen, jos niiden alkuper� kuitenkin olisi jossakin muualla kuin juuri aineellisissa kappaleissa. Siis: aineelliset kappaleet ovat olemassa. Mahdollista kyll� etteiv�t ne kaikki todellisuudessa ole sellaisia miksi min� ne aistimalla tajuan, t�llainen tajuaminen kun monasti on sangen h�m�r� ja sekava. Mutta ainakin on niiss� kaikki ne tuntomerkit, mitk� selv��n ja t�sm�llisesti k�sit�n, toisin sanoen kaikki yleism��reet, jotka puhtaan matematiikin esineiss� tulevat kysymykseen. Mit� taas tulee muihin aineellista olevaisuutta koskeviin kysymyksiin, koskevat moniaat niist� ainoastaan v�h�p�t�isempi� syrj�seikkoja, esim. auringon suuruutta, muotoa j. n. e., taikka on k�sitykseni niist� liian v�h�ss� m��rin selv�, niinkuin esim. valosta, ��nest�, kivusta j. m. s. N�m� seikat tosin ovat suuressa m��rin ep�ilyksen alaisia ja ep�varmoja. Mutta tuo sama suuri totuus, ett� Jumala ei voi olla petollinen ja ettei siis ole mahdollista ett� mielipiteiss�ni olisi jotain pett�v��, jonka poistamiseen Jumala ei olisi antanut minulle tarpeellista kyky�, antaa minulle varman toivon totuuden saavuttamisesta n�iss�kin asioissa. Ylip��ns� t�ytyy kaikessa, mit� luonto minulle opettaa, olla jonkun verran totuutta. Sill� enh�n tarkoita luonnolla yleens� mit��n muuta kuin joko Jumalaa itse�ns� tahi Jumalan s��t�m�� luomakunnan j�rjestyst�, enk� taas omalla erikoisluonnollani muuta kuin kaikkein niiden kykyjen ja avujen yhteytt�, jotka Jumala on minulle antanut. Mutta kaikesta, mit� luonto opettaa, ei mik��n ole niin vastustamattoman selv��, kuin ett� minulla on ruumis, joka kipua tuntiessani voi pahoin ja ilmaisee esim. ruoan tai juoman tarpeensa vastaavalla n�l�n tai janon tunnolla. En siis voi ep�ill� etteik� siin�, mit� ruumiistani tied�n ja tajuan, olisi ainakin joku m��r� totuutta. Edelleen opettaa luonto noiden samaisten tuntojen, kivun, n�l�n, janon j. n. e. kautta, etten min� ainoastaan niin sanoakseni oleskele ruumiissani, niinkuin purjehtija asustaa aluksessaan, vaan ett� olen mit� kiinteimmin siihen yhdistetty, viel�p� ik��nkuin sekoitettu, niin ett� min� sen kanssa yhdess� muodostan kokonaisuuden. Sill� muutoinhan min� pelkk�n� ajattelevana oliona en ruumiin loukkaantuessa tuntisi kipua, vaan tajuaisin loukkaantumisen ainoastaan tietopuolisella ymm�rryksell�, kuten purjehtija n�kem�ll� havaitsee jos aluksessa joku paikka rikkautuu. Kun taas ruumiissa ilmestyisi ruoan tahi juoman tarvetta, k�sitt�isin min� sen selv�ll� ymm�rt�misell� eik� ep�m��r�isill� n�l�n tai janon tunteilla. Sill� sellaiset aistilliset tunnot kuin n�l�n, janon, kivun y. m. eiv�t tietenk��n ole mit��n muuta kuin er�it� h�m�ri� mielt�mismuodokkeita nekin, ja saavat alkunsa sielun yhdistyksest� eli jonkinlaisesta sekaantumisesta ruumiiseeni. Paitsi kaikkia n�it� esiintyy se kappale, jota sanon omaksi ruumiikseni, luontaisen k�sitykseni mukaan moninaisten muiden kappalten ymp�r�im�n�, joista toiset ovat minulle hy�dyllisi�, toiset vahingollisia. Ja ep�ilem�tt� on minulla siit� tosiasiasta, ett� aistimuksissani ilmenee miltei ep�lukuinen joukko v�ri-, ��ni-, haju-, maku-, kovuus- y. m. kvaliteetteja, oikeus tehd� se johtop��t�s ett� esineiss�, joista n�m� erilaatuiset aistimukset l�htev�t, todella on olemassa niit� vastaavat oleelliset erilaisuudet, vaikka ne ehk� eiv�t olekaan aistittujen kvaliteettien kaltaisia. Siit� taasen ett� aistimuksistani toiset ovat minulle mieluisia, toiset vastenmielisi�, n�kyy selv�sti ett� ruumiini eli oikeammin sanoen itse min�, ruumiista ja sielusta yhdistetty olento, olen monenlaisten mieluisain ja vastenmieleisten vaikutusten alainen ymp�rill� olevain esineiden puolelta. Mutta toiselta puolen on taas olemassa paljon mielipiteit� ja luulelmia, jotka tosin n�ytt�v�t luonnosta opituilta, vaikka itse asiassa olen oppinut ne ainoastaan tavastumisesta ajattelemattomaan arvostelemiseen, mink� vuoksi ne siis helposti voivat olla v��ri�. Sellaisia ovat esim. arveluni ett� tila, jossa ei ole mit��n aistejani kiihottavaa, on tyhj�; ett� l�mp�isess� esineess� on jotakin minussa olevan l�mm�n tunnon kaltaista; ett� valkoisessa tahi viheri�ss� esineess� on sama valkoisuus tai viheri�isyys, mink� aistillani tajuan, karvaassa tai makeassa esineess� sama vastaava maku j. n. e.; ett� t�hdet, tornit ja muut esineet ovat sen suuruisia ja muotoisia kuin ne kaukaa katsoen n�ytt�v�t y. m. s.--Mutta jotten sekoittaisi mietelmiini t�st� kysymyksest� ep�selv�sti tajuttuja mielteit�, on minun t�ss� tarkemmin m��ritelt�v� mit� oikeastaan tarkoitan kuin sanon luonnon opettavan itselleni jotakin. T�ss� on n�et luonto-k�site melkoista ahtaammassa merkityksess� kuin kaikkien Jumalan minulle antamien kykyjen ja avujen yhteys. Sill� tuossa yhteydess� on paljon sellaista joka kuuluu ainoastaan olemukseni henkiseen osaan, esim. v�lit�n tietoisuuteni siit�, ettei tehty voi tulla tekem�tt�m�ksi, ja samoin kaikki muut luonnolliselle j�rjelle itsest��n selv�t asiat, joista nyt ei ole puhetta. Viel�kin kuuluu siihen paljon sellaista, joka kohdistuu ainoastaan ruumiiseeni, kuten taipumus putoomaan alasp�in y. m., joista ei my�sk��n nyt ole puhetta. Kysymys on ainoastaan siit�, mit� Jumala on antanut minulle nimenomaan ruumiista ja sielusta kokoonpantuna kaksinaisolentona. Luonto siis, t�ss� merkityksess� k�sitettyn�, kyll� opettaa v�ltt�m��n kaikkea, mik� tuopi kivuntuntoa, ja tavoittamaan sit�, mik� antaa nautintoa j. m. s., mutta se ei suinkaan k�ske meit� aistimustemme nojalla p��tt�m��n mit��n ulkopuolellamme olevista esineist�, ilman edell�k�yp�� ajatuksellista tutkimista, koska todenper�isen tiedon saaminen niist� on yksinomaan sielun eik� ruumiillis-sielullisen yhdysolennon teht�v�. Vaikka siis esim. t�hden tuike ei tee silm��ni suurempaa vaikutusta kuin jonkun pienoisen tulisoihdun lieska, niin ei minussa ruumiillis-sielullisena yhdysolentona kuitenkaan ole mit��n todellista eli positiivista vet�myst�, joka saattaisi minua uskomaan ettei t�hden valo itse teossa sent��n ole suurempi, vaan olen ainoastaan lapsuudessani, j�rke� k�ytt�m�tt�, muodostanut itselleni sellaisen luulon. Tulta l�hestyess�ni tunnen kyll� l�mmitt�v�n, ja jos l�henen sit� liiaksi, tunnen kipua. Mutta silti ei ole syyt� luulla ett� tulessa olisi jotakin l�mm�n tai kivun tunnon kaltaista, vaan ainoastaan ett� siin� on jotakin, mit� lieneekin, joka vaikuttaa meiss� l�mm�n ja kivun tuntoa. Jos taas jossakin paikassa ei ole mit��n joka kiihottaisi aistiani, niin ei siit� viel� seuraa ettei siin� olisi ylip��ns� mit��n esinett�. Olen vain tottunut n�iss� kuten niin monissa muissakin asioissa k��nt�m��n luonnon j�rjestyksen v��rin p�in, k�ytt�ess�ni aistejani ik��nkuin varmoja oppaita ulkoesineiden olemuksen v�litt�m��n k�sitt�miseen, vaikka ne todellisuudessa eiv�t kykene antamaan siit� muuta kuin moniaita aivan h�m�ri� ja sekavia vihjauksia, niiden varsinainen luonnon asettama teht�v� kun on ainoastaan ilmoittaa sielulle, mik� sille kokonaisuudelle, jonka osana sielu on, koituu hy�dyksi, mik� vahingoksi, johon tarkoitukseen aistimukset ovatkin riitt�v�n selvi� ja t�sm�llisi�. Edell� on jo selvitetty mist� se tulee ett� ajatukseni, tarkemmin sanoen arvostelmani, Jumalan hyvyydest� huolimatta, voivat olla erheellisi�. Viel� esiintyy kuitenkin er�s vaikeus siihen n�hden, mit� minun luonnon osotuksen mukaan pit�isi tavoittaa, mit� v�ltt��, ja samaa on sanottava sis�llisist� aistimuksista, joissa luulen tavanneeni erhetyksi�. Tapahtuu esim. ett� joku, nauttiessaan jotakin maukasta ruokaa, samalla huomaamattansa nielee ruoassa piilev�n myrkyn. T�m�n suhteen on huomattava ett� luonto vet�� h�nt� haluamaan ainoastaan sit�, mink� maku todella miellytt��, eik� suinkaan myrkky�, josta nauttija ei tied� mit��n. T�st� siis ei voida tehd� muuta johtop��t�st� kuin ett� luonto ihmisess� ei ole kaikkitiet�v�, mik� onkin aivan asianmukaista, koska ihmiselle ��rellisen� olentona soveltuu ainoastaan sellainen luonto, jonka t�ydellisyys t�ss�kin kohden on ��rellinen ja rajoitettu. Mutta usein tapahtuu niinkin ett� petymme siin�, mihin luonto suoranaisesti vet��. Sairas haluaa juomaa tahi ruokaa, joka heti kohta osottautuu h�nelle vahingolliseksi. Joku ehk� sanoisi erehdyksen johtuvan siit� ett� sairaassa on luonto turmeltunut. Mutta t�ll� ei vaikeus ole poistettu; sill� onhan sairas ihminen Jumalan luoma yht� hyvin kuin tervekin, eik� ole yht��n otaksuttavampaa, ett� Jumalan antama luonto h�ness� olisi petollinen, kuin voimme semmoista ajatella terveen ihmisen luonnosta. Rattailla ja painoilla k�yp� kellokoneisto, joka on virheellisesti rakennettu ja sen t�hden k�y v��rin, seuraa silti kyll� luonnon lakeja yht� tarkasti kuin jos rakenne olisi s��nn�llinen ja kaikin puolin t�ytt�isi tekij�ns� lupaukset. Sama on ihmisruumiin laita, mik�li sek��n ei muuta ole kuin er�s luista, hermoista, lihaksista, suonista, verest� ja nahkasta tehty koneisto ja niin rakennettu ett� se sielun siin� olemattakin suorittaisi samat tahdon k�skyist� ja siis my�skin sielusta yleens� riippumattomat liikkeet, jotka siin� nyt tapahtuvat. Kuten helposti huomaa, on ruumiille semmoisenaan aivan yht� paljon luonnonmukaista ett� se esim. vesitautia sairastaessaan k�rsii kurkun kuivuutta, joka tavallisissa oloissa ilmoittaa sielulle janon tuntoa, ja ett� tuo kuivuus hermostossa sek� muissa ruumiin osissa her�tt�� taipumusta veden juontiin, josta vaiva yltyy, kuin ett� yht�l�inen kurkun kuivuus taudittomassa tilassa aiheuttaa juoman nauttimisen ruumiille virkistykseksi. Siihen tuntemukseen n�hden, mik� minulla entuudestaan on kellon tarkoituksesta ja k�yt�nn�st�, voisin tosin sanoa ett�, kun kello k�y v��rin, niin se poikkeaa oikeasta luonnostaan ja samoin siis my�skin ihmisen ruumis, ollen rakennettu niit� liikkeit� varten, jotka siin� tavallisesti tapahtuvat, hairahtuu �luonnostaan� kun sen kurkkua kuivaa, vaikkei juoma kuitenkaan ole sen s�ilymiselle hy�dyllist�. Helppo on toki huomata, ett� luonto-k�sitteell� t�ss� tapauksessa on kokonaan toinen merkitys kuin edellisess�. J�lkimm�isess� tapauksessa on �luonto� pelkk� ulkonainen nimitys, jonka ajatukseni on muodostanut verratessaan sairasta ihmist� ja huonosti rakennettua kelloa terveen ihmisen ja oikein rakennetun kellon mielteeseen, ja on se siis itse teossa kokonaan vieras kysymyksess� oleville asioille. Edellisess� tapauksessa sit� vastoin luonnolla k�sitet��n jotakin mik� todellakin on tutkimusesineess�ni olemassa ja joka siis my�skin sis�lt�� jonkun verran totuutta. Yksist��n ruumiiseen n�hden k�yt�mme tosin my�skin ainoastaan pelkk�� ulkonaista nimityst� kun sanomme vesitautisen ruumiin luontoa turmeltuneeksi siit� syyst�, ett� sen kurkkua kuivaa vaikkei sill� kuitenkaan ole juoman tarvetta. Mutta kun otetaan huomioon kokonaisuus, jonka ruumis ja sielu yhteisesti muodostavat, niin ei nimitys suinkaan ole mielivaltainen, vaan on t�ss� edess�mme todellinen luonnon hairahdus siihen n�hden ett� ihminen kokonaisuudessaan tuntee janoa, vaikka juoma on h�nelle vahingollista. On siis tutkittava: mitenk� on mahdollista ett� luonto, t�ten k�sitettyn�, Jumalan hyvyyden est�m�tt� voipi tehd� t�llaisen petukan. Ensimm�iseksi kiintyy huomioni siihen suureen erotukseen, mik� sielun ja ruumiin v�lill� on siin� kohden, ett� ruumis luontaisen olemuksensa puolesta on kauttaaltaan jakautuvainen, mutta sielu jakautumaton. Sill� kun katselen henkist� olemustani, toisin sanoen itse�ni mik�li olen pelkk� ajatteleva olio, niin en voi erottaa itsess�ni mink��nlaisia osia, vaan esiintyy tuo olemus k�sitykselleni yhten� ainoana ehj�n� ja kokonaisena yksi�n�. Ja vaikka sielu kyll� n�ytt�� olevan yhdistetty koko ruumiiseen, niin en kuitenkaan huomaa ett� esim. jalan, k�sivarren tahi jonkun muun ruumiin osan poistamisen kautta joku osa sielusta olisi poistunut tai v�hentynyt. Ei my�sk��n tahtomis-, aistimis-, ajattelemis- y. m. kykyj� voida pit�� sielun osina, sill� sek� tahtomisen ett� aistimisen ja ajattelemisen suorittaa yksi ja sama sielu. Sit�vastoin ei ole ajateltavissa mit��n aineellista eli ulottuvaista oliota, jota en ajatuksissani helposti saattaisi jakaa osiin, mik� osottaa ett� aine on jakautuvainen. Jo t�m� seikka yksin riitt�isi todistamaan my�skin sielun erin�ist� olemusta ruumiiseen verraten, jollen sit� jo ennest��n kyllin selv�sti tiet�isi. Toiseksi huomaan etteiv�t kaikki ruumiin osat suoranaisesti vaikuta sieluun, vaan ainoastaan aivot tahikka ehk� ainoastaan er�s v�h�inen osa aivoista, nimitt�in se osa, jossa yleisaistin sanotaan sijaitsevan. Joka kerta kun t�m� aivojen osa on joutunut samanlaiseen tilaan, antaa se aina samanlaisen viestin sielulle, vaikkapa muiden ruumiin osien tilat voivatkin joskus olla erilaiset. T�m� on todistettu lukemattomilla kokeilla, joita t�ss� ei ole syyt� ruveta tarkastelemaan. Kolmanneksi on pantava merkille se omituisuus aineellisten kappalten luonnossa ett�, jos jotakuta sellaisen kappaleen osaa liikuttaa saman kappaleen toiseen, loitompana olevaan osaan vaikuttava voima, niin syntyy ensinmainitussa osassa aivan samanlainen liike kuin jos vaikutus l�htisi jostakin v�lill� olevasta osasta, loitommaisen osan ollessa tenhottomana. Jos esim. nuoraa ABCD vedet��n p��st� D, syntyy p��ss� A sama liike kuin jos vet�minen tapahtuisi jostakin v�lill� olevasta pisteest� B tahi C ja D olisi liikkumattomana. Samoin k�ypi kun tunnen kipua esim. jalassani. Kivun tunto jalassa syntyy, fysiikin mukaan, siten ett� hermoissa, joita on sirotettuna jalkaan ylt'yleelt��n ja jotka ik��nkuin langat eli nuorat ulottuvat ensinmainitusta j�senest� aina aivoihin asti, jostakin syyst� aiheutuu j�nnitys, mik� hermos�ikeiden v�lityksell� siirtyy aina aivojen sis�isiin osiin, jonne hermojen p��t p��ttyv�t, saaden noissa osissa aikaan kiihottavan liikkeen, joka sitte sielulle tajuistuu jalassa ilmenev�n kivun tuntona. Mutta koska hermojen, p��st�kseen jalasta aivoihin, t�ytyy kulkea s��rivarren, reiden, lantion, sel�n ja kaulan l�pi, niin voi tapahtua ett�, vaikka kosketus ei olisi tapahtunutkaan hermojen jalassa olevaan osaan vaan sen sijaan johonkin v�lill� olevaan kohtaan, aivoissa syntyy sama kiihotus kuin jos jalkaan olisi satutettu, josta my�skin seuraa ett� sielu tuntee samanlaista kipua. Samoin muissakin tapauksissa. Ja vihdoin: koska jokainen kiihotus, mik� tapahtuu siin� osassa aivoja, joka on v�litt�m�ss� yhteydess� sielun kanssa, vaikuttaa siin� vain yhden ainoan tunnon, niin on tietenkin luonnonmukaisinta ett� t�m� tunto on sellainen, joka kaikista niist� mit� sama liike mahdollisesti voisi sielussa vaikuttaa, parhaiten ja kaikkein useimmissa tapauksissa soveltuu edist�m��n terveen ihmisen voimassa pysymist� ja s�ilynt��. Ja kokemus todistaakin ett� kaikki luonnon antamat tuntomme ovat juuri sellaisia, eik� niiss� niin ollen ole tavattavissa mit��n, joka ei todistaisi yht� paljon Jumalan kaikkivaltaa kuin h�nen hyvyytt�ns�. Niinp� esim. kun jalan hermoissa tapahtuu joku ankara ja tavaton t�ristys, siirtyy sama t�ristys selk�ydint� my�ten aivojen sis�isimpiin osiin, antaa siell� sielulle merkin tuntemaan jotakin, nimitt�in kipua jalassa, josta taas sielu saa aiheen voimiansa my�ten koettamaan poistaa kivun syyt�, joka osottautuu jalalle vahingolliseksi. Olisihan tietysti Jumala voinut j�rjest�� ihmisolennon luonnon sellaiseksikin, ett� tuo aivoissa tapahtuva kiihotus, vastaavan tunnon sijasta, ilmaiseisi sielulle jotakin muuta, esimerkiksi ett� sielu tajuaisi itse kiihotuksen semmoisenaan, joko aivoissa tai jalassa tahi jossakin v�lill� olevassa paikassa tapahtuvana, tahi jotakin muuta sentapaista. Mutta ruumiin s�ilymiselle ei n�ht�v�sti mik��n olisi ollut niin sovelias kuin nykyinen j�rjestely. Kun esim. tarvitsemme juomaa, syntyy kurkussamme jonkunlainen kuivuus, joka panee liikkeelle kurkkuhermot ja niiden v�lityksell� aivojen sisimm�n osan. T�ten syntyv� liike eli kiihotus vuorostaan synnytt�� sielussa janon tunnon, koska ihmiselle siin� tilassa ollen on hy�dyllisint� tiet��, ett� h�n tarvitsee juomaa terveytens� s�ilytt�miseksi. Samoin muissa tapauksissa. Edell� esitetyn johdolla on helppo k�sitt��, ett� Jumalan ��ret�n hyvyys varsin hyvin sopii yhteen sen kanssa ett� ihmisen, ruumiista ja sielusta yhdistetyn olennon luonto joskus pett��. Jos esim. jossakin niist� ruumiin osista, joiden l�pi hermot kulkevat jalasta aivoihin, taikka my�skin itse aivoissa vaikuttava syy saa aikaan saman kiihotusliikkeen, mik� tavallisesti syntyy jalan vioittumisesta, niin tuntuu kipu ik��nkuin se olisi jalassa. T�ss� tapauksessa tunto luonnollisesti erhettyy, kun n�et sama liike aivoissa ei voi vaikuttaa sielussa muuta kuin aina saman tunnon, ja kun kysymyksen alainen liike paljoa useammin tapaa saada alkunsa jostakin jalkaa vioittavasta syyst�, kuin sellaisesta, jonka vaikutus tapahtuu jossain muualla, niin onhan j�rjen mukaista ett� se pikemmin aina her�tt�� sielussa jalkakivun tunnon kuin sellaisen, jonka mukaan kipu olisi jossakin muussa osassa ruumista. Jos siis esim. kurkun kuivuus joskus ei aiheudukaan tavallisesta syyst�ns� s. o. ilmoituksena juoman hy�dyllisyydest� terveydelle, vaan saa alkunsa jostakin aivan p�invastaisesta syyst�, kuten esim. vesitaudissa tapahtuu, niin onhan paljoa luontevampaa ett� tuo kuivuuden tunto t�ss� poikkeustapauksessa pett�� kuin jos se pett�isi aina milloin ruumis on terveiss� roveissa. Samaten muissa tapauksissa. Edell� esitettyjen tutkimusten hy�dyllisyys on silminn�ht�v� eik� se rajoitu ainoastaan siihen, ett� olen t�ten saanut selville kaikki luontaista olemustani haittaavat erhetykset, vaan olenpa my�skin oppinut tuntemaan keinoja erhetysten korjaamiseen ja v�ltt�miseen. Sill� kun tied�n ett� kaikki aistit, mit� ruumiillisen hyvinvoinnin s�ilytt�miseen tulee, paljoa yleisemmin antavat sielulle todenper�isi� kuin v��ri� viestej�; kun minulla on tilaisuus k�ytt�� useampia aisteja saman asian tutkimiseen sek� niiden lis�ksi viel� muistoa, joka liitt�� entiset huomioni nykyisiin, ja ajatuskyky�, joka jo kerran on saanut selville kaikki erhettymisen syyt, niin enp� tosiaankaan en��n tarvitse pelj�t� jokap�iv�isi� aistillisia havaintojani pett�viksi, vaan saan hyvin ansaitulla naurulla karkottaa n�ytt�m�lt� kaikki edellisin� p�ivin� esitt�m�ni suuresti liioitellut ep�ilykset. T�m�n kohtalon saakoon etenkin se joka oli hankalin kaikista ep�ilyksist�ni, nimitt�in etten voisi erottaa valvomistilaa nukkumisesta. Sill� huomaanhan nyt mik� suuri erotus n�iden tilojen v�lill� on siin�, ettei muisto koskaan liit� unenn�k�-ilmi�it� yhteen kaikkien muiden el�m�n tapausten kanssa, kuten valvomistilassa tapahtuu. Sill� jos valveilla ollessani esim. yht'�kki� ilmestyisi n�kyviini joku henkil�, joka sitten kohta j�lleen h�vi�isi, kuten unessa tapahtuu, tiet�m�tt�ni mist� h�n tuli ja mihin meni, niin pit�isin min� semmoista ilmi�t� hyv�ll� syyll� aivoissani syntyneen� valekuvana eik� suinkaan todellisena ihmisen�. Kun sit�vastoin selv�sti huomaan mist�, miss� ja milloin havaitsemani esineet ilmenev�t tajuntaani, ja kun samalla voin liitt�� niiden tajuamisen katkeamattomaksi kokonaisuudeksi koko muun el�m�ni kanssa, niin saan olla t�ysin varma siit�, ett� havainto on tehty valveilla eik� unissa. Havaitsemieni todellisuutta en taas tarvitse rahtuakaan ep�ill�, jos ne, kaikkien aistieni, muistoni ja ajatuskykyni avulla tutkittuina eiv�t osota sis�lt�v�ns� mit��n, joka olisi muiden havaintojeni kanssa ristiriidassa. Ett� erehtyminen n�ill� edellytyksill� on tosiaankin mahdoton, siit� on takeena se, ettei Jumala ole eik� voi olla petollinen. Mutta k�yt�nn�llinen el�m�n juoksu ei valitettavasti aina salli n�in tarkkaa tutkimista, ja siit�p� seuraakin ett� ihmisel�m� yksityiskohdissaan on erhetyksien alainen, mik� my�nnett�k��n yht� kernaasti kuin inhimillisen luontomme heikkous ylimalkaan.